Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tetzlaffin ja Vogtin tulkinta Brahmsin viulusonaateilta saa HS:n kriitikolta täydet viisi tähteä

Suurten levytysten aika ei ole ohi, kirjoittaa kriitikko Jukka Isopuro.

Kulttuuri
 
Jukka Isopuro
Giorgia Bertazzi
Christian Tetzlaff ylittää siloisen kauneuden rajat.
Christian Tetzlaff ylittää siloisen kauneuden rajat. Kuva: Giorgia Bertazzi

Klassinen Brahms: Viulusonaatit 1–3. Tetzlaff, Vogt. Ondine.★★★★★

Vuosisatainen levyhistoria on tuottanut legendaarisia tallenteita siinä määrin, että nykylevytykset tuntuvat joskus vain tuotannolliselta monistukselta. Se on harhaa, suuria ja persoonallisia levytulkintoja syntyy edelleen.

Korkeimpaan luokkaan kuuluvat Christian Tetzlaffin ja Lars Vogtin esitykset Johannes Brahmsin kolmesta viulusonaatista ja kolmen säveltäjän yhteistyönä syntyneen FAE-sonaatin scherzosta. Sonaattien musiikki on hyvin haurasta. Duon soitto kuulostaa kahdenväliseltä keskustelulta, jossa tunnustetaan syvimmät salaisuudet, ilot ja murheet. Tunnelma on hyvin yksityinen, mutta se tulee voimallisesti julkiseksi juuri haavoittuvuuden kautta.

Surumielisyys, katoavaisuuden tunne ja auvo vuorottelevat. Kiihkeä on vain kolmannen sonaatin finaali, jota sitäkin tyynnyttelee Brahmsille tyypillinen koraaliteema. Voimakkaat eleet ovat harvassa, paitsi nuoruudentyön c-molli-scherzon jyskytyksessä.

Soitto on hyvin vapaata, melkeinpä improvisoivaa, ja samalla lujaksi nivoutunutta aukottomalta kuulostavassa yhteisymmärryksessä. Tetzlaff värittää yksittäisiä säveliä, hiljentää ohueksi langaksi ja karhentaa alarekisteriä leveissä teemoissa. Siloisen kauneuden rajat ylittyvät.

Vogt tekee leveästä pianotekstuurista läpikuultavaa. Niin raskaus kuin aavistelevat soinnit löytävät ilmaisunsa. Konservatiivisena, jämeränä rakentelijana pidetty Brahms lataa myöhäisiin sonaatteihinsa aihioita, jotka ennakoivat 1900-luvun kehityssuuntia. Melodiat ovat hykerryttäviä, vaikka ujoluonteisina ne eivät huudakaan olemassaoloaan.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat