Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Lassi Valtonen tekee toisella levyllään raskasta mutta sielukasta suomenkielistä rockia

Entisen Idols-kilpailijan laulu on samaan aikaan väkevää ja herkkää.

Kulttuuri
 

Rock Lassi Valtonen: Kasvottomat päivät. Columbia. ★★★★

Viisi vuotta sitten Lassi Valtonen julkaisi ensialbuminsa ja katosi melkein saman tien julkisuudesta. Idolsissa esiin noussut persoonallinen rocklaulaja ei halunnut kulkea samaa tietä kuin monet muut lahjakkaat, mutta vielä paikkaansa hakevat artistit.

Nyt Valtonen on tehnyt valmiiksi albumillisen omia kappaleita. Sointi on raskaampi ja särmikkäämpi kuin ensialbumilla, ja vertailukohdiksi nousee toisaalta progella taitettu 1970-luvun kotimainen rock, mutta myös saman aikakauden brittiläinen, bluesista kumpuava hardrock.

Ilmeisistä innoittajista levyllä vierailevat Maarit ja Sami Hurmerinta.

Kiehtovaksi kokonaisuuden tekee Valtosen laulu, joka on samaan aikaan väkevää ja herkkää. Teksteissä möyritään välillä aika syvällä alakulossa ja ulkopuolisuuden tunteessa, mutta Valtonen laulaa synkistäkin aiheista hämmästyttävällä kirkkaudella. Tämä kontrasti nostaa Kasvottomat päivät traditionaalisen rockin sarjassa vuoden parhaiden kotimaisten joukkoon.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat