Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Anna Kuvajan Schubert nousee huipputasolle

Suomalaispianistien kansainvälisesti korkeatasoisten levytysten ketju jatkuu

Kulttuuri
 
Jouni Harala
Anna Kuvajan ensilevytys on hyvää kansainvälistä tasoa.
Anna Kuvajan ensilevytys on hyvää kansainvälistä tasoa. Kuva: Jouni Harala

Klassinen Anna Kuvaja: Fluival. Alba. ★★★★

Anna Kuvaja jatkaa ensilevyllään suomalaispianistien kansainvälisesti korkeatasoisten levytysten ketjua. BBC Music Magazine antoi ensilevytykselle täydet viisi tähteä ennen kuin lehdistökappale lopulta saapui toimitukseemme, joten odotuksia riitti. Olihan Kuvajan ensikonserttikin menestys kahdeksan vuotta sitten.

Ja odotukset pitkälti myös täyttyvät. Levy edustaa linjakasta ja turboilematonta pianismia, jossa musiikki on pianistin egoa tärkeämpää. Musiikin liikesuunta on selkeä, ja yksittäisissä fraaseissa on paikoin jopa aivan pientä oikomisen makua.

Jean Sibeliuksen opuksessa 74 Kuvaja ei käytä rubatoa (pieniä temponvaihteluja) ja dynaamista kirjoa yhtä laajasti kuin Janne Mertanen taannoisessa levytyksessä. Sointi on solakampi ja pianon bassorekisteristä voisi irrota äänityksestä vähän enemmänkin. Musiikillisesti ryhdikäs ote vakuuttaa, ja Mertasen järkevään tapaan Kuvaja ei tee miniatyyreistä ”sinfonisempia” kuin ne ovat.

Sibelius flirttaili opuksessaan myös helmeilevien ranskalaisimpressioiden kanssa, ja siksi Maurice Ravelin Jeaux d’eau sopii levyn seuraavaksi sävellykseksi. Soitto on nautittavan helmeilevää ja sävykästä.

Suomalaisen Thomas Byströmin (1772–1839) Air Russe variée on levyn harvinaisuus. Byström oli aikana kosmopoliitti, joka suoritti upseeritutkinnon Pietarissa ja päätyi Ruotsin musiikkiakatemiaan sekä sotilasministeriöön, kuninkaan adjutantiksi ja kruununprinssin pianonsoiton opettajaksi. Air Russe variée on hitusen yllätyksetön muunnelmasarja, jossa Kuvaja tekee kertauksissa hyvällä maulla tyylinmukaisia koristeluja.

Levyn huippukohta on Ravelin lisäksi Franz Schubertin toiseksi viimeinen sonaatti A-duuri D 959, joka nousee jopa Ralf Gothónin 1990-luvun Schubert-levytysten tasolle ja siis samalla kansainväliselle huipputasolle.

Kuvaja rakentaa mestarillisesti draaman kaaren hitaan osan kuuluisaan ”hermoromahdukseen”, jota säveltäessään kuolemansairas Schubert oli vuosikymmeniä aikaansa edellä. Pala nousee kurkkuun ehkä tavanomaistakin vaikuttavammin, koska täydet tehot eivät synny melskaamalla, vaan toteuttamalla sonaatin kokonaiskaari johdonmukaisena ja ehjänä myös tuon kuuluisan kulminaation jälkeen.

Voit kuulla lyhyet näytteet Kuvajan sointikulttuurista tästä Youtube-linkistä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat