Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

HDC sulauttaa yhteen scifimäisen ympäristön ja Sound of Music -klassikkomusikaalin

Jyrki Karttusen teoksen voi nähdä myös sallivan katseen ylistyksenä.

Kulttuuri
 
Marko Mäkinen
Karoliina Koiso-Kanttilan komeat avaruuspuvut lennättävät scifillä tuunattuihin tunnelmiin.
Karoliina Koiso-Kanttilan komeat avaruuspuvut lennättävät scifillä tuunattuihin tunnelmiin. Kuva: Marko Mäkinen

Pieniä pääosia. HDC Stoassa. Koreografia Jyrki Karttunen, tanssi Jyrki Kasper, Aksinja Lommi, Heidi Naakka, Kaisa Niemi ja Mikko Paloniemi, puvut Karoliina Koiso-Kanttila, valot Vesa Ellilä, äänisuunnittelu Tuomas Fränti, lavastus Tuomas Antikainen.

Oli teoksen maailma millainen hyvänsä, koreografi Jyrki Karttusen käsistä näkyy pusertuvan aina yllättäviä hahmoja ja vangitsevaa tanssillista menoa.

Nyt Helsinki Dance Companyn taiteellinen johtaja loi ryhmänsä viidelle tanssijalle kitschillä väkevästi silatun herkullisen tanssiteatterityön, joka sulauttaa yhteen scifimäisen ympäristön ja Sound of Music -klassikkomusikaalin.

Pieniä pääosia -uutukaisessa kuvitteellinen, tulevaisuuteen sijoittuva outo joukkue hakee ja esittää kadotettua ihmisyyden ydintä Julie Andrewsin avulla, rakastettua näyttelijä-laulajaa haikaillen ja tunnetun musikaalin pätkiä tapaillen. Työn komediallinen vire pulpahtelee esiin kirkkaana muun muassa Kaisa Niemen mainiossa scifinäkijän roolissa.

Absurdia, kyllä. Karttusmaiset käsielkeet, virtaavat ohimenevät kohtaamiset ja balettimaiset robottihypähtelyt taiturillisesti hallitsevan tanssiryhmän lisäksi liikuteltavana tuntuu olevan myös yleisö – meidän taipuisuutemme lähteä mukaan scifimpään meininkiin.

Esikoistyöstään alkaen Karttunen on leikitellyt, almodóvarlaisella espanjalaisuudella, bollywood-perinteellä, keijuilla, sukupuolen määreillä, onnen olemuksella ja nyt scifi-elokuvien ja koreografille päähänpinttymäksi kasvaneen Sound of Musicin hengellä.

Viimeistään lennokas loppukohtaus nappaa varmasti mukaansa vähemmänkin heittäytyvät katsojat. Ennen muuta teosta tekee mieli tarkastella jonkinlaisena ylistyksenä sallivalle katseelle. Ja voi teoksen nähdä myös sallivan katseen ylistyksenä.

Pienissä pääosissa kenen tahansa on mahdollista kavuta ilakoiden kohti korkeitakin vuoria Julie Andrewsin roolimekossa, scifituunatun Climb Every Mountain -biisin tahdissa uneksuen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat