Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pyykkärin salattu elämä paljastui naisklovnifestivaalilla

Punainen helmi -festivaalin sveitsiläisvieras Gardi Hutter on alansa huippu

Kulttuuri
 
Jussi Tossavainen
Gardi Hutterin esityksessä elämä on yhtä pyykkiä.
Gardi Hutterin esityksessä elämä on yhtä pyykkiä.

Klovneria Gardi Hutter: The Brave Jane. Tanssiteatteri Hurjaruuthin Punainen helmi -naisklovnifestivaalin ohjelmistoa. Esiintyjä Gardi Hutter, ohjaus Ferruccio Cainero.

Arjesta kumpuaa usein ihmeitä. Kuten se, että pyykkäristä tulee pyhimys. Ainakin mielikuvituksessaan. Sekin usein riittää. Tai sitten ei.

The Brave Jane

Kirjoittaja: Gardi Hutter

Laji: klovneria

Kesto (min): 60 min

Paikka: Hurjaruuth

Rooleissa: Gardi Hutter

Hurjaruuthin Punainen helmi -naisklovnifestivaali toi Suomeen yhden maailman huippuklovneista, sveitsiläisen Gardi Hutterin, joka esityksessään The Brave Jane demonstroi riemukkaalla tavalla työelämän eskapismia. Elämä on pyykkiä, mutta mielessään hän on Jeanne d’Arc, Orléansin neitsyt.

Aihe sopii hyvin naisklovnifestivaaliin, sillä Jeanne d’Arc teki sellaista, mikä naiselle ei kuulunut tai sopinut. Eikä klovneriakaan ole ollut aina naisten hommia. Kovin miespainotteista juttua, joskin nykyään naiset jylläävät ja repivät monesti itseironisesti juuri naiseudestaan, sen kliseistä ja rasitteista.

Gardi Hutter hölmöilee juuri näissä maisemissa, ja hänen hahmonsa sekoittaa arkeensa fantasiaa. Esiintyjänä hän tekee sen hurmaavasti ja ottaa yleisönsä heti näyttämölle tullessaan. Reilu tunti on täynnä energiaa ja naurun juhlaa.

Klovneriaan kuuluu tietysti gagit. Tässä esimerkiksi pyykin ripustamisen vaikeus, jos pyykkinaru on liian korkealla, tai nainen liian pieni. Tai kuinka juututaan pyykkisankoon ja kuinka sieltä kammetaan itsensä ulos. Aina tällaiset naurattavat, mutta kyseessä on taitolaji, ja sen Hutter totta vie osaa.

Pyykkärinainen puhisee ja tohisee itsekseen siansaksaa ja välillä jotain tunnistettavia sanoja, kommentoi tekemisiään ja näkee likapyykissä muutakin kuin se on, vähän Don Quijoten lailla. Hänen tuulimyllynsä ovat vain rintaliivejä ja repaleisia paitoja.

Taisteluitaan hän kuvailee tohkeissaan pikkupoikien lailla tehden kaikki ääniefektit itse. Jos ongelma tulee vastaan, saksilla siitä selvitään. Älkää ihmetelkö, jos vaatteissanne on reikiä. Tämä on todella – jos ei kokonaistaideteos, niin ainakin kokonaiskomiikkaa.

On vaikea tietää, kuinka tiukkaan esitys on käsikirjoitettu. Ehkä on muuttunutkin matkan varrella. Toisaalta klovneria vaatii äärimmäisen tarkkaa taimausta, mutta myös herkkää reagointia yleisöön ja tunnelmaan. Hutter on mestari imitoidessaan yleisöstä pääseviä hörähdyksiä ja hihityksiä. Hän toimii peilinä meille, mutta loukkaamatta, vaan arvostamalla sitä, että me nautimme hänen esiintymisestään.

Melkein parasta on loppu. Ei siksi, että se loppuu. Vaan siksi, ettei pyykkärihahmo tahdo saada esitystä millään loppumaan, vaan hänen on lopulta kädestä pitäen raahattava yleisö ulos teatterista. Olisimmehan katsoneet tätä vielä paljon pitempäänkin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat