Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tove Jansson sai teatterissa modernin elämäkerran

Taiteilija asetetaan Teatteri Avoimissa Ovissa nykynaisten esikuvaksi ja peiliksi

Kulttuuri
 
Mikko Mäntyniemi
Anu Koskinen (vas.) on nuori Tove, Eeva Putro taiteilija-Tove.
Anu Koskinen (vas.) on nuori Tove, Eeva Putro taiteilija-Tove. Kuva: Mikko Mäntyniemi

Majakanvartija. Teatteri Avoimet Ovet. Käsikirjoitus Anna Krogerus ja työryhmä, ohjaus Sakari Kirjavainen, lavastus ja puvut työryhmä, valo- ja äänisuunnittelu Janne Auvinen. Rooleissa Anu Koskinen, Eeva Putro ja Ella Pyhältö. ★★★★

Ei näköispatsas, vaan käyttötaidetta. Sellainen on Teatteri Avoimien Ovien Majakanvartija, ei-perinteinen elämäkertanäytelmä taiteilija Tove Janssonista.

Tässä elämäkerrassa ei oteta keskiöön Yhtä Suurta Taiteilijakohtaloa, vaan limitetään se näytelmän kolmen naisen elämiin. Esiin piirtyy, miten oman taiteilijuutensa, seksuaalisuutensa ja perheensä kanssa kipuilevat naiset käyttävät Janssonia. Peilinä, esikuvana, majakkana. ”Näin voi tehdä. Näin voi elää.”

Anna Krogeruksen ja ohjaajan sekä näyttelijöiden yhteistyönä syntynyt käsikirjoitus onnistuu yhdistämään hersyvän huumorin, absurdit tilanteet ja usein surulliset, syvät tunteet.

Majakanvartijan kolme naista tarvitsevat kaikki Tovea, esikuvaa. He haluavat näyttää häneltä, kadehtivat hänen taiteilijaperhettään ja kaipaavat hänen hyväksyntäänsä. Taitavasti tunnelmasta toiseen vaihtuvissa kohtauksissa ollaan yhtäkkiä väitöstilaisuudessa todistamassa, miten ”janssoniutta on vaikeaa tarkastella ilman kysymystä cis-gender-transnormatiivisen identiteetin leikkauskohdista” tai anonyymien muumiriippuvaisten kanssa kuulemassa Vilijonkan muumimukitunnelmaa: ”Kyllä sieltä nousi hattivatit”.

Näyttelijäntyötä on ilo seurata. Eeva Putro on taiteilija-Tove tupakkahenkosia myöten. Anu Koskisen lapsi-Toven sekä dementiaa sairastavan äidin silmät jäävät mieleen. Ella Pyhältö vaihtaa sujuvasti majesteetillisesta Viktor Janssonista taiteilijaresidenssin Pirreen ja kuolemaa lähestyvään Toveen.

Maaliroiskeinen lavastus toimii viitteellisyydessään. Laivalamput kohtaavat art deco -kruunun, ateljeetunnelma porvarillisen plyysinojatuolin. Iso puulaatikko muuttuu kokoaan suuremmaksi, kun sinne sullotaan vuoroin häpeät ja laskostellaan kauneimmat muistot.

Näytelmän kaikkein mieliinpainuvin tunnelma on sekoitus haikeutta ja hyväksyntää. Niin kuin vanhan ja nuoremman Toven sananvaihdossa: ”Jos saisin elää sen uudestaan, tekisin kaiken aivan toisin.” ”En silti kadu mitään.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat