Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Ritva Siikalan näytelmän keskushenkilö on kuin kirjailijan omakuva

Suomalaisen teatterintekijän seikkailuissa Kaksi matkaa Israeliin -näytelmässä on myös humoristinen puolensa

Kulttuuri
 
Lauri Meri
Johnny Korkman
Jonna Järnefelt (vas.), Cécile Orblin ja Seela Sella pääsevät kaikki hyödyntämään parasta osaamistaan.
Jonna Järnefelt (vas.), Cécile Orblin ja Seela Sella pääsevät kaikki hyödyntämään parasta osaamistaan. Kuva: Johnny Korkman

Kaksi matkaa Israeliin. Suomen Kansallisteatteri, Willensauna. Ritva Siikalan kirjoittama ja ohjaama näytelmä. Lavastus Katri Rentto, puvut Anna Sinkkonen, musiikki Jussi Tuurna, valot Harri Kejonen, ääni Esa Mattila. Rooleissa Seela Sella, Jonna Järnefelt, Cécile Orblin.

Aluksi kaikki on kovin epämääräistä.

Kaksi matkaa Israeliin

Kirjoittaja: Ritva SIikala

Laji: näytelmä

Ohjaaja: Ritva Siikala

Paikka: Suomen kansallisteatteri

Rooleissa: Seela Sella, Jonna Järnefelt, Cécile Orblin

Kolme naista kulkee näyttämöllä ihmettelemässä keitä he oikein ovat, mitä on tarkoitus esittää ja kuka kummassa on Tuulikki.

Roolit eivät selkiydy myöhemminkään. He kaikki kolme ovat Tuulikkeja, yhtä aikaa ja erikseen. Mutta myös paljon muuta: kemiläistä herrasväkeä, tukholmalaisia kongressijärjestäjiä, israelilaisia sotilaita ja palestiinalaisia teatterintekijöitä.

Tarina kuitenkin alkaa vetää nopeasti.

Ritva Siikalan näytelmän keskushenkilö Tuulikki on todellisuudessa hyvin pitkälle kirjailijan omakuva, ja näytelmä Kaksi matkaa Israeliin sisältää runsaasti samoja aineksia kuin Siikalan viime viikolla julkaistu omaelämäkerrallinen teos Musta sielu, valkonaama (Aula & Co).

Näytelmän ensimmäinen osa kertoo nuoren ylioppilastytön matkasta Israeliin vuonna 1962.

Saksalaisten sotasairaalassa työskennelleen kemiläisen lääkärin tyttären sosiaalinen omatunto herää Anne Frankin päiväkirjan myötä ja hän lähtee rakentamaan juutalaisvaltiota israelilaiseen kibbutsiin.

Näytelmän toisessa osassa hän matkustaa viisikymmentä vuotta myöhemmin samoille seuduille osallistuakseen teatterikongressiin. Nyt huomion keskipisteeseen nousevat palestiinalaiset.

Siikala ottaa ihailtavan taitavasti huumorin aseekseen todetessaan, ettei hänkään ole pystynyt ratkaisemaan Lähi-idän kriisiä.

Tuulikin kohtaamat tilanteet ovat kuitenkin paljonpuhuvia, vaikka hän itse ei olisi sillä hetkellä ymmärtänyt niistä paljon mitään.

Näytelmän loppupuolella tuntuu kuin Siikala hyvin tietoisesti tahtoisi olla myös pitkäveteinen. Osoittaa yleisölle, miten puuduttavalta aihe saattaa hetkittäin tuntua.

Esityksen näyttelijät pääsevät hyödyntämään parasta osaamistaan. Kolmikon keskinäinen jännite luo lujan latauksen kulmikkaasti poukkoilevaan tekstiin.

Seela Sellan esittämä Anne Frank on dramaturgisesti tehokas keksintö ja Sella on mykistävä myös monissa miesrooleissaan.

Jonna Järnefelt ilmentää hienosti jännittyneisyyttä ja hermostuneisuutta sekä keskimmäisenä Tuulikkina että länsirannan erityyppisinä asukkaina.

Cécile Orblin loistaa erityisesti hauraana mutta päättäväisenä nuorena Tuulikkina.

Siikala nostaa konfliktitilanteen esille, mutta ei vaadi ottamaan siihen kantaa.

Tärkein on ihminen, jonka pohjimmaiseen hyvyyteen näytelmä tahtoo uskoa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat