Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Hulvatonta anarkiaa lastenteatterifestivaalilla

Norjalaiskoreografi Jo Strømgrenin Kitchen-esitys naurattaa makeasti

Kulttuuri
 
Jussi Tossavainen
Knut Bry
Ivar Sverrison ja Hanne Gjerstad Henrichsen riehuvat kyllikseen autiossa talossa.
Ivar Sverrison ja Hanne Gjerstad Henrichsen riehuvat kyllikseen autiossa talossa. Kuva: Knut Bry

Lastenteatteri Jo Strømgren Kompanin esitys Kitchen Sellosalissa. Ohjaus ja lavastus Jo Strømgren, esiintyjät Ivar Sverrison ja Hanne Gjerstad Henrichsen. Bravo! kansainvälisen teatterifestivaalin ohjelmistoa.

Norjalainen koreografi Jo Strømgren on sitten mainio. Olen nähnyt hänen teoksiaan aikuisille, mutten arvannut hänen olevan näin loistava myös lastenteatterin tekijänä. En ole aikoihin nauranut niin paljon kuin Kitchen-teosta katsoessani. Olen siis aika lapsellinen.

Tai ehkä kyse onkin siitä, että Strømgren ei aliarvioi lapsia, vaan tekee esitystä kuin tekisi myös aikuisille – tai aivan kaikille. Ei ripettäkään lässytystä, ohjailevuutta tai sormen heristelyä. Viesti menee silti perille ja opetus ujutetaan lähes huomaamatta katsojille. Monet vitsit menevät ehkä jopa paremmin perille meille vanhuksille, tiedä häntä.

Tarinassa kaksi maailman äärilaidan kulkijaa eksyy toisistaan tietämättä autioon taloon. Vanha merimies ja orpokodista karannut pikkutyttö. Maailmat törmäävät väistämättä, mutta sopu sijaa antaa. Heistä tulee lopulta parhaat ystävät, kunhan ensin on pistetty rajat ja säännöt selviksi.

Kaikkein parasta esityksessä on peppimäinen anarkia ilman mitään moralisointia. Merimies määrittelee säännöksi, että talossa pitää puhua huutamalla. He varastelevat kukkakaupoissa, kidnappaavat lastenkodin johtajattaren ja lopulta syöttävät tämän koirille. Eikä mitään rangaistuksia seuraa heille, eikä moraaliopetuksia. Tästä minä pidän. Eihän tosielämässä, mutta näyttämöllä kyllä. Absurdismia viljellään runsain määrin, ja vähän pelottavuuksia myös lastenkotikuvaelmassa.

Lastenkodin lapset ovat onnellisia päästessään johtajattaresta. He saavat vihdoinkin syödä kakkua, ja merimies adoptoi pikkutytön. Lisäksi merimies unohtaa tanssitraumansa ja uskaltaa ottaa askeleita, vaikka lapsena oli opetettu, että tanssiminen ei sovi pojille.

Norjalaisesitykseen on ujutettu hilpeästi suomalaiselementtejä. Musiikkina kuullaan Viljo Vesteristä ja tarkastuksia tekevä polliisi puhhuu levveetä oulua. Menkääpäs nyt vanhat ja nuoret nauttimaan tästä hullunlämpimästä pöhköilystä. Tuliaisena voitte viedä vaikka vessapaperia.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat