Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Komisario Palmu astuu teatterin lavalle, tällainen esitys on – Mikko Kivinen onnistuu etsivälegendana

Herkullisten henkilöhahmojen sisäiset ristiriidat vaatisivat ohjaajana toimivalta Waltarin tyttärenpojalta vahvempaa otetta

Kulttuuri
 
Lauri Meri
Henrik Schütt
Mikko Kivinen luo herkkätunteisen komisario Palmun. Taustalla Vuokko Hovatta ja Kalle Pylvänäinen.
Mikko Kivinen luo herkkätunteisen komisario Palmun. Taustalla Vuokko Hovatta ja Kalle Pylvänäinen. Kuva: Henrik Schütt

Näytelmä Komisario Palmun erehdys. Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämö. Mika Waltarin romaanin alkuperäinen sovitus ja ohjaus Joel Elstelä, dramaturgia Raila Leppäkoski, lavastus Katariina Kirjavainen, puvut Sari Salmela, valot Kari Leppälä, ääni Mauri Siirala. Rooleissa Vuokko Hovatta, Vappu Nalbantoglu, Aino Seppo, Leena Uotila, Iikka Forss, Pekka Huotari, Risto Kaskilahti, Mikko Kivinen, Jari Pehkonen, Antti Peltola, Kalle Pylvänäinen, Eero Saarinen ja Tom Wentzel. ★★★

Kerrottakoon alkuun tärkeimmät hyvät ja huonot uutiset.

Komisario Palmun erehdys

Kirjoittaja: Mika Waltari

Ohjaaja: Joel Elstelä

Paikka: Arena-näyttämö

Rooleissa: Vuokko Hovatta, Vappu Nalbantoglu, Aino Seppo, Leena Uotila, Iikka Forss, Pekka Huotari, Risto Kaskilahti, Mikko Kivinen, Jari Pehkonen, Antti Peltola, Kalle Pylvänäinen, Eero Saarinen, Tom Wentzel

Musiikki: Mauri Siirala

Tähdet: 3

Helsingin kaupunginteatterin näyttämöversio Mika Waltarin rikosromaanista Komisario Palmun erehdys ei lainkaan jää ylivoimaiselta kilpailijalta vaikuttavan Matti Kassilan mestarillisen elokuvasovituksen jalkoihin, joka sentään valittiin vuonna 2012 elokuva-arvostelijoiden toimesta kaikkien aikojen parhaimmaksi kotimaiseksi elokuvaksi.

Hakaniemen pienehkölle Arena-näyttämölle mahdutettu esitys ei silti vielä ensi-illassa tavoittanut lähimainkaan kaikkia Joel Elstelän ja Raila Leppäkosken tekemän dramatisoinnin mahdollisuuksia.

Esityksen suurimmat ongelmat, hutiloiva ohjaus ja epätasainen näyttelijäntyö, saattavat ajan myötä kyllä jalostua vielä vaikka kuinka, sillä yleisön osoittaman ennakkokiinnostuksen pohjalta näytelmälle voi arvata kertyvän runsaasti esityskertoja.

Kaupunginteatterissa on vuosikausia odotettu lupaa päästä tuomaan Komisario Palmun erehdys näyttämölle. Kirjailijan tyttären Satu Waltarin tiedetään suhtautuneen ehdottoman torjuvasti ajatukseen. Perikunnan seuraavalta sukupolvelta lupa viimein heltisi. Kaupanpäällisinä teatteri sai näytelmän sovittajaksi ja ohjaajaksi Waltarin tyttärenpojan Joel Elstelän.

Harmi vain, että suunnitelma päätettiin toteuttaa juuri kaupunginteatterin suuren peruskorjauksen aikana.

Waltarin dekkarissa ei suoranaisesti ole kysymys suljetun tilan arvoituksesta, mutta elähtäneen salonkileijonan Bruno Rygseckin kaupunkitalolla on tarinassa niin keskeinen merkitys, että koko komeuden olisi toivonut näkevänsä mielellään pyörönäyttämölle pystytettynä.

Mikään ei kuitenkaan kaadu Katariina Kirjavaisen lopulta hyvin selkeään lavastukseen. Mutkia on toki suoristettu ja paljon. Murhatun Bruno Rygseckin työpöytä esimerkiksi on sijoitettu paraatipaikalle saliin ja muutama mutkikas sivuepisodi on leikattu kokonaan pois.

Rikostutkinnan keskeiseksi kohteeksi nousevaa kylpyhuoneen ovea pyöritellään esityksen alkupuoliskolla varsin taitavasti ja viimeisellä kolmanneksella koko juttu tuntuu viimein löytävän oman näyttämöllisen muotonsa, kun tutkimusten sekaan limittyy kaikenlaisia todellisia, mahdollisia ja keksittyjä tapahtumia.

Näytelmän teematkin alkavat valitettavasti hahmottua vasta viimeisellä kolmanneksella.

Näyttelijöistä hankalimpaan tilanteeseen joutuu murhatun miehen vaimoa Alli Rygseckiä esittävä Aino Seppo, jonka luomalle henkilökuvalle löytyvät oikeat perusteet vasta siinä vaiheessa, kun rouva on jo pelattu pois näyttämöltä.

Onneksi tukena on Eero Saarisen esittämä miespalvelija Veijonen, joka aivan ensihetkistä alkaen luo johdonmukaisesti oikeaa tunnelmaa tapahtumien ympärille.

Selittämätön hyvän ja pahan toisiinsa kietoutuva olemus alkaa lopulta vääntyä rautalangasta esille Leena Uotilan esittämässä Brunon tädissä Amalia Rygseckissä. Uotila tekee vahvan ja hyvin oman näköisensä roolityön yksinäisenä ikäneitona, mutta myös näytelmän sovittajat ovat muokanneet eniten juuri tätä hahmoa.

Uotila saa koskettavuutta roolityöhönsä, ja lopun päätös lähteä passipoliisin kanssa Venetsiaan kohoaa lähes Hollywoodin mittaluokkaan.

Kahden kohtauksen poistaminen harmittaa lopputuloksen kannalta.

Amalia Rygseckin ja Komisario Palmun apulaisen ( Iikka Forss ) myöhäinen keskustelu pimeässä talossa olisi tarjonnut Uotilalle herkullisen tilaisuuden tuoda esille neidin persoonan tukahdutettuja puolia.

Kokonaan näytelmästä poistettu suvun päämies Gunnar Rygseck olisi ollut myös hauska nähdä muiden joukossa, vaikkapa Brunoa näyttelevän Jari Pehkosen tulkitsemana.

Pehkonen tekee Brunosta hurjan hahmon nimenomaan siinä, että romaanista ja elokuvasta poiketen Bruno on nyt todellakin elähtänyt sankari. Tarina olisi saanut mielenkiintoista lisävalaistusta siitä, että Pehkonen olisi pantu ruumiillistamaan sukurasitteita kahdessa polvessa.

Näytelmän nuoret jäävät hatarammiksi luomuksiksi.

Vuokko Hovatan esittämässä Irma Vanteessa on nasevuutta, mutta hänen suhteensa Kalle Pylvänäisen mammanpoikamaiseen kirjailija Laihoseen voisi saada huomattavasti raadollisempia piirteitä.

Vappu Nalbantoglu tulkitsee tyylikkäästi Airi Rykämön pehmenemisen lopussa, mutta siltä jää puuttumaan vastapaino lähes kokonaan. Pekka Huotarin umpirakastunut Erik Vaara sentään paljastuu toistuvasti todelliseksi pikkuhitleriksi.

Antti Peltolan näyttelemä Aimo Rykämö pyörii mukana harmittavan irrallisena hahmona. Suhde muihin henkilöihin on liian ilmeinen.

Illan hienoimpiin henkilökuviin kuuluu tietysti Mikko Kivisen ruumiillistama komisario Palmu, joka on elokuvien jylisevästä Palmusta poiketen vähäeleinen ja herkkätunteinen mies.

Risto Kaskilahti selvittää Kassilan elokuvien luomat ansat komeasti. Kaskilahti ei voi mitään sille, että suurin osa katsojista näkee hänen vierellään koko ajan Leo Jokelan unohtumattomasti esittämän etsivä Kokin, mutta kertaakaan Kaskilahti ei sorru kalastelemaan ”kaverin vesillä”. Jopa ”Silmät tummat kuin syksyinen yö” irtoaa Kämpin baarissa omalta pohjalta.

Romaanin kertojana toimiva Apulainen jää Iikka Forssin esittämänä muutaman eleen sivuhenkilöksi, mikä johtunee dramaturgien unohduksesta.

Kaikki tietävät varmasti edeltä käsin, kuka murhasi Bruno Rygseckin. Henkilöhahmojen syventämisen myötä Waltarin ihmiskuvauskin pääsee toivottavasti sille kuuluvaan arvoon. Lähtökohdat ovat erinomaiset.

Suomen Filmiteollisuus Oy
Joel Rinne, Matti Ranin ja Leo Jokela esiintyivät Matti Kassilan legendaarisessa vuonna 1960 valmistuneessa Komisario Palmun erehdys -elokuvassa.
Joel Rinne, Matti Ranin ja Leo Jokela esiintyivät Matti Kassilan legendaarisessa vuonna 1960 valmistuneessa Komisario Palmun erehdys -elokuvassa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat