Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tampereen Työväen Teatterin musikaalissa päästetään luonnonvoimat irti

Tanssimusikaaliksi selkiytynyt Cabaret ei kaipaa natsirihkamaa sanomansa välittäjäksi

Kulttuuri
 
Lauri Meri
Teppo Järvinen / Tampereen työväen teatteri
Emmi Kaislakari tekee Sally Bowlesista rohkeasti rasittavan ja epävireisen.
Emmi Kaislakari tekee Sally Bowlesista rohkeasti rasittavan ja epävireisen. Kuva: Teppo Järvinen / Tampereen työväen teatteri

Musikaali Cabaret. Tampereen Työväen Teatteri. Käsikirjoitus Joe Masteroff, laulujen sanat Fred Ebb, musiikki John Kander, suomennos Esko Elstelä ja Jukka Virtanen, ohjaus Tiina Puumalainen, kapellimestari Pekka Siistonen, koreografia Osku Heiskanen, lavastus ja puvut Teppo Järvinen, kampaukset ja maskit Emmi Puukka ja Tiina Ryynänen. Päärooleissa Antti Lang, Juha-Matti Koskela, Emmi Kaislakari, Jaana Oravisto, Auvo Vihro. ★★★★

Berliiniläisellä Kit Kat Clubilla juhlitaan uutta vuotta 1930.

Cabaret

Kirjoittaja: Joe Masteroff, Fred Ebb

Laji: tanssimusikaali

Ohjaaja: Tiina Puumalainen

Paikka: Tampereen Työväen Teatteri

Rooleissa: Antti Lang, Juha-Matti Koskela, Emmi Kaislakari, Jaana Oravisto, Auvo Vihro

Musiikki: John Kander

Tähdet: 4

Keskiyön hetkellä salin keskelle ylensyöneenä pohattana lyllertänyt Seremoniamestari muuttuu kuin taikaiskusta terhakaksi taaperoksi.

Musikaaliklassikko Cabaret viiden vuosikymmenen takaa kuoriutuu yhtä sujuvasti suoraan tähän päivään Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä.

Tai oikeastaan riisuuntuu.

Uskomattoman hienoa uraa musikaaliohjaajana tekevän Tiina Puumalaisen ohjaus on paljas myös eroottisessa mielessä.

Cabaret on nähty Suomessa viime vuosina monina loistavina tulkintoina muun muassa Helsingissä, Kotkassa ja Lahdessa.

Tampereella palataan alkupisteeseen, raivataan musikaalin päältä pois kaikki kuona ja kuorrutus.

Keskeinen tapahtumapaikka Kit Kat Club ei ole sen enempää surkea paheiden pesä kuin viimeinen vapauden linnake.

Osku Heiskasen koreografiat on vapautettu kaikesta ulkokohtaisesta kuvittamisesta ja tanssiryhmä täyttää tyhjentyneiden ja osittain romahtaneiden kirjahyllyjen koristaman ylellisen ravintolasalin kuin joukko persoonallisia aikalaisiamme.

Kolmekymmentäluku on näyttämöllä villi muoti-ilmiö, joka näkyy kampauksissa ja helman pituudessa. Musikaalin tarina ei tarvitse historian tukea välittyäkseen yleisölle, tyylikkäästi näyttämökuvaan upotetut muutamat hakaristit toimivat riittävän pysähdyttävinä symboleina.

Juha-Matti Koskelan yhdysvaltalainen kirjailija Clifford Bradshaw ja Emmi Kaislakarin englantilainen kabareetähti Sally Bowles ovat irrallisen ajan helposti samastuttavia hahmoja, joiden kanssa katsoja huomaa räpiköivänsä samassa ajan virrassa.

Jaana Oraviston matkustajakodin emäntä ja Auvo Vihron juutalainen hedelmäkauppias edustavat tätä samaa vielä monta askelmaa paljaammassa muodossa.

Esityksen raudanmakuinen rehellisyys rakentuu ennen muuta kahden suuren naisroolin varaan.

Emmi Kaislakarilla on rohkeutta ja taitoa tehdä Sallystä rasittava ja epävireinen naikkonen, joka ratkaisevilla hetkillä kohoaa kaiken yläpuolelle ristiriitoineen kaikkineen.

Kaislakari käsittelee lisäksi loistavasti Jukka Virtasen suomentamia laulutekstejä, joiden arkikieliset ilmaukset eivät ole aina sopineet kaikkien suuhun.

Jaana Oravisto laulaa ikääntyvänä saksattarena kuin alkuperäiset kabareelaulajat, selkeästi ja tarkoittaen, ilman vähäistäkään alleviivausta.

Hurmaavin kaikista on tietysti notkean ja nokkelan Antti Langin esittämä Seremoniamestari, joka ei ole enää mikään henkilöhahmo, vaan suoranainen luonnonvoima.

Seremoniamestari ja hänen villitsemänsä tanssiryhmä luovat maiseman, jota vasten musikaalin harvat roolihenkilöt piirtyvät kirkkaina esille.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat