Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Asko Sarkolan jäähyväisrooli on täynnä vimmaa

Asko Sarkola lopettelee kaupunginteatterin johtajakauttaan Tartuffen nimiroolissa Lillanin näyttämöllä. Ohjaaja Kari Heiskasen tulkinta klassikoiden klassikosta on sekä piinallisen kirkas että häiritsevän keveä

Kulttuuri
 
Lauri Meri
Henrik Schütt
Näytelmässä Orgonin porvarillinen uusperhe on avannut kotinsa ovet ylevien periaatteiden miehelle Tartuffelle, jota esittää Asko Sarkola (oik.).
Näytelmässä Orgonin porvarillinen uusperhe on avannut kotinsa ovet ylevien periaatteiden miehelle Tartuffelle, jota esittää Asko Sarkola (oik.). Kuva: Henrik Schütt

Komedia Tartuffe. Lilla Teatern. Molièren komedian ruotsinnos Hans Alfredson, ohjaus Kari Heiskanen, lavastus Antti Mattila, puvut Elina Kolehmainen. Rooleissa Asko Sarkola, Carl-Kristian Rundman, Joachim Wigelius, Pia Runnakko, Åsa Wallenius, Minni Gråhn, Jon Henriksen, Tom Rejström, Lilli Sukula-Lindblom, Sixten Lundberg, Tom Wentzel. ★★★★

Lilla Teaternin ensi-illassa ei voinut olla leikkimättä ajatuksella, että Molièren komedia Tartuffe (1669) kuvaa Helsingin kaupunginteatterin kulissien takaista elämää.

Vuonna 1669 kirjoitetussa näytelmässä Orgonin porvarillinen uusperhe avaa kotinsa ovet ylevien periaatteiden miehelle Tartuffelle, joka hetkessä saa talon sekaisin ja ihmiset liittoutumaan toisiaan vastaan. Eikä aikaakaan, kun tulijaa kohtaan esitetyt syytökset komentelusta, kohtuuttomista vaatimuksista ja naisten ahdistelusta alkavat toteuttaa itseään, ja mies muuttuu hirviöksi.

Mikään ei kestä ikuisesti, ei etenkään teatterissa. Tehdyt sopimukset puretaan ja rauha palaa taloon, mutta kuinka pitkäksi aikaa. Ovella on jo joku.

Henrik Schütt
Asko Sarkola tekee nimiroolin Tartuffessa.
Asko Sarkola tekee nimiroolin Tartuffessa.

Kaupunginteatterin käynnissä oleva mittava remontti on pitänyt teatterinjohtaja Asko Sarkolan hyvän aikaa poissa näyttämöltä, mutta nyt pitkän johtajankautensa viimeisen syksyn kunniaksi Sarkola tekee Molièren komedian nimihenkilönä niin vimmaisen roolisuorituksen, että hänen voi uskoa panneen peliin kaiken ja vähän enemmänkin.

Sarkolan työ vaikuttaa ehdottomuudessaan tilinpäätökseltä. Vaikutelmaa vahvistaa Tartuffen esittäminen Lillanin näyttämöllä, missä Sarkola aikoinaan aloitti näyttelijänuransa ja joka sulautettiin kaupunginteatteriin hänen nyt loppusuoralla olevalla johtajakaudellaan.

Sarkolan ilmaisu sopii loistavasti Lillanin mittasuhteisiin, näillä palkeilla hänet on koulittu. Ja tämä mielessä tuntuu entistä merkittävämmältä se, ettei Molièren tuotannon hyvin tunteva Sarkola tukeudu vanhaan, vaan on näyttelijänä kuin uudesti syntynyt.

Ohjaaja Kari Heiskasen tulkinta klassikoiden klassikosta on sekä piinallisen kirkas että häiritsevän keveä.

Heiskanen ei tällä kertaa poukkoile kohtauksesta toiseen eikä vyörytä lavalle näyttelijäntyötä tukevaa erikoista rekvisiittaa. Painopiste on puheessa, jonka annetaan kulkea katkeamatta.

Draamaa tehostetaan harkitusti vain muutamilla salamaniskuilla sekä seinältä putoavalla ristillä, muuten katsoja saa kaivaa merkitykset pinnan alta.

Heiskasen viivytystaktiikka toimii erinomaisesti.

Mitä suurempi suvantojakso näyttämöllä on käsillä, sitä isommat asiat tuntuvat odottavan purkautumistaan. Ja mitä yleisemmällä tasolla tiettyä aihetta pyöritetään, sitä helpommin sille antaa jonkun kasvot.

Esityksen loppu on erityisen hämmentävä. Olisin saattanut nousta paikaltani ja poistua mielenosoituksellisesti, ellen olisi ollut niin täydellisen tietämätön siitä, mistä omat mielikuvani lopulta syntyivät.

Molière oli oikeassa: asumme kaikki Orgonin talossa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat