Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Lahtea luotaavassa näytelmässä annetaan ryhmäterapiaa hyppyrimäelle ja tutustaan kaupungin legendoihin

Teatteri Vanhan Jukon syksyn avaa kaupunkiin juurtuva mosaiikki

Kulttuuri
 
Outoa paloa -esityksessä lahtelaiset lokit tutustuttavat kaupunkiin.
Outoa paloa -esityksessä lahtelaiset lokit tutustuttavat kaupunkiin.

Näytelmä Outoa paloa eräässä kaupungissa. Ohjaus Linda Wallgren, käsikirjoitus, musiikki ja visualisointi työryhmän. Näyttämöllä Markus Karekallas, Minja Koski, Janne Louhelainen, Maria Nissi, Jussi-Pekka Parviainen, Ilona Pukkila ja Simo Saukkola. ★★★

Outoa paloa on lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon johtajana vuoden alusta aloittaneen Linda Wallgrenin ohjaus, jonka lähtöidea on oikeastaan varsin perinteinen – uuden johtajan ohjaama esitys, joka pyrkii juurtumaan kaupunkiin, kenties tutustuttamaan teatterilaisia ja kaupunkilaisia toisiinsa.

Outoa palo

Laji: näytelmä

Ohjaaja: Linda Wallgren

Paikka: Teatteri Vanha Juko, Lahti

Rooleissa: Markus Karekallas, Minja Koski, Janne Louhelainen, Maria Nissi, Jussi-Pekka Parviainen, Ilona Pukkila, Simo Saukkola

Tähdet: 3

Teatteri paikkaan sidottuna taidemuotona tuntuu korostuvan heti kun kurotetaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Lahtelaisen Vanhan Jukon ensemble on haastatellut esitystä varten yli sataa lahtelaista ja kerinyt huomioista, tarinoista, kaskuista sekä omista kriiseistään lajirajoja ja muita valmiita kaavoja kaihtavan esityksen.

On iltamatyyppistä musisointia, sketsimäisen lyhyitä kohtia, balladeja ja yhteiskuntasatiiria.

Näytelmä tutustuttaa katsojan Lahden kaupungin maantieteeseen, päästää katsojat seuraamaan, miten Lahden kaupungin parkkihallille ( Jussi-Pekka Parviainen ), hyppyrimäelle ( Minja Koski ) ja kisapuistolle ( Maria Nissi ) annetaan ryhmäterapiaa sekä tutustuttaa lahtelaisiin legendoihin, kuten naiseen, joka soitti yhden vuoden aikana 12 000 kertaa hätäkeskukseen.

Välillä seurataan rakkautensa kadottanutta Wellamoa (Minja Koski) ja välillä kurkataan keskiluokkaisen perheen perheriitaan.

Ouoa paloa ei tunnu sinänsä sanovan Lahdesta mitään uutta. On MM-kisat, mäkihyppy, kaupungin jämähtäneisyys ja toisaalta turvallisuus. Yhdeksi läpi esityksen kulkevaksi juonteeksi muodostuu kaupungin pyrkimys olla jotain muuta kuin mitä se on. Itseään etsivä kaupunki saa lopulta rauhan luopuessaan mainossloganeista ja vain olemalla se, mikä on.

Vaikka taustamateriaali on mittava, vaikuttaa pikemmin siltä että mitään erityistä ei ole lähdetty etsimään. On vaan on haluttu katsoa, mitä varsin tutuista maamerkeistä voi saada irti.

No saadaanko? Välillä saadaan, välillä taas ei. Wallgrenilla ja työryhmällä on parhaimmillaan kyky tehdä leikkauksia ja rinnastuksia, joiden myötä Lahti-mosaiikki alkaa elää.

Esityksessä kohtaukset lähtevät liikkeelle keskeltä tilannetta, selittelemättä. Esimerkiksi elintason romahdusta ei ei kerrota juurta jaksain vaan asetetaan kaksi erilaista todellisuutta rinnakkain. Keskiluokkaisten menestyjien lapsista on tullut polttopulloja heitteleviä nuoria aikuisia, joilla on paskat housussa.

Eheän ja tasapainoisen esityksen sijaan ajatuksena on ollut etsiä teatteritaiteelle ja taiteen tekemiselle syytä kaupungissa, arjen puristuksissa. Pohjavireessä kuuluvat myös nuorten tekijöiden omat henkilökohtaiset kriisit.

Esityksen haaste on saada materiaali niin assosioivaksi, että pienet vihjeet ja keskeneräiset kohtaukset toimivat ja jatkuvat katsojan mielessä.

Välillä keskeneräisyys on vain keskeneräisyyttä, klisee vain klisee ja luonnos pelkkä luonnos, johon edes intohimoinen näyttelijäntyö ei puhalla tarpeeksi henkeä. Ei, vaikka Jukon upeasti laulava nuori kaarti on hienossa vedossa.

Mutta toisaalta juuri avonaisuutensa vuoksi Outoa paloa tuntuu ikään kuin syleilevän yleisöä. Se kurottaa rampin yli ja odottaa, että jokainen katsoja, kaiketi ennen muuta jokainen lahtelainen katsoja, lähtee mukaan lisäämällä kokonaisuuteen oman muistonsa, ojentaa käden, elää mukana ja tuntee outoa paloa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat