Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

HS-kriitikko: Juha Jokelan Sumu – itsesensuurikomedia on äärimmäisen ymmärrettävä teos lähestulkoon mahdottomasta aiheesta

”Fakta ja fiktio lomittuvat toisiinsa saumattomasti ja katsoja tuntee olevansa koko ajan kärryillä. Moraalisista kysymyksistä ei vain tahdo päästä eroon.”

Kulttuuri
 
Lauri Meri
Stefan Bremer / Kansallisteatteri
Elena Spirina, Timo Tuominen ja Jani Karvinen Sumussa.
Elena Spirina, Timo Tuominen ja Jani Karvinen Sumussa. Kuva: Stefan Bremer / Kansallisteatteri

Näytelmä Sumu – itsesensuurikomedia. Suomen Kansallisteatteri, suuri näyttämö. Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama näytelmä. Lavastus Teppo Järvinen, puvut Tarja Simonen, valot Max Wikström, ääni Tommi Koskinen, videosuunnittelu Timo Teräväinen. Rooleissa Timo Tuominen, Jani Karvinen, Kari Ketonen, Elena Spirina, Katariina Kaitue, Jukka-Pekka Palo, Karin Pacius ja videolla Ria Kataja. ★★★★

Juha Jokelan uuden näytelmän henkilöt tarpovat sankassa sumussa, mutta teatteriyleisölle teos avautuu kirkkaana kuin selkein syyspäivä. Ja kirpeänä, aivan kuten kunnon komedian kuuluukin. Sumu – itsesensuurikomedia täyttää loistavasti yhden suurista teatterin tehtävistä kutsuessaan katsojat yhteisen ”trauman” äärelle.

Sumu – itsesensuurikomedia

Kirjoittaja: Juha Jokela

Laji: komedia

Ohjaaja: Juha Jokela

Paikka: Kansallisteatteri, suuri näyttämö

Rooleissa: Tuominen, Jani Karvinen, Kari Ketonen, Elena Spirina, Katariina Kaitue, Jukka-Pekka Palo, Karin Pacius, videolla Ria Kataja

Tähdet: 4

Vaikka käsiteltävä asia on mahdollisimman sekava ja vaikeasti hahmottuva, tilaisuuden raamit ja rakenne antavat turvaa. Yleisön joukossa istuessaan on hivenen helpompi antaa tilaa myös tunteilleen.

Viime vuosien maailmantapahtumista hämmentyneet kansalaiset saavat Sumussa eteensä erityisesti Venäjän tilanteen. Jokela ei kuitenkaan esitelmöi, hän ei pyri eristämään ja erittelemään kohdettaan, vaan tarkastelee sen vaikutusta meissä hyvin perinteisin draaman keinoin.

Tämän komedian henkilöhahmoista emme tunnista pelkästään naapuriamme, vaan ennen kaikkea itsemme. Eikä itsesensuurikomediassa tietenkään sovi nauraa naapurille.

Näytelmä käy tapahtumia läpi aikajärjestyksessä, eikä aihe taida tässä vaiheessa edes tarjota tilaisuutta suurempaan jälkiviisauteen.

Saamme kuulla reaaliajassa uutiset Krimin valtauksesta, Itä-Ukrainan levottomuuksista, alasammutusta malesialaiskoneesta ja Moskovassa tapahtuneesta oppositiojohtajan murhasta.

Tapahtumien esikokijoina toimivat aivotoimintaa tutkivan laitteen ympärille perustetun yrityksen toimitusjohtaja Olli ( Timo Tuominen), päätutkija Taisto ( Jani Karvinen ) ja markkinointipäällikkö Jone ( Kari Ketonen ), jotka työ- ja elinkeinoministeriön tuella ovat lähteneet etsimään keksinnölleen markkinoita itänaapurista.

Oman lisänsä näytelmään tuovat yritykseen tulkiksi palkattu venäläistaustainen Larissa ( Elena Spirina ) sekä ministeriön virkamiehet ja ministerin jakkaralle istahtavat poliitikot.

Näytelmän tapahtumat etenevät niin vauhdikkaasti, ettei Jokelan tarvitse millään tavalla taustoittaa Suomen idänsuhteita tai kaivaa historiasta esille muita apukeinoja.

Jokela onnistuu myös luomaan täysin pätevältä vaikuttavan kuvan sekä miesten kehittämästä käänteentekevästä tutkimuslaitteesta että heidän venäläisistä liikekumppaneistaan.

Fakta ja fiktio lomittuvat toisiinsa saumattomasti ja katsoja tuntee olevansa koko ajan kärryillä. Moraalisista kysymyksistä ei vain tahdo päästä eroon.

Yritystoiminnan kohdalla se tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, täytyykö suomalaisten huoltotakuun nimissä mennä esimerkiksi Krimille, mikäli venäläistaho sattuu sijoittamaan hankkimansa laitteen sinne.

Kolmen miehen välille syntyy hyvin arvattava suhde. Markkinointipäällikkö Jone on kaikkinaisen kaupanteon kannalla ja päätutkija Taisto puolestaan äärimmäisen tarkka ehtojen suhteen. Heidän välissään oleva toimitusjohtaja Olli joutuu todelliseen vuoristorataan, joka lennättää hänet lopulta jopa irti omasta ruumiistaan.

Timo Tuominen tekee loistosuorituksen kirjaimellisesti joka suuntaan kiskottavana ja repeävänä Ollina. Tuomisen hienovireinen ilmaisu kantaa läpi koko esityksen ja tarjoaa katsojalle pakottoman samastumiskohteen.

Jani Karvinen rakentaa aidon ja vahvan henkilökuvan suoraviivaisen ehdottomasta Taistosta. Kari Ketonen välttää taitavasti hahmoonsa liittyvän kaikkein ilmeisimmän komiikan.

Teppo Järvisen luoman pelkistetyn lavastuksen oivallisin piirre on siinä, että näyttämö on melkein koko ajan pienessä liikkeessä.

Geopolitiikka tärisyttää ja värisyttää.

Stefan Bremer / Kansallisteatteri
Kari Ketonen ja Timo Tuominen ovat Sumun pääosissa.
Kari Ketonen ja Timo Tuominen ovat Sumun pääosissa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat