Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pieni suuri sirkus lumoaa nuhjuisuudella ja elävällä musiikilla

Race Horse Companyn Ympäri ämpäri -esityksessä kaikki tekevät kaikkea

Kulttuuri
 
Jussi Tossavainen
Susanna Liinamaa ja Kalle Lehto.
Susanna Liinamaa ja Kalle Lehto.

Sirkus Race Horse Company: Ympäri ämpäri. Esiintyjät Kalle Lehto ja Susanna Liinamaa, ohjaus Kalle Lehto, musiikki ja äänisuunnittelu Ben Rogers ja Sami Tammela, valosuunnittelu Eero Alava. Cirko-keskus.

Suomalaisen menestyksekkään Race Horse Companyn lapsille suunnattu Ympäri ämpäri on juuri sitä, mitä osasi odottaa ja vähän enemmänkin. Pientä, mutta suurella sydämellä tehtyä. Helppo kehyskertomus, mutta runsaasti riemastuttavia yllätyksiä. Kohderyhmästä huolimatta se naurattaa ja viihdyttää kovasti aikuisiakin. En lokeroisi tätä mitenkään.

Ympäri ämpäri

Laji: sirkus

Ohjaaja: Kalle Lehto

Paikka: Cirko-keskus

Rooleissa: Kalle Lehto, Susanna Liinamaa

Pienten ensemble-sirkusten tavoin Kalle Lehdonkin ohjauksessa kuljetaan melko tuttuja polkuja. Eletään nykymaailman kiertävien nomadien, sirkuslaisten elämää. Esitetään sirkusta sirkuksessa, metasirkusta, jos niin halutaan.

Ei siinä mitään pahaa, konsepti on hyväksi todettu ja toimii useimmiten, kuten tässä. Esitys viistää myös todellisuutta, koska RHC kiertää oikeastikin ahkerasti ulkomaita myöten.

Pikkusirkuksesta puuttuu myös spektaakkelinomaisuus ja perinteisen sirkuksen tehtäväjako, jossa jokainen pysyy omassa lajissaan ja numerot vaihtuvat. Pieni on suurta ja nuhju kaunista. Kaikki tekevät kaikkea, loistavat muusikot Ben Rogers ja Sami Tammela esittävät tarvittaessa jättibanaania ja bluesia taitavasti soittavaa banaaninhimoista apinaa. Kahden miehen luoma komea äänimaisema muuntuu moneksi aina ”shadows-rautakitaralanka”-soundista kunnianhimoisempiin sfääreihin. Siinä ei leikitä perinteillä. Lehdon oma panhuilusoolo on lievästi sanoen minimalistinen ja ihanan kauhea. Ja se on instrumentille aivan oikein.

Kekseliäässä ohjauksessa parodioidaan kiltisti sirkuksen kliseitä toteutettuna kengännyöribudjetilla. Keppihevoset korvaavat sirkuksen uljaat orhit, ja sirkuksen historiaan viitataan muun muassa norsuilla, joiden käyttö on suomalaisessa sirkuksessa kielletty jo vuosikymmenet.

Esityksen suola on sen erinomaisesti toimiva rytmi ja toisiaan seuraavat yllätysmomentit. Estetiikkaa edustaa kaunis saippuakuplanumero ja huumoria ilmapallon nielijä – ei siis miekan. Vaikkei kyseessä ole Kalle Lehdon soolo, tuppaa hän varastamaan show’n vähän eksyksissä olevana tirehtöörinä, mutta ennen kaikkea lavakarismallaan, joka säteilee Cirkon pienellä ja intiimillä näyttämöllä.

Välillä puskee myös esiin Lehdon tausta breaktanssijana, ei päälleliimatusti, vaan harkitun tilannetajuisesti.

Susanna Liinamaa on itselleni uusi tuttavuus, jonka vannenumero ainakin vakuuttaa siitä, että hän on oikealla alalla. Paljon on saatu esitykseen mahtumaan, mutta ei mitään liikaa. Harvoin tuntuu aika kuluvan liian nopeasti, kuten tässä.

RHC on myös ajan hermolla. Rekvisiittaan kuuluu ämpäreitä. Liekö ilmaiseksi jonotettu. Sopisi hyvin esityksen köyhäilytyyliin, jossa laatu ja mielikuvitus korvaa prameuden.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat