Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kansallisteatterin viiden tähden näytelmä Sinuus on oivaltavaa analyysia omakuvista

Sinuus ärsyttää, hellii, tökkii ja haastaa. Se jatkuu somessa ja valokuvanäyttelyssä ja tekijät ovat jopa kirjoittaneet valmiit kritiikitkin teoksestaan.

Kulttuuri
 
Mitro Härkönen / Kansallisteatteri
Näyttelijät Anna Paavilainen ja Marja Salo hakevat epätoivoisesti omakuvaansa Matias Koivuniemen videosuunnittelun avustamana.
Näyttelijät Anna Paavilainen ja Marja Salo hakevat epätoivoisesti omakuvaansa Matias Koivuniemen videosuunnittelun avustamana. Kuva: Mitro Härkönen / Kansallisteatteri

Kantaesitys Sinuus Kansallisteatterin Willensaunassa. Käsikirjoitus ja ohjaus Anna Paavilainen ja Marja Salo, äänisuunnittelu ja dramaturginen apu Mikki Noroila, valosuunnittelu Eetu Hiltunen, videosuunnittelu Matias Koivuniemi, valokuvaus ja photoshop Mitro Härkönen. ★★★★★

Mistä aloittaisi Kansallisteatterin Sinuus-esityksen kehumisen?

Sinuus

Kirjoittaja: Anna Paavilainen; marja salo

Laji: Näytelmä

Ohjaaja: Anna Paavilainen; marja Salo

Paikka: Suomen kansallisteatteri; Willensaauna

Rooleissa: Anna Paavilainen; Marja salo

Tähdet: 5

Sinuus on someaikaan päivitetty tulkinta Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmästä. Se on myös feministinen esitys. Inspiraatiota on antanut Miss Representation -elokuva, jossa puidaan sitä, miten eri tavoin naiset ja miehet kasvatetaan elämään. Naiset opetetaan olemaan, miehet tekemään. Lisäksi esitys kysyy kysymyksiä siitä, mitä näyttelijäntaide nykypäivänä on.

Onko näyttelijä olemassa vain myydäkseen jotain?

Kaiken lisäksi esitys on suunnattu ennen kaikkea nuorille. Sinuus on myös osa näyttelijä Anna Paavilaisen, näyttelijä Marja Salon, valokuvaaja Mitro Härkösen ja maskeeraaja Tuire Kerälän Mitä tuijotat? -projektia, jossa voi pohtia omakuviaan. Paavilainen ja Salo päättävät perustaa blogin saadakseen tykkäyksiä.

Aloittaminen ei kuitenkaan meinaa onnistua, sillä aina on joko kompleksi omista reisistä tai silmäpusseista, eikä profiilikuvaa saada otetuksi. Naiset yrittävät luoda oikeanlaista nettiesitystä photoshopaten, naamaansa värjäten, kissapuvuissa. Välillä he haluavat kuorruttaa olemisensa jollain ideologialla, kuten luonnonsuojelulla.

Elämme visuaalisemmassa kulttuurissa kuin koskaan, mutta samalla visuaalisuutta puretaan ja analysoidaan aivan liian vähän. Sinuus-esityksessä parasta on se, että kaikki siinä nykypäivän esittämiseen ja poseeraamiseen liittyvistä kysymyksistä koetaan ja eletään. Se on paljon vahvempaa ja jättää voimakkaamman jäljen kuin pelkkä esittäminen tai kertominen.

Mitä oikeastaan on näyttelijäntaide loputtomien esitysten maailmassa? Salon ja Paavilaisen esityksen ehdoton valtti on heidän kykynsä käyttää omaa näyttelijätaustaansa, jokaista soluaan, hyväkseen. Eletty kokemus luo omanlaistaan dramaturgiaa.

Katseen kohteena oleminen on antanut heille valtavasti sisäistettyä tietoa katsomisen valtakuvioista. Ja juuri siksi Sinuus ärsyttää, hellii, tökkii ja haastaa. Se jatkuu somessa ja valokuvanäyttelyssä ja tekijät ovat jopa kirjoittaneet valmiit kritiikitkin teoksestaan.

Kysymykset identiteeteistä ovat mielenkiintoisinta, mitä esittävissä taiteissa juuri nyt tapahtuu. ”Eikö mitään saa enää sanoa ilman että joutuu ottamaan poliittisesti kantaa?” Paavilainen tuskastuneena tiuskaisee yrittäessään keksiä blogilleen vetävää mutta kuitenkin tarpeeksi kepeää nimeä.

Ei saa, ja miten käsittämättömän vapauttavaa se onkaan, asioilla on merkitystä, vaikka kaiken väitetään olevan pelkkää esitystä.

Lopuksi yleisö ja esiintyjät saavat olla hetken vapauttavassa pimeydessä.

Ei tarvitse esittää, ei tarvitse peukuttaa tai tiukata tykkäämisiä. Voi vain hetken olla ja kokea vähän syvempää yhteyttä toisin ihmisiin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat