Joka omenalle paikkansa

Pudokkaat otettava pois puun alta
Paikoin luvassa muhkea sato

 Joka omenalle on paikkansa. Herkkuomenat pannaan suuhun, talviomenat jätetään vielä puuhun.

Liiat hedelmät käytetään hilloksi, kuivatetaan tai pakastetaan, matoiset omenat saavat ruokkia kompostia.

Omenasato on tänä vuonna vaihteleva. Viime kesän kuivuus ja vaikea talvi heikensivät puita toisin paikoin, niinpä kukinta jäi vähäiseksi.

Paikoittain omenapuut kukkivat komeasti, mutta alkukesän kylmät säät haittasivat pölyttäjiä, joten hedelmiä tulee vähän. Jos satoa tulee, pihlajanmarjakoit voivat olla riesana.

Pihlajan kukinta jäi niukaksi, joten koit etsiytyivät munimaan omenanraakileisiin. Monin paikoin on sentään luvassa muhkea sato.

Aikaisin kypsyvät kesäomenat, kuten Valkea kuulas ja Huvitus ovat mehukkaimmillaan suoraan puusta syötynä. Hedelmät kypsyvät pikku hiljaa, ja kun aloittaa auringon puolelta, saa ainakin parin viikon ajan kurotella käteensä herkkuomenia aina ohi kulkiessaan.

Iso puu on niin antelias, että kaikkia hedelmiä ei edes innokas omenien ystävä jaksa syödä saman tien. Pudonnut omena saa mustelmia ja pilaantuu nopeasti, joten siinä vaiheessa kun hedelmiä alkaa mätkähdellä maahan, on aika kerätä sato talteen.

Omena irrotetaan oksasta kantaa varovaisesti taivuttamalla ja pannaan kolhimatta koriin tai laatikkoon. Kesäomenat säilyvät ehkä muutamia päiviä viileässä paikassa, sitten malto käy jauhoiseksi ja mauttomaksi.

Ylimääräiset omenat kannattaakin pakastaa saman tien tuoresoseena tai keittää hilloksi.

Myös pudokkaat on hyvä kerätä pois puun alta. Omenakääriäisen pilaamat hedelmät putoavat usein jo raakileina, ja toukat saattavat vielä olla hedelmän sisällä.

Toukka kaivaa yleensä vain yhden käytävän hedelmän sisään, joten toukan pilaaman omenan voi myös käyttää mehuun tai hilloon, kunhan käytävän kohta leikataan pois.

Pihlajanmarjakoin toukat sen sijaan syövät omenat ristiin rastiin täyteen käytäviä, ja toukkien jäljiltä hedelmät käyvät muutenkin kitkeränmakuisiksi. Vioittuneet hedelmät on hyvä kerätä saman tien pois ja kompostoida tai haudata maahan.

Hyvin lämpenevään kompostiin voi kerätä myös muumiotautiset omenat. Muumiotaudin tunnistaa siitä, että omenat ruskettuvat ensin ja myöhemmin niiden pinnalle tulee valkeiden itiöpesäkkeiden muodostama kehä.

Omenat maatuvat kompostissa nopeasti, jos hedelmät ensin rikotaan esimerkiksi talikolla tai lapiolla. Omenakerrosten väliin on hyvä panna viiden sentin kerros oksahaketta tai muuta karkeaa ainesta sekä viiden sentin kerros vihannesten naatteja tai muuta tuoretta vihreää kasvijätettä. Siten komposti pysyy ilmavana ja sopivan ravinteikkaana.

Syysomenat alkavat varista puusta jo ennen kuin hedelmät ovat täysin kypsiä. Virheettömät hedelmät poimitaan välttäen kolhimista ja puristelua. Hedelmät säilyvät joitakin viikkoja viileässä ja hyvin tuuletetussa paikassa.

Kun hedelmästä leviää lajikkeelle tyypillinen miellyttävä tuoksu ja siemenet alkavat ruskettua, omena on valmis syötäväksi.

Hapahkot syysomenat sopivat mainiosti hilloihin, mehuihin ja marmeladeihin ja kuivattavaksi. Ylimääräiset syysomenat voi antaa lahjaksi. Jos ystävien herkuttelukyky on jo käytetty loppuun, omenakorin voi ripustaa aitaan naapureiden ja ohikulkijoiden iloksi.

Talviomenat pysyvät tiukasti kiinni puussa, joten niiden annetaan kypsyä mahdollisimman pitkään. Poikkeuksellisen lämpiminä syksyinä omenat saattavat valmistua syöntikuntoon suoraan puusta.

Tavallisina vuosina talviomenat poimitaan ennen ankaria halloja. Ne pannaan viileään varastoon joidenkin viikkojen, joskus useamman kuukaudenkin ajaksi.

Omenia käydään katsomassa, nuuhkimassa ja maistelemassa säännöllisesti. Kun hedelmät alkavat tuoksua ja maistua hyvältä, kypsät hedelmät otetaan pöytähedelmiksi.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi