Katetta ja lannoitetta saa liiteristä

 Polttopuiden teon jäljiltä maassa on kunnon keko sahanpurua. Jos puut on kaadettu omalta maalta, latvukset on ehkä haketettu. Haketta syntyy myös pihamaalta karsituista pensaista. Hake ja puru ovat mainiota ainesta, jolle on helppo keksiä käyttöä puutarhassa.

Puru, lastut ja oksahake sopivat kuivikkeeksi kompostiin. Keot voi lapioida vaikka jätesäkkeihin ja varastoida katon alle.

Kun kosteiden keittiöjätteiden ja rikkaruohojen päälle levitetään aina kunnon kerros purua, seos pysyy ilmavana ja komposti hyväntuoksuisena. Jos purun joukkoon sekoitetaan turvetta ja syyslehtiä tai olkisilppua, kuivikkeesta tulee vielä tehokkaampaa.

Sahanpurua voi käyttää myös kateaineena puutarhassa. Pensaiden ja puiden ympärille levitetään ainakin puolen metrin säteellä sanomalehtiä. Niiden päälle lapioidaan parin sentin paksuinen kerros sahanpurua, oksahaketta tai kuorirouhetta. Silloin nurmikko ja rikkaruohot eivät pääse haittaamaan taimien kasvua.

Taimen latvuksen alla rehottava nurmi on ehkä tavallisin syy siihen, että nuori puu tai pensas ei lainkaan tunnu varttuvan. Tiheän nurmiturpeen seassa juuret eivät pysty kasvamaan. Kasvin elävät juuret kurottuvat yhtä etäälle rungosta kuin ulommat oksankärjet. Niinpä ei oikeastaan haittaa, vaikka tyvellä kasvaisikin vähän rikkaruohoja, kunhan oksankärkien alla on vapaata multaa.

Katteen alla nurmikko taantuu valonpuutteessa ja maatuvasta nurmesta vapautuu ravinteita taimen käyttöön. Samalla kate pitää maan kosteana ja kuohkeana.

Kun sanomalehdet hajoavat vuoden tai parin kuluttua, taimen latvuksen alle voi levittää vielä uuden katekerroksen. Vanhemmiten pensaat ja puut pystyvät pitämään kilpailevat kasvit kurissa omalla varjostavalla latvuksellaan. Ei katteesta ole haittaa myöhemminkään. Sanomalehdet ja sahanpuru eivät saa kuitenkaan koskettaa kasvin tyveä, vaan väliin jätetään hiukan tuuletusrakoa. Kuori ja puuaines maatuvat maan pinnalla hyvin hitaasti ja muuttuvat vähitellen mullaksi.

Tuhkaa ei kerry kovin paljon, mutta se on voimallista lannoitetta puutarhalle. Jos tulisijassa on poltettu sekalaista jätettä, öljyä tai kivihiiltä, tuhka ei sovi puutarhaan, vaan se pitää toimittaa jätekeräykseen. Tuhkaa ei saa panna sekajäteastiaan, sillä joukossa voi olla hiiliä. Tuhkan sekaan hautautuneet hiilet voivat säilyä uskomattoman kauan kuumina. Jos kuuma tuhka pääsee kosketuksiin paperin tai muun palavan aineksen kanssa, voi syttyä tulipalo. Tuhka kannattaakin koota kannellisiin metalliastioihin.

Tuhkaa ei pidä panna kompostiin, sillä se vähentää maan happamuutta. Kompostin pitää pysyä hapahkona, ettei jätteiden maatuessa vapautuva typpi haihdu ammoniakkina taivaalle.

Puhdasta puun tuhkaa voi sirotella puutarhaan. Sitä käytetään lannoitteeksi pieniä määriä kerrallaan. Noin viisikymmentä grammaa tuhkaa neliömetrille eli viitisen kiloa aarille on sopiva annos vuodessa. Tuhka ripotellaan tasaisesti varistellen tuulen yläpuolelta, jolloin se leviää ohueksi kerrokseksi maahan.

Tuhkaa voi sirotella metsäänkin, jolloin polttopuiden ravinteet palaavat takaisin sinne, mistä ne ovat lähtöisin. Tuhkanlevityksen voi myös jättää kevättalveen. Hangelle siroteltu tuhka jouduttaa lumen sulamista.

Kesällä raidoiksi salaattimaan ympärille levitetty tuhka häiritsee etanoiden liikkumista. Kasvien pölyttäminen tuhkalla haittaa kasveja syöviä perhosten ja pistiäisten toukkia, joten tuhkaa voi ripotella vaikkapa reikäisiksi syötyjen ruusupensaiden ylle.

Tuhkassa on paljon piitä, joka saattaa parantaa kasvien vastustuskykyä tuholaisia ja tauteja vastaan. Tuhka sisältää melko runsaasti kaliumia ja fosforia sekä hivenravinteita, mutta ei typpeä, joten se sopii erityisen hyvin heinä-elokuussa annettavaksi syyslannoitteeksi.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi