Lundia - varastohyllystä olohuoneen kalusteeksi

Lundiaa on käytetty naulakkoina, kenkätelineinä, vauvansänkyinä, koiraveräjänä, pyykinkuivaus- telineenä

 Harva muistaa, että hyllyklassikko Lundia on itse asiassa ruotsalainen keksintö.

Ruotsalainen puuseppä Harald Lundqvist kehitti 1940-luvulla pienessä verstaassaan kannatin- ja liitosrakenteen, joka osoittautui nerokkaaksi. Syntyi Lundia: tukeva ja kestävä, muunneltava ja helposti kasattava varastohylly, jolla kilpailijat lyötiin pian laudalta.

Lundqvist myi keksintönsä lisenssioikeudet yli 30 maahan, myös Suomeen. Vuonna 1949 perustettiin yritys nimeltä Lundia-Myynti Oy/Lundia Försäljning Ab. Vuonna 1954 Lundia-tuotanto siirtyi Riihimäen Saha Oy:lle, sittemmin osaksi Paloheimo-konsernia.

Ensimmäinen nousukausi alkoi 1960-luvulla, jolloin koteihin tarvittiin ennen kaikkea säilytyskalusteita. Hyllyn rento ulkonäkö, massiivipuun aitous ja rakenteen nerokkuus vetosivat nuoreen suunnittelijapolveen. Lundiasta tuli aikaansa seuraavien arkkitehtien olohuonekaluste.

"Lundia taisi olla jonkinlainen itsestäänselvyys, en muista muita edes harkitun. Lundiat olivat Marimekon Jokapoika-paidan ja Vuokon samettipuvun kanssa samaa henkeä, käytännöllisiä ja yksinkertaisia", arkkitehti Reijo Jallinoja muistelee ensimmäisiä hankintojaan 1960-luvulta.

"Tärkeää oli reilu mitoitus, joka mahdollisti mappien, suurten taide- ja arkkitehtuurikirjojen sekä LP-levyjen sijoittamisen hyllyyn. Siihen mahdutettiin vielä radio, televisio ja levysoitin sekä kaikenlainen pikkutavara laatikoihin, että koti näytti siistiltä", Jallinoja jatkaa.

Reijo ja Riitta Jallinojan Kaivopuiston kodin kirjahyllyt ovat osittain edelleen näitä 1960-luvun Lundioita, nyt harmaaksi maalattuina.

Kirjailija Anja Snellman tunnustaa, että hänen talossaan Lundioita on kaikkialla kellarista vintille, kylpyhuoneista makuuhuoneisiin.

"Suhteeni Lundiaan on hulluttelevan addiktiivinen. Olen käyttänyt Lundioita 30 vuotta hyllyinä, pöytälevyinä, pöytinä, sänkyinä, naulakkoina, kenkätelineinä, vauvansänkyinä, tuoleina, parvisänkyinä, koiraveräjänä, pyykinkuivaustelineenä ja niin edelleen."

"Jokaisen poikaystävän kanssa on aikoinaan laitettu Lundiat yhteen ja sävelletty niistä oma kokonaisuus."

Snellman täydentää hyllyjään tilanteen mukaan.

"Vanhemmat kellastuneet ovat siirtyneet luontevasti kellarihyllyiksi, eteiskäyttöön ja autotalliin, tuoreemmat ja vaaleammat ovat framilla, samoin kuin uusimmat valkoiset", hän kertoo.

Snellmanin mukaan alkuaikojen älykköimago on säilynyt, ja Lundiat ovat edelleen nimenomaan kirjahyllyjä, eivät valokuvien, pokaalien tai koriste-esineiden säilytyspaikkoja.

"Nykyisinhän melkein kaikki huonekalut kootaan itse pikku palasista, mutta Lundioiden luova kokoaminen on aina ollut puolet niiden tavaramerkistä", hän toteaa.

1970-luvulla Lundioiden vienti alkoi orastaa, ensin Pohjoismaihin, sitten myös Japaniin, joka on nykyisin yksi tärkeimmistä vientimaista. Vuonna 1976 Lundialle perustettiin oma tehdas Riihimäelle, ja tuotantoa kehitettiin voimakkaasti koko 1980-luvun ajan.

1990-luvun lama hiljensi kuitenkin kodin kalusteiden myynnin. Lundiaa alettiin markkinoida toimistoihin, kodeissa lastenhuoneisiin ja työhuoneeseen. Palattiin alkuperäiseen varastohyllyajatteluun.

2000-luvulla brändiä on alettu vahvistaa ennen kaikkea laadukkaana olohuonekalusteena.

Vanha hyllyjärjestelmä oli päivitetty jo 1994 uudella jalopuun sävyisellä pintakäsittelyllä. Nykyisin Lundiaa saa myös valkolakattuna, vaikka yli puolet myydään edelleen luonnonvärisenä.

Perusajatus jatka-muunna-täydennä puree edelleen. Uusilla ovilla voi peittää hyvin vanhojen hyllyjen kellastuneen rungon, ja erillisiin tasomoduleihin voi panna viihde-elektroniikkaa.

Hyllyjärjestelmän mitoitus mahdollistaa sen monipuolisen käytön muuallakin kuin olohuoneessa. Peruskirjahyllyn syvyys on 30 cm, johon mahtuvat isommatkin kirjat. Hyllylle voi panna säilytyskoreja pikkutavaroille, jolloin siihen saadaan uutta ilmettä.

Syvempiä moduleita käytetään korkeina, ovellisina komeroina, jolloin palataan alkuperäiseen ajatukseen säilytyskalusteesta.

Komponenttisarjat mahdollistavat legopalikka-ajattelun. Niistä voi koota vaikka mitä: työnurkkauksen, sängyn, naulakon, nukkumaparven, keittiön, lasten leikkitilan, vaatehuoneen.

Nykyiset asiakkaat ovat kaikenikäistä, mutta heitä yhdistävät hyllyyn edelleen liittyvät vahvat mielikuvat. Lundia ei ole mikä tahansa tuote.

"Minusta Lundian tyyli on kuin laadukas pikkutakki ja paita ilman solmiota, ei hienostuneen snobistinen vaan rento ja nuorekas", toimitusjohtaja Jori Keckman linjaa tuotettaan. Keckman omistaa yhtiön yhdessä Sinituote Oy:n kanssa.

Lundia ei ole mikään halpatuote. Sillä on hyvä jälleenmyyntiarvo, mikä näkyy ahkerana kierrättämisenä.

Mutta miksi puuvalmiiden osien myynti on lopetettu? Käsittelemätön tai vahattu puupinta on jo lakattua pintaa suositumpaa muissakin puutuotteissa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi