Muuttotappioalueiden raja valuu edelleen kohti etelää

Etelä-Suomen maakuntienkin keskukset menettävät väkeä
Tutkija kehityksestä: "Eihän tässä näin pitänyt käydä!"

 Muuttotappioista kärsivien seutukuntien raja valuu Suomen kartalla edelleen kohti etelää. Niiden joukossa on jo Länsi- ja Etelä-Suomen maakuntien keskusseutuja kuten Pori, Rauma, Uusikaupunki ja Kouvola. Pohjois- ja Itä-Suomi tyhjenevät edelleen, joskaan ei yhtä voimakkaasti kuin 1960- ja 1970-luvuilla.

Kehitysjohtaja Timo Aro porilaisesta Net Effect Oy:stä huomauttaa, että muuttosuunnan kääntäminen tappioiden jälkeen takaisin voittojen tielle on osaamistalouteen perustuvassa yhteiskuntakehityksessä erittäin vaikeaa.

Hänen muuttoliikettä käsittelevä väitöstutkimuksensa on juuri nyt esitarkastettavana Turun yliopistossa.

Kuntien välinen muuttoliike oli 2001-2005 Suomessa määrällisesti ja suhteellisesti vilkkaampaa yhden viisivuotisjakson aikana kuin koskaan aikaisemmin. Tilastoissa jäävät jälkeen jopa suuren muuttoaallon luvut 1970-luvun vaihteessa.

Viiden vuoden aikana muuttovoittoa saaneita seutukuntia oli 25 ja tappioita 52. Suurin voittaja oli Tampereen seutu ja suurin häviäjä Kajaanin seutu.

Myös yksittäisten vuosien muuttoluvut ovat ennätyksellisen suuria. Liki 900000 suomalaista vaihtoi kotia 2005: kuntien välillä muutti ennakkotietojen mukaan 290149 ihmistä ja kuntien sisällä 601820.

Voittajat keskittyvät Helsinki-Turku-Tampere -kasvukolmioon. Helsingin merkitys heijastuu vaikeiden asuntomarkkinoiden seurauksena ensisijaisesti Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan seutukuntiin sekä toissijaisesti Kanta- ja Päijät-Hämeeseen. Samoin kävi 1980-luvun lopun "kasinohuumassa".

Seinäjoen ja Pietarsaaren seutukunnat ovat Aron mielestä voittajien joukossa suuria yllättäjiä. Niiden vetovoima on riittänyt kokoamaan lähiseutujen muuttovirrat yhteen uusien työpaikkojen lisäyksen kautta. Sama tilanne näkyy Ahvenanmaalla.

Tuoreita 2000-luvun muuttotilastoja katsoessaan Aro huudahtaa, että "eihän tässä näin pitänyt käydä!"

Asiantuntijat odottivat, että muuttoliikkeen tilastoluvut kääntyvät laskuun, koska 15-29-vuotiaiden ikäluokkien suhteellinen osuus väestöstä pienenee jatkuvasti.

Lisäksi kuntien määrä on kuntaliitosten seurauksena vähentynyt, minkä pitäisi näkyä kuntienvälisessä muutossa.

Vielä 1970-80-luvuilla hyvinvointivaltion laajentuminen loi runsaasti uusia työpaikkoja kasvukeskusten ulkopuolelle, kun taas 1990-luvun alun jälkeen julkisen sektorin työpaikat ovat supistuneet erityisesti muuttotappioalueilla.

Uudet työpaikat ja kasvavat toimialat ovat keskittyneet entistä pienemmälle alueelle eikä julkisen sektorin työpaikkojen määrä ole kasvanut.

Miksi muuttoliike on voimistunut?

Aro löytää neljä isoa tekijää.

Eduskunta ja hallitus eivät enää panosta rahaa tasapainoiseen aluepolitiikkaan niin paljon kuin ennen.

Kotikuntalain muutos mahdollisti tilapäisten asukkaiden kirjautumisen oleskelupaikkakuntiensa asukkaiksi. Lain voimaantulo näkyi heti voimakkaasti tilastoissa ja näkyy edelleen.

Lisäksi Suomen jäsenyys EU:ssa on johtanut rakennemuutokseen maa- ja metsätaloudessa ja maapalloistuminen on muuttanut ihmisten asumiseen liittyviä asenteita ja mielikuvia. Myös hyvinvoinnin lisääntyminen heijastuu muuttotilastoihin.

Nuoret ja opiskelijat ovat Aron mukaan "muuttovankkureiden kärjessä". Kaksi kolmesta muuttajasta on alle 30-vuotiaita.

He sanelevat muuttoliikkeen suunnan, voittojen ja tappioiden alueellisen kohdentumisen.

Alue- ja teollisuuskeskukset ovat pystyneet lisäämään työpaikkojensa määrää, mutta alueellisesti parantunut työllisyystilanne ei ole padonnut nuorten ja opiskelijoiden muuttovirtoja alueen sisälle.

"Työpaikkojen lisääntyminen ei välttämättä riitä kääntämään seutukunnan muuttovirtaa voitolliseksi", Aro toteaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi