Vanhat kauniit lähiöt 3/6 Sarjassa kerrotaan, miten Helsinki aikoo suojella vanhoja lähiöitä. Ruskeasuo esiteltiin 7.1., Pihlajamäki 4.3., nyt on vuorossa Roihuvuori.

Roihuvuoren kauneus on pihapiireissä

 Luonnon muotoja myötäilevien pihapiirien kauneus häikäisee Roihuvuoressa. Jääkauden hiomat kalliot pilkahtavat siellä täällä pintaan. Vanhat männyt luovat puistomaisen vaikutelman.

Metsäselänteille rakennetut taittuvat lamellitalot kaartuvat ja rajaavat puistopihoja. Talot ikään kuin puhuttelevat toisiaan.

"Soljuvat, vaihtelevia, yllättäviä näkymiä tarjoavat pihatilat ovat ainutlaatuisia. Ne kuuluvat hienoimpiin, verrataan mihin tahansa maamme lähiöistä", ihastelee rakennustaiteen historian professori Vilhelm Helander.

Liuskekivipolkuja risteilee avoimilla pihoilla.

"Kivi saatiin täältä paikan päältä", tietää Roihuvuori-seuran puheenjohtaja Tytti Salminen. Hän on asunut koko ikänsä Roihuvuoressa kolmessa eri osoitteessa.

Aitaamattomat pihat ovat Salmisen mieleen. "On hienoa, että kaikki pääsevät vapaasti liikkumaan".

Sinikellot ja muut kevään kukat loistavat penkeissä lähellä taloja ja sisäänkäyntejä. "Asukkaat huolehtivat istutuksista. Täällä elää vielä talkoohenki", Salminen kehuu.

Alueen helmiä ovat molempien mielestä Roihuvuorentie 18:n talot ja pihat. Helander löytää paikasta kiiteltävää. Asunto-osakeyhtiö Hakanrinne on pitänyt 1950-luvun puolivälissä rakennetut talot kelpo kunnossa eikä ole korjauksin muuttanut arkkitehti Esko Korhosen suunnittelemien julkisivujen ilmettä.

Professori tunnustelee ulkoseinän pintaa. Sormenpäät muuttuvat valkoisiksi. "Vanha kalkkimaalaus on uusittu. Hyvä!"

Tytti Salminen kertoo, että myös hänen taloyhtiössään Punahilkantiellä on ymmärretty vanhan arvo. Julkisivun rappaustapa tullaan säilyttämään tulevassa remontissa.

Verraten hyvin alkuperäisen ilmeen ovat säilyttäneet myös Helanderin Arne-isän suunnittelemat vuokratalot Tuhkimontiellä. Julkisivuja koristavat punatiilestä muuratut päätyaiheet. "Siksi niitä nimitettiin hansataloiksi", Helander muistelee.

"Niitä moitittiin aikoinaan hieman vanhanaikaisiksi, mutta nythän ne ovat yksilöllisimmästä päästä."

Parvekkeiden pinnakaiteet ja markiisit ovat hävinneet, ja tilalle on tullut peltiverhous. "Parvekkeet ovat kuin avatut sillipurkit", hän hymähtää.

Myös ikkunat on pinnoitettu päältä uudelleen, ja karmit ovat entisiä leveämmät. "Kun tarkkaan katsoo, ilme on muuttunut kömpelömmäksi", Helander huomauttaa. Osa vanhoista ovenkahvoista on hävinnyt, vain kaksi on jäljellä.

Vanhan vaaliminen ei näytä onnistuneen joka paikassa Roihuvuoressa. Jotkut taloista on kömpelösti lämpörapattu, ja pinnassa on uusi terävän tuntuinen kiviroiske.

"Talojen ilme on muuttunut, ikään kuin turtunut. Se on vähästä kiinni näissä moderneissa rakennuksissa", Helander tuumii.

Myös parvekelasituksia on ilmestynyt moneen Roihuvuoren taloon. Professorin mielestä lasituksia on kehitetty eleettömiksi ja niissä on niin pienipiirteisiä detaljeja, että lopputulos menettelee.

Eniten silmään pistää Luminkintien talon muuttunut julkisivu. Puulevystä tehdyt tuuletusluukut on korvattu ikkunalla ja tiheällä ritilällä. Myös kivitalon näköiseksi tehty uusi seinä kopisee kuin pahvilevy.

Helanderista on vaikea sanoa, minkä ikäinen talo on. "50-lukua se ei enää ole".

"Kyllähän talo näyttää erilaiselta kuin ennen", Tytti Salminen nyökkäilee. "Täällä suojelu on vapaaehtoista, mutta rakentamistavasta on kyllä olemassa ohjeet", hän lisää.

Jos asukkaat arvostavat kotikulmiaan, arkkitehtiprofessorin mielestä syntyy asenne vaalia vanhaa. "Se merkitsee aina vaivannäköä. Virheet huomaavat vain tarkkasilmäiset, mutta hyvän lopputuloksen kokevat kaikki."

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi