Kimmo Mäntylä / Lehtikuva

Maallikon on tätä vaikea ymmärtää:

Virallisesti Volvo V40:n uusi ekomalli D2 kuluttaa 3,6 litraa sadalla kilometrillä. Se on yhdistetty kulutus, joka tarkoittaa sitä, että autolla ajetaan sekä kaupungissa että maantiellä.

Tekniikan Maailma teki samalle Volvolle viime kesänä toisen testin, jossa sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kuluttaa paljon vähemmän. TM ajoi Volvolla maantiellä tasaista 80 kilometrin tuntinopeutta ja mittasi sen jälkeen kulutuksen. Volvo vei 3,7 litraa.

Siis desin enemmän. Miten se voi olla mahdollista?

Jo autokoulusta tiedetään, että taloudellisin tapa taittaa matkaa on ajaa juuri kahdeksaakymppiä. Ainakin tavallisella autolla. Ihan sama logiikka ei päde hybrideihin, mutta ei mennä nyt niihin.

Kaupungissa taas jarrutellaan ja kiihdytellään. Sellainen kuluttaa polttoainetta paljon enemmän.

Volvon esimerkki osoittaa, kuinka kaukana autojen virallisten kulutusmittausten tulokset ovat siitä, mitä auto todellisuudessa kuluttaa.

Ja kertoo se muutakin. Virallisten lukemien perusteella eri autojen vertailu toisiinsa on käynyt aivan mahdottomaksi.

Otetaan esimerkiksi kaksi pikkuautoa, Toyota Yaris ja Renault Clio. Virallisesti Clio kuluttaa 4,5 litraa sadalla kilometrillä, Yaris melkein litran enemmän eli 5,4 litraa.

Silti Clio oli HS:n tutustumisajossa kahdesta se syöpömpi. Se vei 6,6 litraa sadalla kilometrillä, Yaris 5,7 litraa.

Jos siis ajaa Cliolla niin kuin keskiverto suomalainen eli 17 500 kilometriä vuodessa, maksaa bensiinistä vuodessa yli 600 euroa enemmän kuin mitä valmistajan ilmoituksen perusteella voisi kuvitella.

Viralliset mittaukset aloitettiin 1970-luvulla nimenomaan siksi, että eri automallien vertailu keskenään helpottuisi, kertoo VTT:n johtava tutkija Juhani Laurikko.

Mittausmenetelmien puutteiden takia kulutuslukemat eivät aluksi pitäneet kovin hyvin paikkaansa tosielämän kanssa. Mutta lähes koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen normikulutus ja todellinen kulutus seurailivat hyvin toisiaan.

Nyt ero on jälleen kasvanut. Ehkä joku Volvolta osaa selittää, miksi. Ja miksi viralliset mittaustulokset kuulostavat niin utopistisilta?

"Kun laboratoriotesti suoritetaan 20 asteen lämmössä ilman ajovaloja, sähkölaitteita ja ilmastointia, täyteen ladatulla akulla ja erittäin herkästi rullaavilla renkailla, koossa on aika monta tekijää, jotka sitten syövät tulosta, kun siirrytään laboratorion ulkopuolelle", vastaa Volvo Carsin tekninen projektinjohtaja Ulf Nordström.

No ei ihme. Eihän kukaan aja autoa tosielämässä näin.

Laboratorion ja tosielämän välistä kuilua kasvattavat myös nykyautojen monet tekniset hienoudet, kuten pysäytysautomatiikka.

Pysäytysautomatiikka tarkoittaa sitä, että auto sammuu itsestään, kun sillä pysähdytään liikennevaloissa. Varuste on saatavilla useimmissa uusissa automalleissa.

Laboratorion lämmössä automatiikka toimii hienosti. Kun auto pysähtyy, se sammuu eikä kuluta yhtään polttoainetta. Näin auton kulutus laskee.

Ulkona automatiikka toimii paljon huonommin. Moottorin pitää olla tarpeeksi lämmin, eikä ulkona saa olla liian kylmä, jotta sammutusautomatiikka toimisi.

"Suomessa sellaisia päiviä on ehkä neljäsosa vuodesta, jos sitäkään", Laurikko sanoo.

Virallista laboratoriotestiä voi kuvata tällaisella käyrällä:

Käyrä kuvaa testin kaupunkiosuutta. Samanlainen pyrähdys toistetaan neljä kertaa.

Testiä varten auto ajetaan dynamometrille. Laitteessa on rulla, jonka päällä auton pyörät pyörivät. Testikuljettaja kiihdyttää ja jarruttaa autoa sovitun ajo-ohjelman mukaisesti.

Kaupunkiajossa auton keskinopeus on 18,7 kilometriä tunnissa. Se kestää yhteensä 13 minuuttia, josta neljä minuuttia ollaan paikallaan – moottori pysäytettynä, jos autossa on sammutusautomatiikka.

Maantieajossa keskinopeus on 62,6 kilometriä tunnissa. Maantieajo kestää seitsemän minuuttia. Sen aikana pyrähdetään kymmeneksi sekunniksi 120:n nopeuteen.

Testin aikana auton pakokaasut kerätään pussiin, josta ne myöhemmin analysoidaan. Niiden perusteella autolle lasketaan viralliset päästö- ja kulutuslukemat.

Nämä viralliset lukemat ovat ne, joilla Volvoja, Renaulteja ja kaikkia muitakin autoja markkinoidaan kuluttajille. Eivätkä ne siis välttämättä kerro tosielämästä mitään.

"Ajo-ohjelma on ikään kuin viivoittimella piirretty", Laurikko kritisoi virallista laboratoriomittausta.

"Kaupunkiajossa on neljä identtistä pyrähdystä. Kaikki kiihdytykset tehdään samalla tavalla. Kukaan ei oikeasti aja niin."

Näet grafiikan suurempana lisäkuvista.

HS:n tutustumisajoissa testatut 229 autoa järjestyksessä hiilidioksidipäästöjen mukaan: HS.fi/autot

Muokkaus: Juttuun lisätty maanantaina 4. maaliskuuta interaktiivinen grafiikka autojen päästöistä.