Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Harva autoilija lukee auton ohjekirjan – pakkasella se kannattaisi kaivaa esiin, sanoo asiantuntija

Auton ohjekirja on usein paksu kuin Sinuhe Egyptiläinen, mutta siihen olisi silti syytä syventyä –  varsinkin pakkasella.

Auto
 
Martti Kainulainen
Talvi on päässyt yllättämään autoilijoita taas moneen kertaan.
Talvi on päässyt yllättämään autoilijoita taas moneen kertaan. Kuva: Martti Kainulainen

Vanha asfalttiviidakon sanonta:

Kunnon kovanaama ei lue ohjekirjaa, ennen kuin on liian myöhäistä.

Ainakin autoilun saralla sitä ohjekirjaa kannattaisi kuitenkin lukea ennemmin kuin myöhemmin.

Vaikka nykyauto on kovasti tekninen laite, jolle ei hirveän paljon itse voi tehdä, monista ongelmista selviää kuka tahansa – kunhan tietää mitä tehdä.

Ongelma ohjekirjan suhteen on usein ihan perinteinen laiskuus.

”Uusissa autoissa se ohjekirja alkaa olla paksu kuin Sinuhe Egyptiläinen. Sanoisin, että aika harva autoilija valitettavasti sen on lukenut”, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen sanoo.

Tämä johtaa joskus siihen, että yksinkertaisenkin asian kanssa ja harmittomimmankin varoitusvalon syttyessä ollaan sormi suussa tien poskessa. Tällä testillä voit mitata, miten hyvin tunnet auton merkkivalot.

Autoliiton tiepalveluun tulee paljon soittoja ongelmista, joihin ratkaisu löytyisi käyttöohjekirjasta. Vesalaisen mukaan on kuitenkin hyvä, että ihmiset varmistavat asian jostain, sillä toimimalla näissä ongelmatilanteissa väärin, aiheuttaa helposti lisävahinkoa autolle.

Niinkin saattaa tosin käydä, että ohjekirjaa lukematon jää 30 asteen pakkaseen värjöttelemään useaksi tunniksi ihan turhaan.

Vesalaiselle tulee mieleen kaksi tyypillistä ongelmaa. Ensimmäisessä on kyse keskuslukituksesta.

Jos autossa on keskuslukitusta varten patterilla toimiva kaukosäädin ja patteri on loppu, menee sormi suuhun.

Kaukosäätimessä on myös mekaaninen avain, jonka voisi työntää lukkopesään. Mutta auton ovessa ei lukkopesää näy. Asiasta on varmasti ohjeistettu ohjekirjassa. Mutta se kirjanen on lukitun auton sisällä.

Jos näin pääsee käymään, ohjeistettakoon sen verran, että jokaisen auton kuskin ovesta löytyy kyllä lukkopesä. Se saattaa vain olla jonkinlaisen peitelevyn alla, jonka avaaminen on jokaisessa mallissa omanlaisensa suorite.

Kannattaa siis katsoa ohjekirjasta, miten sen lukkopesän saa näkyville, jos et sitä jo tiedä.

Toinen tyypillinen ongelma liittyy myös keskuslukitukseen.

Jos auton akusta on virta loppu, kuten monille autoille näillä pakkasilla käy, saattaa joutua soittamaan Tiepalveluun virtaa saadakseen. Näin sesonkiaikaan palvelu on joskus Vesalaisen mukaan ruuhkainen, ja auttajien paikalle saapumiseen saattaa kulua tunti tai toinenkin.

Siksi aikaa olisi kiva mennä johonkin lämmittelemään, mutta eihän auton ovia saa lukkoon, kun keskuslukitus ei toimi sähkönpuutteen takia. Vain kuskin ovessa on lukkopesä, eikä autonsisäpuolella enää ole ovissa niitä lukkopainikkeita.

Helkkari.

Vastaus tähänkin pulmaan löytyy ohjekirjasta, sillä autoissa on myös mekaaninen lukitussysteemi, jolla saa kaikki ovet säppiin. Se on eri autoissa erilainen.

Onneksi tässä tilanteessa sentään pääsee siihen ohjekirjaan käsiksi, mikäli se on asianmukaisesti sijoitettu auton hansikaslokeroon.

Ohjekirjasta on siinäkin mielessä hyötyä, että se tekee autoilijan omavaraiseksi. Ei tarvitse aina olla pyytämässä apua, kun jokin harmittomampi varoitusvalo syttyy.

Jos vaikkapa rengaspaineiden valvonnan valo syttyy, kuski ei välttämättä ole hengenvaarassa – ellei rengas sitten ole puhjennut – ja auto ei välttämättä ole heti hajoamassa atomeiksi. Saattaa hyvinkin riittää, että ajaa rauhallisesti lähimmälle huoltoasemalle ja laittaa lisää ilmaa renkaaseen tai renkaisiin.

(Se ilman laittaminen renkaaseen on muuten taito, joka kaikkien kannattaisi niin ikään opetella.)

Mutta kuinka paljon painetta laitetaan? Ohjekirja auttaa taas.

”Kaikkien autojen ohjekirjassa kerrotaan oikeat paineet, mutta usein ne löytyvät myös kuljettajan oven karmista tai polttoaineen täyttöluukun sisäpuolelta”, Vesalainen sanoo.

Koko perheen voimin ja auto täyteen kuormattuna hiihtolomalle lähtiessä kannattaa vielä lisätä painetta, sillä autoihin ohjeistetaan laittamaan eri paineet pienellä ja suurella kuormalla.

Suomen oloissa talvella kannattaa Vesalaisen mukaan käyttää 0,2 baria korkeampia paineita kuin autonvalmistaja suosittelee.

”Suositukset on tehty lämpimämpiin olosuhteisiin.”

Vielä yksi käytännöllinen vinkki, jossa ohjekirja auttaa.

Nykyään autojen huoltovälit alkavat olla kolmeakymmentätuhatta kilometriä. Kehityksestä huolimatta autot syövät edelleen öljyä.

Juuri pidentyneiden huoltovälien vuoksi on hyvä tarkkailla öljymäärää entistä tarkemmin ja lisättävä öljyä tarvittaessa. Maltillinen öljynkulutus ja sen aiheuttama lisäystarve on ihan normaalia, eikä välttämättä tarkoita, että autossa olisi vikaa.

”Ainakin kuukauden välein kannattaisi tarkastaa öljytikusta tai ajotietokoneen näytöltä, onko öljyä riittävästi”, Vesalainen sanoo.

Autoissa on usein myös öljymäärän merkkivalo, joka kertoo kuljettajalle, milloin on viimeistään lisättävä öljyä.

Ohjekirja myös kertoo, mihin se öljy kaadetaan, ja mitä laatuvaatimuksia öljyn tulee täyttää.

Ihan kaikkea ohjekirja ei kuitenkaan kerro.

”Se kertoo, millaista öljyä moottoriin kannattaa laittaa öljynvaihdossa. Lisättäessä on syytä käyttää samaa öljyä, mitä moottorissa entuudestaan on. Siksi öljynvaihdossa kannattaa kysyä, mitä öljyä moottoriin on laitettu, ja ostaa vaikka pullo sitä samaa öljyä varmuuden vuoksi takakonttiin mukaan.”

Sama pätee auton jäähdytinnesteeseen.

”Täsmälleen samaa, mitä aiemminkin on laitettu. Enää ei voi luottaa edes vanhaan legendaan, että samanvärisiä nesteitä voisi sekoittaa keskenään”, Vesalainen sanoo.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Hae autojuttuja