23.5.2007 0:00
Marko Pohjola käyttää hyväkseen aurinkoisen aamun ja karauttaa töihinsä auton sijaan moottoripyörällä. Marja-Leena Tapiolinna heittää Veronica Laakkosen kahdeksaksi kouluun. Seuraava kyyti koululle lähtee kotipihalta ennen yhdeksää.
Nurmijärvi. Auringosta vetelä aamurauha vallitsee Tapiolinnan kodin pihalla Nurmijärven Herusissa seitsemän jälkeen aamulla. Pihalla odottavia kolmea autoa ja moottoripyörää se tuskin hämää: kohta niitä taas viedään.
Kodissa on menossa aamutaistelu. Neljä lasta ja kaksi aikuista koettavat suoriutua töihin ja kouluun ajoissa. Kolme koiraa kannustaa kiirettä loikilla ja haukunnalla.
"Aamut ovat sekalaisia, aika kaoottisia. Jos yksi lapsi menee kahdeksaan, yksi yhdeksään ja yksi kymmeneen ja sen lisäksi tulee hammaslääkäri, parturi ja harrastukset, logistiikan suunnitteluun menee aikaa. Kaksi autoa tekee sen selvästi helpommaksi", Marko Pohjola selvittää perheen liikkumista.
Hieman ennen kahdeksaa pihasta starttaavat ensimmäinen auto ja moottoripyörä. Marja-Leena Tapiolinna lähtee heittämään 14-vuotiasta Veronica Laakkosta viiden kilometrin päähän Rajamäen yläasteelle.
Myös kaksi koiraa taistelee paikan autosta. Marko Pohjola suuntaa moottoripyöränsä kohti Helsingissä olevaa työpaikkaansa.
Ennen yhdeksää Tapiolinna heittää perheen 11- ja 13-vuotiaat tytöt Rajamäelle kouluun. Sen jälkeen hänkin pääsee autoilemaan töihinsä.
Perheen 20-vuotias poika hoitaa koulumatkansa omalla autollaan.
"Valitettavasti kukaan meillä ei kulje muulla kuin autolla", Tapiolinna sanoo.
"Aamutuimaan pääsisin töihin bussilla, mutta jos työpäivä venähtää, kotiin ei pääse enää viiden jälkeen illalla. Linja-autoyhteydet ovat menneet tosi kurjiksi. Toivon, ettei viimeisiäkin viedä."
Tapiolinnan kolme tytärtä harrastavat kaikki tanssia. Heillä on harjoituksia yhteensä kymmenen tuntia viikossa, ja tanssitunnit pidetään Nurmijärvellä, Klaukkalassa ja Rajamäellä, kaikki eri aikoihin. Yhteen suuntaan matkaa kertyy viidestä kolmeenkymmeneen kilometriä. Sitä ei polje pyörällä reippainkaan tanssija.
"Joskus palaa käpy tähän autoiluun. Kustannuksia en laske, koska autoilu on pakollista", Tapiolinna toteaa.
Herusissa ei ole kauppaa, koulua eikä päiväkotia.
"Kaikilla täällä on ainakin kaksi autoa. En näe siinä enää mitään outoa", Marja-Leena Tapiolinna naurahtaa kuljettaessaan katsettaan naapurustossa.
"Tuskin kukaan pärjää pääkaupunkiseudun lähialueella ilman."
Helsingin Sanomat | hs.auto@hs.fi