"BMW-Kaliningrad" satsaa saksalaisuuteen

Autotehdas käyttää hyväkseen Venäjän erityistalousaluetta

Laura Pekonen

KALININGRAD . Voi saksalaista insinööriä.

Hänelle ei riitä, että Venäjän markkinoille myytäviä bemareita testataan Kaliningradin kuoppaisilla teillä. Hän on mennyt rakentamaan BMW:n kokoonpanotehtaan pihalle Kaliningradissa sata metriä huonoa venäläistietä, kuoppineen kaikkineen.

"Tässä tehtaassa kaikki on saksalaista, paitsi työntekijät", korostaa tehtaan tuotantopäällikkö Rolf-Tino Böttner .

"Saksalaisautot kootaan täällä saksalaisosista saksalaisella ammattitaidolla. Sitten ne lastataan junaan ja kuljetetaan Venäjälle myytäväksi."

Böttnerillä on tarve

mainostaa BMW:n kokoonpanotehtaan germaaniavuja, jotta kukaan ei luulisi, että Kaliningradissa valmistetaan sekundabemareita. BMW on nimittäin niitä harvoja eurooppalaisyrityksiä, jotka ovat tähän mennessä uskaltaneet avata tehtaan Kaliningradiin.

Teoriassa Kaliningrad näyttää EU-yrityksille houkuttelevalta. Lääni on Venäjän erikoistalousalue Euroopan keskellä. Kaliningradissa yritykset saavat verohelpotuksia, ja täällä tuotetut tavarat voi viedä tullitta Venäjän markkinoille.

BMW voi siis tuoda autojen osat Saksasta maksamatta tulleja tai veroja, koota autot halvan venäläistyövoiman avulla Kaliningradissa ja kuljettaa ne emä-Venäjälle myytäviksi edelleen tullitta.

Eurooppalaisyritykset

pelkäävät kuitenkin Kaliningradin rikollisuutta, byrokratiaa ja äkillisiä lainmuutoksia. Suoria ulkomaalaisinvestointeja on tehty Kaliningradiin kymmenen viime vuoden aikana yhteensä alle 80 miljoonan dollarin arvosta.

"Jotta ulkomainen yritys menestyy Kaliningradissa, sen johdolta vaaditaan kovia hermoja", Böttner sanoo ääntään madaltaen.

"Itse olen päättänyt vältellä kaikkia votka- ja pelikorttiseurueita, ja tähän mennessä olen pärjännyt ilman henkivartijaa."

BMW ei paljasta

tuotantokustannuksia, mutta saksalaisen kauppakamarin mukaan Kaliningradissa koottu bemari maksaa Moskovassa ainakin 20 prosenttia vähemmän kuin Saksasta tuotu bemari.

Laadultaan kaliningradilaisbemarit eroavat saksalaisbemareista vain kahdella tavalla. Auton pohja on kaksi senttiä tavallista korkeammalla, ja moottorin alla on erityinen suoja. Molemmat lisäykset on tehty Venäjän huonojen teiden takia.

Böttnerin mukaan yhä useammilla venäläisillä alkaa olla varaa uusiin bemareihin, joiden hinnat liikkuvat 50 -70000 euron tienoilla. Tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikaan BMW sai Venäjällä kaupaksi vajaat 1800 autoa, mikä oli 50 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Venäläiset uusrikkaat

haluavat nimenomaan luksusautoja. Kaliningradissa valmistetaankin muita tehtaita enemmän suuria 5-sarjan bemareita. Myös Venäjän hallitus on hyvä asiakas, sillä se suosii kotimaassa valmistettuja virka-autoja.

Valmiit autot kuljetetaan Kaliningradista Venäjälle junakonteissa tiukkoihin muovikelmuihin pakattuna. Niiden pitäisi suojata autoja lialta ja varkauksilta. Kerran yksikään tuliterä BMW ei käynnistynyt Moskovassa, sillä matkalla joku oli varastanut niistä akut.

Böttner kulkee

tehdashallin läpi isännän elkein. Hän taputtaa venäläisiä työntekijöitä ohimennen selkään. Nämä näyttävät tottuneen siihen niin, etteivät edes käänny katsomaan.

"Katso, ei mutterin mutteria lattialla. Ei likaisia haalareita, ei vetelehtiviä ihmisiä", Böttner mainostaa.

"Saksalainen siisteys ja saksalainen kontrolli takaavat saksalaisen laadun."

Kaliningradin tehdas työllistää välillisesti 250 venäläistä. Saksalainen johto lähettää työntekijät Saksaan koulutettaviksi "niin monta kertaa kuin on tarpeen". Kurikin on saksalainen.

"Jokaiselle työntekijälle sallitaan yksi virhe. Jos virheet jatkuvat, työntekijä lähtee", Böttner sanoo.

Köyhässä Kaliningradissa

on työnantajan markkinat. Keskimääräiset palkat ovat täällä vain noin kolmanneksen liettualaisten palkoista ja viidenneksen puolalaisten palkoista.

"Nuorella kaliningradilaismiehellä ei ole paljon vaihtoehtoja", Böttner toteaa. "Jos hän voi joko tulla meille töihin tai mennä Venäjän laivaston hommiin, kumman luulet hänen valitsevan?" Kaliningradin kilpailukyky voi kuitenkin muuttua, kun naapurimaat Puola ja Liettua liittyvät Euroopan unioniin.

Optimististen arvioiden mukaan Kaliningradista voi kehittyä entistä houkuttelevampi paikka eurooppalaisyrityksille, jos työvoimakustannukset pysyvät siellä alhaisina, mutta nousevat Puolassa ja Liettuassa vähitellen EU-tasolle.

Pessimististen arvioiden mukaan EU-yritysten kiinnostus Kaliningradiin vain hiipuu. Rajamuodollisuuksien hävitessä uusiin jäsenmaihin on helpompi ja turvallisempi sijoittaa kuin korruptiosta kuuluisaan Kaliningradiin.

Edes työvoiman edullisuus ei houkuttele niitä yrityksiä, jotka kaipaavat koulutettuja tekijöitä. Kaliningradilaiset suhtautuvat ulkomaisiin yrityksiin ristiriitaisesti. Vaikka ne tuovat Kaliningradiin kaivattuja työpaikkoja, etenkin saksalaisia pidetään hieman ylimielisinä.

Vanhat kaliningradilaiset pelkäävät, että saksalaiset ostavat nyt euroilla takaisin sen, minkä he toisessa maailmansodassa menettivät. BMW:n tehdas toimii vanhassa saksalaisrakennuksessa, ja perättömien salaliittoteorioiden mukaan saksalaiset omistavat Kaliningradista jo kokonaisia kaupunginosia.

"Minä asun mukavassa, kunnostetussa saksalaistalossa, jossa on modernit turvajärjestelmät", tuotantopäällikkö Böttner sanoo.

"Mutta kuka nyt Kaliningradissa pysyvästi viihtyisi? Talvisin tämä on kuollut kaupunki, jossa ei ole mitään muuta tekemistä kuin työ. Täällä ei ole edes saksalaisia oluttupia."

Lisää:

Helsingin Sanomat | hs.auto@hs.fi