Teollisuuden syyttäminen ei riitä, vaan myös autoilu ja asuminen pannaan kuriin

 Ilmastonmuutoskeskustelu riehuu nyt niin vauhdikkaana, että perässä on vaikea pysyä. Vessapaperimainos kertoo, kuinka joutsenmerkitty pehmopaperi osaltaan ehkäisee ilmastonmuutosta. Nuoret alppihiihtäjät ovat huolestuneita urastaan, kun ilmasto lämpenee. "Estä ilmaston lämpeneminen", hehkuttaa sänkymainos ja kertoo, että heidän petinsä on tehty sataprosenttisista luonnonmateriaaleista.

On ympäristöjärjestön iskua ja kohua Neste Oilin Kaakkois-Aasiasta Suomeen rahtaamasta palmuöljystä: auttaako siitä tehty biodiesel päästöjen hillitsemisessä vai kiihdyttääkö palmuöljyn kysyntä sademetsien hakkaamista ja sitä kautta ilmastonmuutosta? Entä miten olikaan sen veropäätöksen laita: tuliko vähäpäästöisiä autoja suosivasta verosta tarpeeksi tiukka vai ei?

Ensi viikolla ilmastouutisia on luvassa lisää, sillä maanantaina alkavat YK:n ilmastoneuvottelut. Indonesian Balilla 15000 kokousedustajaa 192 maasta pähkäilee maailman ilmastopolitiikkaa. Päähuolena on se, että kasvihuonekaasuja leikkaavan Kioton sopimuksen päästörajoitteet koskevat nyt vain teollisuusmaita, eikä niistäkään kaikkia. Saadaanko maailman päästäjien ykkönen Yhdysvallat mukaan ilmastotalkoisiin? Entä kehittyvät maat, erityisesti Kiina ja Intia?

Ilmastokokousta pohjustamaan on julkaistu liuta selvityksiä: hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n lukuisia raportteja, YK:n kehitysjärjestön UNDP:n selvitys, talousjärjestö OECD:n laskelmia, energiajärjestö IEA:n raportti...

Kansalaisetkin halutaan mukaan. Valtioneuvosto avaa maanantaina otakantaa.fi-sivustolla verkkokeskustelun, jossa kysellään tavallisten suomalaisten vinkkejä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ideoita hallitus lupaa käyttää ilmastopoliittisen tulevaisuusselonteon valmistelussa.

Myös Helsingin Sanomat haluaa keskustelua keinoista hillitä ilmastonmuutosta. HS kysyi kymmeneltä suomalaiselta ilmastovaikuttajalta yksinkertaisen kysymyksen: mitä konkreettista länsimaiden ja Suomen pitää vuoteen 2020 mennessä - siis aivan lähivuosina - tehdä?

Vastaajina olivat pääministeri Matti Vanhanen, toimitusjohtajat Anne Brunila Metsäteollisuus ry:stä ja Mikael Lilius Fortumista, hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas, professorit Peter Lund ja Atte Korhola, ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Outi Berghäll, Greenpeacen energiakampanjavastaava Kaisa Kosonen ja kirjailija Risto Isomäki.

Kaikki he ovat viime aikoina oma-aloitteisestikin osallistuneet suomalaiseen ilmastokeskusteluun.

Kiinnostavinta viime aikojen keskustelussa ei ole kuitenkaan ollut vain määrä vaan myös se, mihin keskustelu on edennyt. Enää ei väitellä juurikaan siitä, aiheuttaako ihmiskunta maapallon lämpenemistä vai ei. Nyt uhat otetaan vakavasti.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, ketkä ovat äänessä. Parin viime vuoden aikana ilmastokeskusteluun ovat heränneet maailman ja Suomenkin johtavat poliitikot ja talousjohtajat. Ne, joilla on valta ja rahat.

Vallanpitäjät herätti Al Goren ilmastoelokuva Epämiellyttävä totuus, New Orleansin hirmumyrskytuhot ja IPCC:n aikaisempaa varmemmat arviot ilmastomuutoksen seurauksista. Erityisesti brittiläinen niin kutsuttu Sternin raportti sai päättäjät säikähtämään, sillä se puhui talouden kieltä: Taistelu ilmastonmuutosta vastaan maksaa prosentin vuodessa koko maailman bruttokansantuotteesta vuoteen 2050 asti. Jos mitään ei tehdä, kustannukset ovat paljon suuremmat. Kansainvälisissä raporteissa sanotaan, että maailman kasvihuonekaasupäästöt pitäisi puolittaa vuoteen 2050 mennessä ja teollisuusmaiden pitäisi leikata päästöjään vielä tätäkin enemmän.

Suomessa keskustelun käännekohta on monen tutkijan mielestä ollut Jorma Ollilan tammikuinen haastattelu Helsingin Sanomissa. Ollila puhui intohimoisesti hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta, uusiutuvan energian tukemisesta ja EU:n päästökaupan ansioista.

Ollilan ulostulo lähes velvoitti muutkin elinkeinoelämän vaikuttajat ottamaan ilmastonmuutoksen puheissaan huomioon.

Myös HS:n ilmastokyselyn vastaajat ovat huomanneet suomalaisen ilmastokeskustelun heräämisen, mutta sen tasoon moni kaipailee vielä parannusta.

Oras Tynkkynen pitää ydinvoimaa keskustelun käenpoikana, joka varastaa kohtuuttoman suuren osan huomiosta. "Suomessa kaikesta kulutetusta energiasta neljä viidesosaa on muuta kuin sähköä. Ydinvoima tuottaa vain sähköä", hän sanoo. Peter Lund valittaa, että Suomessa muutos nähdään aina uhkana, niin nytkin, kun puhutaan uusiutuvasta energiasta.

"Nyt olisi mahdollisuus luoda puhtaan teknologian nokioita."

Mitä ratkaisuja vastaajat sitten ehdottavat ilmastonmuutoksen hidastamiseksi?

Laajan kirjon tuttuja toimia: tuulivoimaa, bioenergiaa, lentorajoituksia, sähkön säästöä, energian käytön tehostamista joka ikisellä sektorilla...

Se, mikä kaikkia vastaajia yhdistää, on huoli liikenteestä ja rakennuksista. Nyt ne aiheuttavat puolet Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Enää ei siis puhuta vain teollisuuden päästöistä ja sen energiankulutuksesta. Huomio on siirtynyt nyt myös kuluttajiin ja tavallisten kansalaisten elämäntapoihin. Autolla ajamiseen ja asumiseen.

"Suomessa energian käyttöä on tehostettu teollisuudessa. Kuluttajapuoleen ei ole juuri puututtu. Nyt tarvitaan toimia erityisesti liikenteen ja rakentamisen tehostamiseen", Lund tiivistää.

Lundin mielestä autoilu on tehtävä ruuhka-alueilla vaikeammaksi ja kalliimmaksi. "Ja kehitettävä edullista joukkoliikennettä. Nämä kaksi asiaa on ehdottomasti tehtävä yhtä aikaa."

Petteri Taalas kiittää uutta autoverolakia siitä, että se ohjaa hankkimaan vähäpäästöisiä autoja. Autoverolaki ei kuitenkaan saa kiitosta Lundilta eikä Liliukselta. Heistä veropäätös oli liian löysä - vähäpäästöisten ja dieselautojen käyttäjillä pitäisi olla vieläkin suurempi veroetu.

Matti Vanhanen uskoo, että länsimaissa voidaan puolittaa henkilöliikenteen päästöt vuoteen 2020 mennessä, kunhan valtiot vaativat esimerkiksi tehokkaampia moottoreita ja lisää biopolttoaineita tankkiin.

Metsäteollisuuden toimitusjohtaja Anne Brunila sen sijaan suhtautuu biopolttoaineiden lisäämiseen varauksellisesti. "Ilmastonmuutoskeskustelussa tehdään nyt puolipaniikissa ratkaisuja. Pitäisi aina analysoida, mikä on hyvästä", hän sanoo ja viittaa raportteihin, joissa monet ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet osoittautuivatkin tehottomiksi ja fossiilisia huonommiksi, kun laskettiin polttoaineen elinkaaren kaikki päästöt.

Lund uskoo, että huonojen raaka-aineiden tilalle tulevat pian toisen sukupolven tehokkaat biopolttoaineet, kuten jätteistä tehtävä biokaasu tai -diesel. "Näihin asioihin liittyy aina myös eettisiä kysymyksiä. Palmuöljy on tehokas, mutta sen hankinta ei saa johtaa sademetsien hakkaamiseen, riistoviljelyyn eikä ihmisoikeuksien polkemiseen."

Liikenteen lisäksi toiseksi isoksi teemaksi vastauksissa nousi rakentaminen.

Suomessa pelkästään rakennusten lämmitys vie viidenneksen kaikesta energiasta.

Kaikkien vastaajien mielestä rakennusten energiatehokkuutta pitää parantaa, ja useimpien mielestä sähkö- ja öljylämmityksestä pitäisi päästä eroon. Ratkaisuksi ehdotettiin muun muassa matalaenergiataloja. Matalaenergiataloissa on tehokkaampi eristys, pumppuja, jotka johtavat lämpöä maasta tai ilmasta, kenties isot ikkunat kohti aurinkoa ja aurinkopaneelit katolla veden lämmitystä varten. Puolet vähemmän lämmitysenergiaa vievän talon rakentaminen maksaa vain pari prosenttia enemmän kuin tavallisen omakotitalon teko. Matalaenergiatalo myös maksaa itsensä takaisin muutamassa vuodessa, kun rahaa säästyy lämmityksessä.

Ratkaisua haetaan myös tiiviistä yhdyskuntarakentamisesta. Suomalainen ihanne omakotitalosta metsän reunalla saa huutia ympäristömuutoksen professorilta Atte Korholalta. "Yhdyskuntarakentamisessa on varsinkin pääkaupunkiseudulla vaarallisia piirteitä. Asuinalueita laajennetaan ulospäin ja pelloille. Se lisää autolla liikkumista, kun sitä pitäisi päinvastoin vähentää", Korhola sanoo. "Ihanteena pitäisi olla keskiaikainen tiivis kaupunkirakentaminen, jossa on lähipalvelut vieressä."

Pääministeri Vanhasen mielestä keskikokoiset asuinalueet, kuten Klaukkala, Hyrylä ja Lohja, voisivat jopa olla isoja kaupunkeja parempia, kunhan niissä on kaukolämpö ja energiaa tuotetaan uusiutuvista lähteistä, vaikkapa jätteistä. Vanhanen muistuttaa, että Helsingin yhdyskuntarakenne toimii hyvin pitkälti fossiilisten polttoaineiden varassa.

Ratkaisuja siis löytyy. Mutta entä tahtoa ja päätöksiä, joilla ne toteutetaan? Onnistummeko todella hillitsemään maapallon lämpenemistä?

Haastateltavat ovat yhtä aikaa optimistisia ja pessimistisiä.

Korhola muistuttaa, että kaikesta puheesta huolimatta maailman kasvihuonepäästöt kasvavat entistä nopeammin. Ne maat, joilla on suurimmat päästöt, eivät ole sitovien kansainvälisten päästörajoitusten piirissä.

Kaikilta mailta vaaditut päästöleikkaukset ovat todella isoja. Epäsuhta näyttää epätoivoiselta.

Kaikki korostavatkin, että tärkeintä on saada kaikki maat mukaan päästötalkoisiin.

"Mitään ei ole vielä menetetty, mutta kiire tulee. Suunnan pitää muuttua kymmenessä vuodessa", Lund sanoo.

Toiveikkuutta lisää se, että EU:n tavoitteena on esimerkiksi leikata päästöjä vähintään viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä. Britannia säätää lakia vieläkin kovemmista tavoitteista.

Yhdysvalloissa on ensi syksynä presidentinvaalit, mikä voi muuttaa maan kovin nihkeää suhtautumista päästörajoituksiin.

"Kiinassa voi tapahtua äkkiä isokin muutos. Siellä on saastetilanne yltynyt niin kauheaksi. Keskusjohtoisessa valtiossa ei tarvitse kuin komitean jäsenten herätä", Korhola sanoo.

"Vuoteen 2020 ulottuvat toimet eivät ole periaatteessa vaikeita. Nykyinen teknologia riittää siihen asti tehostamiseen ja energiankäytön muuttamiseen. Tarvitaan vain poliittista tahtoa. Vuoden 2020 jälkeen tarvitaan jo uutta teknologiaa", Outi Berghäll sanoo.

Lisää:

Helsingin Sanomat | hs.auto@hs.fi