Julkaistu: 14.2.2008 lehdessä osastolla Pääkirjoitus
Saudiarabialainen sananparsi sanoo: Minun isäni ratsasti kamelilla, minä ajan autoa. Poikani lentää suihkukoneella, ja hänen poikansa tulee ratsastamaan kamelilla.
Ajatuksen öljyvarojen rajallisuudesta puki ensimmäisen kerran tieteelliseen muotoon yksi maailman tunnetuimmista öljygeologeista, Marion King Hubbert. Hän loi Hubbertin käyränä tunnetun öljyntuotantoa kuvaavan graafin.
Graafin alkupuolella tuotanto noudattaa nousevaa käyrää, ja kun noin puolet hyödynnettävissä olevista öljyvaroista on käytetty, saavutetaan käyrän lakipiste, siis öljyn tuotantohuippu. Tämän jälkeen alkaa tuotantokäyrän laskeva osuus.
Hubbert ennusti vuonna 1956 Yhdysvaltain öljyntuotannon huippuvuoden osuvan vuosien 1966 ja 1972 välille. Hänen näkemyksensä torjuttiin laajasti, mutta todellisuudessa ennuste osui oikeaan. Yhdysvaltain öljyntuotanto saavutti lakipisteensä vuonna 1970, mikä osaltaan synnytti 1970-luvun öljykriisin.
Hubbertin näkemyksiä edustaa nykyisin joukko öljygeologeja, jotka jo pitkään ovat varoitelleet, että ennen pitkää voidaan saavuttaa myös maailmanlaajuinen öljyntuotannon lakipiste. Heidän arvionsa mukaan se saavutetaan vuoden 2010 tienoilla, kun taas vastakkaisen näkemyksen mukaan öljyä riittää vielä vuosikymmeniksi - näkemystä edustaa joukko taloustieteilijöitä, energia-alan viranomaisia ja öljyntuottajia.
Keskustelun keskeisiin kysymyksiin kuuluvat jäljellä olevien öljyvarojen suuruus sekä uuden tekniikan suomat mahdollisuudet hyödyntää tunnettujen kenttien öljyvarat entistä tehokkaammin. Myös käsitykset epätavallisten öljyesiintymien (muun muassa öljyhiekka) mahdollisuuksista konventionaalisen öljyn korvaajana ovat ristiriitaisia.
Öljygeologeja on varsin osuvasti nimitetty nykyajan Kassandroiksi. Kassandra on kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä naishahmo, jolla oli kyky nähdä tulevaisuuteen mutta jonka kirouksena oli, ettei kukaan uskonut häneen.
Öljykassandrat olivat pitkään yksin varoituksineen, mutta vähin erin heidän näkemyksensä on lyömässä itseään läpi. Tässä mielessä vuosi 2007 oli merkittävä. Raakaöljyn tynnyrihinta kohosi vuoden loppuun mennessä lähelle sataa dollaria, ja OECD-maiden varastot hupenivat ennätyksellisen vähäisiksi.
Silti OPEC päätti jälleen äskettäisessä kokouksessaan olla lisäämättä tuotantoaan "kysynnän ja tarjonnan vastatessa hyvin toisiaan". Samaan tulokseen OPEC päätyi äskettäin kokouksessaan Wienissä.
Lokakuussa 2007 saksalainen riippumaton konsulttitaho Energy Watch Group ilmoitti maailmanlaajuisen tuotantohuipun ajoittuneen heinäkuulle 2006. Merkittävistä öljyalan vaikuttajista Matthew Simmons ja Boone Pickens ovat julkisesti ilmoittaneet katsovansa öljyn tuotantohuipun jääneen jo taakse.
Saudi Aramcon eläkkeelle jäänyt johtaja Sadad Al Husseini ilmoitti niin ikään lokakuussa 2007 Oil and Money -konferenssissa maailmanlaajuisen öljyntuotannon saavuttaneen nyt lakipisteen. Hänen mukaansa tuotantoa kyetään ylläpitämään nykytasolla korkeintaan 15 vuotta.
EIA - Energy Information Administration - julkaisee kuukausittain maailman öljynkulutukseen ja tuotantoon liittyviä tietoja. Tilastojen mukaan konventionaalisen öljyn tuotantohuippu saavutettiin toukokuussa 2005, minkä jälkeen yksistään Saudi-Arabian tuotanto on vähentynyt noin miljoonalla barrelilla päivässä.
Tieto on hälyttävä, sillä maailman öljyntuotannosta yli kymmenen prosenttia on Saudi-Arabian varassa ja lisäksi optimistiset kasvuennusteet ovat perustuneet oletukseen, että Saudi-Arabia kykenee nostamaan tuotantoaan.
Muiden polttonesteiden (erityisesti nestekaasun) tuotannon kasvu on toistaiseksi kompensoinut konventionaalisen öljyn tuotannon vähenemisen. Kun kiila kulutuksen ja raakaöljyn tuotannon välillä kasvaa, käy kompensoiminen yhä vaikeammaksi.
Aiemmin niin optimistinen IEA (International Energy Agency) on nyt niin ikään myöntänyt öljymarkkinoiden ongelmat. 3. tammikuuta 2008 IEA julkisti tiedotteen, jossa kehotetaan hallituksia ripeisiin toimiin öljyn ja kaasun kulutuksen vähentämiseksi. Tiedote kertoo IEA:n politiikan muuttuneen: järjestö on ymmärtänyt, että öljyn tuotantohuippu on käsillä.
Teollistuneiden yhteiskuntien tapa elää ja öljyresurssien riittävyys ovat joutuneet törmäyskurssille. 1970-luvulla Rooman klubi julkaisi raportin Kasvun rajat, jonka keskeinen sanoma kuului: rajallisessa maailmassa rajaton kasvu ei ole mahdollista.
Varoituksista huolimatta maailmantalous jatkoi kasvuaan vielä kolme vuosikymmentä, kunnes vuonna 2007 kävi ilmeiseksi, että olemme saavuttaneet ja ylittäneet merkittäviä rajoja. Keväällä 2007 IPCC:n raportti toi julkisuuteen, miten olemme sekoittaneet luonnon hiilitasapainon; seurauksena on ilmastonmuutos.
Tilanne asettaa teollisuusmaille, Suomi mukaan lukien, valtavat haasteet. Meidän tulee askel askeleelta vähentää öljyriippuvuuttamme - myös torjuaksemme ilmastonmuutosta. Käsitykseni on, että emme selviä haasteesta ilman että muutamme selvästi sekä yhteiskuntamme ja taloutemme rakenteita että elintapojamme.
Muutokset vaativat kuitenkin aikaa niin ihmisten mielissä kuin käytännön toimissakin. Samanaikaisesti tilanne maailman öljymarkkinoilla etenee omaa vääjäämätöntä tahtiaan. On korkea aika katsoa kaunistelematonta totuutta silmiin ja ottaa haasteet vastaan. Aikaa ei ole hukattavaksi.
Kirjoittaja on energia-alan diplomi-insinööri, joka asuu ja
suorittaa jatko-opintoja Saksassa.
Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi