Uusi öljykriisi

Maissista tehdyn biopolttoaineen piti olla pelastus ympäristölle ja öljypulalle, mutta se laukaisikin ruokakriisin. Maailman ruokapolitiikan pelisäännöt ovat muuttuneet: jos öljyn hinta nousee, nousee ruuankin hinta.

Washington. Thaimaassa ja Pakistanissa sotilaat valvovat ruokavarastoja. Kiinassa ja Vietnamissa ruuan hinta on noussut yksistään helmikuussa yli 20 prosenttia. Egyptissä, Kamerunissa, Norsunluurannikolla ja Senegalissa on puhjennut ruokamellakoita. Haitissa pääministeri joutui eroamaan.

Maailma on ruokakriisissä. Maailmanpankin johtaja Robert Zoellick on varoittanut, että kaikkiaan 33 maassa on vaara ruokalevottomuuksiin. Jo 12 maata on rajoittanut viljan vientiä ja helpottanut sen tuontia poistamalla tulleja, mikä asiantuntijoiden mukaan vain lisää epävarmuutta ja nostaa ruuan hintaa.

Ruokakriisiä yritetään hoitaa järein asein. Egypti pysäytti riisin viennin puoleksi vuodeksi. Kun leivän hinta nousi puolella ja yksitoista ihmistä kuoli mellakoissa, presidentti Hosni Mubarak määräsi sotilaat paistamaan leipää.

Ruokakriisiin on monta syytä: kysyntä kasvaa ja varastot hupenevat, finanssikriisi heiluttaa ruokamarkkinoitakin, ilmasto lämpenee ja öljy kallistuu.

Ja iso syy on myös se, että ruokaviljasta ja etenkin maissista tehdään biopolttoainetta.

Polttoaineen teko ruuasta on yhdysvaltalaisen Earth Policy Instituten johtajan Lester R. Brownin mielestä tärkein selitys ruokakriisin laukeamiseen juuri nyt.

"Suurin syy elintarvikkeiden hinnannousuun on presidentti George W. Bushin etanolipolitiikka", Brown sanoo.

Vaikka viljan tuotanto on kasvanut, viljalla ei ruokita ihmisiä vaan se poltetaan etanoliksi autojen tankkiin.

"Vuosina 1990-2005 viljan tuotanto kasvoi tasaisesti 20 miljoonaa tonnia vuodessa, mutta sen jälkeen kun Yhdysvallat pani toimeen etanoliohjelmansa, tuotanto on kasvanut 50 miljoonaa tonnia vuodessa - ja silti ihmisillä on nälkä", Brown sanoo.

Yhdysvaltain - ja myös EU:n - vahva biopolttoaineiden tukeminen on muuttanut maailman ruokapolitiikan pelisäännöt. Seurauksena on se, että mitä kalliimmaksi öljy tulee, sen kannattavampaa on muuttaa vilja polttoaineeksi.

"Markkinamekanismi sitoo ruuan hinnan öljyn hintaan: jos öljyn hinta nousee, nousee ruoankin."

Ja se on huonoin uutinen maailman köyhille vuosikausiin, Brown sanoo.

Brown on yksi maailman tunnetuimmista ympäristöguruista. Hän perusti vuonna 1974 Worldwatch Instituten, joka julkaisee maailman tilaa arvioivia raportteja. Hän kirjoittaa edelleen Worldwatchille, mutta on perustanut Washingtoniin oman pienen Earth Policy Instituten ideoimaan kestävän kehityksen ratkaisuja.

"Yhdysvaltain biopolttoainepäätös ei ollut vain energiapolitiikkaa, se oli myös ulkopolitiikkaa. Me sanomme muulle maailmalle, että aiomme jatkaa elämäämme ajamalla katumaastureillamme ja täyttämällä niiden tankit maissista saatavalla etanolilla, vaikka se johtaa nälkiintymiseen muualla. Tämä on julma viesti, mutta se on todellisuutta. Päätös on aiheuttanut poliittista epävakaisuutta monissa maissa."

Ulkopolitiikkaa on myös se, että vaikka Brasiliasta voisi ostaa sokeriruokoetanolia halvemmalla kuin maissietanolin valmistus Yhdysvalloissa maksaa, Bush tukee oman maansa maissinviljelijöitä.

"Yhdysvallat toki auttaa nälkää näkeviä maita, mikä on hyvä. Pari viikkoa sitten Bush lupasi 200 miljoonaa dollaria apua. Sillä rahalla saadaan riisiä miljoonalle ihmiselle vuodeksi, mutta silti sadat miljoonat ovat pulassa."

Uusiutuvista raaka-aineista, kuten maissista, viljasta, soijasta tai palmuöljystä, valmistettujen etanolin ja biodieselin piti olla pelastus ympäristölle ja öljypulalle, mutta niistä tulikin taakka.

Brown arvostelee Bushia siitä, että kun tämä vihdoin taipui ympäristöpaineiden edessä ja teki jotakin öljyriippuvuuden vähentämiseksi, hän ei suinkaan vaatinut autoihin polttoainetehokkuutta vaan ryhtyi tekemään ruuasta polttoainetta.

Brown ei ole vakuuttunut.

"Biopolttoaineet eivät ole vihreitä. Kaukana siitä, varsinkin, jos raaka-aineena käytetään viljaa. Jos yhdessä kohdassa voidaan säästää ympäristöä, niin hiilidioksidipäästöt nousevat toisaalla."

Ketjureaktio on karu: kun Brasiliassa halutaan lisätä biopolttoaineiden tuotantoa ja saada hyötyä niiden kasvavasta kysynnästä, päätetään lisätä soijan viljelyä. Soijalle raivataan viljelytilaa kaatamalla Amazonin sademetsää. Kun hiilidioksidia sitonutta sademetsää kaadetaan ja poltetaan viljelymaaksi, kasvihuonekaasujen määrä kasvaa valtavasti. Sama toistuu kaikkialla muuallakin, missä metsää, arvokkaita hiilinieluja, raivataan pelloiksi ja bioenergiantuotantoon.

Yhdysvaltain kongressi päätti viime vuonna, että seuraavien viidentoista vuoden aikana liikenteen polttoaineista täytyy olla 25 prosenttia biopohjaisia. Myös EU teki samanlaisen päätöksen, mutta tyytyi 10 prosenttiin.

"Eurooppa on aika pieni, vaikka sekin on kasvamassa biopolttoaineen tuottajana. Suurin vahinko on tehty Yhdysvalloissa", Brown sanoo.

Ruokamellakat ja poliittinen kaaos köyhissä maissa ovat saaneet EU:n miettimään uudestaan tavoitettaan, mutta Yhdysvallat jatkaa linjallaan.

Yhdysvaltoihin rakennetaan parhaillaan mittavaa tislaamojen verkostoa - amerikkalaisten maanviljelijöiden kannustaessa.

Yhdysvallat tuottaa 400 miljoonaa tonnia viljaa, josta 300 miljoonaa tonnia on maissia ja 100 muita viljoja, kuten vehnää, ohraa ja riisiä. Yhdysvaltain tuottamista viljatonneista käytetään nyt jo viidennes etanolin tuottamiseen, ja tämän vuoden lopussa määrä nousee lähes kolmannekseen, jos suunnitellut ja rakenteilla olevat 62 suurta tislaamoa valmistuvat.

Washingtonissa toimiva Food Policy Research Institute arvioi, että biopolttoaineiden valmistus nostaa ruuan hintaa 25-30 prosenttia, YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n arvio on 10-15 prosenttia.

Biopolttoaineeksi tislattu maissi ja vehnä ovat poissa ihmisten lautasilta. Brown katsoo, että tämä saa maailman kokonaan uuden moraalisen, poliittisen ja eettisen haasteen eteen.

"Maailman 815 miljoonaa auton omistajaa kilpailevat viljasta maailman kahden miljardin köyhän kanssa.

Köyhät haluavat syödä ja säilyä hengissä, ja auton omistajat haluavat säilyttää liikkuvuutensa, eikä heitä kiinnosta, mistä polttoaine tulee."

Brownin mukaan on selvää, kumpien sana painaa enemmän: auton omistajien keskimääräiset vuositulot ovat 30000 dollaria ja kahden miljardin köyhimmän tulot 3000 dollaria.

Ja vaikka valtava määrä maissia tislataan alkoholiksi, se ei silti ole ratkaisu energiaongelmaan, Brown sanoo. Nykyisellä biopolttoaineohjelmalla voidaan korvata vain kolme prosenttia kaikesta tuontiöljystä, vaikka sen osuus liikenteen polttoaineena nostetaankin 25 prosenttiin.

"Vaikka koko Yhdysvaltojen viljasato käytettäisiin alkoholiksi, se ei riittäisi kattamaan kuin viidenneksen nykyisestä öljyn kulutuksesta."

Brownin mukaan biopolttoaineiden suosiminen ei voi olla minkään syyn vuoksi niin arvokasta, että sen takia voitaisiin sallia nälänhätä ja poliittinen kaaos maailmalla.

Kritiikkiin on vastattukin. Valkoisen talon ympäristöneuvoston puheenjohtaja James Connaughton on vakuuttanut, että tavoitteena on, ettei biopolttoaineiden raaka-aineena tarvitsisi käyttää ruokaviljaa vaan esimerkiksi ruohoa ja muuta maataloudesta ylijäävää biomassaa.

Ruokapulasta voi tulla pysyvä ilmiö. Ainakin markkinoista voi niin päätellä, Brown sanoo.

"Viljapörsseissä futuurihinnat nousevat. Heinäkuun maissifutuuri on 6,13 dollaria bushelilta ja syyskuun jo 6,22 dollaria. Epätavallista on se, että nousu jatkuu, vaikka sato on korjattu. Viljasta on tullut uusi keinottelun kohde."

Elintarvikkeita myydään raaka-ainepörsseissä futuureina, eli sijoittajat ostavat sadon kuukausia tai vuosia etukäteen. Mittayksikkö bushel on tilavuuden mitta, ja kun maissia lasketaan busheleissa, yksi bushel maissia painaa 25 kiloa.

Viljan hinta on noussut toisen maailmansodan jälkeen dramaattisesti kolme kertaa, mutta syynä ovat olleet säistä johtuneet huonot sadot.

Nyt hinta on noussut ensimmäistä kertaa sen takia, että kysyntä on ollut suurempaa kuin tarjonta. Ja se johtuu juuri siitä, ettei viljaa enää pelkästään syödä.

On arvioitu, että viime helmikuussa maailman vehnävarastot olivat yhtä pienet kuin vuonna 1948 sodan jälkeisinä pulavuosina.

"Maailman viljankulutus on ollut suurempaa kuin tuotanto seitsemänä vuonna kahdeksasta. Viljavaje on katettu käyttämällä varmuusvarastoja. Nyt varastoissa on 52 päiväksi viljaa. Tämä on ennätyksellisen vähän, sillä aikaisemmin varastoissa oli viljaa koko ajan kolmen tai neljän kuukauden tarvetta varten."

Brown lainaa vielä Minnesotan yliopiston tutkimusta, joka neljä vuotta sitten osoitti, että maailman 800 miljoonan nälkäisen joukko vähentyisi 625 miljoonaan vuoteen 2025 mennessä. Nyt tutkimus on päivitetty ja laskelmissa on huomioitu biopolttoaineisiin perustuva energiapolitiikka.

"Nälässä elävien määrä kasvaakin 1,2 miljardiin vuoteen 2025 mennessä. Maailma on nyt todistamassa suuren murhenäytelmän alkua", Brown sanoo.

Auto on suuri ahmatti. Yksi puhdasta etanolia käyttävä henkilöauto syö vuodessa saman määrän maissia kuin seitsemän amerikkalaista.

Lisää:

Helsingin Sanomat | hs.auto@hs.fi