Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Hienoa Mozartia Turussa ja Jyväskylässä

Heikin herkut
 
John Reading
Mozartin Taikahuilu avaruudellisissa maisemissa. Yön kuningatar (Karolina Andersson) lumoaa Taminon (Sam Furness). Juonessa mukana myös kolme naista, Pia Pajala, Melis Jaatinen ja Angharad Lyddon.
Mozartin Taikahuilu avaruudellisissa maisemissa. Yön kuningatar (Karolina Andersson) lumoaa Taminon (Sam Furness). Juonessa mukana myös kolme naista, Pia Pajala, Melis Jaatinen ja Angharad Lyddon. Kuva: John Reading

Sattumaa tai ei, kapellimestari Ville Matvejeff johtaa samaan aikaan Mozartin oopperoita niin Jyväskylässä kuin Turussakin. Eikä Matvejeff ole liikkeellä ensimmäistä kertaa. Muutaman viime vuoden aikana hän on kunnostautunut erityisesti Mozartin oopperoiden kapellimestarina.

Matvejeffin perustama New Generation Opera toteutti muutama vuosi sitten Helsinkiin Mozartin Don Giovannin ja Turkuun Figaron häät. Nyt ne saavat jatkoa, kun Jyväskylään on tehty kokonaan uusi versio Don Giovannista ja Turkuun Taikahuilu.

Teoksia yhdistää paitsi Mozart ja Matvejeff, myös erinomainen, nuori solistikunta, hyvä ohjaus ja halu asettaa rima korkealle.

Ville Matvejeff on saanut Jyväskylän kaupunginorkesterin ylikapellimestarina aikaan konserttimusiikkibuumin kaupungissa. Vuosikymmeniä puuhattu konserttitalokin on saanut hahmon. Saa nähdä, löytyykö näinä aikoina rahoitus yli 50 miljoonaa maksavalle hankkeelle. 

Jyväskylässä toimiva Keski-Suomen Alueooppera ry on pystynyt yhdistämään kaupungissa olevat taiteen tekemisen voimat. Tulos nousee huomattaviin korkeuksiin. Ei ole vaikea arvata, että solistikunnan valinnassa myös Ville Matvejeffilla on ollut tärkeä osuus, sillä nimiroolin laulaa Kevin Greenlaw, joka vuonna 2013 Turussa lauloi kreivi Almavivan roolin.

Leporello vaihtui viime hetkellä, kun Juha Kotilainen sairastui ja hänen tilalleen hankittiin puolalainen baritoni Krzysztof Szumanski, jolla täytyi olla rooli hallussa, niin myöhään vaihdos tapahtui.

Sirkka Lamminen Donna Annana ja Reetta Haavisto Donna Elvirana tekivät niin näyttelijöinä kuin laulajina maukkaat roolit. Simo Mäkisen häkellyttävän kaunis tenori teki Don Ottaviosta erityisen koskettavan.

Kroatian tuliaisina Matvejeff on tuonut Zerlinan osan laulavan Ena Pongracin, jonka hento olemus sopii rooliin äärimmäisen hyvin. Jyväskylän oopperan konkari Jari Parviainen on vakuuttava Komtuuri.

Kari Arffman ei ole kikkaillut ohjauksessa, mistä erityinen kiitos, sillä Don Giovannissa on tärkeää, että ohjaus selkeyttää librettoa, joka ei aina ole aivan johdonmukainen. 

Don Giovannihan on ooppera, joka alkaa hupaillen, mutta päättyy moraliteettina. Arttman on saanut 1700-luvun lopulla tehdyn oopperan kuvaamaan käsittämättömän hyvin nykyihmistä, jolle kaikki on sallittua, ja jonka ei tarvitse vastata tekemisistään kenellekään.

Don Giovannin ja Komttuurin kohtaaminen on vertahyytävä. Se kertoo siitä, kuinka ihminen voi paatua lopulta niin, ettei hän enää ymmärrä ihmisyydestä yhtään mitään. Greenlaw'n Don Giovanni tuhoutuu omaan hedonismiinsa.

Aivan toisenlainen ratkaisu Mozartista nähdään Turussa. Ohjaaja John Ramster sijoittaa Taikahuilun satumetsän sijaan jonnekin avaruuden scifi-maailmaan. (Vuonna 2013 Ramster sijoitti Figaron häät Hollywoodiin.) Taikahuilu on parodinen ohjaus. Ratkaisu on varmasti hyvä, sillä Taikahuilun libretto on niin ylevä, että siitä tulisi herkästi tahattoman parodinen, jos se tehtäisiin vakavassa hengessä.

Eräässä mielessä show'n varastaa Valtteri Torikan esittämä Papageno, sillä Torikka on myös erinomainen näyttelijä, joka osaa ja uskaltaa pistää itsensä likoon. Vakavan Taminon ( Sam Furness ) rinnalla Papageno kerää yleisön suosion.

Paminana on ruotsalaissopraano Susanna Andersson, joka vuonna 2013 Figaron häissä teki lähtemättömän vaikutuksen Susannana. Hänen äänensä on saanut hienoa syvyyttä kuluneiden vuosien aikana ja lavasäteily on kasvanut entisestään. Upea.

Samoin upea kylmän, eleettömän roolin teki Yön kuningattarena niin ikään ruotsalainen nuoren polven koloratuuri Karolina Andersson. Hänen palvelijansa kolme naista, Pia Pajala, Melis Jaainen ja Angharad Lyddon, veivät tarinaa taidolla eteenpäin.

Naiset olivat muutenkin erittäin vahvoja, myös Johanna Isokoski säväytti Papagenana.

Ramster oli ratkaissut Isisin temppelin niin, että Sarasto ja hänen pappinsa olivat valkoisiin lääkärintakkeihin pukeutunut asiantuntijajoukko. Ei tarvitse kauan miettiä, kun ymmärtää, että nykyihminen, joka ei enää osaa kunnioittaa Jumalaa, osoittaa samaa kunnioitusta ja auktoriteettiuskoa tieteelle, erityisesti lääkärikunnalle, uudelle papistolle, jonka käsiin annamme henkemme ja elämämme hädän hetkellä.

Nicholas Söderlund Sarastrona huokui arvokkuutta ja viisasta jaloutta. Gabriel Suovasen Kaitsijapappi piippuineen puolestaan kuului parodiaosastoon.

On hienoa, että korkeatasoista oopperaa tehdään myös Helsingin ulkopuolella. Nyt nimittäjänä on Ville Matvejeff, joka löytää nuoresta solistikunnasta äärimmäisen taitavia ja kiinnostavia laulajia. Ohjaajien Kari Arffmanin ja John Ramsterin ansiot ovat kiistattomat. Mikä parasta tekemisen into paistaa koko ryhmästä.

Kyllä sen yleisökin ymmärtää. Sekä Turussa että Jyväskylässä esitykset ovat lähes loppuunmyytyjä.

Heikki Hakala

Ruokaa ja kulttuuria raavaan miehen näkökulmasta.

Hae reseptejä