Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Yksi maailman parhaista (kasvis)ruuista: Parmigiana di Melanzane

Kiusauksessa
 
Laura Kaapro / HS
Kuva: Laura Kaapro / HS

Lihaton maanantai meni jo, mutta eipä hätää. Tässäpä nimittäin jotain, jonka ääressä vannoutuneimmankin pihvinpurijan sydän sulaa kasvisruualle. Viimeksi eräskin ruokavieraani  miehenköriläs kehui Parmigiana di Melanzanea "törkeän hyväksi". Yritin ehdottaa jatkoksi: "...ollakseen kasvisruokaa?" mutta sain kuulla, että kyseinen etuliite on tässä yhteydessä tarpeeton. Ruoka vain on yksinkertaisesti hyvää. Ja sellaistahan kasvisruuan pitäisi olla aina: ihan tavallista hyvää ruokaa. Ei lihattomuudesta pitäisi enää nykyisin tehdä mitään numeroa.

Parhaat Parmigiana di Melanzanet olen syönyt Sisiliassa. Ah! Se aurinko, maisemat ja maut. En tiedä, mitä huumeita sikäläiset kokit tähän ruokaan leipoivat, sillä nirvana oli joka kerta taattu. Todennäköisesti huume oli se, jonka voimalla reseptit yleensäkin hioutuvat täydellisiksi: satojen vuosien perinne ruokalajin valmistamisessa ja raaka-aineet, jotka ovat käden ulottuvilla.

Monissa Parmigiana di Melanzane -resepteissä munakoisot leivitetään, jolloin ne imevät ruuasta kosteutta. Itse olen kuitenkin valmistanut tätä vähähiilihydraattisesti käyttäen vain kasviksia ja juustoa. Kun tomaateista valuttaa hieman nestettä pois ja antaa vuoan vetäytyä hetken ennen tarjoilua, on ruoka mielestäni juuri sopivan kosteaa ja mehevää ilman leipämurujen tai korppujauhojen "valkoisuutta".

Yksinkertaisesta raaka-ainelistastaan huolimatta tämä ruoka on äärettömän maukas, mutta myös yllättävän työläs. Aikaavievin vaihe on munakoisoviipaleiden paistaminen, joka käykin joutuisammin kahdella paistinpannulla. Ruuan etuna on toisaalta se, että sen voi valmistella paistamista vaille valmiiksi jo hyvissä ajoin, jolloin tarjoilu on helpompaa ajoittaa.

Joten suosittelen: resepti kokeiluun ja ajatukset kohti kesää. Kohtahan se päiväkin alkaa pidentyä, eikö?!

Parmigiana di Melanzane

3 isoa tai 4 pientä munakoisoa (yhteensä noin 1,2 kg)
suolaa
oliiviöljyä paistamiseen

Tomaattikastike:
800 g kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
1 iso sipuli
4–6 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
½–1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl basilikaa

Lisäksi:
4 mozzarellapalloa (à 125 g)
150 g parmesaania

Viipaloi munakoisot noin sentin vahvuisiksi siivuiksi. Levitä palat vaikkapa leivinpapereiden päälle ja ripottele paloille suolaa. Jätä itkettymään noin puoleksi tunniksi.

Valmista tomaattikastike. Laita kokonaisina säilötyt tomaatit lävikköön, jotta ylimääräistä nestettä valuu pois. Jätä odottamaan.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit. Kuullota ne kattilassa tilkassa oliiviöljyä. Lisää tomaatit, sokeri, suola, mustapippuri ja basilika. Jätä kastike hautumaan kannen alle vähintään puoleksi tunniksi. Muussaa keittämisen aikana tomaatteja kauhalla tai haarukkavatkaimella. Tarkista lopuksi kastikkeen maku.

Huuhtaise nopeasti suolat pois munakoisoviipaleista. Taputtele viipaleet kunnolla kuiviksi pyyhkeellä tai talouspaperilla. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannussa (tai kahdessa) ja paista munakoisoviipaleita muutaman minuutin ajan per puoli, kunnes ne pehmentyvät ja saavat kauniin värin. Toista, kunnes kaikki viipaleet on paistettu.

Viipaloi mozzarellat ja raasta parmesaani.

Kokoa ruoka: laita laakean uunivuoan pohjalle kerros munakoisoviipaleita (kolmasosa viipaleista). Ne voivat olla hieman limittäin. Lusikoi päälle kolmasosa tomaattikastikkeesta. Asettele sen päälle kolmannes mozzarellaviipaleista ja ripottele päällimmäiseksi kolmannes parmesaaniraasteesta. Toista samalla tavalla toinen ja kolmas kerros.

(Voit tarvittaessa valmistella ruuan tähän asti jo etukäteen ja jättää kelmun alle jääkaappiin odottamaan paistamista.)

Paista 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Jos pinta tummuu liikaa, peitä se foliolla paistamisen loppuajaksi. Anna ruuan vetäytyä noin 10 minuuttia uunista ottamisen jälkeen ennen tarjoilua.

Vihje: Tästä ruuasta erottuu aina vuoan pohjalle jonkin verran nestettä, se kuuluu asiaan. Jos tuntuu, että nestettä on liikaa, kiinnitä huomiota näihin asioihin: valuta kokonaisista säilötyistä tomaateista nestettä pois, jotta kastikkeesta tulisi mahdollisimman sakeaa. Voit myös keittää tomaattikastiketta jonkin aikaa kansi avoinna, jotta kastike ikään kuin "kuivuu". Sen lisäksi kannattaa käyttää mahdollisimman suurta uunivuokaa, jotta nestettä haihtuu uunissa isolta pinta-alalta. Ruuan kerroksista kannattaa siis tehdä ohuita ja laakeita.

Laura Kaapro

Laura Kaapro

Kokkikoulun käynyt Hesarin toimittaja joutuu usein kiusaukseen ja panee tässä blogissa vahingon kiertämään.

Kiusauksessa kokataan arkiruokaa ja viikonloppuherkkuja sekä omalle perheelle että sekalaisille suille.

Innoitusta piisissä postailuun saan matkoilta, ravintoloista, ruokakirjoista ja -blogeista. Sekä tietysti teiltä kanssakokkaajilta, ruokamaailmaan syvälle sukeltaneilta lukijoilta.

Hae reseptejä