Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Merkittävä osa turvallisuuspolitiikkaamme on vapaaehtoisuuden varassa

Tässä korkkarissa

Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe kertoo aina myös missä mennään turvallisuuspoliittisesti.

Venäjä hyökkäsi rajusti Amnesty Internationalia vastaan sen julkistettua tietoja Venäjän pommitusten aiheuttamista siviilitappioista.

Vuodenvaihteessa puolustusministeriöstä eläköityvässä Arto Rädyssä olisi ainesta erinomaisen mielenkiintoiseksi turvallisuuspoliittiseksi keskustelijaksi.

Nykyisessä tilanteessa pienetkin asiat voivat räjähtää käsiin, esimerkkeinä venäläiseverstin pidätys ja miinalaiva Pohjanmaan kohtalo.

Suomalaisten sotilaiden palvelu ulkomailla on aina vapaaehtoista ja se voi olla ongelmallista kansakunnan turvallisuuspolitiikan kannalta.

Venäjää pohditaan kiivaasti meillä ja muualla.

***

Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe oli turvallisuuspoliittiselta osaltaan niin sanottua kieli keskellä suuta -mallia. Suomelle jopa hahmoteltiin yhdessä Ruotsin kanssa perinteistä erityisasemaa idän ja lännen väliin. Venäjän toimet Krimillä ja Ukrainassa tuomittiin toki. Presidentti Sauli Niinistö myös sivalsi hyväosaisia eurooppalaisia muistuttaessaan, että Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa sota on ollut pitkään läsnä.

Mielenkiintoista oli, että presidentti ei suorin sanoin määritellyt lainkaan tämän hetkisen Venäjä-suhteemme laatua. Liekö kysymys siitä, että kun ei ole hyvää sanottavaa, ei kannata sanoa mitään. Toisaalta myöskään suhdetta Yhdysvaltoihin ei suoranaisesti mainittu, mutta kiertoilmaisu ”Nato-maista” sivusi aihetta.

Niinistön vetoomus yhtenäisyydestä sisälsi minusta myös turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden. Toki turvallisuuspolitiikka on nauttinut poikkeuksellisen suuresta konsensuksesta, mutta jos edessä on rajumpia aikoja ja ratkaisuja, ei yksituumaisuus ole enää itsestäänselvyys.

***

Puheesta oli selvästi rajattu pois puolustuspolitiikka. Siihen ei sisältynyt edes liturgisen tason mainintaa omasta, uskottavasta puolustuksesta nelijalkaisen vakauspolitiikan yhtenä jalkana: ”Totesin viime vuoden puheessani, että Suomi harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa. Ulkopolitiikkamme kannalta tässä keskeisiä ovat suhteemme Ruotsiin ja Venäjään, pohjoismaisuus sekä yhteistyö niin Euroopan unionissa kuin myös Nato-maiden kanssa.”

Aiemmin tämän jakkaran yhteydessä on mainittu erikseen myös kahdenväliset suhteet Yhdysvaltoihin, mutta sen pudottaminen lienee mahdollista juuri tuossa aiemmin tehdyn ”Ulkopolitiikkamme kannalta” -rajauksen takia. Yhdysvallat kun on aiemmin mainittu nimenomaan keskeisenä puolustuspoliittisena kumppaninamme yhdessä Ruotsin kanssa.

Tämä rajaus säästi presidentin myös ottamasta kantaa puolustuspolitiikan ytimessä oleviin säästöihin. Viime vuonna vastaavassa puheessaan Niinistö vielä sanoi muuttuneen tilanteen vaativan ”tuntuvia lisäpanostuksia” uskottavan puolustuksen säilyttämiseksi. Puolustusvoimien komentajan Jarmo Lindbergin uudenvuodentervehdyksestä on luettavissa tämän hetken näkemykset tilanteesta puolustuspolitiikan näkökulmasta.

***

Niinistö painotti puheessaan, jos mahdollista jopa aiempaa voimakkaammin, yhteistyön syventämistä Ruotsin kanssa. Hieman arvoitukselliselta tuntui Niinistön lause hänen puhuessaan Suomen ja Ruotsin yhteistyöstä: ”Molempien etu on pyrkiä edistämään yhteistyövaraista turvallisuutta, johon sisältyy myös pyrkimys luottamusta herättävien toimien kehittämiseen”. Tuossa taidetaan sanoa Venäjälle, että jos jotain järjestelyjä tulee, niin katsomme, etteivät ne uhkaa teidän turvallisuuttanne.

Hankala kysymys taas on se, kuka määrittelee, mikä on uhka Venäjälle. Venäjän eilen allekirjoitetusta turvallisuusstrategiasta voi lukea, mitä mieltä se itse on. Myös tuore tehtävänmäärittely maan asevoimille kertoo, mitä Venäjä pitää uhkana itselleen.

***

Juuri joulun alla ilmestyi Amnesty Internationalin raportti Venäjän pommituksista Syyriassa. Muiden vastaavien raporttien tapaan se kuvasi, miten pommitukset ovat vaatineet satoja siviiliuhreja, myös lapsia. Venäjän väitteitä pommitustensa kaikinpuolisesta onnistumisesta ja kohdistumisesta pääosin Daeshiin on jo aiemmin todistettu vääriksi.

Venäjän puolustusministeriö käynnisti välittömästi Amnestyn raporttia vastaan informaatio-operaation, jossa se #FAKEAI-hashtagin alla mollasi raporttia valheelliseksi. Amnestyn aiemmat raportit muiden tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista olivat kelvanneet Venäjän propagandalle.

Loanheittämisessä oli mukana valtava määrä bottitilejä Twitterissä. Myös toista mieltä olevia, monistettuja viestejä löytyy kyseisen häsän alta satoja samanlaisia. Käytännössä aihe siis hukkui tahallaan nostettuun älämölöön. Tällaisen älämölön synnyttämiseen on rakennettu monenlaisia järjestelmiä.

Vaikka operaatio ei varmastikaan juuri ketään vakuuttanut Amnestyn raportin sisältämien tietojen virheellisyydestä, täytti se tärkeimmän tavoitteensa eli epävarmuuden ja epäselvyyden lisäämisen. Informaatiosodassa ei tavoitteena yleensä ole niinkään tietyn näkemyksen omaksuminen vaan pikemminkin näkemysten heikentäminen ja jopa pois pyyhkiminen. Kun ihminen toteaa, ettei hän jostakin asiasta osaa sanoa oikein mitään, kun siitä on niin erilaisia versioita, on se osoitus informaatiosodan onnistumisesta. Osa tätä informaatiosotaa on heikentää ihmisten luottamusta, paitsi viranomaisiin, myös muihin luotettuihin tahoihin, tässä tapauksessa Amnesty Internationaliin. Suomessa on viime aikoina hyökätty järjestelmällisesti Suomen Punaista Ristiä vastaan ja siinä on nähtävissä samanlainen tavoite rapauttaa luottamusta ihmisoikeuksia edistäviin toimijoihin.

Maailma on aina monimutkainen paikka, jossa asioista on perusteltua esittää erilaisia näkemyksiä. Mutta jos antautuu sen ja tahallisen sotkemisen edessä, antaa päätösvallan muille. Meillä on Suomessa paljon laadukkaita medioita, joiden antamilla eväillä voi kuvaa maailmasta muodostaa. Älkäämme siis antautuko älämölölle.

***

Saa nähdä, saammeko ensi vuonna uuden, aktiiviisen ja asiantuntevan turpo-keskustelijan, kun puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty jää (vastentahtoisesti) eläkkeelle. Pari haastattelua, jotka hän on uuden vuoden alla antanut, vihjaavat suorasukaisuudessaan siihen, että näin voisi ollakin.

Rädystä saattaa tulla ylemmän upseeriston puhemies tilanteessa, jossa monet tästä joukosta suhtautuvat epäluuloisesti puolustusministeri Jussi Niinistön linjaan. Verrattuna siihen tyytymättömyyden määrään, jota ministeriä, ja koko hallitusta, kohti tunnetaan, on ollut hyvin hiljaista. Kun Puolustusvoimien komentaja kirjoittaa uuden vuoden tervehdyksessään, tulevan kevään kehysriihen näyttävän, ”miten hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet näkyvät resurssien osalta käytännössä.”, niin minä luen siinä melkoista kritiikkiä hallitusta kohtaan. Siinä kun tosiasiallisesti penätään, pitääkö hallitus sanansa vai ei.

***

Värinää ulko- ja turvallisuuspoliittisessa eetterissä synnytti Spetsnaz-everstin Juri Jefremov pidätys Vaalimaalla Yhdysvaltain tekemän pyynnön takia. Asia käsiteltiin oikeudessa ja hänet vapautettiin. Jefremov lähtikin sitten takaisin Venäjälle.

Toiset uskovat Yhdysvaltojen käskyttäneen Suomea pidättämään miehen ja toiset taas Kremlin käskeneen vapauttamaan hänet. Kumpikin näistä vaihtoehdoista on epätodennäköinen, mutta jälkimmäinen toki vähemmän sitä. Todennäköisesti tapahtumaketju oli kuitenkin joukko yhteensattumia, jotka kertovat lähinnä siitä, että nyt ollaan herkillä siellä ja täällä.

Toinen herkillä oloon liittyvä tapaus on päätös laivaston miinalaiva Pohjanmaan  romuttamisesta, joka on herättänyt kritiikkiä. Puolustusministeri Jussi Niinistön päätös perustui varovaisuuteen sen suhteen, ettei laiva päätyisi vääriin käsiin. Käytännössä nämä väärät kädet tarkoittavat tällä hetkellä venäläisiä. Sinällään tästä prosessista riittää varmasti juttua vielä pitkään, sen verran monimutkainen kokonaisuus on kyseessä.

***

Viime viikkoina on esillä ollut puolustusvoimien henkilökunnan tilanne kansainvälisten tehtävien suhteen. Nythän velvollisuutta ei ole, vaan kansainvälisiin tehtäviin voidaan lähettää vain vapaaehtoisia. Lain mukaan sotilaat saavat ulkomailla ylipäätään osallistua vain kriisinhallintatehtäviin ja silloinkin siis vapaaehtoisesti. Kuitenkin turvallisuuspolitiikkamme periaatteessa perustuu EU:n Lissabonin sopimuksen turvalausekkeeseen ja jatkuvasti syvenevään sotilaalliseen yhteistyöhön Ruotsin kanssa. Nyt näihin sitoumuksiin vastaaminen edes kriisinhallinnan osalta on periaatteessa yksilöiden vapaaehtoisuuden varassa.

***

Vuoden loppuun kuuluu myös luoda katsetta taakse jäävään vuoteen. Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa sekä meillä että muualla keskeisin mietinnän aihe on edelleen Venäjä, josta riittääkin monenmoista näkemystä, suuntaan ja toiseen. Miksi se toimii niin kuin toimii, kuka sitä hallitsee, mihin sen paukut riittävät, mitä se tekee seuraavaksi ja mihin se oikein loppujen lopuksi pyrkii. Sekä se, onko luvassa sisäisiä muutoksia ja että pysyykö se ylipäätään pystyssä toimiessaan kuten toimii. Venäjän analysoiminen ei ole helppoa, mutta sitäkin tarpeellisempaa. Tekijöistä vaan on kapelo.

***

Lukuvinkkejä

Ruotsalaistoimittaja Patrik Oksasen ennakointia vuoden 2016 turvallisuuspolititisista tapahtumista.

Ihminen on kekseliäs otus ja keksinnöt muuttavat maailmaa. Siksi 3D-tulostus on äärimmäisen tärkeä asia myös turvallisuuspoliittiselta kannalta.

Ulkoministeriön Hybridiä turpoa -blogissa ajankohtaisviestinnän yksikön päällikkö Vesa Häkkinen muistelee sitä, kun maailma edellisen kerran rutisi muutosten kourissa 1991.

Kotisohvalta voi käytännössä kuka tahansa päästä käsiksi varjeltuihin sotilasslaisuuksiin.

Mielenkiintoinen artikkeli venäläisestä blogiverkostosta, yhdestä välineestä  infosodassa.

***

Hyvää ja ennen kaikkea rauhallisempaa uutta vuotta kaikille ja koko maailmalle. Ensi viikolla taas.

Korjattu: ingressissä Pohjanmaan kohdalla tykkilaiva miinalaivaksi.

Janne Riiheläinen

Janne Riiheläinen

Turpobloggari Joensuusta, joka katselee maailman tapahtumia kansalaisen silmin.