Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Soini sanoitti Suomen Venäjä-linjan

Tässä korkkarissa

Ulkoministeri Soini piti ison Venäjä-linjapuheen.

Pakolaiset ovat ase hybridisodassa.

Informaatiovaikuttamiseen varaudutaan eri puolilla yhteiskuntaa.

Yhdysvaltain presidenttivetoisessa hallinnossa vaalivuosi voi merkitä isoja muutoksia myös ulkopolitiikkaan.

Lainsäädännön uudistukset mahdollistavat Suomen osallistumisen sotiin ulkomailla. Tämä asia koskee myös Itämeren tilannetta.

Venäjän talouden tila huolestuttaa.

Litvinenkon murha Lontoossa oli todennäköisesti Kremlin tekosia.

Maailman kuohunnat eivät ole ihan heti loppumassa ja siksi tarvitaan asennemuutosta.

***

Ulkoministeri Timo Soini piti uransa isoimman puheen ulkoministerinä.  Siinä määriteltiin Suomen tämän hetkinen näkemys Venäjästä. Soinin puhe on taatusti hiottu kuntoon yhdessä koko hallituksen ja presidentin kanssa. Siihen on tiivistetty maan näkemys siitä, mikä Venäjä nyt on ja miten toimimme sen kanssa.

Ensinnäkin puhe oli tosiaan poikkeuksellinen analyysi Venäjästä ja sen tilasta. Tästä asiasta kun suomalaiset poliitikot lopettivat puhumasta Krimin valtauksen tienoilla. Puhe myös keskittyy pelkästään Venäjään, eikä siinä esimerkiksi mainita Ruotsia lainkaan. Sävyero Suomen ja Ruotsin pääministereiden viime viikkoiseen yhteiskirjoitukseen on merkittävä. Pääministerit vakuuttivat, että kunhan olemme kunnolla, tästä selvitään kunnialla. Soinin sävy oli hyvin erilainen.

Näkökulmasta riippuen puhetta voi pitää maltillisena tai rohkeana. Ilmaisut ovatkin maltillisia, mutta ajatukset ovat kovia. Tässä muutamia kohtia, mutta puheen syvyyden takia kehotan kaikkia lukemaan sen kokonaisuutena ja kokonaan, koska nämä tosiaan ovat vain paloja puheesta ja sieltä vähän räväkämmästä päästä vielä.

***

”Tämän takia Venäjä ei epäröi käyttää aktiivisesti kaikkia suurvallan työkaluja politiikkansa välineinä. Siksi sen toiminta on erityisen huomion kohteena.”

Tässä sanotaan itse asiassa hyvin pelottava asia: Venäjältä voi odottaa mitä vain, sillä suurvallan työkaluja on kaikenlaisia kansantanssiryhmistä ydinaseisiin.

”Jännittyneessä tilanteessa on Itämeren alueen vakauden kannalta tärkeää, että Nato osoittaa selvästi sitoutuvansa kaikkien jäsenmaidensa puolustukseen. Tämä on myös Suomen etujen mukaista. Samalla on ollut tärkeätä, että Naton vastaus Venäjän voimapolitiikkaan on ollut kohtuullisesti mitoitettu ja lähtökohdiltaan puolustuksellinen. Tarkoitus on ollut osoittaa päättäväisyyttä, ei provosoida tai eskaloida tilannetta.”

Tässä Soini tekee selvän pesäeron edeltäjäänsä Erkki Tuomiojaan, joka tasapainotteli aina jännityksen kiristymisen syiden nimeämisessä. Tässä myös vastataan Venäjälle, jolla on ollut tapana syyttää Natoa tilanteen kiristymisestä.

”Venäjä on korostanut, että Naton ja EU:n laajeneminen uhkaavat sitä, ja että sen oli pakko ryhtyä vastatoimiin. Ukrainan kriisi on Venäjän mielestä siten lännen syytä. Rehellisesti sanoen, virheitäkin varmaan tehtiin - ainakin tyyliseikoissa, mutta Venäjän syytökselle ei ole asiallista pohjaa.”

Tässäkin Soini selväsanaisesti määrittelee tilanteen syyksi ennen kaikkea Venäjän toiminnan.

”Venäjän käytös on ollut arvaamatonta ja äkkinäistä.”

Tässä Soini ei varmaankaan tarkoita, etteikö toiminta olisi kuitenkin harkittua. Arvaamattomuus ja äkkinäisyys ovat tuntemuksia, joita on herännyt tilanteen seuraajissa. Soini on itse puhunut madman-teoriaa vastaan.

”On pyrittävä rakentamaan luottamusta ja etsittävä yhteisiä intressejä sieltä mistä niitä löytyy - eli käytännön yhteistyön ja yhteisten taloudellisten ja turvallisuusintressien kautta. On selvää, että käytännössä yhteistyöhön vaaditaan myös poliittisen ilmapiirin muutosta.”

Tärkeää on sanoa, ettei tässä ole mitään ovia suljettu, mutta melkoinen vaatimus ”poliittisen ilmapiirin muutos” kuitenkin on. Eikä sillä varmaankaan tarkoiteta muutosta lännessä. Mielenkiintoinen ajatusleikki sitten on se, että uskooko Soini Putinin olevan kykenevä muuttamaan ilmapiiriä vai puhutaanko tässä peräti Putinin jälkeisestä ajasta.

”Olenkin erittäin huolissani siitä, että lainsäädännön ja viranomaistoiminnan seurauksena venäläisen kansalaisyhteiskunnan elintila on kaventunut merkittävästi. Monien suomalaisten järjestöjen yhteistyökumppanit on joko julistettu ”ulkomaisiksi agenteiksi” tai ne ovat joutuneet itse rajoittamaan ulkomaisia yhteyksiään viranomaisten toimien pelossa.”

Tässä Soini puhuu jo kuin Heidi Hautala. Vaikka sanakäänteet ovat jopa sievisteleviä, niin tässä Soini puhuu kiristyvästä mielipidevainosta.

”Suomen visiona on - toimivien kahdenvälisten suhteiden vaalimisen rinnalla - tukea Venäjän lähestymistä globaaleihin ja eurooppalaisiin rakenteisiin. Tämä on ollut Venäjänkin suuntana viimeiset pari vuosikymmentä, ei se muutoin olisi halunnut Euroopan neuvostoon, WTO:hon tai tiivistänyt suhteitaan EU:n ja sen jäsenmaiden kanssa. Venäjän eristäytyminen ei ole Euroopan eikä Venäjän etu. Toivon, että Venäjä palaa yhteistyön ja kansainvälisten sääntöjen linjalle.”

Suomi siis tahtoo ja uskoo Venäjään, joka on hyvin erilainen kuin tämä nykyinen ja sen ottama suunta. Tässä sitä onkin miettimistä, että miten suhtautua tähän Venäjään, joka on niin kovin erilainen kuin toivotaan.

***

Viikon toiseksi tärkein puheenvuoro tuli Antti Pentikäiseltä, pääministerin erityisedustajlta pakolaiskysymyksessä. Pitkän ja laajan kansalaisjärjestökokemuksensa sekä asemansa hallituksen edustajana tekee Pentikäisen yhdeksi parhaiten Euroopan pakolaistilannetta ymmärtäväksi henkilöksi Suomessa. Kun hän lausuu, että jotkut maat käyttävät hyväkseen tilannetta, jopa lietsoen pakolaisten tuloa Eurooppaan, on täysi syy ottaa hänen lausuntonsa vakavasti. Pentikäisen puheenvuoro kokonaisuudessaan on rohkea, kunnioitettava vetoomus ihmisyyden ja demokratia puolesta.

Pakolaisilla pelaa näkyvimmin ja vahvimmin Turkki. Se pitää EU:ta otteessaan, koska jos Turkki avaa ovet, liikkeellä olevien ihmisten määrä kasvaa nykyisestäänkin rajusti. Pentikäinen mainitsee myös Venäjän, jonka pommitukset ajavat ihmisiä liikkeelle. Venäjä puolestaan tikkuilee, ihan perustellusti, EU:lle Turkin toimista. Mutta ei Venäjäkään pakolaisten liikettä tyydy pelkästään tarkkailemaan. Se on ottanut heidät yhdeksi välineeksi länteen suuntaamansa hajoita ja hallitse -politiikkaan.

***

Pakolaiset ovat liikkeellä sotien ja yhteiskuntien romahtamisen takia. Myös ilmastonmuutoksella on jo nytkin osansa asiassa. Sotien takana on taas monia historiallisia syitä ja ennen kaikkea suurvaltojen toimintaa. Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin ja maan syökseminen sekasortoon, Syyrian traaginen pattitilanne, Afganistanin väkivaltainen sekasorto. Näistä syistä syntynyttä liikettä ja voimaa Venäjä näyttää käyttävän hyväkseen hajottaakseen läntistä Eurooppaa. Aivan kuten taitava judoka käyttää tilaisuuden ja ohjaa liikkeen hyödykseen. Suomelle tämä toimintamalli voi tarkoittaa ikävän paljon.

Hyvän kuvan asetelmasta saa, kun yhdistää tuohon Pentikäisen mainitsemaan pakolaisten määrän lisäämiseen sen, että Venäjä on vuosia määrätietoisesti kehittänyt suhteitaan maahanmuuttovastaiseen äärioikeistoon kaikkialla Euroopassa. Mitä pahemmaksi pakolaiskriisi yltyy ja yllytetään, sitä suuremman poliittisen vaikutusvallan nämä Kremlin liittolaiset saavat.

Konkreettinen poliittinen voitto Kremlille voi tulla Saksasta, jossa aiemmin horjumattomasti vallassa ollut liittokansleri Angela Merkel on pahassa paikassa. Jos hänet syrjäytetään vallasta, nostetaan Kremlissä shampanjamaljoja aamuun asti, sillä maltillisuudestaan huolimatta Merkel on ollut se pahin kanto Putinin Euroopan kaskessa.

On myös merkkejä siitä, että organisoitu seksuaalinen häirintä ja väkivalta ovat osa Euroopan tilanteen epävakauttamista. Toiminnan laajuus ja taustavoimat varmasti selviävät lähiaikoina.

***

Viikolla koulutettiin suomalaisia virkamiehiä kohtaamaan informaatiovaikuttamista. Sotilaallisella puolella asia on eri tavoin otettu huomioon jo vuosia. Mutta kun hyökkäysmenetelmät kehittyvät täytyy kehittää laajemmalti kykyä pitää katse kirkkaana hankalammissakin tilanteissa. Toivottavasti suomalaisissa mediataloissa on myös lähdetty nostamaan toimittajien osaamisen tasoa näissä asioissa, sillä osa informaatiovaikuttamista on käyttää hyväksi journalismin toimintatapoja. Myös tavallisille kansalaisille ollaan informaatioturvallisuuden tiimoilta järjestämässä koulutusta.

Venäläisessä mediassa vallitseva narratiivi tällä hetkellä on, että läntinen Eurooppa on romahtamassa barbariaan pakolaisten takia. Tässä pyrkimyksessä pelon, vihan ja epäluottamuksen levittämiseksi on Venäjä saanut tai hankkinut rinnalleen eurooppalaisen äärioikeiston vihavalhesivustoineen.  Tällainen alempiin vietteihin perustuva vaikuttaminen on vain se näkyvin osa kokonaisuutta, joten valppautta tarvitaan.

***

Yhdysvalloissa on vaalivuosi. Sikäläinen poliittinen systeemi on linkuttanut vastakkainasettelun takia pahasti jo vuosia, eikä tämäkään vaalivuosi tilannetta muuta. Joka tapauksessa Yhdysvallat on meidän läheinen kumppanimme sotilaallisessa yhteistyössä ja myös keskeinen toimija koko maanosamme turvallisuudessa ja siksi Yhdysvaltain sisäpolitiikka, jota sikäläiset kuvaavat sanalla ”blood sport”, on meille tärkeä asia.

Tarjolla Yhdysvaltain presidentiksi on melkoisia persoonallisuuksia ja erilaisia ulkopoliittisia linjoja. Todennäköisesti kuka tahansa siihen valitaankin, ei todellakaan ole niin kauhea tai niin hieno, kuin etukäteen uskotaan. Barack Obaman kausi on kulunut George W. Bushin sotkuja selvitellessä ja pragmaattisissa pyrkimyksissä. Aina tosin löytyy paljon niitä, joille Yhdysvallat ei toimi tarpeeksi kovin ottein demokratian eteen kuin myös niitä, joille kaikki Yhdysvaltojen toiminta edustaa pahuutta. Piti Yhdysvaltoja minkälaisena toimijana tahansa, niin sen linjaukset vaikuttavat myös meidän eloomme ja oloomme niin paljon, että niitä on hyvä pitää silmällä.

***

Puolustusministeri Jussi Niinistö puhui maanpuolustuskurssin avajaisissa kahdesta liikkeellä olevasta lainsäädäntöhankkeesta. Toinen mahdollistaa suomalaisten sotilaiden osallistumisen sotatoimiin ulkomailla. Toinen puolestaan mahdollistaa reserviläisten hyvin nopean kutsumisen riviin.

Kumpaakin hanketta koskettaa myös Viron puolustusministerin Hannes Hanson puheenvuoro, jossa hän poliittiset lausunnot ohittaen sanoi uskovansa, että ”Veljesmailla yhteistyö menee paljon lausekkeita pidemmälle”. Taustalla toki on myös EU:n keskinäinen turvallisuuden takaaminen, jota Suomikin haluaa nyt ylläpitää uskottavana ulottuvuutena unionissa.

Baltian puolustukseen ja sotilaalliseen kykyymme liittyvä keskustelu jatkuu varmasti kiivaana. Tässä vain huomattiin se, että on vaan niin paljon yksinkertaisempaa tarjota apua Välimeren maisemiin kuin oman Itämeremme ympärille ja nimenomaan Venäjää vastaan.

***

Venäjän talouden vaikeudet ovat niitä samoja, joista on puhuttu vuosia: yksipuolisuus, tehottomuus, korruptio, heikkenevä infrastruktuuri ja heikko oikeusvaltio. Maa keskittää panostuksensa sisäiseen ja ulkoiseen kykyyn vaikuttaa väkivalloin ja sen puolen instituutiot kahmivat budjetista ison osan. Pelkästään puolustusmenot vievät 20% budjetista. Myös sotiminen Ukrainassa ja Syyriassa maksaa. Panostuksista huolimatta näyttää siltä, että turvallisuuspuolen instituutiot eivät ole immuuneja niukkevien resurssien synnyttämille sisäisille valtataisteluille.

Joka tapauksessa Venäjän talous on kokonaisuutena heikossa jamassa ja puhutaan jopa mahdollisesta järjestelmäkriisistä. Kun vararahastot ehtyvät, tilanne voi kärjistyä nopeastikin. Sisäisesti tämä kehitys tarkoittaa varmasti yhä kovempaa otetta yhteiskunnasta, mutta vaikutukset Venäjän ulkopolitiikkaan jäävät nähtäviksi. Ihan hirveän optimistinen sen suhteen ei osaa olla.

***

Venäjä, kuten muutkin valtiot, saavat kansainvälisen yhteisön silmissä toimia omalla maaperällään melko vapaasti. Venäjä esimerkiksi sai suhteellisen rauhassa käydä parikin valtavasti siviiliuhreja ja sotarikoksia sisältänyttä sotaa Tsetseniassa. Mutta kun pahantekoon lähdetään muiden maiden maaperälle, on arviointimittari ihan toinen.

Britanniassa valmistui juuri murhatutkimus, joka nimesi Venäjän johdon kohtuullisella todennäköisyydellä syylliseksi murhaan. Jutussa on paljon eri ulottuvuuksia, joita tietysti vielä sotketaan eri tarpeiden mukaan. Kremlin mukaan koko raportti oli vitsi, mutta ei edes raportin tehneillä briteillä ole huumori näin kuivaa.

Oma tulkintani Litvinenkon murhasta on, että ehkäpä hänestä tehtiin varoittava esimerkki. Jos lähdet Putinin vallan vertikaalista ja petät sen, saat kammottavan kuoleman. Jäähakku on aikojen saatossa vaihtunut radioaktiiviseen myrkkyyn. Tai selityksiä voi olla muitakin, mutta niin kauan kun Venäjän valtio ei suostu kuin antamaan kunniamerkkejä murhasta epäillylle, asiasta tuskin saadaan täyttä varmuutta.

***

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan juuri ilmestynyt vuosittainen mielipidetutkimus kertoo, että huomattavasti suurempi osa ihmisiä tuntee turvattomuutta kuin aiemmin. Ei mikään ihme, sillä siihen turvattomuuteen on myös  ihan oikeat syynsä.

Oma näkemykseni on, että nyt on käynnistynyt uusi historianvaihe, jossa vakaa kehitys ja vaurastuminen haastetaan isosti. Jossain vaiheessa tulevaisuutta, kun kehityskulut ja tulokset tulevat näkyville, saa tämä aikakausi nimensä ja olemuksensa. Juuri nyt keikumme kovasti ja kyyti todennäköisesti vaan pahenee tulevaisuudessa.

Tämä muutos tulee edellyttämään kollektiivista ymmärrystä, että aika on nyt erilainen ja edellyttää meiltä erilaista asennetta. Jos sitä ei löydy, käy huonosti. Siksi sitä elintärkeää ymmärrystä asemastamme maailmassa on nyt etsittävä avoimesti, moniäänisesti ja suopeassa hengessä käydyn keskustelun kautta.

***

Lukuvinkkejä

Nyt kun uutta tiedustelulakia sorvataan, niin sen taustaksi voi esitellä maailmanlaajuisestikin erittäin kovatasoisen radiotiedustelumme historiaa.

Professori Hanna Ojanen osallistuu harvakseltaan julkiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, mutta silloin kun osallistuu, on tarjolla tärkeitä ja raikkaita ajatuksia.

Jarmo Mäkelän Venäjän verkossa tarjoaa kerran kuukaudessa kuvan siitä, minkälaisina Suomi ja suomalaiset esitetään Venäjän mediassa.

STUK varoittaa, että Fennovoimaa ei rakenneta turvallisuuden vaan kiireen ehdoilla. Saa nähdä onko STUKista Fennovoima-hankkeen kesyttäjäksi kulmien oikomisen suhteen, kun maan poliittisesta johdosta ei ollut.

***

Ensi viikkoon.

Janne Riiheläinen

Janne Riiheläinen

Turpobloggari Joensuusta, joka katselee maailman tapahtumia kansalaisen silmin.