Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Englanti, tuo jalokivi meren hopeaisen – kieli on nationalismin tärkeä työkalu

Kuolemantanssi
 

Tilanne tekee mieli kuvitella. Englannin kuningas Henrik V käy sotaa Ranskassa, on noin vuosi 1417, takana on parin vuoden takainen voitto Agincourtin taistelussa, kolmekymppinen kuningas pitää sotahoviaan jossain normandialaisessa linnassa (tai ehkä majatalossa), tarttuu sulkakynään (tai sitten sanelee), ja lopputuloksena on kirje, jota lähetti komennetaan kiidättämään pikavauhtia ratsain kohti Lontoota.

Kirje on englanniksi. Se on vallan uusi kieli. Henrik V oli nimittäin Englannin kuninkaista ensimmäinen, joka kävi kirjeenvaihtoaan englanniksi.

Tämän opin eilen Oxfordissa. Tapasin professori Simon Horobinin, joka opettaa englanninkieltä ja kirjallisuutta Magdalen Collegessa. Haastattelu oli mainio. Kysymykseni olivat Horobinin mielestä varmaankin alkeellisia, mutta hän vastaili kärsivällisesti ja juuri niin kaunopuheisen monipolvisesti kuin Oxfordin professorilta sopii odottaa.

Myös miljöö oli mahtava: 1700-luvun kivirakennus, ajan kuluttamat lankkulattiat, professorin kirjojentäyteinen työhuone, naulassa musta viitta.

Englanninkielen kehitys on kiinnostavaa, koska kielet ylipäätään ovat kiinnostavia. Ja nationalismin kannalta kielet ovat aivan olennaisia rakennusaineita, sekä itsessään – yhdistäessään tai erottaessaan suuria ihmisjoukkoja – että sen takia, mihin niitä käytetään.

Kun espanjalaisoppinut Antonio de Nebrija vuonna 1492 esitteli laatimaansa kastilian kielioppia kuningatar Isabellalle, tämän kerrotaan ihmetelleen, mihin koko opusta tarvitaan. ”Teidän Majesteettinne”, de Nebrijan väitetään vastanneen. ”Kieli on työkalu valtakunnan hallintaan.”

Englannin hallitseva luokka käytti 1400-luvun alkuun saakka etupäässä ranskaa ja latinaa. Henrik V:nnen kirjeenvaihto ei ollut ratkaiseva askel englannin voittokulussa – mitään yhtä ratkaisevaa askelta ei ollut, niitä oli lukuisia, Horobin kertoi haastattelussa –, mutta merkittävä askel se oli.

Koko Englannin eliitti oli pian peesissä. Lontoon oluenpanijoiden kiltakin seurasi Henrikin esimerkkiä ja otti englannin viralliseksi kielekseen. Saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta killoilla oli paljon valtaa.

Tuolloinen englanninkieli oli tietysti jotain aivan muuta kuin nykyinen, mutta yhtä kaikki: 1400-luvun mittaan englannin asema vain vankistui, ja jos vetää mutkia suoriksi, voi sanoa, että kirjapainotaito hoiti loput.

Nykymuotoisen nationalismin katsotaan alkaneen vasta 1800-luvun taitteessa. Pidän näkemystä sikäli jäykkänä, etteivät nykymuotoiset kansallisvaltiot tyhjästä syntyneet. Ne syntyivät pitkän vaiheittaisen kehityksen tuloksena. Erilaisia alueellisia identiteettejä oli ollut jo paljon aiemminkin, on ollut oikeastaan aina.

Englannissa kulttuurinen identiteetti, laajalle levinnyt me-henki, kehittyi ensimmäisten joukossa Euroopassa. Senkin takia englanninkielen kehitys on nationalismin vinkkelistä kiinnostava. (Niin on minkä tahansa kielen – ei tarvitse kuin ajatella Elias Lönnrotia samoamassa laulumailla.)

Kuningatar Elisabet I:n valtakaudella (1558-1603) englantilaisilla oli jo ilmeisen vahva käsitys siitä, että he olivat juuri ja nimenomaan englantilaisia, merkittävän valtakunnan asukkaita. Saaren taiturimaisin kynäniekkakin oli kansallishengessä mukana.

William Shakespeare pani näytelmässään Rikhard II erään henkilönsä suuhun pitkän ylistyslaulun Englannille. Minulla ei ole suomennosta käsillä, mutta jotakuinkin tähän tyyliin: ”Tämä onnellisten rotu, tämä pikku maailma, tämä jalokivi meren hopeaisen (---) Tämä siunattu palsta, tämä maa, tämä valtakunta, tämä Englanti.”

TOBY MELVILLE / REUTERS
Ceci n’est pas le Big Ben.
Ceci n’est pas le Big Ben.

PS. Kirjasuositus: tässä blogikirjoituksessa esiintyvä professori Simon Horobin on vastikään julkaissut kirjan How English Became English (Oxford University Press, 2016), joka käsittelee englannin kehitystä ja englanninkieleen liittyviä ilmiöitä. Ainakin minun kaltaiselleni harrastelijalle se oli oikein sivistävä, mutta samalla riittävän yleistajuinen teos.

Heikki Aittokoski

Heikki Aittokoski

Ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski kirjoittaa tässä blogissa ennen kaikkea Kuolemantanssi-kirjastaan. Tekeillä olevan kirjan aiheena on nationalismi Euroopassa.

Aittokoski kirjoittaa blogissaan myös muista aiheista, niin vakavista kuin kepeistä. Aiemmin hän piti Narrien laiva -blogia.

Kuolemantanssi

Englanti, tuo jalokivi meren hopeaisen – kieli on nationalismin tärkeä työkalu

Julkaistu: 9.2. 18:21

Skotlannin kansallismielisyys ei ole tunkkaista ja poissulkevaa

Julkaistu: 5.2. 22:03

Mogolaiskammoa 1820-luvun Turussa

Julkaistu: 19.1. 23:37

Is Mainus 30 Dikriis, Finland Män Not Weör thö Pipo

Julkaistu: 8.1. 17:02

Musta huumori on tärkeää, entä susta

Julkaistu: 7.1. 18:37

Euroopan terassilla

Julkaistu: 18.12.2015

Marine Le Penin keinotekoinen kuilu: Maailmansyleilijät vastaan isänmaanystävät

Julkaistu: 14.12.2015

”¡Viva España!” – vaiko sittenkin monta maata

Julkaistu: 12.12.2015

Suomalainen on kaupunkiin eksynyt Cro Magnon

Julkaistu: 30.11.2015

Pterosaurus-lentoliskoja vatsassa – pari vinkkiä esiintymisjännitykseen

Julkaistu: 24.11.2015

Mitä tehdä Hitlerille?

Julkaistu: 12.11.2015

Askeleet Sydänmaalla

Julkaistu: 9.11.2015

Finland Män Not Like Smalltalk. Is Horror.

Päivitetty: 24.10.2015

Jäähyväiset Pellepaatille – ja 6 huomiota blogin pitämisestä

Päivitetty: 7.7.2015

Kultakutri kakara Syyriassa

Julkaistu: 1.7.2015

Sauna Mänual ov Finland Män – 7 Ruuls You Must Knou

Päivitetty: 17.6.2015

Julius Caesar, Kustaa Vaasa, Stalin – Historian hirmuvaltiaat nyt Twitter-vertailussa!

Julkaistu: 12.6.2015

Virolaiset rokkarit ja 900 000 kilometriä Eurooppaa

Julkaistu: 8.5.2015

Ups, meni väärälle vastaanottajalle

Julkaistu: 30.4.2015

Metallikaihdinten tuolle puolen Madridissa

Julkaistu: 28.4.2015

Saksa-mörkö hyppäsi silmille Lissabonissa

Julkaistu: 26.4.2015

Radan varrella tukiasemain laulu

Julkaistu: 25.4.2015

25-vuotiaan Timo Soinin gradu oli populistin peruskivi

Julkaistu: 23.4.2015

Mehän elämme jaxuhalivaltiossa

Julkaistu: 16.4.2015

Tis is Finland Män

Päivitetty: 7.4.2015

Keskiajan ajatusmaailma yhdistettynä konetuliaseisiin on vaarallinen yhdistelmä

Julkaistu: 4.4.2015

Huuto ihmisyyden puolesta: Babi Jar, Jevtušenko ja Šostakovitš

Julkaistu: 28.3.2015

Putin haluaa monta pientä Suomea!

Julkaistu: 25.3.2015

Waterloo-kolikolla on kaksi puolta – ja Ranskaa alkoi jurppia se toinen

Julkaistu: 14.3.2015