Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Päätalon synkin hetki ei ole vitsien asia

Päätalolta Päätalolle
 

Muistatteko, kun kirjoitin loppukesästä sukupuolitaudeista vaarin kirjoissa ja vähän vitsailin asialla? No, Päätalosta löytyi nyt oikeasti sellaista tekstiä, josta ei hassutella. Vaarin itsemurhayritys oli asia, josta olin kuullut, mutta jonka vakavuutta en ollut tiennyt.

Kaiken aiemman päätalomaisen avoimuuden jälkeen tämän tapauksen läpikäynti siirtää rehellisyyden tasolta todella korkea tasolle hämmentävän korkea. Se avoimuus sai jaksamaan loppuun Pohjalta ponnistaen -kirjan, joka oli minulle kaukana nautinnosta.

Nyt teos on kuitenkin viimein hoidettu. Kirjassa alustetaan noin 600 sivun ajan itsemurhayritykseen johtaneita syitä, ja vaikka tavallaan ymmärrän pohjustuksen, se tuntui tarpeettomalta toistolta. Vaikea nuoruus, häpeä ja sodan henkiset sekä fyysiset rasitukset olivat kova paikka, mutta asia uppoaisi varmasti tehokkaammin, jos sitä ei toistettaisi ihan niin monesti. Tai ehkä olen vain hätähousu.

Vaari tietysti kirjoitti mistä halusi ja miten halusi, ja äitini paljasti minulle, että kyseisten 1940-luvun puolivälin tapahtumien läpikäynti oli todella kova paikka vielä kirjoitusvaiheessa vuosikymmeniä myöhemmin. Pillereiden yliannostus, mielisairaalaan joutuminen ja siitä seurannut häpeä eivät ole mitään kevyttä kahvipöytämateriaalia.

Sodan jälkeen vaarin elämä käynnistyi hitaasti, mutta lopulta se oli mainitsemani synkkä yritys, joka jollain tapaa käänsi henkisen tilanteen helpommaksi. Pian sen jälkeen aukesi kauan haaveiltu ura rakennustyömailla, ja sitä myötä itsetunto kohosi.

Sivuhuomautuksena asia, joka tästä kirjasta jäi erityisen hyvin mieleen: Tiesittekö, että Päätalolla on kova tarve kirjoittaa työkavereidensa suuhun omaa työtahtiaan ylistäviä repliikkejä? Se tuntuu välillä hassulta, kun kaikki ylistävät vaarin fyysisiä voimia.

Ehdottomasti parasta Pohjalta ponnistaen -romaanissa on aikalaiskuvaus, pula-ajasta ja erityisesti politiikasta ja ensimmäisistä sodanjälkeisistä eduskuntavaaleista. Lähtökohdat ovat herkulliset, ja toivottavasti seuraavassa romaanissa tapahtumat juoksisivat hieman vauhdikkaammin. Uusi kirja ja uusi vuosi tästä on hyvä jatkaa urakkaa!

Lisäksi tämä blogi vietti vuosipäiväänsä Helsingin Sanomien puolella. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille!

Vilja Päätalo

Vilja Päätalo lukee vaarinsa Kallen kirjoja ja pohtii, mitä annettavaa lähes vuosisadan takaisella karunkauniilla maailmalla on nuoren naisen elämään.

Aiemmin Vilja Päätalon blogi Iijoki-sarjan lukemisesta ilmestyi osoitteessa www.iijokisarja.fi.