Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Mihin Päätalo raidoistaan pääsisi?

Päätalolta Päätalolle
 

Ehdin hetken epäillä, että vaari olisi tavoistaan poiketen jättänyt asioita kertomatta ja luonut sitä kautta jännitystä. Tasaisen turvallinen Päätalo ei kuitenkaan ollut muuttanut tapojaan, vaan vika oli minussa.

"Huh! Päätalon tyttö on tänään todella ylpeä itsestään, sillä sain kuin sainkin siirryttyä merkittävästi eteenpäin Iijoki-urakassani. Nuorikkoa näyttämässä on nyt taakse jäänyttä elämää, sillä aloitin sarjan seuraavan osan nimeltä Ratkaisujen aika tänään."

Olin saanut edelläolevan kappaleen kirjoitettua koneelleni, kun päätin tarkistaa internetin ihmeellisestä maailmasta, monesko sarjan minulla nyt alkoikaan. Yksi, kaksi, kolme... ja ei ole totta. Olen ottanut väärän kirjan!

Se on hauskaa, koska olin juuri ajatellut tähän blogiini kehua, miten kivasti vaari Ratkaisujen ajan alussa koukuttaa lukijansa. Kirja kun alkaa tilanteesta, jossa oli selvästi kulunut hieman aikaa Nuorikkoa näyttämässä -osan lopusta. Mielenkiintoisiin asioihin, kuten Kallen ja Lainan välillä olleeseen jättiriitaan, viitattiin vain ohimennen. Näitä varmasti avataan lisää, kunhan luen eteenpäin!

No, onneksi en ehtinyt vielä lukea kovin pitkälle. Ei niitä nimittäin avattaisi. Kirjahyllyssämme tähän asti moitteettomassa järjestyksessä olleeseen Iijoki-sarjaamme on sattunut erhe, ja Nouseva maa on ollut jossain täysin muualla kuin sille osoitetulla paikalla. No, ei se mitään. Saan kyllä oikean osan käsiini, onneksi, sillä sarjan oikean järjestyksen rikkominen tuntuisi lähes pyhäinhäväistykseltä!

Ennen kuin käännän katseeni eteenpäin, summaan Nuorikkoa näyttämässä -kokemusta hieman. Tämän kirjan kohdalla jo nimi antoi viitteitä tapahtumista, joten osasin arvata, että tässä osassa päästään jälleen ihanalle Taivalkoskelle. Enkä onneksi ollut väärässä! En ole ikinä ollut lukijana kovinkaan suuri luontokuvausten ystävä, mutta minulle lapsuudesta asti tutut Kallioniemen ja muun Taivalkosken maisemat on helppo nähdä silmiensä edessä.

Kaupunkilaisnuorikko Lainan ja Taivalkosken väen tapaaminen onkin ihan hauskaa luettavaa, mutta parasta ja kamalinta oli yksityiskohtainen kuvaus kolmivuorokautiseksi venyneestä matkasta välillä Tampere-Kallioniemi. Kesähelteessä, pitkiä matkoja kävellen, välillä täydessä junassa seisten ilman tietoa seuraavasta lepopaikasta ei ollut nuorelleparille mukavaa, ja minulla ainakin saattaisi usko matkan päättymiseen loppua.

Lisäksi tässä osassa päästiin vauhtiin vaarin rakennustyömaakuvausten osalta. Ne ovat minusta jopa yllättävän mielenkiintoisia! Savotta- ja sotatyöt olivat minulle niin vieraita ympäristöjä, että välillä kokonaisen kappaleen merkitys saattoi mennä ohi. En minä mikään rakennustyöläinenkään olen, mutta osaan lyödä vasaralla naulaan kuten vaari tässä kirjassa.

Vaarin tarinan lukeminen jatkuu nyt minulla entistä tarkemmin silmin. Toisaalta olen helpottunut siitä, ettei vaari ollut jättänytkään mitään kertomatta. Ei se silloin olisi ehtaa Päätaloa!

Vilja Päätalo

Vilja Päätalo lukee vaarinsa Kallen kirjoja ja pohtii, mitä annettavaa lähes vuosisadan takaisella karunkauniilla maailmalla on nuoren naisen elämään.

Aiemmin Vilja Päätalon blogi Iijoki-sarjan lukemisesta ilmestyi osoitteessa www.iijokisarja.fi.