Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Päätalo tiesi heikommat lahjansa – mutta puristi menestystä kohti sitkeydellä

Päätalolta Päätalolle
 

Sotavuosien jälkeen Kalle Päätalo teki pitkää päivää kirvesmiehen oppipoikana ja kirjoitti iltaisin. Tulevaa painosennätysten rikkojaa ei ensikirjoitusten alkuun huono menestys masentanut – onneksi.

Nouseva maa -teosta katsellessani väittäisin, että kirjanmerkkini on jo yli puolenvälin Iijoki-sarjan viidennessätoista teoksessa. Ahkeraan lukutahtiini on vaikuttanut suuresti se, että tässä kirjoituksessa päästään mielenkiintoisten teemojen pariin.

Niistä ehkä jännittävin on se, mitä moni maamme kansalainen on varmasti ehtinyt miettiä: mikä ihme sai ihmisen kirjoittamaan niin järjettömän määrän sivuja kuin vaarini teki?

Nuoresta asti kaunokirjallisista harrasteista kiinnostunutta vaariani eivät haitanneet vähiin jäänyt koulutus, raskaat päivätyöt tai se, että tekstit piti kirjoittaa käsin mustekynällä. Kun kirjoissa vielä painotetaan usein, että vaarini oli hidas kirjoittaja, on selvää, että kynäily kävi ihan oikeasta työstä.

Nouseva maa -kirjassa Kalle alkaa saada tekstejään läpi lehtiin, erityisesti metsätyöläisille sodan jälkeen perustettuun Pohjolan jätkä -lehteen. Nykynuorisolle tiedoksi, että kyseinen lehti joutui lopettamaan toimintansa alle vuosi aloittamisen jälkeen, koska sotakorvauksia maksanut maa kielsi heiltä paperin!

Toinen hyvä esimerkki tavaranpuutteesta on kuvaus siitä innosta, jolla vuonna 1946 odotettiin Brasiliasta saapuvaa kahvilaivaa. Juurikasveista tehty korvike ei ilmeisesti ajanut samaa asiaa kuin se musta neste, jota niin moni Suomessa aamuisin tarvitsee, jotta päivä käynnistyy.

Palataanpa sitten taas vaarini kirjoitusharrastuksiin. On hauskaa, kuinka hän kertoo omista alkuaikojen tarinoistaan, joiden aiheet liittyvät lähestulkoon aina metsätyöläisiin. Kirjoitukset meinaavat venähtää melko pitkiksi, mikä ei ole kenties mikään ihme, kun miettii myöhemmän tuotannon laajuutta.

Kirjoituksista saadut palkkiot ovat kuitenkin alkuun pieniä, ja kun vaimokin suhtautuu harrastukseen vähintään nihkeästi, olisi heikkotahtoisempi jo antanut periksi.

Tämän kirjoituksen saa päätettyä sopivasti lainaamalla vaariani. Kyseinen ajatus löytyy esimerkiksi Tampereelle tehdystä muistomerkistä: "Ellet yritä, et mitään saa, mutta heikommillakin lahjoilla päästään pitkälle – sitkeydellä."

Vilja Päätalo

Vilja Päätalo lukee vaarinsa Kallen kirjoja ja pohtii, mitä annettavaa lähes vuosisadan takaisella karunkauniilla maailmalla on nuoren naisen elämään.

Aiemmin Vilja Päätalon blogi Iijoki-sarjan lukemisesta ilmestyi osoitteessa www.iijokisarja.fi.