Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kalle Päätalo inspiroi lauluntekijöitä

Päätalolta Päätalolle
 

Musiikki on keskeisessä roolissa Iijoki-sarjassa, ja kirjat puolestaan ovat inspiroineet suomalaisia lauluntekijöitä. Aina musiikki ei kuitenkaan aiheuta pelkästään iloa.

Musiikki oli vaarilleni Kalle Päätalolle todella tärkeää, ja internetin ihmeellisen maailman mukaan Iijoki-sarjassa mainitaan nimeltä toistasataa kappaletta. Vastavuoroisesti kirjailijan kynänjälki näkyy myös nykyajan musiikissa, eikä se ole ihme.

Inspiraatio tähän kirjoitukseen tuli alun perin siitä, kun huomasin muusikko Jukka Takalon olevan puhumassa ensi kesän Päätalopäivillä. Takalo ja hänen Aknestik-yhtyeensä olivat suosikkejani jo pikkutyttönä, ja vielä nykyäänkin kuuntelen kyseisen bändin kappaleita mielelläni. Ne välittävät sellaista nostalgiaa ja kaipuuta pohjoisen kotiseudulle, etten lapsena edes voinut aina ymmärtää sitä.

Olin innoissani, kun huomasin lauluntekijänä suuresti arvostamani Takalon olevan Päätalo-fani. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä loogisemmalta se alkoi tuntua. Vaari ei ollut itse mikään runoilija ja kirjoitti sanottavansa jopa lakonisesti, mutta hän onnistui luomaan paikkoja ja mielikuvia, joita muusikko vuorostaan voi tallentaa laulun sanoihin.

Toinen merkittävä Päätaloa fanittanut muusikko on tietysti Juice Leskinen, joka oli vaarini hyvä kaveri. Myös Leskisen teksteissä oli sitä samaa rehellistä, välillä herkkää suomalaisuutta, joka puhuttelee sisintä.

Nämä nykyaikaisemmat muusikot ovat minun sukupolveni äänimaisemaa, mutta vaari itsekin nautti kovasti musiikista. Soittelihan hän Kirvestiellä upeita sähköurkujaan, jotka muuten nykyään ovat edesmenneen Leena -mummoni asunnolla. Me lapsenlapset rääkkäsimme niitä armotta pieninä.

Vaari itse pääsi tiettyjä kappaleita kuuntelemalla tunnelmaan, jossa hän tunsi siirtyvänsä menneeseen, johonkin tiettyyn aikaan ja paikkaan. En tiedä teistä muista, mutta minä ainakin ymmärrän tämän tunteen täysin.

Nykyään musiikki ja aina vain uudet kappaleet toki valtaavat tärykalvomme huomattavasti nopeammassa tahdissa kuin vaarin elinaikana. Varsinkin hänen elämänsä ensimmäisinä vuosikymmeninä musiikkia kuuli pääosin läheisten laulamana, myöhemmin gramofonista ja radiostakin.

Ei musiikki kuitenkaan aivan mutkaton asia vaarille ollut. Lasihelmi-kappale, joka jäi päähän soimaan, ajoi hänet itsemurhayritykseen. En ole itse kyseistä kappaletta kuullut, mutta sen usein Iijoki-sarjassa toistetut sanat tuntuvat jopa aavemaisilta.

Paljon myöhemmin kuvioihin tuli nuorisosuosikki Pitkä kuuma kesä -elokuva, jossa esiintyi Kalle Päätalo -niminen yhtye. Olen kuullut huhua, että vaari ei olisi tästä ollut erityisen mielissään! Minusta on kuitenkin hauskaa, että tämä bändi yhä kiertää Suomen keikkalavoja.

Vilja Päätalo

Vilja Päätalo lukee vaarinsa Kallen kirjoja ja pohtii, mitä annettavaa lähes vuosisadan takaisella karunkauniilla maailmalla on nuoren naisen elämään.

Aiemmin Vilja Päätalon blogi Iijoki-sarjan lukemisesta ilmestyi osoitteessa www.iijokisarja.fi.