Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Alkoholia nauttinut Päätalo aiheuttaa jälkikasvulle häpeää, mutta parempi niin

Päätalolta Päätalolle
 

Humalatilaa kuvataan Kalle Päätalon kirjoissa paljon, ja viina ehti aiheuttaa vaarilleni paljon harmeja jo nuorena. Kuvaus alkoholiin koukkuun jääneestä työkaverista käsittelee kuitenkin aihetta paljon aiempaa vakavammassa sävyssä.

Hyvää pääsiäistä täältä Päätalon maailmasta. Päivien pidetessä on hyvä lukea Ratkaisujen aika -kirjaa, jossa vaarini juuri kuvailee poikkeuksellisen masentavaa ja sateista syksyä.

Tämän 1940-luvun puolenvälin syksyn Kalle viettää Kyröskosken perämetsissä rakentamassa metsätyömiehille asuinrakennusta. Kolmikuukautisen urakan aikana ihmisten ilmoille ei montaa kertaa pääse, ja postikin kulkee harvakseltaan.

Vaarini ainoa työkaveri tuolloin oli Ville Lahtinen, joka tunnettiin myös nimellä Rousto-Ville. Lisänimi on johdettu Lahtisen itse kehittelemästä verbistä roustoaminen, joka tarkoittaa, no, sukupuolitoimitusta. Tämä ikääntyvä kirvesmies kuvataan tarkkuudella, joka todistaa vaarini kuuluneen ensirivin ihmiskuvaajiin.

Ville on alkoholisti, joten alkoholia olen lukiessani pohtinut. Tämän sairautensa Ville myöntää itse auliisti, eikä asiaa kaunistele myöskään kertoja-Kalle. Vapaiden viikonloppujen jälkeen poikkeuksetta vahvassa krapulassa palaavan Villen keho ei enää meinaa kestää viinaa, kun miehet rakentavat kahdestaan suuritöistä asuintilaa.

Ville, jolla on erinomainen laskupää, olisi ilman kuningas alkoholia voinut itsekin päätyä rakennusmestariksi. Viina on kuitenkin vienyt voiton, ja kyseisestä nesteestä johtuvia iloja ja suruja käsitellään kirjassa paljon. Rakennustyöläisten kortteeritalon emäntä valmistaa aina silloin tällöin sahtia, ja Villelle se maistuu. Rakennusmestarin urasta haaveileva vaarini kieltäytyy useasti tässä vaiheessa, toisin kuin aiemmin.

Alkoholi on saanut paljon rivitilaa Iijoki-sarjassa, ja vaari onkin kirjoittanut avoimesti töppäilyistään viinan kanssa. Kallen ensimmäinen vaimo Laina oli raivoraitis, mikä ei ollut helppo pala satunnaisen ryypyn ottamaan tottuneelle vaarilleni. Jälkiviisas voisi kysyä, olisiko tästä asiasta kannattanut sopia ennen vihille menoa!

Alkoholi, humala ja krapula ovat joka tapauksessa kaikki osa Iijoki-sarjaa. Tämä todistaa myös meille jälkipolville, että ei dokailu ole mikään uusi ilmiö. Jo tuohon aikaan käytettiin muuten esimerkiksi ilmaisua Hyvästi selvä päivä!, joten edes tätä emme me 2010-luvun ihmiset voi omia itsellemme.

Vaarini humalatilasta lukiessa minulle tulee samanlainen olo kuin silloin, kun hän kuvailee sukupuolitouhujaan: jälkikasvun häpeä. Mietin, että vaari, eikä, miten olet ollutkin noin nolo. Ei kai kukaan halua tietää omien vanhempiensa tai muiden iäkkäämpien sukulaistensa nuoruuden hölmöilyistä! Nämä ovat kuitenkin niitä henkilöitä, joita on ihaillut nuorempana.

Tämän luku-urakan aikana ruusuinen kuva vaaristani, kansansuosikki-kirjailija Kalle Päätalosta on joutunut kärsimään useaan otteeseen. Helppoa se ei aina ole, mutta on silti parempi tuntea vaarini, ihminen Kalle Päätalo.

Vilja Päätalo

Vilja Päätalo lukee vaarinsa Kallen kirjoja ja pohtii, mitä annettavaa lähes vuosisadan takaisella karunkauniilla maailmalla on nuoren naisen elämään.

Aiemmin Vilja Päätalon blogi Iijoki-sarjan lukemisesta ilmestyi osoitteessa www.iijokisarja.fi.