Perässähiihtäjä

Miksi lähdin ehdokkaaksi?

Perjantai 12.9. 2008 ja 6. merkintä:

Lähijunassa poimin luettavaksi Uutislehti100:n eli Satasen. Jo etusivun otsikko "Viimeistä viedään" kertoi kaiken: seudun junissa ei enää ensi viikolla jaeta Satasta. Toimituspäällikkö Ismo Uusitupa kertoi Satasen viimeisessä numerossa lehden historian tärkeimmän luvun: "Luet juuri Uutislehti 100:n 2 544:ttä numeroa. " Reilut 11 vuotta pääkaupunkiseudulla ilmestynyt lehti yhdistyy Metroon, joka saa ensi maanantaina sivuilleen Satasesta tuttua materiaalia. Lukijan kiitos Uutislehti 100:n tekijöille: moni juna-, metro-, ratikka- ja bussimatka oli teidän ansiostanne mukavampi ja lyhyempi.

Seuraava teksti on tarkoitettu - ennen muuta - niille ihmisille, jotka ovat lupautuneet ehdolle 26. lokakuuta pidettäviin kuntavaaleihin. Kutsun teitä, arvoisat ehdokkaat, Kunniakansalaisiksi. Minulla on teille pieni pyyntö.

Neljä vuotta sitten vuona 2004 pidetyissä kunnallisvaaleissa teitä Kunniakansalaisia oli peräti 39 906. Puolueet asettivat silloin 38 461 ja valitsijayhdistykset 1 445 ehdokasta.

Kuntien ja kaupunkien valtuustoihin pääsi ehdokkaista joka neljäs, yhteensä 11 966 valtuutettua. Heidän työnsä päättyy tämän vuoden lopulla.

Uusiin valtuustoihin valitaan 10 412 valtuutettua. Se tarkoittaa, että valtuutettuja valitaan yli 1 500 vähemmän kuin edelliskerralla.

Syynä valtuutettukatoon on se, että Manner – Suomessa kuntien lukumäärä on ensi vuoden alussa vain 332. Kuntia oli neljä vuotta sitten vielä 444 . Kuntia on poistunut/poistuu vuoden loppuun mennessä kartalta peräti 112. Se on suurin kuntien määrän pudotus koko itsenäisyyden aikana. Edes alueluovutus Neuvostoliitolle ei mullistanut kuntaoloja yhtä paljon kuin nykyinen rakennemuutos on tehnyt.

Tulevien kunnallisvaalien ehdokasasetteluaika päättyy ensi tiistaina kello 16. Jo nyt on päivänselvää, että ehdokkaiden kokonaismäärä putoaa tuhansilla edelliskerrasta (39 906). Jos puolueiden ja muiden tahojen ennakkotietoihin on luottamista, ehdokkaita nimetään sentään yli 30 000, mahdollisesti 35 000.

Yksi ehdokkaista on Suomen Keskustan päälehden Suomenmaan päätoimittaja Timo Laaninen. Hän kertoo tänään kolumnissaan omasta ehdokastaipaleestaan näin toiveikkaasti:"Olin ensimmäisen kerran ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 1992 ja sen jälkeen kaikissa kunnallisvaaleissa. Olen luvannut olla käytettävissä niin kauan kuin äänimäärä kasvaa. Jos tuo trendi jatkuu edellisvaalien tahtiin, tavoittelen läpimenoa jo vuoden 2204 kunnallisvaaleissa."

Nostan hattua Timolle ja kaikille muille kuntavaalien ehdokkaille, siis teille Kunniakansalaisille. Olette meille yhtä välttämättömiä kuin vesi janoiselle:keitä me äänestäjät voisimme äänestää, jos teitä ei olisi?

Timon ja eräiden muidenkin tuttujen ehdokkaiden optimistisuuden innoittamana päätin lykätä muita keskustelunaiheita ensi viikkoon ja antaa blogin viikonvaihteen keskustelupalstan kokonaan kuntavaalien ehdokkaille, yli puolue- ja kuntarajojen. Kertokaa meille äänestäjille tarinanne - ihan omin sanoin, pitkästi tai lyhyesti. Takaan, ettei palstatila lopu kesken. Eikä nyt tarvitse kursailla.

PÄIVÄN HYVÄ KYSYMYS: Miksi lähdin ehdokkaaksi?

Päivän blogilainaus:

Taxi tuli ja ajoimme kauniin syyskesäpäivän aamun lupauksessa Helsinkiin. Asemalla tajusin, että jotain kauheaa on tässä kauniissa aamussa. Koko Helsinki, varsinkin keskusta,oli täynnä roskaa. Oluttölkkejä ja -pulloja,viina- ja viinipulloja lojui kadulla. Paperiserviettejä, pitsan ja hampurilaisten jätteitä ja paperia ja pahvia valkoisenaan maassa. Näky oli hirveä.Masentava ja surullinen. Oli ollut "Taiteiden Yö". Miksi ihana, kiva, hauska ilta ja yö synnyttää tällaista roskaamista, suorastaan sabotaasia? Mitä se kertoo juhlijoista? Mitä se kertoo tästä meidän ajastamme? Aion tehdä lakialoitteen siitä, että tahallinen roskaaminen on sakotettava teko.

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Tarja Tallqvist (kd) Espoosta.

30 vastausta artikkeliin "Miksi lähdin ehdokkaaksi?"

Pentti Kangasluoma 12.09.2008 16:04

Olen ollut mukana parikymmentä vuotta ja partani on jo harmaa. Olemme odottaneet kuin kuun nousua uusia ihmisiä. Niitä ei ole riittävästi tullut. Toisaalta myöskin äänestäjissä on harmapartoja, ja harmaatukkia. Heidän asioitaan tulee hoitaa.

Mitallin toisella puolen on se, että olen saanut olla monessa mielenkiintoisessa asiassa mukana. Olen pyrkinyt aina näkemään kaiken tylsyyden takana suuret yhteiskunnalliset linjat. Demokratialla on arvonsa.

Pienen kaupungin kunnallispolitiikka on suhteellisen puhdasta, vähemmistössä näkee puutteet herkimmin. Äänestysprosentin lasku ei romahduta systeemiä, kansalaiset tietoisesti jättävät asiat joidenkin päätettäväksi.

Demokratian aate veti minut vielä ehdokkaaksi.

Matti Kuronen 12.09.2008 16:34

Tämä ei ole vain päivän, vaan monelle myös todennäköisesti seuraavan neljän vuoden hyvä kysymys, joka aika ajoin palaa mieleen. Sitä se on myös monelle perheelle, jossa yksi (tai jopa kaksi!) vanhempaa käyttää iltojaan kunniakansalaisina.

Laittamatta näitä mitenkään tärkeysjärjestykseen mainitsen ainakin seuraavat syyt: Halu saada aikaan muutos. Jonkinasteinen narsismi. Tunne siitä, että minunkinlaisiani päättäjiä pitää espoolaisilla olla. Vallantunne. Se, että pyydettiin. Tunne siitä, että riittävän moni ei aja minun tärkeinä pitämiäni asioita. Se, että vihreissä on (useimmiten) pirun kivaa.

Jussi Salonranta 12.09.2008 18:34

Olen Matin kanssa aikalailla samoilla linjoilla. Jokaisen on hyvä aika ajoin tuo kysymys itseltään kysyä ja miettiä motiiveitaan vaikuttaa.

Olemme vaimoni kanssa kummatkin mukana kunnallispolitiikassa ja vielä samassa lautakunnassa (opetuslautakunta) täällä Helsingissä. Minä kokoomuksen varsinaisena edustajana ja vaimoni Sdp:n varaedustajana. Nyt olemme molemmat kunnallisvaaliehdokkaita Helsingissä. Joskus kokouksessa ollessa tulee tunne, että mitä minä täällä teen, tappelemassa jostain kirjauksesta, pilkun paikasta? Miksen ole kotona esim. kylvettämässä poikaani? Mutta mielestäni se kertoo siitä, että minulla vielä on toivoa ja tiedän mitkä asiat elämässä oikeasti ovat tärkeitä.

Ajauduin itse vähän vahingossa yliopiston tiedekuntaneuvoston kautta mukaan järjestötoimintaan ja politiikkaan. Minua kiinnostaa lähinnä koulutuskysymykset ja puolueen ansiosta olen saanut/päässyt vaikuttamaan niihin. Politiikka on myös pitkälti henkilökemiaa ja sitä, keiden kanssa tulee toimeen ja on samalla aaltopituudella. Olen itse äänestänyt mm. Alexander Stubbia europarlamenttiin, Kirsi Pihaa kaupunginvaltuustoon, Sauli Niinistöä presidentiksi ja Jyrki Kataista kokoomuksen puheenjohtajaksi, enkä ole joutunut katumaan valintojani.

Juha Jaatinen 12.09.2008 18:58

Perustavaa laatua oleva kysymys:

Vapaalla assosiaatilla tulee mieleen:

-Usko väliiiseen demokratiaan, että saa jotain aikaiseksi ja jotain esille.

-Vaalien käyminen on jonkilainen haaste. Ihmisten tapaaminen on enimmäkseen mukavaa. Harrastusta on tähänkin.

-Leuhkuus, uskoo siihen, että on jotain erinomaisen tärkeää sanottavaa ja on oikea ihminen tekemään päätöksiä.

-Jotenkin politiikkaan osallistuminen, asioiden edesauttaminen ja ajaminen on verissä.

-Helsinki on paras paikka, mutta muiden sosiaalidemokraattien kanssa siitä voidaan saada parempi

jaatinenjulistaa.blogspot.com

Pörrö Sahlberg 12.09.2008 20:01

Olin vuonna 2004 ensimmäistä kertaa ehdolla. En päässyt valtuustoon, mutta sain senverran ääniä ja muulla vihreällä toiminnalla olin osoittanut olevani valtuustoryhmän luottamuksen arvoinen että sain luottamuspaikan Yleisten töiden lautakunnasta.

Nyt melkein neljä vuotta lautakunnassa töitä viikottain tehneenä olen oppinut luottamustoimikiemurat. Pidän papereiden lukemisesta, asioiden selvittämisestä, kuntalaisten äänen tuomisesta eteenpäin. Olen oppinut olemaan pitkäjänteinen, sinnikäs, perusteleva ja ottamaan selvää. Oppinut olemaan oma-alotteinen ja kysyvä silloinkin kun sosiaalisesti olisi helpompaa vain nyökytellä.

Äänestäjien käsissähän tämä on, mutta valtuusto tarvitsee myös niitä ihmisiä, jotka tulevat kokouksiin luettuaan paperit ja selvitettyään päätösehdotusten taustat. Kyllä meitä muitakin on - ihan puoluerajojen yli - mutta vähemmän kun joskus päätöstilanteissa soisi.

Lähdin ehdokkaaksi koska pidän luottamustoimista, työstä. Minä haluaisin tehdä niitä jatkossakin.

Hildur Boldt 12.09.2008 20:10

Lähdin kai ehdolle ensisijaisesti velvollisuuden tunteesta.

Koen, että kun maailmassa on virhe, ja sinulla on jopa jonkinlainen idea siitä miten se pitäisi korjata, on velvollisuus tuoda se esille ja yrittää tehdä asialle jotain. Koska tiedän, että yhdessä tekemällä voi saada muutoksen aikaan. Koska uskon, että ainoa kestävä tapa, on tehdä se demokraattisesti.

Lähdin myös ehdokkaaksi koska toverit pyysivät ja heidän osoittama luottamus on minulle arvokas. Ja koska mielestäni Helsingin valtuustossa on tarvetta kaltaiselleni nuorelle suomenruotsalaiselle demarinaiselle ja niille arvoille joitan edustan. Nähtäväksi jää onko moni muu samaa mieltä ;)

Hanna Kopra 12.09.2008 21:15

Kysymys nousee päivittäin melkein mieleen. Miksi lähdin, minkä takia, uskonko olevani "parempi kuin muut", mitä helevettiä olen tekemässä, miksi joistain asiaa oli hyvä ehdottaa allekirjoittaneelle… Ja silti tietää, että ei enää voisikaan perääntyä. Kun on syntynyt ja kasvanut Helsingissä, kun ei oikein kaipaakaan minnekään muualle, sitä on aika sensitiivinen mitä täällä tapahtuu. Ja haluaa olla mukana siinä mitä täällä tapahtuu ja miten se vaikuttaa omien lastenkin myöhempään elämään.

Itsekin olen otettu, että minua pyydettiin, että muiden mielestä olisin hyvä ehdokas. Vaikka olen realisti ja ymmärrän, etten ehkä pääsekään helposti läpi, niin tahdon mukaan lautakuntatyöskentelyyn. Tahdon, että itseni ikäisetkin huomaavat, että heille on valinnan varaa ketä äänestää, joku joka rakastaa Helsinkiä kuten he. On tärkeää olla mukana luomassa tulevaisuutta olipa kyse Helsingistä tai demokratiasta.

Leo Lähde 12.09.2008 22:00

Onhan tietysti joidenkin mielestä outoa, että 64-vuotias mies, joka on ollut samassa teknisessä lautakunnassa jo vuodesta 1983,tosin kerran puoluetta vaihtaneena, ei älyä hypätä syrjään vastuun kahvasta, vaan yhäti hinkuu vastuun kahvaan, ja vielä Nokialla,vesikriisin kotimaassa.

Puolustukseksi voin vain sanoa, että viihdyn pienessä valtuustoryhmässä(kolme 43:sta). Ryhmän koko ei mielestäni ole apu eikä este toimia kuntalaisten etua ajatellen, mikäli rakentavia ratkaisuja löytyy

esitettäväksi

Kati Oksman-Illman 12.09.2008 22:21

Ihana kysymys!

Taustalla on varmasti hyvin monenlaisia syitä. Yksi on toki se, että uskoo voivansa päättää muidenkin puolesta/hyväksi. Toinen on se, että on tiedonjanoinen ja kiinnostunut alueensa asioista, ja tietää, että päätöksenteolla on merkitystä - sillä voi siis saada muutoksia aikaan. Kolmas seikka on se, että kun politiikalla on väliä, niin ei ole hällä väliä-asia, että ketkä päättää. Haluan olla vastavoimana niille arvoille, joihin en usko, ja edustaa omiani - joiden uskon enemmistön ihmisistä kokevan omakseen.

Alueiden välinen demokratia on mielestäni myös hyvä ottaa huomioon. Meiltä ei ole Malminkartanosta tällä hetkellä yhtään valtuutettua valtuustossa, ja se mielestäni näkyy. Koko Kaarelan peruspiirin suurelta alueelta on tällä hetkellä 1 valtuutettu (kaupungin vuoden 2004 tilastot), ja hänkin jää nyt näissä vaaleissa pois. Minusta on siis tärkeää, että Kannelmäki-Malinkartano-Maununneva-akselilla olisi edes yksi asukkaiden äänitorvi valtuustossa.

Lopuksi. Tätä kirjoittaessani olohuoneemme ikkunan alla, läheisen koulun ja päiväkodin vieressä kevyenliikenteen väylällä hortoilee tällä hetkellä (perjantai-ilta klo 22.15.) n. 40 kpl 13-16-vuotiasta nuorta humalassa. Osa heistä ajelee mopoilla pitkin jalkakäytäviä ja meteliä piisaa. Poliisi on käynyt tässä kolmen tunnin sisään kaksi kertaa. Kunnallispoliittinen motiivini on mm. saada noille nuorille jotain muuta terveellistä, turvallista ja mielekästä ajanvietettä.

PPS. Jos tuntisinkin yhdenkin ko. nuorten vanhemman, soittaisin hänelle ja pyytäisin tutustumaan meininkiin.

Kati Oksman-Illman 12.09.2008 22:25

Unohdin mainita, sen selvyyden, mikä usein unohtuu, että ehdolla oleminen on ihana oikeus, mikä ei ole kaikkialla maailmassa itsestäänselvyys. Tottakai haluan olla mukana vaikuttamassa, kun se on meillä perusoikeus ja mahdollisuus.

Irene Gröhn 13.09.2008 12:17

Miksi olen ehdolla? Koska haluan vaikuttaa maailman menoon, itsekseen mikään asia ei muutu. Sillä on merkitystä kuka on asioista päättämässä ja asioista puhumassa.

Erityisen tärkeänä pidän sitä, että myös pienten lasten äitejä saadaan Helsingin valtuustoon.

Minun mielestäni lapsille tulisi olla laadukasta päivähoitoa pienessä hoitoryhmässä. Tällä hetkellä päivähoidossa voidaan puhua enemmin varhaissäilömisestä kuin varhaiskasvatuksesta. Tämän tosiasian huomasin, kun omat lapseni aloittivat päivähoidon puolitoista vuotta sitten.

Omien lasten myötä sitä miettii myös millaisen maailman olemme jättämässä lapsillemme. Minun mielestäni Helsinki voi ja Helsingin pitää vähentää päästöjä, tukea tai tuottaa uusiutuvaa energiaa ja ennen kaikkea säästää energiaa. Valtuustoon tarvitaan ihmisiä, jotka puhuvat näiden asioiden puolesta.

Yhteenvetona voisin todeta, että lähdin ehdolle, koska haluan parantaa maailmaa. Ehdokkaaksi lähtemiseen tarvitaan sydämen paloa ja kokemuksia siitä, että asiat eivät ole parhaalla mahdollisella tolalla.

Terhi Koulumies 13.09.2008 15:17

Kuntatasolla päätetään ihmisille tärkeistä asioista. Helsingin kaupunginvaltuusto ratkaisee, millaista päivähoitoa perheille tarjotaan, miten terveyskesuksesta saa aikoja ja millaista ruokaa lapset saavat syödäkseen kouluissa. Kaupunki järjestää vanhusten palveluita ja huolehtii siitä, että bussit ja ratikat kulkevat.

Kaupunginvaltuustoon tarvitaan päättäjiä joka väestöryhmästä. Itse olen pienen lapsen äiti ja huomannut omakohtaisesti, kuinka esimerkiksi päiväkodeissa säästetään ylläpitämällä liian suuria lapsiryhmiä. Viimeksi olen tehnyt kaupungille kuntalaisaloitteen, jossa vaaditaan päiväkodeissa työskentelevien ammattilaisten määräaikaisten työsuhteiden muuttamista vakituisiksi. Meillä on pulaa pätevästä henkilöstöstä hoitoalalla ja tiedämme, että työvoimaa tarvitaan jatkossakin. Miksi siis tahallaan roikottaa nuoria naisia pätkätöissä? Se on erityisesti julkisen sektorin ongelma ja siihen on saatava muutos.

Toivon siis pääseväni Helsingin kaupunginvaltuustoon ajamaan ihmisten hyvinvointiin ja ympräsitönsuojeluun liittyviä kysymyksiä. Olen luonteeltani idealisti, ehkäpä jopa maailmanparantaja. Koulutukseltani olen valtiotieteiden maisteri ja työssä olen ollut mm. työministeriössä hallinnoimassa EU-tukia ja valmistelemassa valtion budjettia. Luottamustoimia on kertynyt vuosikymmenten aikana myös paljon, mm. kokoomuksen eduskuntaryhmässä ja valtion asuntoneuvostossa.

Toivottavasti kuitenkin muutkin kaupunkilaiset kuin vain valtuutetut osallistuvat aktiivisesti Helsingin kehittämiseen. Päättäjiin voi ottaa yhteyttä suoraan, minkä lisäksi erilaisia paikallisia asukasdemokratian muotoja on kehitetävä. Ei ole hyvä, jos asiat jäävät liian pienen piirin päätettäviksi, valtuutettujen on myös tärkeää saada palautetta työstään.

Jussi Kytömäki 13.09.2008 16:16

Olen 1. kauden valtuutettu ja pyrin jatkopaikalle varsin selkein tavoittein:

Ylöjärvestä on tehtävä Suomen edistyksellisin lapsi- ja nuorisokaupunki, koska asukkaittemme ikäjakauma on poikkeuksellinen. Meidän pitää nousta eturiviin ja näyttää muille, kuinka lasten ja nuorten asiat hoidetaan.

Jouni Leppämäki 13.09.2008 18:47

Oletteko panneet merkille, mitä yhteistä on Joululla ja kunnallisvaaleilla? Kummatkin vaativat onnistuakseen oivan paperityö, suunnattomasti luovia ideoita ja on jaksettava pyöriä pitkin kaupunkia erilaisissa paikoissa. Joulukortteja voi verrata vaalimainoksiin. Siinä sitä saa pää puhki miettiä, kelle kaikille niitä pitikään toimittaa. Joulupata keräys kunnallisvaaleissa pistetään omaan taskuun tai paremmin sanottuna, sillä peitetään noita luovista ideoista syntyneitä kuluja. Joulukinkkua tarjoillaan jo ennen h-hetkeä, kylläkin se kinkku on sen vihreä mössön peitossa, ja sitä tarjoillaan siitä styrox kiposta. Suurin ero tässä syömisrituaalissa on se, että ruokailu tapahtuu Joulusta poiketen ulkona. Siinä sitä on ympärillä tuttuja ja tuntemattomia ja kaikille riittää juteltavaa. Kahvit juodaan ruuan päälle, mutta sitä ruokaryyppyä eli snapsia ei ole suotavaa ottaa. Joulukirkossa voi käydä, vaikka ei olisi täys päiväinen uskovainen. Kunnallisvaalien alla käydään perinteisessä sunnuntain jumalanpalveluksessa. Siellä voi, niin kuin Joulunakin käydä ehtoollisella saamassa syntejään anteeksi. Kirkossa ja sen ulkopuolella on kohteliasta ennen kunnallisvaaleja jutella niitä näitä vanhoille tutuille, kun taas Joulukirkon jälkeen toivotetaan vain hyvät Joulut ilman turhia höpinöitä. Mitä lähemmäksi Joulua mennään, sitä kiltimmäksi lapset tulevat. Ne lupaavat yhtä ja toista. Saman lailla käy kunnallisvaaliehdokkaalle. Kadulla kulkiessa tervehditään ohikulkijoita, on aikaa jäädä juttelemaan vanhojen tuttujen kanssa ja muutenkin ollaan niin höveliä että. Mutta kaikki tuo lasten ja kunnallisvaaliehdokkaiden suunnaton toisten huomioon ottaminen loppuu kuin taika iskusta. Lapsilla se päätyy lahjojen saantiin ja kunnallisvaaliehdokkaalla äänestyspaikan sulkeutumiseen. Kunnallisvaaliehdokkaan Joulupukki on varmaakin tuo televisiossa oleva toimittaja jo kertoo kuinka kiltti olet ollut. Toiset vaan saavat lahjoja toisia enemmän. Jotkut alkavat mököttämään, mutta toiset tyytyvät vähemääkin. Pääasia olisi että kukaan ei jäisi täysin ilman.

Viimepäivinä olen miettinyt, juuri tuollaiseltako minäkin tulen näyttämään. Olen ehdokkaana ensimmäistä kertaa. Intoa on kuin tuolla pikku lapsella, mutta tuleeko niitä lahjoja, vaikka olisin kuinka kiltti.

Pienen toiveen haluan esittää. Älkää ottako liian vakavasti, sillä elämää on kunnallisvaalienkin jälkeen, niin kuin on Joulunkin.

Pieni ero Joululla on kunnallisvaaliehdokkaan hyväksi. Jouluna on mukavampi antaa, kun taas kunnallisvaaleissa tuo ajatus on toiste päin.

Siis miksi lähdin kunnallisvaaliehdokkaaksi. Onhan tuo kaikki ihanuus koettava ihan itse.

Reippahasti käypi askeleet...

T: Vielä niin Vihreä Jouni Leppämäki Nokialta

Kirsikka Siik 13.09.2008 23:30

Mukava kysymys, kun olen viimeksi tänään itse miettinyt samaa. Kaiken hyvän ja mielenkiintoisen lisäksihän ehdokkuuteen liittyy myös ikäviä puolia.

Tavoitteeni yhteiskunnassa ja elämässä voi tiivistää lyhyeen: 1) maapallon elämän ja elinkelpoisuuden säilyttäminen ja 2)kanssaihmisten hyvinvoinnin parantaminen luontoa ja toisia ihmisiä (ainakaan kohtuuttomasti) haittaamattomalla tavalla. Tätä varten yritän vaikuttaa mm. liikennetarpeen vähentämiseen ja asuinympäristön laatuun työssäni kaupunkisuunnittelijana. Tätä varten yritän edistää pyöräilyä liikennemuotona. Tätä varten kierrätän, yritän vähentää jätettä ja pohdin kulutusvalintojeni ekologisia ja eettisiä vaikutuksia. Tätä varten olen toiminut asukasyhdistyksissä. Tätä varten olen ehdokkaanakin, ja suuresta kiinnostuksesta yleensä yhteiskuntaan.

Poden usein huonoa omatuntoa siitä, että jaan aikaani perheen kustannuksella erinäisille yhdistyksille ja järjestöille, nyt vielä vaaleihinkin. Silti kuvittelen, että ehdokkuudella on annettavaa: ajatuksia, keskusteluja, uusia tuttavuuksia (eduskuntavaalien ehdokkaana tapasin parikin sittemmin ystäväksi muuttunutta todella mielenkiintoista ja hienoa ihmistä), ennen kaikkea mahdollisuus päästä kaupunginvaltuustoon, syvemmälle politiikkaan, poliittisiin keskusteluihin, taustoihin, kuntatalouteen, yhteiskunnan sisäelimiin. Tuntuu, etten työ- tai järjestökentällä yksinomaan tavoita sitä, mitä haen: kokonaisuuksia, ymmärrystä yhteiskunnan moninaisen toiminnan aidoista syy- ja seuraussuhteista ja sitä kautta avaimia muuttaa, parantaa. Ei toki ehdokkuus eikä "poliittisella uralla" eteneminenkään ole ratkaisu yhtään mihinkään, mutta se on toivottavasti kelpo työkalu noiden aluksi mainitsemieni tavoitteiden saavuttamiseen - tai edes askelen lähemmäs.

Janita Rahikainen 14.09.2008 11:36

Lähdin ehdolle, koska yhteiskunnalliset asiat ja niihin vaikuttaminen ovat kiehtoneet minua lapsesta asti. Halusin aina olla kuulemassa mitä milloinkin on päätetty ja kyselin jälkeenpäin kiinnostavimpien asioiden kohdalta miten niitä päätöksiä on toteutettu. En vielä silloin ajatellut tai edes välttämättä tajunnut miten ne päätöksiä tekevät ihmiset ovat paikalleen päässeet.

Kahdeksannella luokalla ollessani, siis viisi vuotta sitten, kouluumme tuli Nuorisovaltuuston edustajia kertomaan toiminnastaan ja, että silloisen Nuvan kausi loppuu. Silloin asetuin ehdolle Nuorisovaltuustoon. Koulukohtaisesti järjestetyistä vaaleista pääsin läpi ja siitä alkoi lopulta neljä vuotta kestänyt Nuorisovaltuusto-urani. Nuvassa sain luottamusta ja kaksi viimeistä vuotta toiminkin puheenjohtajana. Ensimmäisten Nuva-vuosien aikana politiikka-kärpänen lopulta puraisi niin pahasti, että haaveet opettajan työstä katosivat saman tien. Lukiossa toimin kaikki kolme vuotta oppilaskunnan hallituksessa, ensin varapj:nä ja lopulta kaksi vuotta pj:nä. Kun viimeiset kolme vuotta ovat olleet niin vahvasti vaikuttamista, en voinut kieltäytyä kutsusta lähteä ehdolle kunnallisvaaleihin.

Se kaupunki, johon olen ehdolla, tulee tammikuussa muodostumaan kuudesta yhteensulautuvasta kunnasta. Tuleva Kouvola on monien muiden uusien kaupunkien tavoin haasteen edessä. Valtuustosta pitäisi saada toimiva, aktiivisista ihmisistä muodostuva päätöselin. Haluan olla mukana tekemässä tästä tulevasta kaupungista parempaa kuin nämä kuusi nykyistä kuntaa yhteensä. Niin moni asia on vuodesta toiseen ollut parannuslistalla, mutta parannuksia kaivataan edelleen. Valtuustoon tarvitaan uutta näkökulmaa ja miksi sitä ei voisi tarjota aktiivinen 19-vuotias, joka on varmasti sydämellään mukana.

Teille kaikille, jotka olette ehdolla: tukekaa nuoria ehdokkaita. Meitä tarvitaan valtuustoon ihan samalla tavalla kuin vanhempia ja valtuustotyössä kokeneempia henkilöitä. Kokemushan tulee vain tekemällä, mutta sitä ei ikinä voi saada jos siihen ei saa mahdollisuutta.

Muistakaa tämä:

ei ikä tee kenestäkään parempaa, saati sitten huonompaa.

Katsotaan miten käy=)

-Janita Rahikainen (aktiivinen demari Kouvolasta) -

Pirkko Luhtanen 14.09.2008 11:43

Kiva kysymys. Mukavaa myös, että Perässähiihtäjä on taas takaisin kuvioissa. Keskustelun taso monilla muilla blogeilla on mennyt turhankin alas. Itse olen kokoomuksen ehdokkaana pienellä paikkakunnalla. Olen yhdistyksemme hallituksessa, ja toimin nyt vaalivastaavana, käytännössä vaalipäällikön oikeana kätenä.

Miksi olen ehdokkaana? Olen järjestöihminen, ja ennen kaikkea kai siksi, että olen aikanaan suorittanut tutkintoni kunnallispolitiikasta yliopistossa. Jonkinlainen rakkaus yhteiskunnallisiin asioihin on minulla sisäänrakennettuna. Olen aina aktiivisesti seurannut kotimaan ja maailman politiikkaa. Omalla paikkakunnallamme haluan profiloitua etenkin oman kylämme etujen ajajaksi, kuitenkin samalla unohtamatta koko kunnan asioita. Omassa asuinkylässämme on tällä hetkellä ensiarvoista saada uusi ala-aste rakennettua, pitäisi saada kevyen liikenteen väyliä, sekä katuvalaistus.

Koko kuntamme ydinkysymyksiä ovat: talous tasapainoon, elämme kovin velkaisessa taloudessa, palvelujen tuottamisessa tulee voida käyttää luovia malleja, ja työpaikkoja kuntaan on jatkossakin saatava koko ajan lisää. Kunnan keskustaajama on ilmeeltään sekava, ilmettä tulee kehittää, ja piilossa oleva joki on rantamiltaan raivattava näkyville siten, että voidaan rakentaa sen varteen virkistysaluetta ja kahviloita.

Tässäpä lyhyt lista.

Matti Muukkonen 14.09.2008 11:56

Jokaisella varmaan on omat syynsä. Itse olen ikään kuin kasvanut ehdokkuuteen. Se on jotenkin itsestään selvyys, kun on kaksi kertaa jo ollutkin. Toisaalta järjestötehtävät osaltaan siihen velvoittavat. Piiri- ja paikallisyhdistystehtävissä kun jotenkin ajattelee, että pitäähän se myös listoilla olla.

Sinänsä oma läpimeno ei välttämättä ole se tärkein asia. Tottakai olisi mukava kokea se tunne, että olisi kaupunginvaltuutettu ja osallistua tiettyjen päätösten tekemiseen. Kuitenkin se mitä pidän politiikassa tärkeimpänä eli ideointi on toteutettavissa myös julkisen luottamushenkilökoneiston ulkopuolella.

Jos sitten miettii omaa ehdokkuuttaan täysin subjektiivisesti, niin kait se osaltaan on myös sitä, että näkee jotain tapahtuvan väärin ja haluaa vaikuttaa siihen (esim. kuntien virkanimityskäytäntö). Ja voihan syy olla ihan sekin, että ainakin minua huolettaa korttelin päässä oleva risteys, jossa vielä joku heikon näkyvyyden vuoksi jää auton alle. Sen korjaamiseen ei välttämättä tarvita valtuutetun statusta, vaan jo puhuminen voi riittää. Sepä se taitaakin olla tärkeintä vaaleissa - tuoda esiin epäkohtia neljän vuoden välein, että sitten ne jotka päätöksiä tekevät ovat näistäkin asioista tietoisia.

Tiina Partanen 14.09.2008 12:05

Ensikertalaisena tunnustelen hieman hämmentyneenä valintaani. Toki olen ajatuksella monesti leikkinyt, mutta säännöllisesti olen sen roskakoriinkin heittänyt miettien, että en usko nykyiseen poliittiseen toimintaan (lue: pienen ihmisen arjesta vieraantuneeseen sanojen pyöritykseen). Kotikuntani Espoo on kuitenkin saanut minut ylittämään tämän näkemäni kynnyksenja tarttumaan toimeen. Virallinen Espoo ei - mielestäni -näe kunnassaan toimeentulon äärirajoilla sinnittelevien oikeuksien olevan mitenkään korkealla tärkeysjärjestyksessään. Leipäjonoja tai asunnottomuuttakaan kaupungissa ei ole, ja sosiaali- ja terveystoimessa on iloisesti rummutettu jo vuoden alusta, että säästölinja on laitettava päälle ja toimintaa tehostettava. Mantra siitä, että taloustilanne on huono on siis alkanut jo ennen kuin hinnat yms. ovat nousseet. Ymmärrän tietysti sen, että on parempi varautua, mutta tässä kaupungissa säästötoimet eivät kohdistu euroja nieleviin imagon kohotustoimiin (esim. 550-vuotisjuhlien tilpehööri), vaan peruspalveluihin! Kuntalaisena toivoisin kovasti, että palvelu pelaisi ennen kuin tilanteeni kroonistuu (jolloin tarvitsemani erikoissairaanhoito ja kuntoutuminen maksaa moninkertaisesti verrattuna oikea-aikaiseen perustason hoitoon). Ja kun Espoolla ei suinkaan Suomen mittakaavassa mene huonosti taloudellisesti!

Yhteenvetona ehdokkuuteni pohja:

Espoossa ihmisillä menee hyvin, talous on kunnossa, työttömyysprosentti alhainen, luontoa ympärillä, harrastusmahdollisuuksia ym.: Espoossa on hyvä elää. Juuri silloin onkin kunnia-asia pitää huolta niistä, jotka eivät ole systeemissä syystä tai toisesta mukana pysyneet - tai ovat siitä tippumassa. Loppujen lopuksi on kaikkien etua, että heikoin lenkki ketjussa huomioidaan, eikä vain suljeta ovea ja ikkunoita kaikelta ei-niin-menestyvältä. Olen nimenomaan espoolaisena löytänyt itsestäni rohkeutta seisoa julkisesti niiden asioiden takana, jotka minusta ovat tärkeitä - sitä mihin tämän ensimmäisen askeleen jälkeen astelen ja miten voin konkreettisesti vaikuttaa, en vielä tiedä (riippuu äänestäjistä:). Aika varovaisesti suhtaudun mahdollisuuksiinikaan, mutta kun tähän on lähdetty, niin siihen on sitten sitouduttu. Mielenkiintoisella matkalla ollaan!

Kaarin Taipale 14.09.2008 12:22

Istuin pitkän rupeaman pöydän toisella puolen, virastopäällikkönä, esittelemässä kaupunkilaisten asioita lautakunnan luottamushenkilöille. Opin tuntemaan Helsingin niin sisältä kuin ulkoa, organisaatiot, prosessit ja juonet. Samalla opin näkemään, miten poliittisia kaikki päätökset ovat - siis arvovalintoja.

Virkamiehenä tulin valituksi maailmanlaajuisen kaupunkien kestävän kehityksen järjestön (ICLEI) puheenjohtajaksi ja hoidin tehtävää lähes päätoimisesti kolme vuotta, sitten vielä vuoden sen asiantuntijana. Globaali näkökulma kaupunkipolitiikkaan auttoi ymmärtämään, että kaikki kaupungit yrittävät ratkaista samoja ongelmia ja siksi niillä on paljon opittavaa toisiltaan.

Kaupunkien keskinäisessä vertailussa käy selväksi, millaisilla keinoilla yhdet menestyvät, toiset eivät. Se vaatii pitkäjänteistä politiikkaa, jatkuvaa valintaa eri vaihtoehtojen välillä. Ihmiset rakastavat pilkata politiikkaa, mutta ilman sitä kaupunkien kehittäminen ei voi kohdella asukkaita tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti. Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa yhdessä niin tänään Helsingissä kuin muinoin antiikin agoralla. Haluan olla mukana, kun tehdään valintoja.

Kimmo Pentikäinen 14.09.2008 13:49

Työssäni ja urheilun parissa olen huomannut, että tavoitteet onnistuvat parhaiten yhteistyössä muiden kanssa. Oli kyse sitten urheilun edistämisestä, miekkailun sääntöjen sopimisesta eri maiden välillä tai matkapuhelinteknologia partneruudesta.

Puolisoni ehdotti pari vuotta sitten, että voisin ylimääräistä energiaani ja työskentelyäni muiden auttamiseksi laajentaa urheilun ulkopuolelle.

Ystävät väittävät, että luonteenpiirteilleni on ominaista luotettavuus ja monimutkaisten kokonaisuuksien analyyttiseen hallinta.

Johtamisen kokemusta minulla on sekä yritys- että järjestötoiminnasta. Olen toimitusjohtajana matkapuhelinteknologiaa valmistavassa yrityksessä ja Suomen Miekkailuliiton puheenjohtaja. Olen toiminut myös lukuisissa muissa urheilun luottamustehtävissä, kuten Suomen Liikunnan ja Urheilun hallituksessa. Hyvän tuntuman korkeakoulujen arkipäivään ja työllisyyden kehittämiseen olen saanut toimiessani Helsingin kauppakorkeakoulun yrityshautomon johtoryhmässä.

Siten päätös asettua ehdokkaaksi tuntui luontevalta tavalta jatkaa sitä mitä olen tehnyt ja jossa tunnen olevani hyödyksi.

Uskon, että ihmisen onnellisuus muodostuu siitä, että hän toteuttaa omaa erityislaatuisuuttaan. Jos vain mahdollista, pyrin omalta osaltani innostamaan ja rohkaisemaan myös muita, jotta he löytäisivät oman elämänsä suuren roolin. Itse olen aika työorientoitunut ja pyrin työssäni tekemään niitä asioita, joissa olen erityisen hyvä. Uskon että tulen olemaan hyvä kunnanvaltuutettu. Siksi olen ehdolla kunnallisvaaleissa.

Jarkko Rahkonen 14.09.2008 14:24

Perässähiihtäjä kutsuu kuntavaaleihin ehdokkaiksi lupautuneita kunniakansalaisiksi. Hienosti sanottu median edustajalta. Hyvin usein valtuustoihin pyrkijöitä pidetään oman edun tavoittelijoina, pyrkyreinä tai muuten arveluttavina henkilöinä.

Perässähiihtäjä on kokenut politiikasta kirjoittava ja tietää valtuustotyön vaativuuden. Ymmärrän, että hän tuolla nimityksellä haluaa ilmaista arvostuksensa ehdokkaikisi asettuville.

Valtuustossa päätettävät asiat ovat monitahoisia ja niihin perehtyminen vaatii esittelyaineiston lisäksi omia taustaselvitykisiä. Tärkeätä, tärkeintä, on myös kuulla kuntalaisia ja käydä monenlaisissa tilaisuuksissa.

Työ on vapaaehtoistyötä, joka vaatii aikaa lähes päätoimen verran. Näin ainakin suurissa kaupungeissa, vaikka valtuuston kokouksia on kahden tai kolmen viikon välein. Valmistelukokouksia on ainakin kolminkertainen määrä ja lisäksi pitää selvittää miten asiaa on valmisteltu lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa.

Olen ollut Espoon kaupungin tilintarkastajien puheenjohtaja, jossa tehtävässä pitää seurata kaikkea kaupungin päätöksentekoa ja hallintoa kaupunginvaltuustolle raportointia varten. Tämä tehtävä on erittäin hyvä tarkkailuasema myös kaupunginvaltuutetun työn vaativuuden näkemiseen. Lisäksi on viime valtuustokaudella pääkaupungin kuntien yhteistyö lisännyt valtuutetun työmäärää arviolta neljänneksellä.

Tuon työkuvauksen jälkeen, kun tietää työn vaativuuden, joutuu todella ankarasti pohtimaan suostuuko useiden pyyntöjenkään jälkeen ehdokkaaksi. Onneksi kokeneitakin tössään päätöksentekoon tottuneita saadaan ehdokkaiksi kuntapolitiikan kentälle. Katsomosta on paljon helpompi neuvoa. Päätoimestaan eläkkeelle jääneillä on ajankäytön kannalta mahdollisuudet hoitaa valtuutetun tehtävät hyvin.

Onneksi on myös nuoria yhteisiin asioihin vaikuttamaan haluavia, jotka eivät tiedä tai pelkää suurta työmäärää ja ryhtyvät ehdokkaiksi. Näin puolueet saavat ehdokaslistat täyteen eli 1,5 kertaa valtuutettujen määrä: Espoossa ja Vantaalla 101 ehdokasta (67x1,5=101).

Kaupunginvaltuutettu on "luottamuspäättäjä", kuntalaisten edustaja, kuntademokratian ja kunnallisen itsehallinnontoteuttamisessa.

"Kunniakansalainen" on minusta turhan hieno nimi, joka voitaneen antaa pari vuosikymmentä kaupunginvaltuutettuna toimineille.

Sanna Vesikansa 14.09.2008 17:33

Palasin Etiopiasta Suomeen ja Helsinkiin toissa talvena. Odotin kolmatta lastamme ja takana oli pari vuotta kiireistä ja haastavaa YK-työtä. Paluu kotikonnuille oli ensin ihana: mikä mahtava neuvolajärjestelmä! Isommat lapset pääsivät heti lähipäiväkodin kerhoon, ja minutkin saatiin hoitoon kättärille, kun sairastuin synnytyksen jälkeen vakavasti. Vau, jokeri-linja viiden minuutin vuorovälein!

Mutta elämä kotiäitinä on avannut minulle toisen Helsingin: jatkuva autovirta Pakilantiellä, josta ei yli pääse; ei ainakaan ekaluokkalainen yksin. Ylisuuret päiväkotiryhmät, vähitellen nuutuvat lähipalvelut. Koko ajan kasvavat hyvinvointierot kaupunginosien välillä. Hurjastelevia mopoja pyöräteillä. Huonosti voivat lapset ja nuoret erottuvat kaduilla ja leikkipuistoissa. Oikeaa pahoinvointia - ja aika paljon myös valitusta.

Ja Suomi on kuitenkin rikkaampi kuin koskaan! Helsingin Energia tahkoaa voittoja, jotka uppoavat meidän peruspalveluihin (jotka eivät kuitenkaan tunnu olevan hyvällä tolalla).

Haluan ottaa tästä selvän. Sopii luonteelleni ja haluan olla tekemässä Helsingistä vähäpäästöisempää kotikaupunkia, jossa hymyillään ja välitetään enemmän - ja valitetaan vähemmän.

Kaarina Vienola 14.09.2008 20:41

Eläkeläistyötoverini tuli kadulla vastaan ja sanoi, että "sinun pitäis ruveta hoitamaan meidän asioita, sinä kun olet hoitanut niin monia juttuja ja sinulla on nyt aikaa". Se jäi mieleen kytemään. Toisen kerran ehdokkuus tuli mieleen kun pappi saarnassaan sanoi, että jokaisen pitäis tehdä se, mihin pystyy. Hoitaa leiviskänsä. Siispä vastasin myöntävästi, kun kysyttiin ehdokkaaksi. Toki yhteiskunnalliset asiat ja politiikka on kiinnostanut aina ja Mikkelin vaikea taloustilanne suorastaan vaatii kantamaan vastuuta ja osallistumaan keskusteluun. Näin sen näen. Kaikkien pitäisi tehdä se, mihin on mahdollisuus.

Johanna Korhonen 14.09.2008 21:25

The future of Helsinki is an increasingly international Helsinki. The government is working on making the immigration laws more functional, schools are working on international degrees, serious efforts are made to get more international students into Helsinki. The city of Helsinki needs to step up to the ranks and take the multicultural aspect into consideration throughout its administration. Starting with adequate funding for teaching Finnish and Swedish. We need more people to move to Finland and to work here. It’s our duty to make sure they get enough support in the beginning, when the obstacles can seem overwhelming and the November sun never seems to rise.

Helsingin tulevaisuus on kansainvälinen. Hallitus työstää maahanmuuttolakeja toimivammiksi, yliopistot ja korkeakoulut rakentavat kansainvälisiä tutkintoja ja panostavat jo kunnolla kansainvälisten opiskelijoiden saamiseksi Suomeen. Helsingin kaupungin tulee tehdä osansa, jotta monikultuurinen näkökulma tulee mukaan hallinnon suunnitteluun. Hyvä lähtökohta on riittävän suomen ja ruotsinkielen rahoittaminen. Suomi ja Helsinki tarvitsee lisää työntekijöitä – meidän vastuumme on rakentaa tänne tuleville toimiva tukijärjestelmä, joka toimii erityisesti heti tänne muuton jälkeen, jotta alun hankaluudet eivät muutu ylipääsemättömiksi marraskuun auringon pysytellessä piilossa.

Riitta Skoglund 14.09.2008 21:29

Puhuttelevaa, että Perässähiihtäjä kutsuu ehdokkaita kunniakansalaisiksi - tarjoaa arvonantoa niille ihmisille, jotka pyrkivät yhteisiä asioita hoitamaan. Kiitämme, sillä vähänkin aktiivinen ehdokkuus on kuin tekisi toista työtä leipätyönsä lisäksi.

Mutta miksi? Päivän kysymys on hyvä. Ilman ystävien herättelyä ja kannustusta olisin tuskin ottanut mahdollisuutta harkittavakseni. Huomasin, että päivätyöni tärkeitä asioita -työskentelen psykiatrisessa avohoidossa- voin lähestyä myös tätä kautta, hieman eri näkökulmasta. Se tuntuu mielekkäältä.

Totta kai mukana on vaikuttamisen halua; millaisessa yhteiskunnassa elämme? mikä on tärkeää? kenen kaupunki? -minun myös, meidän! Pateettiselta tuntuu kysymys, millainen Helsinki jää jälkeeni aikanaan, mutta sekin on mukana.

Narsismia varmaankin osaksi, tai ainakin törmäsin narsistisiin eli omanarvontuntoon liittyviin kysymyksiin ehdokkuutta miettiessä: onko minusta siihen, mitä annettavaa minulla olisi, olenko suorastaan arvostelukyvytön ryhtyessäni vai voisinko olla hyväkin ehdokas, peräti valtuutettu. Koko skaala kaikkine ahdistuksineen itseen kohdistuvista epäilyksistä asiaansa ja itseensä uskomiseen, Itsekkäät syyt liittyvät uuden kokemiseen ja oppimiseen, uusiin toimintaympäristöihin tutustumiseen. Politiikan seuraamiseen, päivän lehden lukuun tulee uudenlaista kutkutusta kun on ehdokkaana.

Jollakin tavalla tämän täytyy olla myös hauskaa. On hauska toimia yhdessä, sillä tavalla saavuttaa enemmän. Valitusoikeus on tärkeä, mutta ei pelkästään riitä, täytyy myös toimia ja nähdä myönteinen kehitys. Paras tyydytyksen tunne tulee, kun saavuttaa jotain minkä vuoksi on joutunut ponnistelemaan. Asioihin VOI vaikuttaa, eikö?

antti liikkanen 15.09.2008 7:39

Olen ollut erilaisissa vaaleissa ehdokkaana vuodesta 1968 alkaen (HYY:n edustajiston vaalit, sit/osakunnat).

Poliittiseen toimintaan ryhdyin nelikymppisenä (1984 sd, 1980-luvun lopulta alkaen eduskuntavaalit, tas-pres valitsijamiesvaalit, kuntavaalit, seurakuntavaalit, EU-vaalit jne jne).

Olen huomannut, että päätöksentekojärjestelmässä voi ajaa asioita, joita pitää tärkeinä.

Olen huomannut, että kaikkein tärkeimmät asiat pitää ajaa omassa elämässä.

Jos omat asiat ovat tärkeitä, on helppo ottaa niistä osa poliittiseen missioonsa. Silloin ne voi saada myös "sinne päin" läpi.

"Minkä te tahdotte toisten tekevän itsellenne...)

Hyvin surullista on, että uusimmissa tutkimuksissa on todettu EI-kampanjan olevan vaaleissa 4-5 kertaa tehokkaamman kuin "KYLLÄ-kampanjan.

Siitä huolimatta niin EU-, edukunta-, kunta- kuin seurakuntavaaleissakin olen harrastanut KYLLÄ-kampanjointia.

Niin tälläkin kertaa. Jokohan viimeistä kertaa?

Kyllä? Ei?

Miika Lauriala 19.09.2008 14:51

Lähdin ehdokkaaksi, koska Helsingin kaupunginvaltuuston tarvitaan nuorta voimaa ja edistyksellistä toimintaa.

Haluan vaikuttaa Helsingin liikenteeseen, terveydenhuoltoon ja kulttuuripalveluihin. Haluan Helsingistä polkupyöräkaupungin. Haluan ruuhkamaksut kehäteille ja keskustaan. Haluan helsinkiläisille tilaa hengittää, kävellä ja pyöräillä.

Haluan huolehtia kaikista - erityisesti nuorista ja vanhuksista. Haluan tilaa ja tukea kaupunkikulttuurille. Haluan uudenlaisia asuinalueita ja ihmisläheistä arkkitehtuuria. Haluan yhteisiä korttelitaloja, avoimia merenrantoja ja puistoja, uusia pieniä kauppapaikkoja ja toreja. Haluan ennakkoluulotonta energia- ja elinkeinopolitiikkaa.

PS vuoden 2004 kunnallisvaaleissa 19-24 vuotiaista äänesti vain 40% ja 25-40 vuotiaista noin puolet. Mitä ihmettä?

Sami Suomalainen 21.09.2008 8:42

Lähdin ehdokkaaksi, koska haluan lisää vihreää espoolaiseen ruiskukkapeltoon. Kuten aiemmissakin viesteissä todettiin, tässä pitää olla mukana ripaus jonkinlaista narsismia ja jopa naiivia uskoa siihen, että pystyy korjaamaan kaikki yhteiskunnan vääristymät. Espoota johdetaan kuin liikeyritystä, joka on etääntymässä tärkeimmästä sidosryhmästään eli kuntalaisista. Tähän on saatava kurssinmuutos, jonkinlainen paluu perusasioihin.

Michael Perukangas 24.09.2008 13:33

Kunnallispolitikkaa ei tehdä rahallisen korvauksen takia, vaan siksi, että haluaa syystä tai toisesta vaikuttaa siihen, mihin suuntaan omaa kotikuntaa ollaan viemässä. Itselläni syy on yksinkertainen: rakastan kaupunkiani, ja haluan, että se pysyy ainakin yhtä rakastettavana kuin tähänkin asti. Samalla otan myös itselleni sen osan, joka minulle perustuslain ja siihen pohjaavan maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kuuluu: oikeuden vaikuttaa omaan lähiympäristööni. En halua, että muut tietävät minua paremmin, mitkä ovat kaupungin ympäristöön ja palveluihin liittyvät tarpeeni, vaan otan asiakseni ajaa itse asiaani. Itsekästä? Ehkä. Tosin intressini ovat varsin yleisiä: oikeus virkistysalueisiin, oikeus palveluihin, oikeus kaikille elää kaupungissa.

Luetuimmat
  1. 1

    ”Olga” tarjosi kaksiota Helsingin Sörnäisistä 500 eurolla kuussa – Näin tehdään vuokra-asuntohuijaus

  2. 2

    Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

  3. 3

    Rinta-Nikkolat ostivat kodin pelkkään kuntokartoitukseen luottaen, sitten todellisuus alkoi paljastua – kirpparilla myyty patja paljasti talon karmean kunnon

  4. 4

    ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

  5. 5

    Stockmann joutuu myymään omaisuuttaan hinnalla millä hyvänsä selvitäkseen veloistaan – HS selvitti, miten tavaratalojätti romahti

  6. 6

    Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

  7. 7

    Vihreiden nousukiito hiipui: puolue putosi HS-gallupissa kolmanneksi – perussuomalaisten kannatus jatkaa kasvuaan

  8. 8

    Pohjois-Koreassa maanjäristys: Kiina epäilee räjähdystä, Etelä-Korea pitää luonnollista syytä todennäköisempänä – HS seuraa

  9. 9

    Huippulääkäri Sakari Orava kertoo meheviä tarinoita urheilutähtien maailmasta: Beckhamit popsivat pizzaa, toiset huusivat mamma miaa ja suihkuhuone vilisi torakoita

  10. 10

    Meidän kaikkien kannattaisi seurata reissuillamme tarkemmin, mitä riksakuskit älypuhelimillaan tekevät

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

  2. 2

    Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

  3. 3

    Kaksi nuorta miestä asteli portaille, keskusteli hetken ja löi sitten itseään puukolla vatsaan, kertoo Eduskunnan turvallisuusjohtaja

  4. 4

    Stockmann joutuu myymään omaisuuttaan hinnalla millä hyvänsä selvitäkseen veloistaan – HS selvitti, miten tavaratalojätti romahti

  5. 5

    ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

  6. 6

    Kymmenet papit julistavat kasvoillaan vihkivänsä homoja, lesboja ja muunsukupuolisia, Helsingistä mukana kokonainen seurakunta – ”Tämä on eräänlainen kaapistatulo”

  7. 7

    Pohjoiskorealaisella riisipellolla seisoo suomalaisten veronmaksajien kustantama paperitehdas – Näin Kimien diktatuuri vedätti Suomelta kymmeniä miljoonia euroja

  8. 8

    Vihreiden nousukiito hiipui: puolue putosi HS-gallupissa kolmanneksi – perussuomalaisten kannatus jatkaa kasvuaan

  9. 9

    Rinta-Nikkolat ostivat kodin pelkkään kuntokartoitukseen luottaen, sitten todellisuus alkoi paljastua – kirpparilla myyty patja paljasti talon karmean kunnon

  10. 10

    ”Enkelihoito voi johtaa ojasta allikkoon” – Yhä useampi haluaa hoitaa mieltään, mutta epämääräiset pikaterapiat harmittavat psykologeja

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

  2. 2

    Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

  3. 3

    Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

  4. 4

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  5. 5

    Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

  6. 6

    Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

  7. 7

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  8. 8

    Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

  9. 9

    Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

  10. 10

    Olen ollut alle kaksi viikkoa työttömänä, mutta työnhakuni lakkasi jo – te-palvelun kikkailu tekee työttömäksi ilmoittautumisesta sietämättömän vaikeaa

  11. Näytä lisää