Perässähiihtäjä

Onko koulujen opetusryhmien koolla väliä?

Maanantai 13.10.2008 ja 24. merkintä

Viime perjantai 10.10. oli presidentti Martti Ahtisaaren Nobeljuhlapäivä. Sain perjantaina juuri kello 12 valmiiksi edellisen blogimerkinnän, ja sen jälkeen kuluikin tuntikausia Ahtisaari-juttujen kirjoittamisessa. Mutta onneksi blogi selvisi omillaan, sillä viikonlopun kysymys yksityistämisestä ja kilpailuttamisesta kirvoitti paljon perusteltuja ja hyviä kommentteja. Kiitos keskustelijoille. Jossain vaiheessa ylitettiin 400 kommentin rajakin. Sen teki Merilla Kortesalmi Vantaalta, ja hänelle on lähetetty pääsponsorimme HS-kirjojen lahja.

Lauantaina kävin Vantaalla katsomassa vaalitouhua. Tällä kerralla olin Myyrmäen torilla, jossa satoi ja tuuli ja oli muutenkin aika kolea sää. Sinnikkäästi erimerkkiset ehdokkaat silti kampanjoivat. Nostan hattua. Vasemmistoliiton naisehdokkaat paljastuivat humoristeiksi laulamalla välillä vanhaa pioneerilaulua "Paistakoon aurinko aina". Ei se paistanut.

Sunnuntaina HS julkaisi HS-Gallupin. Tunsin sympatiaa työtoveriani Olli Pohjanpaloa kohtaan. Olli oli urhoollisesti kirjoittanut jutun niistä prosenttiyksikön kymmenysten muutoksista, joita tutkimuksessa näkyi edelliseen HS-Gallupiin verrattuna.

Onneksi Opettajien Ammattijärjestön OAJ:n Opettaja-lehdestä löysin helmen, Lohjan sivistysjohtajan Simo Juvan kirjoituksen syksyn yhdestä keskustelunaiheesta, opetusryhmien koosta. Juvan kirjoituksessa oli niin paljon koluväkeä härnäävää ainesta, että se käy Päivän Hyväksi Kysymykseksi.

&nbps;

Näin Simo Juva kirjoittaa:

"Opetusryhmän koon vaikutus oppimistuloksiin on koulututkimuksen ja koulutuspolitiikan klassisia peruskysymyksiä. Entisenä taloustieteilijänä lähestyn ryhmäkoon vaikutusta niin sanotun "vähenevien tuottojen lain" pohjalta. Laki kertoo, että jos lisätään vain yhtä tuotannontekijää, esimerkiksi työvoimaa, lisäpanoksesta saatava hyöty vähenee asteittain. Minusta tämä perusmalli sopii hyvin myös kouluun."

Juva muistuttaa monien opettajien ja päättäjien uskovan, että pienempi opetusryhmä automaattisesti takaisi paremmat oppimistulokset. Juvan mukaan empiirinen kasvatustieteellinen ja etenkin "koulutustaloudellinen" tutkimus on huomattavasti varovaisempi.

"On aivan tuoreitakin tutkimuksia, joissa vaikutuksia ei näy lainkaan", hän huomauttaa ja muistuttaa yleisestä johtopäätöksestä , että "yleinen fokusoimaton ryhmien pienentäminen on aivan liian kallista suhteessa siihen vaadittavaan kustannuslisäykseen".

"Optimistisinkaan pedagogi ei usko, että ryhmän pienentämien 30:sta kymmeneen lisäisi kyseisten oppilaiden osaamisen tasoa kolminkertaiseksi - miten tahansa osaamisen taso sitten mitataankin."

Juva arvelee, että muilla aloilla esimerkiksi liikennepolitiikassa, ympäristöpolitiikassa tai terveydenhuollossa on alueita, jotka eivät ole "vähenevien tuottojen alueella" ja koulutuspolitiikassakin niitä saattaa olla.

Kirjoituksensa lopussa Juva lausuu vielä huolensa opetusryhmien koosta käydystä keskustelusta.

"Minua on huolestuttanut se, että julkisuudessa olleet puheenvuorot näyttävät vievän keskustelun takaisin 1970-luvulle, mekaanisten ryhmäjakosäädösten ullakkovarastoon. Poliitikot: tulkaa takaisin nykyaikaan! Tukekaa kuntauudistusta ja kestävää kuntataloutta. Puhukaa kunnan ja koulun kokonaiskehityksestä, nuoren oppimuspolusta ja tukipaveluiden verkostosta. Sieltä löytävät kestävän koulunpidon avaimet."

( Kirjoituksen voi lukea tästä osoitteesta:

http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2008_41/page16.htm 

Simo Juvan kirjoitus on Opettaja-lehdessä otsikoitu: Sarkomaa, Urpilainen ja vähenevien tuottojen laki. Kohde on selvä, vaikka nimiä ei mainitakaan muualla kuin otsikossa, Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja opetusministeri Sari Sarkomaa (kok), jotka ovat Kauhajoen tapahtumien jälkeen ottaneet esille opetusryhmien pienentämisen ja perustelleet sitä mm. kouluhyvinvoinnin parantamisella.

Juvan puheenvuoro on tärkeä. Siinä on selvä mielipide, hän on kiistatta asiantuntija ja kaiken lisäksi hänet valittiin viime viikolla Lohjan kaupunginjohtajaksi, joka osoittaa arvostusta ja hyväksyntää hänen mielipiteilleen - ainakin Lohjan suunnalla.

Entäpä muualla? Otetaan Päivän Hyväksi Kysymykseksi:

Onko koulujen opetusryhmien koolla väliä?

Päivän blogisiteeraus:

On sitä keskustalle tullut kyytiä viime aikoina niin hyvässä kuin pahassa. Ja ennen kaikkea pahassa, jos on mediaa uskominen. Keskusta on kaiken pahan ruumiillistuma, mitä tulee seksiin, rikollisuuteen ja maailmantalouteen. Eritoten paha asuu Nurmijärvellä, pääministerikunnassa. Sieltähän näitä kaikkia naruja vedellään keskustalaisten käsin muiden puolueiden kiillotellessa sädekehiään ja piilotellessa luurankoja luoliinsa.

Kunnallisvaalien aikaan on hyvä vaatia valtuustoon pyrkivien riviehdokkaiden päitä vadille ja vastuuseen keskustan tuottamasta maailmanlaajuisesta ahdingosta. Onkohan päässyt unohtumaan, ettei näitä päätöksiä tehdä Nurmijärven valtuustosalissa vaan Arkadianmäellä kansan valitseman hallituksen voimin. Onpa siellä soppaa sotkemassa keskustalaisten lisäksi muutama muunkin puolueen edustaja. Voihan tuota hallitusta tietysti verrata klimppisoppaan, jossa keskusta ui paakkuina samettisessa liemessä.

Vaan niinhän se on, että säännöllisin väliajoin kapitalismi ajaa itsensä ahdinkoon. Historian todisteena 1900-luvun alun lama, 1930-luvun lama, joka alkoi New York pörssin romahduksesta. Öljy- ja energiakriisi sävytti 70-lukua ja 80-luvun alussa taantuma johtuen Yhdysvaltojen inflaation voimakkaasta korjausliikkeestä. Sitten seurasi 1990 alun syvä lama jonka syyt olivat löysässä rahapolitiikassa, pankki- ja valuuttakriiseissä ja veronalennuksissa. Samoihin aikoihin vielä Neuvostoliitto hajosi ja Japanin taantuma sotki talouspolitiikkaa entisestään. Aasian talouskriisi ajoittui 90-luvun loppuun ja IT-kupla puhkesi 2000-luvun alussa aiheuttaen heikon taantuman länsimaissa.

Valtuustoehdokas Maiju Tapiolinna (kesk) Nurmijärveltä.

24 vastausta artikkeliin "Onko koulujen opetusryhmien koolla väliä?"

Risto Ranki 13.10.2008 8:06

Opetusryhmien koolla on varmasti jotain väliä, mutta yksiviivainen pikalääke se tuskin on.

Kun aloitin oppikoulun, meitä oli luokalla 44, abiluokalla enää 18. Jos lukumäärä olisi jokin absoluuttinen mittari, niin miksi sitten yliopistoissa voi olla luennolla satoja kuulijoita? Jos voimistelutunnilla ryhmiä pienennetään liikaa, ei saada enää joukkueita kokoon. Sopivin ryhmäkoko siis varmasti vaihtelee aineittain.

Lakisääteistä ylärajaa on vastustettu sillä perusteella, että siitä helposti tulee myös alaraja. Näin varmaan helposti kävisi. Paras tapa tukea koulua on mielestäni yleisesti lisätä tuntikehystä ja koulujen käytettävissä olevaa rahaa ja antaa paikallisesti kunkin koulun itse päättää miten lisäys käytetään.

Olen vanhan kouluni Herttoniemen yhteiskoulun hallituksessa (siinä jo kauemmin kuin aikanaan oppilaana, huh!) ja nähnyt mitoitusten ongelmia. Opetusryhmien lukumäärä ja sitä kautta ryhmien kokohan ei muutu portaattomasti. Ryhmäkoon pienentäminen merkitsee (kunnalta rahansa saavissa kouluissa) välittömästi tulonmenetystä, mutta opettajien palkat pysyvät samoina. Sama pätee käänteisesti ryhmien suurentamiseen.

Jos saisimme koulullemme enemmän rahaa, en ole varma, pitäisikö kaikki panna ryhmien pienentämiseen. Kilpailijoita ovat esimerkiksi oppilashuolto, tukiopetus, valinnaisaineet, kerhot ja retket, oppimateriaali, miksei kannustava palkkauskin.

Entisenä taloustieteilijänä ymmärrän hyvin Simo Juvan ajatuksenjuoksun. Parasta on katsoa kokonaisresursseja ja välttää yksityiskohtiin liikaa puuttumista.

Kuntavaalin näkökulmasta opetusryhmien koko on vähän samanlainen kuin vaikkapa sairaanhoitajamitoitus terveydenhuollossa. Lisäraha terveyskeskukselle on aina varmasti tervetullut, mutta lääkärit ja hoitajat voivat haluta kohdistaa sen johonkin muuhun vielä kiireellisempään. Ulkopuolisen ei ole hyvä liikaa puuttua sisäiseen allokaatioon. Yksityiskohdilla ja epäkohdilla voidaan tietenkin hyvin perustella kokonaisrahoituksen lisäämistä.

Olli Koski 13.10.2008 10:11

European Economic Advisers Group (EEAG) tekee joka vuosi raportin Euroopan talouden tilasta. Vuonna 2006 raportissa oli mukana syventävä artikkeli koulutusjärjestelmistä. Sen yksi yllättävä havainto oli, että pienemmät luokkakoot korreloivat huonompien oppimistulosten kanssa.

Jos näiden välille haluaa löytää kausaalisuhteen, se voisi olla että pienemmät luokkakoot pakottavat rekrytoimaan entistä enemmän opettajia, jolloin todennäköisesti opettajien pedagoginen taso laskee. Opettajan taidoilla ja oppimistuloksilla kun on muiden tutkimusten perusteella taas vahva yhteys.

Mutta, mutta. Kouluammuskelujen jälkeen täytyy kysyä, onko oppimistulosten maksimointi yksin riittävä tavoite koulutusjärjestelmälle? Pitäisikö panostaa enemmän kouluviihtyvyyteen, kerhotoimintaan, luontevien ryhmien muodostamiseen jne. Pienemmät ryhmäkoot voisivat tällaisessa auttaa.

Vastustan kaavamaista määräilyä luokkakoosta. Poliitikkojen pitäisi antaa laatusuositukset, suuntaviivat ja niiden kanssa yhteensopivat määrärahat. Käytännön toteus ja yksityiskohdat niille, jotka sen osaavat.

PS. EEAG:n raportti löytyy täältä:

http://www.cesifo-group.de/portal/page/portal/ifoHome/B-politik/70eeagreport/50PUBLEEAG2006

Kati Peltola 13.10.2008 10:19

Helsingin Vasemmisto haluaa peruskouluun pienemmät luokkakoot, enintään 20 lasta opettajaa kohti.Eihän se silti tarkoita sitä, että kaupungin peruskouluikäiset jaetaan tasan 20 ryhmissä kullekin opettajalle. Oppilaita voi jakaa edelleen pienempiin ja suurempiin ryhmiin monilla eri perusteilla. Oppilaiden ikä, henkilökohtaiset oppimistavat, opiskelun vaatimukset ja erilaiset tilanteet edellyttävät vaihtelevia ryhmäkokoja tai erilaisia opettajamääriä.

Jotkut lapset tarvitsevat vielä henkilökohtaisia avustajiakin ja kaikki myös hyvää terveydenhoitoa ja opetuksen ulkopuolista asiantuntemusta.

Minäkin olen käynyt koulua yli 40 lapsen luokissa, joten tiedän, että olisimme oppineet paljon enemmän, jos opettajilla olisi ollut aikaa tutustua ja tutustuttaa meitä meidän ominaisuuksiimme ja vieläpä opettaa meitä oppimaan yhdessä. Niissä kouluissa selviäminen oli jokaisen itsensä varassa. Aikamoista lasten voimavarojen tuhlausta, joka tuotti valtavasti turhautumista.

Saija Jokela 13.10.2008 10:27

Onko koulujen opetusryhmien koolla väliä?

On, muttei niin kuin usein ajatellaan.

Juva esittää varsin hyvin sen valitettavan usein, tarkoituksella tai muuten, unohdetun seikan, ettei ryhmäkoolla ole todettu olevan suoraa vaikutusta oppimistuloksiin. On toki niin, että kuuden hengen ja sadan hengen ryhmäkoon väliltä löytyy jo eroa, mutta puhuttaessa normaalista 15–30 hengen ryhmäkoosta eroja ei useinkaan havaita.

Ajatus siitä, että koko maassa olisi yksi hyvä ryhmäkoko, tai hyvä enimmäisryhmäkoko, katsoo ongelmaa turhan kapeasti. Koulun oppimistuloksia selittää suuressa määrin se, kenen lapset koulua käyvät. Maahanmuuttajien ja vähän koulutettujen koulussa tulokset ovat heikompia kuin muiden.

Koulujärjestelmä ei kuitenkaan huomioi tätä, vaan kaikki koulut saavat käytännössä samat resurssit, riippumatta siitä, kuinka haasteellisia sen oppilaat ovat. Helsingin paljon puhuttu positiivinen diskriminaatiokin tuo tukea saaville kouluille keskimäärin vain puolen opettajan työpanoksen.

Ryhmäkoolla on usein merkitystä vanhemmille ja opettajille. Opettajat opettavat mieluummin pienempiä ryhmiä ja kokevat voivansa huomioida oppilaansa paremmin niissä. Vanhemmat taas haluavat usein lapsensa kouluun, jossa opettajalla on heille aikaa.

Erityisesti vähemmän koulutettujen ja maahanmuuttajien lapsilla on usein vaikeaa saada kotoaan riittävää tukea koulunkäyntiin. He tarvitsevat vastaavasti enemmän tukea koululta. Ryhmäkokojen tulisikin vaihdella sen mukaan, kuinka haastavassa toimintaympäristössä koulu toimii. Tällöin opettajilla olisi enemmän aikaa niille oppilaille, jotka tarvitsevat enemmän aikaa ja tukea.

Marilla Kortesalmi 13.10.2008 10:34

Itse pitäisi opetusryhmien kokoa tärkeämpänä väljyyttä tuntikehyksessä. Eli sitä, että opettaja voi niin halutessaan jakaa luokan pienempiin ryhmiin joillekin aineille. Tai antaa tukiopetusta joillekin oppilaille.

Liian pieni ryhmä ei ole hyvä, ei liioin liian suurikaan. On totta sekin, että suuressa ryhmässä opettaja ei pysty havannoimaan niitä ongelmatapauksia vaikka olisi kuinka ammattitaitoinen ja osaava. Tällöin, jos ongelmia on, varhainen puuttuminen siirtyy vähän ei-varhaisemmaksi ja sellaisena sitten aina vaikeammaksi käsitellä.

Iso ryhmäkoko on ihan hyvä ideaalitilanteessa ideaalioppilaille. Mutta valitettavan usein yksi vilkkaampi luokassa pilaa muiden työskentelyrauhan ja opettajan aika menee tämän yhden paimentamiseen.

Koska etukäteen ei voi tietää, mikä oppilas minäkin vuonna häiriköi tavallista enemmän, isoissa ryhmissä otetaan iso riski. Ne saattaa toimia ihan ok, mutta jos ne eivät toimi, kellään ei ole kivaa.

Kiitos palkinnosta, oikein mukava yllätys tällaiselle kirjojen keräilijälle :) !

Kati Peltola 13.10.2008 10:37

Edellinen kommenttini jäi epäselväksi luokkakäsitteen osalta. Tässä korjaus mukana:

Helsingin Vasemmisto haluaa peruskouluun pienemmät luokkakoot, enintään 20 lasta opettajaa kohti.Eihän se silti tarkoita sitä, että kaupungin peruskouluikäiset jaetaan tasan 20 ryhmissä kullekin opettajalle.

Oma luokka ja oma opettaja ovat tärkeitä kaikenikäisten kehitykselle. Oppilaita voi kuitenkin jakaa perusluokasta huolimatta toiminnassa edelleen pienempiin ja suurempiin ryhmiin monilla eri perusteilla. Oppilaiden ikä, henkilökohtaiset oppimistavat ja opiskelun vaatimukset edellyttävät eri tilanteissa vaihtelevia ryhmäkokoja tai erilaisia opettajamääriä.

Jotkut lapset tarvitsevat vielä henkilökohtaisia avustajiakin ja kaikki myös hyvää terveydenhoitoa ja opetuksen ulkopuolista asiantuntemusta.

Minäkin olen käynyt koulua yli 40 lapsen luokissa, joten tiedän, että olisimme oppineet paljon enemmän, jos opettajilla olisi ollut aikaa tutustua ja tutustuttaa meitä meidän ominaisuuksiimme ja vieläpä opettaa meitä oppimaan yhdessä. Niissä kouluissa selviäminen oli jokaisen itsensä varassa. Aikamoista lasten voimavarojen tuhlausta, joka tuotti valtavasti turhautumista.

Lars-Erik Wilskman 13.10.2008 12:17

Simo Juva voi olla oikeassa oppimistulosten suhteen. Todellisuudessa oppimustuloksiin vaikuttaa moni muukin tekijä kuin luokkakoko. Mutta koulu ei ole vain oppimustuloksia varten sillä on myös kasvatustehtävä.

Kasvatustehtävän kannalta luokkakolla on todella väliä.Ainakin Järvenpäässä otetaan ilolla vastaan valtion määrärahat luokkakoon pienentämiseksi..

Anna Mikkola 13.10.2008 12:29

Mutta keskusteleeko Simo Juva nyt Sarkomaan ja Urpilaisen kanssa vai ohi? Poliitikkojen esittämä vaatimus luokkakokojen pienentäntämisestä Kauhajoen tragedian jälkeenhän ei itsestään selvästi liity oppimistuloksiin, vaan koulun parantamiseen sosiaalisena yhteisönä. Helsingin Sanomatkin on julkaissut pari analyysiä aiheesta, joissa on pohdittu sitä, että Kauhajoella ja Jokelassa nuorten aggressio kohdistui juuri heidän ensisijaista yhteisöään vastaan. Kummallakaan ampujalla ei kai (muistaakseni) ollut mitään varsinaisia vaikeuksia itse koulutyöstä suoriutumisessa.

Oppimistuloksiin vaikuttaa niin moni asia yhdessä, että tietysti voidaan kyseenalaistaa yhden tekijän merkitys kokonaan. Mutta pienet ryhmäkoot ja toimivat muut tukipalvelut ovat minusta oppilaan/opiskelijan etu nimenomaan sosiaalisten suhteiden ja ongelmien ratkomisen takia. Ei siinä asiassa tosin ratkaisevaa minusta välttämättä ole se, onko oppilaita 20 vai 25, ja alueellisten eroavaisuuksien takia laki maksimikoosta olisi varmasti muutenkin hankala. Sen sijaan kunnissa olisi vallan suotavaa miettiä tarpeeksi toimia pieneen ryhmäkokoon pääsemiseksi. Neljäkymmentä oppilasta ryhmässä alkaa jo käsittääkseni opettajienkin mielestä olla hankala.

Ryhmäkokojen merkitys eri koulutusasteilla varmaankin vaihtelee myös, koska oppimiset ovat laadultaan erilaisia.

Tähän sosiaaliseen aspektiin Suomessa eivät panosta juurikaan myöskään yliopistot. Olen mielenkiinnolla seurannut innovaatioyliopistosta käytävää keskustelua, sekä Itä-Suomessa Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistämisprosessia. Idea näyttää olevan se, että mitä suurempi yksikkö niin sitä parempi ja tehokkaampi. Enpä olisi varma, jos tavoite on nimenomaan akateemisissa tuloksissa. Suurissa yksiköissä opiskelijoiden henkilökohtaisen kehityksen seuraaminen ja siihen panostaminen massiivisten luentosarjojen ohellä ja lisäksi tahtoo jäädä taka-alalle varmasti, kun se jää yliopistoissa jo nykyään.

Jos katsomme maailman huippuyliopistoja (näitä ranking-listoja nyt riittää, mutta vaikka sitä Shanghain listaa), niin huipputuloksia akateemisessa mielessä takovat opinahjot eivät pääsääntöisesti ole mitään mammutti-instituutioita, vaan keskikokoisia ja kohtuullisen vaatimattomankin kokoisia laitoksia. Oleellista niiden toiminnasta huomata myös henkilökunnan suhdeluku opiskelijamäärään. Ekonomistihan voi olla asiasta mitä mieltä tykkää vaikka minkä teorian perusteella, mutta oma ja monen muun kokemus asiasta on se, että koskaan en ole ollut niin kiinni ja sisällä opiskelussa kuin pieniä opetusryhmiä painottavassa yliopistossa.

Pekka Buttler 13.10.2008 12:38

Jonkun verran Helsingin koulupolitiikkaa vuosina 2005-2007 Helsingin opetuslautakunnassa seuranneena, sekä joitakin vuosia päätoimisesti opettaneena voin todeta seuraavaa:

Sekä Blogikirjoitus, että sitä seurannut keskustelu menee sikäli päin mäntyä, että luokkakoon/ryhmäkoon vaikutukset arvioidaan väärin tai ainakin väärin perustein.

Henkilökohtainen näkemykseni on, että ryhmäkoko ei vaikuta yhtä suurissa määrin kaikkiin ryhmän oppilaisiin. Hyvin motivoituneelle lapselle, jonka koulunkäyntiä tuetaan kotona ei ole suurtakaan merkitystä onko opetusryhmässä kymmenen vai neljäkymmentä lasta.

Sen sijaan niille, joilta yllä mainitut ominaisuudet (tai edes toinen niistä) puuttuu ryhmäkoolla on valtavasti merkitystä. Ryhmäkoko voidaan kiteyttää kysymykseen: "kuinka paljon aikaa opettajalla on kiinnittää huomioita niihin lapsiin jotka tarvitsevat tukea oppimiseensa?"

Tällä en siis tarkoita sellaisia lapsia joilla on niin vakavia ongelmia koulunkäynnin kanssa, että heille voidaan tarjota koulunkäyntiavustaja, vaan ihan tavallisia heikommista lähtökohdista tulevia lapsia.

Luokkakokojen vaikututus onkin ennen kaikkea oppimistasa-arvokysymys. Kun luokkakoot ovat pienempiä niin opettajalle jää aikaa auttaa heikoimmin pärjääviä. Kun luokkakoot ovat liian suuria, niin saman ryhmän oppilaiden välinen tasokuilu (oppimismenstyksellä mitattuna) kasvaa kasvamistaan, koska kenelläkään ei ole aikaa puuttua asiaan. En pidä liioitteluna ajoittain kuultua väitettä, että teini-ikäisten syrjäytyminen alkaa liian suurista alaluokkien ryhmistä.

Ja oikeasti - minä en halua kuulla yhtäkään "silloin kun minä olin nuori, niin luokassa oli 40 oppilasta ja osa joutui seuraamaan opetusta seisten - ja silti me (suuret ikäluokat) olemme olleet menestyneitä" -kommenttia. Ilmapiirissä on viidessäkymmenessä vuodessa tapahtunut kolme ratkaisevaa muttosta, joiden ansiosta vertailu muuttuu mahdottomaksi:

1) Tänä päivänä kun kouluissa ei ole samaa rauhaa ja järjestystä (lue: karttakeppikuria) kun jälleenrakennuksen vuosina, niin luokan hälinän ja taustamelun taso kasvaa eksponentiaalisessa suhteessa oppilaiden määrään. Opettajien aika menee luokan rauhoittelemiseen ja ne jotka eniten tarvitsisivat keskittymisrauhaa eivät sitä suurissa ryhmissä saa (eivätkä kyllä muutkaan).

2) Koulunkäynnin ja oppimisen arvostus ei ole samalla tasolla kuin 50+ vuotta sitten, jolloin koulu nähtiin keskeisenä välineenä oman tulevaisuuden turvaajana (tai jopa sosiaalisen nousun mahdollistajana). Osittain syynä on varmasti se, että 12 vuotta koulua ei enää takaa työllistymistä ja toimeentuloa (kun maistereitakin on työttömänä ja silpputyössä).

3) Sosiaalinen verkosto, joka ennen vanhaan saattoi tukea lapsen koulunkäyntiä ei sitä enää tee, tai sitä ei alkuunkaan ole. Vertailujaksolla perheen tuttavat saattoivat osoittaa aitoa kiinnostusta lapsen koulunkäyntiä kohtaan - ja jopa ryhtyä toimenpiteisiin jos avun tarve oli ilmeinen. Kuinka usein nykyään kuulet perhetuttavan olevan oikeasti kiinnostunut jälkeläisesi koulunkäynnistä. "Kuinkas koulussa menee?" -on muuttunut enemmänkin kehnoksi keskustelunavaukseksi kuin aitoa kiinnostusta osoittavaksi lauseeksi.

Mutta on opetusryhmien koolla eräs toinenkin merkitys. Siitä saa kiinni kun kysyy opettajatuttavalta kuinka paljon vähemmän rasittava/enemmän palkitseva hänen työnsä olisi jos ryhmä olisi pienempi. Vastaus tuskin yllättää ketään, mutta silti kyseinen peruste usein ohitetaan.

Ismo Kainulainen 13.10.2008 15:34

Hieman ihmettelen tällä palstalla esitettyä vastakkainasettelua. Eikös sitä pitäisi miettiä lävitse nyt kaikki \\\"kivien ja kantojen aluset\\\", joilla koulujen \\\"työskentelyolosuhteita\\\" parannettaisiin? Opetusryhmien pienentäminen on varmasti yksi keino ja, jos siihen ei muulla päästä kuin tiukalla valtionohjauksella, niin sitten käytettäköön sitä. Tosin tämän opetusryhmien pienentämisen ohella on harkittava myös esimerkiksi koulunkäyntiavustajien tilannetta (työsuhteiden kokovuotisuutta ja vakinaistamista) ja resurssointia sekä jo paljon puhuttua kouluterveydenhuollon jaoppilashuollon tilannetta. En pitäisi ollenkaan huonona, että Helsingissäkin valtuutettujen valtuustoseminaarin aiheeksi otettaisiin kouluhyvinvointi ja mietittäsiiin porukalla, mitä voitaisiin tehdä toisin, jotta lapset kouluissa viihtyisivät vielä paremmin.

Riitta Skoglund 13.10.2008 16:38

Oppimistuloksista on viisautta kirjoitettu edellä.

Järjestelmämme ja sitä koskeva tutkimus käsittääkseni korostaa tietoa ja älyllistä puolta.

Ongelmat ovat tunne-elämän, käyttäytymisen ja moraalin puolella.

Lapsen sosiaalis-emotionaalinen kehitys edellyttää merkityksellisisä ihmissuhteita, mikä puolestaan edellyttää henkilökohtaista kontaktia. Koulu ei voi eikä sen tarvitse korvata vanhempia kasvattajina, mutta se voi sitä täydentää. Puhutaan kuitenkin oppivelvollisuusikäisistä, ja koulunkäynnillä on merkitystä pitkälle tulevaisuuteen, se tiedetään peruskoulupudokkaista ja heidän jatkovaiheistaan.

Ymmärrän niin, että koulun ulkopuolelta katsoen puhutaan luokka- tai ryhmäkoosta, kun tahdotaan edistää työskentelyedellytyksiä tai luoda mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen. Koulun sisällä tiedetään, mitä ryhmäkokojen, työnjaon, työparityöskentelyn, luokkakokojen ja tuntikehyksien yms puitteissa on mahdollista tehdä, jotta koulussa olisi ensinnäkin työrauha ja mahdollisuus keskittyä, opettajalla riittävästi mahdollisuutta seurata mitä luokassa tapahtuu ja mahdollisuudet kohdentaa ohjaustaan.

Pitäisi olla mahdollisuus ihmisten yhteisöön, jossa toinen toisensa otetaan huomioon. Mitä enemmän luokassa on sopeutumishäiriöisiä, käytöshäiriöisiä tai keskittymiskyvyttömiä, sitä vähemmän opettajalla on mahdolllisuus edes työrauhan luomiseen, saati oppimistulosten saavuttamiseen. Tämä asiahan on ymmärretty siinä, että erityisopettajan luokassa on esim 10 oppilasta! Pisa-vertailussa pärjäämme, eikä siinä mitään pahaa ole - se vain ei lohduta, kun seuraa mitä yhteiskunnassa tapahtuu käyttäytymisen tasolla.

Tahtoisin vielä korostaa, että ylläkirjoittamaani en voi todistaa mitenkään, eikä psykologiassa ole olemassa sellaista kausaalisuhdetta jonka avulla voitaisiin todistaa mikä mistäkin \\\"johtuu\\\". Näyttää vain toistuvan eri tahoilla ja tasoilla se, että lapsilta ja nuorilta puuttuu läsnäolevia aikuisia. Tämä on mielipide.

Heli Mattila 13.10.2008 17:59

Ammattikorkeakoulun opettajana, mutta kaikilla koulutusasteilla työskennelleenä olen sitä mieltä, että opetusryhmän koolla on tätä nykyä vaikutusta ainakin luokan työskentelyilmapiiriin ja sen myötä myös kouluviihtyvyyteen. Mikä merkitys sille annetaan näinä aikoina, jotka ovat niin kovin erilaiset kuin 50- tai 60-luvuilla, jolloin 40 oppilasta oli kai tavallisin ryhmäkoko?

Iso ryhmä merkitsee ilman muuta opettajan työmäärän lisääntymistä: Kokeiden korjaamisessa ja tehtävien arvioinnissa 30 on aivan erilainen ryhmä kuin 20. Erityisesti tämä pätee verkko-opetukseen, jonka etuna on yksilöllisyys. Opiskelijat arvostavat suunnattomasti yksilöllistä palautetta ja tietyssä määrin räätälöityä opetusta konstruktivismin periaatteiden mukaisesti. Oppimistuloksista voi siteerata aina uudestaan toistuvaa opiskelijoiden palautetta: "Työläs kurssi, mutta ainakin opin! Parasta oli palaute!"

Kouluastekohtaisia ja ehkä oppiainekohtaisiakin eroja varmasti löytyy. Joustavuus on hyvä sana taas kerran. Me 60-luvulla koulumme käyneet elimme aivan erilaisessa maailmassa kuin 2000-luvun lapset. Siksi on turha vetää omia kokemuksiaan vertailukohdaksi.

Juha Jaatinen 13.10.2008 20:08

Kyllä ryhmäkoolla on merkitystä. Ei tietenkään niin suoraviivaisesti, että 10 oppilaan luokassa on kolme kertaa paremmat tulokset ja viihtyvyys kuin 30 oppillan luokassa. Tuskin sitä kukaan on väittänytkään.Sen sijaan on itsestään selvää se, että pienemmässä luokassa on rauhallisempaa ja helpompaa siinä mielessä, että opettaja ehtii paneutua yksittäisen oppilaan ohjaamiseen paremmin. Häiriöt vähenevät.

Toisin sanoen ryhmäkokojen pienentäminen on yksi tapa oppimistulosten ja kouluviihtyvyyden parantamiseksi. Hyviä keinoja ovat myös koulujen tukihenkiöstön määrän lisääminen ja yksinkertaisesti koulun yleisen viihtyisyyden parantamien. Suoraan sanoen "vähenevien tuottojen laki" ei sovi tähän ja vaikuttaa tekosyyltä olla tekemättä mitään. Koululaiset eivät ole mitään tuotannontekijöitä. He ovat lapsia.

Kyseessä taitaa ollakin "välinpitämättömyyden laki"

http//jaatinenjulistaa.blogspot.com

antti liikkanen 13.10.2008 21:10

Opetusryhmien koon merkityksen arvioiminen edellyttäisi kahta samankaltaista koulua, oppilaiden taustoineen, tutkimuskohteina.

Toisessa olisi esim 18 oppilaan ryhmät, toisessa 30 oppilaan ryhmät.

Tutkimus veisi aikaa monia vuosia ja aineistoa pitäisi seurata ainakin pari-kolmekymmentä vuotta.

Tällaisia tutkimuksia on tehty, mutta ei koulujen opetusryhmillä vaan kokonaisilla ikäluokilla.

Niiden tulokset tulevat kovin myöhään ja tulosten käyttökelpoisuus on kovin rajattu, koska maailma on tulosten tulkintavaiheessa muuttunut liikaa.

Näin ollen, Unski, kysymykseesi ei ole oikeastaan kuin välillisiä vastauksia ja nekin enemmän tai vähemmän mutuja.

En yhtää ihmettele, että Juva saa kannatusta, mutta en ihmettele myökään sitä, että hänen kohteensa, Sarkomaa ja Urpilainen, saavat aika monta ääntä.

Anna Mikkolan kysymä sosiaalinen koheesio ryhmässä on käsittääkseni ennustettavissa ryhmäkoon funktiona.

Jos ryhmässä on alle 14 jäsentä, sen jäsenten realiteettiraju on riittävää ja kehittyy ryhmän keston lisääntyessä.

Jos jäseniä on yli 14, realiteettitaju on - ryhmän sisäisessä maailmassa - huonompi ja hämärtyy ajan mittaan lisää.

Mutta sellainenhan tämä ihmisen maailma on.

Vain lisääntynyt kokemus elämän myötä auttaa meitä selviämään (kenties) kaiken tämän vainoharhaisen vuorovaikuttamisen verkoissa.

Perheessä, työssä, harrastuksissa ja - erityisesti - valtaa käytettäessä (mm politiikassa).

Jyrki Lohi 13.10.2008 22:05

Luokkakoon - tai oikeammin sanottuna opetusryhmäkoon - pienentäminen ei ole oppimistulosten kannalta sellainen tehokeino kuin usein väitetään. Olen entinen lukion rehtori ja opettajani usein valittivat suurista ryhmistä. Osin se varmaan oli aiheellistakin. Luokattomassa lukiossa saattaa syntyä poikkeustapauksissa yli 40 oppilaan ryhmiä. Toisaalta siellä esiintyi 6-8 oppilaan ryhmiä erityisesti valinnaisissa kielissä. Niistä ei valitettu. Eräänä lukuvuonna laskin keskimääräisen ryhmäkoon. Se oli 22 oppilasta, siis hyvinkin kohtuullista. Helsingin säästöt vähensivät muutama vuosi sitten tuntiresurssia, mutta se on peruskoulussa palautettu ennalleen ja palautuu lukiossakin ensi vuonna.

Peruskoulussa sopiva ryhmäkoko on mielestäni 20-22 tienoilla. Sellaiset lukemat tavoitteena riittävät. Täytyy ottaa huomioon, että luokkakokojen pienentäminen on hyvin kallista. Jos esim. ryhmäkokoja pienennetään kolmasosalla, opettajia, opetustunteja ja palkkarahoja tarvitaan kolmannes enemmän. Myös samanaikaisesti käytössä olevia luokkahuoneita tarvittaisiin kolmannes enemmän.

Olisiko nyt puhuttava enemmän siitä, että tarvitaan lisää kouluterveydenhoitaja, koulupsykologeja ja kuraattoreita?

Terhi Koulumies 13.10.2008 22:43

Kyllähän jo järki sanoo, että koulujen opetusryhmien koolla on väliä. Isommissa luokissa järjestyshäiriöt pahenevat ja opettajien aika menee kurinpitoon. Risto Ranki vertasi nykyisiä opetusryhmiä suurten ikäluokkien aikakauteen. Väittäisin, että vaikka suurimmalla osalla lapsista ja nuorista menee hyvin, osalla on nykyään vakavampia käytöshäiriöitä ja sosiaalisia ongelmia kuin ennen. Lisäksi koululaisten stressi lisääntyy suurissa opetusryhmissä ja opettajat uupuvat työssään, ei niinkään opettamisen vuoksi vaan työn lieveilmiöiden johdosta.

Tarja Kantola 13.10.2008 23:56

Helsingissä otettiin jo suunta kohti pienempiä luokkakokoja, kun viime kevään kouluverkkotarkastelussa päätettiin jättää toimintaan useampia kouluja. Alkuperäinen suunnitelma olisi lakkauttanut useamman koulun ja jäljelle jääneisiin kouluihin olisi ahdettu enemmän lapsia. Näin ei siis kuitenkaan tehty.

Luokkakoolla ja luokan koolla on merkitystä. Olen kaupunginhallituksen edustajana opetuslautakunnassa vieraillut monissa kouluissa ja luokissa. Ilman niitä kokemuksia en olisi muistanut kuinka pieniä monet luokkahuoneet kaikkine varusteineen oikeasti ovat.

Jussi Lähde 14.10.2008 0:55

Opetusryhmien lisäksi tulee kiinnittää huomiota kouluista kadonneisiin ja katoaviin hahmoihin. Keittäjät, talonmiehet ja monet muut arjen sankarit ovat ulkoistamisen myötä poissa kasvatusväen muonavahvuudesta. Koulunkäyntiavustajille oma kunniansa, uskallan kuitenkin provokatiivisesti kysyä: "Olisiko välillä syytä myös lisätä ei-pedagogien määrää kouluissa?".

Vanhojen vahtimestareiden kasvatustaidoissa kun oli sellaista elämänkarheutta, jota kuuntelivat myös ne opetusryhmiin sopeutumattomat. Onko meillä todella tarjota heille oikeanlaisia keskustelukumppaneita?

Jarkko Rahkonen 14.10.2008 3:03

Perässähiihtäjä otti esiin tärkeän kysymyksen kouluissa: opetusyhmien koon. Yritän pelkistää ongelman hallitsemiseksi.

a) Ryhmäkokoa käytetään opetustyön voimavarojen mittarina koulu tai kuntatasolla. Tähän ei pidä sekoittaa yksittäisen opetus- tai kasvatustilanteen vaatimaa edullisinta ryhmäkokoa.

b) Aivan toinen ryhmäkoko käsite on kun mitataan opetustyön tuloksellisuutta erilaisten ryhmien kohdalla. Erilaisuus voi olla oppilaiden erilaisuutta: eri ikäluokka tai aiempi koulutus (maahanmuuttaja). Erilaisuus voi olla oppiaine, opetusmetodi, opettajan erityistaidot

c) Koulun tehtävänä on sekä opetus että kasvatus, jolloin koulutuksen vaikuttavuutta (=haluttu tulos oppilaassa ja koko oppilasjoukossa)mitattaessa suhteessa panoksiin pitää tarkastella opettajien panoksien lisäksi kouluavustajien, koulutereydenhoidon koulupsykologien, koulukuraattoreiden, kouluruokailun. kerhotoiminnan, liikunnan ja koulun perinteen "me norrsilaiset" panoksina oppilaan ja oppilasjoukon tiedollisessa ja yhteisöllisen kasvussa, mitattuna valitulla vaikuttavuusmittarilla.

Hyvä Unto vastaukseni on, että opetusryhmän koolla on merkitystä, mutta ryhmäkokoa on tarkasteltava opetusaineen, opetustilanteen ja opetusmetodin, opetus- ja kasvatustehtävän, opettajien ja muun tukihenkilstön panoksena vaikuttavuudella mitattuna. Vaikuttavuus on yhtäkuin oppilaan ja koko oppilasjoukon tiedollisen ja kasvatuksellisten ennalta asetettujen tulosten saavuttamisen aste.

Hyvät lukijat älkäämme sekoittako edelliseen opetus- ja kasvatuspanoksen mittarina käytettävää koulu- tai kuntakohtaista keskimääräinen opetusryhmäkoko -käsitettä jota on siis käytetty panoksen mittarina ei tulosten mittarina. Tämä opetusryhmäkoko -mittari voitaisiin korvata osuvammilla vaikuttavuusmittareilla ja siirtää koko keskustelu panoksista ja tuloksista opetuksesta ja kasvatuksesta ymmärtäville pois meiltä kouluviisailta. Kouluviisas on jokainen koulua käynyt, joka tietää miten ennen yli 40 oppilaan luokassa jotkut kivasti oppivat vaikka siellä myös nukuttiin ja haaveiltiin opettajan häiritsemättä.

Tiina Kinnunen 14.10.2008 8:49

Täällä mainittiin jo se, ettei luokka- ja opetusryhmän koolla ole niinkään väliä vaan sillä, millainen yhteisö koulu ja luokka on. Omat lapseni käyvät pientä koulua, yksi luokka per luokka-aste. Luokalla on 36 oppilasta, ja monet tunnit pidetään tosiaan koko luokan tunteina. Mutta oppilaat ovat olleet samalla luokalla ekaluokasta alkaen, ja pysyvät samalla luokalla yläasteen loppuun asti. Samassa koulurakennuksessa ahkeroivat kaikki oppilaat ekaluokkalaisista lukiolaisiin. Yhteisöllisyys on vahvaa ja välittäminen sitä myötä myös.

Kuuntelin viime viikolla sivusta kahdeksasluokkalaisen poikani ja hänen kaverinsa välillä. Kaveri ihmetteli miten poikani voi muistaa kaikkien luokkalaistensa nimen, kun heitä on niin paljonkin. Poikani vastaasi että "mä oon tuijottanu niitä eskarista asti, kyllä siinä 10 vuodessa oppii jo kaikkien nimet ja niiden perheenjäsentenkin nimet".

Eli vaikka paluuta vanhaan ei monessa ole, niin kyllä se oma luokka jonkinlaisena perusyksikkönä kannattaisi säilyttää yläasteella ja myös yläasteen jälkeenkin. Nuori tuntee silloin kuuluvansa ryhmään ja ryhmän tuki on olemassa. Luokaton lukio, kurssimuotoinen opiskelu keskiasteella ja liian aikaisin tapahtuva otteen irrotus nuorista johtaa ongelmiin. On aivan sama onko opetusryhmässä 15 vai 35 oppilasta, jos opetusryhmä on joka tunnilla eri ja yhdelläkään opettajallakaan ei ole kokonaisvastuusta, vanhaa luokavalvojan vastuuta, ryhmästä. Siinä nuori pääsee helposti syrjäytymään ja putoamaan. Ensi askel on se, ettei yläasteellakaan tunneta omia luokkakavereita edes nimeltä.

Hanna Kopra 14.10.2008 11:46

On sillä. Tietenkin urheilussa ja joissain muissa aineissa voisi ajatella sitten, että on vaikka kahdelta eri luoklat oppilaita. Ihan vaikka siksikin, että jälleen oltaisiin kasvatuksellisessa tilanteessa eikä vain suorittamassa. Samalla voisi jopa ihan oppia tuntemaan niitä muitakin.

Mutta on täysin eriasia, että alaluokilla on vaikkapa 50 oppilasta (tai tarhassa) luokassa kuin 20-vuotiaita sata yliopistolla luennolla!

Koululla ympäristönäkin on merkitystä. Jokainen varmasti itsekin tietää, että jopa työpaikalla vaikuttaa se miten ilmavaihtuu tai on mietitty valaistusta. Kyllä sitä paremmin viihtyy ja on mukana mukavassa tilassa kuin vaikkapa homeisessa hapettomassa puolihämärässä.

Pikalääkettä ei ole mihinkään ja asiat on paljonkin pieniä ja "pieniä" paloja pitkin poikin. On tehostettu ja mittareilla mitattu niin kovalla vauhdilla että loppujen lopuksi käteen on jäämässä luu.

Itse kannatan myös yhtenäiskouluideaa. Koska siinä oppii erilailla huomaamaan toistenkin kehityksen ja hyvät sekä huonot puolet. Ja ottamaan muita huomioon. Plus jonkun kanssa kannattaa tehdä matikan tehtäviä, muttei biologiaa ja taas sen kuka on hyvä bilsassa ei ole ruotsissa jne.

Ja niin yhdestäkin riitapukarista kehkeytyi ihan nobelisti…

Mikael seppälä 14.10.2008 21:55

Perässähiihtäjä on taas laittanut hyvän kysymykisen meille kaikille pohdittavaksi. Näin viimeisimpänä kommentoijana on ollut hyvä mahdollisuus lukea muiden kommentteja ja saada lisävalaistusta/mielipiteitä tähän kysymykseen.

Itse olen ollut siinä vanhassa mallissa, missä mentiin kansakouluun ja pyrittiin oppikouluun. Kansakoulussa oli se perinteinen tiukkapipoinen vanha nuttura opena ja koulussa oli jodekka, ei reksiä. Koulu alkoi aina klo 8 ja oli aamun avaukset, piti viitata ja nousta seisomaan, kun ope tuli luokkaan. luokassa meitä oli 36 ja eipä me kaikki saatu aina sen open huomiota itselle; piti vain pärjätä. tuki kotoa oli tärkeä, siellä kannustettiin ja autettin läksyissä; joskus jopa vaadittiin. Jos tuli muikkari kotiin tai oli joutunut jodekan puhutteluun, niin ainakin karkkipäivä oli historiaa. eikä soitettu opelle ja haukuttu koulua, kun se ei nyt ymmärrä meidän pikku enkeliä!

Tämä ikäluokka ei ole ihan sieltä 50-luvulta, ollaan 60-luvulla syntyneitä ja se viimeinen ikäluokka, joka kävi tämän vanhan systeemin mukaan koulunsa. Tuosta luokasta ei ole tullut Nobelisteja (vielä), mutta muutamia maailman mestareita, Olympia-edustajia, johtavia tutkijoita omilla aloillaan sekä menestyneitä liikemiehiä/-naisia. Yhtään poliitikkoa ei ole tiedossa. Ja taitaa porukkaan kuulua myös pari normaalia tallaajaa kuin myös puhtaita epäonnistujia (jos joku osaa kertoa mikä tämä on).

Vaikuttiko tähän oppilasryhmän koko?

Tai jos nostetaan kissa pöydälle: Me ei olla eikä tulla saman arvoisiksi, vaikka kuinka koetetaan. Toiset näkee tämän kummallisena uhkana tai ranskalaisittain vahvuutena 'Viva la diferance'. Oli se luokan koko mikä tahansa ja siellä on yksi häiriö oppilas, joka vie opettajan ajasta 80%, niin se on väärin kaikkia niitä muita oppilaita kohtaan! Mitä tälle häiriökäytökselle pitää tehdä? Kun tähän vastataan rehellisesti, voidaan pohtia lisää näitä ryhmäkokoja. Paasikiven sanojen mukaan 'Tosiasian tunnistaminen on viisauden alku'

Minerva Krohn 15.10.2008 9:54

Aika moni pienempiä opetusryhmiä vaativa ei edes tiedä mitä kokoa ryhmät ovat nyt. Eli halutaan pienentää, mutta ei tiedetä mistä tasosta.

Helsingissä luokkien keskikoko on luokka-asteesta riippuen n 17-24 oppilasta, ei siis kovin paljon. Keskiarvo ei tietenkään kerro sitä onko osa luoksita liian suuria.

Toisaalta nykyisin on käytössä avustajia ja jakotunteja yms. Joten luokan koko ei myöskään kerro minkä suuruisessa ryhmässä ja kenen voimin luokkaa opetetaan.

Opetuksen laatuun vaikuttaa myös opettajan ammattitaito ja käytettävissä olevat apuvälineet. Jos keskustellaan vain luokkakoosta, unohtuu muu helposti.

Simo Juva 15.10.2008 22:55

Lähtökohtana olleen jutun kirjoittajana saanen laittaa jälkikommentin koulujen opetusryhmien kokoa koskevaan keskusteluun:

Keskustelu on ollut kiinnostavaa ja tuonut esiin tärkeitä näkökohtia. En ole juuri kenenkään kanssa eri mieltä. Jos aihe vielä kiinnostaa, kannattaa vilkaista koko kolumnini Opettaja-lehdestäni. Yllä löytyy linkki. Perässähiihtäjä oli nimittäin poiminut jutustani vain terävimmän kärjen, niinkuin hyvän editoijan tuleekin.

Opetusministeriön tuore selvitys (löytyy OPM nettisivulta) kertoo, että keskimääräinen ryhmäkoko alakoulussa on hieman alle 21 ja yläkoulussa alle 20. Tulos ei minua yllätä, meillä Lohjalla ryhmät ovat vielä pienempiä. Tätä taustaa vasten uskallan väittää, että peruskoulun haasteet ovat muualla kuin yleisessä ryhmäkoossa.

Moni kirjoittaja viittasi siihen, että koulun tavoitteet ovat muutakin kuin tiedollisia. Olen samaa mieltä, ja niin sanoo lakikin. Mutta tähänkin epäilijän lisäys: missä ovat tutkimustulokset, jotka kertovat, millainen koulu tuottaa yhteisöllisyyttä ja henkistä tasapainoa?

Verovarojen käyttöön kohdistuu nimittäin niin kovat paineet, että vain sellainen menokohde saa lisää resursseja, joka voi todistaa, että lisäpanostus tuottaa jotain osoitettavaa hyötyä (ei välttämättä rahallista, toistan vielä).

Rohkenen siis tunnustautua näyttöön perustuvan politiikan - "evidence based policy" - kannattajaksi, vaikka siitä saa helposti uusliberaalin ja teknokraatin leiman.

Simo Juva

sivistysjohtaja

Lohja

Luetuimmat
  1. 1

    Miksi Marokosta tulee turvapaikan­hakijoita? Nuorilla on suuret odotukset Euroopasta, mutta unelmat voivat vaihtua vihaksi, arvioi tutkija

  2. 2

    Kaj Linna istui murhasta 13 vuotta syyttömänä Ruotsissa ja saa siitä miljoona­korvaukset – HS seurasi Linnan uutta elämää Kanarialla, jonne hän aikoo perustaa skorpionifarmin

  3. 3

    Turun puukotusten pääepäilty ”ei ollut erityisen uskovainen”, kertoo hänet tunteva turkulais­yrittäjä

  4. 4

    21-vuotias nainen raiskattiin pihalla Torniossa

  5. 5

    Turun puukotuksissa apuun rientänyt Hassan Zubier saapui pyörä­tuolissa muisto­hetkeen – ”Tein sen, minkä oletan jokaisen tekevän samassa tilanteessa”

  6. 6

    Suomessa kuoli 10 000 vauvaa vuodessa – sitten ainutlaatuinen järjestelmä muutti kaiken

  7. 7

    Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

  8. 8

    Barcelonan iskussa kadonnut pikkupoika kuoli sairaalassa

  9. 9

    Robottiverokarhu alkaa tarkkailla suomalaisia – Verohallinto haluaa kitkeä vilppiä, kasvattaa valtion tuloja ja korvata ihmistyötä

  10. 10

    Sadat uusnatsit yrittivät marssia Berliinissä – vastamielenosoittajia kokoontui yli tuhat

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

  2. 2

    Kaj Linna istui murhasta 13 vuotta syyttömänä Ruotsissa ja saa siitä miljoona­korvaukset – HS seurasi Linnan uutta elämää Kanarialla, jonne hän aikoo perustaa skorpionifarmin

  3. 3

    Turun puukotuksissa apuun rientänyt Hassan Zubier saapui pyörä­tuolissa muisto­hetkeen – ”Tein sen, minkä oletan jokaisen tekevän samassa tilanteessa”

  4. 4

    Suomen viranomaiset joutuivat testiin, joka monessa maassa on jo koettu – poliisi toimi eurooppalaisia kollegoitaan varovaisemmin

  5. 5

    Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  6. 6

    21-vuotias nainen raiskattiin pihalla Torniossa

  7. 7

    Turun puukotusten pääepäilty ”ei ollut erityisen uskovainen”, kertoo hänet tunteva turkulais­yrittäjä

  8. 8

    Krp: Turun puukotuksien pääepäiltyä päästiin kuulemaan – esitetään vangittavaksi huomenna

  9. 9

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  10. 10

    Ulkomailla moni hämmästyisi, jos kuulisi suomalaisten syvästä rakkaudesta Pentti Linkolaan – paitsi uusnatsit ja hörhöt

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

  2. 2

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  3. 3

    Kuvakooste pääkaupunkiseutua riepotelleen myrskyn tuhoista

  4. 4

    Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  5. 5

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  6. 6

    Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

  7. 7

    Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

  8. 8

    Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

  9. 9

    Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

  10. 10

    Järjestyksen­valvojat heittivät kaksi naisesiintyjää ulos alueelta Flow’ssa – festivaali hakee esiintyjille korvauksia

  11. Näytä lisää