Perässähiihtäjä

Onko Sdp todella uusi keskustapuolue?

Perjantai 17.10.2008 ja 28. merkintä

Nuorukainen nimeltäi Leif Salmen oli jo toimittajana vuonna 1975, jolloin Jutta Urpilainen syntyi. Ikämiestoimittajan ja nuoren naispoliitikon kohtaaminen loi jännitteen haastattelutilanteeseen, jota oli saapunut seuraamaan peräti 160 ihmistä Päivälehden museoon torstai-iltana. Salmen joutui pidättelemään terävää kieltään, jotta ei syntyisi liian pahaa jälkeä. Kyllä sitä silti välillä syntyi.

Tänään on vuorossa Matti Vanhanen, ja hänen kuulusteluunsa Salmeninin menestyksellinen tenttisarja päättyy. Ennakkoäänestys on täydessä käynnissä ja - ihan totta - vaalipäivään on enää yhdeksän (9 !) päivää. Tämäkin blogi vetelee viimeisiään, mutta onneksi aktiivinen kommentoijajoukko pitää meitä hengissä. Tänään aamuyöllä Jarkko Rahkonen Espoosta lähetti kommenttinsa, ja se oli numero 500. Kiitos Jarkko - Sami Sillanpään kirja Kiina-ilmiöitä lähtee sinulle tänään.

(Täydennys perjantaina kello 14.50 - MTV3:n tuore mielipidemittaus kannattaa vilkaista www.mtv3.fi/uutiset  . Edellisestä mittauksesta on tapahtunut selviä muutoksia.)

Leif Salmen oli ladannut tenttinsä alkuun todella kovat panokset. Hän ei suostunut uskomaan puheenjohtaja Urpilaisen vakuutteluja Sdp:n uudistamisesta ja uudistumisesta.

"Ette te pysty uudistamaan", Salmen tiuskaisi Urpilaisen uudistuspuheille. Alkuun esitetty mielipidetiedustelu ei ollut Urpilaiselle mieluisaa kuultavaa: vain 18 prosenttia piti häntä sopivana pääministeriksi. Tosin Urpilainen piti kannatusta hyvänä - neljässä kuukaudessa hankituksi.

Keskustelu tasoittui, kun päästiin politiikan asiakysymyksiin. Niissä Urpilainen oli valinnut hieman toisenlaisen taktiikan kuin vasemmistoliiton Martti Korhonen eilen. Korhonenhan yllätti Salmenin ja kuulijansa myöntämällä ilman vastaväitteitä vasemmistoliiton hallituskausilla tehtyjä virheitä.

Urpilainen ei ollut samassa asemassa kuin Korhonen, sillä Urpilainen tuli eduskuntaan vasta 2003 ja hän ei ennättänyt nousta ministeriksi tai mihinkään tärkeisiin tehtäviin Sdp:n hallituskaudella. Silti hän urhoollisesti puolusti Sdp:n hallituspolitiikkaa, mutta lopulta hän oli Salmenin johdattamana samassa tilanteessa kuin Korhonen keskiviikkoiltana eli joutui myöntämään, että virheitä tehtiin hallituskauden aikana ja "politiikassa olisi ollut parantamisen varaa".

Mutta ei koko tentti Urpilaiselta huonosti mennyt. Urpilainen vaikuttaa esiintyjänä samanlaiselta kuin talviharjoittelussa laistanut yleisurheilija: parantaa tuloksiaan syksyä kohti ja kohtalonkysymys onkin, loppuuko tämä kilpailukausi vaaleihin liian aikaisin.

Salmenin tentistä Urpilainen saa paljon oppia, kuten muutkin nykyiset puoluejohtajat, joista kukaan ei aikaisemmin ole saanut mahdollisuutta olla Salmenin tenteissä. Niiden jälkeen meidän tavallisten toimittajien tentit tuntuvat varmaan taivaallisen helpoilta. Kukkasia saisivat lähettää Lefalle kiitokseksi tästä oppimismahdollisuudesta.

Intensiivisen kaksintaistelun jälkeen menin illalla kotiin katsomaan, miten TV1:n kollegat Jan Andersson ja Johanna Saukkomaa pärjäsivät Nokialta, josta tuli lähes kahden tunnin mittainen suora vaalilähetys, ensin paikalliset kuntapäättäjät olivat nokialaisten tentattavana ja sen jälkeen eduskuntapuolueiden johtajat, eivät puheenjohtajat, saivat vastata kuntapäättäjien ja nokialaisten kysymyksiin.

Ymmärrän sellaisia katsojia, jotka jossain vaiheissa vaihtoivat kanavaa tai menivät nukkumaan. Minua ei nukuttanut yhtään. Nokia on aiheena läheinen, sillä tein viime keväänä vesikriisin satuttamasta kaupungista laajan jutun Kuukausiliitteeseen ja olen senkin yrittänyt seurata Nokian asukkaita, kiitos monien vanhojen ystävieni. En ole siis aivan ulkopuolinen ja sen vuoksi ymmärtää sitä tunteiden paloa ja kiihkeyttä, joka purskahteli keskustelun alkuvaiheissa, kun viime vuoden lopun ja tämän vuoden alun vesikriisiä käytiin läpi.

Ohjelma kävi muutaman kerran kaaoksen partaalla, mutta ei se haitannut. Tällaista taiteilua elämä siellä nyt on. Nokialla kestää vuosia, ehkä vuosikymmeniä, toipua vesikriisistä, jonka seurauksena tuhannet ihmiset sairastuivat ja jonka syistä tälläkin hetkellä tehdään monia selvityksiä rikostutkimuksia myöten. Näin iso asia heijastuu kaikkeen muuhunkin. Se voi tuntua vaalituloksessakin, ainakin vaaleissa on jännitystä. Se näkyi myös Nokialla valtaapitävien - ja vuosikymmeniä valtaapitäneen- voimakaksikon Seppo Kallion (vasemmistoliittolainen valtuuston puheenjohtaja) ja Reino Ojalan ( demari kaupunginhallituksen puheenjohtaja) jännittyneistä ilmeistä.

Puolueiden korkeista edustajista täytyy sen verran sanoa, että eduskuntakeskustelujen puhevirtuoosit kristillisdemokraattien Bjarne Kallis ja vasemmistoliiton Jaakko Laakso eivät pettäneet tälläkään kertaa. Nokiallakin he saarnasivat täysillä - agitaattorien sukua.

Mutta palataanpa vielä Sdp:n Jutta Urpilaisen tenttiin. Puolueen uudistamisesta puhuttaessa hän esitti arvion, että koko suomalainen puoluekartta olisi liikkunut uuteen asentoon.

Jos oikein ymmärsin, hän tulkitsi niin, että keskusta ja kokoomus sekä muut porvarit ja vihreätkin ovat painuneet niin oikealle, että "Sdp on jäänyt yksin keskustaan".

En ollut aikaisemmin tällaista arviota puoluekentän muutoksista kuullutkaan. Tähän asti olen tottunut siihen, että Sdp on puoluekartalla vasemmalla ja siellä se liikkuu piirun tai korkeintaan kaksi oikealle tai vasemmalle. Urpilaisen hahmottelema puoluekartan muutos vaikuttaa niin suurelta maanjäristykseltä, että sitä pitää pohtia oikein joukolla ja koko tämän viikonlopun ajan. Ei tätä voi kiireessä sivuuttaa.

Siksi Päivän Hyvä Kysymys on:

Onko Sdp todella uusi keskustapuolue?

Päivän blogisiteeraus:

Ihailen usein nuorten ihmisten älyllistä valppautta, ja ihmettelen, miten ja mihin se niin usein pääsee katoamaan myöhemmin. Jossain on näkymätön lannistuskone, joka tekee valppaista nuorista apaattisia aikuisia.

Äänestysikärajan laskeminen on mielestäni kosiskelua, jolla yritetään ottaa alaikäisiltä pois osa heidän lapsuudestaan, ennen kuin heillä on lupa juoda viinaa tai mennä naimisiin. Paljon tärkeämpää on rohkaista nuoria ajattelemaan itsenäisesti ja luottamaan itseensä ennen kuin he lähtevät mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Nuorten raadit tai nuorisovaltuustot ovat hyvä keino saada keskusteluyhteys sukupolvien väliin, mutta nuoret tarvitsevat myös ihan omaa tilaa olla, ajatella ja kasvaa. Annetaan sitä heille, ja autetaan ja neuvotaan vain silloin ja vain siellä, missä sitä oikeasti tarvitaan.

Valtuustoehdokas Iivi Anna Masso (kok) Helsingistä.

35 vastausta artikkeliin "Onko Sdp todella uusi keskustapuolue?"

Jan Rossi 17.10.2008 8:14

Unski kysyy, että onko Sdp todella uusi keskustapuolue? Vastaus on melko helppo, sillä kyllä Sdp on lähempänä poliittista keskustaa kuin äärivasemmistoa. Tämän vuoksi itsellenikin oli helppoa liittyä kristillisdemokraattina Sdp:hen kun kokoomus ei ollutkaan kristillisdemokraattinen puolue. KD:sta ei voida koskaan puhua kristillisdemokraattisena liikkeenä, sillä puolue muistuttaa enemmän herätysliikettä, kuin aitoa poliittista liikettä.

Tilanne on se, että SDP on menossa hyvään suuntaan. SDP on muutoksen tiellä ja tämän vuoksi puolueen toimintaan ja puheenjohtajien Urpilaisen ja Filatovin toimintaan on helppo luottaa. Toivottavasta kansalaiset osaavat näissä vaaleissa arvostaa uudistuvaa sosialidemokraattista kenttää.

Jan Rossi

Esa Suominen 17.10.2008 10:22

Hyvä kysymys. Suomessa termiä poliittinen keskusta on vaikea käyttää, koska se yhdistyy helposti Keskusta -nimeä kantavaan agraaris-konservatiiviseen oikeistopuolueeseen. Eurooppalaisessa poliittisessa kartassa Suomen Keskusta on kummajainen, jolle ei varsinkaan vastaavalla kannatuksella tahdo helpolla löytyä verrokkia. Maalaisliittolaisuus voidaankin suoralta kädeltä hylätä synonyymina poliittisessa keskustassa olemiselle.

Jos ajatellaan mitä tarkoittaa, se, että SDP on Suomessa poliittisessa keskustassa, niin se voisi tarkoittaa oikeastaan kolmea asiaa. Se voisi ensinnäkin tarkoittaa ajattelua, jossa vasemmisto-oikeisto -jako liittyy nimenomaan luokkakysymyksiin ja joiden nähtäisiin vanhempaa yhteiskuntaa määrittävänä tekijänä lientyneen tai poistuneen. Jos entisenkaltaisia selkeitä yhteiskuntaluokkia ja sitä kautta eturyhmiä ei enää ole, poistuu teollisuusyhteiskuntaan syntyneiltä puolueilta eturyhmäulottuvuus. Silloin keskeiseksi jäävät ennen muuta arvot -tai sitten eturyhmät muodostuvat jollain muulla tavoin kuin työmarkkina-aseman mukaan.

Yllä olevassa on osa totuutta, mutta kuitenkin myös työmarkkina-asemilla ja asemalla tuotannossa ja taloudessa on edelleen merkitystä. Talous on poliittista, myös tilanteessa, jossa se tarkoituksella pyritään depolitisoimaan. Perinteistä politiikkaa kuitenkin murentaa ennen muuta sen jääminen kansalliselle tasolle talouden ylikansallistuessa sekä paikallisella tasolla ihmisten identiteettien moninaistuminen. Verrannollisessa sosioekonomisessa asemassa olevat ihmiset voivat kuulua kulttuurisesti aivan eri ryhmiin. Tämä antaa tilaa ennen muuta Suomen politiikan kaltaiselle vihreälle liikkeelle.

Kun taloudellisilla asemilla ja rakenteilla on edelleen huomattavaa merkitystä, voidaan taloudellisten asemien merkityksettömyys ainakin pääosin unohtaa. "Poliittinen keskusta" voisikin myös tarkoittaa vasemmistolaisten painotusten vähentämistä an sich. Mikäli katsotaan, ettei muuttuneessa yhteiskunnassa esimerkiksi sosioekonomisen tasa-arvon tavoittelulle ei enää ole vastaavaa tarvetta - tai kannatusta- kuin aiemmin, voitaisiin näitä painotuksia politiikan teossa ja linjauksissa vähentää. Se voisi myös tarkoittaa sen näkemyksen perustuslaillistamista, että vahva taloudellinen suorituskyky yksin, ilman yhteiskunnan aktiivista toimintaa, koituu kaikkien hyödyksi.

Tilanteessa, jossa maassa menee keskimäärin taloudellisesti hyvin, mutta erot ja eriarvoisuus ovat kasvussa ja tietty osa yhteiskuntaa erottuu omaan todellisuuteensa niin asteikon ylä- kuin alapäässäkin, ei tälle oletukselle kuitenkaan löydy juuri perusteita. Rahoitusmarkkinakriisi viimeistään osoittaa, ettei vapaa markkinatalous kykene takaamaan vakaata ja tehokasta toimintaa -reiluista ja tasa-arvoisista mahdollisuuksista puhumattakaan, vaan vahvoja julkisia instituutioita sekä interventioita tarvitaan. Lisäksi sosialidemokratian koko eettinen oikeutus sekä laaja osa itseymmärryksestä liittyy nimenomaan heikommassa asemassa olevien puolustamiseen. Kyseessä olisi melkoinen periaatteellinen suunnanmuutos, josta puolue tuskin selviäisi.

SDP:n poliittista keskustaa pitää siis etsiä vielä muualta. Se voidaan myös asemoida suhteessa kilpaileviin puolueisiin. Tähän voitaisiin viitata myös kyseiseen keskustaan jäämisellä. Ei siis siirtymisellä sinne. Tämän määrittelyn mukaan SDP on aina sijainnut poliittisessa keskustassa, laitavasemmiston ja äärioikeiston/talousliberaalien välisessä maastossa. Tätä voidaan pitää historiallisena tosiseikkana. Mikäli oikeistolaiset painotukset saavat valtaa kilpailevissa puolueissa ja ne siirtyvät poliittisesti oikealle, ja SDP:n linja on korostuneesti pysyvä, ollaan tilanteessa jossa tällä tavoin määriteltyyn keskustaan jää vain SDP.

Tälläkin näkökulmalla on ongelmansa. Myös SDP on vaihtanut usein linjauksiaan, eikä Urpilaisen kauden SDP ole varmastikaan samanlainen kuin vaikka Lipposen kauden, tai millainen olisi ollut Erkki Tuomiojan vetämä sosialidemokraattinen puolue. Nykyistä tai tulevaa uutta linjaa ei voida määritellä vain suhteessa muihin, vaan se rakennetaan omalta analyysipohjalta omiin periaatteisiin ja ajatuksiin tukeutuen. Sen tarkkaileminen mitä vierellä tapahtuu on vaalitaktiikkaa ja sinällään tärkeää valppaana olemista, muttei käy ohjelmallisen uudistustyön peruslinjaksi.

Poliittinen keskusta voidaan myös määritellä siten, että kyse on ihmisten suuren enemmistön liikkeestä sekä vasemmistolaisella painotuksella yhteiskunnan positiivisesta roolista heidän elämiensä mahdollisuuksien takaajana. Ison-Britannian Labourin sloganeista ehkä tarttuvin koskee vallan, varallisuuden ja mahdollisuuksien jakamista tasaisesti, to put power, wealth and opportunity in the hands of the many, not the few. Luottamusta yhteiskunnan suuren enemmistön, tavallisten työtätekevien, eläkkeelle jo siirtyneiden sekä nuoren sukupolven haluun rakentaa yhteiskuntaa, jossa myös heikommista pidetään huolta. Sosialidemokraattien "poliittinen keskusta" voisikin tarkoittaa nimenomaan tätä. Keskeistä on kuitenkin se, että SDP itse määrittelee mitä tämä puhuttu "keskusta" nimenomaan sisällöllisesti tarkoittaa.

Hanna Kopra 17.10.2008 10:58

Asioiden onkin hyvä muuttua ja niin niiden tuleekin, mutta SDP ei ole mikään Keskusta-puolue. Keskustalla on aina vaikeaa ymmärtää kaupunkikulttuuria ja SDP on kuitenkin kaupunkilaisten puolue, sattuneista syistä.

Anna Mikkola 17.10.2008 11:15

En ole varma onko keskustassa tilaa niin paljon kuin Urpilainen näyttää ajattelevan. Ehkä sillä ei ole väliäkään, vaan mielikuvat ratkaisevat.

Keistäköhän tämä koostuu tämä keskustalaisten SDP? Demareissa on kyllä tietysti suurena puolueena aina löytynyt jos jonkinlaista vipeltäjää - jopa niitä jotka eivät tunnusta tai edes ymmärrä olevansa vasemmalla - mutta demarien perusranka on ammattiyhdistysliikkeeseen vahvasti sidoksissa oleva toimijajoukko, joka tunnustaa väriä ja joille perinteisen vasemmiston asiat ovat tärkeitä. Tämä joukko käsitykseni mukaan vierastaa Urpilaisen puheita.

Voi olla että demarit ovat nyt menneet nätin keulakuvan ansaan. Puolueen uudistumisen kannalta ensisijaisen tärkeää oli saada puheenjohtajaksi nätti nuori nainen uudistushengessä, ja tämä mielikuva oli tärkeämpi kuin sisältö. (Voisin mainita että esimerkki tällaisesta mokasta olisi löytynyt.) Puolueen kentän pitäminen hommassa mukana edellyttää nimittäin sitä, että ei julkisuudessa taukoamatta puhu sen enemmistön kantoja ja ajatusmaailmaa vastaan.

Toisaalta mikäli SDP todella siirtyisi keskustaan, jättäisi se vasemmalle melkoisen aukon, samalla kun se pakottaisi Keskustan ja etenkin Kokoomuksen enemmän oikealle. Tämä voisi tarkoittaa sitä että Kokoomuksessa tähän asti kohtuullisen aisoissa pidetty äärioikeistolainen osasto voisi saada ääntään enemmän kuuluviin, ainakin se osa siitä joka ei ole vuotanut Perussuomalaisiin isänmaallisten arvojen ja mamuvastaisuuden hengessä.

Jussi Lähde 17.10.2008 11:22

Parahin Unski

Kuntavaaliehdokkaiden vaalikoneanalyysit näyttävät selkeästi, että vanhan oikeisto-vasemmisto -analyysin pohjalta Suomessa on kaksi vasemmistopuoluetta: Vasemmistoliitto ja Vihreät.

Urpilaisen analyysi on totta, kunkatsotaan pääministeri Matti Vanhasen henkilökohtaista linjaa ja hänen näkemyksiään. Jo hallituysneuvottelujen aikana kokoomuslaiset taustavaikuttajat kokivat joulun tulleen. Vanhanen kun ajoi usean kerran kokoomuslaisita oikealta ohi!

Pähkinäsaaren rauhanrajan pohjoispuolinen kuntakurjistuminen ei kuitenkaan jätä SDP:tä pitkäksi ajaksi poliittiseen keskustaan yksin - tai kahdestaan Perussuomalaisten kanssa. Vanhasen linja ei ole Maalaisliiton eikä maalla vaikuttavan keskustaväen linja.

SDP:n uudistaminen on valtava ja Suomelaisen demokratian kannalta äärettömän tärkeä tehtävä. Tehtävä on mahdollinen, mutta se edellyttää uudelleenarviointia myös kokeneimmalta puolueväen osalta. Onko heistä siihen voi olla tärkeämpää kuin se onko nuoren polven uudistajista siihen.

Mirva Haltia-Holmberg 17.10.2008 13:29

Mitä jos unohdettaisiin hetkeksi SDP:n asettuminen keskelle, korkealle, koilliseen yläkulmaan tai mihinkään muuhunkaan suhteessa muihin puolueisiin ja omaan historiaansa. Mitä jos väitettäisiinkin, että uudistuminen tarkoittaa sitä, että halutaan eroon vanhasta tavasta toimia. Ei sitä mitä poliittisia linjauksia suhteessa markkinatalouteen tehdään, vaan kuinka oma toiminta sujuu. Meidän arvopohjamme SDP:ssä nimittäin on vahva ja yhteinen, eikä sitä kukaan ole mihinkään muuttamassa. Se, mikä meillä on jo jonkin aikaa yskinyt, on toveruus ja sitä kautta sisäinen demokratia. Siinä missä aatteemme ajaa Esan ja Labourin sanoin valtaa harvoilta useille, emme kuitenkaan aina onnistu toteuttamaan sitä omassa toiminnassamme.

Itse koen Uuden SDP:n ja Vanhan SDP:n merkittävimpänä erona sen, että Vanhan SDP:n maailmaan kuuluvat demarihalit (puukot omilta selkään), kyräily, kateus ja vallanahneus keinolla millä hyvänsä, kalifiksi kalifin paikalle. Uusi SDP sen sijaan edustaa minulle rehellisyyttä, luottamusta ja avoimuutta, vilpitöntä toveruutta jonka lähtöoletus on positiivinen ja myös itseään kyseenalaistava. Iän perusteella ei voi luokitella ketään uuden tai vanhan SDP:n edustajaksi, asenteen perusteella voi. Kun toimitaan Uuden SDP:n tavoin, saadaan oikeasti hyvää politiikkaa aikaan. Ei luvata mitä ei voida pitää, kannetaan vastuuta tekemisistä ja seisotaan myös vaikeiden päätösten takana selkä suorana.

Urpilainen tuskin voisi sitä julkisesti sanoa, mutta tällainen vähemmän tunnettu demaripolkkatukka kylläkin: liikkeen täytyy uudistua, asenteen täytyy muuttua, jos ei miellytä niin tuolla on ovi.

:)

Petteri Oksa 17.10.2008 13:36

Oi voi. Toivottavasti SDP ei ole uusi keskustapuolue. Suomessa poliittisessa keskustassa ei onneksi varsinaisesti ole ketään, kun Keskustaksi itseään kutsuva maalaisliittokin tuntuu todellisuudessa nojautuvan oikealle.

Keskustaan haikailu kertoo vain aatteettomuudesta, sillä mitä on poliittinen keskusta: se on pragmatismia, siellä aatteet eivät ohjaa valintoja, vaan tehdään vaihtoehdottomia valintoja.

Minusta on parempi, että päätöksillä on aatteellinen selkänoja, kuin se että kuvitellaan että on joku yleinen rationaliteetti, jolla päätökset voidaan tehdä.

Jussi Lähde 17.10.2008 14:06

Parahin Petteri Oksa

Nostitte politiikan yhteydessä liian harvoin lausutun sanan esiin. Ideologia.

Ohjeeko suomalaisia puolueita markkina-analyysi siitä, missä on saavutettavissa eniten liikkuvia äänestäjiä vai ideologia?

Oman kokemukseni mukaan ensimainittu vie ja ideologia vikisee.

Milloin olet kuullut jonkun poliitikon kansankielellä kuvaavan "aatteelista selkänojaansa"?

antti liikkanen 17.10.2008 15:29

unskin kysymykseen karjahdus Lapista: SDP ei ole todellakaan Maalaisliitto saati Suomen keskusta, mutta keskustassa poliittisesti enemmän kuin oikealla.

Salmén olisi hauska nähdä TV-tentissä, toivottavasti jaksaa tsempata eduskuntavaaleihin "ruutukelpoiseksi.

Nähtäisiin kokkolalaista sd-briljanssia vastassaan ex-taistolaista kynismi-älymystöä.

Timo Laaninen 17.10.2008 16:15

Keskustalaisena on pakko ihmetellä tälle sivulle kirjoittavien ihmisten heikkoa aatehistorian tuntemusta. Maalaisliitto perustettiin todellakin poliittiseen keskustaan ja siellä se on pysynyt sata vuotta, nykyään Suomen Keskustan nimellä. Aatehistoriallisesti Maalaisliitto nojasi useampaan pilariin, mm. kansallisuusaatteeseen ja suomalaisuusliikkeeseen, 1800-luvun herätysliikkeisiin, ja itsenäisiin talonpoikiin. Talonpoikaisjuuret ovat vain yksi niistä tekijöistä, joka sijoitti puolueen poliittiseen keskustaan. Yksilön ja yhteiskunnan suhteessa vasemmisto etsii ratkaisua ongelmiin yhteiskunnan toimista ja oikeisto luottaa yksilön aloitteellisuuteen. Talonpoikainen ajattelu korostaa ihmisen omaa vastuuta ja itsenäisyyttä mutta myös yhteisvastuuta ja heikommista huolehtimista. Tässä mielessä Urpilainen on tehnyt pieniä aatteellisiakin avauksia keskustaan tunnustamalla, ettei yhteiskunta voi kaikkia ongelmia ratkaista vaan ihmistenkin on kansalaisina tehtävä oma osansa.

Keskustalaisuus tarkoittaa politiikassa myös yhteistyökykyä oikealle ja vasemmalle. Siinäkin suhteessa keskusta on pysynyt paikallaan sata vuotta. Maalaisliittolainen presidentti Relander otti sisällissodan jälkeen SDP:n hallitukseen vuonna 1927 ja kymmenen vuotta myöhemmin perustettiin ensimmäinen punamultahallitus oikeiston kauhuksi. Tällä vuosituhannella keskusta on tehnyt hallitusyhteistyötä sekä SDP:n että kokoomuksen kanssa.

Taloudessa keskusta edustaa kolmannen tien ajattelua, jolle on taas kova tilaus Yhdysvalloista lähteneen finanssikriisin ansiosta. Tässäkin erot ovat selviä, kokoomuksen veljespuolue on republikaanit kun taas keskusta on solminut suhteita demokraatteihin.

By th way, jo Santeri Alkio ,määritteli muuten Maalaisliiton kekustapuolueeksi aikoinaan.

Ja todettakoon vielä, että olin siellä Säätytalolla minäkin Vanhasen avustajana. Paljon keskustalaisempi hallitudsohjelma siellä syntyi kuin SDP:n kanssa neljä vuotta aiemmin.

Kristian Sundqvist 17.10.2008 16:24

SDP:n paradoksi on, että puolueen on pakko uudistua ja muuttua, mutta suurin osa demareiden äänestäjistä äänestää puoluetta, jotta mikään ei heidän elämässään muuttuisi.

Klassinen demariäänestäjäperhe edustaa tulotasoltaan suomalaista keskiluokkaa (mies tuotantoteollisuudessa, puoliso palvelualla tai esimerkiksi sairaanhoitajana, perheen nettotulot kuussa ehkä 4000 euroa), Pienemmillä teollisuuspaikkakunnilla tämä tarkoittaa verraten nuorena maksettua omakotitaloa, isoa farmariautoa, kaukomatkoja, ehkä kesähuvilaa ja takuulla mahdollisuutta tukea jälkikasvua heidän elämäntiellään. He vetävät punaisen viivansa luottaen siihen, että SDP (ja SAK) huolehtivat siitä, että onni ja yltäkylläisyys jatkuvat.

SDP ja työväenliike osaltaan loivat Suomeen suuren ja hyvinvoivan keskiluokan (mistä näille suuri kunnia), mutta tämän seurauksena ne ovat keskiluokkaisten ihmisten liikkeitä. Pertti Paperimies käy kyllä äänestämässä demareita, mutta ei häntä puolue muuten voisi vähempää kiinnostaa - yhteiskunnallisten asioiden ajatteleminen on ulkoistettu demareille samoin kun Jumalaa ja uskontoa koskevat hommat ev.lut. kirkolle. SAK:lle maksetaan palkasta ja kirkolle verojen kautta.

Ongelmia demareille tulee, kun tämä heidän keskiluokkainen perusäänestäjäkuntansa vähitelleen pienenee. Kokoomusta äänestävä parturi-kampaaja alkaa olla jo käsite, mutta miksi demarit olisivat hänelle sen houkuttelevampi vaihtoehto? SDP:n ja SAK:n hyvinvointikonseptista tipahtanut pitkäaikaistyötön taas äänestää perussuomalaisia tai vaikka kommunistien sirpalepuolueita, jos yleensä äänestää. Pertti Paperimiehen yliopistossa opiskelevat lapset äänestävät vihreitä... ja niin edelleen.

Keskiluokkainen ja konservatiivinen puolue, joka yrittää määritellä nykyistä kotiaan klassisella oikesto-vasemmisto -janalla - siinä nykyinen SDP pähkinänkuoressa.

Aki Härkönen 17.10.2008 19:51

SDP:llä on ongelma sosialistisessa historiassaan ja nimessään. Se ei uskottavasti muutu keskustapuolueeksi, ilman että muuttaa nimeään ja selvemmin sanoutuu irti sosialismista.

Jos toisaalta SDP sanoutuu irti sosialismista, se saattaa vieraannuttaa konservatiisia ja muutosvastaisia peruskannattajiaan.

SDP joutuu tulevaisuudessa yhä ahtaammalle, kun uusi vasemmistopuolue Vihreät nostaa kannatustaan ja kun äärivasemmiston perinnejärjestö Vasemmistoliitto pitää asemiaan. Jokainen SDP:n askel oikealle saattaa johtaa puolueen kannatuksen siirtymiseen Vihreille ja Vasemmistoliitolle.

Keskustassa on yhä ahtaampaa, kun Keskusta pitää asemiaan ja PerusS vahvistuu. PerusS tavoittelee juuri SDP:n kannattajia, mutta se on jo sanoutunut irti sosialismista ja sillä on siten etumatkaa.

antti liikkanen 17.10.2008 19:58

Timo Laanisen todistelu on lähellä omaani (Suomen keskusta nojaa samoihin arvoihin kuin Maalaisliitto).

Punamulta-kokemukset ovat myös täältä Lapista katsoen samantyyppisiä kuin Laanisen kokemukset Suurkirkolta.

Mutta tuo Säätytalon todistus on jo politiikkaa, samoin sitä seuraava republikaani-demokraatti-vertailu.

Lapissa meillä on muuan kuntavaaliehdokas, joka on alusta alkaen lujasti lyönyt rumpua Obaman puolesta ja saanut aika lailla huonoa palautetta maalaisliitto-keskustalaiselta eshtablismentilta.

Hän ei ole demari eikä keskustalainen vaan kokoomuslainen.

Meitä on täällä kolme, jotka jaamme aika paljon samoja arvoja ja ne ihan oikeasti, IRL, ovat erilaisia kuin lappilaisten keskustalaisten käytännön poliitikkojen arvot.

Heidät, meidät, löytää kotisivuiltani sulassa sovussa eikä oikeanpuölimmaisen vihreä takuulla ole Maalaisliiton vihreä.

Timo L voisi ehkä poiketa joskus Lapissa keskustalaisessa tupaillassa ja verrata sitä vaikkapa usa-laisiin republikaani-illanistujaisiin.

Eroa voisi olla - ja on - vaikea löytää.

Suomen keskustan asema suomalaisessa käytännön KUNTA-politiikassa ei olë lähelläkään sitä keskustalaisuutta, jota Laaninen kokemukseni ja tietoni mukaan edustaa.

Mutta näistä asioista voi olla - kokemuksenkin perusteella - eri puolilla Suomea perustellusti eri mieltä.

Jaa, se kotisivu, jossa demokraattisia keskustan - mutta ei Suomen keskustan - alueella operoivia nuorekkaita Antteja löytää kansisivulla:

www.anttiliikkanen.net

Jussi Lähde 17.10.2008 23:41

Parahin Ari Härkönen

Lasse Lehtinen on toistuvasti ehdottanut SDP:n nimen muuttamista Demokraattiseksi puolueeksi. Miltä tämä maistuisi Teille?

Parahin Timo Laaninen

Poliittisen historian tuntemus ei saa eikä voi olla este nykytilanteen analysoinnille. Edes Maalaisliitossa. Anteeksi Suomen Keskustassa.

Esittämänne näkemys siitä, että kirjoittajien tulkinta rakentuisi historiantietojen puutteen varaan on blogistiystäviämme loukkaava.

Anna Mikkola 18.10.2008 0:35

Tätä kommenttiketjua lukiessani kävi mielessäni eräs asia oikeiston ja vasemmiston välisen eron epäselvyydestä monien kansalaisten ja äänestäjien keskuudessa. Kuuluu tietysti pelin henkeen se, että vaalien alla käydään kaikissa mahdollisissa paikoissa puhumassa itsestä hyvää ja muista puolueista mahdollisimman pahaa (usein yrittäen saada sen näyttämään älykkäältä kritiikiltä puhtaan panettelun sijaan).

On kuitenkin ongelma se, että jokaisen puolueen edustajilla tuntuu olevan ihan oma käsitys siitä, mihin kohtaan poliittista janaa mikäkin puolue asettuu, ja tätä käsitystä käydään kernaasti sekä julistamassa että käyttämässä omien argumenttien pohjana. Voisin kuvitella, että tällaisten keskustelujen tuloksena ei ole itsestään selvää syyttää juuri äänestäjän kyvyttömyyttä oikeiston ja vasemmiston tunnistamisessa.

Suurten puolueiden hanakkuus omia itselleen poliittisen keskustan mandaatti ja etääntyä itse poliittisten mielipiteiden tunnustamisesta ei tietenkään auta asiaa.

Osa ongelmaa kunnallisvaaleissa on tietysti valtavan suuret alueelliset erot politiikassa ja yksittäisten ehdokkaidenkin välillä. Poliittinen kielikin on vain tyysin erilaista Lapissa kuin Helsingissä.

Osaammeko itsekään määritellä edes alkeellisesti missä mikäkin puolue on? Politiikassa lienisi joskus oleellista pykiä näkemään asiat niin kuin ne ovat, ei niin kuin niiden mielellään näkisi olevan, tai mikä sopii omaan julistamiseen parhaiten.

Jos pysytään yksinkertaisuuden nimissä nyt eduskuntapuolueissa, niin näkisin itse puolueiden sijoittumisen ja tilanteen seuraavalla tavalla:

Vasemmistoliitto ja SDP ovat, itsestään selvästi, vasemmistopuolueita. Vasemmistoliitto on tätä varsin selvästi, mutta sitä vaivaa ukkoutuminen, huono imago ja organisaation huutava uudistamistarve. Näitä asioita käytiin monen kommentoijan joukolla läpi edellisessä blogimerkinnässä, joten en lähde jankuttamaan.

SDP:kin on vasemmalla, vaikka sen puheenjohtaja keskustaan haikaileekin, sillä sen peruskannattajajoukko ja edustajat nähdäkseni keskiluokkaistumisestaan huolimatta pääosin kunnioittaa edelleen tiettyjä vasemmiston perusperiaatteita tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. SDP:n ongelmat ovat kannatuksen taantuminen sisäisen pitkään jatkuneen ideologisen kamppailun ohella ja imagon tuhraantuminen vuosien hallitusvastuun seurauksena, sekä juuri nyt riskipelaaminen uudella puheenjohtajalla jonka painoarvo ja tulevaisuus ovat lieviä kysymysmerkkejä. Sinänsä tällainen kannatuksen taantuminen aika ajoin kuuluu mielestäni demokratian dynamiikkaan, eikä välttämättä ole merkki mistään kauhean pitkäaikaisesta muutoksesta.

Oikeistopuolueiksi taas lasken Keskustan ja Kokoomuksen. Kokoomuksen tunnettu ongelma on sisäinen jännite konservatiivien ja liberaalien välillä. Olen ymmärtänyt, että tämä jännite on olemassa myös Kokoomuksen nuorten sisällä, joten ratkaisua ei ole näköpiirissä. Lisäksi katsoisin, että ideologisista kysymyksistä irtaantumaan pyrkivä vaalikampanjointi voi lähteä käsistä kun ihmiset alkavat mieltää Kokoomksen ajamat asiat ihan itsekseen niin kuin haluavat, eivätkä ne niin selkeästi ole enää puolueen jäsenistön puoluekokouksessa demokraattisesti päättämiä kantoja.

Keskusta ei ole aivan niin oikealla kuin Kokoomus, mutta sinnepäin se on siirtynyt lähinnä kaupunkilaistumisensa seurauksena, sillä perinteinen maalaisliittolaisuus ei tarkoita mitään (hallitsemattoman) markkinatalouden suurta fanittamista (koska se ei pidä maaseutua elävänä ja asuttuna kovinkaan hyvin). Tämän sisäisen ristiriitansa kanssa Keskusta onkin paininut jo pidemmän aikaa, ja suurin ongelmiinhan se joutui 90-luvulla EU-jäsenyyden takia.

RKP on mielestäni suurimmaksi osaksi oikeistopuolue, joskaan se selkeänä yhden asian puolueena ei sijoitu oikeisto-vasemmisto -akselille niin selkeästi. Sen kannat yksittäisiin asioihin voivat toisinaan tulla akselin kummalta puolelta vain riippuen tietyistä olosuhteista. RKP:n selkein ongelma on tietysti se, ettei kielikysymys tunnu riittävän poliittiseksi sisällöksi 2000-luvulla. Lisäksi se on joutunut altavastaajaksi Perussuomalaisten tuotua kielikysymykset politiikan estradille.

Vihreitä on minusta todella vaikea määritellä oikealle tai vasemmalle, ja hehän eivät sitä itsekään halua tehdä. Vihreissä toimijoissa on - varsinkin historiallisesti - paljon vasemmistolaisiksi miellettäviä ihmisiä. Samaan aikaan Vihreissä on kuitenkin myös oikeistolainen siipensä, ja ehdokkaita löytyy oikeasti laidasta laitaan. Vaikka olenkin hyvin kriittinen vaalikoneita kohtaan, käy niistä kaikista kuitenkin yksi asia selväksi. Vihreitä antaa joka kone sekä parhaimman kymmenen että huonoimman kymmenen ehdokkaan joukkoon. Lisäksi Vihreät ovat taantuneet melko hiljaiseen ja melko porvarilliseen politiikkaan nykyisessä hallituksessa. Nykyinen hallitusyhteistyö ja Vihreiden rooli siinä onkin mielestäni puolueen suurin ongelma, yhdistettynä kenties puolueen puheenjohtajan (ja ministerin) liian matalaan profiiliin joka antaa jopa epäpätevän kuvan. Tästä huolimatta Vihreillä on selkeästi paras imago ja profiili vaaleihin lähdettäessä, joskin puolueen äänestämisen helppous näkyy myös äänestämättä jättämisen helppoutena. Määrittelen Vihreät perinteisen oikeisto-vasemmistojaon ulkopuoliseksi historiallisesti yhden asian puolueeksi, joka mukautuu kulloistenkin kumppaniensa kantojen mukaiseen politiikkaan ilman suuria kynnyskysymyksiä.

Perussuomalaiset määritän myös perinteisen oikeisto-vasemmistoakselin ulkopuolelle. Perussuomalaiset on jossain määrin erittäin tyypillinen populistipuolue, joka hartaasti sekoittaa patavanhoillisia ja kansallisromanttisia oikeistolaisia arvoja ja ihanteita vasemmistolaiseen sosiaalipolitiikkaan (kuitenkin hyvin eksklusiiviselta pohjalta, johtuen mm. muodikkaista maahanmuuttovastaisista kannoista ja taipumuksesta jakaa ihmiset ylipäänsä moraalisesti oikeutetuiksi ja muiksi tapauksiksi). Puolueen tausta ja sen suhde maalaisliittolaisten sisäiseen ideologiseen konfliktiin on hyvin selkeä. Perussuomalaiset myös iloisesti lypsävät muiden puolueiden ilmeisesti suosiolla auki jättämää ovea EU-vastaisilla kannoillaan. Suurimmat ongelmat ovat ajetun politiikan toteuttamisen mahdottomuus mikäli valtaan päästäisiin (perinteinen populistiongelma) ja riippuvaisuus Timo Soinista.

Kristillisdemokraatit ovat niin ikään selkeän jaon ulkopuolella, mutta puolueen voisi määritellä vanhoillisuutensa ja peruskannattajiensa perusteella konservatiiviseksi liikkeeksi (eli oikeistopuolueeksi), joka välillä joutuu raamattuun nojaten ottamaan sosiaalisempiakin kantoja asioihin. Plussaa erittäin selkeästä moraalikoodistosta, miinusta sen universaalina ja ainoana moraalin lähteenä pitämisestä. Kristillisdemokraattien suurimpana ongelmana näen tulevaisuudessa sen, ettei se näytä kykenevän hölläämään yhtään tiukkojen arvojensa kanssa, vaikka muu yhteiskunta niitä on pääosin höllännyt urakalla. Päivi Räsäsen tiukkuus ja moralismi muodostavat hyvin erilaisen imagon kuin Bjarne Kalliksen taitava lupsakkuus.

Lars-Erik Wilskman 18.10.2008 7:38

Laanisen selvitys Maalaisliiton historiasta on niinsanottu siistitty versio.

Alkion idänpolitiikka ja suhtautuminen kielivähemmistöön on sekin asian harrastajille tuttu. Itseasiassa sekä SDP että nykyinen Keskusta ovat politiikaltaan ja kannatuspohjaltaan etujärjestöjä . Aikaisemmin enemmän,nyt vähemmän, mutta perustaltaan edelleen.

Se, että Keskusta on liukunut oikealle on ilmeistä. Asfalttikepua lukuunottamatta puoluetta värjää arvokonservatiivisuus. Asfalttikepulle taas arvot lienevät lähinnä mitattavissa oleva suure. Tämä lienee yleinen mielipide kepun ulkopuolella.

SDP:n siirtyminen oikealle on sekin ymmärettävää kasvavat toimihenkilöryhmät eivät proletarisoituneet, vaan keskiluokkaistuivat.

Urpilainen puhuessaan SDP:n siirtymisestä poliittiseen keskustaan, mikä se nyt todellisuudessa onkaan on siinä mielessä oikeassa, että äänestäjät siirtyvät vasemmalta poispäin ohittaen Keskustapuolueen,

jota he tuskin muutenkaan äänestäisivät.

" Nuoriso valmis on taistelemaan"-osasto, työväentaloveteraanit voivat olla rauhassa, Urpilaisen keskusta on suurinpiirtein Tuomiojan ja Lipposen välissä.

Timo Laaninen 18.10.2008 12:01

Onnistuin näköjään provosoimaan eräät keskustelijat pohtimaan oman puolueeni Suomen Keskustan olemusta ja sijoittumista poliittisella kartalla. Hyvin yksinkertaistaen pointtini on seuraava: on älyllistä epärehellisyyttä ja/tai ajattelun laiskuutta kuitata Suomen Keskusta agraaripuolueeksi tai maatalouden etujärjestöksi. Tämän voi todistaa pelkästään sillä, että viljelijäväestön osuus taitaa olla tällä hetkellä jotain 4-5 prosentin luokkaa ammatissa toimivasta väestöstä ja keskustan kannatus 21-23 prosentin haarukassa. Ei tätä yhtälöä voi muuten selittää kuin sillä, että puolueella on omintakeinen ideologia ja ohjelma, joka vetoaa kansalaisiin yli ammattirajojen.

Lars-Erik Wilskman 18.10.2008 13:29

No, provoisoidaanpa vähän lisää. Miten tämä laaja kirjo näkyy kepun politiikassa? Uutista kuulin, että kepun talousopit ovat nykyisessä kriisissä osoittautuneet ainoiksi oikeiksi. Mitähän oppia Vanhanen tarkoitti, varmaan tukiaisten levittämistä pankkisektorille. Viljelijäväestön määrässä taitaa laskuissasi olla vain päätoimiset maanviljelijät. MTK:n jäsenmäärähän on yli 400 000 tosin joukossa on muitakin kuin kepulaisia.

Kristian Sundqvist 18.10.2008 13:52

Työkiireet painavat sen verran päälle, etten ehdi kommentoida esimerkiksi Anna Mikkolan erinomaisen mielenkiintoista analyysiä ja muita ansiokkaita viestejä kuin nopealla tiivistyksellä tästä ja torstain postauksen keskustelusta:

- Laaninen (kesk) todistelee, että keskusta ei ole agraaripuolue.

- Mikkola (vas) ei näe kysymystä vasemmistoliiton suhteesta. kommunismin / reaalisosialismin kannattamisen perinteeseen relevanttina.

- Sundqvist (sit.porvari) väittää, että SDP on keskiluokkainen konservatiivipuolue. Punaliputkin kaivetaan esille korkeintaan vappuna ja vaalijuhlissa.

- Mikkola kertoo, että kokoomuksen vaalikampanjointi on irtautunut ideologiasta.

-> Vedetäänkö johtopäätös, että kaikki mainitut puolueet haluavat häivyttää aatteellisen historiansa äänestäjien silmistä mahdollisimman hyviä vaalituloksia tavoitellessaan? Onko ihme, jos politiikka näyttäytyi kansalaisille ymmärrettävämpänä ja kiinnostavampana, kun "näihin (lakikirja ja raamattu) nojasi maalaisliitto", kokoomuksen logona oli leijona ja vasemmalla liehuivat punaliput? Se aika on mennyt, mutta mitä on tullut tilalle?

Timo Laaninen 18.10.2008 14:59

En jaksaisi enää tuosta agraarisuudesta inttää, mutta totean vain, että vaikka kaikki viljelijät ja heidän perheenjäsenensä äänestäisivät keskustaa, ei siitä kertyisi kymmenenkään prosentin kannatusta. Oulussakin keskusta on suurin puolue vaikka kaupungin rajojen sisältä ei hirveän monta viljelijää löydy.

Kunnioituksesta Unskia eli bloginpitäjää kohtaan ehdottaisin paluuta alkuperäiseen kysymykseen SDP:n keskustalaisuudesta. SDP taitaa määritellä itseään keskustavasemmistolaiseksi puolueeksi, ja kokoomus puhuu keskustaoikeistolaisuudesta. Toisin sanoen kummallakin puolella koetaan, että \\\"keskusta\\\" -etuliite tuo jotain lisäarvoa puolueen ideologian määrittelyyn. Arvelen, että kyse on siitä, että \\\"keskustaan\\\" -enkä nyt tarkoita omaa puoluettani - liittyy mielikuva maltillisuudesta, harkinnasta, yhteistyökyvystä ja yleensä järkevästä ajattelusta ja politiikasta. Tässä mielessä meillä on kolme \\\"keskustapuoluetta\\\", vai kuinka?

Ja myönnetään sekin että Kristian Sundqvist on oikeilla jäljillä sikäli, että luokkapuolueita nämä kolme suurta eivät enää ole. Kaikki yrittävät vedota siihen keskiluokkaan (keskustaan viittaava mielikuva tässäkin), joka on noussut äänestäjäkunnan enemmistöksi ja ratkaisee kaikki vaalit.

Juha Oksala 18.10.2008 17:17

Mielestäni SDP ei ole mikään uusi Kepu...ellei nyt ennakoida kuntavaalien tulosta sen verran, että demarit saattaa nousta valtapuolueeksi ( eli olisi SDP Kepu:n paikalla ). Muuten meillä aivan omat linjauksemme ja ideologiamme.

Olen itse 40v. 1. kerran Tampereen kaupunginvaltuustoon ehdolla oleva demari numerolla 179.

Ohessa hieman tietoa demarin ajatuksista:

Kaupungissamme on paljon kaunista ja hyvää. Tamperetta on rakennettu jo Kustaa III:n ajoista vuodesta 1779 alkaen ja kehitystyö ei ole vielä lähelläkään maaliviivaa.

Nykyinen kaupunginvaltuusto koostuu 8 valtuustoryhmästä ja suurin puolue 20 valtuutetulla on Kokoomus.

On nähty, miten porvarienemmistöinen politiikka toimii.

Esimerkkejä on paljon, mm. Tampereen kaupungin asiakaspalvelumaksujen nostaminen 1.8.2008 alkaen, vaikka SDP oli tiukasti nostoa vastaan.

Näistä kärsivät kaikki kansalaiset, jotka tarvitsevat terveydenhuoltoa, vanhushoitoa laitoksissa, lasten päivähoitoa, fysioterapiaa, kotisairaanhoidon lääkärikäyntejä, lääkärintodistuksia, suuhygienistin palveluja, hammas- ja erikoishammaslääkärin palveluja, kuntoutushoitoa, joukkoliikenteen palveluja ym. ym.

Eli korotus koskee kaikkia tärkeimpiä ihmisten käyttämiä palveluja.

Mikäli minä saan valtakirjan äänestäjiltä kaupunginvaltuustoon, niin…

 Lupaan seistä nykyisen kunnallisveroäyrin takana " kynsin hampain".

 Itse vanhustenhuollossa työskentelevänä haluan olla kehittämässä vanhusten hoitoa, viriketoimintaa sekä viihtymistä laitoksessa yhdessä työyhteisömme kanssa ja tuomalla epäkohdat tietoon kaupunginvaltuustoon.

 Haluan olla mukana kehittämässä nuorten ja lasten palveluja, nuorisotilojen lisäämistä, nuorten ja lasten suuntautuneisuutta urheiluharrastuksiin, kannattamassa liikuntatilojen lisäämistä ja pyrkimässä ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä.

 Haluan olla mukana suunnittelemassa parempia oloja asunnottomille kanssaihmisillemme sekä parempaa tulevaisuutta oman elämänsä hallinnan menettäneille ihmisille.

 Opiskelijoille ja lapsiperheille kuuluu mielestäni parempi toimeentulo. Valtioneuvosto ei ole mielestäni riittävästi korottanut opintotukia eikä asumistukia.

Kuntapäättäjät voivat halutessaan antaa " tiukempaa" viestiä valtiovallalle päin ja vaatia asiaan korjausta. Lapsilisiä olisi korotettava ja lasten kotihoidon tukea, hoitorahaa, hoitolisää ja mahdollista kotikunnan myöntämää kuntalisää olisi tarkistettava vuosittain vastaamaan elinkustannusten nousua.

 Tampereen ympäristöä tulisi kehittää entistä viihtyisämpään suuntaan. Sellainen voisi olla esim. ns."vihreä vyöhyke", joka voisi alkaa esim. Eteläpuistosta jatkuen Hämeenpuistoa pitkin Paasikiven- Kekkosentielle. Mikäli tunneli autoliikenteelle rakennettaisiin, puistoalue jatkuisi Paasikiven- Kekkosen tietä pitkin, Käpylän kautta aina Kaupin urheilupuistoon saakka yhtenäisenä virkistysalueena.

 Viherrakentamista kannatan joka paikkassa, missä hiukankin on mahdollisuuksia lisätä puustoa ja muuta kasvillisuutta. Se lisää viihtyvyyttä sekä on ilmastopoliittisesti järkevää tulevaisuutta ajatellen.

 Vuokra- asuntotuotantoa on mielestäni lisättävä entisestään, mutta vuokrataso on myös pidettävä kohtuullisena, ettei vuokra tule ylivoimaiseksi asukkaille hoitaa. Olen itse asunut vuokra- asunnossa noin 35 vuotta elämästäni.

 Pyrin olemaan aktiivinen, että vanhus- ym. terveydenhuoltoon saataisiin lisää hoitajia ja " käsipareja". Olen nähnyt onnettoman tilanteen omakohtaisesti työni puolesta.

 Myöskin omaishoitajien omaishoidontukia olisi saatava nousemaan. Nykyisellään se on aivan " hävettävän " pieni. Omaishoitajan työaika on 24h/ vrk.

 Lasten- ja nuorten mielenterveyspalvelut on otettava viimeistään nyt vakavasti esille viimeaikaisten traagisten tapahtumien takia. Viittaan 2 kouluammuskeluun vajaan vuoden välein.

MUISTAKAAHAN TAMPERELAISET ÄÄNESTÄJÄT NUMERO: 179.

SIITÄ ALKAA ASIOIDEN LAITTAMINEN UUTEEN TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN. IHMISET JA HEIDÄN TERVEYTENSÄ ENSIN JA KATU-, TALO- YM. REMONTIT VASTA SITTEN. MONUMENTTEJAKIN VOIDAAN PYSTYTELLÄ PAREMPANA AJANKOHTANA, KUN VANHUSTEN- JA NUORTEN HOITO PANTU KUNTOON.

Lars-Erik Wilskman 18.10.2008 17:21

Okei, ei puhuta Keskustasta, eikä Oulun erikoisesta poliittisesta maantieteestä. Totta on, että keskiluokka, mikä se sitten onkin, ratkaisee vaalit ja kolme suurinta tähtäävät siihen. Se nyt vain on perinteisesti Kokoomuksen kotikentää. Huom! Kokoomus on myös toiseksi suurin työväenpuolue.

Juha Jaatinen 18.10.2008 18:39

Ei SDP ei ole uusi maalaisliitto-keskusta. Ei tarvitse. Yksi on tarpeeksi.

Itse en sosiaalidemokraatina osaa myöskään sanoa, mitä on uusi SDP. Ei sosiaalidemokraattien uudistumista ole ainakaan se, että vain ilmoitamme niin.

Jatkuvan uudistumisen pitäisi olla itsestään selvää.

SDP:n tulisi olla kuin hääpuku: Vahän uutta, vähän vanhaa, vähän lainattua ja vähän sinistä.

Vähän uutta:

Rohkeampi ote uusiin medioihin. Uusi ote kansainvälisen kapitalismin tuomiin haittoihin.

Vähän vanhaa:

Tasa-arvo. vapaus, oikeudenmukaisuus ja moniarvoisuus.

Vähän lainattua.Ruotsin SAP:n itsevarmuus.

Vähän sinistä: Isänmaallisuus siinä mielessä, että katsotaan kaikkiin Suomessa asuviin kohdistuvan tasa-arvo, vapaus, oikeudenmukaisuus ja moniarvoisuus.

Tällaisen tulisi olla SDP.

jaatinenjulistaa.blogspot.com

Taisto Räty 18.10.2008 19:29

Perinteisillä oikeistolaisilla että vasemmistolaisilla on, ymmärrettävästi, vakavia identiteettiongelmia. Heidän on varmastikin vaikea löytää paikkaansa polittisella kartalla. Vasemmiston (Sdp) aatteelta putosi pohja 90-luvun alussa, oikeiston (Kok) ideologia murenee meneillään olevassa talouskriisissä. Siksi kaikki tahtoo keskustalaisiksi (Kesk).

Ilmari Nalbantoglu 19.10.2008 3:06

Miten puolueet erottuvat toisistaan? Kaikilla eduskuntapuolueilla on aika vakiintunut repertuaari hyviä asioita, joita he kannattavat. Ympäristön ja ihmisten hyvinvointi, nyt kuntavaalien alla kunnalliset palvelut, ja yksilön vastuu, toisaalta yhteiskunnan vastuu, ja niin edelleen. Ja tämä repertuaari on niin vakiintunut, että äänestäjien usein on hankalaa erottaa puoluita toisistaan. Mutta on puolueissa eroja. Nyt kun eri puolueiden kannattajat lukevat alla olevaa listaa, niin tulee mieleen varmasti "ei, kyllä me kannatamme myös x:ää" mutta silloin kannattaa miettiä, kuuluuko tuo x tuohon yleiseen hyvien asioiden repertuaariin, joka ei tee eroa muihin puolueisiin?

Keskusta eroaa painotuksellaan maaseudun kehittämiseen - erityisesti maanviljelijöiden asemaan. Kuitenkin tavoitteena on pitää koko maa asuttuna, ja alueet keskinäisesti tasavertaisina.

Kokoomus eroaa painotuksellaan hyväosaisten oikeuksiin, ja toisaalta yrittäjien asemaan. Nämä ovat vähän eri asioita, koska kaikki yrittäjät eivät ole hyväosaisia. Tavoitteena on säilyttää menestyjien oikeus omaisuuteensa ja hyvinvointiinsa, ja toisaalta kehittää yrittämisen mahdollisuuksia.

Vasemmistoliitto eroaa painotuksellaan huono-osaisten asemaan.

Vihreät eroaa painotuksellaan ympäristönsuojeluun, ja luonnon yhteiskunnalliseen asemaan.

KD eroaa painotuksellaan uskonnolliseen moralismiin.

RKP eroaa painotuksellaan ruotsinkielisten asemaan.

PerusS eroaa populistisilla painotuksillaan.

Miten SDP eroaa muista puolueista? Tämä on SDP:n vahvuus ja heikkous: sillä ei ole (enää) erityistä eturyhmää, vaan SDP:n ideologiaan kuuluu koko yhteiskunnan hyvinvointi, ja kehitys.

Ajatelkaapa asiaa vaikka näin: jos pitäisi kertoa, minkä puolueen ideaalia pohjoismainen hyvinvointivaltio vastaa, niin vastaus on demarit. Se ei tarkoita että maailma olisi jollain tavalla valmis, mutta se tarkoittaa, että demareista on tullut puolue, joka ihan käytännössäkin - pitkällä hallitusvastuulla - on vastannut koko yhteiskunnan hyvinvoinnista, ei vain jonkun yhteiskuntaluokan tai eturyhmän. Ja demarit pohjoismaissa ovat myös päässeet pitkälti kehittämään yhteiskuntaa. Tämä ei tarkoita, että jos jokin on täällä päin maailmaa pielessä, niin syyttävät sormet vain demareiden suuntaan. Mutta kyllä moni demareiden unelma - tasokkaasta peruskoulutuksesta kattavaan sosiaaliturvaan - on toteutettu ja toteutunut juuri pohjoismaissa.

SDP siis eroaa muista puolueista painotuksella koko yhteiskunnan yleiseen ja yhtäläiseen kehitykseen. Se hyväksyy markkinatalouden, mutta demareille markkinatalous on renki, ei isäntä: keino tuottaa hyvinvointia koko yhteiskunnalle. Tässä mielessä yhteiskunnassa on kannustettava yrittäjyyteen, ja mahdollistettava yritysten jouheva tominta (ei ole kokoomuksen kanssa ristiriitaa). Mutta kannustimet ovat erilaisia kuin kokoomuksella: se että yhteisillä verovaroilla pidetään yllä tervettä ja osaavaa työvoimaa, ja toisaalta pidetään yllä julkisia palveluita ja infrastruktuuria, ovat kannustin luoda ja kehittää yritystoimintaa. Näin on myös käytännössä käynyt: kaikki pohjoismaat, joissa tällaista verrattain sosialidemokraattista politiikkaa on harjoitettu, ja pidetty yllä sekä toimivaa ja kilpailullista yrityssektoria, että laajaa ja tehokasta julkista sektoria, ovat menestyneet kilpailukykymittauksissa hyvin.

Siinä mielessä SDP:stä on tullut keskustapuolue. SDP:n tavoitteena on pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Koska tämä on suurelta osin toteutunut meillä ja ympärilläkin, meistä demareista on tullut normaalia edustava puolue - keskustapuolue. On kuitenkin kaksi asiaa, joiden vuoksi demarit eivät ole "tehneet itseään tarpeettomiksi". Ensinnäkin, pohjoismainen hyvinvointivaltio ei alunperinkään toteutunut mitenkään täydellisesti, vaan aukkoja on siellä. Toisaalta, koska hyvinvointivaltio on globalisaation, väestön ikääntymisen, ja sitekän rakenteellisen työttömyyden johdosta haasteiden edessä, hyvinvointivaltiota on uudistettava ja muokattava vastaamaan haasteisiin. Demarit ei ole eikä tule olemaan tarpeeton puolue.

Demareilla on takana suuria seikkailuja ja sankaritekoja, mutta suurimmat ovat vielä edessä.

Seppo Summanen 19.10.2008 8:32

Jutta Urpilaisen valinta puoluejohtoon oli vakava virhe. Katsokaa millaisia ihmisiä Saksassa valittiin demareiden johtoon: Sekä puoluejohtaja että kansleriehdokas yli 60-vuotiaita.

Nykyisessä maailmantilanteessa tarvittaisiin todellista osaavaa johtajaa. Suomessa ollaan menty hakoteiulle, kun on yritetty uudistaa puoilueita sillä, että valitaan puoluejohtajaksi nuori mediaseksikäs puoluejohtaja. Urpilaisen puheista paljastuu pinnallisuus ja kokemattomuus, joka ei vie SDP:tä muuhun kuin allikkoon.

SDP:n puheenjohtajaksi olisi pitänyt valita esimerkiksi LIisa Jaakonsaari tai joku vastaava.

antti liikkanen 19.10.2008 11:08

Helsingin Sanomissa asia tänään 19.10. sanotaan hyvin selvästi pääkirjoituksessa.

Nyt on kyseessä kuntavaalit, ei valtakunnallinen mielipidemittaus eri puolueiden todellisesta suosiosta.

Se tilanne oli 1,5 vuotta sitten.

Kuntavaaleissa ratkaistaan paikallisia ja alueellisia asioita päättämään tulevien listat ja kuten tutkimukset osoittavat, siten, että ensin valitaan henkilö, sitten katsotaan puoluetta.

Laaninen voisi tulla todellakin käymään Lapissa ja katsomaan, kuinka paljon _kuntavaaleissa_ ratkaisee se, onko agraari-, lullukka-, sateenkaari- vaiko savupiipputausta.

Kaikki ne ovat erittäin voimakkaasti esillä lappilaisessa kuntavaalitaistossa.

Asiassa, Lappi-kysymys, voisi osaltaan todistaa myös A. Mikkola, kemiläisten kylmenevien savupiippujen varjoista etelään ja Eurooppaan siirtynyt nuori ja viisastumassa oleva älykkö.

Kaisa Koskinen 19.10.2008 11:59

Kyllä SDP:n kuuluu olla keskellä poliittista karttaa, ymmärrän Jutta Urpilaisen linjan vedon asiassa hyvin. Se ei tarkoita sitä, että tausta olisi unohtunut, vaan yhteiskunta on muuttunut.

Keskustapuolue on unohtanut maanviljelijänsä ja on tänäpäivänä toinen iso porvaripuolue. Pohjois-Suomessa sitä ylläpitää voimakkaasti eräs herätysliike, kuten Lapin Kansan päätoimittaja kysymys paljasti.

Suvaitsevaisuus, Solidaarisuus ja tasa-arvo, eivät ole hävinneet SDP:sta. Se että kaikilla täytyy olla mahdollisuus, epäonnistumisenkin jälkeen on yhteiskunnallisesti tärkeimpiä asioita. Demarit ovat aina arvostaneet työn tekemistä ja pyrkineet kouluttamaan lapsiaan.

Porvarillisen ajattelumallin ja demareiden ero on siinä, että oikeisto "sosiaalitantat" ovat sitä mieltä, että köyhistä pidetään huolta almuilla ja avustuksilla. Demarit ja tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikilla täytyy olla samat mahdollisuudet edetä elämässään.

Surulliselta kuulostaa sana tasapäistäminen. Sitä käytetään peruskoulun alasajoon. En usko, että ihmisten älykkyydessä on suuria eroja vaan siihen, että ihmiset kasvavat ja kehittyvät eri aikaan. Toki lahjakkailla on oltava mahdollisuudet, mutta myös hitaammin kehittyvien on saatava osuutensa opetuksesta ja aikaa siihen.

Sivistysyhteiskuntaa pitää rakentaa siihen suuntaan. Siinä tarvitaan elinikäisen oppimisen ja oppimaan kannustamisen porkkanoita.

Välillä oikein pelottaa tämä itsekkyyden aika, jolloin markkinatalous pitää huolta vain menestyvistä terveistä ihmisistä.

Demareita tarvitaan ei tasapäistämään vaan tasa-arvoistamaan yhteiskuntaa.

"Ei paha oo kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista."

Matti Mäkinen 19.10.2008 12:12

Sinällään Unskin kysymykseen liittyen on kommentoitava, että jonkinlaista demarien poliittiseen keskustaan pyrkimistä kuvannee esimerkiksi mm. MTV:n Setä Arkadia blokissa esiin nostettu SAK:n hiivuttaminen takavasemmalle kunnallisvaaleissa. Itse olen ainakin kaipaillut sitä herkullista monien vuosien ammattitaidolla tehtyä tykistä jaettavaa hernesoppaa, jota vielä eduskuntavaaleissa sain nauttia parillakin paikkakunnalla.

Samoin ei tuo kolmikirjaiminen sana ole tainnut uuden puheenjohtajan toimesta montaakaan kertaa nousta esille, jollei tämän lauantain koko ammattiyhdistysliikettä ja oppositiota yhteiseen neuvottelupöytään työntävää ehdotusta sellaiseksi voi tulkita.

Kyseessä lienee tietoinen valinta. Ahdasta vaan poliittisessa keskustassa tulee, sillä ei Keskustan tai Kokoomuksen arvomaailma viime vuosian mitenkään oikeistolaistunut ole - sellaisesta lienee vaikeaa todellisia esimerkkejä kenenkään löytää.

Jarkko Rahkonen 19.10.2008 14:06

Onko SDP todella uusi keskustapuolue.

Tähän kysymykseen en osaa antaa tyhjentävää vastausta. En osaa vaikka olen toiminut SDP:n järjestötehtävissä kaikilla tasoilla ja monessa ryhmässä, toimikunnassa ja vastaavassa. Olen myös poikennut aikanaan muutamaksi vuodeksi poltiikkaan pääministerin ja parin muun sd-ministerin sihteeriksi jopa oto toimittajaksi

Yritän jotain sanoa.

SDP toimi keskustassa käytännössä voimakkaammin silloin kun kenellekään ei tullut edes mieleen sanoa SDP:tä keskustapuolueeksi. Tarkoitan aikaa kun Suomessa oli viidenneksen kannatusta omannut kommunistinen puolue ja saman suuruinen oikeisto. Tuolloin SDP oli tekemässä kompromissia keskustalaisesti eduskunnassa. hallituksessa ja monessa kunnassa. Tuolloin maailaisliitto oli monessa asiassa myös keskustassa. SDP:tä pakotti kompromisseihin 1990-luvulle saakka aiempi perutuslaki, joka vaati suuren kannatuksen budjettilaeille talous- ja veropolitiikassa.

Kommunistien kannatus putosi alle 10% jo 1980-luvulla. Samalla vasemmistoliiton enemmistö oli muuttunut reformistiseksi, vaikka ei aina pystynyt estämään ääriradikaalisia kannanottoja. Samalla äärioikeiston (mm perustuslailliset) ärhäkyys laimentui. Myös kansallinen kokoomus lopetti vastustamasta voimkkaasti hyvinvointivaltion rakentamista. Kokoomuksen merkitävä häviö oli sosialidemokraattien johdolla toteutettu peruskoulu-uudistus jonka tuloksia nyt Pisa-tutkimusten nimellä ympäri maailmaa kiitellään.

SDP:n toiminta keskustassa helpottui kommunistien häviön ja kokoomuksen maltillistumisen myötä. Ratkaisevaa oli presidentti Mauno Koiviston päätös (valtuus oli tuolloin perustuslaissa, vaikka Paavo Väyrynen purnasi) ottaa kokoomus hallitukseen v. 1987. Tämä mahdollisti sen, että SDP saattoi muodostaa hallituksen joko keskustan tai kokoomuksen kanssa.

Todella tärkeää oli, että Koivisto toteutti näin demokratian ja parlamentarismin Suomessa - siis vasta pari kymmentä vuotta sitten. SDP oli nyt aito keskustassa toimiva puolue jo eräiden mielestä, mutta kukaan SDP:n johdossa ei vielä nimennyt sitä keskustapuolueeksi. SDP:n sovittelukykyä ja kompromissien tekotaitoa tarvittiin vahvasti.

Uusi perustuslaki v. 2000 muutti täydellisesti hallituspelin säännöt ja asetelmat, kun ylisuurta eduskuntaenemiistöä ei tarvittu enää kiireellisten budjettilakien taakse. Tällä vuosituhannella erilaisten enemmistöjen saaminen tärkeiden lakien taakse eduskunnassa on nyt joustavaa ja helppoa. Liiankin helppoa siinä mielessä että nyt saatetaan säätää lakeja liian vähäisen, suppean yhteiskunnillisen keskustelun "häiritsemättä".

"Voidaanhan lakia tarvittaessa aina korjata", sanotaan nyt. SDP:n sovittelukyky ja komromissitaito on vain kerta-asia. Keskeinen kompromissitekijä SDP ei enää ole. Samaan aikaan SDP:n ja SAK:n parisiteen merktitys on yhteiskunnallisen kehityksen johdosta vähentynyt.

Vastaan Unskin kysymykseen: SDP on keskustapuolue ja se on sitä todella. Mutta uusi keskustapuolue SDP ei ole vaan se on ollut sitä jo noin neljä vuosikymmentä. Uutta on, että SDP:n sisällä on jo jonkin aikaa keskusteltu asiasta ja voimakkasti ennen viime kesän puoluekokousta. Monelle SDP:ssä nimitys keskustapuolue tuntuu uudelta ja useasta vielä vieraalta. SDP:n ulkopuolella keskustapuolue nimitys ei vielä ole saanut yleistä hyväksyntää.

Lopuksi: Täydennän edellä esittämääni.

SDP on keskustapuolue lähinna sen käytännön kompromissikyvyn mukaisesti eduskunnassa, hallituksessa ja useissa kunnissa. Mutta ideologisesti SDP on sama perinteellisten arvojensa pohjalta toimiva puolue: demokratian, solidaarisuuden (yhtäkuin lähimmäisten kunnioittaminen), vapauden ja Suomen itsenäisyyden puolesta kuten jo yli kaksi sataa vuotta.

Kuten näette Unskin kysymys on todella vaikea, enkä osannut siihen yllä täysin vastata. Mutta lupasinkin sanoa vain jotain.

Mika Häkkinen 19.10.2008 21:24

Urpilainen puki sanoiksi sen, mikä on tosiasia. On kuitenkin selvää, että keskustavasemmistolainen SDP on edelleen vasemmistolainen yleispuolue. Vasemmiston kentässä puolue sijoittuu vain lähimmäksi oikeistopuolueita. Yksinkertaisesti sanottuna SDP:stä oikealla olevat Kokoomus ja Keskusta ovat oikeistopuolueita ja sillä selvä.

Keskustavasemmistolaisuus tarkoittaa sosialismista kumpuavaa arvopohjaa yhdistystettynä prakmatisimiin ja yhteistyökykyyn, jolla ne suuret yhteiskunnalliset muutokset monipuoluejärjestelmässä on tehty ja tehdään.

SDP on ollut ja on edelleen osa palkansaajaliikettä. Palkansaajapuolueen yhteistyö vastuullisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa on siis täysin itsestään selvää. Eikä sitä tarvitse missään määrin häpeillä tai pitää vakan alla.

Yleispuolueeksi SDP:n tekee se, että tavoitteena on ollut ihmisten hyvinvoinnin takaaminen nimenomaan työn kautta. Siinä missä oikeistopuolueet lähtevät yrittämisen tai omistamisen tukemisesta, SDP:n ajattelun ytimessä on työn luominen, turvaaminen, mutta myös työntekijän oikeudenmukaiset olot.

Yleinen ja universaali koulutus luo ihmisille sivistyksen ja osaamisen, joiden varassa työmarkkinat ja yhteiskunta toimii. Samalla on pidettävä huoli yhteisvastuullisesti ja humaaneihin arvoihin perustuen niistä, jotka eivät jostain syystä töitä pysty sairauden tai työttömyyden takia tekemään, jolloin yhteiskunnan turvaverkko työttömyysturva, terveydenhuolto ja sosiaaliturva astuvat kuvaan. Kun ihminen ansaitusti siirtyy pois työelämästä on heidän toimeentulonsa turvattava kattavalla eläkejärjestelmällä.

Talouspolitiikan tavoitteena on täystyöllisyys, jota kautta koko lysti kustannetaan. Merkille pantavaa muuten on, ettei SDP:n työntekijäpainotus ole ristiriidassa yrittämisen tukemisen kanssa. Keskeinen oivallus, jonka toivoisin joskus oikeistonkin tunnustavan, on mielestäni se, ettei ilman työntekijöitä ole myöskään yrityksiä - ja päinvastoin. Palkansaajat sen hyvinvoinnin aikaansaavat yrittäjien kanssa yhdessä.

Kati Oksman-Illman 19.10.2008 22:18

Jokainen puolue on jäsenistönsä näköinen ja jäsenillä on halu vaikuttaa puolueensa linjaan. Oma SDP:ni on vasemmistolainen, eikä vasemmisto saa olla kirosana, vaikka yhteiskunta onkin muuttunut paljon vuosikymmenien varrella. Vasemmisto ei tarkoita samaa kuin konservatiivisuus, vaan vasemistolainen politiikka voi olla mitä vaan, mikä edistää ihmisten välistä tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta; hyvinvointia sitä kipeimmin tarvitseville ja samalla kaikille. Keinot sen toteuttamiseksi on nykypäivänä monenlaiset, ja ymmärrän, että keskustapuolueen leima on helppo lyödä parin viime vuoden toteutuneen hallituspolitiikan perusteella. Tulisi kuitenkin tarkastella nykyvalossa, mitä SDP:llä on annettavanaan ihmisille nyt ja tehdä päätelmät sen pohjalta.

Michael Perukangas 19.10.2008 23:00

Keskustahan on perinteisesti ollut tunnettu julkisten laitoksien hajasijoittamis- ja alueellistamispolitiikastaan. Nyt kun Helsingissä on demarilähtöisesti esitetty keskustakirjastoa Hakaniemeen, niin ilmeisesti sitten Helsingin keskusta aiotaan alueellistaa Hakaniemeen. Tai sitten tässä sekoitetaan Suomen Keskusta ja Helsingin keskusta...

Veli-Pekka Silvan 20.10.2008 1:37

Keskustaa rakastava Unski ei yllättänyt tälläkään kertaan, demari-kauna on ja pysyy, muut selitykset ovat turhia.

Ilmari Nalbantoglu 22.10.2008 0:19

mm. Matti Mäkiselle: Puheenjohtaja Urpilainen ei viitannut siihen että SDP olisi liikkunut keskustaan, vaan siihen, että Keskusta ja Kokoomus ovat porskuttaneet oikealle.

SDP ei imoittautunut vapaaehtoiseksi keskustaan astumalla eteenpäin, vaan koska kaksi muuta suurta puoluetta astuivat yhtäjalkaa taaksepäin.

Luetuimmat
  1. 1

    Nobinan lakko voi sekoittaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteen torstaina – kaikki nämä linjat uhkaavat pysähtyä

  2. 2

    24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

  3. 3

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  4. 4

    Vapaa-ajan tissuttelu aiheuttaa töissä virheitä enemmän kuin moni ajattelee – Viinin lipittelijät pitäisi lähettää lenkille

  5. 5

    Kyllä, nämä asiat aiheuttivat kauhua eilen eduskunnan viinakeskustelussa – alkoholijäätelöt, värikkäät etiketit, kadunkulmien pitseriat...

  6. 6

    Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

  7. 7

    ”On perusteltua, että se, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, tienaa enemmän kuin se, joka ei nouse eikä mene” – Eduskunta jatkaa väittelyä budjetista

  8. 8

    Merika Kallionpää oli uskonnollisen yhteisönsä tähti, kun häntä varoitettiin toisesta uskovasta naisesta – suhde ja kaapista tuleminen syöksivät Kallionpään sivuraiteelle

  9. 9

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  10. 10

    ”Älä nyt pelästy, isäsi tulee kuolemaan”, outo ääni varoitti – Tutkija päätyi sattumalta tekemään väitöskirjan suomalaisten yliluonnollisista kokemuksista

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  2. 2

    Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

  3. 3

    24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

  4. 4

    Nobinan lakko voi sekoittaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteen torstaina – kaikki nämä linjat uhkaavat pysähtyä

  5. 5

    ”Ehtivät he sen sanoa, että olen mätäpaise” – Tom-Kristian Heinäaho kasvoi Jehovan todistajaksi ja nousi liikkeen vanhimmistoon, mutta sitten runokilpailu paljasti hänen salaisuutensa

  6. 6

    ”On perusteltua, että se, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, tienaa enemmän kuin se, joka ei nouse eikä mene” – Eduskunta jatkaa väittelyä budjetista

  7. 7

    Huono palkka ja raskas arki – moni lastentarhan­opettaja harkitsee alan vaihtamista: ”Tuli kiky ja lomarahat meni”

  8. 8

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  9. 9

    Merika Kallionpää oli uskonnollisen yhteisönsä tähti, kun häntä varoitettiin toisesta uskovasta naisesta – suhde ja kaapista tuleminen syöksivät Kallionpään sivuraiteelle

  10. 10

    ”Älä nyt pelästy, isäsi tulee kuolemaan”, outo ääni varoitti – Tutkija päätyi sattumalta tekemään väitöskirjan suomalaisten yliluonnollisista kokemuksista

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

  2. 2

    Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

  3. 3

    ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

  4. 4

    Mittaatko onnea väärillä mittareilla? Hyvään elämään on olemassa vain yksi lääke

  5. 5

    Ani Kellomäki sai 17-vuotiaana syöpädiagnoosin – mutta hänen suurin tragediansa väijyi äidin huoneen oven takana

  6. 6

    Meitä on pissattu silmään – pelätty kemikaali on varsin harmiton

  7. 7

    Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

  8. 8

    ”Hirvittäviä kuvia” huippupoliitikoista ottanut kuvaaja sai viime vuonna valtioneuvoston kanslian kimppuunsa – Nyt hän kutsui näyttelyyn kaikki ministerit, mutta yksikään ei tullut

  9. 9

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  10. 10

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

  11. Näytä lisää