Perässähiihtäjä

Euroopan unionista ulkopolitiikan suurvalta?

Tiistai 2.6. ja 17. postaus

Kiitos ehdokkaat Pilvi Torsti (sd) ja Mikko Airto (vihr) viime yön kommenteista maanantain kysymykseen. Jaksoitte. Olin maanantaina illansuussa puheenjohtajana kansanedustaja Heidi Hautalan (vihr) ja ulkoministeri Alexander Stubbin (kok) keskustelussa, joka järjestettiin Espoon kulttuurikeskuksessa. Tilaisuus oli Hautalan ja kansanedustaja Johanna Karimäen, ei ehdolla eurovaaleissa, emännöimä. Oman mielenkiintoisen lisänsä antoi kirjailija, toimittaja, elokuvaohjaaja Imbi Pajun virolainen näkökulma, jonka hän esitti puheenvuorossaan. Runsaan tunnin keskustelu oli hyvä esimerkki onnistuneesta asiapitoisesta vaalitilaisuudesta. Kiitos Heidi ja Johanna, että kutsuitte. Tänään esiintymiset jatkuvat, kun olen yhdessä Lasse Lehtisen ja Annamari Sipilän kanssa kello 17-19 Vanhalla ylioppilastalolla arvioimassa meppiehdokkaiden puhetaitoja. Tervetuloa kuuntelemaan.

Hautalan ja Stubbin keskustelussa käytiin läpi seuraavat aihepiirit:

Pitääkö EU:n olla ulkopolitiikan suurvalta?

Jos pitää, niin miksi pitää?

Mikä on Euroopan parlamentin rooli unionin ulkopoliittisessa päätöksenteossa?

Pitääkö suurvallan vielä laajeta nykyisestään?

Mitkä ovat EU:n ja Naton suhteet?

Tämän alkukeskustelun jälkeen kuuntelimme Imbi Pajun puheenvuoron, jossa hän käsitteli Suomen, Viron ja Venäjän suhteita ja vertaili muun muassa Viron ja Suomen suhtautumista Venäjän ja Saksan yhteiseen kaasuputkihankkeeseen Suomenlahdella.

Pajun puheenvuoron jälkeen Hautala ja Stubb keskustelivat samasta aihepiiristä. Maakaasuputkea käänneltiin ympäristöpolitiikan ja turvallisuuspolitiikan näkökulmista. Hautala analysoi Venäjän sisäistä kehitystä ja nosti esille monia kielteisiä esimerkkejä muun muassa toisinajattelijoiden sorron ja tukahduttamisen. Stubb kävi lyhyesti läpi pääministeri Vladimir Putinin huomisen Suomen-vierailun asialistaa. Ei siitäkään listasta ongelmia puutu.

Molemmat keskustelijat arvioivat myös sitä mallia, jolla suhteita Venäjään hoidetaan. Molempien mielestä suuret kysymykset ratkaistaan Euroopan unioni - Venäjä-akselilla, mutta on myös paljon pienempiä keskinäisiä kysymyksiä, jotka ovat Suomen ja Venäjän kahden kesken hoidettava. Missä kulkee raja?

Näin palattiin keskustelun lopuksi, kuten oli tarkoituskin, keskustelun pääteemaan Euroopan unionista ulkopolitiikan suurvalta.  Miten suurvalta EU hoitaa suurvalta Venäjään?

Oma tiivistetty havaintoni on se, että näiden eurovaalien keskustelussa ei ole riittävästi pohdittu alkavalla viisivuotiskaudella tapahtuvaa muutosta ulkopolitiikan hoidossa. Jos Lissabonin sopimus tulee voimaan - kuten näyttää - se vahvistaa EU:n ulkopolitiikan hoitoa. EU saa presidentin ja ulkoministerin sekä oikeastaan ulkoministeriönkin, joille tulee itsenäistä toimivaltaa.

EU:sta tulee todellinen ulkopolitiikan suurvalta. Muutoksen merkitystä on vielä vaikea hahmottaa. Se voi olla suomalaisille vaikea pala vielä 15 vuoden jäsenyyden jälkeenkin. Meillä suomalaisilla ei nimittäin ole suurvaltakansalaisen sielua. Miten me sopeudumme siihen, että me olemmekin itse harjoittamassa suurvaltapolitiikkaa, kun tähän asti olemme tottuneet puhumaan, että suurvallat (USA, Venäjä, Kiina) tekevät sitä ja tätä . Ihan huimaa ajatuskin.

Mietitään sitä. Yllä oleva kysymysluettelo olkoon ärsykkeenä kommentaattoreille.

Päivän Hyvä Kysymys: Euroopan unionista ulkopolitiikan suurvalta?

Päivän sitaatti:

Pääministeri Paavo Lipponen korosti toistuvasti, että Suomen on oltava EU:n valtavirrassa ja ytimessä. Pääministeri Matti Vanhanen on puolestaan todennut, että erityisesti EU:n viimeisen laajentumisen jälkeen mitään yhtä ydintä ei ole.

Molemmat ovat tavallaan oikeassa. Suomen ei pidä ajautua mihinkään EU:n marginaaliin, mutta liittoutumat ovat entistä useammin asiakohtaisia.

Euroopan Parlamentin vallan kasvaessa siellä tarvitaan liittoutumia entistä useamman Suomen kannalta tärkeän asian hoitamisessa. Suomella on erityisen paljon etuja puolustettavanaan EU:n aluekehitys- ja maatalouspolitiikassa. Ne muodostavat 80 prosenttia EU:n budjetista ja Suomen jäsenmaksut palautuvat meille valtaosin niiden kautta.

Suomi ei Euroopan Parlamentissa puolusta etujaan näillä yhteiskuntapolitiikan lohkoilla yksin. Myös muilla jäsenmailla on paljon pelissä. Liittolaisia on taitavalla toiminnalla löydettävissä monista jäsenmaista, joilla on omia aluekehitys- tai maatalousongelmia.

EP:llä on paljon vaikutusvaltaa myös ympäristöasioissa. Tarvittavat liittoutumat ovat tässä erilaisia. Meidän on huolehdittava siitä, että muut ymmärtävät nykyistä paremmin luontomme erityispiirteet ja vuosisatojen kokemukseen perustuvan kykymme huolehtia siitä itse. Moni kokoomuslainen tai vihreä poliitikkokin voisi uskoa ulkoisen säätelyn sijasta omaan kykyymme näissä asioissa.

Eurovaaliehdokas Esa Härmälä (kesk) blogissaan 27.5. 2009.

Päivän sitaatti 2.

Päivän purku kalenterin kautta. Aamu alko Risto Penttilän vaalitilaisuudessa. Pohdittiin EU:n syntyjä syviä.

Sieltä tapaamiseen Washingtonin perinteikkään National Press Clubin puheenjohtajan Donna Leinwandin kanssa. Sovittiin, että pidän siellä puheen seuraavalla Washington matkalla.

Irlannin suurlähettiläs Philip McDonagh kävi jäähyväiskäynnillä. Gallupit Lissanonin sopimuksen tiimoilta ovat menossa parempaan suuntaan.

Osastopäällikkö tapaamisessa kävimme Paavo Väyrysen kanssa läpi ajankohtaisia kysymyksiä. Aina hyödyllistä.

Sitä ennen annoin yhdessä Helsingin Sanomien Jouni Mölsä kanssa suoran radiohaastattelun BBC:lle. Aiheena EU ja Suomi.

Lounas meni omia hallinnollisia asioita hoitaessa. Voi niitä laskujen määrää...

Iltapäivä alkoi ulkoasiainhallinnon ammattijärjestön kanssa. Erinomainen keskustelu.

Tapasin myös Hans Välimäen. Pohdimme miten suomalaista ruokakulttuuria saisi vietyä paremmin maailmalle.

Ennen päivän viimeistä vaalitilaisuutta annoin haastattelun Ajankohtaiselle kakkoselle. Aiheena lapsikaappaukset.

Lopuksi osallistuin Heidi Hautalan vaalitilaisuuteen Tapiolassa. Tilaisuutta veti Helsingin Sanomien Unto Hämäläinen. Siihen osallistui myös kirjailija Imbi Paju. Erinomainen keskustelu ulkopolitiikasta.

Loppuun vielä lasten jalkapallotreenit. Päivän voisi hassumminkin viettää.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb (kok) blogissaan 1.6. 2009.

27 vastausta artikkeliin "Euroopan unionista ulkopolitiikan suurvalta?"

Pilvi Torsti (sd.) 02.06.2009 9:03

Vaihteeksi näin aamulla lyhyt kommentti. Etenkin Helsingin ulkopuolisten vaalikenttien kommenttien peusteella osut Unski oikeaan, kun pohdit sitä, että suomalaiset eivät halua nähdä unionia ulkopoliittisena suurvaltana. Paljon saa turuilla ja toreilla selittää ja perustella esimerkiksi sitä, että EU:n jäseninä olemme osa EU:n Venäjä-politiikkaa, vaikka monia suoria kahdenvälisiä naapuriasioitakin on.

Haluaisin nostaa keskusteluun Unskin mainitsemien asioiden ohella EU:n globaalin roolin. Näen itse, että EU:n ulkopoliittinen yhtenäisyys ja suurvaltaisuus voi olla konkreettista ja myönteistä EU:n harjoittamassa kehitysyhteistyössä ja siviilikriisinhallintatyössä. Jälkimmäisen ymmärrän laajasti koskemaan sekä konflikteja ennalta ehkäisevää että konfliktien jälkiä hoitavaa työtä, joka pureutuu syvällisesti yhteiskuntien rakentamiseen. Kehitysyhteistyössä EU on nykyiselläänkin numeraalisesti suuri toimija, mutta usein eri valtioiden toiminta on keskenään jopa ristiriitaista eikä ainakaan kovin hyvin koordinoitua. Kehitysyhteistyössä jos missä pätee "yhdessä olemme enemmän".

Olkoon tämä yksi vastaus siihen, miksi EU:n ulkopoliittinen yhtenäisyys olisi tärkeää ja hyvästä, jos ajatellaan koko maailman näkökulmasta. Balkanin tapahtumia koko 1990-luvun läheltä seuranneena en voi muuta kuin pitää yleensä ottaen hyvin perusteltuna sitä, että entisen Jugoslavian murheellisen kehityksen johdosta Maastrichtin sopimus aloitti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan nopean syventämisen. Ehkä Lissabonin sopimus viimeistelee tätä kehitystä luomalla pitkäjänteisemmän toiminnan mahdollistavia rakenteita.

Pekka Kärkkäinen 02.06.2009 9:57

Kysymys on ehdollinen. Ilman Lissabonin sopimuksen ratifiointia EU jää ulkopolitiikan kääpiöksi. Sitä varmaan Lissabonin sopimuksen vastustajat, kuten kotoinen Soinimme ja sekalainen seurakunta muita änkyröitä, toivovat.

Vaalien kannalta suuri jakolinja menee oikeiston ja vasemmiston välissä. Vasemmisto eli sosialistiryhmä ja EP vasemmistoryhmä suhtautuvat liennyttävästi Venäjään ja Turkkiin, konservatiiviryhmä EPP (ja muut siitä vielä enemmän oikealla) taas kärjistävästi. Tästä on kotimaasta hyvänä esimerkkinä Stubbin ja muun kokoomuksen toiminta, jossa pelataan Venäjän kanssa aika lailla vastakarvaan.

Kokoomusta kannattaa äänestää, jos halutaan räyhätä Venäjän suuntaan. Ja sitten kärsiä puutulleista, sähkönsyöttöongelmista, rekkajonoista ja mitä kaikkea muuta kiusaa Kreml keksiikään. Ja keksiihän se, venäläinen sielu ei kärsi mielikuvituksen puutteesta.

Sitä vain mietin, että kenen etua eurooppalaisen oikeiston toiminta ajaa. "Työväenpuolueena" - tai siis jos kokoomus ja sen sisarkonservatiivit oikeasti sellaisia olisivat - kokoomus pyrkisi edistämään kauppaa ja poistamaan kaupan esteitä. Se kun toisi töitä ja leipää suomalaisille. Mutta ei.

Onko kyseessä joku ideologinen linjaus (esim. "vapaussodan henki"?) vai puhdas taitamattomuus?

Elina Kiiski 02.06.2009 10:08

Kyllä Euroopan unionista on kehittymässä ja pitäisi kehittyä myös ulkopoliittinen suurvalta. Kehityksen on kuitenkin kuljettava käsi kädessä itse EU:n rakenteiden ja demokratian kehityksen kanssa. Mutta mielestäni Untolta erinomainen huomio, että suomalaisille asiassa on varsin huimasti totuttelemista.

Ulkopolitiikka on juuri se EU:n alue, josta on helppoa osoitella sormella epäonnistumisia. On totta, että unionin on ollut vaikeaa löytää yhteistä ääntä esimerkiksi Irakin sodan aikaan, sen vaikutusvalta on ollut pientä Lähi-idän konfliktissa ja esimerkiksi jotkut unionin maat eivät ole vieläkään tunnustaneet Kosovoa.

Samaan aikaan unioni on kuitenkin onnistunut valtavan mittakaavan rauhanprojektissa, joka on nykyään helppo unohtaa. Tosiasia kuitenkin on, että kummatkin maailmansodat aloittivat eurooppalaiset ja koko manner oli sodan ja vihan runtelema vielä kuusikymmentä vuotta sitten. Ei niin pitkä aika. Se, että unioni on onnistunut yhdistämään sotaisat valtiot keskenään ja että tänä päivänä EU:n alue on poliittisesti ja taloudellisesti maailman vakaimpia on asia, jota ei voi vähätellä.

Vaikka perinteisesti ajatellen EU:n on ulkopoliittisesti vielä pieni tekijä verrattuna vaikkapa Yhdysvaltoihin tai Venäjään, on EU suuri tekijä ulkopolitiikassa laajemmin ajateltuna. EU:n vakauttava vaikutus esim. hakijamaissa ja lähialueillaan on merkittävä. EU on kehitysyhteistyössä maailman suurin toimija ja se tekee mittavaa työtä konflkitien ennalta ehkäisyssä.

Mikäli Lissabonin sopimus astuu voimaan, saa myös perinteisempi ulko- ja turvallisuuspolitiikka mahdollisuudet kehittyä. Olisi tärkeää, että EU pystyisi toimimaan yhtenä rintamana tärkeissä maailmanpoliittisissa kysymyksissä. Toisaalta tällainen kehitys edellyttää EU:n kehittymistä yhä enemmän ylikansallisen demokratian suuntaan federalistisesti. Mikäli kovan tason ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tehdään EU:n toimesta, on sen johtajilla oltava aito mandaatti ja luottamus kansalaisilta sen tekemiseen. Tämä edellyttää Euroopan parlamenttivaalien tuloksen suoraa vaikutusta komission kokoonpanoon sekä komission täysivaltaista asettamista parlamentin ja jäsenmaiden parlamentaariseen valvontaan.

Federalismista ollaan keskusteltu varsin vähän näiden vaalien aikaan ja olisinkin toivonut aiheesta enemmän keskustelua. Unioni on jo monella tapaa federalistinen toimija ja keskustelu ja visiot siitä, mihin ollaan menossa olisivat tarpeen. Tuntuu kuitenkin, että poliitikot (ehkä Stubbia lukuun ottamatta) pelkäävät lausua F-sanaa. Suomessa federalismi on monella tapaa väärin ymmärretty asia ja ainakin niille, jotka uskovat ylikansallisen päätöksenteon mahdollisuuksiin ja vaativat EU:lta lisää demokatiaa, läpinäkyvyyttä ja avoimuutta federalistisella ajattelutavalla olisi paljon annettavaa.

Jarkko Rahkonen 02.06.2009 10:12

Päivän Hyvä Kysymys: Euroopan unionista ulkopolitiikan suurvalta?

Mahtipontinen näkemys.

EU:n nykytilanteen kannalta melko etäinen tila. EU:n ns.suuret valtiot kamppailevat sisäisestä vallasta ilman yhtenäistä linjaa Venäjään ja etäämpiin valtakeskuksiin.

Kysymyksen tavoitteeseen eteneminen edeyllyttää:

1. Alkavalla parlamenttikaudella pitäisi EU:n johdossa ottaa nykyistä jämäkämpi ote, sanoisinko lipposmainen ote. Barroson johdolla mikään ei muuttuisi. Tarvitaan Delors-tyyppi uuden komission johtoon. Lissabonin sopimuksen usiin valta-asemiin on saatava parhaat eurooppalaiset kyvyt.

2. EU:n on kohotettava auktoriteettiaan viemälllä vuosina 2009 - 2014 1menestyksellisesti tulokseen finanssi- ja talouskriisien hallinta ja ennalta ehkäisy sekä ilmastomuutoksen hallinta.

3. Uuden komission, mnisterineuvostojen sekä EP:n on toteutettava ihmisläheinen sosiaalinen ja työllisyyden Europpa niin, että eu-kansalaiset arvostavat tätä kansalaisuuttaan ja EU:ta niin, että myös haluavat äänestää eu-vaaleissa nykyistä selvästi aktiivisemmin.

4. EU voi olla ulkopolitiikan suurvalta vasta kun Lissabonin jälkeen päätetään vaikka uusi Lontoon sopimus jolla toteutetaan EU:n liittovaltio (Saksan mallinen). Suurvalta EU:sta tulee vasta kun se on ollut luomassa moninapaisen maailman valtioiden valtajärjestelmän, jossa napoina ovat: EU, Yhdysvallat, Venäjä, Kiina (mahdollisesti myös Intia, Afrikka ja muu Amerikka). Tätä voimme kutsua vaikka nimellä Maailman Unioni (eng WU ja sama kaikilla kielillä).

Kun em. toteutuu suurvalta-käsite voidaan siirtää historiaan.

Peter Ekholm 02.06.2009 11:06

Suurvallalta vaaditaan suurvallan eväät. EU:n keinot ovat korostetusti turvallisuuden pehmeällä puolella: on kehitysyhteistyötä, kaupankäyntiä ja nousevaa siviilikriisihallintaa. Yhteisten kovien keinojen valikoima puuttuu.

Se erottaa meidät Yhdysvalloista ja Venäjästä. Amerikkalaiset ovat petoja tiivistäämään eroja (muistakaa uusi ja vanha Eurooppa).

Amerikkalaiset ovat verranneet mm. seuraavin määrein: Yhdysvallat on Mars ja EU Venus (ei kaivanne selityksiä); Yhdysvallat on sheriffi, EU kapakanpitäjä - roistot jahtaavat sheriffiä, joka suojelee kapakanpitäjää, joka tarjoilee kaikille; USA tarjoilee päivällisen ja EU hoitaa tiskit - Jugoslavian kriisissä EU oli kyvytön ja USA:ta tarvittiin hoitamaan väliintulo - EU tiskaa maksamalla jälleenrakennusta sekä fyysisesti että henkisesti.

EU:n työkalupakki on vajaa suurvallaksi.

Arja Alho 02.06.2009 11:57

Olisi hyvä myös kielenkäytössä ja käsitteissä ryhtyä hakemaan maailmanpolitiikan kumppanuudelle ja keskinäiselle riippuvuudelle uudenlaisia ilmaisuja. Suurvalta pitää aina sisällään sen, että joku on pienempi tai alistettu.

EU:n pitää voida olla edistämässä uutta kansainvälistä järjestystä, jossa kestävälle kehitykselle luodaan perusteita ja jossa itsekukin maa kantaa vastuunsa oman huoneensa osalta.

Pekka Kärkkäinen 02.06.2009 12:16

Peter Ekholmilla oli erinomaisia vertauksia. Historiallinen fakta on, että suurvalta ilman uskottavaa armeijaa ei ole suurvalta. Kaupallisilla asioilla uhkailu ei riitä, jos toinen on valmis laittamaan rautaa rajalle tarvittaessa. Ja kuten Peter edellä muistutti, niin EU:lla sitä rautaa ei ole.

Muurari ilman käsiä ei ole kovin arvokas mies rakennustyömaalla, näin olen oppinut. EU ilman piinkovaa yhteistä armeijaa ei voi olla oikea suurvalta. Ja tähän ei päästä ennen kuin Natosta aika jättää.

Humoristisena loppukaneettina voisin todeta, että jos EU menee enemmän liittovaltion eli federaation suuntaan, niin ehkä unionia voisikin sitten kutsua nimellä FU. :-)

Sirpa Pietikäinen 02.06.2009 12:37

Oma tahtotilani EU:n globaalissa johtajuudessa on asettaa EU:n toiminnan ykkösprioriteetiksi multipäätöksentekojärjestelmien (YK, IMF, WTO jne) vahvistaminen transatlanttisiin suhteisiin keskittymisen sijaan. YK-järjestelmän vahvistaminen on asetettava EU:n ykköstavoitteeksi, koska se on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi paikka linjata maailmanlaajuisesti kaikkea olennaista: turvallisuutta, taloutta, ympäristöä ja ihmisoikeuksia.

Vahva YK on EU:n etu. Unionin suhtautuminen maailmanjärjestöön on ollut ailahtelevaista ja unionin vaikutusvalta YK:n sisällä painoarvoamme alhaisempi. Liian paljon energiaa tuhlautuu yhteisten kantojen hiontaan sen sijaan, että keskityttäisiin aidosti löytämään ratkaisuja globaaleihin kysymyksiin maailman muiden alueiden kanssa. Maailmanjärjestön areenoilla keskenään ristiin puhuva EU tekee itselleen sekä maailmanjärjestön tehokkaalle toiminnalle vain hallaa. Uudenlaisten haasteiden ratkaisemiseksi kohdistettujen toimien ohella EU:n tulee seuraavalla kaudellaan keskittyä globaalissa toiminnassaan YK:n uudistamiseen.

Unionin YK-politiikan suhteellinen tehottomuus tuo esille sen, että EU:n suurimpia heikkouksia on sen ulospäin edustautumisen hajanaisuus. Lissabonin sopimuksen ulkopoliittiset virat vastaavat osaltaan tähän ongelmaan luomalla yhtenäisyyttä ja jatkuvuutta EU-ulkopolitiikkaan. Tämä uusi johtajuus avaisi myös ennennäkemättömän mahdollisuuden yhtenäisempään YK-politiikkaan.

Yhtä tärkeää jolle tärkeämpää on kuitenkin jäsenmaiden halukkuus toimia yhtenäisesti: ulkopoliittinen päätösvalta tulee Lissaboninkin jälkeen olemaan pitkälti kansallisissa käsissä. Jollei jäsenmailla ole aitoa halua yhteistyöhön, on yhtenäisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tie tulevaisuudessakin takkuista. Jaettu ymmärrys yhtenäisemmän ulkopolitiikan huomattavista vahvuuksista itsenäisen ja sekalaisen sooloilun sijaan on ydinkysymys.

EU-puolustusyhteistyö hoituu jouhevasti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa. Haasteena kansainvälisessä kriisinhallinnassa on niin ikään YK:n vahvistaminen sekä EU:n kasvava panostus siviilikriisinhallintaan.

Mielestäni tulisi myös painottaa sitä tosiasiaa, etteivät EU:n yhteinen ja toisaalta kansallinen ulkopolitiikka ole toisiaan poissulkevia. Ne päinvastoin täydentävät toisiian: on asioita, jotka paremmin hoituvat EU:n kautta ja asioita, jotka hoituvat paremmin kahdenkeskisillä neuvotteluilla.

EU:n kolmas aikakausi on sosiaalisen vastuun ja globaalin johtajuuden. Eurooppalaisten turvallisuus edellyttää huomattavasti tiiviimpää jäsenvaltioiden yhtenäisyyttä kaikilla politiikan osa-alueilla.

Kristian Sundqvist 02.06.2009 13:03

Erittäin mielenkiintoinen päivän hyvä kysymys! Siihen tosin on mahdotonta vastata lyhyesti. Keskitytään EU:n ja Venäjän suhteisiin, että vastaus pysyisi jotenkin mitoissaan.

Suurvalta-käsitteestä sen ja mahdollisista uusista maailmanjärjestyksistä on sanottava, että Venäjä ainakin haluaa olla suurvalta (vaikka se ei useilla mittareilla tällä hetkellä ole), ja tämä on realiteetti johon muun Euroopan on jotenkin vastattava.

Venäjällä on kaksi voimavaraa, jotka tekevät siitä eurooppalaisesti ja globaalistikin merkittävän voimatekijän - fossiilisten polttoaineiden varannot sekä viime kädessä ydinaseisiin pohjaava asemahti. Tuotantorakenteeltaan Venäjä on kehitysmaa (se vie raaka-aineta ja tuo jalostettuja tuotteita), samoin elinajanodotteeltaan, korroption osalta ja monella muullakin mittarilla. Venäjä on siis samaan aikaan suurvalta ja totalitarismiin kallistuva kehitysmaa - haastellinen lähtökohta EU:n Venäjä-politiikalle.

Otan tässä Venäjän lähtökohdaksi siksi, että jos EU haluaa olla ulkopoliitikan suurvalta maailmassa, sen olisi ensin oltava sitä Euroopassa. Kun eräänlaisena vastapoolina on ulkopoliikkansa sotilasmahtinsa pohjalle rakentava Venäjä, on myös EU:n siis oltava sotilasmahti. Sitähän se onkin, kun unionin puolustusmekanismi de facto on Nato. Lisäksi unionin jäsenmaissa, jos EU siis haluaa suhteellisesti vahvistua Venäjään nähden, on vähennettävä energiariippuvuutta Venäjästä.

Tällainen kaksinapainen Eurooppa, joka meillä siis jo on, on tietenkin surullinen juttu. Avaimet ovat koko ajan olleet Venäjällä - niin kauan kuin se haluaa olla aggressiivinen ja potentiaalisesti ekspansiivinen suurvalta pelottaa Venäjä etenkin neuvostomiehityksen kokeneita EU-maita. Liittolaiset Venäjältä ovat käymässä vähiin - kun Serbia vähitellen lähestyy länttä ja EU-jäsenyyttä, jää Putinin ja kumppanien ainoaksi eurooppalaiseksi liittolaiseksi Valko-Venäjän tunkkainen diktatuuri. Venäjä on eristänyt itse itsensä.

Avain Arja Alhon peräänkuuluttamalle uudelle "suurvallattomalle" kansainväliselle järjestykselle olisi Euroopassa se, että Venäjä suostuisi ns. normaaliksi valtioksi suurvaltaleikkien sijaan. Nykytilanne on tragedia etenkin Venäjälle itselleen. Voi vain kuvitella, mitä päättyvän vuosikymmenen öljy- ja kaasutuotoilla olisi maassa saatu aikaan, jos ne olisi panostettu infrastruktuurin parantamiseen, tuotantorakenteen kehittämiseen sekä sosiaaliturvaan ja kansanterveyteen.

Nyt öljymiljardit ovat virranneet Putinille uskollisten oligarkkien taskuihin sekä asevarusteluun.

Teemu Lehtinen 02.06.2009 13:10

Niin kauan, kun komissio edustaa unionia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, meillä on kahden lautasen ongelma. Sitten, kun ulkopolitiikka saadaan samalle tasolle kauppapolitiikan kanssa, toisin sanoen vain ja ainoastaan komission neuvottelee, sopii ja allekirjoittaa, ollaan tilanteessa, jossa EU on todellinen ulkopoliittinen suurvalta. Sitä ennen on tietysti täytynyt tapahtua paljon, todellisen yhteisen armeija, puolustuksen jne. saralla. Ja Ranskan ja Saksan, Ison-Britanniankin, luopua vanhoista tottumuksista, joita kai parhaiten voisi luonnehtia termillä delusions of grandeur.

Voisivatko omat meppimme olla ihan aidon federalistisia, ihan puoluekannasta huolimatta. Sillä tavalla voisi vihdoin päästä eroon siitä äänestäjiä mietityttävästä pulmasta, että ei se suomalainen ääni missään kuulu. Tässä on tuhannen taalan - tai miljoonan euron - paikka saada vihdoinkin sellainen rooli, josta suomalaiset ovat uneksineet; osana Euroopan federalistista unionia aidosti itsenäinen suhteessa maailman suurvaltoihin.

Jan Rossi 02.06.2009 13:19

Valitettavasti EU:sta ei voi kehittyä ulkopolitiikan suurvaltaa, koska EU:lla ei ole yhtenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. On vain yhteisiä julistuksia, mutta koko Eurooppaa koskevaa yhteistä missiota EU:lla ei ole, johtuen Ranskan, Saksan ja Britannian historiasta. Lisäksi EU:lla ei ole paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa, eikä se ole NATO:n jäsen.

Kirjoitin aiemmin jo, että EU ja NATO tulisi sulauttaa toisiinsa. Natosta EU saisi jalansijaa turvallisuuspolitiikan ytimiin. Miksi näin ei ole jo aiemmin tehty? EU:n 27 jäsenmaasta 21 kuuluu jo Natoon. Miksi siis pyritään erilliseen turvallisuuspolitiikkaan kun tarjolla on jo valmiiksi katettu pöytä? NATO on ainoa todellinen globaaliturvallisuusorganisaatio, jossa on kaikki toimivat aspektit toimivaan turvallisuusyhteistyöhön.

Jan Rossi

Kristian Sundqvist 02.06.2009 15:44

Lisätään vielä edelliseen viestiini, että täällä Britanniassa nämä asiat näyttävytyvät kovin toisenlaisina kuin Suomessa. Georgian sodan aikaan ei keskusteltu siitä, miten EU:n tulisi reagoida, vaan miten Naton tulisi toimia. Tallinnan patsaskiistan aikaan (joka ylitti kuin ylittikin täällä uutiskynnyksen) ehdotti eräs tory-MP, että Naton pitäisi ajaa sotalaiva parkkiin Tallinnan satamaan muistutukseksi Venäjälle siitä, että Virolla on nyt voimakkaat suojelijat.

Britanniassa vallitsee vahva käsitys ja ajatusmalli, että Eurooppaa ei enää koskaan saa jättää totalitarismin (tässä tapauksessa Venäjän) kynsiin. Etenkin Puolalle annettu ja petetty lupaus toisessa maailmansodassa on jättänyt merkkinsä anglosaksiseen Eurooppa-käsitykseen. "Ette enää koskaan jää yksin", oli viittaamani parlamentaarikon, jonka nimi on kyllä päässyt unohtumaan, viesti Virolle. Tavallinen britti puolestaan näkee nyky-Venäjän Neuvostoliiton suorana jatkumona, karvalakkien ja vankileirien harmautena. Toki Venäjä on briteille henkisesti yhtä kaukana kuin esimerkiksi Kiina.

Pointtini on se, että monille briteille (ml. poliitikot) Venäjä on yhä "pahan valtakunta", jos reaganilaista ilmaisua käyttää. Tämä havainto on pistänyt pohtimaan maamme Nato-jäsenyyttä, jota päivän hyvä kysymyksin sivuaa, uudelta kantilta. Kylmän sodan asenteet elävät ja voivat hyvin Eurooopassa, toki Putin on ollut tämän tilanteen merkittävin takuumies. Mahtuuko tällaiseen Eurooppaan ajatus Euroopan unionista ulko- ja sotilaspoliittisena suurvaltana?

Loppukevennys: eilen meidän perheellemme tupsahti postilaatikosta postia Britannian hallitukselta, muistutettiin että käykäähähän äänestämässä vaaleissa. Kaltaisillemme maahanmuuttajille ne tulevat omalla kielellämme, hieno idea! Huonompi juttu tosin oli, että meidän kirjeemme oli urduksi. Noh, sainpa vaalien kunniaksi elämäni ensimmäisen urdunkielisen kirjeen.

Jorma Piironen 02.06.2009 15:47

Blogin pitäjälle sanon, etteivät ne ohiolaiset ja minnesotalaisetkaan harjoita suurvaltapolitiikkaa. He ovat antaneet valtakirjan Washingtonin poliitikoille ja virkamiehille tehdä sitä. Suomalaiset eivät halua antaa Venäjän suhteiden hoitoa Brysseliin. Ymmärrettävästi.

Pekka Kärkkäisen ensimmäisestä puheenvuorosta taas tuli mieleen, että Venäjä on jo ryhtynyt tuumasta toimeen rekkajonojen poistamiseksi. Koska Suomi on itse ajanut rautatieliikennekapasiteettinsä alas, niin maamme pääsee eroon ikävästä kauttakulkukaupasta. Ja kun metsäteollisuuskin Suomesta loppuu, niin jonoja on kohta enää Helsingin tietulliasemilla.

Jan Rossi 02.06.2009 15:50

Arvoisalle Kristian Sundqvistille sanoisin näin, että siellä Britanniassa hallitus horjuu pahasti. Sisäministeri Smith eroaa ja pian perässä tulee Darling ja sitten onkin pääministeri Brownin vuoro. Pääministeriksi nousee ulkoministeri Miliband. Tilannehan on se, että Brown ei enää hallitse tilannetta. Brown on entinen pääministeri viimeistään eurovaalien jälkeen. Miliband on Labourin viimeinen toivo pysyä vallassa 2010 vaalien jälkeen.

Jan Rossi

Kristian Sundqvist 02.06.2009 16:47

Jan Rossi,

Joo, täällä ovat eurovaalit jääneet täydellisesti kohta kuukauden kestäneen kulukorvausskandaalin varjoon.

Hämmästyttävää kyllä, suurten puolueiden kannatus ei eurovaaligallupien mukaan ole juurikaan laskenut edellisistä vaaleista. Britannian itsenäisyyspuolue, joka kannattaa maan eroa unionista, on tosin eräiden ennusteiden mukaan saamassa yli kymmenen prosentin kannatuksen ja 8-11 parlamenttipaikkaa. Eiköhän tuosta porukasta löydy brittifutisfani Soinille hengenheimolaisia...

Jarkko Rahkonen 02.06.2009 16:58

Kirjoituksessani edellä 2.6.klo 10.12. asetin EU-suurvallalle sellaiset ehdot, että niitä ei voida täyttää lähitulevaisuudessa. Jos ehdot täyttyvät ollaankin jo Maailman Unionissa (WU), jossa suurvalta-käsite joutaa historiaan.

Kristian Sundqvist, klo 13.03, näkee ongelmana EU:n ja Venäjän intressien sovittelun. Tosiaan nyky EU:ssa Saksa, Ranska ja eräät muutkin EU-maat hoitelevat suhteitaan suoraan Venäjään, jolloin EU pysyy heikkona. Katson, että EU ja Venäjä eivät bilateraalisissa neuvotteluissa pysty intressejään sovittelemaan juuri em sooloiluista johtuen. Sen sijaan saamalla EU ja Venäjä Yhdysvaltojen ja Kiinan ohella sopimaan moninapaisesta Maaiman Unionista voitaneen EU:n asema nostaa muiden valtojen rinnalle..

Sirpa Pietikäinen esittää klo 12.37 pitkäaikaisena YK-liiton puheenjohtajana YK-politiikan ydinasiat. Valitettavasti YK on usein pattitilanteessa tärkeitä maailmanongelmia ratkottaessa. Turvallisuusneuvosto luotiin II maailmansodan jälkitilanteessa, mutta ei edusta nykymaailman tarpeita, nykyisiä valtasuhteita. Kun YK:ta ei kyetä uudistamaan ns. suurvaltapolitiikka toimii YK:n ulkopuolella, vastoin 1940-luvun tavoitteita.

Tilanne on kärjistynyt kun 1990-luvulla maailma muuttui yksinapaiseksi Yhdysvaltojen suurvalta-aseman korostuessa. Maailman finassi- ja talouskriisi nostaa Kiinan merkitystä ja tarjoaa EU:lle ja Venäjälle mahdollisuuden yhdessä Kiinan kanssa synnyttämään Yhdysvaltojen kanssa moninapainen maailman valtapolitiikka.

Yhdysvaltojen talouskriisi vielä syvenee joten nyt on tilaisuus toteuttaa maailmantason uusi talousjärjestys. Tilaisuus saattaa valua käsistä ellei EU ota johtajuutta saamalla mukaan muut em. tahot uutta talousjärjestystä luomaan.

Kertauksena muistutan, että keskeiset YK valtiot olivat 1940- luvulla luomassa IMF:n (valuuttarahasto), Maailman Pankin (World Bank) ja Bretton Woods valuuttajärjestelmän. Tätä uusittiin 1970-luvulla mukana aktiivsesti silloinen Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto. Siis mikä oli mahdollista sotakriisin jälkeen olisi tarpeen nyt entiset rakenteet murtaneen talouskriisin jälkeen.

Seuraan jonkinverran Yhdysvaltojen talouskriisin asiantuntijakeskusteluja. Ilmeistä on, että Yhdysvallat ovat täällä tiedettyä enemmän riippuvainen Kiinan ostamien arvopapereiden varoista ja suorista (osittain salaisista) sijoituksista yhtiöiden osakkeisiin. Saattaa olla, että Kiina pitää valttikortit piilossa pitkään ja kiristää omistajavaltaansa Yhdysvaltojen finanssi- ja yritysmaailmassa. Saattaa olla, että Kiina tavoitteleekin kaksinapaista maailmanvaltaa, mikä ei ole EU:n eikä Venäjän etu.

Edellä esitetyn perusteella EU ei voi harjoittaa suurvaltapolittiikkaa ellei luoda kokonaan uutta maailmanvaltajärjestystä mistä kirjoitin kol 10.12.

Unto hyvä, otit ehkä liian suuren suurvaltapolitiikan tälle pienelle foorumille.

Jouni Pulli 02.06.2009 18:41

Teemu Lehtinen kiteyttää niin oivallisesti EU:n suurvaltamahdollisuutta ja sen suomaa etua meille suomalaisille, ettei asiaan sinänsä juurikaan ole lisättävää varsinkin kun aiemmin on jo todettu, että EU:n suurvalta-asema monia suomalaisia tuntuu jossei pelottavan niin ainakin jotenkin ahdistavan.

Kristian Sundqvist tuo kommentillaan hyvin esiin UK:n kiinteän yhteyden Natoon ja sitä kautta Yhdysvaltoihin. Tämä ”pikkuvelisyndrooma”, jota jotkut ovat alatyylisesti jopa puudelismiksi kuvanneet, on luonnollisesti kivi kengässä EU:lle mutta, onko se jopa ylitsepääsemätön vuori briteille? Kumpi tarvitsee toista enemmän britit EU:ta vai EU brittejä?

Mika Rossi 02.06.2009 19:06

En ole oikein ehtinyt harmikseni tänne pariin päivään kirjoittamaan, kun on pitänyt tehdä töitäkin :)

Talouskriisin keskellä on nähtävissä, että saattaa olla muodostumassa kansainvälisiä uusia koalitioita, jotka pyrkivät sopimaan kaikista keskeisistä talouden reunaehdoista. G20 saattaa jäädä piankin unholaan ja pääkeskustelijoina kansainvälisessä talouspolitiikassa ovat USA ja Kiina. Ehkä pari muuta maata sopii joukkoon.

Tästä syystä pienen maan näkökulmasta on hyvä, että Euroopan Unioni esiintyy yhdellä äänellä tulevaisuudessa muilla kansainvälisillä foorum. Talouskriisistä noustaakseen EU-maiden täytyy kyetä esimerkiksi talous- ja veropolitiikan koordinaatioon. Verokilpailua EU:n sisällä tulee välttää ja luoda yhteisiä kasvun edellytyksiä. Näin voimme pärjätä osana kansainvälistä yhteisöä. Se on Suomenkin etu.

Pekka Kärkkäinen 02.06.2009 21:12

Jarkko Rahkosella oli tuossa aikaisemmin erinomainen pointti: ai he on todellakin iso ja moniulotteinen. Kuten suurvaltapolitiikan kiemurat aina.

Tilanne pyörii pitkälti entisten, nykyisten ja tulevien suurvaltojen näkemysten ympärillä. Entisiä suurvaltoja edustavat lähinnä Iso-Britannia, Ranska ja jossain määrin Saksa. Yhdysvallat on kiistaton nyky-ykkönen, mutta lasken tähän joukkoon myös Venäjän ja Kiinan. Jarkko ja Kristian Sundqvist jo tuossa aikaisemmin perustelivat miksi näin on. Onko EU sitten tulevaisuuden suurvalta?

Näen asian niin, että mahdollisuuksia on, jos EU:n isot maat ovat siihen valmiita. Mielestäni Suomen kannattaisi ajaa suurvalta-agendaa, meille olisi siitä merkittävää poliittista ja taloudellista etua. Mutta suurvaltapolitiikassa aitaa ryskyy ja miestä kaatuu, ollaanko siihen valmiita? Suomalaisilla on kokemusta kahdesta suurvaltajaksosta: ensin osana Ruotsia 1600-luvulla ja sitten osana Venäjää 1800-luvulla. Ensimmäisessä tapatettiin puolet aikuisikäisistä miehistä Baltiassa, Saksassa ja Puolassa, toisesta selvittiin aika pienin vaurioin. Kaartin pojat hieman kärsivät vilua ja nälkää Balkanin vuorilla...

Mutta toinen iso kysymys on, sallivatko nykyiset suurvallat EU:n liittyä klubiinsa ja mahdollisesti potkia nykyisiä suurvaltoja klubista pois? Kuinka paljon kitkaa moinen kehitys mahtaa aiheuttaa?

Intia on myöskin nouseva mahti, tulisiko EU:n rakentaa strategista kumppanuutta sen kanssa? Olisiko maailmanjärjestys muokattavissa uuden triumviraatin kesken Euroopan-Aasian-akselille, jossa mukana olisivat EU, Kiina ja Intia? Jossain vaiheessa Kiina laittaa vekselit maksuun, ja silloin USA:lla on vaikeaa. Ehkä Kiina odottaa tilannetta, jossa sen oma valuuttavaranto alkaa olla lopuillaan ja inflaatio on lähdössä nousuun eli juuri silloin kun Yhdysvalloilla olisi reaalinen mahdollisuus hoitaa velkansa. Tällä hetkellähän näin ei ole.

Vai pidämmekö kiinni demokratian arvopohjasta ja annamme piutpaut reaalipolitiikalle? Tyypillisesti suurvaltapolitiikan valta-aspekti sivuuttaa moiset tarpeettomat yksityiskohdat. EU-mailla ja Yhdysvalloillakin on erinomaiset välit, vaikka Guantanamon leiri rikkoo jokaista mahdollista kansainvälisen lain pykälää. Eikä Venäjänkään suhteen liian tarkkoja olla. Pääasia että kaasu kulkee ja kauppa käy.

Mutta kuten sanottua, liian paljon spekuloitavaa blogin aiheeksi. Kansainvälisen politiikan kontrafaktuaaliset aspektit ja skenaariot vaativat paljon palstatilaa.

Jan Rossi 02.06.2009 22:03

Oli upea tilaisuus Vanhalla tänään. Tapasin Unskinkin ja käteltiin. Unski veti upeasti paneelin. Tapasin myös Anneli Jäätteenmäen ja keskustelimme muun muassa ihmisoikeuspolitiikasta. Tapasin myös Satu Hassin ja Heidi Hautalankin. Upeaa porukkaa. HS:än tilaisuus on ainutlaatuinen. Stubb kävi paikalla puhumassa EU:sta, josta olin toki erimieltä. Stubb kertoi, että mepit eivät edusta jäsenmaitaan, vaan poliittisia ryhmiään. Totta. Kysymys vaan on se, että missä kansallisvaltioiden ääni kuuluu EU:ssa? Ainoa kanava on ministerineuvosto.

Jan Rossi

Esko Hussi 02.06.2009 22:32

Tuntuu vieraalta olla jonkin suurvallan kansalainen. Näitä blogimerkintöjä lukiessa tulee mieleen ystäväni toteamus vuosien takaa: meillä vaimo päättää kodin raha-asiat ja hankinnat, minä ratkaisen isot ja merkittävät asiat kuten perheemme kannan Persianlahden sotaan.

Isoja EU-asioita on mukava pyöritellä. Mutta perusasiat syntyvät pienistä. Niistä syntyvät perimmiltään rauhanasiat ja sodanasiat. Ja EU ykköstehtävä on sodan välttäminen. Siinä on mielestäni riittävä suurvaltatehtävä.

Jukka Relander 03.06.2009 0:11

Puhuttaessa EU:sta suurvaltana kannattaa muistaa että se on maailmanhistorian ensimmäinen suurvalta joka

1) laajenee vapaaehtoisesti ja jonka

2) jäsenyyttää jonotetaan sen porteilla.

Rauhaanpakottamisen suurvalta maailmassa jo on, mutta kuten Johanna Sumuvuori esittää keskeisessä vaaliteesissään, EU voisi olla siviilikriisinhallinnan suurvalta. Se, johon luotetaan, joka ajaa omansa sijasta yleistä intressiä ja se, joka omalla toiminnallaan saa myös vietyä rauhankehitystä eteenpäin.

Tarkkoja numeroita laskematta uumoilen, että maailmassa on enemmän maita, jotka ovat olleen jonkin eu-maan siirtomaita, kuin maita, jotka eivät ole. Tämä asetelma luo EU:lle suuren vastuun, mutta luo myös mahdollisuuksia. Kontakteja on, niitä pitäisi vain hyödyntää tehokkaammin.

Vesa Heikkinen 03.06.2009 0:33

Todella innostava ja suorastaan lennokas aihe.

Kuten edellä on jo tullut ilmi, tätä kysymystä ei ole juurikaan vaalikampanjoissa käsitelty. Jotenkin tulee mieleen, että puolueet ja ehdokkaat tahallaan välttelisivät näitä kysymyksiä, jotta "EU-kriittiset" ihmiset eivät ärsyyntyisi. Tämä olisi toki ymmärrettävää, mutta toisaalta luulisi, että oikein voimakkaan federalistinen sanoma vaikuttaisi myös niihin, jotka eivät muuten näe politiikalla olevan merkitystä.

Pilvi Torstilla on mielestäni hieno iskulause: "Politiikan pitää pelastaa maailma." Eikö myös voisi sanoa suoraan: "EU:n pitää pelastaa maailma"? Itse olen sitä mieltä, että suurvaltana EU:lla olisi todelliset mahdollisuudet tehdä maailmasta parempi paikka - taloudellisella, teknisella, älyllisellä ja moraalisella ylivallalla.

Pekka Kärkkäinen 03.06.2009 7:55

Enpä ole aikaisemmin tullut sanoneeksi tätä, mutta kyllä tuo Pilvin slogan kuvaa lähinnä ehdokkaan kokemattomuutta politiikassa ja hänen taustaryhmänsä - johon muuten kuuluu puolet SDP:n sisäpiiristä - näkemyksen puutetta kuin mitään muuta. Tästä Arja Alhokin kirjoitti blogissaan:

http://arjaalho.fi/blogi/

Minusta se on samaa tasoa kuin "jääkaapin on pidettävä ruuat viileinä" tai "auton on kuljetettava ihmisiä paikasta A paikkaan B". Tai vanha kunnon "enemmän hyviä asioita, vähemmän huonoja asioita". Samaan sarjaa toki kuuluu Timo Soinin "missä EU, siellä ongelma" tai Ukko Metsolan "ansaitset ammattilaisen".

Näen että media (HS mukaanlukien) on pahasti epäonnistunut tehtävässään arvioida kriittisesti eri puolueiden ja ehdokkaiden ohjelmien sisältöjä. En siis halua nostaa ketään huonoudessa muiden yläpuolelle, edelläolevat ovat vain yksittäisiä esimerkkejä.

Kääntäisin siis tuon Pilvin sloganin muotoon "median pitää pelastaa politiikka". Poliitikot - kokeneet tai kokemattomat - eivät tule sitä tekemään.

Sari Rannanpaa 03.06.2009 9:56

Nain aamutuimaan yllaolevaa keskustelua sivuava kommentti: eilisen EurActiv oli tehnyt hyvan koosteen europuolueiden vaaliohjelmista. Kolme paaaihetta ovat: talouskriisi, ilmastonmuutos ja energiapolitiikka seka EU:n rooli maailmanpolitiikassa.

http://www.euractiv.com/en/eu-elections/2009-european-party-manifestos-glance/article-181980

Mikko Airto 03.06.2009 12:41

Kai se on pakko vähän oman puolueen tavoitteita nostaa, mutta tuo EurActivin tulos on identtinen Euroopan Vihreiden vaaliohjelman tavoitteen kanssa.

Vihreät haluavat luoda seuraavalla parlamenttikaudella 5 miljoonaa työpaikkaa vihreän teollisuuden ja teknologian ja energian alueille, ja muutenkin näkemyksemme mukaan tärkeintä on ratkaista juuri nuo kolme kriisiä ja ne voidaan ratkaista yhtenä kokonaisuutena.

Varsinainen kysymys EU:n suurvaltapoliittisesta asemasta on sellainen, josta olen itse paljon puhunut turuilla. Maailma tarvitsisi yhden "toisenlaisen suurvallan". Sellaisen, joka toimii maailman "omatuntona", niin naiivilta kuin se kuulostaakin. Ja vaikka asiaa miettisi perinteisemmän politiikan päämäärän, eli omien etujen kahmimisen kautta, niin mikään Euroopan maa ei ole riittävän iso suurvallaksi neuvottelemaan Kiinan, Intian, Indonesian ja USA:n kaltaisten järkäleiden kanssa. Unionin jäsenmailta on viisasta politiikkaa toimia unionina ulospäin. Mutta sitä pitää vielä linjata, että mitkä ovat unionitason asioita ja mitkä eivät. Miltei asiassa kuin asiassa unioni voi tehdä "visiotason" linjaukset, mutta sen pitäisi pyrkiä välttämään näpertelyä triviaaleissa asioissa.

Ville Jalovaara 03.06.2009 23:54

Euroopan unionista ulkopolitiikan suurvalta? Hyvä ajatus, mutta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan taakse pitäisi saada nykyistä tiiviimmin kaikki EU-maat. Myös menneen maailmanvallan kaihossa elävät Iso-Britannia ja Ranska. Tavoitteena voisi olla, että Ranskan ja Iso-Britannian pysyvät istuimet YK:n turvallisuusneuvostossa korvattaisiin EU:n yhteisellä edustuksella. Saattaa olla liian kunnianhimoinen ajatus, jos yhteistä mielipidettä on jo nyt välistä kovin vaikea löytää, mutta siihen suuntaan olisi kuljettava. YK:n merkitys on erittäin suuri maailmassa edelleen sikäli, että siinä on mukana lähes kaikki maailman valiot. EU:n volyymi on samaa luokkaa kuin muiden pysyvien turvallisuusneuvoston jäsenten. Ranskan ja Iso-Britannian - ydinaseistaan huolimatta - yksin puolestaan ei.

Luetuimmat
  1. 1

    ”Emme halua enää muslimeja” – Tšekki on ottanut vastaan vain kourallisen pakolaisia, eikä juuri kukaan halua enempää

  2. 2

    Pyöreälehtinen viherkasvi paljastaa nyt trendikodin – kasvin pikkuversoista maksetaan jo isoja summia

  3. 3

    Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

  4. 4

    Törkeitä veropetoksia, törkeitä pahoinpitelyjä ja törkeitä rattijuopumuksia – HS selvitti kuntapäättäjien rikostuomiot, katso millaisiin rötöksiin kotikunnassasi on syyllistytty

  5. 5

    Ateisti on moraaliton ihminen – paitsi Suomessa

  6. 6

    ”Olen yrittänyt ymmärtää äitiäni” – vielä moni kolmikymppisistä on elänyt lapsuuden, johon heijastuivat sotasukupolven traumat

  7. 7

    ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

  8. 8

    Näyttää aivan tavalliselta rahtikontilta, onkin raskas kranaatinheitin – suomalaiset kehittivät uuden asejärjestelmän Arabiemiraattien pyynnöstä

  9. 9

    Rinta-Nikkolat ostivat kodin pelkkään kuntokartoitukseen luottaen, sitten todellisuus alkoi paljastua – kirpparilla myyty patja paljasti talon karmean kunnon

  10. 10

    Jäämerellä purjehtinut tutkimusryhmä kertoo löytäneensä yllättäen muovia keskeltä avomerta – se kertoo siitä, kuinka pitkälle muovisaaste on levinnyt

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

  2. 2

    Törkeitä veropetoksia, törkeitä pahoinpitelyjä ja törkeitä rattijuopumuksia – HS selvitti kuntapäättäjien rikostuomiot, katso millaisiin rötöksiin kotikunnassasi on syyllistytty

  3. 3

    ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

  4. 4

    Rinta-Nikkolat ostivat kodin pelkkään kuntokartoitukseen luottaen, sitten todellisuus alkoi paljastua – kirpparilla myyty patja paljasti talon karmean kunnon

  5. 5

    Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

  6. 6

    Viikko, jolloin kyllästyin olemaan feministi

  7. 7

    Tamperelainen tanssinopettaja teki historiaa MM-tatamilla: ”Tiesin, miten pitkäksi aikaa saa mielihyvää, kun onnistuu tällaisessa paikassa”

  8. 8

    Ateisti on moraaliton ihminen – paitsi Suomessa

  9. 9

    ”Olga” tarjosi kaksiota Helsingin Sörnäisistä 500 eurolla kuussa – Näin tehdään vuokra-asuntohuijaus

  10. 10

    Nykymissit valmistautuvat kilpailuunsa kuin urheilijat – ja näyttävät saunapuhtainakin hämmentävän hyviltä, koska kauneuden eteen tehdään töitä enemmän kuin koskaan

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

  2. 2

    Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

  3. 3

    Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

  4. 4

    Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

  5. 5

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  6. 6

    Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

  7. 7

    Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

  8. 8

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  9. 9

    ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

  10. 10

    Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

  11. Näytä lisää