Perässähiihtäjä

Tuleeko näistä Facebook-vaalit?

Tiistai 29.3. 2011 ja kahdeksastoista postaus.

Kiitos sosiaalipoliittiseen keskusteluun osallistuneille. Ei voi muuta kuin ihastella kommentaattoreitamme, että tästäkin aiheesta syntyi näin vilkas, monipuolinen ja asiapitoinen keskustelu. Anna-Riitta Sippola esitteli kirjan Sosiaalipolitiikka - hukassa vai uuden jäljillä tänään HS:ssa. Pysytään sosiaalisella puolella, kun on alkuun päästy.

Sain eilen postissa mieluisan kirjeen ( tänään tuli hauskasti sanomalehtileikkeistä askarreltu haukkumakirje, josta oli unohtunut lähettäjän nimi pois, kiitos!), jossa Valtiotieteellinen yhdistys kertoi kuulumisistaan ja lähetti tuoreen vaaliaiheiseen Politiikka-lehden.

Yksi kirjoituksista käsitteli vaalikampanjaa sosiaalisessa mediassa. Tutkija Jarmo Rinne vaikuttaa aiheeseen hyvin perehtyneeltä. Lainaan keskustelumme pohjustukseksi muutaman kohdan Rinteen tekstistä.

1. Suomessa oli vuoden 2011 alussa hieman runsaat 1,8 miljoonaa Facebookin käyttäjää eli runsas kolmasosa kansalaisista on periaatteessa tavoitettavissa siellä. Muut sosiaalisen median sovellutukset, kuten Youtube, Twitter, Myspace ja Flickr, häviävät suosiossa Facebookille. Silti myös niiden käyttö on yleistä.

2. Sosiaalinen media mahdollistaa suoran viestinnänkin eri tavalla kuin vaalimainos tai perinteinen media. Viesti tulee suoraan vastaanottajalle. Tämä tendenssi voi vahvistaa viestin leviämistä ja perillemenoa erityisesti, jos viesti tulee oikealta eli siis henkilökohtaisesti tunnetulta kaverilta. Sosiaalinen media mahdollistaa myös jatkuvan kampanjoinnin. Nykyisin perinteiset mediat seuraavat tiiviisti verkkoviestintää ja nostavat sieltä mielenkiintoisia ilmiöitä esiin omassa uutisoinnissaan.

3. Sosiaalinen media on ennen kaikkea sosiaalinen, siinä tapahtuva kommunikaatio etenee kaverilta kaverille tai organisaatiolta sen kannattajille. Onnistuneet toimintatempaukset syntyvät yhdessä tekemisestä. Sosiaalisen median käyttäjä voi viestikohtaisesti päättää, haluaako hän välittää sitä eteenpäin. Parhaimmillaan viesti eskaloituu tehokkaasti.

Näin kirjoitti Jarmo Rinne Politiikka-lehden vaalinumerossa.

Mielenkiintoista lukemista ainakin minulle, joka en ymmärrettävistä syistä ( elämäni on tylsää, ettei siinä ole mitään kertomista) voi olla Facebookissa. Mutta tämän blogin lukijoissa on varmasti paljon ihmisiä, jotka joko tekevät tai seuraavat vaalikampanjointia Facebookissa.

Kertokaa meille kommenttipalstalla kokemuksianne, mitä siellä oikein tapahtuu. Millaisia temppuja olette tehneet tai olette panneet merkille? Miten arvioitte Facebookin vaikutuksen/merkityksen vaalityölle ja vaaleille ylipäänsä?

Vaikka mitä netissä tuntuu tapahtuvan. Lukekaapa vaikka tämä uutinen Äänestäjä ketä haluat-kampanjasta. Hauska idea.

 Tämä asia on ajankohtainen myös siksi, että tänään heti TV1:n iltauutisten jälkeen on syytä vaihtaa kanavaa ja ryhtyä katsomaan TV2:n Ajankohtaista kakkosta kello 21. Siellä on netti-ilta, josta voitte lukea Jussi Lähteen blogista enemmän. Jussi on siellä keskustelussa mukana, ja aiheena on sosiaalinen media.

Pelkistetään tämä kaikki yhteen kysymykseen: Tuleeko näistä Facebook-vaalit?

  JK 1. Huomasin, että Ruotsin demaripuolueen puheenjohtajaksi valittu Håkan Juholt oli - ainakin toistaiseksi - kieltäytynyt lähtemästä sosiaaliseen mediaan. Tämä viiksivallu vaikuttaa muutenkin ihastuttavan vanhanaikaiselta sliipattujen kollegoidensa keskellä. Eri asia sitten on, miten hän onnistuu. Se mitataan vuonna 2014 parlamenttivaaleissa. Kiitos muuten Seppo Isotalolle, joka on kommenttipalstalla, viimeksi eilen, raportoinut meille Ruotsin politiikasta. 

JK 2. Kun olin tämän postauksen kirjoittanut, huomasin HS.Fi:n uutisen toimittaja Rita Tainolasta, jota vainotaan Twitterissä. Onpas törkeää. Voin vain kuvitella, miten inhottavaa se hänelle on. Onhan minulle vuosien kokemus nettivainottuna olemisesta ja tuorettakin kokemusta yllin kyllin.  Kun luin Tainolasta, mietin taas kerran, onko tässä hommassa  järkeä vai ei. Sosiaalinen media on nätti sana, mutta kyllä siinä on nurja puolensakin.

JK.2.  Työtoverini Juha Akkanen on esittänyt toivomuksen kommenttipalstalla. Kannattaa lukea hänen toivomuksensa, ja jos suinkin jaksatte, täyttää se. Hanke on mielenkiintoinen ja hyvin kannatettava.

20 vastausta artikkeliin "Tuleeko näistä Facebook-vaalit?"

Jussi Lähde 29.03.2011 13:23

Parahin Unto

Poliitikkojen suhtautuminen sosiaaliseen mediaan on itsekeskeisen julkeaa. Jos väline ei tuota välitöntä hyvänolontunnetta ja poliitikko itse ei ole suosiollisen keskustelun kohteena, koko ilmiö veispuukkeineen kaikkineen tuomitaan.

Näissä vaaleissa on myös kampanjoita, jotka ovat ymmärtäneet sen, että nyt näemme verkossa vain yhden kehitysvaiheen. Tiedän kampanjoita, jotka ovat keränneet tuhansien, enimmillään jopa yhdeksän tuhannen henkilön matkapuhelinnumerot ja ensisijaiset sähköpostiosoitteet (siis ne osoitteet, joita käyttäjä seuraa päivittäin.

Nämä kampanjat ovat ymmärtäneet, että pitkäjänteistä poliittista työtä voi tehdä vain rakentamalla ehdokkaan ympärille oman sähköisen median. Osa vaalien yllättäjistä löytynee tästä porukasta.

Järjestövalta ja puoluerakenteiden voima ovat murtuneet, ne eivät enää tee ehdokkaasta tunnettua, uskottavaa ja suosittua. Jotain muuta tulee tilalle.

Sosiaalinen media ei ole autuaaksitekevä, mutta se on ehdottomasti helpoin ja nopein tapa ehdokkaalle munata itsensä tai saada terävää ajattelua läpi. Tämä edellyttää politiikan perinteisten toimintatapojen ulottamista verkkoon, sanansaattajaverkoston rakentamista.

Kuvaan tuollaista toimintaa myös viime syksynä ilmestyneessä romaanissani Känsä tietää (Paasilinna 2010).

Kyseessä ovat ehdottomasti sosiaalisen median vaalit, mutta suomalaiset puolueet osallistuvat siihen osaan vaaleista varsin hapuolevasti. Viis siitä, keskusteluryhmissä keskustellaan, blogeja luetaan ja kirjoitetaan, politiikasta ja yhteiskunnasta keskustellaan. Ihan ilman poliitikkojen antamaa "lupaa" tai heidän läsnäoloaan. Heitä ei keskusteluihin kaivata, mutta jos heillä on terävä ajatus ja sanataitoa heillä on keskustelussa sijansa. Eikä sen juuri näin pitäisikin olla?

Anna Mikkola 29.03.2011 13:41

Sosiaalinen media tuhoaa suhteellisuudentajun aika monesti. Ilmiöistä tulee isompia kuin ne ovatkaan, pienet jutut ja uutiset paisutellaan juuri sen hetken tärkeimmiksi tai hauskimmiksi. Toisaalta monesti isot ja merkitykselliset uutiset eivät saa juuri lainkaan huomiota. Sosiaalisessa mediassa voi tietyissä piireissä olla iso julkimo sellainen poliitikko, jota perinteisessä mediassa ei kukaan tunne, ja hieman toisinpäinkin joskus.

Sosiaalisen median merkitystä vaaleille kenties hieman liioitellaan. Kannattaa muistaa, että suurin osa ihmisistä ei ole esimerkiksi facebookissa seuratakseen yhteiskunnallisia asioita. Vaalien lähestyessä ja kyseisen median täyttyessä pelkästä vaalipropagandasta ja -sälästä aika iso osa ihmisistä hermostuu. Politiikan tunkeminen sosiaaliseen mediaan on henkilökohtaisemmalle alueelle käymistä kuin flaikun jakaminen kauppakeskuksessa.

Olen hieman konservatiivinen näissä kysymyksissä, mutta se johtuu siitä että sosiaalisessa mediassa masinoitu 3000 ihmisen mielipideryhmä säännönmukaisesti kääntyy fyysisessä todellisuudessa noin 3-30 ihmisen mielenosoitukseksi. Sosiaalinen media on siis myös tavattoman helppo; painaa vaan että tykkää, ei se vaadi mitään muuta.

Sosiaalinen media myös tunnistaa vaalityön jota tehdään sillä tavalla, että ehdokas ja puolue ovat tulleet mediaan ainoastaan siksi että siellä on väkeä ja sille väelle voi kampanjoida. Sosiaalisen median käyttäjät ovat tottuneet tähän ilmiöön jo silloin, kun puolueet nakittivat keskustelufoorumeille vaalien alla pelkkää puoluepoliittista propagandaa suoltavia uusia käyttäjiä. Kuvitellaan että sosiaalinen media toimii samoin kuin lehti-ilmoittelu; kun viestiä toistetaan ja hoetaan ja jankataan tarpeeksi, niin se on kannattavaa. Sosiaalinen media on kuitenkin luonteeltaan osallistuva ja vuorovaikutuksellinen; siellä eivät ole mitään sellaiset käyttäjät jotka eivät kuuntele ja osallistu, ja jotka vain koneenomaisesti jankuttavat omia teesejään.

Suurimman palkinnon sosiaalisessa mediassa saavat varmaankin ne ehdokkaat, jotka ovat osallistuneet siihen omina itsenään ja yksityishenkilöinä jo paljon ennen mitään vaaleja, ja rakentaneet itselleen sen oman sosiaalisen ympäristönsä, joka sitten enemmän tai vähemmän spontaanisti mutta siis omasta halustaan rakentaa myös kampanjaa.

Juha Akkanen 29.03.2011 16:38

Hei kaikki Perässähiihtäjä-blogin ystävät!

Unskin suosiollisella luvalla ja päivän teemaan liittyen esittäisin teille kaikille pienen pyynnön: kertokaa minulle kokemuksianne tästä blogista! Miksi seuraatte tätä / kirjoitatte tänne? Mitä saatte tästä itsellenne? Mikä tässä koukuttaa?

Kuinka vertaisitte Perässähiihtäjää muiden valtakunnalllisten välineiden (Yle, MTV3, Kauppalehti) politiikkaa käsitteleviin blogeihin?

Käyttekö tällä palstalla satunnaisesti / päivittäin / monta kertaa päivässä?

Kaipaisin kovasti kommenttejanne, sekä teiltä, jotka tänne kirjoitatte, että teiltä, jotka tyydytte seuraamaan muiden keskustelua.

Selvyyden vuoksi sanottakoon, että en ole suinkaan tekemässä aiheesta lehtijuttua, vaan kerään aineistoa tutkimussyistä.

Jotta emme rasittaisi tällä asialla muutenkin ylityöllistettyä Unskia, pyytäisin kommentteja suoraan sähköpostiini:

juha.akkanen@hs.fi

Kiitokset jo etukäteen!

Pentti Kangasluoma 29.03.2011 16:39

Perussuomalaisten kantajoukko eikä myöskään uusista äänestäjistä suurin osa ole Facebokin käyttäjiä, omassa pikku kaupungissani. vaikea minun sanoa mitään. Anna Mikkola kirjoittaa edellä sillä tavoin viisasti että hän näkee koko ilmiön.

Jussi Lähde hehkuttaa.

Arabimaissa ja vastaavissa sosiaalinen media varmistaa ettei kansanmurhia, karkotuksia suuresa mitassa voi tehdä salaa.

25.3 oli Baltian kyyditysten 1949 muistopäivä. Maailma ei tiennyt niistä pitkään aikaan, ja Venäjän kansa ei vieläkään.

Jussi Lähde 29.03.2011 17:29

Parahin Pentti Kangasluoma

Kyllä, hehkutan. Mutta vain aniharvojen kampanjoiden osalta. Viittasitte Perussuomalaisiin, PS teki selkeän strategisen linjauksen muutama vuosi ennen vaaleja ja ohjeisti oman väkensä keskittymään nimenomaan keskustelupalstoille. Tämä on tuottanut tulosta, sosiaalista mediaa tämäkin.

Facebook on vain pieni osa sosiaalista mediaa. Sosiaalisesta mediasta ei ole vaalikampanjoille hyötyä, ellei kampanjan rakenne tuo sosiaalista ja aktiivista toimintaa. Yhä edelleen osa vaalikampanjoista tehdään niin, että niiden yhteydessä pelataan valtapelejä, salaillaan ja päätöksiä ei perustella. Varma tapa karkoittaa hyvät tekijät kampanjoista.

Suurin muutos kampanjoinnissa on nimenomaan vastuurakenteissa. Kankeisiin hierarkioihin ja käskytykseen nojaavat kampanjakuttuurit ovat aikasa eläneet. Kampanjat, jotka tarjoavat osallistujilleen ja tekijöilleen iloa ja elämyksiä kukoistavat.

Jouni Pulli 29.03.2011 18:04

Eduskunnan vähän aikaa sitten hyväksymät rasistisia rikoksia koskevat rangaistusäännökset toivottavasti auttavat jatkossa puhdistamaan sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua niin, että myös palstan pitäjien valvonta sivuilla käytävään keskusteluun terästyisi. Ulkomaiset sivut ovat silti hyvin vaikea ongelma.

Seuraavassa on linkki oikeusministeriön tiedottseen lakimuutoksen suhteen: http://www.valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=324525 . Perässähiihtäjä-blogissa vaatimus kirjoittaa omalla nimellä auttaa osaltaan lieveilmiöitä vastaan, muttei toki sulje niitä pois. Onneksi en lukijana enkä sen enempää kommentaattorina ole kohdannut tässä blogissa asiattomuuksia, siitä kiitokset sekä kolleegoille että eri toten Unskille.

Kaipa näissä vaaleissa harjoitellaan sosiaalisen median keinoja. Ja sosiaalisen median kautta vaikuttamisella lienee ainakin joidenkin yksittäisten ehdokkaiden osalta suurikin merkitys. Yleisellä tasolla väittäisin, että sosiaalinen media vaatii ainakin politiikassa paljon työtunteja ja kosolti aikaa ennen kuin vaikutusmahdollisuudet ovat merkittävät, ja toisaalta, että sosiaalinen media on tullut jäädäkseen.

Vaarana voi toki olla, huomioiden yksittäisen ehdokkaan vaikeuden tietää, missä tietyssä mediassa vaikuttamisesta on juuri ko. henkilölle eniten hyötyä tiettynä aikana, että ehdokkaan panostus sosiaaliseen mediaan jakaantuu liian suureen määrään eri kanavia, jolloin lopputuloksen hallittavuus kärsii. Johtopäätös lienee, että kampanjointiavustajia ja asiantuntijoita tarvitaan yhä enemmän. Vaaliehdokkuuden kustannukset voivat näin ollen kasvaa, vaikka lehtimainoksissa säästettäisiinkin.

Niin, mitenkäköhän ensi pressanvaaleissa varoja käytetään sosiaaliseen mediaan? Ovatko blogit, twitterit, facebookit jne. pullollaan pieniä virtuaalisen "kannattaja-armeijan" kommentoijia? En ole tällaista ilmiötä huomannut, ainakaan blogeissa enkä ainakaan vielä.

Yllä olevat ovat luonnollisesti vain mielipiteitä, tutkimustietoa minulla asiasta ei ole.

Mirja Hämäläinen 29.03.2011 18:21

Facebook on varmasti monelle ehdokkaalle palkitseva tapa tehdä vaalityötä, sillä silloin tällöin sosiaalisessa mediassa käydään ihan järkevää keskustelua, ja kynnys heittäytyä siihen on matala. Ja onhan se ehdokkaalle suuri voitto saada joku puolelleen omalla naamalla ja nimellä. Koska omat fb-kaverit ovat tuttuja, heidän mielipiteensä ovat tehokasta propagandaa.

Kampanjoinnin tehokkuutta voi kuitenkin laskea käännytetyille saarnaaminen. Koska käyttäjä päättää itse ketä seuraa, on saatu informaatio lähinnä omia mielipiteitä vahvistavaa, harvemmin sitä haastavaa. Jos tykkää-nappia on painettu, on käyttäjä suhtautunut ehdokkaaseen suopeasti alunperinkin. Samanmielisen kaverinporukan seinillä kiertävät samat linkit.

Vaikka suurelle osalle ehdokkaista sosiaalinen media on itsestäänselvyys, mielestäni ehdokkaan ei kannata lähteä tekemään vaalityötä sosiaalisessa mediassa, jos kanava ei tunnu oikeasti omalta. Se miten asioita käsitellään esimerkiksi facebookissa on oma tyylilajinsa, ja jos siinä on kovin kömpelö, saattaa tehdä itselleen enemmän hallaa kuin tulosta.

Hs.fi Politiikan fb-sivustolla on muuten ollut hauskaa ja tuoretta vaalikommentointia. Ja tietysti siellä on linkki blogiisi.

Juha Malinen 29.03.2011 20:20

Sosiaalinen media ei ainakaan rajaa Keskustelua.

Toisaalta Nuorten,Koulutettujen ja Uusrikkaiden näkemykset ja

mielipiteet ovat enemmän esillä.

Ainakin Koulutetuissa on enemmän Naisia?

Vertaan edelläkirjoittamiani asioita Sävelradioon .

Se soi ennenaikaan Uutisten,Sään,Valuuttakurssien,Klassisen

Musiikin seassa, ikäänkuin täytteenä ja Viihteenä.

Ohjelmansisällön valitsi aina joku Musiikkitoimittaja.

Sitten tuli Mainosradio ja se hävisi Ohjelmistosta.Kului vuosia

ennenkuin se Kuulijakunta , jonka suosiossa se Ohjelma oli sai

oman Soittolistansa.

Ehkä kuluu Vuosia , ennenkuin Sosiaalinen Media saa osanottajansa laajalti Yhteiskunnassa.

Pirkko Luhtanen 29.03.2011 22:01

Suoritin tuossa muutama vuosi sitten "vanhoilla päivilläni" opettajakorkeakoulun pedagogiset opinnot, ja teimme pioneereina - ensimmäisinä silloin - monia opintokokonaisuuksia käyttäen hyväksi blogeja, Moodlea ja uutta vuorovaikutteista tietotekniikkaa. Olin innoissani kaikesta tästä uudesta, ja koin olevani etuoikeutettu saadessani olla tällaisessa ryhmässä. Tein jopa opinnäytetyöni aiheesta "Blogit opetuksessa" - kävin johdannossa ja viitekehyksessä läpi silloin useimmille lähes täysin tuntematonta käsitettä "sosiaalinen media" selittääkseni sitä ja sen lyhyttä historiaa tutkien.

Nyt sosiaalista mediaa ja sen pohtimista alkaa mielestäni tulla liikaa joka tuutista. Nyt on muotia pohtia asiaa kaikissa medioissa. Unskihan oli myös edelläkävijä aikanaan tämän bloginsa kanssa.

Mutta kun alkaa olla liikaa - on liikaa.

Facebook ja muut härpäkkeet ovat "ihan kivoja", mutta meidän useimpien facebook-sivut koostuvat omista kavereista ja kavereiden kanssa keskusteluista. Ei sitä kautta sellaisia kannattaja- ja äänimääriä hankita, joita ihan oikeassa vaalityössä tarvitaan. Edelleenkin jalkatyö ja toreilla päivystäminen - äänestäjien oikea tapaaminen- kirjoittelu lehdissä, kirjoittelu blogeissa ja naamatusten keskustelu on mielestäni edelleenkin supertärkeä asia jokaiselle ehdokkaalle.

Sosiaalinen media on pieni lisäke tässä paletissa, ei vielä ollenkaan niin merkittävä kuin joskus ajatellaan.

Esko Hussi 29.03.2011 23:32

Olen ollut FB:ssa nuorison rohkaisemana pari-kolme vuotta. Ja se on hauskaa tavallaan. Käytän sitä samoin kuin Twitteriä alustana, johon kokoan kiinnostavia linkkejä ja asioita. Joskus syntyy keskustelua, useimmiten ei. Vaaleista ei ole juurikaan keskusteltu siinä FB- ryhmässä, johon kuulun. Paitsi pari mukana olevaa julkipoliitikkoa poislukien. Ehkä ryhmä on ujo tässä asiassa. Poliitikoilla on muuten hirveän suuret määrät "ystäviä". Mutta harvemmin niilläkään palstoilla mitään oikeaa politiikkakeskustelua on tullut vastaan. Ehkä piilovaikuttamista kuitenkin.

Niinpä luulen, etteivät nämä ole vielä sosiaalisen median vaalit, vaan välivaalit matkalla sen voimakkaampaan hyödyntämiseen. Unskin palsta tarjoaa paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin hajanaiset FB-palat. Tulin Idän IC.junalta juuri enkä valitettavasti nähnyt TV2/Lähde- juttua.

Jussi Lähde 30.03.2011 2:24

Parahin Unski ja arvoisat keskustelijat

Tulevan eduskunnan on selkeytettävä verkkokirjoittelua ja verkkojulkaisuja koskevaa lainsäädäntöä. Toivon, että kansanedustajien enemmistöllä on syvällistä kokemuspohjaa ottaa asiaan kantaa. Toive ei ole tieto, ei usko.

antti liikkanen 30.03.2011 8:21

Olen roikkunut sosiaalisessa mediassa heti alusta alkaen.

En pidä siitä että roikun.

En pidä krapulastakaan.

Enkä siitä tunteesta, kun tupakasta on yli puolet palanut.

Ruokailunkin jälkeen tulee usein paha olo: liikaa ja vääriä ravinteita.

Mutta - Akkaselle - Perässähiihtäjä-käynneistä pidän.

Näillä ei vaikuteta vaan näillä vaikututaan.

Se on ihan eri juttu.

"Käydä naisissa" tai rakastella parisuhteessa.

Pentti Kangasluoma 30.03.2011 8:47

Siinä jalkapallo-ottelua odotellessa aloin katsella keskusteluohjelmaa Sosiaalisesta mediasta. Portugali teki pian maalin, joten vilkuilin vielä vähän, ja sitten menin maata.

Erilaisia ihmisiä oli mukana, oli uhreja ja teloittajia. Oli kauppamiehiä joille media kasvu on bisnestä, joille arvot ja ihmisten kohtelu ovat vähemmän tärkeitä.

Facebok, siinä oli monta tolpillaan oleva ihmistä jotka eivät ole menneet mukaaan - ei aika riitä, varjelevat omaa yksityisyyttään. Kuuntelin tarkaavaisesti, en ole ratkaisevaa

askel vielä ottanut, sähköposti on riittänyt.

Työntekijälllä oli enemmistön mielestä oikeus kritisoida työantajaa näillä keinoin. Voi pienyrittäjäparkaa, työntekijä ensin moittii yritystä ja kaveripiiri alkaa parjata, siinä voi mennä elinkeino.

Sosiaalinen media tarjoaa valtaa sen pyörittäjille, ne voivat seurata onnettomien pyristelyä, kuin koe-eläimiä. Todeta, jotkut voivat joutua kaltoin kohdelluksi, entä sitten?

Virkahenkilöiltä ja luottamushenkilöiltä tunnuttiin vaativan että käyvät läpi kaikki herjat, parjaukset, vihaviestit. Olemme kokeneet koulusurmat, eikö tämän sananvapauden päässä ole

poliittinen väkivalta, meillä harvinainen ilmiö.

Jussi Lähde on innostunut asiasta mutta hän asetti myös kriittisiä kysymisiä. OK, uusi väline, ovatko ne puhelinmyyjät jotka päivittäin soittelevat jonkun sosiaalisen median edustajia ?

Ville Jalovaara 30.03.2011 10:02

Facebookilla ja muulla sosiaalisella on varmasti oma merkittävä rooli näissä vaaleissa. Ainakin sen kautta ehdokkaat ja eri puolueiden aktiivit voivat valaa kannattajiinsa vaalitaistelutahtoa ja ehkä kerätä uusia äänestäjiäkin. Siitä huolimatta uskon, että ne ehdokkaat jotka lähtevät nettikampanjoinnin lisäksi joukolla kauppakeskusten eteen (sisälle ei enää ole usein ole ilman tuntuvaa korvausta paikan omistajalle asiaa) ja toreille soppatykkien luo jalkapartioon menestyvät parhaiten näissä vaaleissa.

Pekka Kärkkäinen 30.03.2011 10:14

Unski kysyi tuleeko näistä Facebook-vaalit, ja me unsvotit vastaamme. :-)

Itse olen sitä mieltä, että tuleehan näistä samalla tavalla kuin oli ensimmäiset radio- ja TV-vaalitkin. No miksei myös "web 1.0"-vaalit 1995 kuulu samaan sarjaan... Uusi foorumi luo uusia mahdollisuuksia mutta samalla uusia uhkia. Vuorovaikutteisen netin mahdollisuus liittyy kykyyn keskustella ja vaikuttaa sitä kautta äänestäjiin. Tämä taas vaatii ehdokkaalta vuorovaikutustaitoja: vaikeita kysymyksiä tulee, ja niihin pitäisi pystyä vastaamaan fiksusti. Kuten Jussi Lähde kirjoitti edellä, huonompi Facebookin käyttäjä huomaa olevansa hyvin äkkiä pulassa.

Näen itse Facebookin lähinnä ehdokkaiden tukiryhmien välineenä. Viestejä, päivityksiä, kysymyksiä ja vastauksia on helppo lähettää esim. "Ehdokas X:n" Facebook-ryhmän kautta. Eli vaalityö kyllä tehostuu sitä kautta.

Sen sijaan en usko, että Facebook tai Twitter olisivat erityisen vaikuttavia vaalikampanjan välineitä. Esim. Facebookin ongelma on siinä, että kaikki on hyvin 'kaveri'-keskeistä. Linkkien luominen (enkä tarkoita nyt teknisessä webbimielessä) eri käyttäjien suhteen vaatii aina Facebook-kaveruuden tunnustamisen ja liittymisen johonkin ryhmään. Ja kaikista ryhmistä jää digitaalinen jälki Facebookin uumeniin, mihin kaikki käyttäjät eivät ole valmiita. Joka tapauksessa "kaveruusajattelu" aiheuttaa lähtökohtaisesti sen ilmiön, että samanhenkiset ja -mieliset kerääntyvät yhteen, minkä he tekisivät todennäköisesti muutenkin. Eli uusia äänestäjiä on vaikea saada ehdokkaan taakse Facebookissa ainakaan lyhyellä aikavälillä.

Eri asia on tietenkin, jos ehdokas ja/tai kansanedustaja rakentaa netti-identiteettiään pidemmällä aikavälillä ja tekee jatkuvaa päivitystä Facebook-tiliinsä, Twitteriin, Beeboon, blogiinsa, hi5:seen, kommentoi muiden vastaavia jne jne - kirjoitettavaa riittää! Tällä linjalla tulee pula joko ajasta tai sanottavasta - tai molemmista.

Kun olen seuraillut esim. kansanedustajien blogeja, niin ei niissä kyllä paljon asiaa ole ollut. Lähinnä samaa hallituksen tai opposition arvostelua (puolueesta riippuen) mitä eduskunnassa kuulee. Älylliset avaukset etsivät toisiaan - näin kauniisti sanottuna.

Facebook ja muu sosiaalinen media ei ratkaise suomalaisen politiikan ongelmaa, joka on älyllisen keskustelun puute. Keskeiset poliitikot eivät pysty (ehdi?) jäsentämään yhteiskuntaa kokonaisuudessaan, mistä seuraa visioiden köyhyys ja poliittisten tavoitteiden matalamielisyys. Lopputuloksena on virkamieskiekkoa politiikan kaukalossa.

Jussi Lähde 30.03.2011 10:45

Pekka Kärkkäisellä oli oiva havainto. Suljettu Facebook-ryhmä on mojova kampanjan sisäisen viestinnän väline. Loppuvat ne valtapelit tiedon hilloamisella ja panttaamisella!

Jussi Lähde 30.03.2011 11:21

Hyvät ystävät

Unto ystävällisesti viittasi blogitekstissä esiintymiseeni Ajankohtaisessa kakkosessa.

Ohessa linkki blogiini, jossa käsittelen ohjelman jälkeen saamaani palautetta:

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/jussi-laehde-mitae-tulikaan

Seppo Isotalo 30.03.2011 11:27

Ruotsissa ovat vaalit takana ja Suomessa edessä. Politiikan sisältö eroaa monissa kohdissa. Tämä näkyi siinä tilanteessa kun Katainen ja Borg vaalitilaisuudessa maanantaina. Ongelmia on kaksi, hyökkäys Libyaan ja Euron luotettavuuden rahoittaminen.

Katainen on lukinnut vaalititilanteensa. Hän on valmis kantamaan vastuun, siis vastuun Euro-byrokratiaa kohtaan ja antamaan lisää rahaa Euroryhmän käyttöön. Hän saa todelisesen vastuksen Timo Soinista, joka joutuu tekemään tästä kynnyskysymyksen hallitusta muodoatettaessa.

Ruotsia ei tämä asia koske, Ruotsi ei käytä Euroa. Borg kehui Kataista maaasta taivaaseen ”vastuullisena poliitikkona”. Hänellä oli siihen kaksi avausta, vaalit ovat takana ja Ruotsi hylkäsi Euron.

Libyan asiassa ovat sukset aivan ristissä. Ruotsissa kaikki puolueet, entisiä kommunisteja ja rauhanliikettä myöten Ranskan, Englannin ja vastahakoisen Obaman puolella. Gaddafi on pommitettava maan rakoon. Suomessa on koko poliittinen eliitti päinvastaisella kannalla. Tukholman vaalitilaisuudessa tämä asia ratkesi nauruun. Ruotsissa poliitikot seuraavat nöyrästi median viitteitä, Suomessa odotetaan vaaleja. Libyan ihmisten kohtalo jää mediapelin kohteeksi

Sitten päästään uusiin medioihin. Onhan tärkeää että minä voin raportoida, mutta ne poliittiset tapahtumat menevät omalla painollaan. Ehkä kuitenkin näkyy kuinka kaukana todellisista tapahtumista YLE jää. Median touhu vaalitilaisuudessa haittasi meidän äänestäjien keskustelua Kataisen kanssa. Heidän tehtävänsä oli kertoa keskustelusta päättäjien ja äänestäjien välillä, ei esittää omia tyhmiä kymyksiään. Seuraavassa lehdistötilaisuudessa pidän huolta siitä, että kokouksessa puhuvat ne, joille kokous kuuluu.

Keskiviikkona ovat kaikki puolueet keskustelmassa Tukholmassa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tälläkin kertaa Media tärvelee tilaisuuden. Turvallista on Internetin antama mahdollisuus. Otan videokameran mukaan.

Pekka Kärkkäinen 30.03.2011 15:00

Seppo Isotalolle: Älkäämme olko sinisilmäisiä Ruotsin suhteen. Ruotsi on BKT:hen suhteutettuna yksi maailman suurimmista aseviejistä. Jos maailmalla ammutaan tykillä, niin laukaus lähti 90% todennäköisyydellä Boforsin kanuunasta. (Ruotsi vie aseita yli kahdella miljardilla eurolla vuodessa.)

Libyan operaatio on mainio markkinointipaikka Jas Gripeneille. Syy miksi ruotsalaiset eivät saa osallistua maataistelutoimenpiteisiin on paitsi poliittinen, niin myös käytännöllinen: Jas Gripeneissä ei ole riittävää liitopommivarustusta tällä hetkellä.

On myös huomioitava, että kapinalliset on aseistettu em. Boforsin Carl Gustaf-singoilla:

http://www.thelocal.se/32586/20110314/.

Suomi ei lähetä koneita Libyaan, koska meidän Horneteistamme puuttuu maataistelukyky. Sormia näyttää silti syyhyttävän ainakin Halosella - USA:n avoin tukeminen avannee oven Valkoiseen taloon?

Tomi Sandström 31.03.2011 20:18

Anna Mikkola kirjoitti keskustelun alkupuolella: "...sosiaalisessa mediassa masinoitu 3000 ihmisen mielipideryhmä säännönmukaisesti kääntyy fyysisessä todellisuudessa noin 3-30 ihmisen mielenosoitukseksi. Sosiaalinen media on siis myös tavattoman helppo; painaa vaan että tykkää, ei se vaadi mitään muuta."

Näin sosiaalisessa mediassa jo vuosia toimineena ja myös ehdokkaana, en näe tätä asiaa noin yksioikoisesti. Vaikka helppo "tykkääminen" sosiaalisessa mediassa ei käänny toiminnaksi käytännössä (vaikkapa mielenosoitusten kautta), ei se vähennä sitä huomiota, jonka asia saa.

Esimerkiksi ilman sosiaalista mediaa yhteiskunta tuskin vaihtaisi niin voimakkaasti ajatuksia sukupuolineutraalista avioliittolaista (suurin osa tuskin edes tietäisi, mitä tuo sanahirviö on syönyt). Ei näin laajaa keskustelua olisi saatu aikaan pelkästään yhdellä televisio-ohjelmalla. Sosiaalinen media rakensi siitä suuremman ilmiön.

Tämän vuoksi näen sosiaalisen median äärimmäisen tärkeänä välineenä. Sen negatiivisia puolia väheksymättä. Ehdokkaana voisin sanoa, ettei se ole kampanjoinnin ykköskärki, mutta on oikeasti palkitsevaa saada aikaan keskustelua Facebookissa, blogissa tai Twitterissä. Harvoin yhtä rehellistä mielipiteiden vaihtoa käydään toreilla, vaikka ihmisten kohtaaminen aidosti onkin mielestäni kaikkein tärkein osa kampanjaa.

Uskon kuitenkin, että myös netissä voi kohdata ihmisen, vaikkei kasvoikkain tapaisikaan. Ja ehdokkaalle tekee henkisesti hyvää saada tukea, vaikka se tapahtuu virtuaalisesti ja helposti.

En osaa vastata suoralta kädeltä kysymykseen "tuleeko näistä Facebook-vaalit?" Minusta näitä vaaleja käydään vahvasti somessa, mutta tuloksen me näemme vasta 17.4. Uskon kuitenkin, että moni ehdokas on saanut netin kautta enemmän jalansijaa keskusteluissa kuin he olisivat koskaan saaneet perinteisemmin menetelmin. Itse olin ehdolla myös 2007 ja silloin ei Facebookia ollut (eikä myöskään kävijöitä nettisivuilla, toisin kuin nyt).

Hypetys on kovaa ja siksi moni kokeilee ja tekee virheitä. Itse ajattelen niin, että en sano netissä mitään sellaista, mitä en voisi allekirjoittaa myös keltaisenaan kirkuvassa lööpissä. Monet tekevät ylilyöntejä, jotka omalle kohdalleni osuessa tuntuisivat painajaismaisilta.

Somella on merkitystä, mutta realisoituuko se äänestyskopissa, siitä en mene vannomaan. Mutta ainakin se mahdollistaa mielipiteiden esittämisen myös niille ihmisille, jotka eivät jaksa seurata keskustelupalstoja tai lukea blogeja,

Luetuimmat
  1. 1

    Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

  2. 2

    Törkeitä veropetoksia, törkeitä pahoinpitelyjä ja törkeitä rattijuopumuksia – HS selvitti kuntapäättäjien rikostuomiot, katso millaisiin rötöksiin kotikunnassasi on syyllistytty

  3. 3

    Rinta-Nikkolat ostivat kodin pelkkään kuntokartoitukseen luottaen, sitten todellisuus alkoi paljastua – kirpparilla myyty patja paljasti talon karmean kunnon

  4. 4

    Viikko, jolloin kyllästyin olemaan feministi

  5. 5

    Yritykset maksoivat HOK-Elannon ex-kiinteistöjohtajan perheen hevosharrastuksen kuluja lähes 800 000 euroa – Syytetty: ”Tavanomaista ja hyväksyttyä huippu-urheilun sponsorointia”

  6. 6

    Miksi buddhalainen munkki lietsoo vainoa ja väkivaltaa?

  7. 7

    Yhdysvallat näytti voimaansa ja lensi sotilaskoneilla Pohjois-Korean rannikon tuntumassa – Pohjois-Korean ulkoministeri: Ohjusten ampuminen Yhdysvaltoihin ”yhä väistämättömämpää”

  8. 8

    ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

  9. 9

    Tamperelainen tanssinopettaja teki historiaa MM-tatamilla: ”Tiesin, miten pitkäksi aikaa saa mielihyvää, kun onnistuu tällaisessa paikassa”

  10. 10

    Panettelu on taitolaji, mutta sanasotaan ajautuneet Trump ja Kim ovat siinä korkeintaan keskinkertaisia – Nämä valtiomiehet ovat olleet paljon viiltävämpiä

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

  2. 2

    ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

  3. 3

    Rinta-Nikkolat ostivat kodin pelkkään kuntokartoitukseen luottaen, sitten todellisuus alkoi paljastua – kirpparilla myyty patja paljasti talon karmean kunnon

  4. 4

    Stockmann joutuu myymään omaisuuttaan hinnalla millä hyvänsä selvitäkseen veloistaan – HS selvitti, miten tavaratalojätti romahti

  5. 5

    ”Olga” tarjosi kaksiota Helsingin Sörnäisistä 500 eurolla kuussa – Näin tehdään vuokra-asuntohuijaus

  6. 6

    Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

  7. 7

    Meidän kaikkien kannattaisi seurata reissuillamme tarkemmin, mitä riksakuskit älypuhelimillaan tekevät

  8. 8

    Vihreiden nousukiito hiipui: puolue putosi HS-gallupissa kolmanneksi – perussuomalaisten kannatus jatkaa kasvuaan

  9. 9

    Huippulääkäri Sakari Orava kertoo meheviä tarinoita urheilutähtien maailmasta: Beckhamit popsivat pizzaa, toiset huusivat mamma miaa ja suihkuhuone vilisi torakoita

  10. 10

    Tamperelainen tanssinopettaja teki historiaa MM-tatamilla: ”Tiesin, miten pitkäksi aikaa saa mielihyvää, kun onnistuu tällaisessa paikassa”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

  2. 2

    Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

  3. 3

    Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

  4. 4

    Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

  5. 5

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  6. 6

    Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

  7. 7

    Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

  8. 8

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  9. 9

    Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

  10. 10

    Olen ollut alle kaksi viikkoa työttömänä, mutta työnhakuni lakkasi jo – te-palvelun kikkailu tekee työttömäksi ilmoittautumisesta sietämättömän vaikeaa

  11. Näytä lisää