Perässähiihtäjä

Kuinka hyvin Tarja Halonen onnistui?

 Keskiviikko 7.12. 2011 ja 3. postaus

Olin tänään aamulla Ylen TV1:n aamu-tv:ssä kello 7.15 alkaen keskustelemassa STT:n politiikan toimituksen päällikön Johanna Vesikallion ja toimittaja Hannu Lehtilän kanssa siitä, miten hyvin Tarja Halonen onnistui presidentin tehtävissä. Keskusteluaikaa oli 11,5 minuuttia ja arvioitavaa kautta 12 vuotta, joten arviomme jäivät väkisinkin hieman lyhyiksi. Mutta keskustelusta sain hyvän teeman tämän päivän postaukseen. ( Keskustelun vetäjänä oli Nicklas Wancke,  ja ohjelman voi katsoa Ylen areenalta, osoitteesta:  http://yle.fi/uutiset/ohjelmat/aamu-tv/

Yhdysvalloissa on poliittisessa slangissa käytössä sellainen ilkeä termi kuin ”lame duck” eli ”rampa ankka”. Sillä tarkoitetaan presidenttiä, joka ei ole enää jatkamassa tehtävissään ja odottaa vain kautensa päättymistä.

Tänään on puolivirallisesti se päivä, jolloin Tarja Halosesta tulee rampa ankka. Viimeiset Linnan juhlat ovat ohi, ja tänään kello 16 päättyy tammikuun presidentinvaalien virallinen ehdokasasetteluaika. Puolueiden on toimitettava viralliset ehdokasasiakirjat vaalilautakunnalle. Pian ehdokkaat saavat myös numerot, ja me äänioikeutetut voimme odottaa äänioikeusilmoitustamme postista.

Tarja Halonen puhuu vielä 1. tammikuuta 2012 radiossa ja televisiossa Suomen kansalle, mutta muuten presidentti joutuu keskittymään viimeisten virkatehtäviensä hoitoon ja muuttoon. Aamun Iltalehti kertoo, että presidentti muuttaa Kallioon, ja niin hän sanoi sunnuntaina Arto Nybergin haastattelussakin. Vaihtoehtoja taitaa olla useita, sillä Halonen omistanee ”Pitkänsillan toisella puolella” useita asuntoja, jotka ovat olleet vuokralla. Presidentti on varakas nainen, joka on koonnut omaisuutensa työllään. Jouluna 68 vuotta täyttävä Halonen on ollut työelämässä yli 40 vuotta SAK:n lakimiehenä, kansanedustajana ja ministerinä sekä tasavallan presidenttinä pian 12 vuotta.

 Nostan hattua presidentti Haloselle.

Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että Halonen on onnistunut hyvin presidentin tehtävissä. Presidentin onnistumista voi mitata monella mittarilla. Tärkein mittari on se, onko tasavalta paremmassa vai huonommassa kuin se oli silloin 1.3. 2000, kun Halonen aloitti. Minun mielestäni tasavalta on nyt paremmassa jamassa kuin Halosen aloittaessa.

Vai oletteko eri mieltä?

Hannu Lehtilä kiinnitti aamutv:n keskustelussa huomiota siihen, että ”porvarillinen eliitti” on ollut koko ajan sotajalalla Halosta vastaan. Siltä se on tosiaan näyttänyt, että porvaripuolella on ollut tällaista harrastusta. Jos blogin lukijoiden joukossa on näitä porvareita, olisipa soma kuulla, mistä kenkä on puristanut?

Siksi päivän Hyvä kysymys kuuluu: Kuinka hyvin Tarja Halonen onnistui?

Päivän siteeraus:

 Ulkopolitiikka-lehti 4/2011 on kysynyt presidenttiehdokkailta heidän esikuviaan:

Eva Biaudet: Elisabeth Rehn, Hillary Clinton ja Shirin Ebadi

Pekka Haavisto: Juho Kusti Paasikivi, Elisabeth Rehn, Helena Ranta

Paavo Lipponen: Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari, Tarja Halonen

Sauli Niinistö: Risto Ryti, Desmond Tutu

Timo Soini:  Paavi Johannes Paavali II, Margaret Thatcher, Martin Luther King

 Paavo Väyrynen: Urho Kekkonen, Jimmy Carter

 ( Sari Essayah ja Paavo Arhinmäki eivät ehtineet mukaan Ulkopolitiikka-lehden haastatteluun, sillä heidät asetettiin ehdokkaiksi vasta marraskuun lopulla.)

28 vastausta artikkeliin "Kuinka hyvin Tarja Halonen onnistui?"

Jan Rossi 07.12.2011 11:49

Ei ole yllättävää, että presidentiksi nousevan Sauli Niinistön esikuvana on Risto Ryti. Ryti on Suomen historian suurin ja upein presidentti kautta aikojen. Rytin toiminta pelasti isänmaan ratkaisevalla hetkellä kun Ryti uhrasi itsensä lupaamalla olla tekemättä erillisrauhaa NL:n kanssa ja näin varmisti Saksan aseavun jatkamisen Suomelle. ilman panssaritorjunta-aseita ja osasto Kuhlmanin osallistumista jatkosodan vaiheisiin Suomi ei olisi eilen juhlinut 94. itsenäisyyspäiväänsä.

Sauli Niinistö on osannut valita esikuvansa oikein, koska Niinistö on aitoa presidentillistä ainesta verrattuna muihin tusinaehdokkaisiin.

Ja miten Halonen onnistui? Ei kovin hyvin. Halusi jäädä historiaan vähemmistöjen oikeuksien ajajana ja siinä samassa unohti yrittäjät ja työttömät. Lisäksi Halosen ulkopolitiikka vei Suomen Venäjän kainaloon tavalla, jota en voi käsittää. Lisäksi uskomaton NATO-vastaisuus oli käsittämätöntä. Ei edes suostunut keskusteluun Natosta.

Jan Rossi

Heikki Rönkkö 07.12.2011 13:35

Tarja Halonen mainitsi Arto Nybergin testamentti-haastattelussa mielipidevaikuttajista ensimmäisinä papit. He saattavat painaa vaakaa Timo Soinin suuntaan, joka kerää äänet vakailta, mutta kuuntelee tarkoin eliitin toiveita.

Soini on presidenttinä luvannut lisätä konservatiivien osuutta Linnan juhlijoista. Konservatiiveina yleensä pidetään kartanon omistajia, perintörikkaita, kirkon ja yliopistojen ylintä johtoa.

Pia Hyötynen 07.12.2011 13:36

Olen Unton kanssa samaa mieltä ja nostan pipaani Haloselle. Työllään vaurastunut kansainvälinen ja fiksu nainen. Hyvältä tuntuu myös se, ettei Halonen ole osoittanut haikeutta sati katkeruutta työnsä jättäessään, vaikka välillä on tullut runsaastikin lunta tupaan.

Kyllä Haloskasta voisi ottaa oppia maan seuraavakin pressa!

Lars-Erik Wilskman 07.12.2011 14:16

Halosen ensimmäinen kausi 1990-luvun laman henkisenä jälkihoitona oli tärkeä. Samalla se patosi markkinaliberalistista huumaa ja loi yhteisvastuun tuntua.

Toinen kausi oli tarpeeton.

Jan Rossi 07.12.2011 14:46

Unto Hämäläinen kirjoittaa HS:ssä 20.2.2010 Halosen kaudesta näin: "Historiankirjoitus on julmaa. Merkittävistäkin valtiomieskausista jää aikakirjoihin vain muutama havainto. Kekkosesta muistetaan hänen idänpolitiikkansa, Ety-huippukokous ja ylipitkä valtakausi. Koivistosta muistetaan liittyminen Euroopan unioniin ja parlamentarismin korostaminen. Martti Ahtisaaresta muistetaan rauhansovittelu ja Nobelin palkinto.

Tarja Haloselle ei ole avautunut mahdollisuutta edeltäjiensä kaltaisiin ulkopoliittisiin urotekoihin. Kymmenen vuotta ovat olleet niin vakaata ja rauhallista aikaa, ettei presidentin ole tarvinnut tehdä kansakuntaa vavahduttavia päätöksiä. Jos ei ole suuria tekoja, historiaan tahtovat jäädä pienet asiat.

Olisi kovin onnetonta, jos Halosen kaudesta jäisi yhteiseen muistiimme vain kamppailu presidentin vallan säilyttämisen puolesta."

Onko Unski Hämäläinen vielä samaa mieltä Halosesta? Vai mikä tekee Halosesta nyt sellaisen, että voidaan sanoa tämän onnistuneen? Mitä tuon pääkirjoitusmielipiteen kirjoittamisen jälkeen tapahtui Hämäläisen arvioiden muutoksissa?

Jan Rossi

Jussi Lähde 07.12.2011 15:14

Parahin Unski

Postaanpa jälleen oman blogitekstini verkko-osoitteen, sillä käsittelen presidentti Halosen kauden onnistumisia ja epäonnistumisia tuossa tekstissä.

http://blogit.mtv3.fi/herratpitavatvaaleista/2011/12/06/kiitos-tasavallan-presidentti-tarja-halonen/

Pentti Kangasluoma 07.12.2011 16:43

Tarja Halonen, Kallion kasvatti on siis vaurastunut ostamalla kasvuympäristönsä asuntoja ja maksanut ne palkkatuloilla, pitkä työura, hyvä.

Tasa-arvon puolesta, seksuaalisën tasa-arvon puolesta, ja minäkin sain Chile tunnot 1973. Olin siihen aikaan kiihkeästi rakastunut.

Vaistomaisesti sitä on mennyt Halosen puolelle kun on kuullut

pahan puheen, ja äänestetty on - joka kerta. Nyt ovat tehtävät ohi, voi kirjoittaa mitä ajattelee.

Halonen komentajana ylensi upseerit, he ovat pysyneet ruodussa, ja pressa on viiihtynyt heidän joukossaan. Kansainväliset rauhanturvatehtävät ovat tuoneet myönteistä

mediajulkisuutta.

Sotaväen arkeen ei tainnut olla kovin koskestuskohtia, paraati

joskus punaisella Tampereella näytti keränneen paljon yleisöä. Maamiinapäätös tehtiin aikoinaan, mutta ei se sen viisaammaksi ole vuosien mittaan tullut.

Naisurheilijat ovat olleet Linnan juhlissa tärkeässä roolissa, kansallispelimme pesäpallon naisten jvoittooukkueen edustajia ei kutsuttu, seuran kotikaupunki on Anneli J. kotikaupunki.

Kaisa Mäkäräinen ampuu L-patruunoilla joten kaupunki oli tavallaan läsnä.

Tarja Halonen on opiskellut vakavasti viron kieltä. Putinin

valtapuolue hävisi paljon Suomen lähialueilla Muistamme kuinka Suomen esimerkki nosti virolaiset kapnaan. Suomen esimerkki voi tehdä niin myös Pietarissa, Viipurissa, Karjalassa, Muurmanskissa. Suomi taitaa tehdä itänaapurin

demokratialle palveluksen toisen. kerran.

Petri Lahesmaa 07.12.2011 20:32

"Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että Halonen on onnistunut hyvin presidentin tehtävissä. Presidentin onnistumista voi mitata monella mittarilla. Tärkein mittari on se, onko tasavalta paremmassa vai huonommassa kuin se oli silloin 1.3. 2000, kun Halonen aloitti. Minun mielestäni tasavalta on nyt paremmassa jamassa kuin Halosen aloittaessa." Näin kirjoittaa Unto Hämäläinen.

Kaikki eivät varmasti ole yhtä mieltä. Aika moni muukin kuin vain kaltaiseni porvarinirppanokka on sitä mieltä, että Halosen kausi meni rimaa hipoen, heikolla asiaosaamisella ja alaisten pompottamisella.

Voi kysyä, miten tasavalta on nyt paremmassa jamassa kuin vuonna 2000. Jos on, mikä ansio siitä kuuluu presidentille?

Jos presidentin vaikutusta yhteiskunnalliseen ilmapiiriin korostetaan, päättyy Halosen kausi synkissä merkeissä: vihapuhe, ulkomaalaisten pelko ja syrjäytyminen ovat viemässä maan henkistä tilaa vereslihalle. Onko se Halosen syytä? Ei tietenkään, mutta muutos on tapahtunut hänen kaudellaan. Surullista sikäli, että Halonen on itse suvaitsevaisuuden esikuva.

Onko Halonen saanut jotakin aikaiseksi?

Venäjän suhteet ovat kehittyneet kansantanssinäytösten seuraamiseksi Putinin ja Medvedevin kanssa samalla, kun Venäjällä toimittajia murhataan ilmeisen surutta ja demokratian tila on syöksykierteessä.

Halosen ansiot eivät näy perinteisessä ulkopolitiikassa, eivätkä kansakunnan henkisessä tilassa. Sen sijaan Halonen on tehnyt hyvää työtä Suomen suhteissa kolmanteen maailmaan. Ei nyt ihan moderneimmilla käsityksillä, mutta asian aktiivisesti esillä pitämisellä. Kotimaan syrjäytymiskeskustelussa Halosen puheet ovat jääneet kulueiden mantrojen toistamiseksi.

Suurimman palveluksen luopuva maamme päämies on tehnyt presidentti-instituutiolle. Halonen on tuonut presidenttiyden niin lähdelle ruohonjuuritason kansalaisia, kuin se suinkin on mahdollista. Se on hyvä, sillä presidentillä ei kuulukaan olla erityistä, korkeaa ja etäistä roolia. Kun presidentiltä on aivan oikein valtaoikeudet riisuttu lähes kokonaan, voi tehtävään valittava olla sekä kansalaisten syvimpien tuntojen kuuntelija, että muiden maiden tapaan muodollinen, vastuutehtävistä vapaa arvojohtaja.

Jarkko Juselius 07.12.2011 22:42

Hyvä Unski

Presidentti Tarja Halonen on kahdella kaudellaan pitänyt esillä globalisaation haasteita, tasa-arvoa ja syrjäytymisen ehkäisemistä.

Omina Afrikka-vuosinani opin, että taloudellinen vakaus on demokratian ja tasa-arvon paras kasvualusta. Taloudellisesta vakaudesta huolehtiminen kuuluu valtioneuvostolle ja Suomen hallitukset ovat tässä onnistuneet kohtuullisesti.

Luen taloudellisen vakauden ihmisoikeuksiin. Vakaus ei kuitenkaan takaa tasa-arvoa. Siksi mielestäni presidentti Halonen on omalla sarallaan ja valtaoikeuksiensa puitteissa onnistuneesti ylläpitänyt juuri näitä teemoja, syrjäytymisen torjumista, erilaisuuden hyväksymistä ja tasa-arvon tavoitetta.

Halosen virheenä olen pitänyt tarrautumista presidentin ulkopoliittisiin valtaoikeuksiin. Vanhasen hallitus ratkaisi kiistan ja hyvä niin. Toisaalta, jos sittenkin kävisi niin surkeasti, että EU hajoaisi, oltaisiin perustuslain ja valtaoikeuksien suhteen aivan uudessa tilanteessa. Hallitus, eduskunta ja presidentti joutuisivat käymään aivan uudenlaisen valtataistelun oikeuksistaan. Mutta ei manata.

Ulkopolitiikan valtaoikeuksiin liittyen presidentti Halonen on myös näyttänyt omineen Venäjä-suhteita siten, että hallitus ja eduskunta ovat (ainakin kokoomusreaktioiden mukaan) jääneet välillä tiedotuskatveeseen. USA-suhteetkin ovat olleet vähän säästöliekillä.

Halosen kaudella EU:sta on tullut yhä tärkeämpi tekijä Suomen sisäpolitiikassakin ja tämä on valtaoikeuksien myötä synnyttänyt jännitteitä hallituksen ja presidentin välille. Halonen ei taipuessaan kuitenkaan ole jättänyt instituutioiden välille pysyviä säröjä. Hänen sosiaalinen agendansa puolestaan on ollut hyvä. Minä koen presidentti Halosen onnistuneen työssään kohtuullisen hyvin.

Heikki Hakala 07.12.2011 23:11

Päivän kysymys taitaa olla sopivan provokatorisesti osoitettu muiden muassa minulle, sillä asemoin itseni ainakin jonkinasteiseksi porvariksi, vaikka eliittiin en niinkään.

Minulle on kovin epäselvää, missä Tarja Halonen olisi onnistunut. En ole havainnut, että hänellä olisi ollut mitään erityistä ohjelmaa, eikä hän ole tainnut itsekään manifestoida sellaisessa jotakin saavuttaneensa.

Venäjä-suhde on kai ollut olevinaan Halosen ominta reviiriä. On tietysti hienoa, että keskusteluyhteys valtiojohdon tasolla näyttää vallitsevan, mutta mm. puutulliasiassa ei valtioiden välillä lopultakaan tapahtunut mitään oleenaista. Tarvittiin WTO. Ihmisoikeusasioissa, jotka ovat Haloselle tunnetusti läheisiä, on Venäjään päin menty hissunkissun-asenteella.

Ylipäällikkönä Halonen olisi voinut ottaa jalkaväkimiinoihin tyystin toisenlaisen otteen kuin mitä käytännössä nähtiin. Ei kokonaisista asejärjestelmistä ole syytä luopua niin kevyin perustein, kuin nyt tapahtui. En ole sinänsä eri mieltä ratkaisusta, mutta olisin suonut sen tapahtuvan olennaisesti harkitummin.

Halosen pyrkimys säilyttää oma nimikkolautanen EU-päätöksenteossa on mielestäni ollut lähes käsittämätön asia. Tulkinta, joka on jo itsessään outo, oli toki peräisin jo edeltäjältä, mutta miksi takertua siihen? Se ei ole edistänyt sen enempää Suomen asemaa EU:ssa kuin tasavallan presidentin asemaa kotimaassa.

Toisella kaudella tapahtuneita liputtamisia sosialistisen Suomen puolesta en kykene ymmärtämään juuri ollenkaan, sillä tasavallan presidentti ei kai sentään voi olla niin pikkusieluinen kuin mitä mieleen tämän tiimoilta tulee.

Jan Rossi 08.12.2011 8:17

Mielestäni arvoisa Heikki Hakala arvioi tilannetta oikein. Halosen kaudesta ei jää käteen oikeastaan yhtään mitään konkreettista. Halonen jää historiaan presidenttinä, joka itse omalla toiminnallaan aiheutti presidentti-instituutiolle vallan menetyksen yritettyään väkisin mukaan EU-kokouksiin ja muihin kissanristiäisiin. Halonen ei ymmärtänyt vallan tasapainossa tapahtuneita muutoksia. Suomi halusi kehittyä normaaliksi eurooppalaiseksi valtioksi, jossa suurinta valtaa käyttää eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus.

Jan Rossi

Maija Pietilä 08.12.2011 11:48

Nybergin haastattelussa Halonen kertoi monista YK-tehtävistään, jotka eivät pääty presidenttikauden mukana ja ilmaisi valmiutensa olla käytettävissä niissä edelleenkin, ei missän virassa, vaan erilaisissa projekteissa. Palkkaa hän kaipaa.

Näistä Halosen globaaleista tehtävistä ja aikaansaannoksista tiedetään ja puhutaan Suomessa vähän. Olisi mielenkiintosita tietää, mistä Halonen maailamalla (EU:n ulkopuolella) tunnetaan.

Presidentiltä kaivataan arvojohtajuutta. Kun Halonen on puhunut sekä Suomen että maailman köyhien ja sryjäytettyjen ja naisten puolesta, hänen sanotaan veisaavan vanhaa virttään. Millaistenhan arvojen puolesta presidentin pitäisi puhua, kehua luottoluokittajia vaikeassa työssään?

Mielestäni Halonen on onnistunut kotimaassa hyvin ottaen huomioon presidentin vähäinen valta. Ja arvostan paljon hänen työtään koko maailman parantamiseksi, sillä sitä hän tehnyt ja jatkaa toivottavasi sitä työtä. Saapa Suomikin siitä kunniaa ja mainetta kehitysmaissa, Sen arvoa emme vielä tiedä.

Halonen on turhaan taisetellun presidentin vallan puolesta onnistumatta. Niinpä voi kysyä, haemmeko nyt vain edustavaa ja sujuvasti seurustelevaa presidenttiä?

Ilari Kiema 08.12.2011 12:01

Tämän aamun Helsingin Sanomat havainnollistaa pääkirjoitussivun taitolla Tarja Halosen onnistumista yhdellä hänelle tärkeällä osa-alueella presidentin ydintehtävien reunalla. Pääkirjoituksessa tasa-arvo ja yhteistyö ovat aitoa Halosta, ja erilaiset vähemmistöt ovat hyvin edustettuina Linnan juhlillakin: ”…yhä useampi suomalainen tuntee olevansa edustettuna Linnan juhlissa oman järjestönsä aktiivin kautta”. Vieressä Vieraskynä-palstalla kansalaisjärjestöaktiivi Seppo Niemelä kirjoittaa, että ”maahanmuuttajien mukana Suomeen palaa tyttöjen ja naisten avoin alistaminen” ja että ”nykymenolla syntyy eristyneitä alakulttuureja, joissa pesii väkivallan ihannointi…”

Niemelä liioittelee jälkijättöisesti, mutta kolumni kuvaa kuitenkin niitä jännitteitä, joita vallitsee sukupuolten välisen tai sukupuolisuuteen liittyvän tasa-arvon ja toisaalta maahanmuuttopolitiikkaa ohjaavan monikulttuurisuusideologian välillä. Näistä asioista ei Suomessa ole aikanaan voitu juuri keskustella, eikä niitä ole haluttu käsitellä normaalin politiikan keinoin. Kun asioita ei käsitellä normaalin politiikan keinoin tai perinteisten puoluejärjestöjen piirissä, jokin muu toimija, kuten oikeistopopulistinen ryhmittymä, voi sitten nostaa esille ja omia aiheen. Tämän luulisi harmittavan Halosta, varsinkin kun asia on osittain itse aiheutettu.

Helsingissä Kallion koulussa lukee henkilökunnan sisäänkäynnin vieressä seinälaatassa, että Tarja Halonen kävi tätä koulua 1950-luvun alkupuolella. Koulu on myös äänestyspaikka. Helsingin Kallio on Suomessa Vihreiden vahvimpia kannatusalueita, joskin viime eduskuntavaaleissa kaikilla ala-alueilla (Kallio A, B, C, D) eniten ääniä sai Paavo Arhinmäki. Yksipuolisesti maahanmuuton kritiikkiin keskittynyt Jussi Halla-aho sai alakallioittain toiseksi, kolmanneksi, seitsemänneksi ja neljänneksi eniten ääniä. Äänestyspaikan ulkoseinässä laatassa lukee ”Tarja Halonen”, mutta Jussi Halla-aho sai sieltä kuitenkin toiseksi eniten ääniä. Tätä ei voi pitää Tarja Halosen kannalta erityisen menestyksekkäänä eikä selittää suvaitsemattomuudella, ennakkoluuloilla saati kokemuksen puutteella.

Jaakko Antila 08.12.2011 13:38

Sain äänestää ensimmäistä kertaa vuoden 2000 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Enkä muotoillut numeroa kahdeksan. Olen syntynyt niihin aikoihin, kun Kekkonen jäi sairaslomalle presidentin tehtävistä, enkä siis ole elänyt ”Kekkosen aikaa” kuin joitakin päiviä. Lähes koko aikuisikäni olen elänyt ”Halosen Suomessa”.

Kun presidentin onnistumista arvioidaan, yksi vaihtoehto olisi verrata edellisiin tai edes edelliseen viranhaltijaan. Kun valta- tai pitäisikö nykyisin sanoa virkakaudet ovat pitkiä, aika ehtii muuttaa presidentti-instituutiota, joten tämä vertailumetodi ei tunnu toimivalta. Lisäksi minulle se olisi hankalaa, kun en juuri Koiviston aikaa muista. Hän oli minulle se lapsuuden Presidentti niin kuin vanhemmalle polvelle Kekkonen.

Halosen ensimmäistä kautta voinee pitää onnistuneempana kuin jälkimmäistä. Siitä huolimatta valinta toiselle kaudelle oli lopulta hämmentävänkin täpärä. Jos onnistumista mittaa kansansuosiolla, Halonen tuskin – jos tällainen ”mahdoton” ajatus sallitaan – tulisi enää valituksi kolmannelle kaudelle. Vai tulisiko?

Minä en muista Halosen onnistuneen. Ehkä se johtuu siitä, ettei hänelle ole ollut Suomessa näkyvää tarvetta. EU-politiikassa hänen viimeinenkin onnistumisen edellytyksensä vietiin lautasen mukana toisen kauden alkupuolella. Ulkopolitiikassa hän on ollut parempi Suomen rajojen ulkopuolella kuin Suomessa. Toisaalta: esimerkiksi Haavistosta voisi tässä mielessä tulla Halosen kaltainen presidentti.

Jääkö Halosen onnistumislistalle muuta kuin presidenttiyden turhan hohdon himmentäminen?

Reino Kössö 08.12.2011 14:50

Halonen onnistui kohtuullisesti. Erityisesti arvostan hänen pragmaattista asennettaan NATO-yhteistyöhön ja linjaan sen jäsenyyden suhteen.

Mielenkiintoista on, että ns. pääehdokkaista ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta Paavo Väyrynen on ehkä Halosta lähimpänä. Väyrysen agendalle tuntuvat myös jääneen hänen edellisen ministerikautensa peruina globaalit kysymykset, joita Halonenkin pitää tärkeinä. Niinistö ja Lipponen ovat selkeästi Eurooppa-painotteisempia ja Soini on kotimaakeskeinen.

Ulkopoliittinen asemamme on Halosen aikana pysynyt vakaana, mikä on tärkein kriteeri arvoitaessa hänen onnistumistaan tehtävässään.

Suomessa vähän liikaa korostetaan ns. arvojohtajuutta ja presidentin asemaa henkisen ilmapiirin luojana. Halonen puhui syrjäytymisen ehkäisemisestä ja sama teema tuntuu nyt olevan Sauli Niinistöllä. Kovin uskottavaa se ei ole, kun hän käytännön tasolla tarjoaa lääkkeeksi toisistamme huolehtimista. Ilman yhteiskunnan tuntuvaa panostusta ei kuitenkaan esimerkiksi koulutukselliselle syrjäytymiselle voida paljon tehdä.

Vaalitaistelussa ja sen mediakäsittelyssä voitaisiin siis todella keskittyä ulko- ja turvallisuuspolitiikaan, koska sen pitäisi olla ratkaiseva tekijä presidenttiä valittaessa.

Anna Mikkola 08.12.2011 15:37

Olen kovasti ihmetellyt viime vuosina ryöpsähtänyttä vihamielisyyttä presidentti Halosta kohtaan. Olen pohdiskellut mistä se voisi johtua - onko kyseessä jonkinlainen kekkoskrapula vai jokin muu. Kekkoskrapula ehkä siinä mielessä, ettei olla sisäistetty nykypresidentin roolia, joka ei ole päsmäröidä sisäpolitiikassa. Tästä roolista muuten on paljolti kiittäminen Mauno Koivistoa, jonka arvoa presidenttinä ei moni suomalainen nähdäkseni edelleenkään ymmärrä.

Toisaalta sitten tätä vastenmielisyyttä ilmaisevat myös nuoret henkilöt - kuten tässäkin kommenttiketjussa ylempänä -, joilla on korkeintaan idealisoitu mielikuva menneiden vuosikymmenten presidenttijohtoisesta maasta. Minulle ei koskaan ole käynyt selväksi se, mitä he sitten oikein olisivat presidentiltä halunneet. Jonkin verran esiintyy aivan suoraan niitäkin kannanottoja, että se sukupuoli on loppujen lopuksi se kivi kengässä.

Itse pidän Halosen molempia kausia onnistuneina. Kuten sanottua, Suomi on elänyt vakaata aikaa, ja presidentti on väliin vaikuttanut jopa hieman jarruttelevalta, esimerkiksi malttiin kehottavalta ääneltä valtaoikeuksista puhuttaessa. Nähdäkseni tämä on kuitenkin arvojohtajuuden ohella sitä nykypresidentin roolin ydintä.

Arvojohtajana erityisesti pidän Halosta onnistuneena. Erilaisten vähemmistöjen ja tavallisempien ihmisten sekä kansalaisjärjestöjen, ihmisoikeuksien ja ympäristökysymysten pitäminen esillä on ihan oikeasti onnistunut. Se, että asiat eivät ole maagisesti korjaantuneet heti, ei sen sijaan kai presidentin vika ole.

Jan Rossi taisi olla se, joka tuolla ylempänä esitti, että Halonen on vienyt Suomen Venäjän kainaloon ennennäkemättömällä tavalla. Väite on mielestäni absurdi jollei jopa kontrafaktuaalinen. Haluaisikohan Rossi hieman avata, että mitä hän mahtaa tällä oikein tarkoittaa? Minulle ei nimittäin kyllä avautunut yhtään siitä kirjoituksesta.

Jorma Saloniemi 08.12.2011 16:01

Presidentin mahdollisuudet vaikuttaa kansamme kohtaloihin ovat rajalliset. Ainoastaan äärimmäisen tiukkoina aikana presidentti voi nostaa roolia yli lain sallimien vallankäytön rajojen. Niinpä Halonen on toiminut omilla mukavuusalueillaan eli idänpolitiikassa, kehitysmaapolitiikassa ja tasa-arvokysymyksissä. Jos tarkastellaan presidentin idänpolitiikka, on se ollut suhteiden ylläpitämistä ilman merkittäviä hyötyjä yrityselämälle tai kansalaisille. Muu osa Halosen työtä on ollut puhetta kehityksestä ja tasa-arvosta. Leimallista on se, ettei Halonen ole ollut lainkaan esillä v. 2008 asti jatkuneen talouskriisin johdosta eli asiassa, joka huolestuttaa jokaista kansalaista.

Timo Laaninen 08.12.2011 16:49

Tarja Halonen on onnistunut hyvin tasavallan presidentin tärkeimmässä tehtävässä: hän on johtanut ulkopolitiikkaa varmalla ja johdonmukaisella otteella. Hän on kulkenut aika tarkasti monen edeltämänsä viitoittamaa polkua, olosuhteet ovat tosin muuttuneet mutta suuri linja on pysynyt.

EU-lautaskiistan voi laskea epäonnistumiseksi, mutta siinä Halonen on ollut edeltäjiensä perinnön ja epäselvän perustuslain vanki. Vuoden 2000 perustuslakiin jäi valuvika, epäselvyys siitä, miten EU-politiikkaa johdetaan. Nyt tämä epäselvyys on ratkaistu perustuslain kirjaimen ja hengen mukaisesti niin, että pääministeri johtaa Suomen EU-politiikkaa ja edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa.

Olin mukana vuoden 2000 presidentinvaalien kampanjassa Esko Ahon tiimissä ja muistan sen huikean sisäpoliittisen jännitteen, joka vaaleihin liittyi. Ehdokkaiden aatteelliset erot tulivat toisella kierroksella selviksi. Kansan enemmistö sai mitä tilasi, Halonen on pysynyt uskollisena aatteellisille juurilleen ja arvoilleen ja antanut sen näkyä viranhoidossa. Tämän lasken hänelle ansioksi. Ei minulla ole ollut vaikea elää ja hengittää Halosen tasavallassa, vaikka hävinneellä puolella olinkin.

Jussi Lähde 08.12.2011 17:29

Arvoisat blogikommentaattorit

Haluan kiittää Teitä kaikkia mitä sivistyneimmästä ja mainioimmasta ajatustyötä. Tätä lukiessaan jää vain ihmettelemään, voiko tämä todellakin olla blogi? Missä on viemärin tuoksu, erästä ehdokasta lainatakseni "kaunaisuus" sekä yleisten keskustelusääntöjen pahoinpitely?

Parahin Unski, olet onnistunut luomaan ympäristön johon me muut blogistit emme ole pystyneet!

Jan Rossi 08.12.2011 21:20

Arvoisa Anna Mikkola kirjoittaa "Jan Rossi taisi olla se, joka tuolla ylempänä esitti, että Halonen on vienyt Suomen Venäjän kainaloon ennennäkemättömällä tavalla. Väite on mielestäni absurdi jollei jopa kontrafaktuaalinen. Haluaisikohan Rossi hieman avata, että mitä hän mahtaa tällä oikein tarkoittaa? Minulle ei nimittäin kyllä avautunut yhtään siitä kirjoituksesta."

Tähän vastaisin näin, että eipä ole Halonen esimerkiksi kommentoinut millään tavalla Venäjän vaaleja. Ne nimittäin olivat vilpilliset. Halonen ei ole mitenkään kommentoinut Venäjän onnetonta demokratiaa. Putinin valta on hyväksytty karvoineen kaikkineen ottamatta mitään kantaa siihen kauhistuttavaan tilaan missä Venäjän demokratia on. Lisäksi Halonen meni polvilleen Georgian sodassa. Putinin toimet hajottivat Georgian kun Etelä-Ossetia ja Abhasia irrotettiin Georgiasta.

Lisäksi Venäjän ihmisoikeustilanne on katastrofaalinen. Jokainen tietää, että Hodorkovski on ryöstetty. Putin kosti Hodorkovskille kun tämä uhmasi tämän valtaa. Ei ole Halonen arvostellut millään tavalla Putinin toimia Tshetsheniassa tai Ukrainassa.

Halonen on vienyt Suomen Venäjän kainaloon tavalla, jossa uussuomettuminen näkyy monilla osa-alueilla. Ja tästä ei Suomessa haluta keskustella.

Jan Rossi

Elina Mäntylä 09.12.2011 0:57

Mielestäni naispresidentti on ravistanut Suomea sopivasti. Nyt naisia tärkeissä viroissa ja tehtävissä ei katsota niin outona ilmiönä enää. Toivottavasti seuraava presidentti jatkaa samoilla linjoilla "koko kansan presidenttinä".

Paul Tiensuu 09.12.2011 10:44

"Tähän vastaisin näin, että eipä ole Halonen esimerkiksi kommentoinut millään tavalla Venäjän vaaleja. Ne nimittäin olivat vilpilliset. Halonen ei ole mitenkään kommentoinut Venäjän onnetonta demokratiaa. Putinin valta on hyväksytty karvoineen kaikkineen ottamatta mitään kantaa siihen kauhistuttavaan tilaan missä Venäjän demokratia on. Lisäksi Halonen meni polvilleen Georgian sodassa. Putinin toimet hajottivat Georgian kun Etelä-Ossetia ja Abhasia irrotettiin Georgiasta. "

Eipä ole kommentoinut hallituskaan. Mitä luulet kenenkään voittavan sillä, että Halonen lähtisi riitelemään venäläisten kanssa näiden ihmisoikeusasioista ja saarnaamaan näille demokratiasta? Tai että näin tekisi Katainen, joka on ollut kovin hyvää pataa Venäjän hallituksen kanssa Putinin kaudella?

On ihan puhtaasti käytännöllistä, että vaikka Venäjän sisäinen tilanne ei meitä miellytä, ei Suomen johto lähde näitä asioita itsekseen hoitamaan. Ei ole meidän tehtävämme käydä ristiretkelle Venäjällä, eikä siitä mitään hyötyä olisikaan. Venäjän vaalien vilpillisyyttä on kommentoitu EU-tasolta, mikä antaakin kommenteille sopivaa painoarvoa. Jos ja kun Venäjän politiikkaan halutaan vaikuttaa, on selvästi parempi, että raskaita lausuntoja antaa EU-johto sekä mahdollisesti Ranskan ja Saksan päämiehet, kun taas Suomen kaltaiset maat pitävät hyvät ja sovittelevat välit Venäjään. Suomella on näin paljon paremmat vaikutusmahdollisuudet.

Halonen on osaltaan ollut arvovallallaan vaikuttamassa esimerkiksi Pietarin johdon saamisessa mukaan Itämeren puhdistamiseen. Tämä on ollut pitkälti suomalainen kampanja. Miten luulet että se olisi onnistunut muuten kuin ystävällisin välein? Ei Suomi pullistelemalla sotia lopeta tai Venäjän ihmisoikeustilannetta korjaa, eikä järkevä strategia ole yhtä suomettumista tai polvilleenmenoa: Suomi ei todellakaan ole poliittisesti Venäjän kainalossa, päin vastoin kauempana sieltä kuin koskaan. Se, että Suomi olisi jatkuvasti arvostelemassa Venäjän politiikkaa, olisi silkkaa pr-työtä, joka eliminoisi kaikki todelliset vaikutusmahdollisuutemme. EU:lta sitä vastoin voisi kyllä toivoa joskus paljon jyrkempiäkin kannanottoja sekä todellisia toimia silloin, kun Venäjä vähät välittää EU:n kannasta. Mutta näiden puutteesta nyt ei sentään Halosta voi syyttää.

Paul Tiensuu 09.12.2011 10:46

Kommenttini on suunnattu siis Jan Rossille, jonka kommentista lainaus on otettu.

Jan Rossi 09.12.2011 11:20

Arvoisalle Paul Tiensuulle sanoisin näin, että onhan tämä nyt uskomatonta jos Venäjän demokratiasta ei voida sanoa mitään. Pitääkö Suomessa edelleen elää jossakin suomettuneessa ajassa, että ei kyetä tai uskalleta arvioida rehellisesti Venäjän tilaa? Kyllä Putinkin käsittää rehellistä kritiikkiä ja arvostelua.

Uskon myös, että Venäjä arvostaa sellaisia maita, jotka perustellusti kykenevät arvioimaan maan tilaa. Nyt Suomessa luimistellaan ja ollaan hiljaa mitä Venäjällä tapahtuu.

Venäjän todellisuus on synkkä. Vaalitulos varastettiin kansalta. Toimittajia katoaa ja murhataan. Venäjän oikeuslaitos on politisoinut. Poliittisia tuomiota edelleen jaetaan. Kaiken ratkaisee se miten Putin suhtautuu ihmisiin.

Ei Venäjän todellisuudelta pidä silmiään sulkea. Elämme 2010-luvun maailmassa. Kekkosen ajat ovat menneet.

Ja mitä tulee Haloseen, presidentti Halosella on läheisemmät suhteet Putiniin kuin monella entisellä neuvostotasavallan johtajalla. Tämä herättää hämmennystä. Onko Suomi ollut liian lähellä Putinia Halosen kauden aikana? Mielestäni on. Siksi NATO-kysymyskään ei ole edennyt Suomessa.

Jan Rossi

Olli Saarinen 10.12.2011 0:12

Konservatiivisena anakistiliberaalina en näe Halosen saavutuksia. Entinen SAK:n naispuolinen lakinainen ei ole kyennyt käyttämään mielipidevaltaansa edes minimipalkkalain saamiseksi tai työelämän sukupuolittuneen palkkarakenteen oikaisemiseksi. Halosesta tulee mieleen Ihalainen joka joka vappuheessa itki köyhän puolesta sitten kun rahat oli jo jaettu.

YK:ssa Halosella olisi ollut kenttää mutta 60-luvun väärä ideologiapohja ei riitä globalisaation hallintaan taaskaan kuin julkilausumatasolla.

Halosen suurin saavutus on, että hiuksensa nyhtänyt suomalainen naistyyppi tuntee itsensä yhteiskunnallisesti arvokkaaksi. Se on hyvä juttu, sillä suomalaiset naiset ovat rautaa.

Anna Mikkola 10.12.2011 12:43

Pahoitteluni Jan Rossille, etten ole ehtinyt aiemmin kommentoimaan tähän keskusteluun enemmän.

Ymmärrän jossain määrin Rossin esittämää näkökulmaa, mutta pidän sitä hyvin kapeana ja paljon enemmän ideologisena kuin käytännöllisenä.

Kuluneella vuosikymmenellä ja oikeastaan sitä aiemmallakin on ollut koko ajan kauhean muodikasta esittää, että yhteiskunnassa, politiikassa taikka esimerkiksi tutkimuksessa on kamalasti "vaiettuja" asioita. Että siitä ja tästä ja tuosta ei puhuta, ja pidemmälle vietynä, ei saakaan puhua. En oikein tiedä mistä viehtymys tällaisen position ottamiseen tulee - kenties se heijastelee jonkinlaisia kasvukipuja kun kansakunta on ottanut isoja harppauksia kohti moniarvoista avoimuutta.

On tietysti totta, että Suomen poliittinen johto ei paljoakaan ole naapurimaan vaaleja kommentoinut. Toisaalta olemme selkeästi osa eurooppalaista yhteisöä (voisi sanoa jopa läntistä poliittista yhteisöä) jonka kanta demokratiaan ja Venäjän tilanteeseen on melko selkeä. Minusta vaatii erityisiä perusteluja esittää, että Suomen kanta olisi jotenkin tästä poikkeava. Mitään tällaisia perusteluja en ole nähnyt - ja mainittakoon nyt että vaikkapa Halosen DDR-kannanotot 70-luvulla eivät ole validi argumentti. Niinpä ongelmaksi taitaa jäädä se, että suomalaiset poliitikot eivät asiasta juuri huutele.

Luulisin, että poliittinen johto on valinnut pragmaattisen lähestymisen, kuten Suomen poliittinen johto on tehnyt lähes koko itsenäisyyden ajan. Venäjä on naapurimme, eikä se siitä ole minnekään menossa. Maantiedettä emme voi muuttaa. Silloin kannattanee panostaa hyviin suhteisiin ja taitoon hoitaa niitä. Tälle linjalle ovat poliittisen eliittimme jäsenet päätyneet kun ovat vastuulliseen asemaan joutuneet tai päässeet. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Heidi Hautala, joka aiemmin kyllä ihan eduskuntapuheita myöten ankarasti kritisoi Venäjää, mutta valtioneuvoston jäsenenä ei ole enää sellaisia kantoja esittänyt.

Ilmeisesti vihreätkin ovat ymmärtäneet, että ulko- ja turvallisuuspoliittisena linjana se ei välttämättä ole kaikkein nerokkain, että yhtäältä vaaditaan puolustusvoimien resurssien merkittävää vähentämistä ellei jopa koko armeijan alasajoa, toisaalta vakuutetaan että vastustetaan Nato-jäsenyyttä, ja sitten loppuviimeksi asetutaan sille kannalle että pitäisi aukoa päätä naapurin suurvallalle niin paljon kuin mahdollista.

Mitä tulee Georgiaan, arvoisa Jan Rossi tietänee ja ymmärtänee fiksuna kirjoittajana aivan hyvin, ettei kyse ollut mistään noin yksinkertaisesta. Siinä mielessä pidän ainoastaan positiivisena ettei Suomen poliittinen johto sekaantunut siihen yhtään sen enempää kuin mitä Stubb meni besserwisseröimään - esittäen ulkoministerinä analyysin joka näin jokunen vuosi myöhemmin näyttää lähinnä mahtipontiselta hourailulta. Itse asiassa se ettei presidentti kommentoinut mitään myöskään Stubbin sooloiluun voitaisiin tulkita sitenkin, että Suomen poliittinen johto hiljaa hyväksyi aiempaa selkeästi kriittisemmän asenteen Venäjää kohtaan.

Jan Rossi 11.12.2011 10:07

Arvoisalle Anna Mikkolalle sanoisin näin, että Venäjällä on alkamassa massamielenosoitukset Putinia vastaan. Mielenkiinnolla seuraan kuinka Suomen johto reagoi asiaan jos tilanteet eskaloituvat jättimielenosoituksiksi Putinia vastaan. Tilannehan on se, että Putin varasti vaalituloksen. Väärensi tuloksen puolueelleen mieleiseksi. Venäjän demokratiasta on tehty Putinia palveleva asia. Venäjä elää omaalaatuista poliittista syteemiään, joka tietynlailla on ymmärrettävää kun katsoo Venäjän historiaa. Ei siellä demokratiaa ole koskaan ollut.

Ja mitä tulee Haloseen, Halonen on jättänyt arvioimatta Venäjän kehityksen, mutta on sitäkin enemmän kuitenkin arvioinut muiden maiden tekemisiä, varsinkin USA:n. Tämän vuoksi Halosen suhteet Valkoiseen taloon jäivät ohuiksi. Ei tullut kutsua Haloselle, vaikka kuinka sitä kinusi ja odotti.

Jan Rossi

Jan Rossi 12.12.2011 8:35

Mitä tulee Venäjä-suhteisiin, Venäjän asioiden asiantuntija Arto Luukkanen on linjoillani arvioidessaan Venäjän tilaa ja Halosen suhtautumista Venäjään. Luukkanen sanoo, että Halosen moraali asioissa päättyy itärajalle. Unto Hämäläinen olisi Halosarvioissaan myös ottaa esiin Halosen Venäjä-politiikan, mutta jostakin syystä hänkin on hiljaa näistä asioista. Onko Hesariinkin työntynyt vanha suomettumisen ilmapiiri, jossa Putinin toimia Moskovassa ei kyetä ja haluta arvioida? Arto Luukkaselle kaikki tuki hänen tärkeässä työssään Venäjä-suhteiden arvioinneissa.

Jan Rossi

Luetuimmat
  1. 1

    Miss Helsinki -kisoissa vedettiin alkuperäiskansojen asut päälle, järjestäjien mukaan kyse on ”fantasiapäähineistä” – saamelaisnuoret: ”Täysin absurdi väite”

  2. 2

    Tulli teki rikosilmoituksen entisestä turvallisuuspäälliköstään – epäily: 900 tuntia perusteettomia poissaoloja

  3. 3

    Trump kysyi, mitä Ruotsissa tapahtui eilen illalla – nyt joukko maan parhaita valokuvaajia vastaa

  4. 4

    Länsimetroa riivaa nyt vakava sähkövika, jonka syytä ei tiedä kukaan – koeajoa varten on tehty ”purkkaviritys”, aloitus voi viivästyä viikkoja

  5. 5

    Pikkuruinen kustantamo onnistui myymään suomalaisille viikossa noin 20 000 kirjaa – koska ei polttanutkaan niitä: ”Taloudellisesti tässä ei ole mitään järkeä”

  6. 6

    Pettyneet äänestäjät nostivat valtaan räyhääjän, joka haluaa keskustella holokaustista – Saksa ei ole normaali maa, ja siksi äärioikeiston esiinmarssi on erityisen huolestuttavaa

  7. 7

    Yksi Suomen teollisuuden suurimpia julkisia salaisuuksia: Sakon asetehdas osui napakymppiin, kun sen kivääreistä tuli hitti Yhdysvalloissa

  8. 8

    Donald Trump ei luovuta – presidentti vaatii nyt amerikkalaiseen jalkapalloon sääntöä, joka kieltäisi polvistumisen kansallislaulun ajaksi

  9. 9

    Verkko pursuaa lentoja ja majoituksia vertailevia hakukoneita, mutta moni niistä jekuttaa kuluttajaa – Näillä ammattilaisten vinkeillä löydät varmasti halvimmat liput ja majoitukset

  10. 10

    Stockmannin hallituksen puheenjohtaja Jukka Hienonen myi osakkeitaan kuukausi sitten – tänään yhtiö antoi tulosvaroituksen ja kurssi putosi

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Yksi Suomen teollisuuden suurimpia julkisia salaisuuksia: Sakon asetehdas osui napakymppiin, kun sen kivääreistä tuli hitti Yhdysvalloissa

  2. 2

    Tajuttomana 15 vuotta maannut mies virkosi, kun tutkijat osuivat oikeaan hermoon – löydös voi parantaa koomapotilaiden hoitoa

  3. 3

    Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa – Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan

  4. 4

    Trump kysyi, mitä Ruotsissa tapahtui eilen illalla – nyt joukko maan parhaita valokuvaajia vastaa

  5. 5

    Verkko pursuaa lentoja ja majoituksia vertailevia hakukoneita, mutta moni niistä jekuttaa kuluttajaa – Näillä ammattilaisten vinkeillä löydät varmasti halvimmat liput ja majoitukset

  6. 6

    Helsingin hinnat karkaavat ensiasunnon ostajien käsistä, huonokuntoinen pikkukaksio voi maksaa jo 250 000 euroa – katso laskurista, kuinka suureen asuntolainaan sinulla olisi varaa

  7. 7

    Länsimetroa riivaa nyt vakava sähkövika, jonka syytä ei tiedä kukaan – koeajoa varten on tehty ”purkkaviritys”, aloitus voi viivästyä viikkoja

  8. 8

    Vanhanpiian vero poistui vuonna 1975, mutta sinkkuja sorretaan yhä yhteiskunnassa – ”Maksoin yhden hengen lisää matkasta, mutta jouduin silti jakamaan huoneen”

  9. 9

    Asutko Mersu-seudulla vai Toyota-kulmilla? HS selvitti koko Suomen postinumeroalueiden suosituimmat automerkit

  10. 10

    Autoilijoiden törttöily käy yhä villimmäksi Töölössä – video näyttää, miten auto toisensa perään koukkaa kiveyksen yli pyöräilijöiden sekaan pyörätielle

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

  2. 2

    Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa – Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan

  3. 3

    Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

  4. 4

    Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

  5. 5

    Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

  6. 6

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  7. 7

    ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

  8. 8

    Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

  9. 9

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  10. 10

    Asutko Mersu-seudulla vai Toyota-kulmilla? HS selvitti koko Suomen postinumeroalueiden suosituimmat automerkit

  11. Näytä lisää