Perässähiihtäjä

Tuleeko presidentistä liian vallaton?

Perjantai 23.12. 2011 ja 12. postaus

Tänään perjantaina ehdokkaat vetäytyvät joulutauolle. Paitsi on se yksi ikuinen maankiertäjä liikkeellä: Paavo Väyrysen kalenterin mukaan hän kulkee jo tiistaina kuudessa puhetilaisuudessa Turussa ja Valkeakoskella sekä jatkaa samaa tahtia loppuviikon. Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto esiintyvät ensi viikon lopulla Lapissa, mutta muut ehdokkaat lepäävät joulujen välisen viikon ja keräävät voimia 2.1. alkavalla viikolla käynnistyvää loppukiriä varten. Ennakkoäänestys alkaa jo 11.1. ja vaalipäivä on 22.1. Näin luki äänioikeuskortissa, joka tipahti postilaatikkoon tällä viikolla. (Lisäys perjantaiaamulta 23.12. aivan tuoreimmat mielipidemittaustulokset.)

(Tätä kirjoittaessani 23.12.perjantaiaamuna 6. 40 sain aamun Ilta-Sanomissa ilmestyneen mielipidemittauksen tulokset. Tutkimuksen oli tehnyt MC-Info, ja kysely on tehty viime viikon lopulla ja tämän viikon alussa 15-20.12. Vastaajia oli tuhat. Prosenttiluvut: Niinistö 42, Soini 9, Väyrynen 9, Haavisto 7, Lipponen 7, Arhinmäki 4, Biaudet 2, Essayah 2. Ei osaa sanoa oli 16. Tutkimuksessa on kuulemma muutakin kiinnostavaa, mutta ne tiedot täytyy lukea lehdestä. Keskiviikkona 28.12. julkaisi HBL tutkimuksen siitä, miten äänestäjät käyttäytyisivät toisella kierroksella www.hs.fi tai www.hbl.fi )

Presidentti Tarja Halosen toisella kaudella keskusteltiin paljon perustuslain uudistamisesta, jonka Matti Vanhasen porvarihallitus käynnisti.  Pitkään näytti siltä, että presidentiltä viedään viimeinenkin valta.

Näin ei käynyt. Siitä meidän on kiittäminen kolmea henkilöä. Kovin vastus hallitukselle oli tasavallan presidentti itse. Halonen pani kampoihin koko ajan. Se vaikutti varmasti Sdp:n kantaan. Jutta Urpilainen oli samalla kannalla kuin presidentti.

Myös edellinen eduskunnan puhemies Sauli Niinistö vieroksui presidentin valtaoikeuksien leikkaamista. Se epäilemättä hillitsi mm. puheenjohtaja Jyrki Kataisen haluja.

Keskustan sisällä Vanhasen lisäksi myös Mari Kiviniemi ajoi presidentin valtaoikeuksien vähentämistä. Sitä vastoin Paavo Väyrysen kanta oli leikkauksia vastaan. Se todennäköisesti vaikutti keskustassa samalla tavalla hillitsevästi kuin Niinistön kanta kokoomuksessa.

Jokainen voi itse päätellä, kuinka pyyteettömiä valtaoikeuksien säilyttäjät olivat.

Lopulta edellinen eduskunta ja nykyinen eduskunta saattoivat suurella enemmistöllä hyväksyä uuden perustuslain, joka tulee voimaan 1.3. 2012. Vain perussuomalaisten kansanedustajat äänestivät vastaan. Niin se oli 1990-luvun lopulla  nykyistäkin perustuslakia hyväksyttäessä. Silloin tosin perussuomalaisia oli vain yksi, Raimo Vistbacka, nyt heitä on eduskunnassa peräti 39.

Mikä sitten muuttuu?

Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan päätetään sen mukaan kuin asianomaisessa laissa erikseen sanotaan. Tämä tarkoittaa sitä, että edellä mainitusta poiketen asia palautuu valtioneuvoston valmisteltavaksi, jos tasavallan presidentti ei päätä asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen mukaisesti.

Pääministerin asemasta Suomen edustajana Euroopan unionin toiminnassa säädetään perustuslaissa. Lisäksi perustuslakiin otetaan nimenomaiset säännökset Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa ja toimivallan siirrosta kansainväliselle toimielimelle. Kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattaminen osoitetaan pääsääntöisesti valtioneuvostolle.

Suomen kansalaisten ja Suomessa asuvien muiden Euroopan unionin kansalaisten äänioikeus Euroopan parlamentin vaaleissa kirjataan perustuslakiin. Kansalaisten osallistumisoikeuksia valtiollisella tasolla ehdotetaan täydennettäväksi uudella kansalaisaloitejärjestelmällä. Vähintään viidelläkymmenellätuhannella äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi.

Perustuslaissa säädettyä mahdollisuutta poiketa perusoikeuksista poikkeusoloissa ehdotetaan tarkistettavaksi. Lisäksi puolustusvoimien ylipäällikkyyden luovuttamisedellytyksiä täsmennetään.

Lisäksi presidentin harkintavaltaa kavennetaan tietyissä asioissa. Se merkitsee hallituksen ja eduskunnan sananvallan lisääntymimistä, jos presidentti ja hallitus olisivat eri mieltä.

Verrattuna 1.3. 2000 tehtyyn suureen perustuslakiremonttiin muutokset ovat nyt hyvin pieniä. Nykyiseen perustuslakiin voi tutustua osoitteessa www.om.fi

Mutta muutoksia tulee. Aika sitten näyttää, kuinka paljon ne näkyvät käytännön päätöksenteossa.  Siksi haluaisinkin antaa arvoisille kommentaattoreille mietittäväksi Päivän Hyvän kysymyksen: Tuleeko presidentistä liian vallaton?

Tällä tarkoitan sitä, että pohtisimme, onko tasavallan presidentin asema sellainen kuin sen pitäisi olla. Alkuviikosta pohdimme presidentin vaalitapaa, ja valtaosa kommentaattoreista kannatti nykyistä suoraa kansanvaalia. Monissa puheenvuoroissa sanottiin, ettei suoralla valittua presidenttiä saa jättää ilman todellista valtaa, vaan hänelle on jätettävä valtaoikeuksia.

Ovatko ne nyt niin kohdallaan, että voimme hyvällä tunnolla antaa perustuslain olla sellaisenaan vuosia jos ei peräti vuosikymmeniä?

Lisään vielä presidentin epämuodollisen vallan keskusteluaiheiden listalle. Pitäisikö presidentin lähteä aikaisempaa rohkeammin luomaan omaa vaikuttajprofiilia ns. huomiovallan käyttäjänä? Mistä meille löytyisi oma Vaclav Havel on hyvä kysymys juuri tänä päivänä, kun entinen presidentti haudataan Prahassa.

Sitten jaetaan kiitoksia.

Perässähiihtäjä-blogi jää nyt ehdokkaiden tavoin ( pl. Väyrynen) joulutauolle kokoamaan voimia kolme vaaliviikkoa varten. Postaan seuraavan kerran vasta sunnuntaina 1.1. 2012 illansuussa. Aiheena on nykyisen presidentin viimeinen uudenvuodenpuhe, jonka hän pitää radiossa ja televisiossa 1.1. kello 12 alkaen.

Mutta kommenttipalsta on auki joulutauon aikanakin. Lupaan vähintään kerran pari päivässä lukea ja julkaista kommentteja, jos sellaisia ilmestyy. Toivottavasti ilmestyy.

Kiitän lukijoita kuluneista kolmesta viikosta. Olette hienoa joukkoa.

(Erikseen kiitän yksityisistä viesteistä, joita olen saanut 1984 syntyneiltä blogin lukijoilta sekä heidän vanhemmiltaan ja muilta läheisiltään ynnä muilta kirjani lukeneilta. On ollut todella mukava kuulla ja lukea ensimmäisiä palautteita kirjastani Suomi Orwellin vuonna 1984.)

Aktiivisia kommenttaatoreita ilman blogi ei olisi kunnon blogi. Suurkiitos! Kommentteja on tullut jo yli 300, ja laatu on pysynyt erinomaisen hyvänä. Joulupyhinä kannattaa lukea kommentteja, jos niitä ei ole aikaisemmin ennättänyt katsella. Ja tietysti kirjoittaa!

TOIVOTAN BLOGIN LUKIJOILLE JA KOMMENTAATTOREILLE HYVÄÄ  JOULUA!

Päivän siteeraus:

Näin kirjoittaa Yleisradion toimittaja Jarmo Mäkelä kolumnissaan Maaseudun Tulevaisuudessa.

"Suomessa on syntynyt kaksi eurovastaista koulukuntaa. Toista johtaa Timo Soini, joka on liittänyt perussuomalaiset upporikkaan mediamogulin Rupert Murdochin rahoittamiin hämäriin voimiin, joiden tavoitteena on EU:n hajottaminen. Pääministeri Jyrki Katainen oli siis oikeassa, kun hän vihjasi tähän eduskunnan välikysymyskeskustelussa. Media ei kuitenkaan totuutta tunnistanut, vaan kertoi Kataisen ”menettäneen keskustelussa hermonsa”.

Toiseen ryhmään lukeutuvat Paavo Väyrysen ja Mauri Pekkarisen kaltaiset poliitikot, jotka vain nuoleskelevat median kiihottamaa ja sen harhaan johtamaa kansalaismielipidettä.

Tiedemiesten joukossa tuomiopäivän profeetan tittelin on hankkinut New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Nouriel Roubini. Hänen tunnettu ennustuksensa kuuluu näin: ”Euroalueen poliitikot voivat rämpiä eteenpäin vielä toiset viisi vuotta, mutta lopulta heidän on kuitenkin tehtävä kovia ratkaisuja. Minun mielestäni todennäköisyys sille, että Kreikka ja Portugali joutuvat irtautumaan euroalueesta on 30 prosentin luokkaa”.

Ei ole Roubinin vika, jos populaarilehdistö otsikoi hänen ennustaneen euroalueen hajoamista. Jokainen tilastotieteen peruskurssin käynyt näkee, että Roubini sanoi euron ja euroalueen yhtenäisenä säilymisen olevan hajoamista todennäköisempää."

26 vastausta artikkeliin "Tuleeko presidentistä liian vallaton?"

Miika Kurtakko 23.12.2011 9:09

Presidentit Koivistoon saakka ovat saaneet nauttia Ruotsin kuninkaan Gustav III:n (tai suomennettuna Kustaahan se oli) laatimasta yhdistys- ja vakuuskirjasta vuodelta 1789. Venäjän vallatessa Suomen 1809 tsaari Aleksanteri I säilytti lait ennallaan, ja Suomen itsenäistyessä tsaarin valtuudet siirtyivät presidentille. Yli kaksisataa vuotta saatiin (lue: jouduttiin) nauttia kuninkaallisista oikeuksista. Nyt on sitten imperaattorilta riisuttu valta.

Jos verrataan vanhan Kekkoslovakian aikaan, niin vastaus päivän kysymykseen on ei. Vallaton presidentti on mielivaltaista parempi. Perustuslain ulkopolitiikkaa säätelevä pykälä - "yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa" - antaa nykyoloissa jopa liian paljon valtaa presidentille ja sekoittaa päätöksentekoa. Voisi olla paikallaan siirtyä normaaliin parlamentarismiin tässä suhteessa.

Kevään hallitussekoilua seuratessa tuli kyllä mieleen, että presidentillä voisi olla jonkinlainen sovittelijan rooli hallituksen muodostamisessa, vähän samaan kuin valtakunnansovittelijalla työmarkkinakiistoissa. Valtakunnan sovittelijahan ei "runnaile" sopimuksia kasaan vaan yrittää löytää yhteistä säveltä, kompromissia osapuolten kesken. Presidentillä voisi olla tässä työssä jonkinlainen tunnustelijan rooli ilman nimitysvaltaa.

Muuten olemmekin jo melko pitkällä Saksan mallissa, jossa liittopresidentillä on vain mielipide- ja arvovaltaa. Suora henkilövaali tuntuu olevan kansan mieleen, joten se säilytettäneen; Saksassahan liittopäivät valitsevat liittopresidentin. Ehkä kansalta voisi kuitenkin kysyä kansanäänestyksessä käytetäänkö kerran kuuteen vuoteen vajaat 40 miljoonaa euroa kansallisen seremoniamestarin valintaan vai annetaanko säästyneet rahat vaikkapa sotaveteraanien kuntoukseen? (Tiedän, härski kärjistys.)

Itse en näe vallatonta presidenttiä ongelmallisena. Seiska-lehden kaavalla: mitä vähemmän valtaa, sitä paremmalta tulevat presidentit todennäköisesti näyttävät. :-)

Hauskaa joulua Unskille ja kanssakommentaattoreille!

Petri Isoniemi 23.12.2011 14:39

Kommentaattori mainitsi edellä, kuinka presidentit olisivat saaneet nauttia 1700-luvun yhdistys- ja vakuuskirjan suomasta vallasta. Ei pidä unohtaa myöskään vuoden 1919 hallitusmuotoa, jossa muun muassa todettiin presidentin kutsuvan ministereiksi "rehellisiksi ja taitaviksi" todettuja Suomen kansalaisia. Se on sitten toinen juttu, olivatko he kaikki ministerit rehellisiä ja taitavia. Joka tapauksessa viimeisin perustuslakiremontti oli mielestäni tarpeeton jo siitä syystä, että viimeisin perustuslaki oli tullut voimaan vasta v. 2000. Miksi ihmeessä moinen kiire muuttaa perustuslakia?

Seppo Isotalo 23.12.2011 15:00

aas mennään sivuun meneillään olevasta vaalista. Tällä kertaa keskustellaan jo palkinnon suuruudesta vaikka juoksijat ovat jo loppusuoralla. Kiinnostavaa on kuitenkin kuinka ehdokkaat haluaisivat muuttaa presidentin ja eduskunnan valtasuhteita.

Ehdokkaista vain kaksi ovat siinä asemassa, että heillä on omakohtaista kiinostusta presidentin vallan pitämiseen ainakin nykyisellä tasolla. Niinistö, joka tulee toimimaan presidenttinä eikä halua . Väyrynen on myös niin tosissaan asiassa, että hänkin haluaa säilyttää presidentin vallan ja ehkä lisätäkkin.

Kuusi ehdokasta voi kuulustella mistä päin tuuli puhaltaa. Olisi aika hassua, jos äänestäjät juuri nyt kun presidentistä äänestetään vaatisivat vallan vähentämistä. Siis vaalikeskustelua ei tästä synny, ei edes sen vertaa kuin Natosta.

Riku Keskinen 23.12.2011 18:20

Haluaisin presidentille lisää valtaa tai valtaa takaisin, mutta en oikein osaa sanoa mitä valtaa. Arvojohtajiksi kelpaavat minusta hyvin entisetkin presidentit ja presidenttien puolisot. Pelkkä arvojohtajuus ei minusta ole mistään kotoisin, koko termi joutaisi kliseiden hautausmaalle.

Lähestyn presidentin vähävaltaisuuden ongelmaa sitä kautta, että pääministerit ovat minusta nykyisin ylityöllistettyjä. Heidän pitää pääministeriyden lisäksi johtaa puoluettaan, mikä tarkoittaa myös aina seuraavien vaalien (kuntavaalit, eduskuntavaalit, presidentinvaalit) miettimistä.

Minusta olisi epäuskottavaa, jos joku Suomen pääministeri kertoisi lukevansa paljon kirjoja. Ehkä joku poikkeustapaus voisi olla, joka nukkuisi 5 tuntia yössä, kuntoilisi, viettäisi aikaa perheensä parissa, lukisi, kirjoittaisi ja vielä opiskelisi kieliä. Mutta todellakin poikkeus.

Minusta näyttää siltä, että pääministerin homma on niin kiireistä ja oman puolueen etu pitää pitää jatkuvasti mielessä, että se ei ole kenenkään etu. Jonnekin sitä kiirettä ja niitä velvoitteita pitäisi ohjata.

Voisi olla helpottavaa, jos pääministeri ja puolueen johtaja olisivat eri henkilöitä - pääministeri saisi keskittyä pääministerin hommaan. Mikään ei kuitenkaan viittaa tällaiseen kehitykseen. Tuoreellekin ministerille - jos on puheenjohtaja - pitää heti lykätä mahdollisimman raskas ministerinsalkku. Kuten Urpilaiselle. Jos hän olisi saanut hallitusneuvottelut vetääkseen niin hänestä olisi tullut pääministeri. Suoraan korkeimmalle pallille, ilman merkittävää poliittista kokemusta.

Nykyinen tilanne on siis: nuori (usein, ja joskus varsin kokematon) ylityöllistetty pääministeri. Jonnekin suuntaan haluaisin siirtää valtaa ja tehtäviä. Osan presidentille, niin että esimerkiksi pääministerin matkapäivät vähenisivät.

antti liikkanen 23.12.2011 20:22

Kun vertaan sitä valtaa, joka on päivittäisessa demokraattisessa kontrollissa olevalla pääministerillä siihen valtaan, joka on kuuden vuoden välein demokraattisessa kontrollissa olevalla presidentillä, tulen mietteliääksi.

Kun ajattelen Pohjois-Koreaa, jossa valta on niin merkittävä, että johtajan kuolema jäähdyttää säänkin tai Venäjää, jossa valta alkoi olla ees-taas-leikkiä kahden pikkumiehen välillä (en turhaan mene historiaan ja Hitleriin), mietteeni yhä vain syvenevät.

Tunnen Havelin historian hyvin ja itse mieskin tuli henkilökohtaiseksi tutuksi ja mietin sitä valtaa, mikä hänellä oli ja mitä siitä seurasi: ei pelkästään hyvää.

Edellä olevat mietteet johtavat minut ajattelemaan, että kuuden vuoden välein kansanvaaleilla valittavalle ihmiselle ei liikaa valtaa tule varata.

Olin viime kesänä Macciavellin haudalla (Santa Crocen fransiskaanikirkko, Firenze).

Sen haudan vieressä olivat Galileon, Michelangelon ja Dante Aligierin haudat, samassa kirkkosalissa.

Vain yksi näistä neljästä on kirjoittanut (Ruhtinas):

"Valta rapauttaa aina, absoluuttinen valta absoluuttisesti"

Kyllä eduskunta on ollut viisas, tällä(kin) kertaa.

Jussi Lähde 24.12.2011 0:23

Parahin Unto

Aivan aluksi haluan kiittää meidän kaikkien puolesta siitä, että latu on näidenkin vaalien alla auki meidän muiden tulla ajatuksinemme perässä. Kiitos ja hyvää Joulua kotiinne.

Sitten vastaus kysymykseesi - tällainen valtio-oppimattoman tuumaus.

Jos Euroopan Unioni hajoaa, missä on pääministerin asema ulkopolitiikassa ja kuinka vallaton presidentti onkaan.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, Pasila - Porilaisten marssi, olkaa hyvä!

Reetta Eiranen 24.12.2011 11:14

Presidentti ei liene vielä liian vallaton, mutta viitaten aiempaan päivän kysymykseen, jonkin verran valtaa hänellä sietää säilyttääkin, jotta valintatapa, suora kansanvaali, ja presidentin valtaoikeudet olisivat jonkinlaisessa tasapainossa. Kaipaan kuitenkin presidentiltä nimenomaan tuota "huomiovaltaa". Minusta hänen tulee olla aktiivinen ja näkemyksellinen yhteiskunnallinen keskustelija ja tähänkin suoraan äänestäjiltä tuleva mandaatti antaa hyvän mahdollisuuden. Presidentillä on tilaisuus esìttää puolue- ja ryhmäkohtaiset edut ylittäviä näkökantoja – toivon mukaan viisaita sellaisia.

Riku Keskinen 24.12.2011 15:56

Mikä vika arvojohtajuudessa? Tai "huomiovallassa", jos se on jotain samantapaista?

Minusta arvojohtajuus lähtee luonnollisimmin siitä, että henkilöllä on jo ollut korkea yhteiskunnallinen asema. Se voi olla presidentin puolisonkin asema.

Arvojohtajuuteen liittyy - minun mielestäni - sekin, että valtaa käytetään silloin tällöin. Itselle tärkeiden asioiden kohdalla. Joskus ne voivat olla henkilökohtaisiakin.

Hyvänä esimerkkinä pidän sitä, miten Tellervo Koivisto kertoi masennuksestaan: sen syistä ja siitä toipumisesta. Asiasta syntyi vilkas keskustelu enkä usko, että kovin moni ajatteli Tellervo Koiviston käyttävän valtaa. Mutta sitä hän kuitenkin teki.

Vaan jos meillä on nimitetty arvojohtaja, niin häneltä odotetaan koko ajan jotain. Heti kun arvojohtaja lausuu sanasen, keskustelu on minusta liian virallisesti herätetty. Toki se voi onnistua, mutta jotain liian viritettyä siinä minusta on.

Eli jotain omaa, kunnollista tekemistä pitäisi presidentillä olla. Niin kuin ennen vanhaan. Liikaa keskitytään Kekkoseen. Olihan presidenttejä ennen häntäkin.

Ilari Kiema 25.12.2011 9:10

Kovin köpelöltä vaikuttaa tämä valtiosääntö, ja presidentillä ei ole ainakaan liian vähän valtaa. Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa, EU:n toiminnassa Suomea edustaa pääministeri mutta valtiosopimukset ml. EU:n perussopimusten muutokset ovat kuitenkin presidentin takana. Tällöin omaa valtaansa rationaalisesti maksimoivan presidentin kannattaisi aiheuttaa Suomen eroaminen EU:sta, jolloin presidentillä olisi kaikki valta. Presidentti jopa pystyisi tämän aiheuttamaan, jos lähdetään siitä, että unioni on dynaaminen prosessi, jossa perussopimuksia uudistetaan jatkuvasti. Euroopan yhdentyminen ei jää odottamaan Suomen presidentin aiheuttamaa mahdollisesti vuosien mittaista viivettä. Mauno Koivisto ei maksimoinut omaa valtaansa, vaan päinvastoin parlamentarisoi vallankäytön ja vallitsevan näkemyksen mukaan rajoitti toimikautensa kahteen. Presidentiksi voidaan kuitenkin valita rationaalinen vallan maksimoija.

Valtiosäännön toimivuus lasketaan ilmeisesti sattumanvaraisten ja tilapäisten seikkojen varaan. Kuvitellaan esimerkiksi, että Sauli Niinistö ei olekaan käytettävissä presidentin tehtävään, tai ei halua. Tällöin jossakin vaiheessa syntyy tilanne, jossa maassa on vahvasti EU-myönteinen presidentti ja jyrkästi EU-vastainen pääministeri tai päinvastoin vahvasti EU-vastainen presidentti ja EU-myönteinen pääministeri. Tällöin ryhdytään valtiosääntöoikeudellisella todistelulla siirtämään valtaa toiselta toiselle aina sen mukaan, kummin päin sattuu menemään.

Valtiosäännön laatijoilla on ehkä mielessään vakauttavan ja jatkuvuutta edustavan presidentin historiallinen hahmo. Suoran kansanvaalin myötä on kuitenkin luovuttu perusteista olettaa, että presidentiksi tulisi aina valituksi vakautta edistävä henkilö. Voi tulla protestipresidentti. Presidentiksi saatetaan valita joku pahastunut viskoja, vaikka kansanedustaja Jussi Halla-aho esittämään kansalaisille toivotuksia Tasavallan Presidentin Uudenvuoden puheessa. Tällöin juristit joutuvat hakemaan apua kavereiltaan lääkäreiltä, kuten aina, ja pelastamaan isänmaan irvokkaalla diagnostiikalla: presidentillä onkin oppositiohäiriö, Oppositional Defiant Disorder (313.81) löytyy DSM IV:stä, ja presidentti on näin muodoin terveydellisistä syistä sekä Kekkosta koskevan ennakkotapauksen nojalla estynyt hoitamasta virkaansa, minkä asiantilan jokin muu taho voi todeta. Tämä argumentaatio ja pelastuskeino, last resort, menee demokratian ja poliittisen järjestelmän ulkopuolelle ja on omiaan vahvistamaan vihamielistä patologisointia, johon suomalaisilla on muutenkin taipumusta.

antti liikkanen 25.12.2011 9:52

Huomenta Unski, joulu menee jollotellen, arki alkaa nopeammin kuin yleensä (ensi jouluna se ei ala oikein millään, kts allakka).

Luin kirjoituksesi printti-HS/Su (24.12.) ja jään kysymään tai oikeastaan ihmettelmään yhtä asiaa:

Kun kehaiset, että Sinuun ollaan yhteydessä back stagella, teet mielestäni jotenkin väärin, kun et mainitse lähteitä.

Kommenttisi lähentelee omertaa.

"Minä tiedän enemmän kuin te, joten minä olen parempi kuin te, minä olen paras".

Toinen kaltaisesi kirjoittaja on APU-lehden Yrjö Rautio (ent Kansan Uutiset kai?).

Hänkin avoimesti "vihjaa", että hänellä on tietolähteitä, jotka hän sitten nimeää sinne päin ja sillä pohjalla esittää roknooseitaan.

Tällaiset roknoosit paitsi toteuttavat itseään (APU ja HS ovat isoja välineitä) myöskin ovat mediaetiikan rajamailla.

Minä hyväksyn tällaisen paremmin kuluttajan esittämänä kuin palvelutarjoajan asiantuntijan esittämänä.

Kuten joulublogissani asian asetan: "Machiavelli opettaa, mutta mikä hiton pakko häntä on plagioida"

Lääkärintoimessa on tapana, että jos joku potilaan läheinen ottaa yhteyttä potilaan asioissa, yhteyden jatkuminen edellyttää ehdotonta avoimuutta: "Selän takana ei pelata, ei yhtään".

Hyvää joulun jatkoa ja Jussi Lähteen tavoin kiitos hyvän alustan tarjoamisesta laadukkaalle ajatustenvaihdolle.

J P Roos 25.12.2011 22:28

Se nyt on vain niin, että on demokratian pilkkaa valita suoralla kansanvaalilla presidenttiä jolla ei ole mitään valtaa, ja melko vähän arvovaltaakin.

Itse olen sitä mieltä että pitää valita: jos halutaan säilyttää kansanvaali niin sitten on annettava presidentille valta tärkeissä kysymyksissä asettua eduskuntaa ja hallitusta vastaan. Ennen kaikkea sellaisissa joissa hallitus on valmis luovuttamaan pois Suomen suvereniteettia (niin kuin nyt on tapahtumassa, taas kerran) tai toimimaan perustuslain vastaisesti. Meillä ei ole perustuslakituomioistuinta, niin joku eduskunnasta riippumaton perustuslain arviointi täytyy olla. Saksalla on tietysti muutenkin painoarvoa, mutta kyllä vielä se, että heillä on Perustuslakituomioistuin joka ottaa tehtävänsä vakavasti, on merkittävä lisä, Jos kaikki päätösvalta on pääministerin takana, niin maalla on paljon vähemmän pelikortteja käytössään kun isoista asioista päätetään.

Paavo Vaattovaara 26.12.2011 7:55

Parlamenttaarisessa demokratiassa presidentillä ei juurikaan valtaoikeuksia pitäisi olla. Nimitysasiat eivät kuuluisi presidentille ollenkaan. Puolustusvoimain ylipäällikkyys ei pitäisi kuulua presidentille, kunniamerkit hän voisi jakaa, ei nimittää saajia. Lähinnä presidentti voisi olla jonkinlainen keulakuva joka edustaisi Suomea ulkomailla julkisissa tilaisuuksissa. Voisi olla Suomen keulakuvana kauppavaltuuskunnan matkoillakin. Presidentillä on tietenkin tietty arvovalta kotimaassa ja viisas presidentti käyttäisi sitä harkiten

Tavallisesti hallituksella on aina selvä enemmistö eduskunnassa ja myös hallituksessa olevilla puolueilla on äänestäjien enemmistö takanaan, se jää monilta huomaamatta kun hallituksen päätöksiä arvostelevat ja vaativat jopa presidenttiä hallitusta hajoittamaan.

Tietenkin on hiukan nurinkurista, että suoralla kansanvaalilla valitulla presidentillä ei ole valtaoikeuksia mutta kun presidentti saatetaan valita hyvinkin pienellä äänierolla (esim. 50,01% vastaan 49,99%) niin voiko sanoa, että hän on koko kansan presidentti ja, että hänellä pitäisi olla valtaoikeuksia. Presidentti valitaan 6 vuodeksi ja häntä ei voi erottaa. Suora kansanvaalitapa presidenttiä valittaessa oli erehdys.

Esko Hussi 26.12.2011 19:25

Suomen presidentin valta on vähentynyt viime vuosina, kuten Unski hyvin kuvaa johdannossaan. Vallan riisumista ovat vastustaneet suurin osa niistä, jotka tehtävää ovat hoitaneet ja ne jotka siihen pyrkivät. Kehitys kulkee eteenpäin perinteisessä demokratiassakin, eikä sitä ole kukaan pystynyt pysäyttään. Ehdokas SN:n tarkoittamista iltakouluista voi tulla tilaisuuksia, joissa presidentille kerrotaan, miten asiat hoidetaan. Eikä presidentti sanele mitä tehdään. Niin pitkään kuin tässä maassa katsotaan tarvittavan presidenttiä ja ylisuurta kallista hallintokoneistoa, toivoisi presidentin olevan todellinen yhteistyöjohtaja, hyvän hallinnon myötävaikuttaja ja oikea arvojohtaja. Enkä tarkoita tällä rahan arvoa. Kansan yhtenäisyys, heikompien huolenpito ja konfliktien välttäminen ovat tärkeitä. Mutta joskus on sanottava tiukka sana, jos maan etu vaatii. Vaaleihin on aikaa enää alle kuukausi.

Miika Kurtakko 26.12.2011 21:11

J-P Roos nosti esiin erinomaisen kysymyksen kansanvallan pilkkaamisesta. "Viihdearvoa", voisi sanoa muustakin kuin ehdokkaille epäedullisista mielipidemittauksista, mm. tästä puolivallattomaton presidentin valinnasta. Vaan kansanvalta on jo kauan sitten antanut myöten median ja rahan vallalle esim. eduskuntavaaleissa - eipä ole monta julkisuudelle tuntematonta ehdokasta päässyt läpi alle parinkymmenen tonnin vaalibudjetilla. Paitsi tietenkin julkimoita (tässä siis se mediavallan osuus).

J-P Roos käsittelee presidentin ja hallituksen suhdetta suomalaisten kollektiivisen historiakäsityksen mukaan: hyvä kuningas (presidentti) vastaan paha aatelisto (hallitus). Historiallisesti tälle asetelmalle on perusteita, mutta nykypäivänä hallitus - toisin kuin esim. 1600-luvun ylhäisaatelista koostunut kuninkaan valtaneuvosto - valitaan jonkin sortin demokraattisen menettelyn kautta. Vaikka parlamentarismin demokraattinen kivijalka saattaa olla murentunut (ks. ed.), niin sen päällä toimiva demokraattinen prosessi on silti legitiimi, toimiva ja ainakin äänestystulosta etäisesti muistuttava.

Yhdyn kuitenkin Roosin vaatimukseen perustuslakituomioistuimesta. Jo pelkästään Suomen epäselvä valtiosääntö edellyttäisi riippumatonta perustuslain tulkitsijaa. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävän tulisi olla lainsäädäntötyötä tukeva, ei lainsäädäntöä tulkitseva. Kyseessä on kuitenkin joukko poliitikkoja, jotka tulkitsevat asioita politiikan, ei juridiikan kautta.

kari häkämies 27.12.2011 11:03

Hieman kummallisia (tarkoituksellisia?) nuo puheet presidentin vähäisestä vallasta. Hän sentään johtaa Suomen ulkopolitiikkaa ja myös EU-asioissa presidentillä on edelleen valtaa.Kokouksissa, joissa on kyse EU-perussopimusten muuttamisesta, on kyse yleisestä ulkopolitiikasta ja siis presidentille kuuluvasta valtaoikeudesta hallituksen sijasta.Tuollaiset kokoukset voivat olla hyvinkin ajankohtaisia.

Puheet riippumattomasta perustuslakituomioistuimesta eivät ole tästä päivästä. Nyt sellaista näyttävät haikailevan tahot, jotka ennen eivät ole uskoneet länsimaiseen oikeusvaltioon.

Miika Kurtakko 27.12.2011 11:30

Ja perustuslakituomioistuinta tuntuvat vastustavan ne, jotka surutta polkisivat perustuslakia jalkoihinsa, vai mitä? Nyt kun esimerkiksi poliisin ja kuntien tehtäviä ollaan iloisesti siirtämässä pois em. tahojen vastuulta, niin perustuslakituomioistuimelle vasta olisikin käyttöä.

Mutta palataan presidentin valtaan. Presidentin valta on ankkuroitu niin vahvasti eduskunnan ja hallituksen tekemisiin, ettei mitään radikaalia tapahdu ilman parlamentaarista myötävaikutusta. Vaikka presidentti kiikuttaisi Nato-hakemusta omatoimisesti Anders Fogh Rasmussenille, niin tilannetta seuraisi lähinnä noloa myötähäpeää. Tilanne on tietenkin eri, jos hallitus ja siten eduskunnan enemmistö on presidentin kanssa samoilla linjoilla.

Presidentti voi siis pahimmillaan olla piikki hallituksen lihassa, mutta hallitus ei voi koskaan enää olla liha presidentin piikissä.

Ulpu Iivari 27.12.2011 13:15

Ajatus vallattomasta presidentistä näyttää menneen aika hyvin lävitse, jos tulkitsen oikein meneillään olevan vaalitaistelun tunnelmia. Kiinnostus vaaleihin on vielä laimeaa eikä ehdokkaita ole juuri vertailtu siinä valossa, kuka parhaiten hoitaisi presidentin tehtävät, joista ehdottomasti tärkein on ulkopolitiikan johtaminen yhdessä valtioneuvoston kanssa.

Olemme - aivan oikein oppineet - , että EU on yhteistä eurooppalaista sisäpolitiikkaa, joka huippukokoustasolla kuuluu luontevasti kuuluu pääministerille. Samalla olemme ikään kuin unohtaneet, että Suomella on edelleen hoidettavanaan omia, kansallisesti tärkeitä ulkopoliittisia intressejä EU:n vielä kovin heikon ulkopolitiikan lisäksi.

Aktiivinen osallistuminen YK:n päätöksentekoon ja sen alajärjestöjen toimintaan on edelleen Suomen intresseissä ja sopii erinomaisesti maamme kansainväliseen profiiliin. Tarja Halonen jättää siinä hyvän perinnön seuraajalleen. Suhteiden hoitaminen maailmaan nouseviin talouksiin on meille yhä tärkeämpää, ja sopii hyvin presidentin toimenkuvaan.

Loppusyksystä ja joulun aikaan on käynyt selväksi, että itänaapurissamme Venäjällä kuohuu. Kukaan ei tällä hetkellä kykene arvioimaan, mihin suuntaan kehitys siellä lähtee kulkemaan, ja mikä on nykyisten vallanpitäjien todellinen kannatus. Kaduilla ovat osoittaneet mieltään niin demokraattiset kuin nationalistisetkin voimat. Edessä voi olla hyvinkin epävakauden aika.

Meillä vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että EU:n Venäjä-politiikan ja mm. siihen kuuluvan pohjoisen ulottuvuuden lisäksi, tarvitsemme omaa politiikkaa niin suhteessa itänaapuriin kuin eteläisiin ja läntisiin naapurimaihimme. Siksi on vastattava, ettemme ole valitsemassa vallatonta presidenttiä.

Presidentin ulkopoliittiset taidot ja kokemus saattavat alkavalla vaalikaudella olla huomattavasti syvällisemmin tarpeen kuin parin viime vuosikymmenen aikana olemme tottuneet ajattelemaan.

Mikko Myller 27.12.2011 17:38

Perustuslain nykyistä ja käytännössä myös tulevaa - ihan toimivaa - vallanjakoa voi tänä päivänä perustella ihan arkisilla syillä.

Jos ulkopolitiikan johtaminen kuuluisi pääministerille ja hallitukselle, se merkitsisi YK:n ja Venäjän suhteiden hoitamisen siirtämistä pakosta hieman sivuun. EU:n velkakriisi ja kotimaiset asiat vievät pääministerin ajan näinä päivinä. Kalenteri ja tunnit vuorokaudessa tulevat yksinkertaisesti vastaan.

Oli pääministeri kuka tahansa, niin häneltä ei yksinkertaisesti liikenisi yhtä paljon aikaa luoda YK:ssä yhtä hyviä suhteita kuin esimerkiksi Halosella on tai hänen seuraajallaan tulee olemaan.

Vesa Kaitera 28.12.2011 19:45

Minusta perustuslakituomioistuin on aivan harvinaisen kuollut ajatus. Eduskunta päättää niin perustuslaista kuin tavallisistakin laeista, ja pidän hyvin omituisena, että siitä tulkinnasta, vaatiiko joku laki perustuslainsäätämisjärjestyksen vai ei, päättäisi joku joukko, jonka valintaan kansa ei olisi mitenkään osallistunut. Perustuslakituomiostuimella olisi poliittista valtaa ilman siihen kuuluvaa vastuuta, eikä se olisi hyvä asia, eikä lisäisi kansanvaltaa.

Minulla ei ole sinänsä mitään juristeja vastaan. Olen naimisissa juristin kanssa ja ajamassa presidentiksi toista juristia. Mutten katso, että juridinen ajattelu saisi lakeja säädettäessä olla ylimmäinen auktoriteetti, vaan kokonaisvaltainen poliittinen ajattelu. Mutta tietenkin juridiikka pitää olla mukana kuvassa, jotta lait eivät sotisi toisiaan vastaan.

Petri Lahesmaa 29.12.2011 15:39

Presidentin vallan vähentäminen on ollut oikea tie. Kehitykseen tuli katkos siinä vaiheessa, kun vasemmiston yhteiseksi ehdokkaaksi suunniteltu Kalevi Sorsa puhueessaan Vasemmistoliiton tapahtumassa 90-luvun alkupuolella Turussa sanoi, ettei halua "siltoja vihkiväksi lenita airistoksi". Sen jälkeen kaikille mahdollisille ehdokasehdokkaille tuli kiire vakuuttaa samaa, että vahvaa presidentti-instituutiota tässä ollaan itsekin kannattamassa. Sorsa teki karhunpalveluksen muodollista presidentti-instituutiota ajaneelle Sdp:lle, jonka linja tässä asiassa on sittemmin ollut muutenkin epäselvä. Sorsan puhe siis pysäytti tai ainakin hidasti parlamentarismisuuntausta. Kuinkahan olisi muutoin käynyt?

Olen ja olen aina ollut kannattamani ehdokkaan kanssa eri mieltä presidentin valtaoikeuksista. Se nyt ei estä antamasta ehdokkaalleni tukea, äänestyspäätös syntyy aika monesta eri palasesta. Ja tässä valtaoikeusasiassa mielipiteet ovat muutenkin ristiinmeneviä ehdokkaiden, kannattajien ja puolueiden välillä.

Ulkopolitiikassa presidentin rooli antaa mahdollisuuden hoitaa intensiivisesti Suomen suhteita Venäjään ja YK:iin. Tätä mm. Mikko Myller tässä keskusteluketjussa tuo esiin. Pääministerillä ei ole aikaa luoda hyviä suhteita näihin kahteen suuntaan. YK:n ymmärrän paremmin, mutta en oikein Venäjää, vaikka se presidenttivetoinen maa onkin (toistaiseksi kai). Venäjälläkin osataan lukea mitä tarkoittaa, jos Suomen ylivoimaisesti vaikutusvaltaisimmalta poliittiselta johtajalta pääministeriltä ei likene aikaa suhteiden hoitamiseen suuren naapurin kanssa. Ylimieliset ja kiittämättömät tsuhnat ovat lähettäneet kahdentoista vuoden ajan valtaoikeuksiltaan heikon presidenttinsä seuraamaan ugrilaisheimojen kansantanssinäytöksiä. On siellä asiaakin puhuttu, mutta jotenkin minusta tuntuu, että Venäjä-politiikassa presidentin ja hallitusten välillä on vallinnut piiloteltu mutta sangen voimakas näkemysero. Ei sekään ole Suomelle ja Venäjä-suhteillemme eduksi.

Riku Keskinen 30.12.2011 17:05

Moni näyttää kannattavan nykyistä linjaa. Jotkut pelkästään seremoniallista presidenttiä.

Nykytilanne on kuitenkin se, että pääministerit ovat äärimmäisen kiireisiä, paljon matkoilla ja muun työn ohessa (joskus vastahakoisestikin) puolueensa puheenjohtajia. Tämän lisäksi heitä saatetaan värvätä presidenttiehdokkaiksikin - ihan velvollisuudesta. Onko tämä järkevää?

Presidentillä luppoaikaa piisaa. En epäile, etteikö presidentille aina fiksua tekemistä löydy, mutta minusta tuntuu että presidentti joutaa niin lukemaan kuin pohtimaankin ja pääministeri taas ei. Kumman helposti tämä tilanne minusta sivuutetaan. Eikö siinä tosiaankaan piile ongelmaa?

Heikki Hakala 30.12.2011 17:39

Kysymystä tasavallan presidentin vallan riittävyydestä on luontevaa tarkastella siltä kannalta, millaisia valtaoikeuksia presidentillä on ennen perustuslain muutoksia ollut ja kuinka tarpeellisia ne nykyajan näkökulmasta olisivat. Otan tässä kantaa niistä muutamiin.

Presidentin roolia hallituksen lakiesitysten antajana ja oikeutta kieltäytyä vahvistamasta eduskunnan päättämää lakiehdotusta voisi ajatella perusteltavan lähinnä lainsäädännön laadun varmistamisella. Viime vuosinahan on sattunut useita tilanteita, joissa säädettyjä lakeja on jouduttu piankin paikkailemaan. On silti vaikea nähdä, että tässä tarvittaisiin nimenomaan presidenttiä. Kyllä lainvalmistelun laatuun voidaan kiinnittää nykyistä enemmän huomiota myös nykymuotoisen prosessin puitteissa. Muilta osin sitä, että presidentti voisi harkintansa mukaan jättää lakeja vahvistamatta, on pidettävä vielä vähemmän parlamentaariseen demokratiaan soveltuvana. Asetusten antamisessa nykyinen malli palvelee tarkoitustaan hyvin.

Kevään eduskuntavaalien tuloksen myötä on pitkästä aikaa syntynyt tilanne, jossa ennenaikaisten vaalien mahdollisuus on enemmän kuin teoreettinen. Jos sellaiseen poliittiseen umpikujaan ajauduttaisiin, nykyiseen perustuslakiin kirjattu menettely tuntuu luontevalta. Eduskunnan hajotusoikeuden palauttaminen presidentille ei nähdäkseni toisi minkäänlaista lisäarvoa, mutta kieltämättä vahvistaisi presidentin sisäpoliittista valtaa sitäkin tuntuvammin.

Entä sitten nimitysvalta? Kyse on jälleen valtaoikeudesta, joka presidentille annettuna rajaa merkittävän poliittisen ohjauskeinon parlamentaarisen kontrollin ulottumattomiin. Nykyistä nimitysjärjestelmää voidaan aiheellisesti kritisoida nimitysten ylipolitisoitumisesta. Laajan nimitysoikeuden palauttaminen presidentille ei varmaankaan vähentäisi nimitysten poliittisuutta ennen kuin presidentin valtaoikeudet olisi riisuttu niin olemattomiksi, että tehtävään valittavat henkilöt kenties tulisivat kokonaan puoluepolitiikan ulkopuolelta.

Tasavallan presidentin asemaa puolustusvoimien ylipäällikkönä pidän onnistuneena ratkaisuna jo siksikin, että kyse on myös presidentin johtovastuulle kuuluvan ulko- ja turvallisuuspolitiikan viimekätisestä instrumentista. Ylipäällikkyyden siirtäminen pääministerille tuskin olisi mikään katastrofi, mutta en ole osannut sellaisesta ajatuksesta suuremmin viehättyä. On paikallaan, että sodan aikana presidentti voi kuitenkin edelleen siirtää ylipäällikkyyden toiselle henkilölle.

Presidentin rooli ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajana yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa on vielä 1.3.2012 voimaan astuvien muutosten jälkeenkin sen verran merkittävä, että vallaton ei tuleva presidenttimme suinkaan ole. Kuten Petri Lahesmaa ja Mikko Myller täällä kirjoittavat, tilaa ja tarvetta presidentin ulkopoliittiselle aktiivisuudelle on edelleen mm. YK:n puitteissa, kun taas toimivaltasuhteita EU-asioissa on perusteltua nyt toteutuvalla tavalla täsmentää. Kenties tuleva presidentti voisi – tietenkin yhteisymmärryksessä hallituksen kanssa – ottaa vaikkapa globaaliin talouteen ja mm. Kiinaan, Intiaan ja Brasiliaan liittyvien strategisten kysymysten hallinnan toimintansa yhdeksi painopistealueeksi? Silläkin sektorilla lienee lähivuosina tarjolla työsarkaa ja mahdollisuuksia aika tavalla.

Arvojohtajuuden käsitteeseen sisältyvää valtapotentiaalia ei ole myöskään syytä aliarvioida. Jos tasavallan presidentillä on aitoa halua ja kykyä kohottautua päivänpoliittisten asetelmien yläpuolelle kaikkia kansalaisia yhdistäväksi keskustelevaksi auktoriteetiksi, hänen puheenvuoroillaan voi olla merkittävä vaikutus Suomen ja suomalaisten hyvinvointiin myös sellaisilla osa-alueilla, joihin hänen perustuslakiin kirjatut valtaoikeutensa eivät ulotu. Toivon näkeväni presidentin, joka osaa ottaa myös tähän sisältyvät mahdollisuudet taiten käyttöönsä.

Jan Rossi 31.12.2011 12:05

Kysymys presidentin vallasta on oleellinen. Tilannehan on se, että presidentistä tulee taustahahmo ainakin kotimaisessa politiikassa juridiikan mukaan, mutta omalla persoonallaan presidentti voi saada sellaisen aseman, että kykenee vaikuttamaan hallituksen asemaan ja politiikkaan tavalla, että saa aloitteen tekijän roolin. Sauli Niinistöllä on tähän mahdollisuus kun tiedetään miehen kyvyt vaikuttaa asioihin, mutta tuskin Niinistö oman puolueensa pääministerin päälle kävelisi. Soini voisi toimia presidenttinä.

Kun Niinistö valitaan presidentiksi, hän jää taustavaikuttajaksi, hallituksen tukijaksi ja kansakunnan herättelijäksi varsinkin arvokysymyksissä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Niinistö vetäytyy hallituksen linjan taakse. Presidentistä tulee siis tyypillinen eurooppalainen valtionpäämies vaikkapa Itävallan, Saksan, Portugalin, Italian tai Kreikan tapaan. Näissäkin maissa presidentti on seremoniallinen päämies. Itävallassa ja Portugalissa presidentti on kansan valitsema, muissa parlamentti valitsee päämiehen. Suomessakin eduskunnan asemaa tulisi miettiä presidenttiä valittaessa. Tosin presidentinvaalit ovat vaalit, joissa kansalaiset äänestävät.

Jan Rossi

Olli Saarinen 31.12.2011 16:41

Koko virka on lakkautettava. Kuten Miika Kurtakko totesi, on virka kuninkaan- ja keisarinvallan perua. Suomi ensimmäisenä maana antoi äänioikeuden kaikille mitä voisimme juhlia kaikkien muiden juhlien sijaan kansallisena ja kansainvälisenä merkkipäivänä. Demokratiasta seurasi, että eduskuntaan tuli välillä vasemmistoenemmistö mitä tasoittamaan presidentin virka perustettiin käyttämään potentiaalista valtaa kansanvallan hillitsemiseksi. Tätä valtaa UKK käytti 70-luvulla valituttamalla itsensä vaaleitta johtamaan omaa virkamieshallitustaan jonka pääministerinä oli oma klooninsa joka muiden perässähiihtäjien tavoin asetti opposition naurunalaiseksi.

Kun silloisen EK:n intellektuellit olivat ajaneet Neuvostoliiton kaupan hiihtäjinä Ahti Karjalaista mustana hevosena presidentiksi päätettiin siirtyä suoraan kansanvaaliin. Tällöin asialla oli merkitystä siksi että presidentillä oli valtaa ja tahdottiin ettei vallankäyttäjää valita manipuloimalla.

Nyt kun presidentin valtaa on viisaasti vähennetty on jotenkin nurinkurista vaatia vallan lisäämistä kansanvaalin vuoksi. Koko kansanvaali otettiin käyttöön demokratian suojaksi koska presidentillä oli valtaa, ei siksi, että presidentillä tulisi olla valtaa.

Pakana-aikaan vapaat pohjanmiehet valitsivat "kuninkaita" lyhytaikaisiksi projektijohtajiksi tarpeen mukaan.

Enää ei ole presidentin tarvetta ja demokratian kannalta on tärkeämpää keskittyä eduskunnan vaaliuudistukseen ja arjen todelliseen valtaongelmaan: kuntien, valtion ja väliportaiden valtasuhteisiin.

Heikki Hakala 01.01.2012 0:57

Olli Saarinen haluaa äskeisessä kirjoituksessaan lakkauttaa tasavallan presidentin viran, koska se on "kuninkaan- ja keisarinvallan perua." Koska kaikki muutkin valtioelimet voidaan tietenkin johtaa Ruotsin ja Venäjän vallan ajalta, onko nekin siis sen vuoksi lakkautettava? Mitä Saarinen esittää tilalle?

Saarinen tahtonee myös kertoa, mitä sen "eduskuntaan välillä tulleella vasemmistoenemmistön" turvin, johon hän viittaa, olisi pitänyt tehdä ja ollut oikein tapahtua vallinneet määräenemmistösäädökset huomioon ottaen.

Keskustelun jatkamiseksi olisi niin ikään tärkeää tietää, ketkä olivat Saarisen tarkoittamia "silloisen EK:n intellektuelleja". Muistan kyllä 1981-82 asetelman jokseenkin hyvin, mutta en muista minkäänlaista Karjalaisen taakse ryhmittynyttä intellektuellifalangia.

Nyt kun presidentin valtaa on viisaasti vähennetty on jotenkin nurinkurista vaatia vallan lisäämistä kansanvaalin vuoksi. Koko kansanvaali otettiin käyttöön demokratian suojaksi koska presidentillä oli valtaa, ei siksi, että presidentillä tulisi olla valtaa.

Toivon Saarisen selvittävän, miksi presidentin tarvetta ei nykyisin ole (kuten hän argumentoimatta ilmoittaa), ja esittävän vaikka vain pari-kolme esimerkkiä valtioista, joissa valtionpäämiehen tehtävästä on onnistunein tuloksin luovuttu.

Pakana-ajan hallitusmuodosta olen tavattoman kiinnostunut kuulemaan lisää. Siitähän ei ole ollut varmaa historiallista informaatiota, saati dokumentteja, ulottuvillamme ennen sitä uraa-uurtavaa tietoa, jonka Saarinen on yllättäen tänään eteemme saattanut.

Hannu Salmi 01.01.2012 9:16

Vuoden viimeisen (HeSa D5) kolumninsa viimeisessä virkkeessä Unto Hämäläinen nostaa esiin "neljännen tasavallan" äänestäjien purkautumistienä yhden presidenttiehdokkaan: Timo Soini.

Onpa outo analyysi. Kolumnistilta on jäänyt Soinin hyytyminen huomaamatta. Jytkyn jälkeen on tulossa "raju rekyyli" tai "kaikkien takapotkujen tujaus".

Tällä hetkellähän vaalien keskeisin ilmiö on se, että Soinin (edes) kakkossija ei ole lainkaan varma. Ja silti perussuomalaisten (lue: Soinin) kampanja teemana on, että "nyt voi äänestää koko maassa Soinia".

Soininn prosentuaalinen ääniosuus on jäämässä noin puoleen (9% vs. 19%) siitä, mikä oli puolueen ääniosuus eduskuntavaaleissa. Tämä on kertakaikkiaan huono saavutus Soinilta.

Äänestäjien keskuudessa on alkanut selvästi myös pohdinta, mitä ehdokasta (Lipponen/Haavisto/Väyrynen) äänestämällä voisi pudottaa Soinin pois toiselta kierrokselta.

Luetuimmat
  1. 1

    Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

  2. 2

    Kaj Linna istui murhasta 13 vuotta syyttömänä Ruotsissa ja saa siitä miljoona­korvaukset – HS seurasi Linnan uutta elämää Kanarialla, jonne hän aikoo perustaa skorpionifarmin

  3. 3

    Suomen viranomaiset joutuivat testiin, joka monessa maassa on jo koettu – poliisi toimi eurooppalaisia kollegoitaan varovaisemmin

  4. 4

    Keskusrikospoliisi tiedottaa Turun iskun tutkinnasta lisää tänään – Näihin neljään kysymykseen kaivataan vielä vastausta

  5. 5

    Natsit kuljettivat nuoren Franczekin keskelle Lapin karua erämaata pakkotyöhön – Pian hän kävi elokuvissa, sai rovaniemeläisnaisen rakastumaan ja pakeni Etelä-Pohjanmaalle

  6. 6

    Poliisi mallinsi Turun puukotusten tapahtumat keskustassa – HS seurasi mukana

  7. 7

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  8. 8

    Suomalaiset ovat aina rakastaneet Pentti Linkolaa, mutta ulkomailla häntä rakastavat eniten uusnatsit

  9. 9

    IS: Pansion vastaanottokeskus Turussa kehotti asukkaita pitämään ovet lukossa ja välttämään yöelämää

  10. 10

    Nykyajan suurin uhkakuva kumpuaa antiikin Kreikasta – Ovatko Kiina ja Yhdysvallat samalla tuhon tiellä kuin Ateena ja Sparta?

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  2. 2

    Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  3. 3

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  4. 4

    Turun puukotuksista epäilty marokkolais­mies liikkui viime aikoina Pernon lähiössä, paikalliset kertovat: ”Hän kulki aina katse alas päin”

  5. 5

    70-vuotias turkulaismies meni puolustamaan iäkästä naista puukottajalta ja vältti puukoniskun täpärästi – ”ihmismassa” juoksi puukottajan perässä yrittäen pysäyttää hänet

  6. 6

    Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

  7. 7

    Pääministeri Sipilä: ”Kiitimme poliisia erittäin ripeästä toiminnasta. Samoin meidän terveysviranomaiset ovat toimineet tässä nopeasti”

  8. 8

    Timo Metsola, 42, on kietonut Helsingin vuokra-asuntomarkkinat pikkurillinsä ympärille – Yli 50 asuntoa omistava judoka on Jari Sarasvuon mukaan ”matemaattinen poikkeustapaus”

  9. 9

    Solidaarisuus­mielenilmaus keräsi Turun kauppatorille parisataa ihmistä – Suomi ensin -ryhmän saapuminen kiristi tunnelmaa Turun keskustassa

  10. 10

    Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

  2. 2

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  3. 3

    Kuvakooste pääkaupunkiseutua riepotelleen myrskyn tuhoista

  4. 4

    Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  5. 5

    Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

  6. 6

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  7. 7

    Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

  8. 8

    Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

  9. 9

    Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

  10. 10

    Järjestyksen­valvojat heittivät kaksi naisesiintyjää ulos alueelta Flow’ssa – festivaali hakee esiintyjille korvauksia

  11. Näytä lisää