Perässähiihtäjä

Mikä on Tarja Halosen perintö?

Sunnuntai 1.1.2012 ja 13. postaus

Hyvää (k)uutta vuotta kaikille lukijoille ja erikseen vielä arvoisille kommentaattoreille kaunis kiitos siitä, että jaksoitte pitää blogin kommenttipalstan hengissä joulujen välisen viikon. Oli jokaisen lomapäiväi paras hetki, kun sain lukea ja siirtää kommenttinne julkaistavaksi. Niinpä jokaisena päivänä ilmestyi punnittua ja asiallista sekä kriittistä puhetta niin presidentin valtaoikeuksista kuin Natostakin.  Hieno saavutus! Nyt joulutauko on ohi, ja vaalipäivään 22.1. on enää kolme viikkoa aikaa. Sen painamme täysillä. Ja jos tarvitaan, otetaan vielä kaksi viikkoa kovennettua päälle, eli toiseen vaalipäivään 5.2. asti. Hyvän lähtölaukauksen uudelle vuodelle ja vaalikampanjan seuraamiselle antaa tasavallan presidentti Tarja Halosen viimeinen uudenvuodenpuhe 1.1.2012.

Halosen puhe oli ehdottomasti paras ja merkittävin puhe, jonka hän näinä kahtenatoista vuotena on pitänyt. Presidentin puheen voi lukea kokonaan osoitteessa www.tpk.fi

Nyt skeptikot tietysti arvelevat, että kehun ja pidän sitä parhaana sen vuoksi, että se oli viimeinen Halosen puhe.

Ei suinkaan. Hittoon kyynisyys! Puhe ei sisältänyt uusia avauksia, se kulki Halosen aikaisemmista puheista tuttuja ja turvallisia väyliä. Parhaaksi sen nosti vahva ilmaisuvoima, joka kumpusi puheesta.

Monta kertaa olen mielessäni harmitellut, että olen pystynyt aavistamaan, mitä Halonen on ajanut takaa, mutta häneltä on puuttunut kyky sanoa sanottavansa ymmärrettävästi. Varovainen virastokieli on peittänyt sanoman.

Nyt tätä pulmaa ei ollut. Puhe rullasi johdonmukaisesti alusta loppuun, ja sen selkeän aatteellinen sanoma kuului. Oli suoranainen elämys kuunnella ja myös katsella hyvävoimaisen presidentin puhetta. Hänen rinnallaan monet presidenttiehdokkaat tuntuivat jotenkin valjuilta ja väsähtäneiltä, vaikka he - yhtä lukuun ottamatta - ovat Halosta selvästi nuorempia ihmisiä.

Ja nyt muutama pointti puheen sisällöstä. Nämä ovat ensimmäisiä pikahavaintojani.

Tärkein viesti oli tietenkin puheen alussa. Presidentti puolusti voimakkaasti Suomen integraatiopolitiikka, Euroopan unionin ja euron jäsenyyttä. Hänen laskujensa mukaan olemme sittenkin voiton puolella, vaikka tunnetut ongelmat vaivaavatkin. Ei kannata haikailla menneisyyteen, presidentti viestitti.

Tulkitsen, että tässä lähtivät terveiset Paavo Väyryselle ja Timo Soinille. Vai lähtivätkö?

Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa osassa puhetta Halonen oli varovainen. YK oli tietysti esillä, mutta arabimaailman kumouksiin hän ei ottanut suoraan kantaa. Epäsuorasti kylläkin, kun hän muistutti demokrattian rakentamisen vaikeudesta.

Eteläinen naapurimme Viro sai erityisen huomion, kuten oikein olikin. Presidentti arvioi yhteistyömme Viron kanssa tiivistyneen kuluneen 12 vuotiskauden aikana, sillä Virosta on tullut EU-maa (2004) ja euromaa (2011).

Viron Nato-jäsenyydestä (2004) ja Natosta ylipäänsäkään presidentti ei puhunut tällä kertaa. Kuten muistamme, vuosi sitten hän puolusti juuri uudenvuodenpuheessaan lujasti liittoutumattomuuspolitiikkaa mm. Martti Ahtisaaren esittämää kritiikkiä vastaan.

Myös Venäjästä puhuessaan Halonen oli varovainen. Suhteet ovat "monipuolistuneet ja syventyneet" kuluneiden 12 vuoden aikana. Vladimir Putinin ja Dmitri Medvedevin äskettäin kokemiin poliittisiin takaiskuihin ja heitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin Halonen ei puuttunut. Tältä osin puhe oli sanoisinko "traditionaalinen" Suomen presidentin uudenvuodenpuhe.

Puheen sisäpoliittinen osa oli tuttuakin tutumpaa Halosta. Presidentin mieltä painaa kasvava eriarvoisuus: perinteisten kritiikin kohteiden lisäksi Halonen toi nyt terveyserot. Köyhät ihmiset kuolevat nuorempina kuin rikkaat, sillä elinajanodotteessa on melkoisia eroja eri yhteiskuntaluokkien välillä.

"Eriarvoisuuden kasvu ei ole luonnonvoima, se voidaan torjua", presidentti sanoi.

No miten?

Halonen puolusti Pohjoismaista hyvinvointivaltiota, jonka kulmakiviä ovat "tasa-arvo ja solidaarisuus". Näiden vanhojen iskusanojen rinnalla Halonen kuljetti myös "kestävää kehitystä", johon hän onnistui kätevästi liittämään jopa menneen viikon talvimyrskyt. Halonen on ruvennut vanhetessaan vihertämään - eikä taida olla siinä suhteessa poikkeus omassa ikäluokassaan.

Vetoomus suvaitsevaisuuden puolesta oli hienovarainen viesti rasimi-keskusteluun.

Puhe kääntyi loppua kohden kiitospuheeksi. Presidentti kiitti kuluneesta 12 vuodesta, vetosi aktiivisen vaaliosallistumisen puolesta ja hyvästeli meitä.

Jäljellä on vielä kaksi tärkeää puhetta. Helmikuun 7. päivänä tasavallan presidentti avaa valtiopäivät, ja maaliskuun 1. päivänä Halonen pitää viimeisen puheensa tasavallan presidenttinä eduskunnan edessä, kun hänen seuraajansa vannoo valan ja ottaa tehtävät vastaan.

No niin. Yksi vaihe tasavallan historiassa on päättymässä. Blogin kommenttipalstalla on jo aikaisemminkin sivuttu Tarja Halosen kautta ja arvioitu sitä. Mutta vedetään se vielä kerran yhteen, koska tämän päivän puhe antaa siihen hyviä eväitä.

Siksi uudenvuodenpäivän Hyvä Kysymys kuuluu: Mikä on Tarja Halosen perintö?

Toivon, että voisimme tätä asiaa pohdiskella tänään sunnuntaina ja huomenna maanantaina. Seuraavan kerran postaan tiistaina 3. tammikuuta Armon Vuonna 2012. Silloin todennäköisesti ruodin yhtä kahdeksasta.

Päivän siteeraus:

Jos jaksatte, poiketkaapa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivulla ja hakeutukaa siellä tasavallan presidenttien uudenvuodenpuheiden ääreen. Sivuilla on julkaistu takavuosien puheita ja myös analysoitu aikaisempien presidenttien puheiden kieltä ja sanomaa.

Tutkimuskeskuksen sivulle pääsee osoitteesta www.kotus.fi

40 vastausta artikkeliin "Mikä on Tarja Halosen perintö?"

Antti Alanen 01.01.2012 14:18

Hyvä Tarja ja hyvä Unto! Olen samaa mieltä. Piti upean uudenpäivän rantakävelyn päätteeksi laittaa presidentin puhe vain taustakuuntelulle YLE Areenalta, mutta puhe oli niin iskevä ja täyttä asiaa, että sitä oli seurattava keskittyneesti alusta loppuun. Presidentti puhutteli koko kansaa.

Ilari Kiema 01.01.2012 14:35

21 vuotta sitten suomensin ensimmäisen kerran englanninkielisen käsitteen ”sustainable development” kestäväksi kehitykseksi ensimmäisessä suomenkielisessä Maailman tila –ympäristövuosikirjassa. Alkuteoksen, Worldwatch Instituten State of the World 1991 –raportin, amerikkalaisuutta samoin kuin käännöksen orjallisuutta pilkattiin tuolloin – ”on se sitten kumma, ettei ole yhtään osattu oman kulttuurin ehdoilla suomentaa”. Ei sitä kestävää kehitystä silti tarvitse lainausmerkkeihin laittaa. Se kuitenkin yksi niitä tärkeitä asioita, joka on lähes täydellisestä marginaaliasemasta noussut kansainvälisen ja valtakunnallisen politiikan keskiöön, kuten Tarja Halosen äskeinen Uudenvuoden puhe ansiokkaasti osoitti. Tämä on myös Tarja Halosen kestävää perintöä.

Miika Kurtakko 01.01.2012 15:57

Unski otti nyt kaksi aihetta samaan pakettiin, joten omakin kommenttini jakautuu kahtia. Aluksi muutama sananen Halosen puheesta, sitten lisää Halosen kauden perinnöstä.

Halosen puhe oli mielestäni täynnä hienovaraisia piikkejä sinne tänne. Kuten Unski edellä vihjasi, Halosen terveiset eurooppalaisen yhteistyön jatkamisesta oli tarkoitettu Soinin ja Väyrysen sekä näiden kannattajien suuntaan. Viesti oli: älkää edes yrittäkö horjuttaa EU:ta.

Eriarvoisuusaspekti oli taas tarkoitettu selkeästi Niinistön, Biaudet'n ja heidän kannattajiensa suuntaan. Kuten HS:n taannoisesta selvityksestä saattoi hyvin lukea, vuodesta 1990 tulo- ja terveyserot ovat kasvaneet vauhdilla eri tuloluokkien kesken. Tästä ajasta kokoomus on istunut hallituksessa 18 vuotta, enemmän kuin muut isot puolueet. RKP on ollut "luonnollisesti" hallituksessa kaiken aikaa. Toteutettu politiikka alkaa näkyä viimeistään nyt. Yrittikö Halonen sanoa, että ahneuden apostolien aika on ohi?

Eriarvoisuutta on pitänyt esillä korostetusti Paavo Arhinmäki, ehkä jossain määrin myös vanhempi Paavo eli Lipponen. Epäsuorasti tuettiin siis heitä.

Kestävän kehityksen, suvaitsevaisuuden ja YK:n roolin korostaminen oli puolestaan nähdäkseni ainakin epäsuoraa tukea Pekka Haavistolle - nämähän ovat hänen keskeiset teemansa.

Mutta sitten Halosen aikaan ja sen perintöön. Presidentin valtaoikeuksien leikkauksista ja muuttuneesta roolista johtuen Halosen kaudella ei tehty merkittäviä valtiollisia toimenpiteitä suuntaan tai toiseen. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että siirryimme poliittisesta historista "arjen" historiaan. Ei ollut suuria YYA- tai EU-sopimuksia allekirjoitettavaksi, mutta kotimaan pienissä piireissä tapahtui. Suvaitsevaisuus ja ilmaisun vapaus kasvoivat, ja luonnollisesti tästä syntyi myös vastaliike, joka sai poliittisen muotonsa viime kevään eduskuntavaaleissa.

Piilossa olleet kansalaisryhmät tulivat esiin: homot, rasistit ja kiihkouskovaiset tulivat kaikki kaapista ulos, ja keskustelua käytiin kiivaasti. Kaikkia näitä löytyy nyt aivan avoimesti mm. eduskunnasta, ja se on hyvä asia. Parempi raato framilla kuin kymmenen lattian alla haisemassa.

Avoimen dialogin kautta yhteiskunta voi kehittyä paremmaksi, ja dialogin korostamisessa Halosella on ollut merkittävä rooli. Koiviston ajan arvokeskustelun näennäiskonsensus on heitetty hienosti yli laidan. Oma osuutensa on ollut myöskin internetin kehityksellä. Median ennakkosensuroimat mielipidekanavat on sivuutettu ja siirrytty esittämään näkemykset suoraan keskustelupalstoille.

Halonen jättää perinnöksi siis avoimemman ja pelottomamman Suomen, jossa ihminen saa olla avoimesti mitä mieltä haluaa. Keskustelua ei enää ohjata ylhäältä, mikä saattaa tietenkin harmittaa vanhan polven poliitikkoja ja mediaväkeä.

JPK Jäntti 01.01.2012 16:10

Mikä on Tarja Halosen perintö?

Tarja Halosen kaudella Suomi ei ole tehnyt yhtään merkittävää valtiosopimusta tai muuta vastaavaa merkittävää linjausta. Tämä onkin varsin oireellista - maailma ympärillämme muuttuu kiivaasti ja ennakoimattomasti koko ajan, mutta Tarja Halosen tavoitteena on jonkinlainen 70-luvun unelma, jonka toteutuminen ei vastaa realiteetteja eikä muuttuvaa maailmaa.

Yksittäinen puhe on tietenkin aina tiivistelmä, mutta uudenvuoden puheessa esimerkiksi globalisaatio-kommentit jäävät täysin ilman perusteluja ja tyhjän päälle. Globalisaatio on kuitenkin merkittävin köydyyden poistaja huolimatta massiivisesta vuosikymmeniä jatkuneesta kehitysavusta. Kansainvälinen kaupassa korostuu luonnostaan suurten toimijoiden sisäinen kauppa jo rakenteiden vuoksi. Mikä tässä on ongelmana - päinvastoin, kansainvälinen kauppa lähtökohtaisesti on kaikkien osapuolten tavoite ja etu.

Tarja Halosen pitäytyminen menneissä toimintatavoissa ja tavoitteissa näkyy myös esimerkiksi Venäjä-suhteiden hoidossa, jossa Suomi ei ole käytännössä saanut tehtyä oikeastaan mitään. Venäjän merkittävä WTO-jäsenyys esimerkiksi ei ole suomalaisten ansiota.

Kun maailma on kuitenkin muuttunut, olisi pitänyt 12 vuoden aikana pohtia, miten tämä muutos väistämättä heijastuu myös Suomen avoimessa taloudessa - halusimme sitä tai emme. Samoin olisi pitänyt paremmin mieltää mitä tarkoittaa osaamisesta ja innovaatioista riippuvan vientimaan hyvinvoinnin ylläpitäminen taloudellisen toimeliaisuuden kannalta. Kliseiset heitot solidaarisuudesta ja taloudellisesta tasa-arvosta kuuluvat valitettavasti historiaan. Hänellä on ollut 12 vuotta aikaa tehdä tarkempaa ja merkityksellisempää analyysia asiasta.

Tarja Halonen ei kieltämättä ole yksin tässä menneisyyden haikailussaan, hyvin harva poliittinen vaikuttaja on nähnyt ja tunnustanut muutosten totaalisuuden ja merkityksen.

Kokonaisuudessaan Tarja Halosen aikakausi jää historiaan pysähtyneisyyden aikana päätavoitteenaan epärealistinen yritys säilyttää suomalainen lintukotoutopia.

P. Ekholm 01.01.2012 16:14

Oli parhaasta päästä, joo. Kuten joka vuosi, tein nytkin sisällysluettelon puheesta. Lyhyeen puheeseen aika pitkä. Olisi ollut hienoa, jos Halonen olisi iskenyt nasevasti aiemmin, kun sanottavaa tuntuu riittävän. Ehkä tämä oli yhteenveto. En puutu siihen, mitä äi sanomatta. Se olisi epäkorrektia instituution institutionaalista puhetta kohtaan.

Leo Aho 01.01.2012 16:23

Olen samaa mieltä siinä, että tällä kertaa presidentti Halonen uskalsi puhua sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta selkeämmin kuin aiemmin - jolloin lähtökohdiltaan kuitenkin vasemmistolainen presidentti on ollut sosiaalisesti mielestäni liikaa "koko kansan presidentti".

Presidentin uudenvuodenpuheessa mainitaan EU ja YK kuta kuinkin yhtä monta kertaa. Minulla onkin ollut viime vuosina sellainen kutina, että presidentti Halonen on käyttänyt hyvän osan virka-ajastaan YK-asioihin - ja pedatakseen sinne itselleen tärkeää YK-virkaa.

Kuten Unto Hämäläinen totesi, on Halonen vielä timmissä kunnossa ja työhaluja varmaan riittää - mutta seuraavaksi Suomen ulkopuolella. Lyödäänkö vetoa?

Vesa Kaitera 01.01.2012 18:23

Tarja Halosen Uudenvuodenpuhe oli monessa suhteessa hyvä. Menneisyyttä ei todellakaan kannata haikailla niin, että siinä menivät Halosen terveiset Soinille ja Väyryselle, joilla on jäänyt sama levy soimaan. Eriarvoistumiskehotys on myös saatava aisoihin, koska muuten meillekin tulee sisäisiä levottomuuksia.

Mutta mikä on sitten Halosen 12-vuotisen presidenttikauden perintö. Sisäpoliittisesti hän ei ole ollut mikään kumouksellinen voima, joskin hänen nimityspolitikkansa on aiheuttanut ajoittain perusteltua ärtymystä ja se taas on osaltaan johtanut siihen, että presidentin nimitysoikeutta on kavennettu. Tarja Halonen on arkipäiväistänyt presidenttiyttä, ja tätä voi pitää niin myönteisenä kuin kielteisenäkin ilmiönä vähän riippuen kommentoijan perusasennoistumisesta.

Turvallisuuspoliittisesti Euroopan tilanne on Halosen presidenttikausien aikana parantunut, mutta Suomen tilanne ei ole paras mahdollinen. Vielä reilut -80-luvun lopulla NL:lla oli sotilassatamia niin Itä-Saksassa, Puolassa, Liettuassa, Latviassa kuin Virossakin. NATO-mailla taas oli hallussaan ankkalammikon kokoinen alue Itämeren lounaiskulmassa. Nyt kun Ita-Saksa liittyi NATO-maa Länsi-Saksaan ja Puola sekä kolme Baltian maat NATO:on, niin osat vaihtuneet ja Venäjällä on enää hallussaan ankkalammikon kokoinen alue Itämeren koilliskulmassa. Venäjän sotilaspiirien kannalta nykyinen tilanne on lähinnä nöyryyttävä. Tosin he eivät voi sitä puhtaasti omilla päätöksillään yrittää muuttaa, vaan he tarvitsevat siihen Venäjän poliittisen johdon tuen, ja se voi olla kiven takana.

Sen jälkeen kun Baltian maat liittyivät NATO:n jäseniksi, niin nopein ja suhteessa tehokkain tapa Venäjälle kehittää vastapeliä aikaan Itämeren alueella on saada vahva sotilaallinen jalansija Suomesta, nimenomaan sen etelärannikolta ja Ahvenanmaalta. NATO:n kannalta Baltian maiden liittyminen NATO:n jäseniksi pienensi Suomen alueen kontrolloinnin merkitystä, mutta Venäjän kannalta tilanne meni päinvastaisen suuntaan. Jos Ruotsi päättäisi hakea NATO:n jäsenyyttä (en tosin usko moisen tapahtuvan vielä ainakaan moneen vuoteen), on hyvin todennäköistä, että Venäjä vaatisi Suomesta sotilastukikohtia, tosin varmaan kompensaatiota vastaan.

Suomella on periaatteessa kolme mahdollisuutta järjestää omaa turvallisuuspolitiikkaansa :

- itsenäinen puolustus

- molemminpuoliset turvatakuut muiden EU-maiden kanssa

- NATO:n jäsenyys

Presidentti Halonen on selkeästi torjunut NATO-jäsenyyden.

EU-maiden keskinäisistä turvatakuista neuvoteltaessa ulkoministeri Tuomioja todennäköisesti Halosen tieten ja suostumuksella vesitti alkuperäistä suunnitelmaa tuntuvasti. Tämä oli minusta omituista, koska lienee selvää, että Suomella maantieteellisesti EU-alueen ulkokehällä sijaitessaan on suurempi mahdollisuus joutua pahaan kriisiin kuin vaikkapa Benelux-mailla.

Itsenäisestä puolustuksesta on Suomessa puhuttu paljon, todella paljon, tekoja sen hyväksi on sitten merkittävästi vähemmän. Enkä ole havainnut presidentti Halosen kovin ponnekkaasti ajaneen puolustusmäärärahojen suurentamista. Tosin ei hän ole esittänyt omasta armeijasta luopumistakaan, ja se lienee pasifistilta jonkinasteinen myönnytys. Mutta kovin pitkään emme enää voi Halosen - Tuomiojan linjalla jatkaa, sillä muuten tulee karhu vastaan.

Riitta Skoglund 01.01.2012 18:39

Joulu-, työ- ja kodin kiireiltä ja levolta ehtii naisihminen vasta uudenvuodenpäivänä Perässähiihtäjän blogiin, jonka paluu oli suuri ilo, kiitos siitä tähän pimeään talveen.

Unski nosti esiin presidentin puheen ilmaisuvoiman. En voi olla ajattelematta, että siihen vaikutti jo tieto kauden päättymisestä. Puhuja ei ole enää asemansa vanki samassa määrin, vaan jo irtautumassa, ollen rohkeammin oma itsensä ja vastaten enemmän vain itselleen painotuksistaan, arvoistaan.

Sitten päivän kysymykseen. Presidentti Tarja Halosen kauden suuri saavutus oli se, että naispuolinen henkilö avasi oven presidentin asemaan. Nyt Halosen puhuttua viimeisen uudenvuoden tervehdyksensä tulikin jo yllättäen etäisyyttä hänen kauteensa, joka toki on kesken.

Halosen perinnöltä vaikuttaa, että suuria mullistuksia ei tapahtunut isoissa asioissa suuntaan eikä toiseen: parlamentarismissa eletään, suhteet naapureihin ovat kunnossa, globaalistikin pysyttelemme mukana asioissa. Kestävän kehityksen teema on tullut uudella tavalla esiin ja vahvistunut.

Toimijoita, verkostoja ja forumeita on pallolla nykyään niin paljon ja monenlaisia, että pienen maan presidentteineen on entistä vaikeampi nousta esiin merkittäväksi tai edes mainittavaksi tekijäksi.

Riittäisikö saavutukseksi ja perinnöksi, että valtakunnasta on huolehdittu ja edellisten sukupolvien perintöä ei ole suuremmin tärvätty ? Monella alallahan keskinkertainen suoritus keskinkertaisine tekijöineen pitää pyörät pyörimässä ja vie eteenpäin, vaikka ei ratkaisevaa uutta toisikaan.

En nykyvalossa näe Tarja Halosta suurena valtionaisena, jolta jäisi merkittävä jalanjälki Suomen, saati maapallon historiaan. Enkä edes arvioi presidenttiä sisäpoliittisena toimijana, sillä mielestäni hänen ensisijainen tehtäväkenttänsä valtion päämiehenä suuntautuu Suomesta muuhun maailmaan. Seuraajaehdokkailla puolestaan on niin kiire profiloitua vaalitaistossa omine näkemyksineen, etteivät he väistyvälle presidentille paljon huomiota anna.

Toisaalta, kuka voisikaan nykyisessä epävarmassa, arvaamattomassa, hallitsemattomassa ja monenkeskisesti riippuvaisessa maailmanmenossa mitään viisasta viitoittavaa tai opastavaa lausua, tai "jättää perinnöksi" seuraajalleen? Asioita vyöryy päälle, ruorissa pitää pysyä katse tulevaisuuteen suunnattuna ja yhteistoimintaan on kyettävä - se riittää.

Paavo Vaattovaara 01.01.2012 18:46

En aio kehua tai moittia Halosen puhetta sillä kuten Unto Hämäläinen totesi, ” se kulki Halosen aikaisemmista puheista tuttuja ja turvallisia väyliä.” joten puheesta ei sen enempää.

Siitä Tarja Halosen jättämästä perinnöstä: Halonen jättää perinnöksi yltiö tasa-arvoisen, yltiö suvaitsevan ja yltiö humanistisen yhteiskunnan joka tuomitsee kaikki toisinajattelijat. Tämä yltiö humanismi tulee olemaan yksi tekijä joka johtaa velkarahalla elävän yhteiskunnan perikatoon, Kreikan tielle.

Olen erimieltä siitä mitä Miika Kurtakko kirjoittaa: ”Halonen jättää perinnöksi siis avoimemman ja pelottomamman Suomen, jossa ihminen saa olla avoimesti mitä mieltä haluaa. Keskustelua ei enää ohjata ylhäältä, mikä saattaa tietenkin harmittaa vanhan polven poliitikkoja ja mediaväkeä.”

Tämä avoimempi ja peloton Suomi ei kylläkään ole Halosen ansiota sillä Halonen , jos kukaan, on ollut ohjaamassa keskustelua ylhäältä päin.

Kenneth Wrede 01.01.2012 19:00

Hyvää Uutta Vuotta, sekä Tasavalla Presidentti, Unski että kaikki muutkin!

Olen Unskin kanssa täysin samaa mieltä Halosen puheesta, kuten myös siitä mitä "perintöön" tulee. Tietenkin voi olla jälkeen viisas ja sanoa että Halosen olisi pitänyt puuttua moneen puheessa esiintyneeseen epäkohtaan jo paljon aikaisemmin, mutta parempi myöhään...

On tietenkin jokaisen oma asia tulkita mihin kalikka kalahti mm. vihapuhe-, rasismi- ja eriarvoisuusosuuksissa, mutta jokainen ajatteleva kansalainen voi haulutessaan löytää montakin osoitetta. En kuitenkaan usko, kuten Miika yllä, että "eriarvoisuusaspekti" oli suunnattu Eva Biaudet'a kohtaan, mutta ehkä kylläkin puolueen nykyisille ministereille, joista etenkin nykyisen Oikeus (sic!) sellaisen toimet hallitusneuvotteluissa olivat käsittämättömiä.

Uskon, päinvastoin, että Halonen jos voisi, julkisesti tukisi Eva Biaudet'a, jonka aatemaailma ehkä on kaikkein lähimpänä Halosen omaa.

Halosen perintö on mielestäni juuri tässä puheessa. Helmikuussa, sillä toiselle kierrokselle mennään varmasti, valittava uusi Tasavallan Presidentti tekee itselleen ja näin koko kansalle valtavan karhunpalveluksen jollei ota Halosen sanoista vaarin. Toinen asia on sitten se kuuntelevatko kansa ja etenkin rahan ja politiikan valtiaat häntä.

Tulee olemaan erinomaisen mielenkiintoista kuulla Halosen kaksi viimeistä puhetta, joista hyvinkin voi tulla "testamentin" merkittäviä "liitteitä"

Petri Lahesmaa 01.01.2012 19:02

Halosen puhe oli selkeä ja ytimekäs. En minä siinä erityisesti huomannut piikkejä - tällä kertaa.

Viron esiin nostaminen oli hieman yllättävää. Viro ei ole Halosen agendassa ole ollut mitenkään erityisessä roolissa. Virossahan toivotaan Suomelta, Ruotsilta ja Norjalta kultakin yhtä päätöstä: että Suomi liittyisi Natoon, Ruotsi euroon ja Norja Euroopan unioniin.

Yllättävää oli myös se, että arabimaiden kuohunta jäi vaille mainintaa. Kyse on kuitenkin eteläisistä naapureistamme. Kummittelevatko taustalla vanhat poliittiset vaikuttimet, arabimaiden hallitusten perinteisesti läheiset suhteet Euroopan sosialisteihin?

Halosen puheen painavinta osuutta oli kotimaamme kehityksen analysoiminen. Minua tosin ihmetyttää tuo pohjoismaiden hyvinvointivaltion/-mallin mantramainen toistaminen. Pitääkö aina vedota naapurimaiden malleihin todistaakseen oman järjestelmän oikeutusta? Varsinkin, kun malli ei kaikissa pohjoismaissa suinkaan ole sama. Tämä Suomen malli ei myöskään ole kyennyt estämään syrjäytymistä ja köyhyyden periytymistä. Ei olisi pystynyt, vaikka leikkauksilta olisi aikanaan vältytty. Järjestelmän pitäisi kyetä uudistumaan, Halosen puheessa tahtoo kumista 60-70 -lukujen sosiaalipoliittinen ajattelu.

Halosen perinnössä merkittävintä on kolmannen maailman, YK:n, sukupuolten välisen tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden sinnikäs esillä pitäminen. Presidentti ei ole ollut muoti-ilmiöiden vietävissä, vaan on pitänyt päänsä niin hyvässä kuin pahassa. Halosen aikan myös maamme henkinen ilmapiiri koki vapautumista, vaikka parina viime vuonna onkin takapakkia tullut. Se ei ole tietenkään Halosen syytä. Päinvastoin, presidentti on selkeästi torjunut vihapuheet, syrjinnän, maahanmuuttajien ja vähemmistöjen mollaamisen. Siinä on arvokas perintö vaalittavaksi!

Jussi Lähde 01.01.2012 20:16

Parahin Unto

Tarja Halosen ehdottomasti suurin perintö oli toimia Suomen ensimmäisenä naispuolisena tasavallan presidenttinä. Minun kynästäni tullessaan nuo rivit voidaan helposti tulkita aavistuksen viistoiksi - jopa sarkastisiksi. Tuollainen tulkinta on tyystin väärä.

Tarja Halonen mursi maan korkeimman lasikaton hetkellä, jolloin suuri määrä muita lasikattoja oli yhä murtamatta. Moni niistä on tänäkin päivänä ehjä.

Halosen valinta tasavallan presidentiksi nimenomaan suoralla kansanvaalilla teki tuon saavutuksen kansallisesti merkittäväksi. Kansakunnan enemmistö katsoi hetken koittaneen ja hetki koitti.

Myönnän rehellisesti, että Halosen virkakauden aikana minulla on ollut hetkin henkilökohtaisia vaikeuksia nähdä nyt esilletuomani asian merkitystä ja suuruutta. Ja kuitenkin, miten Tarja Halonen tai kukaan muukaan ensimmäinen naispresidentti olisi voinut yltää johonkin suurempaan. Kyse on nimittäin valtavan suuresta saavutuksesta.

Eläköön Suomen naiset!

Miika Kurtakko 01.01.2012 20:18

Paavo Vaattovaara kirjoitti: "Tämä avoimempi ja peloton Suomi ei kylläkään ole Halosen ansiota sillä Halonen , jos kukaan, on ollut ohjaamassa keskustelua ylhäältä päin." Olen tästä samaa mieltä; ts. Halonen on kautensa viime metreillä yrittänyt suitsia ja ohjailla keskustelua ylhäältä päin siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta samaan aikaan on muistettava Halosen aiemmat ansiot keskustelun avaajana.

Halonen siis mursi padot mutta ei onnistunut enää laittamaan patoa uudelleen pystyyn. Keskustelu virtaa siis vuolaana ja vapaana. Ja se on hyvä asia.

Petri Lahesmaalla oli myös erinomainen kommentti hyvinvointivaltio/-yhteiskuntamantran jatkuvasta toistamisesta. Halonen ei ole ainoa päättäjä maassamme, joka tähän syyllistyy. Yhteistä kaikille puheenvuoroille on se, että itse mantralle ei määritetä sisältöä edes otsikkotasolla.

Hyvinvointivaltiomantran hokeminen myös puolustaa aikaisempaa argumenttiani nykyisenkaltaisen presidentin viran tarpeettomuudesta. Vaikka presidentti on puhunut hyvinvointivaltiosta läpi virkakautensa vuositusinan (vai pitäisikö sanoa: tusinavuosien?), silti tuloerot ja eriarvoisuus ovat kasvaneet. Tämä osoittaa, ettei presidentin "arvojohtajuudelle" anneta tuon taivaallista arvoa eduskunnan ja ministeriöiden käytävillä.

Reijo Liinamaa 01.01.2012 20:31

Tarja Halosen perintö?

Presidentti -instituution arkipäiväistäminen (myönteisesti ymmärrettynä) on asia, mikä tullaan muistamaan:

Turhaa pönäkkyyttä on onnistuneesti vähennetty.

Lienee myös lupa pohtia kysymystä sukupuolinäkökulmasta. Käsi sydämelle: Jos miespuolinen presidentti lataisi näin voimakkaan arvopohjaisen kannanoton tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden ja lähimmäisenrakkauden puolesta, saattaisi se karskimman väestönosan keskuudessa herättää kiusallista liikehtimistä. Siis: Uskaltakoot presidentit jatkossakin laittaa itsensä likoon pehmeämpiä arvoja puolustaessaan myös virassa ollessaan, ei ainoastaan naistenlehdissä ennen vaaleja kampanjoidessaan.

Presidentti Halonen lausui myös selkokielellä, että markkinavoimat tarvitsevat poliittista ohjausta. Vaikka asia tuntuu itsestään selvältä, tulee markkinafundamentalistien joukosta takuulla kuulumaan kriittistä jupinaa. On hyvä, että tämäkin asia sanottiin selkeästi tasavallan presidentin arvovallalla. Vain talouspoliittisesti sokea ei tätä itsestäänselvyyttä kykene USA:n ja Euroopan nykymenoa katsellessaan näkemään.

Maija Pietilä 01.01.2012 20:51

Minusta Halosen kauden paras perintö ennakkoluulottomuuden ja suvaitsevaisuuden kasvu. Naisiin on totuttu sekä presidenttinä että pääministerinä. Homojen ei tarvitse enää piilotella ja erivärisiäkin ihmisiä alkaa olla yhä enemmän näkyvillä paikoilla.

Presidentin tämänpäiväisestä puheesta haluan nostaa esille hänen muistutuksensa siitä, että demokraattisena ja tasa-arvoisena hyvinvointiyhteiskuntana Suomi on hyvä yhteistyökumppani maille, jotka vasta rakentavat demokratiaa. Maailma ei todellakaan ole vain EU.

Halonen on itse näyttänyt hyvää esimerkkiä kantaessaan huolta kehitysmaiden tyttöjen, naisten ja köyhien asemasta ja koko maailman kestävästä kehityksestä. En näe mitenkään pahana sitä jos ja kun hän jatkaa toimintaansa YK:ssa presidenttikauden jälkeenkin. Suomihan siitä saa mainetta ja kunnia, josta hyötyy myös kauppa ja teollisuus. Toivottavasti myös nyt valittava presidentti jatkaa tätä työtä.

Risto Virrankoski 01.01.2012 20:54

Halosen kaudet muistettaneen kahdesta asiasta eli siitä, että hän oli ensimmäinen naispesidentti ja siitä, että hänen kautensa aikana päämininsteristä tuli tärkein valtiollinen toimija.

Mitään merkittäviä ulkopoliittisia tekoja ei ollut, eikä sellaisia onneksi tarvittukaan. Elettiin rauhan ja kansainvälisen vahvan kasvun aikaa.

Vain siksi, että Halonen oli naispresidentti hän ohittaa 'perinnönjättämisessä' Ahtisaaren, jota tuskin moni edes presidenttinä muistelee.

J. Mangström 01.01.2012 21:26

Halosella on tosiaan selkeä käsitys että

1) globalisaatiolle "ei voi mitään" ja että "mikään valtio ei pärjää omillaan" ja että "mennyttä ei kannata haikailla"

2) eriarvoistuminen "ei ole luonnonlaki" joten sitä vastaan "pitää taistella", ja pohjoismainen hyvinvointimalli (mitä se nyt vuonna 2012 tarkoittaakin) on jotain "josta muilla mailla on paljonkin opittavaa".

***

Se mitä hämmästelen on presidentin ilmeinen kyvyttömyys nähdä "luonnonlainomaisen" kapitalistisen globalisaatioprosessin yhteys eriarvoistumisprosessiin. Esimerkkinä rikkaalle kansanosalle veronkevennyksin/palvelusetelein räätälöityjä terveyspalveluja tarjoavat yksityiset terveystalot jotka liputtavat voittonsa ulkomaille samalla kun kaikille yhteistä julkista sektoria ajetaan alas "tehottomana".

Valtionpäälle ei pitäisi olla ylivoimaista ymmärtää mistä esim. eri tuloluokkien eliniänodotteiden välillä vallitseva kasvava kuilu pohjimmiltaan johtuu.

Seppo Isotalo 01.01.2012 22:33

Tällä viikolla tulivat sitten ne suuret uutiset. Presidenttikampanja vaikuttaa poliittiseen tasapainoon. Euron kannattajat ovat heikoilla kun puolet ehdokkaista vastustaa kehitystä kohti EU-liittovaltiota. Toisaalta EU-intoilijat Lipponen ja Niinistö joutuvat varomaan sanojaan. Ei kysymyksessä ole niinkään heidän äänimääränsä presidenttikilvassa, vaan heidän puolueidensa menestys. Vielä saamme nähdä viisi viikkoa peliä yhteen maaliin.

Tätä tausta vastaan täytyy nähdä Tarja Halosen tasapainoton EU:n puolustaminen. Ei meillä ole ollut mitään havaittavaa hyötyä Euroon liittymisestä. Ruotsi ei lähtenyt mukaan, mutta kauppa käy ja korot ovat alhaiset. Halonen on kuitenkin ainoa, joka ei tee vahinkoa itselleen ja omilleen asettumalla Euroa puolustamaan.

Todellisuudessa se korko, jonka Suomen valtio maksoi lainoistaan oli marraskuussa 3.0% ja Ruotsi 1.5%. Kyllä tässä tarvitaankin eroavaa presidenttiä huonoa asiaa puolustamaan.

Heikki Rönkkö 02.01.2012 7:38

Tarja Halonen on tehnyt sen, mitä toisen kauden aluksi lehtihaastattelusta oli pääteltävissäkin: pyrkinyt ohjailemaan valtiolaivaa kuin luksusautoa kieli keskellä suuta, varoen sitä mitenkään kolhimasta, jotta nautittavaa jäisi tulevillekin sukupolville.

Auton ikkunasta kansalaisten elämä on maakunnissa saattanut näyttää eriarvoistuneelta, mutta Ahvenanmaalla on aina viivähdetty pitempään ja Lucia- neidon kohdalla on ilahtuneena noustu halailemaan.

Maailmassa, jossa jopa Putin on kansalaisten tentattavana suorassa tv-lähetyksessä peräti neljän tunnin ajan, Halonen on hankkinut kansalaispalautetta professoreilta ja pääjohtajilta konkaritoimittaja Tarmo Ropposen johtamissa ns. presidenttifoorumeissa (toki ne on ollut netissä suorana halukkaiden nähtävissä).

Petri Lahesmaa 02.01.2012 8:49

Jussi Lähde kirjoittaa, että Halosen suurin perintö oli toimia ensimmäisenä naispuolisena Suomen tasavallan presidenttinä. Mietin samaa, mutta jätin kirjoittamatta. Eihän Elisabeth Rehnistä tullut aikanaan presidenttiä, mutta henkinen pato, lasikatto murtui jo silloin.

Jan Rossi 02.01.2012 9:24

Halosen kauden yhdeksi suurimmaksi epäonnistumiseksi voidaan nostaa Suomen jääminen täysin sivuun Pohjoisten merialueiden uusjaossa. Parhaillaan käydään kiivasta vääntöä Pohjoisten merialueiden jaosta kun ilmastonmuutos sulattaa jäät alueelta.

Tilanne on se, että Suomella on historiallinen oikeus olla mukana keskusteluissa kun Suomellakin on ollut yhteys jäämerelle Petsamon kautta. NL anasti alueen Suomelta.

Venäjä yrittää laajentaa vaikutusvaltaansa alueella. Alueelle tähyävät myös Norja, Kanada ja USA. Pohjoisilla merialueilla on suunnattomat öljy- ja kaasuvarat ja Suomen pitäisi olla mukana kun alueen varannot jaetaan uudelleen. Arktiset alueet ovat yhtälailla Suomen hyödynnettävissä jos alueelle pääsee myös USA.

Jan Rossi

Pilvi Torsti 02.01.2012 12:28

Unski, kuuntelimme Halosen puhetta Tillsammans-hengessä ystäväporukalla Tivoli-radiosta katsellen järven jäätymistä kiiltävässä auringossa ja lasten touhutessa lumessa. Olosuhteet siis kohdallaan. Porukassa kiittelimme samoja asioita kuin sinäkin: Halosen vahvat näkemykset tulivat selkeinä esiin. Hän painotti sanoja, joilla on hänelle syvällistä arvoa ja merkitystä: demokratia, kestävä kehitys, naisten asema, oikeudenmukaisuus, solidaarisuus. Liekö viimeksi mainittu sana ollut aina mukanakaan? Mutta. Kritiikkiä tuli konkretian puutteesta: miten näitä hyviä päämääriä toteutaan ja eletään todeksi. Halosella riittää ammennettavaa kaikesta tekemästään niin, että hän voi(si) sanoa "ollessani Afganistanissa tapaamassa xx-järjestön ihmisiä, totesin että ..." jne. Tällaiset tarinat me muistaisimme myös kuuden vuoden päästä. Ehkä kahdessa jäljellä olevassa merkittävässä puheessa voisi olla tällaista kokemuksista ammennettua konkretian makua hieman lisää.

Kaudesta. Oli hienoa, että täällä Ilari Kiema toi todellisen asiantuntija perspektiivin Halosen rooliin kestävän kehityksen osalta ja kuinka siinä Halosen kestävä perintö myös. Itse tiivistin omat ajatukseni HS-raadissa jokunen viikko sitten: "Halonen on käyttänyt asemaansa vaikuttaakseen maailman tulevaisuuteen ja Suomen yhteiskunnan ilmapiiriin. Kestävä kehitys ja sen eteen YK-tasolla nyt tehtävä työ, jossa Halonen on keskeisesti ollut mukana, voi muodostua aikamme merkittävimmäksi maailmanperinnöksi. Halosen puheenvuorot liittyen syrjäytymisen ehkäisy, rasismin rohkeaan vastustamiseen ja naisten asemaan ovat olleet vahvoja arvokannanottoja. Halonen on myös säilynyt kansanihmisenä kaikki nämä vuodet."

Lars-Erik Wilskman 02.01.2012 12:28

Kovin on aikaista arvioida Tarja Halosen perintöä. Kyynikkona sanoisin, että nyt tehtävän arvion voisi pohjata Helsingin Sanomien hänelle presidenttikausillaan antamaan palstatilaan. Parempi arvio syntyy vasta vuosien kuluttua arkistojen avautumisen myötä ja sekin arvio riippuu pitkälti silloin vallitsevasta poliittisesta tilanteesta.

Ensimmäinen naispresidentti, se on merkittävää. Seuraavaa ei sitten olekaan näköpiirissä, ehkä peruskoulussa.

Presidentin valtaoikeudet muistaen Halosen kausi ei yllätä, poliittisesti se oli kansalaisen silmin Halosen näköinen, muttei liikaa.

antti liikkanen 02.01.2012 13:04

Olen viikon matkalla New Yorkissa kahden 18-vuotiaan kollin kanssa.

Olen esitellyt heille: tuossa tapasin Halosen, tuossa Halonen piti sen ja sen puheen, tuossa Halonen avasi sen ja sen näytttelyn, tuossa on Suomen konsulaatti ja tuossa se ja se merkkipaalu, jossa Ahtisaari, Halonen jne ovat jättäneet jälkensä "suensaarelle"..

Halonen on pitänyt yllä omaan näkymättömän tehokkaseen tapaansa suhteita yllä globaaliin myös New Yorkin kautta.

Ei siis pelkästään Moskovan tai Brysselin tai Pariisin tai Geneven kautta.

Halonen opittiin tuntemaan New Yorkissa.

Lipponen ja Kekkonen enemmäkin Washingtonissa.

Kun joku tulevaisuuden "Tuikka" (ktsk Timo J Tuikka: "Kekkosen takapiru") joskus vetää yhteen suomalaista sosialidemokraattista presidenttikautta Koivistosta ties kuinka kauas, hän joutuu ottamaan Halosen USA-suhteiden toimivuuden tosiasiat vertailuun Suomen Venäjä- ja EU-suhteisiin, mutta myös UNESCO- ja YK-suhteisiin.

Veikkaan silloin ilmestyvästä tutkimuksesta todella mielenkiintoista.

New York on aika lailla Halosen näköinen stadi!

kts myös http://anttiliikkanen.blogs.fi (matkakeromuksia Rovaniemeltä, koko kuluvan viikon ajan)

Heikki Hakala 02.01.2012 13:07

Presidentti Halosen viimeinen uudenvuodenpuhe oli hänen virkakautensa onnistunein. Suorastaan säkenöivä se ei ollut, mutta erottui selvästi aiemmista niin ajatuksn kirkkaudessa kuin ilmaisun terävyydessä.

Tarja Halosen seuraajilleen jättämässä perinnössä keskeistä on mielestäni se, että hän on presidenttinä jatkanut edeltäjänsä Martti Ahtisaaren arvokasta työtä suomalaisen keskusteluilmapiirin vapauttamiseksi, kansainvälisen kanssakäymisen arkipäiväistämiseksi ja vieraiden kulttuurien ymmärtämiseksi.

Ulkopolitiikan johtamisessa Halonen on painottanut globalisaatiokysymyksiä, mikä on sinänsä hyvä asia. Myös YK:n roolin esilläpitäminen on kieltämättä ollut myönteistä aikana, jona monet ovat maailmanjärjestön roolia vähätelleet. Suhteessa Venäjään Halonen on pyrkinyt näyttäytymään jatkuvuuden takaajana. Siitä on valitettavasti välittynyt, että muilta puuttuisi siihen halua ja varsinkin kykyä. Tärkeä vuoropuhelu Yhdysvaltain kanssa on ontunut useista syistä, ei vähiten presidenttin Halosen Bushin hallintoa kohtaan viestittämän moraalisen ylemmyydentunnon seurauksena. Ulkopolitiikan suurta linjaa, Halosen linjaa, on ollut vaikea hahmottaa.

Halonen on presidenttinä pysynyt uskollisena vasemmistolaisille ihanteilleen paitsi retorisissa valinnoissaan ja erilaisissa osallistumisissa ja osallistumatta jättämisissään, myös mm. ilmeisessä varautuneisuudessaan elinkeinoelämää ja sen tavoitteita kohtaan. Ylikorostunut pyrkimys kansanomaisuuteen tapakulttuurisia valintoja myöten on kai osaltaan tarkoitettu alleviivaamaan sitä, että rouva tasavallan presidentti on työväenluokkainen Kallion kasvatti. Hänen seuraajansa halunnee asettautua vastaavan viiteryhmäliputuksen yläpuolelle.

Jos Tarja Halonen olisi kuluneiden kahdentoista aikana kyennyt johdonmukaisesti esittämään yhtä tasapainoisia, huolella harkittuja ja viimeistellysti muotoiltuja ajatuksia kuin eilisessä puheessaan - ja myös toimimaan niiden mukaan - hänen poliittinen perintönsä olisi olennaisesti vahvempi ja ehyempi kuin millaiseksi se nyt näyttää jäävän.

Reino Kössö 02.01.2012 13:17

Ulkopolitiikan osalta Halosen kausi oli vakaa ja yllätyksetön, mikä on positiivinen asia. Suhteet ulkovaltoihin ja erityisesti Venäjään ovat toimineet ja hän on ilmeisen hyvin tullut juttuun sekä Putinin että Medvedevin kanssa. Yhdysvaltojen Irakin sodan arvosteleminen YK:ssa oli häneltä perusteltua. Sitä arvostelivat myös monet USA:n liittolaiset.

Halonen on pitänyt vahvasti esillä tasa-arvoa ja syrjäytymisen ehkäisyä. Tässä yhteydessä tulee miettineeksi ns. arvojohtajuuden todellista käytännön painoarvoa, kun yhteiskunnan kahtiajako on pikemminkin syventynyt. Tämänhän Halonen itsekin puheessaan totesi. Eivätkö kotimaan päivänpolitiikan päättäjät sitten riittävästi noteeraa arvojohtajan näkemyksiä, mene tiedä.

Vaikka Halosen agendalla ovat vahvasti olleet globaalit kysymykset, en ole kuullut hänen puuttuvan ainakaan suoraan maailmanlaajuisen asevarustelun ja kehitysavun väliseen räikeään epäsuhtaan. Siitä pitäisi myös Suomen presidentin jaksaa jatkuvasti muistuttaa kansainvälisillä foorumeilla, koska se jos mikä on valtavaa ihmiskunnan voimavarojen haaskausta ja hidastaa ongelmien ratkaisua.

Jan Rossi 02.01.2012 13:27

Pohjoisten merialueiden sivuunjäämisen lisäksi nostaisin esille Halosen haluttomuuden edistää Suomen NATO-jäsenyyttä. Halonen ei nähnyt kausillaan mitään positiivistä Natossa, vaikka lähes kaikki EU-maat kuuluvat siihen. Tarja Halonen ei ole oikeastaan koskaan käynyt minkäänlaista avointa keskustelua Naton mahdollisuuksista Suomelle. Tämän näen suurena puutteena. Presidenttifoorumissa NATO ei näytellyt minkäänlaista osaa.

Jan Rossi

Pentti Kangasluoma 02.01.2012 14:01

Halonen seurasi Kekkosen jälkiä, puhui julkisesti viroa. Suomalainen vasemmisto on suhtautunut nyrpistelleen eteläiseen naapuriin, Halonen on poikkeus, siitä pisteitä.

SDE on maailman ainoa sosialidemokraattinen puolue joka saa hyviä lukuja mielipidemittauksissa, tänään Postimees.

Halonen muisti Viron puheessaan.

Naisasia, kehitysyhteistyö, rasismin vastustaminen, hyvät pisteet.

Puolustuspolitiikassa tietynlainen naivius. Jos supistamme armeijaamme niin turvallisuus lisääntyy. Miinuspuolen perintöä. Ei vieraillut kutsuista huolimatta Anneli Jäätteenmäen kotikaupungissa.

Timo Laaninen 02.01.2012 14:14

Monet kommentaattorit ovat tulkinneet, että Halosen varoitus menneiden haikailusta oli piikki Paavo Väyryselle ja Timo Soinille. Tulkitsin samoin puhetta kuunnellessani.

Ajatuksen voi kuitenkin kääntää myös toisin päin. Kuka tietää tai osaa ennustaa edes likimain oikein, mitä eurolle ja Euroopan talouskriisille tapahtuu seuraavan vuoden, saati seuraavan kuuden vuoden aikana? Väyrynen on omalta osaltaan koettanut arvioida näitä tulevaisuuden vaihtoehtoja, eikä sitä pitäisi tulkita pelkästään menneen haikailuksi.

Muutoin yhdyn myönteisiin arvioihin puheesta. Presidentti oli rennoissa lähtötunnelmissa, ja se näkyi esiintymisessä.

Halosen perintöä on varhaista arvioida lukuunottamatta naisten lasikattojen läpäisyä, mihin mm. Jussi Lähde kiinnitti huomiota kommentissaan. Nyt meillä on ollut naispresidentti, kaksi naista pääministerinä ja viimeisenä nainen valtiovarainministerinä. Halonen oli ensimmäinen ja jää jo pelkästään sen ansiosta historiaan.

Timo Koivusalo 02.01.2012 14:23

Presidentti Halosen puhe oli ylivoimaisesti hänen parhaansa siitä yksinkertaisesta syystä, että se oli hänen viimeisensä.

Halosen kauden perintöä eli 12 vuoden ulkopoliittista pysähtyneisyyttä saammekin sitten korjailla vielä pitkän aikaa.

Heikki Rönkkö 02.01.2012 14:37

Tarja Halosen osallistuminen Vaclav Havelin hautajaisiin palautti mieleen tuon ihmisoikeustaistelijan kaikissa olosuhteissa esilläpitämiä ajatuksia, mm. että poliitikkojen velvollisuus on herättää kansassa piilevä potentiaali osoittamalla sille suuntaa tai antamalla sille yksinkertaisesti toivoa. Sellaiset johtajat millainen kansa, kuulee sanottavan. Yllättävää kyllä joskus myös päinvastainen on totta: sellainen kansa millaiset johtajat. Paljolti riippuu poliitikoista rohkaisevatko he ihmisessä piilevää hyvää vai pahaa.

Totalitarismi käyttää hyödykseen ihmisluonteen pimeimpiä puolia, kateutta ja itsekkyyttä.

Nyt puolestaan professori Jyrki Virolainen kysyy blogissaan:

"Nuorten tyttöjen ja naisten käyttämä fyysinen väkivalta seurustelusuhteissa ja muutenkin on lisääntynyt ja raaistunut presidentti Halosen virkakautena selvästi. Todellista sukupuolten tasa-arvoa! Mistä tämä johtuu, naispresidentistäkö? Mutta onko kukaan kuullut Halosen koskaan olleen huolissaan mainitusta asiasta? "

http://jyrkivirolainen.blogspot.com/

antti liikkanen 02.01.2012 17:22

Naisten lisääntynyt väkivalta on globaali ilmiö ja niin isoa vaikutusvaltaa ei ole sen paremmin Virolaisella kuin Halosellakaan, että tällainen räimintä kannattaisi.

Jan Rossi 02.01.2012 19:30

Kolmantena asiana nostaisin esille Halosen liian läheiset suhteet nimenomaan Putiniin kuin Venäjän johtoon. Mielestäni Halosella on läheisemmät suhteet Putiniin kuin monella muulla kuten Valko Venäjän Lukashenkolla. Onko tämä muka ollut Suomen kannalta hyvä asia? Putinin kannalta on hyvä, että Suomessa on Venäjän kannalta luottamusta nauttiva presidentti, mutta onko tämä ollut Suomen aseman kannalta hyvä asia? Ainakin suhteissa USA:han tämä on näkynyt. Ei tullut Haloselle kutsua Valkoiseen taloon edes Obaman aikanakaan. Mistä tämä johtuu kun samaan aikaan Ruotsin pääministerille tuli kutsu Valkoiseen taloon?

Jan Rossi

Olli Saarinen 02.01.2012 23:59

Kun kyseessä ei ollut aloittavan presidentin ohjelmajulistus vaan 12 -vuotiskauden päätös olisi kaivannut hieman analyysiä siitä miksi esimerkiksi kaikkien niin kannattama tasa-arvoinen solidaarisuus ei ole täysin toteutunut vaikka sitä monin eri organisaatioin tuetaan jopa ihan korkeaa palkkaa vastaan myös vuorotteluvapailta käsin?

Tai miksi nimenomaan markkinavetoisuus on nostanut Kiinan ja Intian työläisen hyvinvointia suunnitelmatalouden sijaan?

Tai miksi nimenomaan kommunismin perilliset Pohjois-Koreassa ja Valko-Venäjällä ylläpitävät sortovaltaa ja onko Suomen ulkopolitiikalla tässä mitään roolia?

Ja miksi globalisaatio vieläkin tuntuu olevan kirosana vaikka sinä on kysymys kansojen syleilystä internationalismin hengessä?

Esko Hussi 03.01.2012 11:08

Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe sisälsi ne asiat, jotka hänen mielestään ovat olleet kansalle ja hänelle tärkeitä. Puhe oli hyvä kooste. Se ei sisältänyt imperatiiveja, mutta antoi kuitenkin aineksia tulevaisuuteen.

Martti Ahtisaaren aloittama kansainvälistyminen ei loppunut Tarja Halosen aikana, vaan jatkui lähes samalla linjalla. Se on erittäin hyvä asia. Nuorisomme ja vanhemmat siinä mukana suhtautuvat ulkomaailmaan avoimemmin kuin 6+12 vuotta sitten. Tietysti liittyminen Euroopan yhteisöön ja internet ovat vaikkuttaneet taustalla positiivisesti. Nämä asiat eivät ole presidentin agendalla välttämättä, mutta sekä Ahtisaari että Halonen ovat osanneet tehdä paljon näiden eteen. Tietysti asialle on noussut vastailmiö, mutta sekin kuuluu demokratiaan.

Suomi ei joutunut onnekseen kuluneen 12 vuoden aikana kansanvälisten kriisien keskiöön. Presidentti, pääministeri ja virkakunnan ydin ovat siinä tehneet hyvää työtä.

Presidentin irtautuminen puoluepolitiikasta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta sujui odottamattoman hyvin. Maalle kalliiksi tulevan tuottamattoman hallintovirkakunnan paisuminen on silti ollut huolestuttavaa, mutta siitä ovat vastuussa puolueet.

Ensimmäisenä naisena Tarja Halonen hoiti tehtävänsä mallikkaasti.

Suomi tarvitsee arvojohtajaa ja kansainvälistyttäjää edelleenkin ja niin kauan kuin maa on kypsynyt pääministerivetoiseen asioiden hoitoon.

paavo salanne 03.01.2012 12:48

Hän teki enemmän kuin halusi.Mutta juuri valtuudet vähenettiin.Hyvänä esimerkkinä suomen pankin nimitys nainen ohi miesten.Valtuuksien riisuminen alkoi Ahtisaaren kyvyttömyydestä pitää presidenttinä arvovaltansa.

Presidentti Halonen läpi koko kautensa korkeilla prosenteilla gallupeista.Hänen persoonasa lähestyi kansalaisoia kohtaan tasavertaisesti ja sai myös arvovaltansa myös ulkomaita kohtaan Empaattisin presidentti aikoihin

Jaakko Halko 04.01.2012 13:21

Kävin läpi kaikki pres. Halosen uuden vuoden puheet 12 vuodelta. Merkittävin piirre oli populismin levitys. Perustuslakia ei osattu tarkastella lainkaan ikäänkuin se olisi kunnossa. Ihmiskäsitys on typistynyt seksuaalisen vähemmistön mukaiseksi. Juridiikkaa väännetään tämän toteuttajaksi.

Kummallista, että presidentiksi pyrkivät eivät tajua tätä. Se ei hyvää lupaa.

Tuleeko presidentistä liian vallaton? Miettikääpä vähän mitä se valta on! Käykää läpi taiteen sfäärit, tieteen analyysit, poliittisen tahdon helteet ja sijoittakaa se perinteen kalliolle, niin saatte perustuslaillisen juridiikan tekijät kohdalleen!

Tuulikki Ukkola 04.01.2012 15:19

Olen totaalisesti hämmästynyt. Kommentoivat ylistävät puhetta, joka mielestäni oli mitäänsanomaton, vanhojen asioiden kertausta. Missä oli yhteenveto 12 vuodesta, missä analyysi Venäjästä ja sen ihmisoikeusrikkomuksista, missä tulevaisuuden pohdintaa. Olin 4 vuotta Suomen EN-delegaation jäsen. Strasbourgissa Halonen piti todennäköisesti yhden parhaimmista puheistaan. En ole muuten yksin arvioidessani uudenvuoden puhetta mitättömäksi.

Taina Hämäläinen 08.01.2012 1:51

Olen samaa mieltä Tuulikki Ukkolan kanssa, että Halosen uudenvuodenpuhe oli mitäänsanomaton. Mielestäni siinä ei todellakaan ollut mitään uutta, vaan kerrattiin vain asioita, joita on puhuttu ja jauhettu aivan kyllästymiseen asti ilman mitään konkretiaa.

Aikoinaan naiset äänestivät aivan kuin hurmoksen vallassa Halosta yli puoluerajojen. Ilmeisesti vakaasti uskottiin, että nainen presidenttinä avaa taivaat muillekin naisille. Nämä toiveet eivät tietenkään toteutuneet.

Ainoa varsinainen naisasia teko Haloselta taisi olla Sinikka Salon nimittäminen Suomen Pankin johtokuntaan vastoin johtokunnan esitystä. Johtokuntahan oli esittänyt paikalle pätevää miestä. Tämäkään nimitys ei tainnut mennä aivan kohdalleen, koska Salo eläkkeelle jäätyään valitti joutuneensa Suomen Pankissa työpaikkakiusaamisen kohteeksi.

Ahtisaaren aikana presidenttiys alkoi arkipäiväistyä ja Halosen aikana virasta katosi loppukin karisma. En sitten tiedä, onko enää järkevää jatkaa nykyisen kaltaista kaikille raskasta ja kallista prosessia lähes vallattoman presidentin valitsemiseksi. Helpointa varmasti olisi jos eduskunta vain valitseisi jonkin edustavan henkilön määrä aikaiseen edustustehtävään. Joka tapauksessa meillä on pian neljä presidenttiä veronmaksajien ylläpidettävänä!

Tarja Halonen tullaan ilmeisesti muistamaan eräänä "lasikaton puhkaisijana" eli ensimmäisenä naispresidenttinä ja onhan sitä jo siinäkin meriittiä.

Jaakko Halko 09.01.2012 13:38

Olennaista on perustuslain kautta syntyvä ihmiskuva ja vallan jako. Perustuslaki on vuosien mittaan lauennut eikä kukaan presidenttiehdokkaista näytä tajuavan ongelman suuruutta. Oman edun ajaminen riittää vaalikampanjaksi. Surullista!

Kysymystä en ole syytä asettaa presidentin valtaan, vaan perustuslain kokonaisuuteen. Kylä, kunta, lääni,

kaiken kansan ääni,

itä, länsi, etelä,

pallo on pyöreä.

Luetuimmat
  1. 1

    Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

  2. 2

    Suomen viranomaiset joutuivat testiin, joka monessa maassa on jo koettu – poliisi toimi eurooppalaisia kollegoitaan varovaisemmin

  3. 3

    Kaj Linna istui murhasta 13 vuotta syyttömänä Ruotsissa ja saa siitä miljoona­korvaukset – HS seurasi Linnan uutta elämää Kanarialla, jonne hän aikoo perustaa skorpionifarmin

  4. 4

    Natsit kuljettivat Franczekin, 21, Lappiin pakkotyöhön – pian hän kävi elokuvissa, sai rovaniemeläisnaisen rakastumaan ja pakeni Etelä-Pohjanmaalle

  5. 5

    Keskusrikospoliisi tiedottaa Turun iskun tutkinnasta lisää tänään – Näihin neljään kysymykseen kaivataan vielä vastausta

  6. 6

    Varokaa ansaa: ovatko Kiina ja Yhdysvallat samalla tuhon tiellä kuin Ateena ja Sparta?

  7. 7

    Kynttilämeri valaisi pimenevää Turkua, kun kaupunkilaiset kokoontuivat muistamaan puukotusiskun uhreja – ”Tunnelma on epätodellinen”

  8. 8

    Vastaus terrorismille löytyy suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksista

  9. 9

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  10. 10

    Turun puukotuksista epäilty marokkolais­mies liikkui viime aikoina Pernon lähiössä, paikalliset kertovat: ”Hän kulki aina katse alas päin”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  2. 2

    Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  3. 3

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  4. 4

    Turun puukotuksista epäilty marokkolais­mies liikkui viime aikoina Pernon lähiössä, paikalliset kertovat: ”Hän kulki aina katse alas päin”

  5. 5

    70-vuotias turkulaismies meni puolustamaan iäkästä naista puukottajalta ja vältti puukoniskun täpärästi – ”ihmismassa” juoksi puukottajan perässä yrittäen pysäyttää hänet

  6. 6

    Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

  7. 7

    Pääministeri Sipilä: ”Kiitimme poliisia erittäin ripeästä toiminnasta. Samoin meidän terveysviranomaiset ovat toimineet tässä nopeasti”

  8. 8

    Timo Metsola, 42, on kietonut Helsingin vuokra-asuntomarkkinat pikkurillinsä ympärille – Yli 50 asuntoa omistava judoka on Jari Sarasvuon mukaan ”matemaattinen poikkeustapaus”

  9. 9

    Solidaarisuus­mielenilmaus keräsi Turun kauppatorille parisataa ihmistä – Suomi ensin -ryhmän saapuminen kiristi tunnelmaa Turun keskustassa

  10. 10

    Lisätäänkö turvapaikanhakijoiden valvontaa, entä miten estetään heihin kohdistuva kansalaisraivo? Kahdeksan kysymystä sisäministeri Risikolle Turun puukotuksista

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

  2. 2

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  3. 3

    Kuvakooste pääkaupunkiseutua riepotelleen myrskyn tuhoista

  4. 4

    Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  5. 5

    Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

  6. 6

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  7. 7

    Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

  8. 8

    Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

  9. 9

    Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

  10. 10

    Järjestyksen­valvojat heittivät kaksi naisesiintyjää ulos alueelta Flow’ssa – festivaali hakee esiintyjille korvauksia

  11. Näytä lisää