Perässähiihtäjä

Painaako johtajien sana?

Tiistai 31.tammikuuta 2012 ja 32. postaus

Aamun Hesarissa julkaistu HS-Gallup on varmasti päivän puheenaiheena. Luvut ovat tylyt: Sauli Niinistö 64 % ja Pekka Haavisto 36 %. Mittaus on niin tuore kuin vain voi olla. Se on tehty viime torstaista alkaen ja päättyi sunnuntaina 29.1.  Mutta yksi asia on syytä huomata. Yli neljännes kysytyistä ei eri syistä vastannut kyselyyn. Tämä luku on hämmästyttävän suuri. Iso osa äänestäjistä aprikoi. Eero ehdokkaiden kesken on jo niin suuri tänään ennakkoäänestyksen päätöspäivänä, että itse valinta näyttää jo jokseenkin selvältä. Tästä huolimatta on syytä toivoa, että molemmat ehdokkaat ja heidän tukijansa sekä tietysti äänestäjät jaksaisivat pitää kiinnostuksensa yllä ja vaali vietäisiin sunnuntaina tyylikkäästi loppuun. LISÄYS KESKIVIIKKONA 1.2. KELLO 13.35. Tuli tieto MTV3:n uudesta mittauksesta, jossa luvut ovat 63-37 Sauli Niinistön hyväksi.

Kiinnostavia asioita tässä riittää. Yksi niistä on puolueiden ja puolueiden johtajien sekä luopuneiden ehdokkaiden rooli.

Mittauksessa on selvitetty, miten toiselta kierrokselta pudonneiden ehdokkaiden kannattajat ovat käyttäytyneet. Niinistön taakse on siirtynyt varsinkin Paavo Väyrysen, Timo Soinin ja Sari Essayhin kannattajia.

Paavo Lipposen äänestäjät ovat hajautuneet sekä Haaviston että Niinistön joukkoihin.

Paavo Arhinmäen kannattajat ovat siirtyneet Haaviston taakse. Maananataina Haavistoa ilmoitti tukevansa myös Rkp:n Eva Biaudet. Arhinmäki ja Biaudet ovat taas samaa mieltä - mutta tarkkasilmäiselle se ei ollut suuri yllätys. Hehän olivat samaa mieltä monissa kysymyksissä jo ykköskierroksella.

Muista presidenttiehdokkaista Soini ja Essayah ovat jo aikaisemmin ilmoittautuneet Niinistön taakse. Vanhat Paavot, Väyrynen ja Lipponen, eivät ole virallisesti julkistaneet kantojaan.

Väyrynen on matkoilla, eikä ole pukahtanut mitään.

Sitä vastoin Lipponen kertoi maanantai-iltana, että hän on lähettänyt kirjeen Haavistolle. "Siinä kerron, että Pekka Haavisto edustaa niitä asioita ja arvoja, joita itsekin halusin kampanjallani edistää", Lipponen kertoi vaalikampanjansa nettisivulla käytyään äänestämässä.

Lipposen puoluetoveri  Erkki Tuomioja esiintyi illalla Ultra Bran tukikonsertissa ja ilmoittautui Haaviston tukijaksi. Ulkoministeri ounasteli puheessaan, että hänen yhteistyönsä sujuisi Haaviston kanssa yhtä hyvin kuin se on sujunut presidentti Tarja Halosen kanssa.

Näiden esiintymisten jälkeen voi päätellä, että Sdp on de facto Haaviston kannalla, vaikka de jure puolue päättikin olla ottamatta kantaa.  Puoluejohtaja Jutta Urpilainen ei kerro kantansa, ainakaan vielä.

Keskustan kanta on suunnilleen samanlainen. Puheenjohtaja Mari Kiviniemi ei ole ottanut kantaa, mutta puolueen varapuheenjohtajat Annika Saarikko ja Timo Kaunisto liputtavat Haaviston puolesta. Tästä kai voi päätellä, että keskustan puoluejohto ja  ns. cityliberaalit ovat Haaviston kannalla.

Muista puoluejohtajista Rkp:n Stefan Wallin ja kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ovat ilmoittautuneet viikonvaihteessa Niinistön kannattajiksi. Päivän ennen heitä saman ilmoituksen ennätti tehdä perussuomalaisten johtaja Timo Soini.

Näillä mennään kohti vaalipäivää. Karkeasti yleistäen voi puolueet jakaa kahtia näin:

1. Haaviston takana ovat vihreitten lisäksi vasemmistoliitto kokonaisuudessaan, Sdp:n johto, keskustan johto sekä cityliberaalisiipi sekä osa Rkp:sta.

2. Niinistön takana ovat kokoomuksen lisäksi perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja Rkp:n johtajat sekä keskustasta maakuntien voimahahmoja sekä joukko yksittäisiä sosiaalidemokraatteja ja vasemmistoliittolaisia.

Tämähän on sikäli jännä jako, että jo kerran hävinneillä puolueilla on mahdollisuus ottaa vielä toisen kerran turpiinsa. Jos Haavisto voittaa, perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja Rkp:n johtajat häviävät  toistamiseen. Jos Niinistö voittaa, keskustan, Sdp:n ja vasemmistoliiton johtajat häviävät molemmat kierrokset.

Tähän siis ladataan ns. arvovaltaa puntariin puolin ja toisin. Se minua askarruttaa, onko tällä merkitystä. Johannes Virolainen tokaisi joskus, ettei kannata laittaa peliin arvovaltaansa, jos sitä ei ole. Seuraavatko joukot johtajiaan?

Päivän Hyvä Kysymys on: Painaako johtajien sana?

Päivän siteeraus 1:

Näin kirjoittaa entinen kansanedustaja ja MEP vasemmistoliiton Esko Seppänen tänään kello 12 virallisesti ilmestyvässä mutta kirjakaupoissa jo olevassa keskustelukirjassa Vasen oikea, oikea vasen. Kirjan on kustantanut Minerva.

"Olen sanonut Sauli Niinistölle, että äänestän presidentinvaalien toisella kierroksella häntä. Kun tunnen kaikki presidenttiehdokkaat ja kyseessä on henkilövaali, vahvin argumenttini Saulin puolesta on se, että edellä mainitut herrat pelkäävät hänen itsenäistä ajatteluaan. Olemme myös olleet Saulin kanssa harvinaisen samanmielisiä euron kriisinhallinnan puutteista, minkä minä lasken hänelle ansioksi. Nato- ja EU-haukkanakaan en häntä pidä, vaikka vasemmistossa on hänestä toisenlainen käsitys."

( Seppäsen viittaamat herrat ovat pääministeri Jyrki Katainen sekä ministerit Alexander Stubb ja Jyri Häkämies.  Viinasen ja Seppäsen keskiviikon Hesariin kirjoittamani kirja-arvion voi lukea tämän linkin takaa. )

Päivän siteeraus 2.

Uutispäivä Demarin uutispäätoimittaja Antti Vuorenrinne muistelee animaatiosarjaa Itse Valtiaat, jota esitettiin TV1:ssä vuosina 2001-2008.

"Itse Valtiaiden päähahmo oli selvästi Paavo Lipponen. Lipposen karrikoitu hahmo tv-sarjassa oli varsinkin lapsikatsojille niin pelottava, että sen vaikutus saattoi ulottua näihin vaaleihin asti. Ainakin Lipposen piti kovasti vakuutella, ettei ole mitään pelättävää."

Päivän siteeraus 3.

Pirkanmaan Yrittäjä-lehti kysyi ehdokkailta, mikä on suosikkihahmosi Ankkalinnassa?

Pekka Haavisto: " Hannu Hanhella käy niin mieletön mäihä. Vihaksi pistää. Olen siis Aku Ankan puolella."

Sauli Niinistö: "Mummo Ankka. Hän on ahkera, muista huolehtiva ja lämmin."

Päivän menovinkki:

Presidentinvaalin toisen kierroksen ehdokkaat Pekka Haavisto (vihr) ja Sauli Niinistö (kok) ottavat mittaa toisistaan Helsingin Sanomien ja Nelosen yhteisessä vaalintentissä tiistaina 31. tammikuuta kello 17 alkaen.

Helsingin keskustassa Sanomatalon Mediatorilla pidettävä vaalipaneeli on samalla sekä avoin yleisötilaisuus että suora tv-lähetys. Mediatorille mahtuu rajoitetusti yleisöä.

Presidenttitentti kestää vajaat kaksi tuntia kello 17-18.45. Se lähetetään suorana Neloselta, ja on myös katsottavissa verkossa HS.fi:n ja Nelosen sivuilla.

Ehdokkaita tentataan presidentin valtaoikeuksiin liittyvistä teemoista eli ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Luvassa on myös heidän persoonaansa ja laajemmin arvomaailmaansa liittyviä kysymyksiä.

Ehdokkaat pääsevät tentin aikana väittelemään myös vapaasti keskenään itse valitsemistaan aiheista samaan tapaan kuin Nelosen Vihdoinkin kahden -keskusteluissa.

Suora tv-lähetys:

Nelonen, 17-18.45

Yleisötilaisuus: Sanomatalon Mediatori, Töölönlahdenkatu 2.

Verkossa: live.hs.fi tai

www.nelonen.fi/uutiset.

HUOMIO. En tee erillistä Perässähiihtäjään erillistä postausta HS:n ja Nelosen tentistä, mutta kommenttipalsta on tietysti tiistai-iltana ja keskiviikkona auki, joten myös tämän keskustelun arvioita kaivataan tai oikeammin sanottuna pyydetään kommenttipalstalle.  Seuraavan kerran postaan keskiviikkona 1.2. kello 20 alkavan MTV3:n kaksituntisen vaaliväittelyn jälkeen. Teksti valmistuu vasta puolilta öin.

67 vastausta artikkeliin "Painaako johtajien sana?"

Harri Nyman 31.01.2012 6:04

En vastaa Unskin kysymykseen, totean vain lyhyesti että tuore HS:n vaaligallup kertoo sen joka on jo jonkin aikaa ollut selvää: presidentinvaali KISANA (ja TV-viihteenäkin) on jo menettänyt kiinnostavuutensa, vaikka tärkeistä asioista keskustellaankin. Minun omassa valinnassa suurin painoarvo ihan historiallisista lähtökohdista on se kumpi ehdokkaista hoitaa suhteet Venäjään paremmin (maantiede ei ole muuttunut), siitä voi arvioida ketä äänestin. Moskova vai Dafur?

Jorma Piironen 31.01.2012 6:13

Siitä neljäsosasta jotka eivät kerro kantaansa, valtaosa jättää äänestämättä. Äänestysprosentti tuskin ylittää 88 %:a. Demareiden haavistolainen siipi äänesti suosikkiaan jo ensimmäisellä kierroksella, Lipposen kannattajien äänet eivät ratkaise mitään, suuntaan eikä toiseen.

Niinistö saa 75-80% enemmän ääniä kuin Haavisto, kuten HS-galluppikin keroo.

Kari Peitsamo 31.01.2012 6:59

Mitä pitemmälle päivät kuluvat, ja varsinainen vaalipäivä lähestyy, sitä selvemmin alkaa paljastua ahdistava totuus: molemmat jäljelle jääneet ehdokkaat ovat poliittisessa ajattelussaan perin pinnallisia ja juurettomia. Toivoa vain sopii, ettei seuraavan kuuden vuoden aikana presidentin pöydälle tule mitään vaikeita asioita, ulkopolitiikassa ainakaan. Tai sitten viisautta on vain ajelehtia virran mukana. Sen nämä miehet tuntuvat osaavan, molemmat.

antti liikkanen 31.01.2012 7:00

Laskin äänestämättä vielä olevien määrän ja poimin sieltä kantaansa ilmoittamattomien määrän ja jäin makustelemaan Unskin roknoosi-kulttuuria.

Ei Hämäläinen väärin ennusta, mutta...

Mahdollista on, että jokin muuttuu pakkasen kourissa kärvistelevän kansan sieluissa - tai "jalostuu" niillä, jotka ovat vielä kantaansa ja kinkkua sulattelemassa.

Itse olin "johtajan" vietävissä eli spontaanisti 1. kierroksen jälkeen sitä mieltä, etten äänestä (minulle sdp on vielä Lipposen varjossa ja/tai johdossa).

Nyt olen muuttanut mielipiteeni ja äänestän.

Arvattavasti äänestän yli 30 asteen pakkasessa (kts Ilmatieteen laitoksen ennuste Rovaniemelle 5.2.).

Sitä pakkasta varten varaudun.

Varautumisohjeet laitoin muillekin näkyville http://anttiliikkanen.blogs.fi

Ja ei kun äänestämään!

Kyösti Salovaara 31.01.2012 8:21

Melkein tekisi mieli sanoa, että HS:n tämänaamuisen mielipidekyselyn perusteella maakunnat äänestävät suoraselkäisesti (Niinistöä) kun taas pääkaupunkiseudun vasemmistolaisista eikä varsinkaan demareista voi samaa sanoa.

Kumartaessan Haavistolle, hallituksen ministeri Tuomioja selkeästi pyllistää Niinistölle ja rivien välissä kaiketi sanoo ettei mahdollinen yhteistyö Niinistön kanssa sujuisikaan yhtä hyvin. Jos Niinistö voittaa, mitä tekee lavalle noussut Tuomioja?

Koska minusta ei ole koskaan ollut kovin kummoiseksi hiihtäjäksi - olin RUK:ssa (kurssi 123) komppanian huonoin hiihtäjä mistä kyllä seurasi se ilo ettei tarvinnut osallistua Kirkkojärven (hiihto)marssille - uskallan olla hiihtämättä hetken perässä ; köpöttelen salaa eturivissä ja ennustan tulevaisuutta.

Antaessaan Haavistolle poskisuudelman johtavat demarit saattavat antaa poliittisen kuolemansuudelman omalle demaripuolueelleen. Helsingin keskustan eliittivihreiden suosion kalastaleminen ei tule SDP:lle onnistumaan, ei syksyn kunnallisvaaleissa eikä myöhemmissä eduskuntavaaleissa. Voi olla että Suomen "tiedostavan nuorison" napa on Kruunuhaassa ja Kalliossa ja keskustan kuppiloissa, mutta ei siellä suuren "työväenpuolueen" napa voi olla.

Oliko siis Paavo Lipponen väärässä sanoessaan että Haavisto edustaa myös hänen arvojaan?

Sen asian pohtimisen voi jättää muhimaan.

"Älä koskaan usko enimmistöön, kansaan, rahvaaseen, se on aina väärässä, se ei koskaan tiedä mikä sille itselleen on parhaaksi", kirjoitti aikanaan Pentti Linkola. "Tee ainakin itsellesi selväksi se että luonnonsuojelija aina kuuluu häviävän pieneen vähemmistöön. Ja kun kuulet sellaisia sanoja kuin demokratia, solidaarisuus, yhteiskunta, niin poista pistoolistasi varmistin." (Toisinajattelijan päiväkirjasta, WSOY, 1979.)

Arvot arvoja ovat, julkisia ja piileviä.

"Emmekö voisi viimeisillä voimillamme ainakin potkaista nurkaan nuo nuhruiset typeränhumaanit vasemmistolaiset ajatuskuviot, koko tuon kansaromantiikan, tuon äitelän vähäväkisten asialla hekumoinnin? Kai meidän on 1970-luvulla jo kyettävä fasisminkin uudelleenarviointiin ja tunnustettava se palvelus, minkä tuo filosofia jo 30 vuotta sitten teki vapauttaessaan maapallon kymmenien miljoonien ylensyövien eurooppalaisten kuormituksesta, niistä kuuden miljoonan lähes ihanteellisesn kivuttomalla, elinympäristöä haittaamattomalla tavalla."

Emmehän me tiedä mitä Haavisto nyt ajattelee oppi-isästään, mutta siitä huolimatta minua pelottaa (ja vähän hävettää) kun johtavat demarit heiluttavat vihreän liikkeen lippua ikään kuin vihreän aatteen ja demariaatteen voisi noin vaan pistää samaan koriin.

Ehkä olen väärässä. Ehkä SDP:ssäkin on aina taustalla elänyt kaipuu totalitaariseen ajatteluun.

Marko Kivelä 31.01.2012 9:05

Luulen, että aina on joukko ihmisiä joiden oma kanta on niin heikko tai olematon, että he tarvitsevat auktoriteetin valintansa tekemiseen. Eli luultavasti johtajien sana painaa näiden ihmisten suhteen. Mutta luultavasti näiden ihmisten määrä on kuitenkin suhteeellisen pieni osuus puolueiden kannatuksesta, eli johtajien sanan painavuutta ei kannata yliarvioida. Tietysti tähän vaikuttaa myös johtajien arvovalta puolueessaan ja äänestäjäkunnassaan. On esimerkiksi luultavaa, että tällä hetkellä Väyrysen sana painaa enemmän kuin Kiviniemen.

Miten sitten hajaannus vaikuttaa? Eli esimerkiksi RKP:n johto on Niinistön puolella ja heidän presidenttiehdokkaansa Haaviston takana.

Myös mielipidetiedustelujen lisääntyminen ja vaikkapa yhä laajeneva nettikeskustelu vaikuttavat johtajan sanan painoarvoon sitä todennäköisesti heikentäen. Näyttäisi vähän siltä, että netin tuoma vapaa puhemahdollisuus heikentää yleisellä tasolla perinteisten auktoriteettien vaikutusta, ja tämä pätee myös puolueenjohtajiin.

Markku Männikkö 31.01.2012 9:05

Puoluejohtajien sana on osa kampanjaa tulevia vaaleja varten .Ensimmäiselle kierrokselle piti olla ehdokas, jotta puolue olisi esillä eikä häviäisi äänestäjien mielestä.

Toiselle kierrokselle puolueille on tärkeämpää asemien hakeminen kuin presidentin nimi.

Jos emme tue Niinistöä, niin joudummeko paitsioon kun kokoomus näyttää olevan suurin puolue ja tulevia hallituksia muodostetaan.

Jos tuemme Haavistoa, haluammeko nostaa sillä omaa profiilia sekä hakea asemia ja ystäviä jotta tämä ryhmittymä pääsisi vallan kahvaan.

Siispä puoluejohtajat eivät välitä presidentin nimestä vaan omasta ja puolueen asemasta.

Jouni Martikainen 31.01.2012 9:25

Mielestäni heikot signaalit viittaavat siltä, että ehdokkaan valintaan vaikuttavat juuri nyt ehdokkaan kannattajajoukkojen koostumukset. Ehkä siihen antavat oman ripauksensa myös johtajien kannanotot (nehän ainakin ylittävät uutiskynnyksiä) mutta merkittävää on mielestäni nyt se millaisten koostumuksellisten populaatioiden arvioidaan olevan ehdokkaiden takana. Ehdokkaiden henkilökohtaisia ominaisuuksia ja eri instituutioiden johtajien kannanottoja tärkeämpää monelle äänestäjälle on kumpaan joukkoon minä kuulun ja kumman joukon voittoa haluan omalla äänelläni edistää.

Ainakin osin on tulossa vastajytkyn vastajytky. Alkuperäisen jytkyn tekijät eivät halua antaa punavihreille joukoille toisen vastajytkyn glooriaa, vaikka voivatkin pitää Haavistoa fiksuna tyyppinä. He äänestävät Niinistöä ihan vaan sen takia, etteivät samaista itseään kiihkeästi Haavistoa somettavaan joukkoon. Sama toimii toki myös toisin päin. Pienituloinen eläkeläinen voi jättää äänestämättä Niinistöä vaikka arvomaailmat kohtaisivatkin. Perusteluna: "kun en minä ole niitä rikkaita".

Niitä, jotka haluavat samaistua Niinistön keskiluokkaiseen kannattajajoukkoon on kuitenkin tuplamäärä verrattuna niihin, jotka kokevat Haaviston liberaalit taiteilijajoukot omikseen. Näin vaikuttaisi olevan ainakin galluppien perusteella.

Ilari Kiema 31.01.2012 9:45

Ehdokkaat puhuivat aamu-tv:ssä kiinnostavasti kansainvälisen politiikan isoista kysymyksistä (uusinta 15.05). Niinistö totesi, että emme voi välttämättä sanoa, että me olemme kehittämässä poliisihallintoa, jos muut joutuvat panostamaan paljon enemmän rauhaanpakottamistilanteissa. Pitäisi varautua siihen mahdollisuuteen, että turvallisuusneuvoston jäsenenä Suomeen kohdistuu aiempaa suurempia paineita voimakkaampaan osallistumiseen. Niinistö ei tätä odota tai toivo, mutta pitäisi puhua etukäteen.

Kyse on kansainvälisen oikeuden suuresta muutoksesta, joka oli Mauno Koivistolle erityinen kauhistus. Rauhanturvatoiminta tapahtuu osapuolten suostumuksella. Rauhaanpakottaminen taas on vastoin ainakin yhden osapuolen tahtoa. Tähän liittyy läheisesti humanitaarisen intervention käsite, joka kuitenkin viittaa aina jonkin valtion sisälle tehtävään interventioon kansanmurhan estämisen tarkoituksessa. Rauhaanpakottaminen voisi olla myös valtioiden välistä. Humanitaarinen interventio tarkoittaa tosiasiassa täyttä sotaa jotakuta osapuolta vastaan, kuten ohjuksia Libyassa Gaddafin joukkoja vastaan.

Tällöin sanapari on perinteisten humanitaaristen järjestöjen, kuten Kansainvälinen Punainen Risti, kannalta jossakin määrin irvokas, koska se tekee niistä konfliktin osapuolia, kun samaan aikaan vaaditaan laajaa yhteistyötä siviili- ja sotilastoimijoiden kesken. Humanitaarisissa interventioissa perinteiset humanitaariset järjestöt menettävät puolueettomuusasemansa, jonka turvin ne ovat aiemmin voineet esimerkiksi tarjota lääkintäpalveluja kaikille haavoittuneille. Jos Suomen osaaminen ja kokemus on enemmän tällä siviili- ja avustuspuolella ja nyt sitten lisääntyy paine vahvempaan osallistumiseen humanitaarisiin interventioihin, miten ehdokkaat ratkaisevat tämän humanitaaristen järjestöjen asemaa koskevan ristiriidan? Tästä toivoisin keskustelua Mediatorilla.

Miten päivän kysymykseen tulee, uskon että Timo Soini on rehellinen ihminen ja että hän on pohtinut vilpittömästi sitä suurta asiaa, että ketä näissä presidentinvaaleissa äänestäisi. Soinin, samoin kuin Jussi Halla-ahon (aiemman ilmoituksen vastainen) asettuminen Niinistön tueksi vaikuttaa Perussuomalaisten äänestäjiin.

Timo Laaninen 31.01.2012 9:49

Pyydän saada kunnioittavasti oikaista yhden kohdan Unskin johdannosta. Hän kirjoitti näin:

"Puheenjohtaja Mari Kiviniemi ei ole ottanut kantaa, mutta puolueen varapuheenjohtajat Annika Saarikko ja Timo Kaunisto liputtavat Haaviston puolesta. Tästä kai voi päätellä, että keskustan puoluejohto ja ns. cityliberaalit ovat Haaviston kannalla."

Väärin päätelty. Puheenjohtaja Kiviniemi ei ole ottanut kantaa eikä muutenkaan liputtanut kummankaan ehdokkaan puolesta. Sama koskee allekirjoittanutta. Äänestämässä on kuitenkin tarkoitus käydä.

Muuten, olen viimeksi äänestänyt voittajaa presidentinvaaleissa vuonna 1978.

Esa Sakkinen 31.01.2012 9:54

Eilisissä kommenteissa Pekka Pirkkala kirjoittaa:

" Yksi ulkopolitiikkaan liittyvä asia mikä pisti kyllä mietteliääksi oli Haaviston HS:n vaalikoneessa antama vastaus koskien kysymystä 11.

'Kuvitellaan tilanne: YK:n neuvottelee maailmanlaajuista yleissopimusta seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. YK:n pääsihteeri tarjoaa Suomelle isännöintimahdollisuutta prosessille, joka tekisi Suomesta kokouspaikan seuraavien vuosien ajaksi. Samalla Suomi sitoutuisi ottamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamisen kärkihankkeekseen ulkopolitiikassa ja presidentti kiertäisi maailmaa hankkimassa kannatusta sopimukselle. Miten toimisit tasavallan presidenttinä?'

Ja Haavisto valitsi annetuista vaihtoehdoista seuraavan:

'Suomi suostuisi ilman muuta kokouspaikaksi ja presidentti ryhtyisi voimallisesti ajamaan asiaa maailmalla, sillä Suomi saisi näkyvyyttä itselleen tärkeässä teemassa.'

Kysynkin, että voiko presidentti todella alkaa ajamaan edustamansa vähemmistön asiaa muiden kustannuksella? Mitä jos presidenttiehdokas olisikin jonkun muun vähemmistön edustaja, kuten esimerkiksi saamelainen, islamilainen tai ortodoksi? Olisiko tämä edes käytännössä mahdollista? "

Unskin päivän hyvä kysymys tarkoittaa tietysti puoluejohtajia ja kansanedustajia, mutta kysymys sopii myös presidentille. Painaako presidentin sana, kun hän haluaa harjoittaa positiivista diskriminaatiota "omassa asiassaan"? Toivottavasti ei - mutta energiaa kyllä menee presidentiltä ihan vääriin valvomisiin ja presidentti-instituution arvovalta rapautuu. Haavisto oli tuon Pekka Pirkkalan ansiokkaan poiminnan lisäksi tosiaan sitä mieltä, että positiivista diskriminaatiota on voimakkaasti harjoitettava.

Silmäni avautuivat. Pekka Haavisto ei ole valitettavasti kypsä kansanjohtajaksi.

Sauli Niinistö oli vaalikoneessa enemmistön syrjimisestä vähemmistön hyväksi sen kannalla, että "Sitä ei pitäisi pääsääntöisesti harjoittaa, mutta joitakin poikkeuksia voi olla". Samaa mieltä tässä asiassa olen itsekin. Raja kulkee mielestäni siinä, että kun enemmistö on sitä mieltä, että nyt tuossa ja tuossa asiassa vähemmistön tilanne vaatii tukea, että pääsevät samalle viivalle - silloin on sopivan vähemmistötuen paikka.

Jos vähemmistö itse pyrkii junailemaan etuja omalle ryhmälleen saati yksittäinen kansalainen, olkoonkin vaikka presidentti, olemme todistamassa (edustuksellisen) demokratian halveksuntaa.

Suosittelenkin, että äänestyspäätöstään vielä miettivä ottaa huomioon tällaisenkin maltillisen näkökulman.

Heitän lopuksi vielä kysymyksen pohdittavaksi: Missä menee raja niin, että ihmisoikeuskysymys muuttuu eturyhmäkysymykseksi? Oma ajatukseni on, että olipa vaikka kuinka omasta mielestään valistuneita ja humaaneja ajattelijoita, mutta jos he jäävät ajatuksineen vähemmistöön, ei esille nostettuja yksittäisiä "epäkohtia" voida noteerata ihmisoikeusasioina. Ihmisoikeuksien peruslähtökohta kokonaisuutena, ihmisarvon tunnustaminen jokaiselle ihmiselle tasavertaiseksi mahdollisuudeksi toimia yhteisissä asioissa toisten ihmisten toimintamahdollisuuksia vaarantamatta, saa laajan kannatuksen.

Pekka Remes 31.01.2012 10:14

Onko Suomessa johtajia, siis arvovaltaisia poliittisia johtajia? Joskus tuntuu, että Suomessa vietetään ikuista väärän kuninkaan päivää, kun poliitikot esiintyvät yhtä usein niin politiikan- kuin viihdeuutisissakin. Ilmeisesti Paavo Väyrynen olisi ainoa, jonka äänestäjäkunta kuuntelisi äänestyssuositusta ja tämäkin sen takia, että Väyrynen alkaa olla omiensa joukossa kulttihahmo.

Puoluejohtajien sana varmaan painaisi, tai ainakin saisi huomiota, jos johtaja äänestäisi vastoin odotuksia. Esimerkiksi jos Räsänen äänestäisikin Haavistoa, moni kristillisdemokraatti voisi ihmetellä, että missä mennään.

HS:n gallupin luvut ovat tylyt tai yllättävät riippuen näkökulmasta. Elokuussa Haaviston kannatus oli viiden prosentin luokkaa. Nyt hän olisi saamassa ainakin miljoona ääntä. Mitä tehdä vaalin kakkoskierroksen hävinneellä ehdokkaalla, jolla on takanaan miljoonan kansalaisen kannatus. Mikä tehtävä täyttäisi kannatuksen mitat?

Pentti Kangasluoma 31.01.2012 10:19

Sana painaa, mutta usein verran kuin kilo höyheniä. Olen lähdössä ennakkoäänestämään Vielä mietin.

Suuressa vaalikeskustelussa Niinistö parkaisi Suomen kuuluvan Länsi-Eurooppaan, ei siis länteen. Väyrynen siinä

ahdisteli, uskon että Niinistö kestäisi itäpainostusta.

Uskon että myös Haavisto olisi neuvotteluissa tarvittavan jäykkä, onhan mies nähnyt monia tilanteita. Hänen opetuslapsensa ovat kirjavaa joukkoa.

Paavo Vaattovaara 31.01.2012 11:04

Niin, painaako johtajien sana. Luulisin, että asia on niin päin, että puolueenjohtaja ”haistelee” miten äänestäjien enemmistö ajattelee ja sen mukaan sanoo toisella kierroksella oman äänestyspäätöksensä. Saattaa siinä joku kantaansa harkitseva yhtyä puheenjohtajan kantaan.

Uskoisin, että jos Timo Soini olisi sanonut äänestäneensä Haavistoa niin se olisi ollut lähes poliittinen itsemurha. Kohdeltiinhan perussuomalaisia vihreidenkin taholta eduskuntavaalien jälkeen hyvin karseasti.

Demarien kenttä oli jo ensimmäisellä kierroksella niin sekaisin, että toiselle kierrokselle Urpilaisen kannalla ei olisi mitään merkitystä. Keskustan kannattajista city kannattajista suuri osa luultavasti äänestää Haavistoa mutta maaseudulla, mitä pohjoisempaan mennään, keskustan kentän kannatus on, jos ei Niinistön puolella niin kuitenkin Haavistoa vastaan. Luulisin, että etenkin Lapissa keskustalaisetkin muistavat, että Haavisto on Natura ”isä”. Tuskin keskustan johdon esimerkkikään (vaikka olisi Haaviston puolella) saisi kenttää mukaansa.

RKP:n Eva Biaudet ei halunnut julkisesti olla saman ehdokkaan kannalla Soinin kanssa siksi ilmoitti kannatuksensa Haavistolle, (saattaapa silti äänestää Niinistöä) arvoitus on millaisen osan RKP:n kannattajista saa mukaansa.

Nykyisillä valtaoikeuksilla valittava presidentti olisi mielestäni valittava eduskunnan toimesta, tämä suoralla kansanvaalilla toimitettu valinta on turhan raskas. Presidentti ei voi yksinään määrätä maan ulkopolitiikkaa vaan hänen pitää toimia yhteistyössä hallituksen ja eduskunnan kanssa. Presidentillä, (yhdellä henkilöllä, olkoon hän kuka tahansa) ei saakaan olla valtuuksia yksinään päättää ulkopoliittisissa asioissa.

Vesa Kaitera 31.01.2012 11:05

Timo Laaninen kirjoitti :"Muuten, olen viimeksi äänestänyt voittajaa presidentinvaaleissa vuonna 1978."

Niin minäkin. Nyt näyttäisi tuo putki katkeavan, kiitos Väyrystä, Soinia ja Essayahia ensimmäisellä kierroksella äänestäneiden laajamittaisen siirtymisen Niinistön tueksi.

Pentti Kangasluoma kirjoitti :"Uskon että myös Haavisto olisi neuvotteluissa tarvittavan jäykkä, onhan mies nähnyt monia tilanteita. Hänen opetuslapsensa ovat kirjavaa joukkoa."

Pekka Haavisto on varmaan nähnyt monenlaisia tilanteita, mutta hänen jäykkyydestään en menii takuuseen. Luonnehtisin häntä lähinnä termiillä "rakastettava nössö".

Haaviston tukijat ovat sekalaista seurakuntaa, muttei meitä Niinistön tukijoitakaan voi ihan yhteen muottiin pistää. Ensimmäisen kierroksen jälkeen joukkoihimme on liittynyt rusaasti moraalikonservatiivejä, ja nyt aamulla tuli tieto, että myös Esko Seppänen aikoo äänestää Niinistöä. Tukijoita on siis aivan puoluekantän laidasta laitaan, mikä ei onnistuisikaan muissa kuin puhtaissa henkilövaaleissa.

Mitä tulee kysymykseen siitä, vaikuttaako puoluejohtajien suositus, niin vastaan, että vaikuttaa jossain määrin muttei mitenkään ratkaisevasti.

Miika Kurtakko 31.01.2012 12:00

Johtajien sana painaa mutta ei tässä vaalissa. Puoluejohtajien sanat onkin tarkoitettu toisille puoluejohtajille - niillä kerrotaan omista puoluekoalitioajatuksista ja -mahdollisuuksista toisille. Markku Männikkö kirjoittikin oivaltavasti presidentivaalikampanjan merkityksestä puolueelle. Presidentivaalit ovat vähän kuin TV-visailujen bonuserät: niissä ei välttämättä häviä mitään mutta voi voittaa paljon.

Esimerkiksi SDP:lle presidentinvaalikampanjat ovat olleet erinomaisia tapoja rekrytoida uusia jäseniä ja saada nostetta puolueelle viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Niinistön kampanja siivitti kokoomuksen vaalivoittoon 2007. Nyt keskusta hakee uutta nostetta Väyrysen menestyksen myötä. Haaviston tulos vaikuttaa vihreiden kannatukseen, kuten viimeisimmässä Ylen mielipidetiedustelussa huomattiin.

Poikkeus tähän "et menetä mitään"-sääntöön on Timo Soini ja perussuomalaiset. Vaaleihin tultiin voimakkaana puolueena ja merkittävimpänä oppositiojohtajana, mutta vaaleista poistuttiin tappion ja sisäisten ristiriitojen kanssa.

Presidentivaalikampanjoiden toiset kierrokset ennakoivat tulevia hallituspohjia. Keskusta ja kokoomus löysivät yhteisen sävelen Niinistön toisen kierroksen kampanjan myötä; Haaviston kampanjasta voi syntyä punavihreä rintama, jossa mukana ovat vihreiden lisäksi SDP, vasemmistoliitto ja keskusta. Jos keskusta siirtyy enemmän Väyrysen linjan suuntaan ja puolueen puheenjohtaja vaihtuu, ovet yhteiselle sävelelle vasemmiston kanssa ovat taas avoinna. Santeri Alkion sanoja lainatakseni ns. "köyhän asialla" oleva rintama pystyisi haastamaan kokoomuksen johtamat liberalistit.

Timo Soini ilmoitti epäsuorasti tuellaan Niinistölle, ettei hän eikä hänen puolueensa halua kuulua punavihreään rintamaan. En pysty itse näkemään, mitä etua perussuomalaiset saavat kokoomuksen kosiskelullaan. Arvioiko Soini nykyhallituksen hajoavan ja hallitusoven aukeavan uudelleen? Kokoomuksen peesiin lähteäminen mahdollistaisi jonkun yhdistelmän kolmen suuren hallituksesta tai kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisten vähemmistöhallituksen.

Varmaa on, että näiden vaalien lopputulos vaikuttaa hallituksen työskentelyyn viimeistään siinä vaiheessa, kun tuleva presidentti astuu virkaansa.

Pekka Mensonen 31.01.2012 13:18

Ilmeisesti nämä itseään parempina pitävät ovat unohtaneet, että heilläkin on vaaleissa vain yksi ääni.

Uskon, että tällainen julkitulo on vain haitannut ehdokkaan menestystä, koska joukossa on monta poliittista luuseria tai muuta sivuraiteilijaa.

Käyttäkää siis itsenäistä ajatteluanne. Virran mukana uivat vain kuolleet kalat.

Marita Salenius 31.01.2012 13:31

Täältä maaseudun kulmalta joutuu tätä asetelmaa miettimään hieman uusin kuvioin, sillä esim. Perussuomalaisten nousu eduskuntavaaleissa - vaikka olikin odotettu, niin suuruus yllätti - on vaikuttanut paljon myös paikallistasolla. On mahdotonta luoda kuvaa siitä, paljonko näihin - Perussuomalaisia äänestäneihin - Soinin äänestyskäyttäytyminen vaikuttaa. Nythän nämä "jytkyn" aiheuttajat ovat suhteellisen kasvottomia: kannatetaan, muttei julkisesti. Johtajan seuraaminen ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu asia, sillä ihmiset voivat äänestää aivan eri puoluetta eri vaaleissa. Näin ei välttämättä kaikilla edes ole sitä "omaa" puoluetta.

Kaupungista maalle muuttaneena ja monia asioita hämmästelemään joutuneena, olen kuitenkin ollut vaikuttunut keskustalaisten syvästä uskosta aatteeseensa. Se on perheeseen vahvasti liittyvä arvo, aivan kuten maanomistus ja talokohtainen luottamuspaikkojen jako. Täällä - isältä pojalle maailmassa - on helppo nähdä, että usko johtajan sanaan on vankka, vaikkakin omia kohtaan osataan purnatakin. Mutta se pidetään mielessä, että Origon nollapiste on Keskustassa. Tästä johtuen moni saattaa jäädä nyt kotiin, vaikka johto sanoisikin ketä äänestää.

Kaarina Karhapää 31.01.2012 13:38

Vaikuttaako johtajien sana äänestyskäyttäytymiseen? Äänestäjä on kyllä niin viisas, ettei tarvitse ohjenuorakseen johtajan äänestyskäyttäytymistä. Mutta tietenkin on sellaisia äänestäjiä, jotka ovat erittäin puoluesidonnaisia ja siten mielellään seuraavat puolueensa kantaa.

Blogin pitäjä kirjoittaa johdannossaan, että HS:n tekemän tutkimuksen perusteella itse valinta näyttää jokseenkin selvältä.

Jos tuon lukee tavallinen äänestäjä, niin se voi vaikuttaa siihen, ettei enää kannata äänestää oli kanta kumpi tahansa. Niinistö voitaa ja vain hänen halutaan pääsevän presidentiksi, voi joku ajatella.

Itse tavallisena äänestäjänä olen ihmetellyt eri puolueiden edustajien esiintuloa sen suhteen, ketä he kannattavat. Miksi? Ehkä he haluavat yrittää vaikuttaa äänestäjiin. Tai ehkä heillä on jotain "sisäpiirin" tietoa siitä, kumpi ehdokas olisi sittenkin sopivampi henkilönä presidentin tehtäviin.

Presidentin valinnan tiimoilta on tullut tähän saakka tosi paljon eri tiedotusvälineiden kautta väittelyitä yms.. Omasta mielestäni niissä on keskitetty liian paljon toisarvoisiin asioihin. Itse presidentin päätehtävät, mm. ulkopoliitikan johtajana oleminen on valitettavasti saanut vain pienen sijan vaalipaneeleissa.

kari häkämies 31.01.2012 14:23

Kysyykö Unski turhia asioita? Nimittäin Helsingin Sanomien tuore tutkimus kertoo kuinka kannatus jakautuu Niinistön ja Haaviston välillä niiden ehdokkaiden (ei puolueiden), jotka eivät enää ole mukana, kannattajien joukoissa.

Väyrysen kannattajista 75% äänestää Niinistöä. Lipposen kohdalla luvut ovat tasan: 51% tukee Niinistöä, 49% Haavistoa.

Asioihin perehtyneelle luvut eivät ole yllätys, pikemmnkin päinvastoin. Lisäksi on muistettava, että vaikka Lipponen kävi tyylikkään kampanjan, ei hänellä ole oikein testamentattavaa. Helsingissä hän sai 20 000 ääntä, siis monta tuhatta vähemmän kuin eräissä ediskunvaaleissa. Uudellamaalla saalis oli 55 000 eli vähemmän kuin Niinistö eduskuntavaaleissa neljä vuotta sitten.

Tässä on nyt hieman sellainen Media vastaan Kansa-tilanne. Kansa näyttää ottavan selkävoiton. Hesarin gallupin prosentuaalinen ero Niinistön ja Haaviston välillä tarkoittaa 700 000 ihmistä. Se on huikea määrä ihmisiä, joita puoluepamppujen lausunnot tuskin paljon heilauttaa.

Jussi Isotalo 31.01.2012 14:39

Esitit, Unski, jälleen hyvän kysymyksen. Oma vastaukseni siihen on, että painaa, muttei lähestulkoonkaan niin paljon kuin äänestyspäätöksensä julkistaneet ilmeisesti kuvittelevat.

Johan se on nähty, että presidentinvaalien ohjakset ovat ajat sitten kirvonneet puolueiden käsistä. Miten ohjailukyky yhtäkkiä olisi palannut? Tai saako ensimmäiselle kierrokselle hyytynyt presidenttiehdokas, jota äänesti kolmannes puolueensa normaaliäänestäjistä, tätä suuremman joukon opetuslapsia tottelemaan esimerkkiä toisen kierroksen vaaliuurnilla?

Sen sijaan presidentinvaalien jälkeiseen poliittiseen elämään nämä liputtamiset saattavat vaikuttaa suurestikin. Koska esimerkiksi muistatte Paavo Lipposen ja Erkki Tuomiojan olleen varauksetta jostain samaa mieltä? Edellisen kerran näin taisi tapahtua ns. Pälkäneen julkilausumassa 1969.

Olisiko Pekka Haavistosta vasemmiston eheyttäjäksi?

Edeltäviä kommentteja lukiessani tunsin tiettyä yhteisöllisyyttä. Minäkin olen viimeksi ollut presidentinvaalien voittajan riveissä 1978.

Vesa Kaitera 31.01.2012 14:48

Kaarina Karhapää kirjoitti :"Itse tavallisena äänestäjänä olen ihmetellyt eri puolueiden edustajien esiintuloa sen suhteen, ketä he kannattavat. Miksi? Ehkä he haluavat yrittää vaikuttaa äänestäjiin. Tai ehkä heillä on jotain ”sisäpiirin” tietoa siitä, kumpi ehdokas olisi sittenkin sopivampi henkilönä presidentin tehtäviin."

Kyllä nuo oman valintansa julkisest iilmoittaneet poliitikot varmaan yrittävät vaikuttaa ainakin omiin äänestäjiinsä valitsemansa ehdokkaan puolesta. Luonnollisesti poliitikot yrittävät myös tehdä itsensä tykö tukemansa ehdokkaan kampanajaväen keskuudessa seuraavia vaaleja silmälläpitäen. Uraohjukset analysoivat taas sitä, kumpi puoli näyttää voittavan ja rupeavat näytävästi peesaamaan tätä. Voitollahan tunnetusti on monta isää, mutta tappio on orpo.

Kristian Sundqvist 31.01.2012 15:03

Kampanjoinnista pikainen huomio. Haavisto olisi eilisen megakonsertin sijaan tarvinnut happeningin, joka olisi tukenut sitä hyvällä oraalla ollutta kuvaa maakuntien hakkaraisiakin syleilevästä koko Suomen Pekasta.

Koko Suomen Pekka ja suurtapahtuma Seinäjoki-areenalla, siinähän se olisi ollut, yksinkertainen ja selkeä viesti. Ultra Bra ei olisi sinänsä haitannut, mutta Lauri Tähkä tai Pate Mustajärvi tai mielellään molemmat olisi kannattanut pyytää tai tarvittaessa ostaa mukaan. Eikä koko maata syleilevä viesti olisi ollut falski, koska Haavistosta parhaimmillaan säteilee lämpöä ja empatiaa, joka tuskin on näyteltyä.

Nyt konsertin vaikutus oli päinvastainen tai olematon niille ei-niin-urbaaneille suomalaisille, jotka asuvat paikallisbussien saati ratikkakiskojen tavoittamattomissa. Haaviston kampanja lopulta jätti maakuntien Suomen suosiolla Niinistölle ja järjesti bileet omalle porukalle. Tai siltä näytti, mikä on sama asia.

Konsertti jäänee suomalaisen pop-musiikin historiaan jopa jonkinlaisena sukupolvikokemuksena (olisin todellakin halunnut olla paikalla!) Mutta poliittiseen historiaan se saattaa jäädä virheliikkeenä, jonka myötä Haavisto lopullisesti hävisi toisen kierroksen. En tarkoita häviöllä vain toiselle sijalle jäämistä vaan tulosta, joka on vallitsevan vaalitavan ajan heikoin toisen kierroksella.

Jarkko Juselius 31.01.2012 15:56

”Johtajien” sana painaa parhaimmillaan niin, ettei äänestysprosentti jää surkeaksi. Olen pitkälti Kari Häkämiehen kanssa samaa mieltä siitä, ettei 700 000 äänen eroa kurota umpeen millään johtaja-lausunnoilla. Tässä jää jännitettäväksi lähinnä se, millaisella marginaalilla Niinistö voittaa. Kolme tuoreinta mittausta on pyörinyt 65-35-tietämissä. Haavisto ei juurikaan ole tavoittanut uusia kannattajia toisen kierroksen aikana. Onkin mahdollista, että tässä syntyy kaksivaiheisen suoran kansanvaalin uusi ennätys, eli voittajan marginaali on selkeästi suurin tämän vaalitavan historiassa. En mitenkään väheksy Haaviston kampanjaa, joka jo toiselle kierrokselle pääsyllään on tehnyt historiaa. Ja kun johtajista on puhe, niin täytyy täältä kehä III:n ulkopuolelta todeta jo nyt, että Haaviston kampanjapäällikkö Riikka Kämppihän tässä on osoittautunut varsinaiseksi moderniksi johtajaksi.

Jani Huovinen 31.01.2012 17:10

Kyösti Salovaara kirjoittaa: "maakunnat äänestävät suoraselkäisesti (Niinistöä) kun taas pääkaupunkiseudun vasemmistolaisista eikä varsinkaan demareista voi samaa sanoa."

Mitä suoraselkäisyyttä vasemmistolaiselta osoittaisi kokoomuslaisen ehdokkaan äänestäminen; sehän se vasta kumartelua olisi, ja pahimmalle vastustajalle!

Salovaara väitti myös, että Linkola olisi Haaviston "oppi-isä". Vahvasti tuota epäilen; Haavisto on humaani ihmisoikeuksien pulestapuhuja, eikä varmasti allekirjoita Linkolan raflaavia kirjoituksia (joiden useimpien Linkola itse on kyllä sanonut olleen tarkoituksellista liioittelua, huomion herättämistä itse asiaa, maapallon tilaa kohtaan).

****

Tähän loppuun ajattelin kevennykseksi laittaa hieman huumoria ja kirjallisuutta.

Kun Salovaara mainitsi suoraselkäisyyden, niin mieleeni muistui eräs Pentti Saarikosken kuuluisa pakina. Kaivoin kirjahyllystä käsiini Saarikosken "Nenän pakinat", ja siellähän se oli; "Satu mustasta hevosesta", Saarikosken pakina vuoden 1962 presidentinvaalien alla, jossa hän sadun muodossa kuvasi kokoomuksen, oikeistodemarien ja vennamolaisten yhteistä vastaehdokasta Kekkoselle, Olavi Honkaa mm. näin:

"Musta hevonen oli aivan suoraselkäinen ja sen pää oli tuollainen selän jatke, niin että asiantuntijoidenkin oli vaikea sanoa, mihin selkä loppui ja mistä alkoi pää.

Toiset hevoset eivät pitäneet mustasta hevosesta, koska se omasta mielestään oli oikean näköinen ja toiset väärän näköisiä.

- Hevosen pitää olla suoraselkäinen, sanoi musta hevonen, - ja pään pitää olla selän jatke, ei sitä muuten mikään tosi hevonen ole.

Ja tyttöhevosille musta hevonen sanoi, että on rumaa seisoa sillä tavalla kuin tyttöhevoset seisoivat, ja poikahevosille se sanoi että paha ajatus on pahan teon äiti..."

Joonas Turunen 31.01.2012 17:31

Vielä syksyllä näytti siltä, että presidentinvaalien toisesta kierroksesta olisi tulossa vasemmiston kannattajille traumaattinen: toiselle kierrokselle veikkailtiin Niinistön lisäksi Soinia ja Väyrystä.

Kenen joukkoihin vasemmistolainen, liberaali kaupunkilaisväki olisi tällöin asettunut? Uskon, että tällöin moni vasemmistolaisesti ajatteleva olisi vastahakoisesti asettunut Niinistön taakse. Soini tai Väyrynen olisivat luonnollisesti olleet vahvoilla ruuhka-Suomen ulkopuolella.

Olen laittanut merkille, että monille demariaktiiveille oli suunnaton helpotus, että toiselle kierrokselle ponnisti Haavisto, jonka taakse pesunkestävä demarikin voi julkisesti asettua. Näyttää siltä, että erityisesti nuorille demariaktiiveille osallistuminen Haavisto-humuun on ollut balsamia haavoille ensimmäisen kierroksen raskaan vaalitappion jälkeen.

Asetelman luulisi kuitenkin hieman huolestuttavan demareita: Vihreät valtaavat Haaviston kampanjan myötä yhä enemmän alaa liberaalien ja vasemmistolaisesti ajattelevien nuorten keskuudessa. Osa Sdp:n johdosta tuntuu tekevän vieläpä hartiavoimin töitä, jotta yhä useampi Sdp:n kannattaja äänestäisi Vihreitä.

Kuten päivän HS-gallupista näkyy, vain puolet Sdp:n kannattajista on puolueen johdon suosituksista huolimatta asettumassa Niinistön taakse. Sdp:n johdon toiminta tuskin vahvistaa perinteisten duunareiden sitoutumista puolueeseen (puolueen tämä laita on kai jo pitkään vuotanut esimerkiksi perussuomalaisiin).

Keskustan äänestäjäkunta on Niinistön takana, mutta puolueen varapuheenjohtajat asettuivat tukemaan Haavistoa. Tämä kertoo minusta paljon niistä syistä, joiden vuoksi Keskustan kannatus on parin vuoden aikana syöksynyt pohjamutiin.

Matti Mäkinen 31.01.2012 17:44

Painaako johtajien sana kysymys kannattaisi ehkä muuttaakin muotoon, miksi johtajat ottavat/eivät ota kantaa ehdokkaaseensa. Useimpien kohdalla ratkaisu on tarkkaan harkittu.

Urpilainen viisaasti pysyttelee hiljaa, sillä oman hallituksen sisältä ovat ehdokkaat. Tuomioja ei malttanut olla olematta. Keskustan johdosta tuskin kannattaa tehdä liiallisia päätelmiä Kauniston (joka naimisissa Vihreiden Ojansuun kanssa) ja Saarikon ( joka nuori ja ei edustane kaikki cityliberaaleja kuitenkaan) kautta, vaan huomata, että Kiviniemi/ Laaninen (kuten itse tänne kirjoittikin) /Pekkarinen/ Väyrynen jne ovat hiljaa... Ja ovat hiljaa tarkoituksella - eivät lähde pelaamaan korttejansa turhaan tässä asiassa. Tietävät puolueen kannattajien enemmistön kannan, näkevät gallupit...miksi siis lähteä esim. Haavistoa liputtamalla hyökkäämään turhaan kokoomusta vastaan ja olemaan oman äänestäjäkunnan kanssa eri mieltä? Ja toisaalta, miksi tukea Kokoomustakaan, viime kevään hallitusratkaisujen ja puolueen nykykannatuksen vuoksi (karussa hieman muilta).

Soinin oli tultava ulos kannastaan. Puolueen kannustuspohja on epävarma ja noiden kannattajien keskuuteen ei saanut jäädä kuvaa, että puheenjohtaja voisikin äänestää vihreitä. Ei tilanteessa, jossa Soini tiesi valtaosan perussuomalaisten kannattajista vierastavan Haavistoa.

On aina harkittua, jos puolueen johtohenkilö ottaa kantaa tällä toisella kierroksella. Siksi ihmettelen vielä loppuun, miksi Tuomioja halusi lausua kantansa Haaviston puolesta ulkoministerinä nyt, kun on aika selvää, että Niinistöstä presidentti on tulossa. Mielenkiintoinen tervetulotoivotus työkaverille siis ja harkitusti.

Vesa Kaitera 31.01.2012 17:46

Jani Huovinen kirjoitti :"Mitä suoraselkäisyyttä vasemmistolaiselta osoittaisi kokoomuslaisen ehdokkaan äänestäminen; sehän se vasta kumartelua olisi, ja pahimmalle vastustajalle!"

Tiedämme nyt, että Esko Seppänen tulee äänestämään Sauli Niinistöä meneillään olevien presidentinvaalien toisella kierroksella. Onko tämä Sinusta Jani kumartelua ja tekeekö se Esko Seppäsestä selkärangattoman Kokoomuksen myötäilijän ? Minusta ei tee.

Pekka Raukko 31.01.2012 18:36

Ei ole mikään iso ongelma, jos Niinistö valitaan. Ulkopoliittisesti kokemattomana ja hyvin tapetiin sulautuvana hän tuskin vaikuttaa seuraavien kuuden vuoden aikana mihinkään.

Haaviston valinnalla voitaisi presidentti-institutiolle luoda huomattavasti merkitystä ohi sen, mitä muodolliset valtaoikeudet tuovat.

Jos Niinistö tulee valituksi, niin surullisinta minusta on syyt valinnalle. Puolueuskollisen kokoomuslaisten ei tarvitse edes miettiä ehdokkaan sopivuutta ja pätevyyttä, koska sillä ei ole mitään yhteyttä äänestyspäätökseen. Itsenäisesti ajatteleva kokoomuslainen pystyy ilmeisen uskottavasti selittämään ainakin itseleen Niinistön valinna ilman "homokortin" esille ottoa. Tästä ajattelevien ryhmästä eivät toki likimainkaan kaikki.

Ne, joilla ei ole tukevaa kytköstä Kokoomukseen, eivät ole minusta missään vaiheessa kyenneet perustelemaan Niinistön valintaa ehdokkaakseen muilla kuin täysin irrelevanteilla perusteilla, eli mielikuvillaan presidentin seksielämästä ja tarpeella saada varusmies maan johtoon.

Mutta niin tai näin. Nämä vaalit ovat olleet hieno osoitus siitä, kuinka erilaisuuden hyväksyminen, ihmisoikeuksien kunnioitus ja inhimilliset arvot vähitellen valtaavat meillä alaa "kiusaajien kulttuurilta".

Jani Huovinen 31.01.2012 18:49

Vesa Kaitera: Seppäselle kynnys äänestää Niinistöä ei varmaan ole kovin korkea, koska muistan jostain lukeneeni, että Seppänen kuului aluksi kokoomusnuoriin, kunnes vasemmistolaistui. Lisäksi Seppäsen perusteluista on luettavissa, että hän äänestää Niinistöä taktisista syistä; koska Niinistö ei ole kovin hyvissä väleissä Kataisen kanssa...

Vasemmistolaisia on monenlaisia; itse en voi kuvitella koskaan kokoomusta äänestäväni.

Tapio Mänty 31.01.2012 19:07

Vaalien jälkeen on varmasti odotettavissa paljokin katkeraa kommentointia jossa perustellaan Haaviston tappiota ahdasmielisyydellä, kuten esimerkikiksi Pekka Raukio tuossa yllä lämmittelee jo etukäteen.

Ehkä on kuitenkin hyvä muistaa että Niinistö on johtanut ylivoimaisesti kaikkia toisen kierroksen mahdollisista taistelupareista tehtyjä galluppeja täysin riippumatta tuon mahdollisen vastustajan seksuaalisesta suuntautumisesta.

Vaalien lopputulos ei siis tule olemaan kannanotto homoseksuaalisuudesta, vaan kansan tahdon ilmaisu parhaasta mahdollisesta Presidentistä.

Anna Tuovinen 31.01.2012 19:12

Jos en tietäisi ehdokkaista muuta kuin heidän kannattajajoukkonsa, päättelisin, että näissä vaaleissa vastakkain ovat arvokonservatiivit ja -liberaalit. Omaa ehdokasta ei pitkään tarvitsisi miettiä.

Sauli Niinistön joukot: Timo Soini, Jussi Halla-aho, Päivi Räsänen, Stefan Wallin, Sari Essayah

Pekka Haaviston: Paavo Lipponen, Erkki Tuomioja, Elisabeth Rehn, Paavo Arhinmäki, Eva Biaudet

Mutta kenen joukoissa Keskusta seisoo?

Tuomo Kokko 31.01.2012 19:37

Otsikon kysymykseen: ei. En usko puoluejohtajien tässä tapauksessa kykenevän "johtamaan edestä" sen enempää kuin paimentamaan kansalaisia muutenkaan. Kulkueen keulille asettunut puoluepamppu saattaisi parin korttelin päässä huomata, ettei hänen takanaan enää olekaan marssiosastoa. Herrojen helpotukseksi ei ääniä voida jäljittää, joten ketään ei kiusata varsinaisella näytöllä arvovallan puuttumisesta.

Esko Seppänen on oikea radikaali. Kun jyrkkä vasemmistolainen äänestää kokoomuslaista presidentiksi, on omakin vakaumus kyseenalaistettu - niin sitä pitää!

Hannu Rautiainen 31.01.2012 19:52

Pieni paluu poliittiseen historiaan. Blogisti merkitsee hauskan

arvovalta-kommentin Johannes Virolaisen nimiin. Epäilemättä hänkin käytti sitä, mutta itse olen aina liittänyt kommentin etymologian Eemil Luukkaan. Nuoremmille ( muut kuin esim Laaninen ja Isotalo ) tiedoksi, että Luukka oli 1940-1960 luvuilla 8-kertainen ministeri. Ja juureva valtiopäivämies.

Päivän kysymys on hyvä mutta kohtalisen helppo. Näillä muiden puolueiden johtajien tuenilmaisuilla on ilmeisesti hyvin rajallinen merkitys. Mutta ne tietysti lisäävät kansanvaalissa keventäen sanoen "urheilujuhlan" tunnelmaa. Katsomoon ilmaantuu aina yllättäviä tukijoukkoja. Jos yllätykset vielä perusteltaisiin Eskop Seppäsen tavoin arkikielellä niin niillä voisi olla enemmän merkitystä. Pelkät viittaukset ehdokkaan arvojen jakamisesta eivät paljon kerro.

Mutta monien johtajien tuenilmaisuja voi myös tulkita. Mitkä ovat syyt ja ovatko ne mahdollisesti "aitoja" ? Jotkut - jos mahdollista - asemoivat varmuuden vuoksi itsensä jonkun ehdokkaan tukijoukkoihin vaikkapa tulevia koitoksia silmällä pitäen. Se on sallitua. Ehkä mielenkiintoisimmat ( ilman arvailuja ) ovat sellaiset ulostulot, joissa ao poliittinen toimija on nyt toisella kierroksella selvästi aktiivisempi ja innostuneempi kuin ensimmäisellä kierroksella, kun pelissä oli oman puolueen ehdokas. Sekin on sallittua.

Petri Lahesmaa 31.01.2012 19:57

Ensimmäisellä kierroksella pudonneiden ehdokkaiden puolueiden puheenjohtajien sanalla on höyhenen paino.

Sdp:n tulos oli niin katastrofaalinen, että useiden demaripoliitikkojen näkyvä Haaviston taakse meneminen on pikemminkin Haavistolle vahingoksi. Tuomiojan ja eräiden muiden demaripoliitikkojen epätoivoinen yritys päästä noukkimaan Haavisto-hypestä muutaman murusen itselleen, herättää ainakin minussa säälin tunteita.

Keskusta teki loppujen lopuksi rajusti työtä Väyrysen eteen. Elämään jäi kuitenkin käsitys, että keskustan johto oli Väyrystä vastaan. Tämä vie keskustan johdolta pois pääosan painoarvosta lausua mitään toisen kierroksen vaihtoehdoista. Keskustalaisille vihreän tai kokoomuslaisen ja varsinkin ensiksi mainitun äänestäminen on hyvin vastenmielistä. Siksi puolueen kenttä ei edes odota puoluejohdolta opastusta.

Demareista puolet ja keskustalaisista yli kolme neljännestä antaa äänensä Niinistölle. Vasemmistoliitto menee Esko Seppänen ja muutama homokammoinen rautakoura poisluettuna Haavistolle. Perussuomalaisten kannatus Niinistölle on yhtä iloista ja tervetullutta, kuin perustuslaillisen oikeistopuolueen asettuminen Mauno Koiviston taakse vuonna 1982.

Heikki Hakala 31.01.2012 20:44

Etenkin monet niistä äänestäjistä, joiden ehdokas ei selvinnyt toiselle kierrokselle, ovat kääntyneet omien kansanedustajiensa puoleen saadakseen osviittaa omiin valintoihinsa.

On hyvin ymmärrettävää, että puolueiden puheenjohtajilla on ollut erityisen suuri paine ilmaista kantansa. Sitä ei varmaan ole heiltä toivottu siksi, että sitä haluttaisiin sokeasti noudattaa, vaan pikemminkin osaksi äänestäjien omien itsenäisten ratkaisujen rakennuspuita.

Johtavilla poliitikoilla, kuten meillä kaikilla, on täysi oikeus kertoa, miten he aikovat toisella kierroksella äänestää tai kenelle ovat jo äänensä antaneet. Merkitystä näillä ulostuloilla voi olla lähinnä äänestysaktiivisuuden kannalta.

Eero Pyykkölä 31.01.2012 20:53

Olen samaa mieltä Pekka Raukko:n kanssa siitä, että Haaviston valinta voisi luoda merkitystä ohi sen, mitä presidentin muodolliset valtaoikeudet ovat. Kyseessä on kuitenkin enemminkin huomioarvon korostaminen sinänsä. Huomioarvo ei tule siitä, että Pekka Haavisto olisi uusi presidentti, vaan pikemminkin siitä miten hän eroaa perinteisestä suomalaisesta ja kansainvälisestä traditiosta.

Ongelma Pekka Haaviston kohdalla on enemmistön ja vähemmistön suhde. Kuten jo aikoinaan Elisabeth Rehnin (kielivähemmistö) presidenttiehdokkuuden kohdalla havaittiin, ei ole aivan ongelmatonta nostaa ehdokas vähäisestä tunnettuudesta enemmistön hyväksymäksi voittajaksi. Aina osa porukasta innostuu, mutta moni vastustaa jyrkästi. Toki Martti Ahtisaarikin oli tuntematon ehdokas ”suurelle yleisölle”.

Naiseus, kielivähemmistö, vammaisuus tai seksuaalinen vähemmistösuuntautuneisuus eivät voi olla etuja ehdokkaalle. Ja siis jos äänestäjää syyllistetään siitä, ettei se syyllisyyttä tuntematta voi äänestää enemmistöön kuuluvaa henkilöä, on kyseessä vähemmistön räikeä mustamaalausyritys enemmistöä kohtaan, tuloksen manipuloimiseksi (politiikka palaa politiikkaan).

Jos kiusaamisesta ja alistamisesta yhteiskunnastamme halutaan pääsääntöisesti oikeasti eroon, se ei etene vähemmistön korostamisen kautta. Vähemmistön etu tulee sen kautta, että enemmistö ja enemmistön vahva edustaja puolustavat vähemmistön oikeutta tasavertaisuuteen. Äänestin tänään itse ennakkoäänestyksen viimeisenä päivänä. Jälkikasvulta tuli kannustusta Haaviston kannalle. Äänestyskopissa hiljennyin hetkeksi. Millaisia kusipäitä Niinistön taustalla onkaan? Sitten äänestin kolme kertaa kaksi.

Ilari Kiema 31.01.2012 22:28

Mediatori on nähtävästi siirtynyt jollekin eksoplaneetalle kahden viikon takaiseen arvottomaan näytelmään verrattuna. Sauli Niinistö totesi mainoskatkolla, että paras osa meni ohi lähetyksen. Tuolla katkolla puhuttiin kasvusta, tulonjaosta ja julkisesta sektorista. Näistä asioista ei oikein syntynyt ehdokkaiden välille eroa, vaikka Haavisto sitä yritti väittää.

Edellisellä mainoskatkolla puhuttiin kansainvälisen politiikan keskeisistä kysymyksistä. Niinistön mukaan on vaikea kuvitella EU-jäsenmaan joutuvan sotilaalliseen konfliktiin ilman, että EU:sta samalla tulisi konfliktin osapuoli. Kanta on itse asiassa ongelmallinen, jos sillä halutaan esittää tietoista vapaamatkustajapolitiikkaa Naton suhteen. Niinistö puhui mainostauolla pitkään hyvin tärkeästä Turkista. Turkki nostaa profiiliaan kaikilla suunnilla ja on aivan eri sarjaan kuin Kreikka. Niinistön mielestä tämä puoltaisi Turkin EU-jäsenyyttä. Tässä Niinistö on eri kannalta kuin esimerkiksi Kokoomuksen suurin sisarpuolue CDU, jonka vuonna 2007 hyväksytyssä periaateohjelmassa selkeästi todetaan, että vain eurooppalaiset valtiot voivat tulla EU-jäsenmaiksi.

Sauli Niinistö oli yllättävän Venäjä-mielinen ja vielä ympäristöasioissa. ”Asiat alkoivat sujua varsin mallikkaasti, kun ei oltu liian viisaita”. Haavisto oli kriittisempi ja katsoi, ettei luonnonvaraministeriöön voi luottaa kun Venäjällä ei enää ole varsinaista ympäristöministeriötä ja –hallintoa. Niinistö taas halusi puhua Puolasta, jottei tuomittaisi Venäjää.

Dalai Laman suhteen molemmat ehdokkaat sekoilivat kuin saksalaiset hipit aikanaan Katmandussa, joskin silminnähden eri syistä. Niinistön mukaan suomettuminen ei lisäänny Dalai Laman tapaamattomuuden myötä, koska sehän on Suomen valtiojohdon normaali olotila eikä mikään muutos. Esimerkiksi puoluetoveri Angela Merkel on tavannut Dalai Laman 2007. Haavisto olisi valmis tapaamaan Dalai Laman hengellisenä vaan ei poliittisena johtajana. Varmaan asianomainen itsekin, koska Dalai Lamahan luopui viime vuonna roolistaan tiibetiläisen pakolaisliikkeen poliittisena johtajana. Tiibetin pakolaishallituksen johtoon valittiin Harvardissa opiskellut juristi Lobsang Sangay.

Globalisaatiosta Niinistö esitti vuosien takaa tuttua retoriikkaa, jonka mukaan tuotannolliset työpaikat siirtyvät halvemman palkkatason maihin mutta Suomeen saadaan paremmin palkattuja suunnittelu- ym. töitä. Intialaiset olisivat tästä ehkä eri mieltä, ja maailmassa tapahtuu ehkä päinvastoin. Suomessa esimerkiksi veturiosaaminen on ajettu tahallaan alas. Kun nyt sitten halutaan suunnilleen yhdellä kertaa ostaa parisataa sähköveturia ja saman verran dieselvetureita, niin mistä ne hankitaan? Alhaisten työvoimakustannusten maista? Ei suinkaan, vaan joko Saksasta taikka Sveitsistä, maailman kallispalkkaisimpien metallimiesten valamina ja viilaamina.

Kuten vaalikoneissa aiemmin, Haavisto oli useammassa kohdassa lähempänä omia kantojani. Kokonaisuudessaan tilaisuus oli arvokas, asiantunteva ja hieno, eikä vastenmielinen Mielensäpahoittajakaan nyt haitannut vaan oli lopuksi jopa hauska.

Katri Kuukka 31.01.2012 22:36

Vastaus kysymykseen: Painaa. Miten perustelen? En tokikaan jaksanut lukea kaikkien perässähiihtäjien kommentteja. En siis tiedä, kuinka moni heistä on ollut vaikuttunut johtajiensa sanoista - tai kuinka monella johtaja ylipäätään on. Kysymys kiteytyy mielestäni ajatukseen voittajan puolella olemisesta. En usko, että niin kyynistä keski-ikäistä perässähiihtäjää on, ketä ei jollain tapaa liikuttaisi Elisabeth Rehnin tämänpäiväinen kannanotto. Ja vaikka Paavo Lipposen kirje asetettaisiin ja on asetettu minkätahansalaiseen rakoon, loukkoon luokkaan arvoon, on se kuitenkin poliittisessa historiassamme - jota kirjotietaan myös näiden vaalien jälkeen - merkittävä teko. Puhe on teko, sellainen oli myös eilisiltana koettu Erkki Tuomiojan puheenvuoro Jäähallissa.

Voimme spekuloida loputtomasti - ja samalla perin traditioonaalisesti - näiden vaalien nostattamilla ilmiöillä. Johtajien, oli heillä sitten poliittista, historiallista, kulttuurista, taiteellista tai muuta sananvaltaa, lausumilla on painoarvoa. Tässä historiallisessa tilanteessa on sitä ulkopuolelta tarkkailevien analysoijien oltava herkkinä - ja samalla antauduttava niin sanotun virran vietäviksi:

Tämä hetki ei tule enää

jolloin lokki herättäisi minut

juuri tähän aikaan.

Harri Nyman 31.01.2012 22:36

HS:n ja Nelosen tentti oli journalistisesti nyt ihan hyvää tasoa, siis verrattuna edelliseen ensimmäisen kierroksen sekavaan tilaisuuteen. Mutta aika tylsäähän on katsoa kun molemmat ehdokkaat nyökyttelevät toisilleen ja ovat yleensä samaa mieltä lähes kaikista asioista. Herrasmiehiä molemmat,tosin Haavisto voitti taistelun "suomalaiset vastaan somalit" (eräs aiheista) noin 6-1. Nyt voisikin alkaa miettiä mikä on Haaviston asema ja mitkä ovat hänen tehtävänsä presidentti Niinistön Suomessa.

Joonas Turunen 31.01.2012 23:02

Vaalien toisella kierroksella on annettu yli 1,5 miljoonaa ääntä. Mikäli mielipidetiedusteluita on uskominen, Haavisto on annetuissa äänissä todella reilulla takamatkalla Niinistöön nähden.

Haavisto on siis haastajan asemassa. Miten tämä näkyi HS:n ja Nelosen tentissä? Minusta ei mitenkään. Saulinsinisten linssien läpi näytti siltä, että Niinistö oli kahdesta keskustelijasta aktiivisempi ja aloitteellisempi.

Suuria linjaeroja ehdokkaiden välillä ei ole. Ehdokkaat osasivat tentin lopussa oikein nimetä pienet erimielisyyden kohteet: talouskysymykset ja suhtautuminen Dalai Laman tapaamiseen.

Ehdokkaiden suhtautuminen talouspolitiikkaan ansaitsisi enemmänkin huomiota. Kuten pääministeri Katainen tänään Turun Sanomissa kirjoitti, talouskysymykset ovat yhä keskeisempi osa Suomenkin ulkosuhteita. Suomen julkisen talouden sopeuttamista koskevat asiat eivät kuulu presidentin toimivaltaan, mutta kertovat kyllä äänestäjille ehdokkaiden näkemyksistä ja arvomaailmasta.

Olen Niinistön tavoin kuunellut kiinnostuneena Haaviston esittämiä talouskantoja.

Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas on laskenut, että hallitusohjelman alijäämä- ja velkasuhdetavoitteisiin pääseminen edellyttää vuoteen 2015 mennessä jopa viiden miljardin euron veronkorotuksia ja menosäästöjä.

Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkman on puolestaan varoitellut ”myötäsyklisestä kuristuspolitiikasta” ja kannustanut hallitusta pitkän aikavälin kestävyysvajetta supistaviin toimiin: eläkeiän nostamiseen ja työllisyysasteen parantamiseen. (Hänkään ei katsoakseni ole väittänyt, etteikö lyhyellä aikavälillä sopeutustarvetta olisi.)

Aamulla YLE:n Aamu-tv:n haastattelussa Haavisto asettui Sailaksen ja Korkmanin talouslinjojen välillä (hieman erikoisen kysymyksenasettelun jälkeen) tukemaan Korkmanin talouslinjaa.

Kannattaako Haavisto siis Korkmanin ehdotuksia esimerkiksi eläkeiän nostamisesta?

Toisaalla Haavisto vetää oikealta ohi. Viime viikolla Seiskan haastattelussa Haavisto arvioi, että ”(...) nyt joudutaan tämän vuoden aikana noin viisi miljardia lisää säästöjä tekemään”.

Haaviston leikkausinto on kaksinkertainen vaikkapa Sailakseen verrattuna: hallitusohjelmaan on kirjattu, että mahdollinen lisäsopeutus jakautuu tasan veronkorotusten ja menosäästöjen kesken. Viiden miljardin leikkauksia ensi vuonna ei kai ole Haaviston lisäksi esittänyt kukaan muu kuin Kokoomusnuoret.

Vielä tammikuun puolivälissä Haavisto kirjoitti blogissaan Ruotsin kokemuksiin viitaten, että esimerkiksi aktiivisella työllisyyspolitiikalla pitäisi yrittää välttää julkisten palvelujen leikkauksia.

Myös Haaviston kanta talouskasvuun tuntuu vaihtelevan. Haavisto on sanonut, että valtion on toteutettava talouskasvua elvyttävää politiikkaa, kun tilanne sitä vaatii. Toisaalla Haavisto on pohtinut, että Suomi pärjäisi myös ilman talouskasvua. Taloussanomien haastattelussa Haavisto arvioi, että ”markkinataloudessa voidaan tulla toimeen myös miinusmerkkisillä luvuilla.”

Haavisto ei tehnyt kantaansa selkoa myöskään Helsingin Sanomien tentissä. Niinistön sanoin, ”Ei oikein saanut tuosta selvää onko hän nollakasvun kannalla vai ei.”

Riitta Skoglund 31.01.2012 23:05

Kovin jälkijättöiseltä vaikuttaa Lipposen ilmoitus Haaviston kannatuksesta, en tiedä mihin hän sillä pyrkii - mutta ei taida olla hänellä mitään menetettävää. Tosin muistan jo ennen joulua josain yhteydessä Lipposen kehuneen Haaviston fiksuutta.

Tuomioja on itsellinen ajattelija ja haluaa ehkä viestin Niinistön suuntaan, etenkin jos Niinistö voittaisi suurella enemmistöllä. Ei haluta, että kokoomus Niinistön myötä "saa liian suuret silmät päähänsä", kuten äitivainaa sanoisi.

Väyrynen panttaa vaaleissa keräämäänsä vaikutuspääomaa, ja varmasti sitä vielä käyttää jossain vaiheessa, mutta enempi että omaksi hyväkseen.

Suurien kannattajajoukkojen sijaan enemmän kuitenkin kiinnittyy huomio siihen, mitä voi lukea rivien välistä - eli heihin, jotka varovat visusti ilmoittamasta mitään. Antavat aallon mennä, katse ehkä jo kuntavaaleissa.

Luulen että johtajien sana painaa kunkin kohdalla siihen suuntaan, mihin äänestäjä on jo valmiiksi kallellaan.

Pentti Kangasluoma 31.01.2012 23:20

Pentti Saarikoski, Mitä tapahtuu todella, 1962

Minä asun Helsingissä.

Helsinki on Suomen pääkaupunki.

Se sijaitsee meren rannalla 120 mailia Leningradista länteen.

Helsinki on kasvava kaupunki, ja vuokrat ovat korkeat.

Me istumme täällä metsiemme keskellä selin jättiläiseen ja katsomme

hänen kuvaansa lähteestä. Hänellä on tumma puku, valkoinen

paita ja hopeanharmaa solmio. Hänen maassaan kaikki on toisin

kuin täällä, siellä kävellään päällään tai ilman päätä.

Me istumme omien metsien keskellä,

mutta kaukana lännessä on maa jonka rantavesissä kelluu isoja silmiä,

ja ne näkevät tänne.

Helsinki rakennetaan uudelleen Alvar Aallon suunnitelman mukaan

Vesa Kaitera 31.01.2012 23:42

Nelosen tentti oli tämän toisen kierroksen tenteistä ensimmäinen, jota Sauli Niinistö dominoi. Pekka Haavisto ei ollut suinkaan huono, mutta Niinistö otti aloitteet haltuunsa olematta kuitenkaan liian aggressiivinen. Minusta tämä erä meni Niinistölle 10 - 9.

Vaikka tilaisuudesta puuttui se viimeinen jännite, koska oikeastaan kaikki jo tietävät, kuinka vaaleissa tulee käymään, niin keskustelu oli varsin tasokasta.

Olli Saarinen 01.02.2012 0:00

Pekka Mensonen kehoittaa ajattelemaan itse sen sijaan että seuraisi johtajia. Olen demokraatti ja kamreeri joten puutun kahteen Niinistön kantaan Nelosen tentissä. Nämä eivät ole varsinaisia presidentin asioita vaan valaisevat yleistä poliittista argumentointia.

Ensinnäkin Niinistö näytti puoltavan hyväntekeväisyyden verovähennysoikeutta ja viittasi kulttuurilahjoituksiin jotka joissain tapauksissa kelpaavat firmojen kuluiksi myös verotuksessa.

Jos siis lahjoittaa 10 euroa verokannalla 30 % itse asiassa lahjoittaakin vaan 7 euroa ja pistää lähimmäiset maksamaan loput 3 euroa. Minä en tätä hyväksy. Budjettivalta kuuluu valtiolle eikä yksityisille lahjoittajille. Kohta näillä ylläpidetään joitain homeopatiayliopistoja tai kristillistä tiedettä.

Sama koskee näiden yliopistojen dosenttien apurahoja joita säätiöt myöntävät ilman sotuja ynnä eläkemaksuja jotka jäävät valtion piikkiin.

Sauli saisi pitää valtion kukkaron nyöreistä kiinni tässäkin asiassa.

Minimipalkkaa Niinistö ei kannattanut vaan viittasi työehtosopimuksiin. Tässä Niinistö kumarsi vasemmistolaiselle ay-liikkeelle, joka ei enää edusta enemmistöä eikä edes etujoukkoa mutta laskun tästä ulkoparlamentaarisesta päätöksenteosta (kattavalla työehtosopimuksella on lain voima) maksaa taas valtio, koska on mahdollista väliinputoajille maksaa niin alhaisia palkkoja että valtio täydentää asumis- ja toimeentulotuella.

Itse olen sillä kannalla että työantajan tulee maksaa palkka eikä valtion.

(Esim Postin tes antaa alimmiksi palkoiksi 8 euroa tunnilta mikä ei ole siis minimipalkka kuin Postilla.)

Niinistö on odottamattoman valmis käyttämään valtion varoja mutkan kautta - Haaviston arvot tuskin ovat edes aritmeettisia!

Taina Hämäläinen 01.02.2012 0:35

Sain tänään luettavakseni nipun Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan etelä osan lehtiä. Paikalliskähinöintien lisäksi lehdissä oli tietenkin paljon asiaa vaaleista. Paikallista kähinöintiä oli aiheuttanut nämä Parashankkeen pakottamat liittoutumat, joista osa olisi halunnut erota ja osa ei.

Vaali asioissa oli ihmisiä haastateltu ja kysytty mm. kenen puolella he nyt olivat. "En ole koskaan äänestänyt kokoomusta, enkä aloita sitä nytkään" tai " en ole koskaan äänestänyt vihreitä, enkä aloita sitä nytkään". Moni tietenkin suri laillani Väyrysen pois tippumista, "koska hänellä olisi ollut pätevyyttä ja kokemusta". Erään koulun nuorisovaaleissa Lipponen ei ollut saanut yhtään ääntä ja Haavistokin vain 6,1 % äänistä. Sellainen tuntuma tuli näiden lehtien perusteella ihmisten, niin nuorten, kuin vanhempienkin kohdalla, ettei kenenkään käsky vaikuttaisi heidän äänestämiskäyttäytymiseen. Mielenkiintoista nähdä, miten nyt äänestetään mm. Reisjärvellä, jossa Väyrynen sai yli 60 % annetuista äänistä.

Näillä julkisesti vaalisalaisuudestaan luopuneillapolitiikoilla oli varmasti erilaisia syitä käyttäytymiseensä. Soini halusi näyttää porukoilleen, etteivät persut ole ainakaan kaikista mielipiteistään vielä luopuneet. Lipponen taas käänsi tappionsa voitoksi, siis omasta mielestään, kertomalla, että hän aloitti työn ja Haavisto vie sen loppuun. Jotkut haluavat vain olla voittajan puolella, sillä eihän sitä tiedä, mitä henkilökohtaisia etuja siitä voisi voittajan taholta myöhemmin herua. Harva edes hetkeksi pysähtyy miettimään, mikä prosessi on menossa eli kuka olisi todella pätevä , kykenevä ja vielä edustavakin Suomen presidentiksi.

Minun ikäpolveni vanhemmille eli ns. sodan ja pulan sukupolville, oli tärkeää, että lapset saisivat paremman koulutuksen ja sitä kautta paremman elämän, kuin he itse olivat saaneet. Tämä koulutuksen puute on monen mielestä iso miinus Haavistossa, samoin kuin tietenkin ateismi ja aseista kieltäytyminen. On turha vedota, etteihän Halonenkaan ollut käynyt sotaväkeä, sillä siinä on erona, että hän on nainen, jolle se ei olisi edes ollut mahdollista.

Ultra bran konsertissa oli nuorilla ja hieman vanhemmillakin varmasti hauskaa. Ainahan on mukava kokoontua yhteen kuuntelemaan lemppari yhtyeiden esityksiä. Taisi olla useampi vuosi sitten, kun näin uutisista pätkän jostain mielenosoituksesta jonkin varmaankin aivan hyvän asian puolesta. Haastatellut nuoret fiilistelivät kuinka ihanaa ja upeeta on olla kavereiden kanssa yhdessä täällä ja että heillä on todella upee fiilis. Eivät vain tainneet yhtään muistaa tai tietää, mistä syystä oli kokoonnuttu.Tämä palautui mieleeni eilistä hehkutusta kuunnellessani.

Joku kysyi tuossa edellä, missä on keskusta. Alkio perusti maalaisliitto/keskustan oikeiston ja vasemmiston väliin aallonmurtajaksi, sovittelijaksi ja tyynnyttelijäksi. Nyt kun oikeiston ja vasemmiston välillä ei juuri ole aatteellista eroa, on keskustan paikka siellä unohdetun kansan puolella eli sen aitovierten kansan, joka ei nouse barrikaadeille hihkumaan. No tulipa hienosti sanottua. Ymmärsin kyllä, että kyselijä tarkoitti, miksi keskustan johto ja/tai Väyrynen ei tule esille ja kertomaan, kenen takana seisomme. Kuusi vuotta sitten teimme sen julkisesti, eikä kiitoksen sanaa kuulunut.

30 vuoteen ei Suomessa ole ollut presidenttiä, jota olisin arvostanut ja/tai kunnioittanut ja koska sitä ei tule nytkään, niin jatkan täällä murhehuoneessa sen miettimästä, mikä oikein on elämän tarkoitus. Arkkiatri Arvo Ylppö on todennut, että elämän tarkoitus on eläminen, elämä itse. Eli elämä jatkunee täällä periferiassakin, oli presidenttinä kuka tahansa. Me taantumukselliset ja takapajuiset juntit toivomme vain, ettei kovin isosti tarvitseisi tuntea presidentin vuoksi myötähäpeää.

Outi Kettunen 01.02.2012 6:01

Olen saanut sellaisen vaikutelman, että tässä vuoden 2012 presidentinvaalissa viimeistään tietynlainen puolueuskollisuus ja niin muodoin myös johtajien sananvalta puolueiden kannattajien valintoihin nähden, on ollut koetuksella ja jopa murtunutkin, jos näin voi sanoa.

Presidentin vaali on tietysti aivan erilainen muihin vaaleihin verrattuna, koska henkilö korostuu ja puoluerajojen yli joudutaan pakostakin viime kädessä äänestämään (tai jättämään äänestämättä, mikä on valitettavaa ja vaalijärjestelmän ongelma, johon tulisi puuttua).

Ilmiöitä on ollut kaikissa Suomen presidentinvaaleissa Kekkosen jälkeen (tietysti Kekkonenhan <3 oli ilmiö jo sinänsä); Koivisto -ilmiö, Ahtisaari vs. Rehn - ilmiö ja sittemmin Tarja Halosen presidenttiys, jota nosti naisasia ja joka kylläkin mielestäni lässähti, kuten hänen statuksensakin, toiselle kaudelle valitsemisen yhteydessä.

Minusta Tarja Halonen ei jää mieleen minään suurena valtion johtajana, vaikkakin hän on ollut rauhan ajan maltillinen ja aika hyvät Venäjä-, Ruotsi- ja Viro -suhteet säilyttänyt presidentti. Halosen valinnassa kuitenkin demarien johtajuus (varsinkin ay-liike) näyttäytyi ja demarit tuudittautuivat vallan tunteeseen, joka ei kuitenkaan kestänyt mörkö-Lipposen johdolla, saati Halosen jatkajaksi.

Verrattuna Paavo Väyryseen ja Keskustaan, ei voi sanoa muuta kuin että keskustalaiset (ja Väyrysen äänestäjät ylipäätään) voivat esiintyä tyylikkäinä ja korrekteina missä tahansa ja heidän presidenttiehdokkaansahan ei ole (ainoana) antanut mitään äänestyssuosituksia mihinkään suuntaan.

Nyt tarvitaan sitä suuremmalla syyllä uutta, mielellään vähän viihteellistäkin ilmiötä ja Pekka Haavistosta on sellaista tehty suurella kohulla ja sydämellä sosiaalisessa mediassa erityisesti.

Pitää muistaa, että sosiaalinen media itsessään on nuorempi "ilmiö" kuin nuorimmat äänioikeutetut henkilöt ovat. Monet heistä ja vanhemmistakin ovat ehkä mielellään osa ilmiötä, mutta eivät kenties aktivismistaan huolimatta jaksa käydä äänestämässä edes sitä ensimmäistä kertaa (kun sitä ei voi tehdä helpoimman kautta netissä).

Johtajista puheenollen, väistyvän tasavallan presidentin tuki, vaikka rivien välistäkin, on varmasti osaltaan kannattamassa Haavistoa. Halosen oma puolue, kuihtuva ja perinteiset äänestäjänsä vähin erin menettävä ja mielestäni arkikosketuksensa ja todellisuudentajunsa menettänyt Suomen sosialidemokraattinen puolue, jonka omaa ehdokasta he itse eivät tukeneet edes 1. kierroksella, nyt selvästi ja näkyvästi kannattaa Haavistoa. On se kumminkin niin ihku ja vielä homo, demarinaisissa ajatellaan. Mitähän demarimiehet ajattelevat - että Jutta tulee vielä ehdolle 6 vuoden päästä verkkosukat jalassa?

Vasemmistoliiton "johtaja" ja mm. vasensuora -eduskuntaryhmän toinen edustaja tukevat niin ikään Haavistoa. Missä ovat ärhäkät ja periaatteidensa puolesta syteen ja saveen toimineet ja toimineet kunnon vasemmistolaiset - skdl-läiset ja taistolaiset. Tulee oikein Ladaakin ikävä. :) Heissähän oli sentään kunnon yritystä - nyt on vaan pliisuja paavoja ja lupsakoita merjoja. Vasemmistoliitosta ja demareista huomaa, ettei heillä ole osaajia hallitusvastuuseen ja vaativiin tehtäviin. He ovat hukkaamassa äänestäjänsä, ne ihmiset, joiden asioita heidän tulisi ajaa.

Vihreät, jotka menettivät eduskuntavaaleissa eniten kannatustaan (jopa verrattuna Keskustaan), ovat pysytelleet taustalla Haaviston kannattamisessa. Osin varmaankin siksi, että he ovat puolueena persaukisia ja osin siksi, että kun Vihreät ovat tottuneet olemaan osa hallituspolitiikkaa ja nuolemaan kaikkia takapuolia tasapuolisesti, Haavisto ei ole ollut heidän herrahississään näin korkealle kuviteltunakaan koskaan.

Haavisto saattaa siis vaalituloksesta riippumatta tehdä samanlaisen palveluksen puolueelle, joka ei ole häntä kovin rinta rottingilla kannattanut, kuin Väyrynen on jo tehnyt Keskustalle.

Vihreitä ei oikein kuitenkaan voi pelastaa se, että Haavisto sijoittuu kakkossijalle presidentinvaalissa.

Presidentinvaalin perusteella ei varmaan pitäisi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä puolueiden tilanteista, koska tosiaankin, äänestää täytyy yli puoluerajojen. Mutta kyllä tämä vaikuttaa seuraaviinkin vaaleihin.

Kokoomus esiintyy entistäkin itsevarmemmin Niinistön valinnan jälkeen valtionhoitajapuolueena. Keskustan (lähinnä, koska siellähän se viisaus ja osaaminen oppositiossa on) pitäisi selättää tämä söpötyksellään kuntauudistusta markkinoiva Henna (kok). Sen ei pitäisi olla Keskustan parhaalle tykille Marille (kesk.) edes vaikeaa. Väyrynen voitti Keskustalle myös kuntavaalit.

Toisin kuin monet politiikan tuntijat ja analyytikot, toimittajat ja poliittiset toimijat luulevat tai ovat tietävinään, väittäisin, että monet ihmiset, jotka eivät kuulu mihinkään puolueeseen, saattavat olla ratkaisevia omalla äänellään.

Usein he eivät etukäteen mainosta ja hypetä omaa äänestämistään lainkaan missään, vaan tekevät ratkaisunsa ihan itse. Ei siihen tällöin myöskään poliittisten johtajien tai muiden mielipide vaikuta.

Itse en ole koskaan ollut minkään puolueen jäsen, mutta olen äänestänyt kaikissa vaaleissa ja niin nytkin. Ensimmäisellä kierroksella äänestin Paavo Väyrystä, koska minusta hän oli/on kokemuksensa, argumentointinsa ja esiintymisensä perusteella (olisi edelleen) paras presidentin tehtävään.

Eilen kävin äänestämässä ennakkoon Sauli Niinistöä. Päätöstä jouduin kyllä punnitsemaan, mutta perustelun, jonka kanssa voi hyvin elää, sain yllättäen livenä HS & Nelosen tentistä juuri ennen "uurnalle" menoa.

Tajusin, nyt tarjolla olevista kahdesta ehdokkaasta Sauli Niinistö on selvästikin enemmän realisti ja näyttäisi ymmärtävän hyvin myös sen, että hyvinvointiyhteiskunta, heikoimmistakin huolehtiminen, tarvitsee myös maksajia. Ilman kasvua ei ole yrittämistä ja ilman yrittämistä ei ole työtä - eikä hyvinvoinnilla kustantajia.

Lisäksi Niinistö on sanonut myös, että paremmin toimeen tulevien etu on se, että he maksavat enemmän (veroja), koska tienaavat enemmän - yhteiskuntarauha säilyy, jos ja kun kaikista huolehditaan.

Mutta ei ole ahneutta, jos käyttää sen, mitä verotuksen jälkeen esim. palkkatyöstä käteen jää, omiin tarkoituksiinsa, esimerkiksi omaan asuntoon.

Sain käsityksen, että Niinistö tukee ja kannattaa yksityisten ihmisten rahalahjoituksina tekemää hyväntekeväisyystyötä. Kaikkien tuntema stadilainen hyväntekijä Heikki Hursti on julkisesti Niinistön kannattaja.

Haavisto sanoi kannattavansa nollakasvun ja jopa negatiivisen kasvun linjaa. Miksi kukaan ei kysy Haavistolta, että millä sitten suomalainen hyvinvointi pidetään pystyssä, kun jo nyt olemme käytännöllisesti katsoen niin voimakkaasti alijäämäisiä, että kesään asti pitäisi omalla kotimaisella kulutuksella pitää Suomi pystyssä.

Sitten toisaalta Haavisto haaveilee, että kehittyvien maiden kasvu johtaa työehtojen paranemiseen siellä niin, että kaikki pääsevät samalle palkka- ja hyvinvointitasolle kuin suomalaiset työntekijät. Montako planeettaa tämän Haaviston utopian toteutuminen tarvitsisi.

Mutta kuten sanottua, que sera, sera.

Kari Peitsamo 01.02.2012 6:55

HS:n ja Nelosen eilisessä tentissä huomio kiintyi ehdokkaiden temperamenttien eroihin, jotka väsymyksen ja asetelman selkiytymisen myötä alkoivat väkisinkin tulla esiin. Voitonvarma Niinistö saattoi jo vapautuneesti virnuilla ja piikitellä vastaehdokkaalleen. Sen hän osaa. Niinistön pitäisi kuitenkin olla käytöksessään erittäin varovainen vielä neljä - viisi päivää. Sillä vaikka hän on jo varma voittaja, on mielikuvilla uuden presidentin viran hoidon onnistumisen kannalta suuri merkitys. On parempi olla kunnioitettu ja rakastettu kuin pelätty ja vihattu.

Jorma Piironen 01.02.2012 7:27

Punavihreät/vihervasemmisto kohkaavat tohkeissaan Pekka Haaviston presidenttiyden tai edes kannatuksen tuomasta muutoksesta Suomelle ja sen kansainväliselle imagolle. Halloo! Tarja Halonen on ollu presidenttimme viimeiset kaksitoista (12) vuotta. Minkä parannuksen Haavisto toisi?

Miika Kurtakko 01.02.2012 9:07

Presidentin puoluetausta aiheuttaa yllättäviä muutoksia puolueiden kannatuksessa. Jos tarkastellaan sodan jälkeistä historiaa, niin huomataan kaksi mielenkiintoista piirrettä.

Kekkonen, joka oli taustaltaan maalaisliittolainen (siis nykyinen keskusta), piti kyllä omiensa puolta hallitusvallan suhteen ja maalaisliitto/kepu olikin lähes aina hallituspuolueena. Se ei silti tuonut maalaisliitolle kannatusta vaan pikemminkin vähensi sitä. Kekkosen ajan suurin puolue oli myös pitkään Kekkosta vastustanut SDP - olkoonkin että puolueella oli oma hajaannuksen kautensa TPSL:n myötä.

SDP käytti tätä asemaansa hyväkseen saadakseen Koiviston presidentiksi. Koiviston presidenttiys ei SDP:tä erityisesti hyödyttänyt vaan ns. kolmannen tasavallan mahtipuolueeksi on kohonnut kokoomus. Demaritaustaisten presidenttien aikana kokoomus on ollut eniten hallitusvastuussa. Hallitusten politiikka on ollut leimallisesti oikeistolaisempaa kuin Kekkosen aikaisten hallitusten - jopa silloin kuin kokoomus on ollut oppositiossa.

Viime vaaleissa (europarlamentti-, kunta- ja eduskuntavaaleissa) kokoomus on ollut suurin puolue. Nyt kokoomus käyttää tätä asemaansa hyväkseen saadakseen Niinistön presidentiksi. Mielipidetiedustelujen mukaan tämä näyttäisi onnistuvan.

Kun katsotaan tulevaisuuteen, on mielenkiintoista miettiä mikä puolueista tai mikä niiden liittoutumista voi nousta kokoomuksen vastavoimaksi. Syntyykö Haavisto-ilmiöstä uusi punavihreä rintama vai nouseeko vastavoima alkiolaisesta aateperinnöstä (keskusta, perussuomalaiset)?

Tuukka Sariola 01.02.2012 9:36

Nelosen tentistä jäi mieleen, että molemmat ehdokkaat olisivat saaneet taloustiedon kokeessa nolla pistettä väittäessään, että kehistysyhteistyöraha(n. 1 miljardi) ei ole pois mistään Suomessa.

Birgitta Valonen 01.02.2012 9:50

Olen ollut vajaa kaksi vuotta jäsenenä poliittisessa puolueessa – olen siis uusi jäsen, vaikka en nuori olekaan. Liittyessäni en ole antanut ajatteluani puolueelle manipuloitavaksi, vaan haluan tukea poliittista toimintaa, joka lähinnä vastaa tämän hetkisiä omia arvojani. Jäsenmaksu on monelle symbolinen tuki omille arvoille. Hyvinvointivaltio on tehnyt meistä yksilöitä, ja mahdollisesti lisääntyvästi myös liikkuvia poliittisten puolueiden jäseniä.

Esko Hussi 01.02.2012 10:06

Olin eilen pääkaupunkimatkani yhteydessä Mediatorilla.

Nyt pääsin näkemään tulevan presidentin muutaman metrin päästä, väistyvää näin kerran kirjamessuilla 50 metrin päästä. Oikeastaan on hyvä nähdä livenä.

Ensikki yleistä: Keskustelu oli vähän yksitoikkoista, koska vastaukset olivat ennakoituja ja moneen kertaan kuultuja. Juontajat, erityisesti naishenkilö, onnistuivat kyllä sinänsä hyvin.

Tauot palvelivat parhaiten uuden tiedon hankintaa. Esimerkiksi mahdottoman toteutuminen esimerkkinä tankkien tulo rajan yli oli mainio esiinveto, samoin suomettumistinkaus.

Kyllä molemmat ovat suomettuneita, mutta sitä ei uskalleta myöntää. Reaalipolitiikka on reaalipolitiikkaa ja kun väestön valtaosa on Natovastainen, ei varteenotettava ehdokas muuta uskalla olla. Kahdenkeskinen väittely siirtyi keskinäisen kehumisen kerhoksi. Ja se on tietysti gallupjohtajan etu.

Niinpä ehdokkaiden sananrieska oli kuivunutta, mutta Mielensäpahoittajan puheenvuorot hauskoja ja teräviä. Hyvä oivallus keventää jaanaamista ja jorinaa. Arvaan kyllä kenen puolella Antti Lirtjan esittämä Mielensäpahoittaja oli. Yksi ehdokas oli sketsipakinan mielestä harmaa ja toinen mielensäpahoittaja kuten itse MP. Hauska luonnehdinta, jossa totta ainakin toinen puoli.

Naapurikatsoja oli "hampaat irvessä Haaviston puolesta"- tyyppi, joka heitteli puoli-ilkeitä välihuutoja. Varttuneessa väessä näkyi Niinistö- kirjamerkkejä heiluttevia helsinkiläisiä rouvia ja siistejä sisäturkkeja kainaloissaan kuljettavia herroja, mutta myös nuorisoa ja hetken takanani seisoi itse BenZ.

Loppunousu, jos sellainen tuli, jäi näkemättä, kun piti poistua muualle. Kokonaisuudessaan kuivuudestaan huolimatta kohtuullisen viihdyttävä tilaisuus, jonka perusteella äänestyspäätöksiä ei onneksi tarvitse tehdä.

Pasi Pekkinen 01.02.2012 10:30

Virolaisen ajatusta vapaasti jatkaen: seuraako joukot johtajaa vai johtaja joukkoja...?

Aiheen sivusta...

Vesa Kaitera kirjoitti: "Timo Laaninen kirjoitti :”Muuten, olen viimeksi äänestänyt voittajaa presidentinvaaleissa vuonna 1978.” Niin minäkin. Nyt näyttäisi tuo putki katkeavan,"

Höh. En ole kertaakaan elämäni aikana äänestänyt voittajaa presidentinvaaleissa. Äänestysoikeus on ollut v. 88 vaaleista alkaen. Nyt uhkaa mennä kuparinen rikki...

(jk. Itse asiassa ehdokkaani ovat harvemmin menneet läpi missään vaaleissa.)

Juho Romakkaniemi 01.02.2012 11:14

Unskin kysymykseen "painaako johtajien sana", toteaisin että ei. SDP on ehdokkaansa Lipposen ja käytännössä koko puoluejohtonsa voimalla liputtamassa Haaviston puolesta, mutta silti enemmistö demareiden kannattajista kannattaa Niinistöä.

Puheenjohtaja Urpilainen tai puoluehallitus eivät hygieniasyistä ole Haaviston leirissä virallisesti, mutta muuten puolueen "ryhmäpäätös" on selvä jokaiselle politiikkaa seuraavalle.

On mielenkiintoista kommentaattoreiden kesken pohtia, mistä tämä SDP:n veto johtuu ja onko tällaisella asialla taktikointi puolueelta fiksua.

Pekka Pirkkala 01.02.2012 11:17

Kun esimerkiksi demareiden ja vasemmiston johtajien mielipiteen vaikutusta pohtii heidän ensimmäisellä kierroksella samaansa kannatustaan vasten, niin on vaikea uskoa sillä olevan mitään vaikutusta äänestyspäätöksiin. Nähty vaalitulos oikeastaan kertoo sen että osa näiden puolueiden äänestäjistä on tehnyt päätöksen jo ensimmäisellä kierroksella joko Haaviston tai Niinistön valitsemalla.

Voisikin todeta, että puoluejohtajat seuraavat nyt äänestäjiä eikä toisinpäin. Tämä vahvistaa kuvaa vasemmiston surullisesta tilasta. Vasemmiston poliittiset johtajat ovat pahasti hukassa ja myöhässä tässäkin asiassa.

Keskustan, kristillisten ja perussuomalaisten osalta puolueen puheenjohtajien kommenteilla saattaa olla jotain vaikutusta, mutta kyllä äänestäjien käyttäytymiseen sielläkin vaikuttanee ennemminkin henkilöön ja arvoihin liittyvät asiat.

Mitä tulee taas näyttelijöiden ja urheilijoiden ulostuloon oman ehdokkaansa puolesta, niin itse koen sen hieman ahdistavana. Heillä on siihen toki oikeus, mutta se voi myös kääntyä itseään/ehdokasta vastaan. Ja se on mielestäni hieman kyseenalaista, että jos ihminen alkaessaan katsomaan tv:n viihdeohjelmaa ei ole etukäteen tietoinen, että nyt saattaakin tulla vaalimainontaa muutenkin kuin mainostauolla. Eikö tästä lakikin sano jotain. Mahdollinen vaikutus lienee suurinta nuorten keskuudessa? Ja kun asiaa miettii hieman eteenpäin, niin näemmekö seuraavissa presidentinvaaleissa ilmiön, jossa elokuvien ja tv-sarjojen roolihenkilöiden suuhun on kirjoitettu kannanottoja ehdokkaiden puolesta. Esimerkiksi Kotikadun Pertti Mäkimaa kehottaakin äänestämään Haavistoa?

Se mihin itse toivoisin muutosta, on istuvien ministerien käytös ja käytäntö. Jos ollaan tilanteessa, jossa virkaan valittava presidentti saa hallituksen annettuna, niin mielestäni ministerit voisivat jättää kantansa kertomatta julkisesti. Monien kanta on jo toki tiedossa ja arvailtavissa, mutta se olisi korrektia käytöstä. Viittaan tässä esimerkiksi ulkoministeri Tuomiojan Haavisto-fanittamiseen UltraBran konsertissa. Tämmöisten ulostulojen jälkeen ei tarvitse ihmetellä, miksi politiikkojen arvostus on pohjalukemissa.

Lars-Erik Wilskman 01.02.2012 12:06

Johtajien sana ei enää paina. Puoluejohtajien ote vapaana vellovasta äänestäjämassasta on jo kirvonnut, lukuunottamatta minun kaltaisiani.

Haaviston ainoa mahdollisuus voittaa on, että Niinistön kannattajat jäisivät varsinaisena vaalipäivänä kotiin pitäessään tulosta selvänä.

Marita Salenius 01.02.2012 13:42

Siis - näyttää siltä, että keskustelussa on painottunut Haaviston julkkistukijat. Entäpä sitten Niinistöä tukevat? Hekö eivät aiheuta samanlaista ehdokasta vastaan kääntymistä? Nähtävästi eivät.

Vaikka kaikilla on oikeus ilmaista kantansa, niin mielestäni yhteiskunnan tukea saavat urheilijat ja muun kulttuurin henkilöt voisivat pidättäytyä julkisesta poliitikon tukemisesta. Kun me - minä,sinä ja hentunliisa - veroeuroilla kustannamme urheilua ja kulttuuria, niin toivoisi, että tämä minunkin välillisesti maksama tuki ei leimautuisi poliittisesti. Suoraan maksamaani tukeen voin vaikuttaa, mutta en siihen, joka verojen kautta tapahtuu. En tiedä, onko se tutkittua todellisuutta, vai vain opittua kuvittelua, että tukemisilmoituksella vaikutetaan lopputulokseen.

Edellisissä presidentinvaaleissa on ollut äänestäjän kannalta helpompaa, koska lähtökohta on ollut etupäässä pelkän poliittinen - Halosta tietysti auttoi naisbuumi. Mutta nyt on törmännyt aivan uusiin asioihin, kun asetelma ei olekaan se entinen: oikeisto-vasemmisto. Nyt on täytynyt tehdä päätös lähes vain ja ainoastaan ehdokkaan itsensä kautta, vaikka heidän puolueet taustana ovatkin.

On aivan sama, kuka kumpaakin ehdokasta tukee, koska sillä ei lopulta suuresti ole vaikutusta niihin äänestäjiin, joiden ensikierroksen ehdokasta ei voi nyt äänestää. Pekka Haavisto sanoi jossakin haastattelussa, että hänen vihreytensä on mahdollisesti kuitenkin se suurempi este kuin homous. Täältä maaseudun kulmalta tuohon on helppo yhtyä.

Heikki Hakala 01.02.2012 13:53

MTV3 Uutisten äsken julkistama mittaus näyttää edelleen selvää kannatuseroa Niinistö 63 % vs. Haavisto 37 %. Veikkaukseni on, että Haavisto kerää lopulta yli 40 % äänistä, mutta ehdokkaiden kannatusero jäänee silti kaksivaiheisen kansanvaalin historian suurimmaksi.

Mittauksessa oli käsitelty myös tämänpäiväistä keskusteluteemaamme. Kysyttäessä, vaikuttaisiko 1. kierroksen ehdokkaan kehotus äänestää jompaakumpaa 2. kierroksen ehdokasta, vain 6 % vastasi myönteisesti (ks. http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/uutiset/grafiikat/presidentinvaalit/2_kierros/1325389.jpg). Tuntuu jokseenkin selvältä, että puheenjohtajien kantojen vaikutus on vielä marginaalisempi. Äänestysohjeita ei oteta vastaan.

MTV3 Uutisten Research teettämään puhelinhaastatteluun osallistui 1 014 vastaajaa Manner-Suomesta 25.–31. tammikuuta.

Paavo Vaattovaara 01.02.2012 16:02

1.Pekka Raukko kirjoittaa:

31. tammikuuta 2012 kello 18.36

”Jos Niinistö tulee valituksi, niin surullisinta minusta on syyt valinnalle. Puolueuskollisen kokoomuslaisten ei tarvitse edes miettiä ehdokkaan sopivuutta ja pätevyyttä, koska sillä ei ole mitään yhteyttä äänestyspäätökseen. Itsenäisesti ajatteleva kokoomuslainen pystyy ilmeisen uskottavasti selittämään ainakin itseleen Niinistön valinna ilman ”homokortin” esille ottoa. Tästä ajattelevien ryhmästä eivät toki likimainkaan kaikki.

Ne, joilla ei ole tukevaa kytköstä Kokoomukseen, eivät ole minusta missään vaiheessa kyenneet perustelemaan Niinistön valintaa ehdokkaakseen muilla kuin täysin irrelevanteilla perusteilla, eli mielikuvillaan presidentin seksielämästä ja tarpeella saada varusmies maan johtoon.”

Pekka Raukko tässä analysoi Niinistön kannattajia. Varmasti Niinistön kannattajina on sellaisia jotka eivät kokoomusta äänestä, nythän valitaan tasavallan presidenttiä. Melko pienen eläkkeensaajana pidän kuitenkin lähinnä kokoomuksen ansiona sitä, että eläkeläisen verotus on alentunut v.2007 lähtien 5% en ole kateellinen vaikka suurempaakin eläkettä saaneet ovat myös alennuksen saaneet.

Miten Pekka Raukko uskoo rasvanahkaduunarien ajattelevan Pekka Haavistosta. Vihreänä ympäristöministerinä Haavisto on Naturan ”isä”. Naturan ja erilaisten suojelupäätösten nimissä on yli kolmas osa Lappia jollakin tavalla suojeltu. Kaikkea vesistörakentamista ja metsänhakkuita he ovat vaikeuttamassa, kaivostoimintaa yrittävät vaikeuttaa. Vuotoksen rakentamista ja ns. vanhojenmetsien hakkuita ovat estäneet. Vihreät uhkasivat Vuotoksen ja ns. vanhojenmetsien hakkuiden estämiseksi vedota Saksan vihreisiin, että nämä vaatisivat saksalaisia paperin ostajia boikotoimaan paperin ostoa Suomesta. Tällaista tapahtui Pekka Haaviston ja Satu Hassin ollessa ministerinä. Minusta tällainen on kiristystä.

Olen useasti kritisoinut vihreiden toimintaa Rovaniemellä ilmestyvässä Lapin Kansassa ja kerran ympäristöministeri Satu Hassi vastasikin, mutta vastaus oli vain selittelyä.

Niin, miksi tavallisen työtätekevän pitäisi/kannattaisi äänestää Pekka Haavistoa sillä Pekka Haavisto on VIHREÄ.

Jani Huovinen 01.02.2012 17:21

Kun olen tähän Unton bloggaukseen osallistunut vain kommentoimalla muiden kirjoituksia, niin ajattelin nyt vastata myös itse kysymykseen.

Ainakaan minuun ei puoluejohtajien tai muidenkaan johtavien poliitikkojen sanat voi vaikuttaa, koska päätin jo vuoden 2006 presidentinvaalien aikana ja jälkeen, että Niinistöä en koskaan äänestä.

Tähän vaikutti sekä Niinistön oma hyvin läpinäkyvä luonteen itsekeskeisyys ja - jos saa sanoa - v-mäisyys, myös hänen taustajoukkojensa erittäin ruma törkykampanja Halosta vastaan, jota osa toimittajista "kiitettävällä" aktiivisuudella jatkoi koko Halosen toisen virkakauden ajan. (Mielenkiintoista on muuten nähdä, miten media suhtautuu Niinistöön, jos tämä tulee valituksi; onko luvassa 6 vuotta silkkaa ylistystä Pohjois-Korean tyyliin...)

Siis: olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat todenneet tämän olevan korostetusti henkilövaali; juuri sen vuoksi äänestän Niinistöä v a s t a a n !

Heikki A Ollila 01.02.2012 18:47

Edellä ainakin Timo Laaninen ja Jussi Isotalo kertoivat äänestäneensä voittajaa viimeksi1978. Tajusin, että minullahan on mennyt paremmin, äänestin voittajaa 1988 valitsijamiehenä toisella äänestyskierroksella!

Nyt on mahdollisuus, ei aivan teoreettinen, että ensimmäisen kerran presidentti saa yli puolet äänioikeutettujen määrästä.

Irja Röntynen 01.02.2012 20:11

Mainioita kommentteja. Minulla ei ole käskijää, vaikka yksi kehoitti

- entinen punavangin pojanpoika - että Salossa on fiksu nuori

ehdokas joka pitäisi saada Eduskuntaan. Tämä tapahtui 1987

ja olen sen jälkeen seurannut tarkalla korvalla Niinistöä.

Olen myös aina äänestänyt häntä, silloin kun se on ollut asuinpaikasta riippuen mahdollista.

Nyt se onneksi on.

Joku kirjoitti edellä mainiosti, ettei Haavistosta olisi kansanjohtajaksi. Olen samaa mieltä. Minuun on tehnyt vaikutuksen Niinistön hurja työkokemus jo ihan sieltä 12 v. asti.

Se oli tavallista siiihen aikaan. Ja kaikki muu kokemus politiikan ulkopuolelta. Tietysti myös politiikassa tehdyt työt. Heikki Hurstin kannatus ja Niinistön Tukikummit säätiön kautta tuleva nuorten pahoinvointia estävä

tai korjaava toiminta, on mielestäni ollut parasta Niinistön

"mainosta". Hänen suoraselkäisyys ja itsenäinen ajattelu on myös tehnyt vaikutuksen minuun.

Täällä syvällä maaseudulla varmasti vielä muistetaan 1990-luvulla Ympäristöministeriön toimittama Natura-ohjelma ja ainakin minuun sen toteutus vaikuttaa vieläkin, vaikkei se henkilökohtaisesti koskenutkaan.

En ole seurannut kuin joitakin Tv. keskusteluja ehdokkaiden välillä. Ja toivon samoin kuin edellisistä joku kirjoittaja, ettei tarvitse tuntea myötähäpeää kun presidenttimme lähtee puolisonsa kanssa edustamaan Suomea maailmalle.

Joku kysyi, mihin vaalien jälkeen Haavistoa voidan käyttää.

Hänellä voisi edelleen olla Afganistanin rauhanponnistelut käsissään ja muita yhtä viehkoja tehtäviä Eduskuntatyön lisäksi. Ja sen jälkeen. Suon hänelle mielelläni Nobel palkinnon sitten joskus.

Pentti Kangasluoma 01.02.2012 22:32

Maikkarin keskustelussa sivuttiin Petsamon vuokraamista Suomelle kun pohjoisen luonnonvaroja otetaan käyttöön. Uuno Kailas kirjoitti aikoinaan tilausrunon kun Petsamo kuului nuorelle tasavallalle.

PETSAMON LAULU

(Petsamon Suomeen liittymisen

10-vuotisjuhlaan)

On maa lumen, tuiskun ja pakkasten,

maa kaukainen, kaunis ja tyly.

Kovin kallioryntäin tunturit sen

ovat äärillä virtojen vuolaiden

kuin kivettynyt ukkosen jyly.

Porot tundralla siell' ovat laumoissaan,

suden ulvonnan jängältä kuulet.

Näet könkäät, vaahtoa vaippanaan,

nevat, muurainsuot, polon puuttoman maan

vilut tunnet Jäämeren tuulet.

Sinivihreä, ankara aaltovyö,

koto turskan ja ruijanpaltaan,

kesin, talvin raipalla rantaa lyö,

sen tunturikylkiä uurtaa ja syö

ja usvia tuo ulapaltaan.

Sydäntalvella päivän kammitsoi

joku peikko. On pimeyttä virstoin.

Monet vierivät viikot, ei koita koi.

Vain revontulikeihäitä välkkyä voi

yön kattoon railoja pirstoin.

Mut myös ovat armaat aurinkohäät

saman arktisen taivaan alla.

Kevätpäivien valkeustulvan näät,

ovat äkkiä askeles siivekkäät

kuin riemusta humaltuvalla.

Kesäll' aurinko ei mene kuunaan pois,

yöt valvoo se vuonojen yllä.

Syyskirkkaus -- kuinka sen kertoa vois!

Kuin uuden luomisen aamu se ois,

maat peittää se säteilyllä.

Se maa, karu, kaunis, on Petsamon maa,

etuvartio Jäämeren rajun.

Sitä voima ja rohkeus kansoittaa,

elo ihmisen siellä on ankaraa

kuin tuulissa tunturipajun.

Lie raukat ne rannat ja virransuut,

toki myös on toivonsa niillä.

Kun ehtivät Petsamon toukokuut,

sekin eiköhän, kuin kivet kalliit muut,

rivass' otsalla Suomen kiillä?

Jo nytkin, sulan meren porttina, vie

se silmämme uusille teille.

Hyvä tähti jos kansaamme johtava lie,

niin, kukaties, myöskin Petsamon tie

on suuruuden polkuna meille.

Vesa Kaitera 01.02.2012 22:33

Heikki A. Ollila kirjoitti :"Nyt on mahdollisuus, ei aivan teoreettinen, että ensimmäisen kerran presidentti saa yli puolet äänioikeutettujen määrästä."

Ennustan, että Sauli Niinistö saa 58 - 66% äänistä presidentivaalien toisella kierroksella. Jopa tuo 66% on periaatteessa mahdollinen, sillä mielipidetutkimuksiin ei oteta mukaan yli 75-vuotiaita, joiden äänistä Niinistö saa todennäköisesti noin 5/6. Mutta vaikka Niinistö saisi tuon minun mielestäni korkeimman mahdollisen kannatuksen, niin äänestysprosentin täytyisi nousta 76%:iin, jotta Niinistö saisi yli puolet äänioikeutetuista taakseen. Jos Niinistön kannatus jäisi vaikkkapa 62%:iin, niin äänestysprosentin pitäisi tässä tapauksessa nousta yli 80:een, jotta Niinistön äänimäärä olisi yli puolet äänioikeutettujen määrästä.

Näiden vaalien ennakkoäänestys alkoi erittäinkin vilkkaasti mutta viimeisinä ennakkoäänestyspäivinä aktiivisuus laski selvästi. Ennakkoäänestysprosentiksi tuli lopulta 36, mikä on sinänsä korkea luku, mutta monet merkit viittaavat siihen, että varinaisena äänestyspäivänä aktiivisuus laskee viime presidentinvaaleista selvästi osittain kovan pakkasenkin vuoksi. Lopulliseksi äänestysprosentiksi tulee kenties 71 - 72.

Riitta Skoglund 01.02.2012 22:53

Outi Kettunen kirjoitti:

"Vihreät, jotka menettivät eduskuntavaaleissa eniten kannatustaan (jopa verrattuna Keskustaan), ovat pysytelleet taustalla Haaviston kannattamisessa. Osin varmaankin siksi, että he ovat puolueena persaukisia..."

Vihreät eivät ole pysytellet taustalla, ja "persaukinen" puolue on tukenut Haaviston kampanjaa 93 000eurolla. Lähempää katsoen Vihreät niin puolueena kuin jäsenten ja jäsenyhdistysten osalta on aktiivisesti ja monipuolisesti kampanjoinut Haaviston puolesta.

Täytyy sanoa, että aikuisikäni paras pressanvaalikampanja Suomessa koskaan on käynnissä nyt, kiitos ehdokkaiden. Millainen olisikaan kakkoskierroksen keskustelu sisältöjen ja laadun puolesta joidenkin toisten ehdokkaiden kesken, tai joku muu Niinistön vastaehdokkaana?

Kenneth Wrede 02.02.2012 5:23

Paavo Vaattovaara kirjoittaa: "RKP:n Eva Biaudet ei halunnut julkisesti olla saman ehdokkaan kannalla Soinin kanssa siksi ilmoitti kannatuksensa Haavistolle, (saattaapa silti äänestää Niinistöä)"

Ottamatta kantaa muuhun kirjoittamaasi voin vakuuttaa Sinulle Paavo hyvä, ettei Eva "julkisesti halunnut olla saman ehdokkaan kannalla Soinin kanssa" koska Soini ilmoitti ääänestävänsä suosikkiasi ja että hän taatustii äänestää Pekka Haavistoa, jonka arvomaailma on hyvin lähellä hänen omaansa.

Olen tuntenut Evan hänen syntymästään saakka ja uskallan väittää tuntevani hänet yhtä hyvin kuin oman siskoni. Evan ja ehdokkaasi arvomaailmat eivät kohtaa, eivätkä koskaan ole sitä tehneet.

Muuten olen sitä mieltä ettei puoluejohtajien tule asettua kenenkään, paitsi oman puolueensa tietenkin, ehdokkaan taakse ilman puolueen johdon yksimielistä päätöstä. Mitä Stefan Wallinin tulee on täysin selvää että hän tukee kokoomuksen ehdokasta, onhan hän pääministeri Kataisen tunnollisin soihdunkantaja ja, jos vain olisi ollut poliittisesti mahdollista, olisi tukenut kokoomuksen ehdokasta jo ensimmäisellä kierroksella, sillä Eva Biaudet ja hänen suosionsa on hänelle, kuten puolueen muilllekin konservatiiveille punainen vaate.

PS. kun muut täällä kehuvat milloin ovat viimeksi äänestäneet voittajaa voin puolestani todeta että olen viimeksi äänestänyt häviäjää 1994. 1978 en äänestänyt (ainoa kerta sitten äänioikeuden saamikseni 1970), koska en voinut sulattaa Kekkosen perustuslain vastaisesti poikkeuslailla "venytettyä" toimikautta

Luetuimmat
  1. 1

    Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  2. 2

    Kynttilämeri valaisi pimenevää Turkua, kun kaupunkilaiset kokoontuivat muistamaan puukotusiskun uhreja – ”Tunnelma on epätodellinen”

  3. 3

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  4. 4

    Terrorismi kurottaa Marokosta eurooppalaisiin kaupunkeihin jihadistijärjestöjen mukana – suurin osa Isisin vierastaistelijoista oli viime vuonna marokkolaisia

  5. 5

    Lisätäänkö turvapaikanhakijoiden valvontaa, entä miten estetään heihin kohdistuva kansalaisraivo? Kahdeksan kysymystä sisäministeri Risikolle Turun puukotuksista

  6. 6

    Turun puukotuksista epäilty marokkolais­mies liikkui viime aikoina Pernon lähiössä, paikalliset kertovat: ”Hän kulki aina katse alas päin”

  7. 7

    Vakava väkivaltarikos Vaalimaalla – Poliisi tavoittanut epäillyt miehet

  8. 8

    Mitä Isis haluaa? – Terroristit tappavat viattomia ihmisiä, mutta umpimähkäisellä väkivallalla on myös laajempia tavoitteita

  9. 9

    Solidaarisuus­mielenilmaus keräsi Turun kauppatorille parisataa ihmistä – Suomi ensin -ryhmän saapuminen kiristi tunnelmaa Turun keskustassa

  10. 10

    Tutkija: Jihadistisia iskuja tehdään aiempaa enemmän, vaikka terrorismia on kokonaisuutena vähemmän kuin vuosiin – ”Iskuja voidaan tehdä kaikkialla Euroopassa”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  2. 2

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  3. 3

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  4. 4

    Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

  5. 5

    Turun puukotuksista epäilty marokkolais­mies liikkui viime aikoina Pernon lähiössä, paikalliset kertovat: ”Hän kulki aina katse alas päin”

  6. 6

    Pääministeri Sipilä: ”Kiitimme poliisia erittäin ripeästä toiminnasta. Samoin meidän terveysviranomaiset ovat toimineet tässä nopeasti”

  7. 7

    Timo Metsola, 42, on kietonut Helsingin vuokra-asuntomarkkinat pikkurillinsä ympärille – Yli 50 asuntoa omistava judoka on Jari Sarasvuon mukaan ”matemaattinen poikkeustapaus”

  8. 8

    70-vuotias turkulaismies meni puolustamaan iäkästä naista puukottajalta ja vältti puukoniskun täpärästi – ”ihmismassa” juoksi puukottajan perässä yrittäen pysäyttää hänet

  9. 9

    Solidaarisuus­mielenilmaus keräsi Turun kauppatorille parisataa ihmistä – Suomi ensin -ryhmän saapuminen kiristi tunnelmaa Turun keskustassa

  10. 10

    Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

  2. 2

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  3. 3

    Kuvakooste pääkaupunkiseutua riepotelleen myrskyn tuhoista

  4. 4

    Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  5. 5

    Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

  6. 6

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  7. 7

    Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

  8. 8

    Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

  9. 9

    Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

  10. 10

    Järjestyksen­valvojat heittivät kaksi naisesiintyjää ulos alueelta Flow’ssa – festivaali hakee esiintyjille korvauksia

  11. Näytä lisää