Perässähiihtäjä

Mikä vihreillä kiikastaa?

Tiistai 23.lokakuuta 2012 ja 11. postaus

Aamun Helsingin Sanomat julkaisi sen pitkään, myös tämämblogin kommenttipalstalla, toivotun HS-Gallupin.  Se kertoo, että valtakunnallisessa ottelussa on syntynyt kolme tasavahvaa taisteluparia. Siksi on tarpeen vähän porukalla resoneerat yhtä näistä - tietenkään muita pareja unohtamatta.

Taistelupareista ykkönen on kokoomus (20,7%) vastaan demarit (20,0%). Toinen pariskunta on keskusta (16,9%) vastaan perussuomalaiset (15,6%).

Näistä pareista olemme täällä jo keskustelleet ansiokkaasti, mutta mikään ei estä jatkamasta kommentoimista, jos on jotain uutta mielen päällä.

Mutta kolmannesta pariskunnasta olemme puhuneet vain vähän, aivan liian vähän. Sen muodostavat vihreät (8,3%) ja vasemmistoliitto (8,1%).

Nämä kaksi puoluetta ovat pitkään kisanneet ensin neljännestä ja nyt PS:n nousun jälkeen viidennestä paikasta. Mutta viime talvena tapahtui vihreiden irtiotto: Pekka Haavisto nousi sensaatiomaisesti presidentinvaalien kakkoskierrokselle ja keräsi sillä lähes kolmanneksen äänistä Sauli Niinistön vastaehdokkaana.

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki oli myös ehdolla, mutta hänen oli tyytyminen hyvin pieneen ääniosuuteen, selvästi vsemmistoliiton normikannatusta vähäisempään.

No, siitä on nyt runsas puoli vuotta, ja mitä on tapahtunut: vihreiden ja vasemmistoliiton kannatukset ovat tasoissa. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Sitä ei selitä edes hallitus-oppositio-asetelma, sillä molemmat ovat hallituspuolueita.

Tämä on niin hämmästyttävä ilmiö, että nostan sen Päivän Hyväksi Kysymykseksi, joka kuuluu Mikä vihreillä kiikastaa?

Tätä keskustelua voimme mielihyvin käydä rinnan rapsakasti jatkuvan jytkykeskustelun ohella tänään tiistaina ja vielä huomenna keskiviikkona, sillä seuraavan kerran postaan vasta huomenna keskiviikkona illalla MTV3:n suuren vaalikeskustelun jälkeen.

Päivän siteeraus:

Tämän linkin takana on HS:n kirjeenvaihtajan Tuomas Niskakankaan blogiraportti maanantain ja tiistain välisenä yönä (Suomen aikaa) käydystä viimeisestä televisioväitelystä Barack Obaman ja Mitt Romneyn kesken.

Päivän menovinkki:

Sanomatalon Mediatorin vaalitapahtumat jatkuvat. Tervetuloa!

Päivän lukuvinkki:

Toimittaja Hannu Lehtilän kirja Tarja Halonen - Paremman elämän puolesta, joka ilmestyy tänään tiistaina.

66 vastausta artikkeliin "Mikä vihreillä kiikastaa?"

Terhi Koulumies 23.10.2012 8:35

Veikkaan, että taloudellisesti huonoina aikoina ihmiset tekevät ns turvallisia valintoja ja vierastavat vihreiden edustamaa linjaa, jossa suomalaisten veronmaksajien rahat käytetään ehkä turhana pidettyihin menokohteisiin. Presidentinvaalit olivat henkilövaali monelle, mutta tässä näkyy se mitä suomalaiset ajattelevat vihreän puolueen linjasta,

Niklas Varisto 23.10.2012 9:09

Eri vaalit, ei sen kummempaa. Eihän Sauli Niinistönkään presidentinvaalikannatus heijastu kokoomuksen kuntavaalitulokseen tai Lipposen SDP:n tulokseen. Presidentinvaaleissa on nimenomaan tilaa ilmiöille, kuten Rehn 1994, mutta eivät ne pidemmällä aikavälillä heijastu puoluepolitiikkaan. En pitäisi tilannetta millään tavalla hämmästyttävänä.

Juho Rahkonen/Taloustutkimus Oy 23.10.2012 9:12

Mikä vihreillä kiikastaa? Tärkein syy on varmaankin talouskriisi: kun taloudessa menee huonosti ja ihmiset ovat huolissaan omasta toimeentulostaan, kiinnostus ympäristöasioihin vähenee. Tutkimuksissamme on jo usean vuoden ajan näkynyt esimerkiksi se trendi, että ilmastonmuutosta pidetään vähemmän vakavana ongelmana kuin ennen.

Toinen syy saattaa olla vihreiden politiikan painottuminen niin vahvasti muuhun kuin varsinaiseen luonnonsuojeluun: moni saattaa kokea ruuhkamaksujen ajamisen pelkkänä kiusantekona kaupungissa, jossa ruuhkia ei ole. Jos taloustilanne yhä heikkenee, nykyiset vähätkin liikennemäärät pienenevät entisestään.

Kolmas syy vihreiden ahdinkoon saattaa olla se, että lähes kaikki muut puolueet (perussuomalaisia lukuun ottamatta) painottavat nykyään ympäristöasioita, ja etenkin ilmastonmuutoksen torjumisesta on tullut valtavirtaa. Mainitaanhan hallitusohjelmassakin, että yhdyskuntarakennetta tulee tiivistää - vihreillä ei ole siinäkään enää monopolia, kun keskusta lähes ainoana puolueena pitää haja-asutusalueiden ihmisten puolta.

Vasemmistoliitto kilpailee nykyisin paljolti samoista äänestäjistä kuin vihreät, etenkin suurissa kaupungeissa. Vasemmistoliitto on kuitenkin enemmän vasemmalla kuin vihreät, ja se saattaa viehättää monia kannattajia, jotka valitsevat Arhinmäen tarjoaman jykevän vaihtoehdon mieluummin kuin hieman hahmottomaksi muuttuneen vihreän puolueen.

Janne Järvinen 23.10.2012 9:22

Itseasiassa vihreiden ja vasemmistoliiton ero on nykyään varsin pieni, joka saattaa kolahtaa vähän molempien nilkkaan - varsinkin vihreiden. Itse arvostan arvoliberalismia, mutta en ole valmis äänestämään "populistisia" vasemmistopuolueita. Tukien ja kulujen lisääminen johtaa vain Kreikka-ilmiöön. Vihreät ovat mielestäni jättäneet nelikentän oikean alaruudun, ja tätä tilaa täyttämään on tullut kokoomuksen nuorempi siipi (Lasse Männistö & kumppanit). Vihreiden Soininvaara tuntuu olevan ainoita talouspolitiikaan pragmaattisesti suhtautuvia vihreitä.

Teemu Lassila 23.10.2012 9:23

Vihreys maksaa miljardeja.

Misha Dellinger 23.10.2012 9:31

Oma kritiikkini Vihreitä kohtaan on yleensä aika helposti tiivistettävissä: "Vihreiltä puuttuu sosiaalinen omatunto". Osmo Soininvaaran teknokraattisia visioita ei lasketa, päinvastoin, ne ovat niin teknisiä, että jopa epäinhimillistävät kohteensa. Tosin se lienee epäolennaista, sillä puolue ei ole edes hänen ajatuksiaan pyrkinyt ajamaan.

Kun on hyvät ajat, ihmiset ovat valmiit kannattamaan puoluetta, joka puhuu ponnekkaasti ympäristöasioista, mutta monta vuotta hyvissä asemissa oleva puolue on jättäytynyt aktiivisesti kaiken sosiaalisten kysymysten ulkopuolelle. Tämä kostautuu nyt näissä vaaleissa. Sääli sinänsä, sillä puolueessa on mukana paljon fiksua porukkaa, jotka kuitenkin kaipaisivat yhteiskunnallisissa kysymyksissä ohjausta, vaikkapa Vasemmistoliitolta. Tähän mennessä ohjaus on tullut Kokoomukselta ja nyt on käynyt näin.

Petri Sakkinen 23.10.2012 9:41

@Juho Rahkonen:

Väitteesi, että vihreiden kannatus olisi laskenut siksi, että puolue ei enää keskity vain luonnonsuojeluun, on niin epälooginen, että se vaatisi perustelua.

Mitä puoluetta sitten luonnonsuojelusta erityisesti kiinnostuneet äänestävät? Jotain muuta puoluetta, jolle luonto on fokus?

Petri Sakkinen 23.10.2012 9:43

@ Teemu Lassila:

Vaihtoehto maksaa koko ihmiskunnan.

Isto Havu 23.10.2012 9:50

Kuntavaaleissa on hyvin vähän merkitystä sillä, mikä näistä pareista sattuu olemaan valtakunnallisesti muutaman kymmenesosaprosenttia suurempi tai pienempi, sillä lähes joka kunnassa kannatusprosentit ovat jotain aivan muuta kuin keskimääräistä. Tietysti sillä on puolueen jäsenille ja kannattajillekin symbolinen merkitys, mutta kuntalaisia kiinnostavat varmasti enemmän puolueiden omassa kunnassa ajamat asiat ja voimasuhteiden toivotut tai pelätyt oleelliset muutokset: esim. vaihtuuko kunnassa valtaa käyttävä puoluekaksikko tai menettääkö se enemmistön paikoista. En heti keksi kuntaa, jossa nämä asiat kulminoituisivat siihen, voittaako vihreät vasemmistoliiton.

Juho Rahkonen/Taloustutkimus Oy 23.10.2012 9:59

@Juho Rahkonen:

Väitteesi, että vihreiden kannatus olisi laskenut siksi, että puolue ei enää keskity vain luonnonsuojeluun, on niin epälooginen, että se vaatisi perustelua.

Mitä puoluetta sitten luonnonsuojelusta erityisesti kiinnostuneet äänestävät? Jotain muuta puoluetta, jolle luonto on fokus?

Kiitos kommentista. Toki vihreät on edelleen se puolue, joka eniten pitää luonnon puolia, mutta tämä tärkeä perusviesti on jäänyt muiden asioiden, kuten arvoliberalistismin ja ruuhkamaksujen ajamisen varjoon. Siksi moni luonnosta kiinnostunut ihminen vierastaa vihreitä, etenkin haja-asutusalueilla asuvat. En väitä, että arvoliberalismi ja ruuhkamaksut olisivat sinänsä huonoja asioita, mutta nykyistä laajemman kannatuksen saamiseksi vihreiden pitäisi vedota enemmän suomalaiskansallisiin luontoarvoihin ja niiden puolustamiseen.

Tutkimustemme mukaan luonto on suomalaisten kansallisen identiteetin tärkein kulmakivi. Sitä voisi hyödyntää kampanjoinnissa vielä nykyistä tehokkaammin, niin johan alkaisi ääniä ropista sellaisiltakin ihmisiltä, jotka eivät näe metsän keskellä asumisessa ja töihin autolla ajamisessa mitään väärää. Nyt tuntuu, että vihreät on liikaa jotakin vastaan - olisi parempi olla jonkin puolesta. Helsingistä puuttuu kunnon kävelykatu. Vihreät voisivat ajaa sellaista.

Kokoomuksella on ainakin kaksi poliitikkoa, jotka ovat vahvasti profiloituneet luonnonsuojelijoina: Sirpa Pietikäinen ja Pertti Salolainen. Tällaisia luonnonsuojelun näkyviä keulakuvia vihreätkin tarvitsisi. Kuka ottaisi sen roolin?

Jouni Pulli 23.10.2012 10:00

Vihreistä on tullut yleispuolue, mutta politiikan sisältö on kovin väritöntä varsinkin muissa kuin juuri niissä vihreissä asioissa. Tällöin äänestäjät suuntaavat kannatuksensa ainakin pääkaupunkiseudulla ehkä mieluummin niille puolueille, jotka ovat joko pidempään kantaneet vastuuta kunnallisista asioista (kok. ja SDP) tai jotka tunnistetaan ehkä protestina nykymenoa vastaan (ps. ja vasemmistoliitto).

Niin, onko kansalla nyt varaa äänestää vihreitä? Mikä on varallisuutemme kestävän kehityksen suhteen juuri nyt?

matti mustonen 23.10.2012 10:01

Ketätpä kannustaa äänestämään puoluetta, joka ajaa vain lisäkustannuksia kaikille vie ihmisiltä ja toiveen ja oikeuden turvata itselleen ja lapisilleen parempi tulevaisuus. Sitähän se talouden tosiasiallinen alasajo merkitsee. Vihreiden keskittämispolitiikka ja kaiken kieltäminen ei vetoa kuin nuoriin ja sellaisiin keksi-ikäisiin=naisiin), joilla elämä on järjestyksessä

heidän omasta näkökulmastaan.

Heikki Sairanen 23.10.2012 10:08

Näin vihreän kunnallisvaaliehdokkaan perspektiivistä tuntuu vielä ihan lupaavalta. On mahdollista, että Helsingissä me otamme turpaan ja muualla kasvatetaan kannatusta vähän. Voi olla, että mediapelissä tämä ei ole hyvä, mutta pitkällä aikavälillä saattaa viedä asioita eteenpäin paljonkin.

Minusta meidän ongelma on ollut yleisen ilmastonmuutoskeskustelun vähyys. On tavallaan totta, että monet puolueet siitä puhuvat, mutta kovin harva on valmis tekoihin. Näitä eroja vaan ei ole päästy esittelemään, koska aiheesta on puhuttu niin kamalan vähän.

Turussa ja Tampereella jonkinlaista pöhinää on sentään syntynyt ratikoista, jotka Vihreät ovat voineet omia kohtuullisen vahvasti itselleen.

Puolueiden pitää saada suomalaisessa keskustelussa luotua keskustelua juuri niistä teemoista, jossa ne ovat jo valmiiksi vahvoja. Tällä hetkellä Demarit hyötyvät siitä, että he pääsevät keskustelemaan sosiaali- ja terveyspalveluista, mikä on teema, jossa moni suomalainen luottaa demariin. Vihreät hyötyisivät siitä, että keskustelu kääntyisi joukkoliikenteeseen tai ilmastonmuutokseen.

Esimerkiksi ruuhkamaksuista on minusta puhuttu aika vähän ainakin täällä Helsingistä kaukana. Se ei siis ole teema, joka kääntää ainakaan koko Suomen puoluekannatusta suuntaan tai toiseen.

Börje Uimonen 23.10.2012 10:17

Noista taistelupareista vihreiden ja vasemmistoliiton välillä on vähiten eroa politiikassaan. Keski-ikäisenä on joskus suuria vaikeuksia tunnistaa nuoruuteni aikaista Vasemmistoliittoa samaksi porukaksi nykyisen kanssa. Osa Wanhan vasemmiston kannattajista on vielä matkassa wanhojen aikojen muistoksi, mutta puolueista Vasemmistoliitto on uudistunut kaikkein eniten ja siirtynyt juuri Vihreiden tontille päin. Presidentinvaaleissakin Haavisto sai melko nopeasti Vasemmistoliiton äänestäjät kelkkaansa, vaikka onkin vihreissä pikemminkin oikean laidan poliitikko.

Vihreillä on varmasti vaikeuksia profiloitumisessa, mutta suurimmat haasteet taitavat olla heikosti organisoituneessa puoluekoneessa. Vihreät on ollut niin kauan mukana, että poliittisen markkinoinnin ammattitaidon ja puolueaktiivien valtakunnallisen organisoinnin luulisi olevan jo selvästi paremmassa kunnossa.

Tämä näkyy kannatuksen keskittymisen suuriin kaupunkeihin, missä puolue saa jonkinlaisen kampanjan aikaiseksi. Muualla on aivan liian autiota.

Assi Kyllönen 23.10.2012 10:18

Olen tähän asti äänestänyt vihreitä, mutta nyt en. Yhtenä syynä tuo jonkun jo mainitsemakin taloudellisten aikojen koveneminen. Mielestäni Helsinki ei voi esim. kasvattaa energiakuluja ideologian takia. Lisäksi kuluneella kaudella vihreät ovat minulle positioituneet vanhojen puistokaupunginosioen puolustajaksi uusien kasvavien asuinalueiden kustannuksella. Paljonkohan napsuu ääniä Arabianrannasta, kun kunnon ulosmenväylä torpattiin suurvoittona, jotta joku Kumpulan pöheikkö säilyy?

Hannu Oskala 23.10.2012 10:29

Hei,

kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta.

Näin aktiivi-vihreänä haluan ensinnäkin kyseenalaistaa koko kysymyksen. Gallup-kannatuksemme on valtakunnallisesti tällä hetkellä ennen kunnallisvaaleja korkeampi kuin koskaan aiemmin. Meillä on myös enemmän ehdokkaita useammassa kunnassa kuin koskaan aikaisemmin. Mikä siis kiikastaa? Ei oikeastaan mikään, eteneminen vaan ei ole samalla tavalla raketinomaista kuin Perussuomalaisilla. Toivottavasti kannatus on toisaalta sitten myös kestävämpää kun toiminta perustuu vahvalle osaamiselle ja ohjelmatyölle.

Sitten, jos hyväksytään kysymyksen perusoletus, tunnistan itse ainakin yhden mediadynamiikkaan liittyvän syyn.

Suomessa, kuten kaikkialla muuallakin maailmassa, liikkuvat äänestäjät ovat ns. poliittista keskustaa. Siksi kaikki suuret puolueet enemmän tai vähemmän tunkevat samalle apajalle. Ja siksi Sdp:n, Kokoomuksen ja Keskustan välisiä eroja saa välillä kaivaa indeksihaarukalla esiin.

Myös me Vihreät olemme siirtyneet "pelkästä luontopuolueesta" "yleispuolueeksi", joka pyrkii, etenkin pääkaupunkiseudulla, kisaamaan näistä poliittisen keskustan liikkuvista äänestäjistä.

Perussuomalaisten tulo poliittisille markkinoille muutti tilannetta. Eduskuntavaaleissa 2011 markkinoimme itseämme typerästi vastavoimana Perussuomalaisille, joka kostautui. Miksi? Yksinkertaisesti siksi että jos asetumme voimakkaasti jonkin poliittisen keskustan ulkopuolella olevan liikkeen vastavoimaksi, työntää se samalla meidät ulos poliittisesta keskustasta.

Ja vaikka me Vihreät olemme kampanjoinnissamme ja toiminnassamme pyrkineet ek-vaalien jälkeen vähentämään ko. vastakkainasettelua, ja varmasti haemme myös yhteistyötä, positioivat useat Perussuomalaiset itsensä meitä vastaan. Tämä hyödyttää heitä itseään ja sen lisäksi se työntää meitä ulos poliittisesta keskustasta, vaikka omat linjauksemme olisivat mitä tahansa.

Jaakko Antila 23.10.2012 10:30

Vihreiden kannatus on kolmessa viimeisimmässä HS-kuntavaaligallupissa elo-syys-lokakuussa ollut 8,6 - 9,0 %. Edellisissä kuntavaaleissa kannatus oli 8,9 % eli suunnilleen samoissa lukemissa. Perussuomalaisten nousu ei siis ole vienyt kannatusta Vihreiltä (toisin kuin muilta puolueilta) suhteessa edellisiin kuntavaaleihin.

Edelliseen puoluevaaliin eli v. 2011 eduskuntavaaleihin verrattuna Vihreiden kannatus on noussut 7,3 %:sta nykyisiin gallluplukemiin. Esimerkiksi Keskustan nousu ek-vaalien historiallisen huonosta 15,8 %:sta HS-galluplukemaan 16,9 % on Vihreiden kannatusnousua pienempi.

Ei ole mitenkään mahdotonta, että edellisiin kuntavaaleihin verrattuna Perussuomalaiset ja Vihreät olisivat ainoat puoleet, jotka nostavat kannatustaan. Ja Vihreät voi olla ainoa puolue, joka nostaa kannatustaan sekä edellisistä kunta- että eduskuntavaaleista. Siinä mielessä kysymys "kiikastamisesta" on hieman outo.

Tapio Peltonen 23.10.2012 10:39

Minusta on sääli että Vihreillä menee niin huonosti juuri nyt, kun Vihreät ovat ainoa puolue, joka ei aja kaupunkirakenteen hajauttamista ja yhteiskunnan rakentamista pelkästään yksityisautoilun varaan.

Vasemmistoliittoa ei voida laskea, koska Vasemmistoliitolle on tärkeämpää julkisen liikenteen lipunhinta kuin sen palvelutaso. Ja edullinen julkinenkin liikenne lisää liikkumista ja vähentää haluja ekotehokkaaseen tiiviiseen rakentamiseen.

Nykyinen linja tulee johtamaan siihen, että veronmaksajien rahat uppoavat moottoritieinfraan. Smith-Polvinen saadaan takaisin 100 kertaa alkuperäistä kalliimpana, kun Helsingin moottoritieverkko rakennetaan tunneleihin (oikeasti sitä ei kyllä rakenneta, kun se maksaa liikaa. Mutta kaikki järkevätkin liikenneinfraratkaisut on sidottu tunnelivisioihin, joten mitään ei tapahdu, ja kaupunkimaisen asutuksen rakentaminen on tässä maassa käytännöllisesti katsoen kielletty.

Lars-Erik Wilskman 23.10.2012 10:40

Minusta on hiukan kummallista verrata Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjaa ja vihreiden nykykannatusta toisiinsa. Haaviston kannatuksessa oli erittäin paljon halua äänestää kokoomustaustaista ehdokasta vastaan, eikä niinkään Haaviston puolesta. Vihreät ovat keski-ikäistyneet, keskiluokkaistuneet ja poliittiselta viestiltään keskinkertaistuneet. Ei siis ihme, että kasvukipuileva osa nuorisosta etsiin uutta poliittista kotia ja löytää sen Arhinmäkeläisestä vasemmistosta. Onneksi tämä on vain äänekäs vähemmistö nuoristamme. Pidän kuitenkin mahdollisena ja jopa jossainmäärin todennäköisenä, että vasemmistoliitto ohittaa vaalikannatuksessa vihreät.

Mitä muihin taistelupareihin tulee, niin kokoomus lyö demarit ja keskusta perussuomalaiset. Tämä käsitys pohjautuu kenttäkoneistojen vahvuuteen, joka nykyisi erityisesti kokoomuksella tuntuu olevan hyvä. Myönnän kuitenkin tämän olevan tällainen etelän asujan näkemys.

Petri Lahesmaa 23.10.2012 10:45

Useiden kaupunkilaisvihreiden vaaliesitteitä ja -sivustoja silmäillessä käväisee mielessä, että ollaanko tässä valitsemassa liikennesuunnittelun konsultteja vai kaupunginvaltuutettuja.

Joukkoliikenne, ratikat, pyörätiet ja liikennesuunnittelu ovat tavattoman tärkeitä, niistähän valtuutetut päättävät. Kuva vihreiden kiinnostuksen kohteista jää kuitenkin kovin kapea-alaiseksi. Voisin ajatella, että esim. vanhusten kotipalveluiden kehittämisestä huolestunut äänestäjä ei ihan ensimmäisenä koe vihreiden avauksia itselleen läheiseksi.

Heikki Sairanen 23.10.2012 10:46

@Juho Rahkonen: Haaste luonnonsuojeluasioissa on se, ettei niillä juurikaan näytä saavan medianäkyvyyttä. Puoluehan on puhunut luonnonsuojelusta oikeastaan huomattavan paljon aiempaan verrattuna ympäristöministeripaikan vuoksi.

Osittain tätä keskustelua on käyty esimerkiksi turpeen kohdalla. Ihmiset eivät vaan ihan täysin tajua, miten kovaa ja kovia statementejä vaikka turpeesta luopuminen oikeasti on luonnon tai ilmaston kannalta eikä toisaalta myöskään sitä, miten selvä arvovalinta talouden ja luonnon välillä tässä kysymyksessä oikeasti on.

Voi olla, että luonnonsuojelunörteillä on kuitenkin vähän erilainen luontosuhde kuin tavallisella suomalaisella ja tämä vaikeuttaa hyvän viestinnän tekemistä.

Väitän, että luonnonsuojelun esiinnostaminen on oikeasti vahvasti ongelmallista nimenomaan mediafiltterin vuoksi tällä hetkellä. Jos puhutaan luonnosta, mutta lehdistö ei kirjoita, puhuttiinko silloin oikeasti luonnosta? Saatat kuitenkin olla oikeassa, että ei ehkä vedota sellaiseen luontoon, mitä suomalaiset mökeillään rakastavat tarpeeksi.

Joni Pelkonen 23.10.2012 10:55

Vihreät ovat tähän asti voineet kertoa että eivät ole oikealla eivätkä vasemmalla vaan edellä.

Mutta nyt muut ovat ottaneet kiinni.

Toki Vihreillä on vielä annettavaa, ihmiset saisivat esimerkiksi olla palon nykyistä huolestuneempia politiikassa rehottavasta korruptiosta johon Vihreät eivät ilmeisesti ole sekaantuneet, ehkä siksikin että heillä ei ole ollut suurten kaupunkien ulkopuolella sellaista valtaa joka rahamiehiä kiinnostaisi.

Vihreät olivat myös pienen ryhmän muodostama varsin puhtaan idealistinen puolue. Jäseniä puolueella oli viime vuosiin saakka vain tuhatkunta. Valitettavasti tämä on nyt katoamassa kun puolue on saanut paljon uusia jäseniä, joista huomattavalla osalla idealismi on varsin heikoissa kantimissa, suurempana houkuttimena äänestäjiä karkottava vallanhalu.

Idealistinen pieni puolue on muuttumassa tavalliseksi puolueeksi, jolla ei enää raflaavaa sanomaa. Tämä näkyy siitäkin, että ainoa puolue joka viitsii Vihreitä vastustaa, on oikeistoradikaalipuolue Perussuomalaiset.

Antti Liikkanen 23.10.2012 10:57

EU- ja valtakunnan politiikassa vihreistä on tullut vanha puolue, joka pelaa enemmän kuin heidän äänestäjiensä mielestä olisi kohtuullista saati sallitua.

Sama koskenee metropoliseudun politiikkaa, jossa Saurin johdolla kyky kantaa "white tie" ja "black tie" on isompi kuin kyky kestää pässinpökkimästä tehdyn villapaidan kutittavaa vaikutusta herkkään tsädiläis-ihoon.

Perifeerisemmissä kunnissa vihreät ovat aivan yhtä änkyröitä kuin ovat aina olleet, mutta siellä se rooli on varattu kommunisteille ja nyttemmin perussuomalaisille.

Ei ole sijaa, johon vihreä Ode tai Hautala nyt päänsä laskisi, muista vähän merkityksettömämmistä puhumattakaan

Teemu Pyyluoma 23.10.2012 10:57

Liittyen galluppeihin, niin mielenkiintoisempi kysymys on että miksi luvut ovat eri gallupeissa niin erillaisia, ja päivän kysymykseen liittyen varsinkin Vihreille? Sinänsä tuo on toki totta että ympäristöarvoilla on taipumus jäädä taka-alalle vaikeina aikoina.

Helsingissä kuitenkin Vihreidenkin kohdalla kysymys on minusta siitä että helsinkiläisen vaalikamppailun erityispiirre on ettei sitä ole. Vedäpä tavan kadunmiestä hihasta ja kysy mistä näistä vaaleissa on kyse ja mitä puolueet ovat siitä mieltä? Tuo suosii puolueita joilla on vakiintunut äänestäjäkunta, varsinkin Kokoomusta, ja se että Kokoomus vetää hyvin matalan profiilin kamppanjaa tuskin on sattumaa.

Hauska juttu muuten tuo ruuhkamaksu: Kysymyksessä on maksujärjestely joka helpottaisi autoilijan elämää vähentämällä ruuhkia. Olen jokusen kerran vihreille tutuille tokaissut, että kun tuo nyt ei ole teidän ydinäänestäjäkuntaa, niin miksi juuri teidän pitää tätä ajaa? Ja vastaus on että kun se on yleishyvä ja järkevä ratkaisu. Jännä puolue.

Pirjo Valta 23.10.2012 11:12

Vihreät ovat niin elitistisiä!

Kaltaiseni lähiössä asuva kunnan viranhaltija, jonka palkka ja aika ei riitä moneen ulkomailla matkaan vuodessa, kaiken maailman ekotuotteisiin, valistuneisiin kulttuuririentoihin ja kahvila-aamiaisiin on cityvihreän silmissä aina jotain vähän tyhmempää ja yksinkertaisempaa. Ja teen sentään vaativaa ja yhteiskunnallisesti merkittävää työtä sosiaalialalla.

Vihreillä on luja usko siihen, että heillä on ylempää tietoa kaikesta. Alkuvaiheessa vihreät kykenivät vielä dialogiin, nyt heidän maailmansa on niin valmis ettei mistään yhteiskunnallisesti tärkeästä kannata keskustelemaan ryhtyä.

Suhde kuluttamiseenkin on tullut ihan kieroksi. Mitä enemmän markkinoille on tullut ekotuotteita sitä olennaisemmaksi niiden hankinta on tullut; sillä ei ole enää väliä tarvitseeko tavaraa vai ei. Aikoinaan vastuttettiin turhaa kuluttamista, nyt hyvän ihmisen muka tunnistaa siitä miten paljon hän on haalinut hyvää tavaraa ympärilleen.

Tatu Ahponen 23.10.2012 11:26

Heikki: En ole nähnyt kyllä erityisesti Helsingin ulkopuolisiakaan gallupeja joissa Vihreät olisivat olennaisen suuressa nousussa. Esimerkiksi uudessa Oulussa Vihreiden kannatus on melkein puolittumassa, jos verrataan Uuden Oulun nyt muodostavien kuntien v. 2008 yhteiskannatusta tämänhetkiseen gallupkannatukseen: http://leskinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/121864-luvassa-vihrea-romahdus-oulussa#comment-1782831

Sanoisin, että Vihreissä oli pyrkimyksiä irrottautua perinteisestä Soininvaara-sosiologisesta moodista jossa Vihreiden nousu on yksinkertaisesti fukuyamalaisessa liberalismin voittokulun hengessä väistämätöntä ja tulevaisuudessa Kokoomus ja Vihreät tulevat olemaan suurimmat puolueet koska nyt vaan ovat, mutta Haaviston hyvä presidentinvaalimenestys tuntui katkaisevan tämän keskustelun ja siirtävän sen takaisin väistämättömyysmoodiin. Laskuahan siitä tulee jos olettaa että historiallinen väistämättömyys hoitaa hommat kotiin.

Toinen juttu on sitten tietysti talouskriisin jatkuminen, joka on eri puolella Eurooppaa tehnyt sosialismista ja nationalismista eri maissa uudestaan voimakkaita liikkeitä ja vähentänyt sen liberalismin suosiota, johon Vihreätkin nykyisin perustuvat. Kun talouskriisi jyllää, monet Vihreiden kannattamat asiat alkavatkin tuntua näpertelyltä, olivat ne sitten sitä tai eivät.

Marko Latvanen 23.10.2012 11:42

Oikeansuuntaista analyysiä aiemmissa kommenteisssa. Itse pidän suurimpana ongelmana tiettyä valjuutta ja sisäsiisteyttä, joka hiipi vihreisiin sen yleispuoleeksi asettumisen myötä. Kun PS rähisee, Keskusta opponoi, SDP ja Kok käyvät näyttävää kädenvääntöä ykköspuolueen paikasta ja Vasuritkin ovat ärhkäkoityneet Arhinmäen johdolla, vihreät liukuvat johonkin hiljaiseen vähemmistöön. Ja kyllähän sen ympäristöteeman muuttuminen puolueiden yhteiseksi omaisuudeksi vaikuttaa - vaikka teeman variaatioita onkin sitten kovin erilaisia.

Jotenkin on oireellista, että puolue, jonka kannattajakunnan profiili on koulutetuinta kaikista puolueista, tavallaan vaikenee. Ikään kuin sellainen akateemisen korrekti "kyllä, mutta toisaalta" -pyörittely veisi terän sellaiselta poliittiselta äänenkäytöltä, jota puolue kuin puolue tarvitsee noustakseen kunnolla esiin. Vihreitä hihhuleina tai vouhkaajina pitävät ovat erityisesti tässä suhteessa melkoisen sivuraiteella, koska ongelma on lähinnä päinvastainen.

Tämä saattaa liittyä aiemman kommentoijan havaintoon puoluekoneiston tehottomuudesta: vihreällä kentällä yhtenäistä masiinaa ei niin vain saada käyntiin kun jokainen tuumailee itse. Taitaa muuten olla arvoliberaaleille yhteinen pulma, myös USA:ssa se laita on aina ollut jokseenkin vaisu äänekääseen ja yhtenäisempään konservatiivisiipeen verrattuna.

Kysymys vihreän agendan eurohinnasta on sillä tavoin ongelmallinen, että juuri tässä hetkessä kaikkine isoine kriiseineen sitä on varmasti vaikea saada läpi tai edes kuulluksi. Mutta on vaikea ajatella, etteikö siirtyminen esim. paljon energiatehokkaampaan rakentamiseen ole tulevaisuudessa edessä joka tapauksessa, ja investointeja se silloinkin vaatii. Ehkä nämä asiat vain kypsyvät ajallaan ja liika hoputus ei palvele asian ajamista.

Pertti Rinne 23.10.2012 11:48

Vihreillä kiikastaa uudelleen pintaan noussut fundamentalistisuus, 70-lukulainen Koijärvi-asenne luontokysymyksissä sekä ruuhkamaksut ja enemmistö-ryläisyys.

Näillä asenteilla vihreät tulppaavat itseltään mahdollisuuden saada liberaalia kannatusta sekä oikealta että vasemmalta.

Juho Romakkaniemi 23.10.2012 12:13

Hyvä Unski,

en nyt lähde arvioimaan Vihreiden poliiikan sisältöä, mutta näin poliittisen filosofian tutkimusta tehneenä Janne Järvisen kommentti Kokoomuksen muuttumisesta selvästi sosiaaliliberaalimmaksi (joka on siis suomalaisessa nelikentässä siellä liberaali-liberaali alakvartaalissa) ja Börje Uimosen kommentti Vasemmistoliitosn profiloitumisesta punavihreiksi kertovat hyvin uskottavasti siitä, että pelitila on pienentynyt. Tämän kun yhdistää Juho Rahkosen huomioon siitä, että perussuomalaisia lukuunottamatta kaikki jakavat huolen ilmastonmuuoksesta, jolloin kysymys kuuluu kenen keinoilla hiilidioksidipäästöjä vähennetään tehokkaimmin, niin nämä kehityskulut kokonaisuudessaan antanevat osviittaa kysymykseesi.

Eniten minua vanhana Perässähiihtäjän vakiokommentaattorina kiinnostaa kuitenkin se, miten nämä kannatustutkimustulokset korreloivat tällä kertaa itse äänestystulokseen. Vihreäthän ovat perinteisesti saaneet aina vaaleissa gallupeja heikomman kannatuksen. Ja perussuomalaisten korjauskertoimien pitäisi nyt olla kohdallaan. Myös viime päivien toisistaan suuresti poikkeavat kannatusmittaukset mietityttävät. Itse seuraan näitä vaaleja ensi kertaa kauempaa, poissa maastakin. Se ehkä lisää objektiivisuutta, mutta on toisaalta poissa siitä "perstuntumasta", jonka kampanjakentillä liikkumisesta saa.

Tuomo Kokko 23.10.2012 12:50

Jaa että mikä vihreillä kiikastaa? Perässähiihtäjälle suosittelen Unto Hämäläisen kirjoittamaa katsausta viime sunnuntain Hesarissa, jossa annetaan järkeenkäypä selitys.

Vihreiltä puuttuu nykyään uutuudenviehätys. Kuinka sitä voisi ollakaan, kun eturivin poliitikot Haavistosta Hassiin on jo nähty moneen kertaan monissa tehtävissä? Keski-ikäistyneet Brax ja Hautala jäävät myös ikään kuin jalkoihin, kun vertailu tehdään vaikkapa demarien naiskaartiin. Osmo Soininvaara tuo mieleen pikemminkin kansallisfilosofin kuin uudistavan voiman. Ville Niinistön puheenjohtajuus on ehdottomasti oikeansuuntainen yritys, mutta se ei näytä riittävän.

Siinä missä vihreät vaikuttavat jämähtäneeltä eliitiltä, hallitsevat Vasemmistoliiton ministerit julkisuutta nuorina "pahiksina". Arhinmäen ja Kyllösen puolueessa - perussuomalaisten ohella - nuori kapinallisuus elää tätä nykyä vahvimmin.

Kirsi Louhelainen, Espoo, 406 23.10.2012 12:58

Perässähiihtäjän kysymys on hieman erikoisesti muotoiltu: Haaviston kampanja ja suosio oli hienoa ja toi esille asioita, joita nyky-Suomessa tarvitaan eli yhteistyötä ja välittämistä, mutta kuten muutkin ovat blogiin jo kommentoineet, presidentinvaaleilla ei ole suoraa korrelaatiota kunnallisvaalitulokseen.

Mitä yleisiin äänimääriin tulee, Espoossa Vihreiden on ennustettu lievästi kasvattavan äänimääriään, joten tässäkään on vaikea nähdä mitään kirjoittajan ehdottamaa 'ongelmaa'. Erityisesti vertailut Vasemmistoliittoon jonkin verran ontuvat: Vihreät ovat monissa peruskysymyksissä vahvasti eri mieltä Vasemmistoliiton kanssa. Tässä toki kommunikaatiota voisi entisestään parantaa, sillä joissain tapauksissa Vihreät ja Vasemmistoliitto kannattavat samankuuloisia asioita mutta käytännön toteutus on täysin erilainen. Nämä erot näkyvät parhaiten mm. perustulon kohdalla: Vasemmistoliitolla on utopistisia ajatuksia ilmaisesta rahasta kaikille, Vihreillä keskitytään siihen että pienillä muutoksilla ja verrattain pienellä tuella päästään eroon tuloloukuista ja helpotetaan työllistymistä sekä vähennetään kalliin pitkäaikaistyöttömyyden riskiä. Vihreillä tavoitteena on nimenomaan byrokratian vähentäminen sekä sen mukanaan tuomien tarpeettomien kustannusten vähentäminen.

Pääkaupunkiseudun Vihreillä kantavina kunnallisvaalien teemoina ovat peruspalvelujen säilyttäminen, kuntarakenteiden miettiminen uusiksi ennen kaikkea siten, että byrokratiaa ei lisätä sekä kaupunkisuunnittelu, jossa VIhreistä löytyy puolueista eniten asiantuntemusta ja innostusta. Vihreissä kaupunkisuunnittelua katsotaan kokonaisuutena, tavoitteena kaupunki jossa liikkumistarve on palvelurakenteen ansiosta vähäisempi, joukkoliikenne toimivaa ja kaavoitus palvelee ihmisten tarpeita.

Jussi Jalonen 23.10.2012 13:07

Presidentinvaaleista kun nyt oli puhe, niin viimeistään nyt pitäisi olla selvää että edelliset valtionpäämiehen vaalit eivät olleet yhtään minkäänlainen osoittaja puolueiden tulevasta menestyksestä. Vuoden 2006 presidentinvaaleilla oli vielä sisäpoliittista merkitystä. Keskustan ja Kokoomuksen yhteistyö toisella kierroksella enteili vuoden 2007 porvariyhteistyötä, ja Soinin hyvä äänisaalis ennakoi Perussuomalaisten läpilyöntiä vuonna 2008.

Tällä kertaa lopputulokset olivat täysin ennakkotulosten vastaisia. Presidentinvaaleissa surkeasti menestynyt SDP onnistui hallituspolitiikkansa turvin kampeamaan kannatuksensa hyvään nousuun. Arhinmäki sai presidentinvaaleissa yhdentekevän tuloksen, mutta Vasemmistoliiton kannatus saattaa hieman kohota suurissa kaupungeissa. Keskusta sai mainion tuloksen, mutta puolue alkoi kompastella kun Väyrynen päättikin presidentinvaalien suorituksestaan riemastuneena lähteä puoluejohtajakisaan; tämä aiheutti johtajatyhjiön, josta on toivuttu vasta nyt. Niinistö voitti vaalit, mutta Kokoomus yskähtelee. Soini hävisi vaalit nöyryyttävästi, mutta kuntajytky on tulossa; ja Vihreät tekivät rakettimaisen nousun, mutta kuntavaalikannatus sakkaa aivan helvetisti niin Helsingissä kuin Oulussakin.

Sanoisin, että eipä tässä mistään sen kummemmasta ole kysymys kuin että Vihreille meni presidentinvaalien hyvä tulos hieman päähän. Viime vuoden vaalitappion jälkeen puolueessa oli havaittavissa jo pyrkimystä itsekritiikkiin, mutta Haavisto-huuma peitti tämän kaiken alleen. Nyt siitä itsetutkiskelun katkeamisesta maksetaan sitten kunnallisella tasolla kovaa laskua. Perussuomalaisilla tulee olemaan edessä sama tilanne; presidentinvaalien jälkeen puolueen sisällä oli nousussa kova kritiikki, mutta edessä häämöttävän kuntajytkyn sokaistua silmät sekin on jo täysin unohtunut. Ellei kehitystä oikaista, niin tilinteko lienee edessä kahden ja puolen vuoden päästä.

Toinen syy Vihreiden piiputtamiseen on omasta mielestäni se, että perinteinen jako oikeiston, vasemmiston ja keskustan välillä on yhä erittäin relevantti tässä maassa. Äänestäjät kiinnittävät siihen huomiota, ja nuorisobarometrissä sekä muissa tutkimuksissa näkyy että kyseessä on hyvin keskeinen jaottelu, jonka kautta ihmiset määrittävät poliittista kenttää. Vihreät ovat nimenomaan se puolue, joka on pyrkinyt luovimaan ikään kuin tämä jaottelu olisi jo aikansa elänyt. Tasaisin väliajoin Vihreät ovat myös korostaneet jopa arvopolitiikkaan pohjaavan vanhoillisuuden ja vapaamielisyyden välisen vastakkainasettelun suurempaa merkitystä, ja muutenkin tuoneet julki pitävänsä oikeisto-vasemmisto-jaottelua auttamattoman vanhanaikaisena.

Tämän seurauksena ei ole yllättävää, että heidän profiilinsa on epäselvä, ja he näyttäytyvät katsantokannasta riippuen milloin oikealle, milloin vasempaan päin kallellaan olevilta. Vihreät eivät ole pyrkineet omaksumaan itselleen selkeää roolia edes keskiryhmiin kuuluvana puolueena, joten puolueen identiteetti on väistämättä ollut hakusessa. Ei ole mikään ihme, että vaikkapa Helsingin Sanomien nelikenttätutkimuksen jälkeen Jukka Relander katsoi sen todistavan puolueen "vasemmistoliberaaliksi", siinä missä Ville Niinistö näki sen osoituksena puolueen "keskustaliberaalista" olemuksesta. Kumpi se nyt sitten lieneekään. Paradoksaalista toki on sekin, että vaikka Vihreät saarnaavat oikeisto-vasemmisto-jaottelun vanhanaikaisuutta, he käyttävät sitä kuitenkin itse aina kun heille niin sopii.

Toisin sanoen, liikkuva äänestäjä ei edelleenkään oikein kykene saamaan kiinni siitä, mitä Vihreät oikeastaan ovat? "Niin, nehän ovat niitä pyöräileviä helsinkiläisiä kasvissyöjiä" tuntuu olevan yksi mahdollinen kiintopiste -- ja sehän luo väistämättä täysin identiteettipoliittisen vaikutelman. Toinen kiintopiste taas on Soininvaaran kolea teknokratia. Se ei ainakaan paranna asiaa, koska Suomessa ei ole juuri koskaan lämmetty aatteettomalle virkamiespolitiikalle.

Mitä taas tulee ympäristöön ja arvoliberalismiin, niin niitä on tarjolla muissakin puolueissa. Vihreiden markkinoima politiikka, jossa asetutaan tarkoitukselliseti poliittista jakolinjaa ympäröivälle kehälle, on ajat sitten muuttunut eräänlaiseksi identiteettipoliittiseksi umpikujaksi. Äänestäjien huomattava osa odottaa puolueen tunnustavan kunnolla väriä. Aatteellisuutta ja selkeitä linjanvetoja toivotaan myös muissakin kuin luonnonsuojeluun ja vähemmistöjen oikeuksiin liittyvissä asioissa. Näitä asioita korostavia henkilöitä on ehdokkaina sosialidemokraattien, Vasemmistoliiton ja Kokoomuksenkin listoilla, ja näillä perinteisillä puolueilla on valtteinaan myös aito aatteellisuus, joka näkyy kautta linjan.

Ilpo Haalisto 23.10.2012 13:25

Vihreät syyllistyivät eduskuntavaaleissa perussuomalaisten mollaamiseen absurdein väittein, mikä päinvastoin nosti median mielenkiintoa perussuomalaisiin. Hautala ja Soininvaara sivuavat perussuomalaisten EU:n toteuttaman politiikan mielekkyyden arviointia, mikä sataa taas Jytkyn laariin: - Näinhän Soini jo vuosi sitten sanoi... Vihreät ovat tulleet kiltimmiksi ja realistisemmiksi myös sen suhteen että he eivät voi pärjätä Kokoomus-Demari-akselille. Moni vihreä toiminnan aktiivi onkin mennyt sähäkämpään perussuomalaisten leiriin, koska siellä sattuu ja tapahtuu sekä perussuomalaiset toteuttavat kestävän kehityksen arvopohjaa. Maaseudulla vihreät ovat antaneet periksi ja valtuustojen nousevilla paikoilla nähdäänkin perussuomalaiset. Vihreiden kauhistuksena hienostolähiö Grangulla-Kauniaisissakin on nyt viisi vihreää perussuomalaista ehdokasta, joista nimekkäimmät moniotteluiden suomenmestarit Tapio Panttila ja juridiikan huippuammattilainen Taisto Miettinen, joka on todistetusti maailman kovakuntoisin mies eukonkannossa ja muissa fyysisesti äärimmäistä kuntoa vaativissa lajeissa. Vihreät ovat menettäneet täten tärkeällä pääkaupunkialueellaan kannatustaan. Heistä on tullut elitistisen mukavuudenhaluisia.

Joni Pelkonen 23.10.2012 13:36

"Pääkaupunkiseudun Vihreillä kantavina kunnallisvaalien teemoina ovat peruspalvelujen säilyttäminen, kuntarakenteiden miettiminen uusiksi ennen kaikkea siten, että byrokratiaa ei lisätä sekä kaupunkisuunnittelu"

Miten vihreät aikovat erottautua muista puolueista? Vaikuttaa siltä että edes yritystä erottautua muista ei Vihreillä enää ole. Noista teemoista kiinnostunut voisi yhtä hyvin äänestää vaikka Perussuomalaisia. Pääkaupunkiseudun Vihreisiin pesiytynyt merkillinen konservatismilta haiskahtava "keskustaäänestäjien" (lue: entisiä vihreiden kannattajia konservatiivisempien) houkuttelu ei todellakaan ole viisas linja, sillä sen tekevät demarit ja kokoomus huomattavasti uskottavammin.

Timo Laaninen 23.10.2012 13:39

Lisään aiempiin arvioihin vain yhden näkökulman täältä keskustan vinkkelistä.

Yksi syy vihreiden vaikeuksiin on puolueen oma päätös lähteä mukaan Kataisen hallitukseen keväällä 2011. Samalla puolue nimenomaisesti torjui mahdollisuuden jatkaa hallitusyhteistyötä keskustan kanssa. Tarjollahan oli sellainenkin vaihtoehto, että vihreät olisivat lähteneet mukaan kokoomuksen, keskustan, RKP:n ja kristillisdemokraattien muodostamaan hallitukseen. Sen enemmistö olisi ollut hyvin niukka, mutta samalla vihreät olisivat päässeet vaa'ankielen asemaan.

Nykyisessä kuuden puolueen hallituksessa vihreiden asema on käynyt ahtaaksi siten kuin muut kommentaattorit ovat kuvanneet. Vihreät ovat profiloituneet oikeastaan vain hallituksen keskittämispolitiikan aktiivisina tukijoina yhdyskuntarakenteen tiivistämisen nimissä. Tämä on nostanut uudelleen vihreille sen muurin maakuntiin ja maaseudulle päin, jota Pekka Haavisto pystyi jo viime talvena horjuttamaan.

Pentti Kangasluoma 23.10.2012 13:43

Muistan kun ensi kerran vihersin. Äänekoskella luin että tehdas

laskee jätettä, alapuolella mökkiasukkaat alkoi porukalla moittia. Tästä kaikesta on jo aikaa. Silloin ajattelin että luonnonsuojelijat oikeassa, vesiä ei saa saastuttaa.

Heidän monet tempauksessa herättivät, myös maailmanlaajuisesti, halun - voi kun saisi olla mukana. En vain sattunut törmäämään sopivaan porukkaan.

Itse muistan senkun nousi vastarinta, Vuotosta ja Kollajan tekoaltaita ei voi rakentaa, kun vihreät pistää vastaan.Herra jumala, emme voi ottaa omaa vesivoimaa energiakäyttöön.

Kehitysapu,sekin voi mennä harakoille, rosvopääiköiden taskuun. Näitä kysymyksiä moni esittää.

Juho Romakkaniemi 23.10.2012 14:30

Kuten moni minut tunteva tietää, olen näistä kannatusmittauksista ollut aina erityisen kiinnostunut, eli:

Hannu Oskala kirjoittaa näin:

"Näin aktiivi-vihreänä haluan ensinnäkin kyseenalaistaa koko kysymyksen. Gallup-kannatuksemme on valtakunnallisesti tällä hetkellä ennen kunnallisvaaleja korkeampi kuin koskaan aiemmin."

Mihinkähän tämä käsitys aiempaa korkeammasta Gallup-kannatuksesta perustuu? Ohessa Taloustutkimuksen kannatusarviot elo-syys-lokakuilta kunnallisvaalivuosilta 2000, 2004, 2008 ja 2012, sekä = merkin jälkeen vihreiden valitulos:

2000 12,1 - 12,3 - 12,0 = 7,7

2004 9,6 - 9,8 - 9,3 = 7,4

2008 9,7 - 10,2 - 9,7 = 8,9

Viitaten Oskalan arvioon, niin nyt vihreiden gallup-kannatus on ollut ainakin minun löytmäni tilastoaineiston mukaan matalampaa kuin aikaisempien kunnallisvaalien alla 2000-luvulla. Toisaalta tuo "gallupheitto" on myös vaaleista toiseen hieman pienentynyt, mutta esimerkiksi viime vuoden eduskuntavaalien alla Taloustutkimus mittasi sekä maalis- että huhtikuussa vihreille 9,0 prosentin kannatuksen, mutta vaalitulos oli 7,3

Osaisikohan kaimani Taloustutkimukselta valottaa tätä hieman enemmän?

Markus Bunders 23.10.2012 14:37

Pekka Haavisto sai toisella kierroksella hyvin tarkkaan saman verran ääniä kuin SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät vajaata vuotta aiemmin eduskuntavaaleissa. Pekka Haaviston osuus äänistä oli merkittävästi huonompi kuin aiempien kolmen presidentivaalin kakkosen, jotka kaikki tulivat eri puolueista.

Oma tulkintani on tästä se, että Pekka Haaviston vihreys (ja muut erityistekijät, kuten homoseksuaalisuus) olivat hänelle rasite ja siten vihreät eivät sinänsä saaneet presidentinvaaleissa uusia äänestäjiä. Pekka Haavisto keräsi Sauli Niinistön ei-äänet, mutta ei sitten juuri muita.

Tältä pohjalta ei siis ole yllätys, ettei vihreiden kannatus poikkea nyt pitkän ajan keskiarvostaan.

Vihreiden kannatuksen absoluuttista tasoa voi tarkastella monesta vinkkelistä. Empiirisesti näyttää kuitenkin selvältä, että kannatus saturoitui nykyiselle tasolleen jo vuosia sitten, kuten muidenkin vakiintuneiden puolueiden.

Marko Kivelä 23.10.2012 14:40

Vastauksia lukiessani ei voi muuta kuin todeta, että meidän viestinnässämme on vielä selvästi jotain vialla. Mutta näkyy se laajemminkin. Vihreitä syytetään kovin usein täsmälleen vastakkaisista syistä. Välillä olemme kokoomuksen puisto-osastoa ja välillä äärivasemmistoa. Välillä meuhkaamme liikaa sosiaalisista asioista unohtaen luonnon ja välillä päin vastoin.

Tuo on tavallaan ymmärrettävää, sillä vihreät ovat harvinaisen moniarvoinen puolue jossa ei juurikaan ole puoluekuria. Ja siitä helposti syntyy epämääräinen vaikutelma. Toisaalta se on myös vihreiden kannalta vahvuus, mutta sen "myyminen" ei oikein ole onnistunut.

Mutta samalla täytyy kyllä nostaa esille se, että vihreiden kriisi on kyllä paljon vähemmän todellinen kuin mitä monet näyttävät kuvittelevan. Nykykannatuksella olemme hyvin lähellä vihreiden kaikkien aikojen kuntavaalitulosta ja lienemme perussuomalaisten lisäksi ainoa joka todellisuudessa nostaa valtuutettujensa määrää. Itse asiassa pidän tätä "huolta" vihreiden tilasta aika pitkälti vain osoituksena siitä, kuinka hyvin perussuomalainen vihreitä koskeva retoriikka on purrut. Toki näyttää siltä, että merkittäviäkin alueellisia kannatusmuutoksia saattaa olla luvassa - kumpaankin suuntaan ja siinä nimenomaan Helsingin tilanne taitaa ylikorostua kohtuuttomasti.

Marita Salenius 23.10.2012 14:59

Siinä missä Keskusta on ns. maalaisten puolue, niin Vihreät tallaa etupäässä kaupunkien katuja. Maaseudulla tämä "vihreys" on heti ja suoraan jonkin asian ytimessä, jossa käy juuri niin, että kun kumarrat tuohon suuntaan, niin väistämättä pyllistät sinne toisaalle.

Jos paikallinen Vihreiden ehdokas täällä sanoo panevansa kapuloita turvetuotuotannon rattaisiin, niin samalla hän naulaa itsensä paikallisten koneyrittäjien muistitauluun, jossa luetellaan pienyrittämisen suurimmat uhkat ja esteet.

Vihreät on niin leimallisesti luontopuolue, että koskaan ei tule edes ajateltua, jotta onko puolueella joku puolueohjelmakin. Ennen puhuttiin viljelijän vihollisesta numero 1 - vasemmisto. Mutta nyt se on Vihreät. Eikä välttämättä siksi, että ajavat luonnonsuojelullisia asioita ja toitottavat sievistellen liian myöhään kotimaisesta luomutuotannosta, vaan siksi, että mitään todellista vaihtoehtoa heillä ei ole esittää maaseutuyrittäjän elannoksi.

Maaseudulla Vihreät on enemmän kuin huonossa huudossa. " Ne on niitä luontohihhuleita ja kettutyttöjä, jotka tosipaikan tullen eksyy ensimmäiseen metsälöön" - kuten täällä päin herkästi sanotaan.

Nykyään koko vasemmisto on jotenkin neutraalimpi ajatuksen kohde, johtuen ehkä ruuantuotannon ja tähän liittyvän teollisuuden kohtalonyhteydestä.

Jussi Jalonen 23.10.2012 16:03

Puoluesihteeri Laanisen kommenttiin totean itsekin Keskustan jäsenkirjan omaavana, että Vihreiden päätös jättää väliin tuo esitetty 104 kansanedustajan kehnoon enemmistöön pohjaava hallitusratkaisu oli kyllä heidän itsensä kannalta täysin oikea.

Vihreillä ehkä menee huonosti nyt, mutta sopii kysyä kuinka huonosti heillä menisi, jos puolue olisi ollut tappiollisten vaalien jälkeen mukana hallituksessa, joka olisi käytännössä ollut vain aiemman vaaleissa tappion kärsineen sinivihreän hallituksen kopio, kristillisdemokraateilla paikattuna. Huomattava osa äänestäjistä olisi todennäköisesti hyvällä syyllä suhtautunut jyrkän kielteisesti moiseen vaalitulokselle täysin vastakkaiseen hallituskokoonpanoon. Hämmästelisin itse asiassa, jos moinen hallitus olisi vielä pystyssä.

Enpä kyllä usko, että Keskustakaan oli enää moista vaihtoehtoa harkitsemassa. Puolue lähti neuvotteluihin asettaen ehdoksi sen, että Perussuomalaiset tulevat mukaan. Siinä vaiheessa kun Kataisen, Kiviniemen ja Soinin neuvottelu kariutui, ehätti tuo Laanisen kuvailema hallitusvaihtoehto olla muutenkin esillä muistaakseni vain yhden ohimenevän iltapäivän -- siis sen samaisen jolloin Vihreät luopuivat.

Aku Talikka 23.10.2012 17:04

Vaaligallupit heittelevät, mutta niin Vihreillä kuin Perussuomalaisilla on paljon piilevää kannatusta.

Tahtoisin oikaista ylläolevista kommenteista pari asiaa. Vihreät eivät ole elitistisiä, vaikka muutamat johtohenkilöt voivatkin olla. Meillä on esimerkiksi monia lähihoitaja- ja duunariehdokkaita.

Vihreät ovat myös maaseudulle hyvä puolue. Siitä on osoituksena Vihreiden maaseutuohjelma ja valtakunnallinen yhdistys Maaseutu- ja erävihreät:

http://www.maaseutujaeravihreat.fi/kunnallisvaalit-2012/vaaliohjelma/

(http://www.maaseutujaeravihreat.fi/kunnallisvaalit-2012/vaaliohjelma/)

Ville Niinistön linjausten mukaisesti maaseudulla autoilua on tuettava esimerkiksi verohelpotuksin.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että on myös kymmeniä vihreitä naismetsästäjiä.

Vihreät ovat myös koulutetuin puolue:

http://tiedepuolue.fi/

Kuntatasolla puolueiden sisällä on monesti enemmän eroa kuin puolueiden välillä. Esimerkiksi itse olen melko lähellä perussuomalaisia, vaikka olenkin ehdolla vihreissä. Arvostan perussuomalaisia - he ovat saaneet ihmiset jälleen kiinnostumaan politiikasta. Toivottavasti he voivat vielä luoda uskoa epäilijöihinkin, että politiikalla on väliä.

Anna Mikkola 23.10.2012 17:39

Minulla ei ole paljoakaan huomautettavaa täällä jo esiin nostettuihin seikkoihin. Niitä ovat Vihreiden hallitukseen lähteminen suuresta tappiosta huolimatta, haahuilu välillä vasemmalla ja välillä oikealla, eduskuntavaalitappion seurauksena alkaneen itsetutkiskelun keskeytyminen Haavisto-huumaan, itsensä umpikujaan ajaminen identiteettipolitiikkaan keskittymällä ja niin edespäin.

Vihreät oli aiemmin jotenkin helppo puolue äänestää. Iloisia, nuorehkoja ihmisiä jotka irrottivat itsensä perinteisistä jakolinjoista ja omasivat kivoja luontoarvoja ja jotka kaikin puolin vaikuttivat tulevaisuuden suunnalta. Väitän, että nykyisissä gallupeissa näkyy se, että Vihreät ovat lopettaneet olemasta tällainen helppo puolue.

Ovet he edelleen iloisia ja nuorehkoja, mutta irrottauminen perinteisestä tavasta hahmottaa politiikkaa näyttäytyy helposti naiivina idealismina ja jopa typeryytenä. Vuosikausien tolkuttamisesta huolimatta oikeisto ja vasemmisto eivät ole kadonneet Suomesta, eivätkä näytä olevan katoamassa.

Kivat luontoarvot ovat jääneet taka-alalle, ja on pyritty siirtymään täällä jo jonkun Vihreän mainitsemalle urbaanille edistyslinjalle; toisin sanoen porvarilliseksi liberaaliksi kaupunkipuolueeksi. Se näkyy aivan käytännössäkin: metsiä samoilevat epäironiset kumpparimiehet ovat puolueesta kadonneet, tilalle ovat tulleet sliipatut liberaalit perheenisät ja kaupunkikulttuuriaktivistit. Tämän kehityksen yhteydessä Vihreät lienevät hukanneet sen kasvupotentiaalinsa Keskustan äänestäjien suuntaan, joka puolueella etenkin vielä Tarja Cronbergin puheenjohtajakaudella selkeästi oli.

Yksi iso asia on Perussuomalaisten nousu sillä tapaa, että oikeastaan ensimmäistä kertaa on syntynyt laaja julkinen kuva siitä, että Vihreät eivät välttämättä olisikaan fantastisia ja kivoja ja konflikteista vapaita kaikkien tykkäämiä poliitikkoja, vaan he herättävät vahvaakin vastustusta suuressa joukossa ihmisiä. Tämä jo väistämättä ajaa Vihreiden kannatuksesta ne ihmiset, jotka ensisijaisesti välttävät poliittista konfliktia ja valitsevat helpoimman ja ristiriidattomimman vaihtoehdon.

Tulevaisuuden suuntakin näyttää monella tapaa kyseenalaiselta; Vihreä eskatologia ei enää pure samalla tavalla kuin ennen.

Tavallaan Vihreät ovat jumittuneet 1990-luvulle. Sitä edustaa jauhaminen vasemmiston ja oikeiston vääjäämättömästä katoamisesta tai irrelevanttiudesta (tai vääryydestä). Joku mainitsikin jo tietynlaisen fukuyamalaisuuden.

Hassuinta on, että Vihreiden nuoret toivotkin vaikuttavat jämähtäneen samalle vuosikymmenelle. Jos kuka on lukenut Vihreässä Langassakin jalustalle nostettua Koijärven pesänjakajat -blogia, niin lienee pistänyt merkille sen kuinka siellä vedotaan Soininvaaran hienoihin teoksiin (1990-luvulta) ja verrataan asioita Neuvostoliittoon (tämäkin oli muodikasta 1990-luvulla) ikään kuin se olisi aktuaalia poliittista retoriikkaa. Ainoa nykypäivää heijasteleva elementti on lähes pakonomainen keskittyminen erilaisiin vähemmistöihin, mikä taas on sitä identiteettipolitiikan umpikujaa. Monella tapaa kyseisen Vihreiden nuorten ylläpitäminen blogin voisi nimetä uudelleen Koijärven konkurssipesäksi.

Sama itse asiassa toistuu myös siinä kaupunkikulttuuriaktivistien segmentissä: esimerkiksi Helsingissä Kallio-liikkeen nokkamies on sitä mieltä, että vain autonominen ja ilmeisesti marginaalinen kulttuuri, josta kaupunki pysyy erossa ja jota se ei millään tapaa säätele, on toivottavaa. Sama heppu taisi olla sitä mieltä, että Silakkamarkkinat ovat jonkinlainen brezhneviläisen pysähtyneisyyden ilmentymä, mikä varmaan markkinoilla käyneille tyytyväisille silakansyöjille tulee melkoisena yllätyksenä.

Viimeksi Tampereella kulttuuriaiheisessa vaalipaneelissa Satu Hassi ilmoitti, että Vihreät haluavat ensisijaisesti tukea vaihtoehtokulttuuria - ikään kuin enää pitkään aikaan olisi ollut olemassa jokin yhtenäiskulttuuri jolle olisi löydettävissä jonkin selkeä vaihtoehtokulttuuri (ja vieläpä sellainen jota julkinen sektori, tässä tapauksessa kaupunki, ei jollain tavoin tukisi ja mahdollistaisi).

Kaiken kaikkiaan puolue vaikuttaa jähmettyneeltä johonkin menneeseen maailmaan.

Markus Bunders 23.10.2012 18:36

Vihreille voisi antaa jonkinlaisen julkisuuspalkinnon: 8 % väestöstä on pitänyt ääntä itsestään moninkertaisesti. Jopa niin paljon, että kun 8 % muuttuukin 7,5 %:ksi, niin Suomen päälehden vaaliblogissa pohditaan syitä tähän.

Onko kukaan missään miettinyt esimerkiksi Kristillisdemokraattien kannatusmuutoksia mitenkään?

Timo Laaninen 23.10.2012 18:44

Jussi Jaloselle totean, että saatat hyvinkin olla oikeassa. Ei se 104 edustajan pohjalle nojaava hallitus olisi mikään helppo harjoitus ollut kenellekään. Mutta historiankirjoihin on syytä merkitä, että nimenomaan vihreät kaatoivat tämän vaihtoehdon.

Tuukka Sariola 23.10.2012 19:10

Ideologisesti nyky-Vihreät eivät mielellään tunnusta valtioiden välisiä rajoja tai lokeroituja valtioiden kansalaisuuksia. Tälläinen Suomalaisittain radikaali ajattelu ihmisten täysin vapaasta liikkuvuudesta on pelottanut osan niistä pois, jotka aikoinaan äänestivät Vihreitä esim. ympäristönsuojelun takia. Lisäksi Vihreiden puhe Suomen työvoimapulasta istuu sangen huonosti Euroopan nykyiseen talouskriisiin.

Vihreiden tulevaisuus ei kuitenkaan ole mitenkään synkkä, kyllä heidän maailmankatsomukselle löytyy paljon kannatusta nuorten keskuudesta. Nuoret vaan ovat äärimmäisen epävarmoja äänestäjiä ja gallup-sediltä tulee tuskan hiki otsalle kun pitäisi ennustaa Vihreiden vaalitulos etukäteen.

Näillä näkymin tulee hitusen takapakkia edellisiin kuntavaaleihin verrattuna, mutta yleinen suunta on edelleen ylöspäin.

Esko Virri 23.10.2012 20:08

Vihreiden suurin heikkous taitaa tällä hetkellä olla ideoiden puute. Kun kannatuksen romahdus alkoi Helsingissä häämöttää niin täällä puolue otti viime vaalien tapaan kärkiteemaksi ruuhkamaksut. Vahvoja kannattajia puhuttelevaa yhteistä teemaakaan ei enää löydy, kun ydinvoimakysymyskin on taas jäänyt taustalle.

Haavisto-huuma ja puolueen yleinen elitistisyys saattaa puolueelle kääntyä rasitteeksi, etenkin nyt kun Pekka itse ei ehdolle lähtenyt. Löytyykö hurmoksen jäljiltä enää äänestäjille aatetta jaettavaksi, vai tyydytäänkö pelkkiin hienoihin iskulauseisiin ja kaikkien syleilyyn julistamalla maksutonta joukkoliikennettä ja muita hyviä asioita?

Talouskriisin osalta vauriot Vihreiden osalta saattavat etenkin muissa kaupungeissa olla lähinnä ennalta ehkäiseviä. Kun kunnissa taloustilanne on huononemaan päin niin Vihreiden idealistinen aate ei todennäköisesti saa kasvuntilaa nykyisten kannatusalueiden ulkopuolella, missä Keskusta on edelleen se johtava ekologisesti ajatteleva puolue.

Kunnallisvaaleissa myös ehdokasasettelu korostuu, eikä Vihreiden pyrkimys erotella valtakunnan-, kunnallisen ja osuuskauppojen tason politiikkaa liene vaalitaktisesti kovin hedelmällistä. Kuitenkin tutut kasvot keräävät kuntavaaleissakin merkittävät äänimäärät puolueiden laariin. Ja muiden puolueiden tutut ehdokkaat saattavat myös viedä muuten periaatteessa Vihreitä puolueena kannattavien ihmisten ääniä, jos omalta listalta ei ketään tuttua kasvoa löydy.

Hallitusvastuun osalta Vihreiden värittömyys varmasti myös passivoi muutenkin puolueen keskimäärin epävarmoja äänestäjiä. Jos kansalainen kysyy että missä näkyy Vihreiden kädenjälki hallitusohjelmassa niin mikä lienee vastaus?

Pentti Kangasluoma 23.10.2012 20:58

Välillä kirkkoneuvoston kokouksessa, uusi kirkkoherra eli tuomiorovasti, julma arvonimi. Kirkkoherralla on enemmän valtaa kuin kaupunginjohtajalla omassa puljussaan. Oman pitäjän miehiä alunperin.

Varsin tasokkaasti blogissa on analysoitu vihreitä, Anna Mikkolan rivit jäivät erityisesti mieleen. Vihreät toisaalta ovat heittäneet keskusteluun erilaisia yhteiskunnallisia ideoita.

Niitä on sitten pohdittu erilaisissa porukoissa.

Luontokuvaajat, kuten Benjam Pöntinen ovat vaikuttaneet ajatteluuni. Iskut turkistarhoille missä on hyökätty pienyrityksiä vastaan aiheuttivat voimakkaan torjuntareaktion.

Uskon että bittiavaruudessa on nyt liikettä, pääkaupunkiseudun vihreät sympaajineen käyvät taistoon arvojensa puolesta. Ja virkojensa myös, siitä on kysymys.

Vesa Kaitera 23.10.2012 21:02

Jos vertaamme Vihreiden gallup-kannatusta neljän vuoden takaiseen tilanteeseen, niin mistään jättitappiosta ei ole kyse, vaan kannatus on suunnilleen samaa tasoa kuin aiemminkin. Nyt vain monen odotukset Vihreiden menestyksestä Pekka Haaviston hyvin menneen presidentivaalikampanjan imussa olivat liian korkealla. Täytyy muistaa, että Vihreät ovat hallituspuolue ja olivat sitä viime vaalikaudellakin. Hallitusvastuu tunnetusti kuluttaa kasvoja ja kannatusta.

Useassa suuressa kaupungissa Vihreät ovat olleet merkittävä kunnallispoliittinen vaikuttaja ja tämäkin asema on kannatusmielessä tuulinen. Oulussa Vihreät ovat mielipidetutkimuksen mukaan menettämässä yli puolet äänistään, eikä heidän tilanteensa pääkaupunkiseudulla eikä täällä Jyväskylässä näytä sekään kovin kehuttavalta.

Vihreiden sisällä on useita fraktioita kuten muillakin puolueilla, mutta kunnallispolitiikassa sekä Kokoomus että SDP ovat yleensä suurissa kysymyksissä pystyneet pitämään joukkonsa ruodussa, Vihreillä on ollut erilainen tilanne. Se on varmaan ulospäin vaikuttanut hieman sumealta, eikä Vihreiden asemaa ole tippaakaan parantanut se, että valtalehdet ovat yleensä ainakin epäsuorasti heidän kilpailijoidensa äänitorvia. Suuri yleisö näkee, kuinka Vihreät ovat äänestäneet, mutta se ei välttämättä tiedä, miksi Vihreät päätyivät tuohon tulokseen.

Valtakunan tasolla PS:n nousu on tuonut mukanaan poliittisen kielenkäytön koventumisen, josta Kokoomus on jossain määrin kärsinyt ja Vihreät vielä pari pykälää enemmän. Nämä kummatkin ovat hyvin koulutetun väen sivistyneesti argumentoivia puolueita, joilla on vaikeuksia puolustautua populistien hyökkäilyjä vastaan. Vihreillä on vielä lisäongelmanaan se, että pitkän linjan yrittäjät ja ay-jyrät loistavat siellä poissaolollaan, jolloin teoreettisen yliopistoväen osuus korostuu liikaa.

Antti Brunni 23.10.2012 21:49

Silloin kun politiikka on yleisen sijasta henkilökohtaista on se yhtäaikaa sekä suurin voima, että suurin haaste. Tämän välillä tasapainoilua.

Vihreiden suuri haaste seuraavalle vuosikymmenelle on auki kirjoittaa vihreän yhteiskuntajärjestyksen teesit ja tavoitteet ja iskostaa ne ymmärrettävään muotoon.

Just go ahead the rest will follow!

Nina Brunberg 927 Hki Vihreät 23.10.2012 23:15

Tässä ois nyt sitten hyyyyvin erilainen kukkahatutäti tyrkyllä Helsingin valtuustoon.

Ja ihan ensimmäistä kertaa.

Melkeen voin lyödä vetoa että kukaan ylläkirjoitelluista ei vaivaudu edes nopeasti vilkaisemaan tuosta linkistä minkälaisen elämänkokemuksen ja arvomaailman omaava olen, sillä olenhan "semmoinen vihreä".

Nökötin tänään vaalipaneelissa Tapulikaupungissa HeVin edustajana. Täyspäisin niistä muista oli PS:n edustaja.

Tultiin oikein hyvin juttuun.

Repikääs pojat siitä.

Ja hei, jos tuutte Nordikselle katsomaan Heleniuksen matsia niin nykäskää hihasta. Ai mistä mut tunnistaa? No eikös kaikki vihreät oo niitä hipinnäköisiä salaattipussi kourassa .... :D

Taina Hämäläinen 24.10.2012 0:38

Vihreiden menestys presidentinvaaleissa johtui osaksi siitä, että kehäkolmosen sisällä nousi pelko Väyrysen nousemisesta Niinistön kanssakilpailijaksi. Eihän sellaisella buumilla ole mitään mahdollisuutta nostaa kannatusta myös jatkossa.

Nuorempana todella kuvittelin, että vihreät ajavat tosissaan ympäristönsuojelua. Pikku hiljaa on selvinnyt, ettei vihreillä todellisuudessa ole mitään selkeätä ideologiaa. Jyväskylässäkin vihreät vain säntäilevät sinne sun tänne. Kovia ovat kyllä "loukkaantumaan", mutta huomaavat sen vasta paljon myöhemmin, kuin asia on tapahtunut eli hidassytytteisiäkin ovat.

Jyväskylässä seisoo Päijänteen rannalla "maailman suurin turvevoimala", jonka rakentamisen juuri vihreät vaa'ankieli asemallaan ratkaisivat. Kaikissa muissa puolueissa oli hajontaa, mutta vihreät kannattivat voimalan rakentamista yksimielisesti. Nyt sitten yrittävät moittia turvetuotantoa, joka on pilannut Keski-Suomen vesistöt.

Jos olisin itse vihreä, puhuisin kotimaisen elintarvike tuotannon puolesta, vaatisin lähiruokaa kouluihin ja laitoksiin ja kannattaisin kyläkouluja, sillä jo niilläkin toimenpiteillä olisi ilmansaasteita vähentävä vaikutus. Lisäksi tukisin, siis jos olisin vihreä, Vuotoksen altaan rakentamista, vanhojen vesivoimaloiden nykyaikaistamista ja kaikkiin mahdollisiin virtaaviin vesiin voimaloita. Silloin voisimme luopua ydinsähköstä, turpeen, kivihiilen ja öljyn poltosta. Ja silloin ilmasto kiittäisi...

Vesa Kaitera 24.10.2012 7:17

Taina Hämäläinen kirjoitti :"Lisäksi tukisin, siis jos olisin vihreä, Vuotoksen altaan rakentamista, vanhojen vesivoimaloiden nykyaikaistamista ja kaikkiin mahdollisiin virtaaviin vesiin voimaloita. Silloin voisimme luopua ydinsähköstä, turpeen, kivihiilen ja öljyn poltosta. Ja silloin ilmasto kiittäisi."

Vuotoksen altaan voisi kyllä minun mielestäni rakentaa ja samoin hyödyntää aiempaa paremmin kaikki virtaava vesi muutamaa suojeltua jokea lukuunottamatta. Mutta näin saatu sähkön tuotannon lisäys olisi vain muutamia prosentteja siitä massiivisesta tappiosta, jonka kärsisimme, jos luopuisimme ydinvoiman käytöstä. Vuonna 2025 Suomi tuottaa todennäköisesti noin 60 - 65% sähköstään ydinvoimalla. Olen tähän lukuun laskenut mukaan niin OL3:n, OL4:n kuin Fennovoimankin uuden ydinvoimalan. Kaksi viimeksi mainittua ovat tosin vielä rakennusprojekteina melko lailla lähtökuopissaan, mutta ne ovat jo saaneet eduskunnan poliittisen hyväksynnän, joten suhteessa suurin kynnys on jo ylitetty.

Jussi Isotalo 24.10.2012 10:28

Vihreät on jättänyt politiikkaan paljon omaa kokoaan suuremman jäljen. Se on tuonut keskeiset teemansa myös muiden puolueiden keskusteluun ja päätöksentekoon. Vaikka luonnon, ympäristöarvojen ja kestävän kehityksen vaaliminen ei - onneksi - olekaan Vihreän puolueen varassa, ilman sitä meilläkään ei niin luontevasti puhuttaisi "vihreästä energiasta" tai "vihreästä verouudistuksesta".

Luonteeltaan Vihreät, kuten myös Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto, on kuitenkin oppositioliike, joka hallitusyhteistyössä näyttäytyy osalle kannattajistaan ihanteittensa pettäjänä. Siinä missä Keskustan, Kokoomuksen ja Sosialidemokraattien kannattajille monipuoluehallituksen kompromissipakko on kutakuinkin siedettävä olotila, vallanpitäjien vastustamisella valtaan nousseen odotetaan pitävän kiinni puhdasoppisuudestaan.

Muista luonnollisista oppositioryhmistä Vihreät näyttää kuitenkin erottuvan siinä, että perussuomalaisuus ja laitavasemmistolaisuus saavat elinvoimaa taloudellisesti huonoista ajoista, kun taas vihreydelle on eniten kysyntää silloin kun siihen tuntuu olevan varaa.

Teemu Lehtinen 24.10.2012 10:34

Minulle vaikein asia vihreissä on hahmottaa heidän suhtautumistaan talousasioihin. Vihreiden ääripäiden, vasemmistoliiton sosialismi ja kokoomuksen libertaarit, välille mahtuu aivan liikaa mielipiteitä, joista ei ota mitään selvää. Ja lopulta puolue sittenkin menee vasemmalle, joka minua henkilökohtaisesti hämää. Suhde talouteen on aivan liian ambivalentti sellaiselle, joka yrittää johdonmukaisesti olla joko oikeistolainen tai vasemmistolainen. Ympäristöasioihin keskittymällä ei ratkaista umpikujia.

Jari J. Marjanen 24.10.2012 12:50

Pentti Kangasluoma kirjoittaa mm. näin: "Iskut turkistarhoille missä on hyökätty pienyrityksiä vastaan aiheuttivat voimakkaan torjuntareaktion." Sanokaapas, Kangasluoma, kuinka tämä liittyy Vihreän liiton ja sen jäsenyhdistysten toimintaan? Totta on, että Vihreä liitto on asettautunut puoltamaan turhistarhauksen lopettamista. Mitä taas Vuotokseen ja Kollajaan tulee, niin edellisen rakentamisen estivät kylläkin eurooppaoikeus ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätös, ei Vihreillä sellaista valtaa ole; lisäksi vesivoiman osuus koko sähkönkulutuksesta on vähäinen.

Mitä sitten Ilpo Haaliston kommenttiin tulee, niin eiköhän päinvastoin PS ole profiloitunut Vihreitten arvostelijaksi. Siinä Soini on näemmä taitavana populistina onnistunut, että hän sai sotketuksi EU:n ongelmat ja eurokriisin kunnallisvaaleihin, vaikkei näistä asioista lainkaan päätetä kunnissa. - Kävin vilkaisemassa noita "vihreitä" PS:n "Grangullaan" (po. Grankulla) asettamia ehdokkaita: mainitut viisi ehdokasta = kaikki paikalliset ehdokkaat. Eukonkannon mestaruuden yhteys kunnallispolitiikkaan vaikuttaa yhtä heiveröiseltä kuin MTV:n vaalikoneen kysymyksen lavatansseissa käymisestä. Olisi kiinnostavaa tietää "monista vihreistä" PS:n leiriin siirtyneistä aktiiveistä, en ainakaan Helsingissä ole moisista kuullut. Entä kuinka "perussuomalaiset toteuttavat kestävän kehityksen arvopohjaa"?

Misha Dellingerin mukaan Vihreät eivät ole profiloituneet sosiaalipoliittisissa kysymyksissä. Ei todellakaan pidä paikkaansa ainakaan Helsingissä, josta minulla on kokemusta sosiaalilautakunnan jaoston jäsenenä. Oulusta tunnen henkilökohtaisesti näitä kysymyksiä siellä ansiokkaasti esiin tuoneen Anu Määtän, joka ei tosin ole enää ehdolla. Muista kaupungeista tai kunnista en osaa sanoa.

Vesa Kaitera on varmaan oikeassa siitä, että sekä Vihreät että Kokoomus ovat tottuneempia asiapolitiikkaan ja tosiseikkoihin eivätkä osaa vastata samalla mitalla ja tasolla "räväkkään" populismiin. Oulusta hänelle vielä sen verran, että siellä tilannetta muuttavat kuntaliitokset, joitten myötä tulee maaseutua ja kaiketi samalla lisää keskustalaisia äänestäjiä.

Jos 1950-luvulla Mauri Sariola irvaili kirjassaan Isänmaan parturit "Kontukansanpuoluetta" eli Maalaisliittoa siitä, ettei se menestynyt Helsingissä - eikä ole suuremmin menestynyt tähänkään mennessä. Kenties samalla tavoin väistämätöntä on se, ettei Vihreä liitto voi nousta kovin suureksi Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa; mutta vaikka kaikki vihreät muuttaisivat pois noista kunnista, niin niitten ongelmat pysyisivät samoina edelleen, eiväthän ne selviäisi nytkään tulonsiirroitta - ja ne tulot kerätään Etelä-Suomesta, varsinkin Uudeltamaalta, jonka varassa maamme talous kestää tai kaatuu. Maaseutuväestön vähenemistä syrjemmällä Suomessa ei voi näillä näkymin estää muuta kuin väestön pakkosiirroin. Loppujen lopuksi Maalaisliitto-Keskusta on kauimpana Vihreistä, eivät sittenkään Perussuomalaiset halla-aholaista siipeä lukuun ottamatta.

Taina Hämäläinen 24.10.2012 13:05

Vesa Kaiteralle sanoisin, että toivottavasti järki tavoittaa kokoomuslaisetkin niin, että ydinvoimasta voidaan luopua. Vesivoiman lisäksi voidaan tietenkin jonkin verran hyödyntää tuuli- ja aurinkoenergiaa.

Vielä näihin vihreisiin palatakseni. Jossain tuolla edellä jo mainittiin vihreiden ja vasemmistoliiton yhteneväisyyksistä. Kun Jyväskylään rakennettiin vihreiden toivomuksesta turvevoimalaa, monet kertoivat vihreiden olevan "niitä entisiä telaketjukommunisteja". Osa kommunisteistahan siirtyikin vihreisiin, eikä kommunismin raunioille perustettuun vasemmistoliittoon. Tosin tänä päivänä ei taida enää olla kovin monta entistä kommunistia vihreiden riveissä, mutta ehkä jotain yhteiskunnan rakenteita vastustavaa aatetta jäi muhimaan nykyisiinkin vihreisiin. Toisaalta, ehkä vasemmistoliitto onkin lähempänä vihreitä, kuin toista vasemmistopuoluetta SDP:tä eli sen kannattaisi harkita liittymistä vihreiden kanssa yhdeksi puolueeksi. Mutta jos silloinkaan ei löydy todellista ideologiaa, mikä kantaisi vihreävasuri puoluetta, niin kuihtuminen vain jatkuisi hamaan loppuunsa asti.

Mikko Airto 24.10.2012 14:19

Romakkaniemelle sanoisin, että varmasti olet huomannut, että gallupeissa ovat korjauskertoimet parantuneet yleisestikin vaali vaalilta. Oma mielikuvani on, että noin vuoden 2008 kunnallisvaaleista lähtien Vihreiden tulos ja viimeisimmät gallupluvut ovat olleet melko likellä toisiaan.

En itse vihreänä lähde vertailemaan puolueita, koska siitä ei tulisi mitään. On luonnollista, että näen omalla puolueellani sellaisia tehtäviä ja näkemyksiä, jotka ovat muita parempia. Muutenhan tilanne olisi todella absurdi.

Mutta arvioidaanpa yhteiskuntaa yleensä. Jos katsotaan maailmanhistoriaa yleensä, on tiettyjä lainalaisuuksia, jotka toistuvat aina. Arvojen eteneminen ei ole lineaarista, vaan syklistä. Ensinnäkin, jokainen aikuissukupolvi pitää nuorta sukupolvea melko epäkelpona. Tästä on hieno esimerkki Hesarin mielipidesivuilla käytävä keskustelu koulujen ongelmista.

Isompi asia on avarakatseisuuden ja sulkeutuneisuuden välinen suhde. Hyvinä aikoina ihmiset ovat valmiimpia ottamaan "riskejä". Kohtaamaan erilaisuutta, kokeilemaan uutta ja jakamaan. (Tosin myös pula-aikoina ihmisissä näkyy kyky ja haluu jakaa vähästään.) Epävarmoina aikoina kaivataan turvallisuutta ja käperrytään sisäänpäin. Silloin halutaan jättää ulkomaalaiset rajojen ulkopuolelle. Mutta myös muuta. Espoo tai oma kotikuntani Hyvinkää ei halua kuntaliitoksia, koska naapureilla menee huonommin. "Miksi me ottaisimme Riihimäen velat itsellemme?", kysytään Hyvinkäällä.

Tämä näkyy yleensä aina arvojen tiukentumisena. 20-30 -luvulla tanssittiin yökerhoissa jazzia ja ihmiset hakeutuivat kaupunkeihin. Homoja siedettiin, oopiumia nautittiin. Kun tuli lama, yökerhot hiljenivät ja urbaaneista bilettäjistä tuli rappion symboleja. Kodin, perheen ja suvun asema kasvoi. Ryhdikkyys ja vakavuus palasivat hyveiksi.

30-luvun laman yhteydessä rajaviivoja "meihin" ja "muihin" vedettiin myös muilla sektoreilla. Vammaiset ja psyykkisesti sairaat leimattiin. Hitlerin Saksa armomurhasi psykiatristen sairaaloiden potilaat, koska he eivät halunneet osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. Yhteiskunta oli terveiden ja nuhteettomien.

Oma elämäntapani on monien mielestä ehkä puritaaninen. Absolutisti, kirkossakäyvä mies, joka uskoo tiukkaan sukupuolimoraaliin. Mutta kavahdan aikoja, jolloin sairaita halutaan laittaa pois näkyvistä ja jolloin rakennetaan rajoja ja muureja. En keksi aikaa, jolloin siitä olisi seurannut jotain hyvää.

Tyypillistä tällaisille ajanjaksoille on aina ollut myös penseys sivistystä ja tiedettä kohtaan. Sitäkin on näkyvissä tämän hetken Suomessa.

Luulen, että elämme jossain määrin tällaista aikaa. Minusta perussuomalaiset eivät "muuttaneet peliä", vaan peli muuttui yhteiskunnallisten muutosten kautta. Globaali finanssikriisi säikäytti ne, joita globalisaatio hirvitti jo aiemmin. Perussuomalaisten kannattaminen ja äänestäminen on vain yksi reaktio tälle. Tulenkantajien "ikkunat auki Eurooppaan" -into saatiin sammutettua puoleksi vuosisadaksi. Muistan, kun 90-luvun helsinkiläisenä nuorena Tulenkantajia diggailtiin uudestaan.

Mikä on näin verkottuneessa maailmassa protektionistinen skenaario? Vai suljetaanko ensin rajat ja aletaan sitten miettiä, mitä nyt tehdään?

Minä haluaisin uskaltaa jatkaa. Jatkaa kansainvälistymistä, jatkaa kouluissa inkluusiota (eli sitä, että erilaisia oppijoita ei siirretään pois näkyvistä) ja jatkaa monimuotoisen ja moniarvoisen yhteiskunnan kehittämistä.

Vihreistä on sanottu (ja vihreät itsekin sanovat), etteivät halua ottaa paikkaa vasemmisto-oikeisto -akselilla, koska sitä ei pidetä relevanttina. Sen sijaan konservatiivi-liberaali -akselia on pidetty osuvampana. Itse en pidä siitäkään. En halua rakentaa erityisen liberaalia yhteiskuntaa, vaan yhteiskuntaa, joka on monimuotoinen ja moniarvoinen. Jossa on tilaa niin rauhallisemmille konservatiiveille, jotka saavat iloa pihansa haravoinnista kuin räväkämmille liberaaleille, jotka tuovat rosoa ja säröä katukuvaan.

Pentti Kangasluoma, 104 24.10.2012 14:53

Tänä aamuna kaksi lukuelämystä Hesarissa. Unto kirjoittaa Tarja Halosesta, ja Laura Saarikoski venäläisestä toimittajaystävästään, entisestä sellaisesta.

Halonen, jota olen äänestänyt kaikissa vaaleissa kertoo mitä ajattelee muista poliitikoista. Minä kerron ainoasta lähitapaamisestani Tarja Halosen kanssa.

Olin saanut Maarjamaan ristin Tallinnassa presidentti Ilvekseltä. pari viikkoa myöhemmin minut kutsuttiin Viron lähetystöön. Viron presidenttipari, ja Tarja Halonen olivat myös siellä.

Tarja Halonen oli kutsuttu Lapuan 425-juhlaan, valtuuston jäsenenä en tiennyt joko hän on päättänyt tulostaan. Vihdoin pääsin lähelle, esittäydyin, ja kysyin asiaa. Se ei ole mahdollista, hän sanoi tiukasti, onnitteli kunniamerkistä.

Lähetystön henkilökuntaan kuuluva oli kameran kanssa lähellä, näytin kuvausta, nyökkäys. Käännyin niin että pääsisin

kunniamerkin kanssa presidenttiparin ja minun yhteiskuvaan.

Silloin Halonen lähti nopeasti pois ja meni sivuhuoneeseen.

Kyynelet tulivat silmiini, Pentti Arajärvi huomasi sen ja hymyili ystävällisesti. Livahdin nopeasti sivummalle.

Lähdin aikaisin ulos, lähetystörakennuksen ulkopuolella oli kolme poliisia, sanoin: "Kolme poliisi Helsingissä, yksi on varmasti Lapualta, soita taksi". Tulosuunnassa oleva sanoi

tuntevansa minut, ja hommasi taksin. Oli alkuvuosi 2007.

Hotellini ravintolassa oli hyvä meininki, röyhkeästi tunkeuduin

itäsuomalaisten sairaanhoitajien pöydän nurkalle. Pohdin tapahtunutta, mitä en ymmärtänyt?

Presidentti ei halunnut kuvatuksi juuri silloin, ehkä hän lähti

korjaamaan asuaan. Tai sitten "Jäätteenmäki&Lapua fobia".

Demaripolitiikot sairastuivat siihen, Lipponen päästeli Lapuan

läpi pysähtymättä. Piirisihteeri sitä Seinäjoelta ruokki.

Tarja Halonen piti vironkielisiä puheita, kielikurssilla ollessaan

kaksi kertaa vieraili Rakveressa, tanssi sukkasillaan taidegallerian edessä iltayöstä ruohikolla. Kutsui virolaiset ystävänsä presidentinnaan, olen antanut anteeksi.

Virolaiset journalistit eivät toimi kuten Lauran entinen ystävä.

Pekka Remes 24.10.2012 17:46

Vaaleissa taidetaan valita se puolue, joka edustaa omaa elämäntapaa, joko todellista tai tavoiteltavaa. Jos vaaliteemoina ovat esimerkiksi kiinteä kaupunkirakenne ja sujuva joukkoliikenne, niin se ei vetoa maaseudun haja-asutusalueella, jossa joukkoliikennettä edustaa koulutaksi aamuin illoin. Ja taitavat teemat mennä ohi kaupunkien kehyskunnissakin, jossa perheellä pitää olla kaksi autoa työmatkojen ja lasten harrastusten takia.

Hannu Rautiainen 24.10.2012 20:01

Jussi Isotalo osuu vihreiden roolin haussa oikeaan. Puolue on perusluontelltaan ja tavoitteiltaan oppositioliike. Näin ajattelevat kannattajat. Mutta puolueen johtavat hahmot ovat kasvaneet vastuullisiksi ja myös pragmaattisiksi poliitikoiksi. On käynyt ehkä niin kuin vanhassa viisaudessa : Vallan kanssa ei voi pelkästään hakkailla - se haluaa naimisiin.

Esko Hussi 24.10.2012 22:38

De Gröna on varmaan jäykistynyt puolueiän noustessa. Ei jaksa enää lähteä könyämään metsiin ja sitomaan itseään ja jäseniään kettinkeihin ja poliisien kannettaviksi. Niin käy tässä maailmassa. Uudet nuoret johtajat yrittävät puhaltaa henkeä vihreään aatteeseen. Mutta kun kaikki muutkin haluavat olla vähän vihreitä ja ekologisia. Ei siitä paljon uutta voi repiä irti. Aika vaan alkaa ajaa ohi. Ellei nyt sitten jossakin taas poksahda ja siitä pelästytä. Mutta periaatteessa vihertävät ovat tehneet hyvän työn herätellessään kansaa ja muita puolueita - niin ihminen makaa kuin tällä planeetalla paikkaansa petaa.

Riitta Skoglund 24.10.2012 23:03

Olipas kiihottava kysymys Perässähiihtäjällä, kun kommentteja on näin paljon! Ei ole Vihreät mitäänsanomaton aihe, ei voi heihin (=meihin) näköjään välinpitämättömästi suhtautua. Kuritusta tuli kyllin; Vihreiden itsetutkistelun tarvetta se ei tokikaan korvaa ;)

Kommentoinnin perusteella huomaan, että minua kiinnostaa Vihreissä juuri se, mikä täällä kirjoittajien mielestä kiikastaa. Esim "linjattomuus" - asiat pitää ajatella, joskus tulos on vasemmalle, joskus oikealle. Linjaa pitää kyllä myös kirkastaa, viestintäongelma meillä on ja varmaankin "puoluekoneistossa" on rasvaamista.

Toinen esimerkki: syytökset täysin vastakkaisista asioista ovat mielenkiintoisia. Oma tyttäreni sanoi ehdokkuudestani "voi äiti, kun sä olet niin poroporvallinen, ja noi sun ajatukset on niin vasemmalta, että susta ei saa selvää". Olin yhtä tyytyväinen kuin kerran valtuuston istunnossa, kun puheenvuoroani myönteisesti kommentoivat sekä Outi Ojala (Vas) että Juho Romakkaniemi (Kok).

Kommenteissa tulivat lähimmäksi omia ajatuksiani Marko Kivelän, Jari J Marjasen ja Mikko Airton kirjoitukset. Mikko erityisesti on hieno, herkkä ajattelija, oma itsensä.

Nyt harmittaa, etten paremmin tutustunut paremmin Juha Akkasen tutkimukseen Perässähiihtäjä-blogista (tosin ehtiihän sen kun Unskilla on hyvin linkki esillä). Mutta luulisin, että täällä on suhteellisen vähän nuoria kommentoijia. Nuorten parissa liikkuessani huomaan, että hehän elävät aivan eri maailmassa - onkohan täällä joku muukin kuin minä väistyvää sukupolvea? Ja paradoksaalisesti: Vihreissä eniten esillä ovat juuri vanhan polven edustajat, kuten täällä on todettu.

En kanna minkäänlaista huolta Vihreiden pärjäämisestä tai vaalitúloksestakaan. Vihreät ovat olleet edelläkävijöitä, ja tulevat olemaan - yleispuolueena saamme kylläkin sanomaa kirkastaa ja politiikkaa terävöittää. Sopivasti juuri kuultiin, että EON luopuu Fennovoimasta - ja kuka voi olla eri mieltä, ettei kasvussa ja pallolla tule rajat vastaan?

Mikko Airto 25.10.2012 0:17

Se täytyy kyllä sanoa kaksia hallitusneuvotteluja sivusta mutta läheltä seuranneena, etten niiden perusteella kyllä osaa pitää muita puolueita kovin ympäristö- ja ilmastokeskeisinä. Kyllä siellä vihr ja vas ovat aika karvaita kompromisseja joutuneet nielemään. Näiden molempien puolueiden kannattajat eivät varmaankaan suhtaudu hallituksessa olemiseen kovinkaan lämpimästi.

Kolme viimeistä puheenjohtajaamme ovat olleet kyllä kaikkea muuta kuin kuluneita kasvoja 80-luvulta. Imagolle ei paljoa mahda enkä tällä yritäkään "käännyttää" ketään, mutta joistakin kommenteista tuli ainakin minulle sellainen tunne, etten ihan vilpittömästi tunnista niistä samaa puoluetta, jonka jäsen olen.

Tatu Ahponen 25.10.2012 1:38

Riitta: Itse 28-vuotiaana ja poliittisessa nuorisotoiminnassa mukana olevana tunnistan kyllä suhteellisen monta kommentoijaa sanotaanko nyt alle 35-vuotiaiksi.

Markku Hannula (vihr.) 25.10.2012 11:41

Politiikassa on toisaalta kyse parhaiden ratkaisujen etsimisestä yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja toisaalta poliittisten puolueiden kilpailusta äänestäjien huomiosta ja suosiosta. Usein nämä kaksi tavoitetta lyövät korville toisiaan.

Parhaat ratkaisut löytyvät usein, kun tasapainotellaan eri näkemysten välillä ja otetaan huomioon kyseisen tilanteen erityispiirteet. Kaupunkia rakennettaessa jossain on perusteltua uhrata paikallinen viheralue, jossain toisessa paikassa niin ei kannata tehdä. Yksi kaupungin toiminto on järkevää ulkoistaa, toista toimintoa ei.

Vihreiden keskusteleva ja argumentoiva päätöksenteko puolueen sisällä tuottaa politiikkaa, joka tukee parhaiden ratkaisujen löytämistä, mutta sen tiedottaminen äänestäjille on haasteellista. En ihmettele, että se joskus näyttää ulospäin linjattomalta.

Toisaalta omasta näkökulmastani monen muun puolueen politiikka näyttää ideologioihin hirttäytymiseltä ja kyvyttömyydeltä arvioida tilannekohtaisia tekijöitä. Esimerkiksi Espoon kokoomuksen linja palvelujen ulkoistamisessa ja edelläkävijyys Private-Public-Partnership (ppp) hankkeissa on tullut Espoolle kalliiksi.

Demareilla on ongelmaan toisenlainen ratkaisu, jota kutsuttakoon tiedottamisen strategiseksi virtaviivaistamiseksi. Demarithan ovat päättäjinä olleet siunaamassa useita ulkoistamisia, mutta poliittisessa keskustelussa he ovat asemoineet itsensä ulkoistamiskehityksen vastavoimaksi.

Gallupien valossa on liioittelua väittää, että vihreillä erityisesti 'kiikastaa' jostakin. Hallituspuolueella ei koskaan ole helppoa, erityisesti talouden yskiessä ja vihreiden kannatus näyttäisi olevan aika lailla vakiintuneella tasollaan, jopa vaalivoiton ollessa mahdollista.

Oma analyysini kuitenkin on, että vihreiden tapa tehdä politiikkaa on vaikea viestiä äänestäjille. Median logiikka edellyttää tiiviitä ja yksinkertaisia viesteja, eikä vihreiden politiikka yksinkertaisesti vaivu siihen logiikkaan. Kun ongelmat ja niiden ratkaisut eivä ole yksinkertaisia, ei niitä voi sellaisina viestiä.

(Tekisi mieli epäillä, että kenties vihreiden eri näkökulmia yhdistelevä tapa tehdä politiikkaa on liian suuri haaste politiikan toimittajille, mutta poliitikon ei tunnetusti koskaan kannata esittää mediakritiikkiä ;-) )

Luetuimmat
  1. 1

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  2. 2

    Luteiden saastuttamat tavarat päätyivät epäonnisten dyykkarien matkaan Espoossa – ”Ettehän missään tapauksessa koske lavan sisältöön”, asukkaille ohjeistettiin

  3. 3

    Oletko miettinyt, mikä merkitys kiky-tunneillasi on viennin piristymiseen? Elinkeinoelämän tutkimuslaitos selvitti asiaa

  4. 4

    Keinokuituvaatteet tuhoavat meriä ja voivat vaarantaa ihmisten terveyden, mutta moni ei tiedä sitä – ”Fleece on erityisen haitallista”

  5. 5

    Päivähoidon maksut alenevat – keskituloisen kahden lapsen perheen maksut laskevat yli 1 200 euroa vuodessa

  6. 6

    Liika istuminen pidentää selän lihaskalvoja, ja siksi asentomme painuu kasaan – Uusi treenimuoto voi auttaa selkävaivoihin

  7. 7

    Koulutaksi jätti 7-vuotiaan autistilapsen yksin parkkipaikalle Espoossa – Yritys: Kuljettaja ei saisi tällaisissa tapauksissa kuunnella lasta

  8. 8

    Lapsi tunnusti murhan 16 vuotta sitten Ruotsissa mutta kiistää nyt – syyttäjä selvittää, pitäisikö tapaus tutkia uudelleen

  9. 9

    ”Kuvaaminen on hyvin vaarallista” – Narcos-sarjan työntekijä ammuttiin autoonsa, ja nyt ”maailman häikäilemättömimmän” huumeparonin veli uhkailee Netflixiä

  10. 10

    Mitä uusi talouden tutkimusyksikkö oikein merkitsee – havahtuiko ”kaiken maailman dosenteista” sanaillut Sipilä tieteellisen tiedon tärkeyteen?

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  2. 2

    Luteiden saastuttamat tavarat päätyivät epäonnisten dyykkarien matkaan Espoossa – ”Ettehän missään tapauksessa koske lavan sisältöön”, asukkaille ohjeistettiin

  3. 3

    Keinokuituvaatteet tuhoavat meriä ja voivat vaarantaa ihmisten terveyden, mutta moni ei tiedä sitä – ”Fleece on erityisen haitallista”

  4. 4

    Ammattikouluissa ei tarvitse osata mitään saadakseen tutkinnon, arvioi tutkija – HS:n kyselyn mukaan opettajilla on paine päästää kaikki läpi kursseista

  5. 5

    Teinitytön parkkihallissa Keravalla raiskanneelle ja lapsia hyväksikäyttäneelle miehelle jälleen tuomio – seksiä 12-vuotiaan tytön kanssa

  6. 6

    Jari Sillanpään huumedraama etenee pikavauhtia alkusysäyksestä kliimaksiin – tarinan huippukohta nähdään jo puolentoista viikon päästä Oulussa

  7. 7

    Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

  8. 8

    Suomeen perustetaan uusi taloustieteen huippuyksikkö, johon tulee 15 uutta virkaa – Sipilä: ”Olen huomannut, miten tärkeää tutkimukseen perustuva tieto on”

  9. 9

    Koulutaksi jätti 7-vuotiaan autistilapsen yksin parkkipaikalle Espoossa – Yritys: Kuljettaja ei saisi tällaisissa tapauksissa kuunnella lasta

  10. 10

    Kylmähermoinen neuvostoupseeri pelasti syyskuussa 1983 maailman ydinsodalta, mutta sai tunnustusta vasta yli 20 vuotta myöhemmin – Stanislav Petrov kuoli yksin moskovalaisessa lähiössä

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

  2. 2

    Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

  3. 3

    Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

  4. 4

    Kymmeniä Suomi iskee -mielenosoittajia saapui Kolmen sepän patsaalle vastustamaan turvapaikanhakijoita – sitten tapahtui jotain ennennäkemätöntä

  5. 5

    Mittaatko onnea väärillä mittareilla? Hyvään elämään on olemassa vain yksi lääke

  6. 6

    ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

  7. 7

    Ani Kellomäki sai 17-vuotiaana syöpädiagnoosin – mutta hänen suurin tragediansa väijyi äidin huoneen oven takana

  8. 8

    Meitä on pissattu silmään – pelätty kemikaali on varsin harmiton

  9. 9

    ”Hirvittäviä kuvia” huippupoliitikoista ottanut kuvaaja sai viime vuonna valtioneuvoston kanslian kimppuunsa – Nyt hän kutsui näyttelyyn kaikki ministerit, mutta yksikään ei tullut

  10. 10

    Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

  11. Näytä lisää