Perässähiihtäjä

Hivutetaanko Suomea vaivihkaa Natoon?

Maanantai-illan  rauhani oli mennyttä, kun katselin Ylen tv-uutisten 20.30 lähetyksen. Siinä kerrottiin Suomen ja Naton suhteista jotain sellaista, jota en ollut tiennyt. Mutta en vissiin ollut ainoa suomalainen, jolle tekeillä oleva ”yya-sopimus” Suomen ja Naton välillä oli uutinen.

Kerrataanpa aluksi, mitä Ylen tv-uutisissa eilen kerrottiin. Suomi ja Nato allekirjoittavat sopimuksen, joka parantaa Suomen valmiutta ottaa vastaan muiden maiden sotilaita sekä huoltaa laivoja ja lentokoneita. Myös Ruotsi on tekemässä vastaavaa sopimusta  Ensimmäisenä tämän uutisen oli kertonut Väli-Suomen median Sunnuntaisuomalainen.

Sotilaallisen avun ja kriisiavun vastaanottamisen periaatteita koskeva yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitettaneen Suomen ja Naton välillä lähikuukausina.

Tv-uutisissa haastatellut ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) ja puolustusministeri Carl Haglund (r) vakuuttivat, ettei tämä liity ajankohtaiseen Ukrainan kriisiin, puhumattakaan, että tässä pohjustettaisiin Suomen liittymistä Natoon.

Tuomiojan mielestä sopimuksessa ei ole kyse Suomen poliittisesta sitoutumisesta. Hänen mukaansa joku saattaa kuitenkin nähdä siinä sellaista.” Se on mielestäni vahinko ja voi enimmillään hidastaa tällaisen (sopimuksen) tekemistä”, Tuomioja sanoi.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki jatkoi tänään keskustelua. Hän oli yllättynyt tiedosta, että Suomi on allekirjoittamassa Naton kanssa sopimuksen, joka parantaisi Suomen valmiutta ottaa vastaan sotilaallista apua.

Arhinmäen mukaan asiaa ei käsitelty hallituksessa hänen ministeriaikanaan kertaakaan. Vasemmistoliitto lähti hallituksesta maaliskuun lopulla, ja Arhinmäki oli siihen asti myös ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen.

”Sitä on valmisteltu piilossa. Siitähän ei ole informoitu eduskuntaa. Eikä myöskään sinä aikana kun minä olen ollut hallituksessa niin myöskään hallitusta”, Arhinmäki sanoi Yle Uutisille.

Myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) paheksui sitä, ettei valiokunnalle ole kerrottu tekeillä olevasta sopimuksesta.

Hänen mukaansa kansanedustajan asema on kestämätön, kun tiedotusvälineet kysyvät kommenttia sopimuksesta, josta hänellä ei ole tietoakaan.

Otetaan tämä aihe keskusteluun. Päivän hyvä kysymys kuuluu: Hivutetaanko Suomea vaivihkaa Natoon?

57 vastausta artikkeliin "Hivutetaanko Suomea vaivihkaa Natoon? "

Mikko Pöntiö 23.04.2014 15:26

Mikäli Suomea hivutetaan vaivihkaa Natoon niin voi kysyä myös, kuka hivuttaa? Ketä kuuluu siihen todella pieneen joukkoon? Ulkoministeri, puolustusministeri, pääministeri, presidentti, puolustusvoimien komentaja?

Kannatan Suomen Nato jäsenyyttä.

Ilari Kiema 23.04.2014 15:40

Eilisessä saksalaislehdessä asia on aika oudosti otsikoitu ja selostettu:

Jutun mukaan „Nato suojaa myös Suomea“ ja Nato „suunnittelee erityissopimusta Suomen kanssa“. Näin asia ei valitettavasti liene, ja sopimus ei suomalaislähteiden mukaan ole mikään erityissopimus ainoastaan Suomen kanssa. Kun saksalaisissa lehdissä näin esitetään, siitä kuitenkin syntyy sellainen kuva, että Suomi olisi ”hivuttautumassa” Natoon. Saksalaiset ovat muutenkin aika tietämättömiä muiden maiden asioista.

„Gegen Russland: Nato will auch Finnland schützen

Die Nato plant ein Sonderabkommen mit Finnland. Im Krisenfall kann das Militärbündnis dort schneller eingreifen. Finnland stellt der Nato im Gegenzug Truppentransporter und Militär-Unterkünfte zur Verfügung.“

Deutsche Wirtschafts Nachrichten - 22.04.14, 11:44

http://deutsche-wirtschafts-nachrichten.de/2014/04/22/gegen-russland-nato-will-auch-finnland-schuetzen/

Jouko Halttunen 23.04.2014 15:45

Ei tällaiset asiat ole torikokousten asioita.

Minä olin tyytyväinen että ulkopoliittinen johto kantaa vastuunsa ja tekee tarvittavat sopimukset myös kriisiaikojen varalle.

Olipa sen valmistelu kestänyt vuosia vai vain viikkoja, miksi siitä oliis pitänyt kertoa aikaisemmin.

Kun nyt vielä ulkopoliittinen johto sanoisi irti Ottawan jalkaväkimiinasopimuksen, tai ainakin jäädyttäisi siihen saakka kunnes Venäjä ja USA liittyvät sopimukseen. Koska SUomi liittyi 2011 se tarkoittaisi että jälkaväkimiinavarastot pitäisi tuhota viimeistään 2015. Tässä tilanteessa olisi hullua tuhota niitä.

Erik Strandholm 23.04.2014 15:45

Olematta alan asiantuntija, uskon ja toivon, että tehdään se, mikä on teknisesti ja juridisesti tehtävissä, jotta askel Natoon liittymiseksi olisi mahdollisimman lyhyt., jos Natoon liittyminen joskus tulisi ajankohtaiseksi.

Kari Keskiväli 23.04.2014 16:09

Vastaukseni: Ei hivuteta, koska ei Nato olisi edes kovin kiinnostunut täysjäsenyydestä muuten kuin ehkä taloudellisista syistä eli varustuksen ja koulutuspalvelujen tarjoajana.

Naton kannalta (samoin kuin Venäjänkin kannalta) Suomi olisi maantieteellisesti erittäin hankala ystävä puolustamisen kannalta. Nato haluaa ja voisi jopa sanoa, että vaatii yhteistyötä eli tarkemmin sanoen täydellisen vapauden kybertoimintaan Suomen maaperällä. Perusteluksi riittänee Pietari ja Moskova sekä varsinkin Arktinen alue. Venäjäkin on tämän huomannut koska se on kiirehtinyt vahvistamaan itärajan tuntumassa esimerkiksi Alakurtissa signaalitiedustelutoimintaansa.

Jutussa olevat yhteistyöhankkeet liittyvät ainakin Naton Suomessa olevien kyberjoukkojen puolustamiseen kriisitilanteessa.

Huomion arvoinen on myös Haglundin kommentti 22.04 HS:ssa Suomen tavoitteista jopa ihan oman kyberpuolustushaaran perustamisesta puolustusvoimiin.

Timo Untinen 23.04.2014 16:19

Hyvän ulko- ja turvallisuuspolitiikan on reagoitava turvallisuusympäristössä taahtuviin muutoksiin. Tilanne ja asetelmat Suomen turvallisuusympäristössä ovat viime aikoina muuttuneet nopeasti ja voimakkaasti:

Aiemmin sopimuksistaan kiinni pitänyt Venäjä on rikkonut omasta aloitteestaan eurooppalaisten rajojen loukkaamattomuutta koskevan ETYJ-sopimuksen, rikkonut YK:n peruskirjaa vastaan sekaantumalla toisen YK:n jäsenmaan sisäisiin asioihin, sekä rikkonut Ukrainan ja Venäjän välisiä kahdenkeskisiä sopimuksia vastaan koskien sitä, että Krimin venäläistukikohtia ei käytetä Ukrainaa vastaan.

Edellä kerrotun lisäksi, Venäjän poliittinen johto on turvautunut härskiin valehteluun, aseellisen voiman käyttöön toista eurooppalaista valtiota vastaan, ja näin toimien siirtänyt koko euroopan turvallisuusympäristön ajassa vuosikymmeniä taaksepäin.

Koska Venäjään ja sen poliittiseen johtoon ei voi luottaa, Venäjän naapurimaiden on tehtävä itsesuojelunsa nimissä sellaisiakin päätöksiä, jotka eivät välttämättä ole aina mieluisia. Koska aina ei aina voi valita vain pelkistä hyvistä vaihtoehdoista, viisautta on valita se pienimmän pahan vaihtoehto, joka nykyisessä tilanteessa on Suomen ja Ruotsin täysjäsenyys Natossa.

Suomen ja Ruotsin kannattaa hakea Nato-jäsenyyttä yhdessä, koska jos valtioista toinen hakee sitä vain yksin, tulee Venäjä vastavetona yhden maan Nato-hakemukseen aloittamaan erilaiset painostustoimet toista maata vastaan saadakseen toiselta maalta erilaisia myönnytyksiä, esim. tukikohtavaatimuksien muodossa, Venäjän hyväksi.

Uhittelemalla naapurimailleen ja käyttämällä asevoimaa naapureitaan vastaan, Venäjä on ajanut naapurimaansa tilanteeseen, jossa niiden omissa intresseissä on hakeutua Naton jäsenmaiksi, turvaan Venäjän harjoittamalta politiikalta. Jos Venäjä olisi käyttäytynyt tai toiminut toisin, tätä tarvetta ei olisi.

Suomen jäsenyydestä Natossa on Venäjälle haittaa vain siinä tilanteessa jos Venäjä aikoo tehdä Suomelle pahaa. Muussa tapauksessa, Suomen jäsenyys Natossa on Venäjän näkökulmasta tarkasteltuna täysin merkityksetön asia.

Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden ei luulisi haittaavan kauppaa, sillä jokainen Naton jäsenmaa käy nykytilanteessa kauppaa Venäjän kanssa ja Venäjä käy kauppaa jokaisen Naton jäsenmaan kanssa.

Suomen jäsenyyttä Natossa ei saisi nähdä Venäjä-vastaisena tekona, vaan se tulisi nähdä tekona Suomen puolesta.

Reaaliteetin ollessa sen, että Venäjä on itse toiminut toistuvasti vastoin allekirjoittamiaan kansainvälisiä sopimuksia, valehdelleen, käyttäneen asevoimaa ulkopolitiikkansa työvälineenä, mitä muuta vaihtoehtoa meille suomalaisille jää kuin alkaa varautumaan suojelemaan itseämme yhdessä Naton kanssa ?

P. Hämäläinen 23.04.2014 16:26

Hyvä kysymys kuka Suomea on hivuttamassa Natoon. Tämä on aivan käsittämätöntä kun kansan mielipidettä ei kysytä ja tehdään sitovia puolustuspoliittisia ratkaisuja ja sopimuksia. Ensinnäkin sitova sopimus pitää hyväksyttää poliittisilla päättäjillä, eli se ei voi olla ilmoituskysymys ollenkaan. Nyt voisi ulkoasiainvaliokunta nostaa laillisuuskysymyksen esiin kun se on sivuutettu kokonaan.

Nyt on nähtävissä selvä ylilyönti Ukrainan tilanteen vuoksi, siitä alkoi mahtava Nato vyörytys mediassa. Suomen "Natouskovaiset" saivat nyt todellisen lahjan maailmantilanteen muuttuessa. Nyt ei ainakaan pidä tehdä mitään Nato-sopimuksia, vaan odottaa aikaa jolloin nykyinen tilanne rauhoittuu ja sitten miettiä asiaa uudelleen. Jos ja kun joku Suomessa on tehnyt sopimuksen Naton kanssa tulee se selvittää kuka on tehnyt ja millä valtuuksilla.

Risto Miilumäki 23.04.2014 16:31

Toivottavasti Suomi pääsee Natoon pian.

Molotovin ja Ribbentropin sopimus on rauennut, mutta Venäjä elää yhä natsismin ja kommunismin hengessä.

Esko Jaakkola 23.04.2014 16:33

"Hivutetaanko Suomea vaivihkaa Natoon?"

Viime aikoina on näyttänyt siltä, ettei edes vaivihkaa, vaan julkean avoimesti, kun valtamediaa seuraa. Sen mukaan Suomen natottaminen on niin itsestään selvää, ettei kyseenalaistuksia näe kuin johonkin nurkkaan ruikuttamaan lykättyinä. Tämä näyttää pikemminkin jyräämiseltä kuin hivuttamiselta.

Nähtävästi aina Venäjän kriisiaikoina valtamedia kokee mahdolliseksi jyrätä ja muulloin pelkästään hivuttaa.

Valtamedialla tarkoitan isoja kaupallisia (suomalaisia, vaikka ei välttämättä suomalaisomisteisia) viestimiä, joiden tarkoitus on tuottaa rahaa omistajilleen. Sitä tehdään miellyttämällä rahoittajia, joista keskeisin on mainostaja. Vasta toisena tulee kansalainen, jota kaupallisissa piireissä kuluttajaksi kutsutaan. Siinä ei edes kansan enemmistön ääni paljoa paina, kun valtaosa rahoituksesta tulee ikuista kulutusta ja läntistä talouskilpailua ajavilta tahoilta.

Mitä Yleisradioon tulee, se on poliittisen vallan ohjauksessa, jota puolestaan talouseliitti ohjastaa. Kansalla, eli sillä varsinaisella Ylen omistajalla, ei ole sielläkään riittävästi sananvaltaa. Vaikka sieltä on löydettävissä jopa Nato-kriittistä aineistoa kun oikein etsii. Näyteikkunassaan Ylekään ei Natokritiikkä esittele.

Matti Lehtinen 23.04.2014 16:36

Olennainen kysymys on: Kuka tällaisia sopimuksia on valmistellut ja onko ko. ihmisellä/ihmisillä valtuudet tehdä sopimus? Jos Arhinmäki, ministerinä, ei ole kuullutkaan tällaisesta sopimuksesta, niin silloin ei ole kaikilla puhtaat jauhot pussissa.

Naton kanssa yhteistyö ja varsinkin siihen liittyminen, on haitallista Suomen kannalta. Ollaan vaan puolueettomia.

Kai Lintunen 23.04.2014 16:57

Se, että Suomen valtiojohdon yli 10v. sitten aloittama prosessi isäntämaatukisopimuksen aikaansaamiseksi politisoituu ja eskaloituu nyt nähdyllä tavalla, kertoo ensisijaisesti Suomen omasta turvallisuuspoliittisesta yliherkkyydestä tai pelkotilasta Ukrainan kriisin myötä muuttuneessa toimintaympäristössä.

Suomi tarvitsee selkeän ja johdonmukaisen tiekartan kohti tasapainoisempaa turvallisuusasemaa, jossa tiedämme saavamme apua erityyppisissä kriisitilanteissa.

Pertti Rinne 23.04.2014 17:00

Ei kaise mitään salaa hivuttamista ole, jos valmistellaan nykyistä kattavampaa kumppanuussopimusta, johon hallitus on saanut eduskunnalta valtuudet viimeisimmän turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä.

Eikä Suomea voi natoon "hivuttaa". Jäsenhakemushan vaalii yksimielisyyden ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan, hallituksen ja presidentin kesken. Sen jälkeen hallitus antaa eduskunnalle esityksen, jossa yhteydessä eduskunta päättänee myös kansanäänestyksen järjestämisestä.

Vasta sen jälkeen eduskunta voi antaa hallitukselle valtuudet jäsenhakemuksen tekemiseen.

Otsikointi "vaivihkaa hivuttamisesta" on siis täysin harhaanjohtava.

Olli-Pauli Sarvaranta 23.04.2014 17:06

Naton joukkojen tuleminen Suomeen vaatisi valtionjohdon siunauksen, jolloin myös Eduskunnalta kysyttäisiin asiaa. Nyt on kysymys siitä, että meillä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset ottaa vastaan apua jos sitä tarvitaan, ei muusta.

On erikoista jos maastamme löytyy henkilöitä, jotka kyllä ovat valmiita tapattamaan nuoria varusmiehiä ja reserviläisiä, mutta eivät ole valmiita suomaan heille tukea jos sitä on saatavilla. Tuskin missään tilanteessa tarvitsisimme tänne taistelujoukkoja, materiaalia kylläkin.

Hannu Myllynen 23.04.2014 17:17

Asia on sisäpoliittisesti arka, joten asiaa hoidetaan julkisuudelta kätkössä. Mitään muut asiallista syytä ei ole olemassakaan?

Tiedotusprikaati on saanut viestinsä perille kaikenlaisesta soopasta kuten liittoutumisen vaikutuksesta suhteisiimme Venäjään, NATOn kustannuksista ja meidän osallistumisesta USA:n operaatioihin jne.

Venäjä käy kauppaa eikä vihoittele NATOn täysjäsenten kanssa. Miksi se lopettaisi kaupankäynnin ja vihoittelisi meille pienille iloisille suomalaisille? Olemmehan ystäviä sittenkin. Tosin Yksipuolisesti Ystäviä ja Avunantajia ( siitä lyhenne YYA ).

Ulkopoliittinen-, taloudellinen- ja sotilaallinen johtomme on vastuuntuntoisempi kuin manipuloitu äänestäjäkunta.

Yrittävät luonnollisesti tehdä kaiken voitavansa ilmiselvän uhkan pienentämiseksi ja torjumiseksi.

Hatun nostan noille vastuunkantajille. Toivottavati äänestäjätkin ottavat oman osansa vastuusta kantaakseen.

Jolla on silmät nähköön.

M. Kunnari 23.04.2014 17:19

Voi kauhia jos on diili lännen kanssa. Kaikki me kuitenkin tiedetään missä menee vikaan jos menee.

Pekka Roivanen 23.04.2014 17:35

Sopimusta on edeltänyt voimakas Venäjän-vastaisuus joka on ryöpynnyt mediassa myös venäläisvastaisuudeksi. Tarkoitus on ollut luoda suotuisaa ilmapiiriä Natoon liittymiselle. Liittymistä varten on oltava vihollinen ja sitä varten on propaganda.

Poliittinen johto sopii salassa jotain minkä sisällöstä kukaan ei tiedä. Ei eroa Venäjästä.

Ruotsalaiset kumppanimme haluavat selvän ruotsalaisen kansan tuen Natolle. Suomi-poliitikko ei sellaisesta piittaa.

Pauli Järvenpää 23.04.2014 17:42

Valtioneuvoston laatimat Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat selonteot kannattaa Perässähiihtäjän ja muidenkin lukea huolella, vaikka ne totuuden nimissä ovat aika puuduttavaa tekstiä (tiedän, kun olen ollut niitä kynäilemässä!).

Jos ne kuitenkin jaksaa kahlata läpi, eivät asiat tule yllätyksinä. Ainakin parissa viimeisimmässä selonteossa on kerrottu avoimesti, että Suomi valmistelee ns. isäntämaasopimusta (Host Nation Support), jotta Suomella olisi mahdollisimman suuret valmiudet ottaa vastaan kansainvälistä apua kriisitilanteessa. Viimeisin niistä on vuodelta 2012.

Henrik Frisk 23.04.2014 17:55

Maailma on muuttunut. Suomen Nato -jäsenyyden haitat ovat huomattavan vähäisiä verrattuna hyötyyn pitää Venäjän sotilaat poissa Suomesta. Kyllä, saattaisimme lähettää miehiämme sotiin muihin maihin, mutta mitä se on verrattuna Ukrainan ja Georgian kohtaloon?

Jarno Lehtonen 23.04.2014 18:24

"sopimuksen, joka parantaa Suomen valmiutta ottaa vastaan muiden maiden sotilaita sekä huoltaa laivoja ja lentokoneita"

"jotta Suomella olisi mahdollisimman suuret valmiudet ottaa vastaan kansainvälistä apua kriisitilanteessa"

Tuon verran on uutisoitu.

Täällä puhutaan, että Suoman turvallisuus lisääntyisi.

Nuo lainaukset: Onko niissä kyse siitä, mistä täällä puhutaan vai sittenkin ta sen ohella jostain muusta?

Semmoisesta, mitä ei haluta selkeästi julkisuuteen saattaa.

Muutoin olen sitä mieltä, että demokraattista järjestelmää ajatellen tämän asian valmistelu on saanut hyvin outoja, jopa pelottavia piirteitä. Emme kait enää elä 2. maailmansodan oloissa?

Timo Untinen 23.04.2014 18:28

Koska viisaus alkaa reaaliteettien tunnustamisesta, ensimmäinen askel ulko- ja turvallisuuspoliittisen viisautemme tiellä on tunnustaa se tosiseikka, että Venäjän käytös ja toimintatapa on muuttunut. Koska Venäjä on suurvalta ja rajanaapurimme, olisi olemassaolomme kannalta itsemurha olla huomioimatta ja reagoimatta Venäjän muuttuneeseen käytökseen ja voimankäyttöön uskoviin toimintatapoihin.

Vastakkainasettelu ei rakenna. Mutta, Venäjä on tiensä valinnut, eikä suostu suuntaansa muuttamaan, vaikka kuinka sitä toivoisimme.

Venäjä on valinnut uhmakkaan vastakkainasettelun tien, jonka puitteissa se toimii väkivaltaan turvautuen vastoin allekirjoittamiaan sopimuksia ja vastoin antamiaan lupauksia. Tällaisen Venäjän kanssa ei voi sopia mitään mistään siten, että neuvotteluiden lopputulokseen voisi luottaa.

Nato ei ole hyökkäämässä Venäjälle edes venäläisperäisenkään propagandan mukaan. Tiettävästi Natolla ei edes ole voimassaolevaa hyökkäyssuunnitelmaa Venäjälle. Mutta, Natolla on peruskirjansa viidennen artiklan mukaisesti kylläkin puolustusssuunnitelmia.

Viidennen artiklan velvoittaessa jäsenmaat auttamaan toisiaan vain puolustautumaan ulkopuolista hyökkäystä vastaan, ei hyökkäämään, Nato on muuttunut sellaiseksi puolustukselliseksi sotilasliitoksi johon Suomikin voisi rauhantahtoista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa harjoittavana kansakuntana huoletta kuulua.

Koska Nato on peruskirjansa viidennen artiklan mukaisesti vain puolustusliitto, Suomen jäsenyys Natossa ei millään tavalla uhkaisi Venäjää muuten kuin vain sellaisessa tilanteessa, jossa Venäjä itse olisi jo ensin hyökännyt Nato-maan kimppuun. -Käsitykseni mukaan, sellaisen tilanteen realisoituessa, jokaisen kansakunnan velvoite, myös Suomen, onkin puolustautua.

Suomi on jo nykytilanteessa tosiasiallisesti sitoutunut harjoittamaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Naton kanssa, koska EU:n jäsenmaista suurin osa on myös Naton jäsenmaita. Liittyminen Natoon ei siis muuttaisi Suomen harjoittamaa ulkopolitiikkaa tai suhtautumista Venäjään nykyisestä lainkaan.

Nato on jo nyt lähemmäs kolmenkymmenen maan yhteinen puolustusliitto. Jo pelkästään Naton valtavan suuri koko, ja sen käytössä olevat sotilaalliset voimavarat ovat niin suuret, että kiihkonationalistisinkaan kenraali ei ole niin hullu, että uskaltaisi haastaa Natoa kamppailuun.-Nato on siis vahva ja todellinen ennakkopelote, joka jo pelkällä olemassaolollaan on turvannut ja turvaa rauhaa euroopassa. Näin vahvaan liittoon Suomenkin kannattaisi kuulua.

Luonnollisesti, jokainen meistä toivoisi ennakkopeloitteiden luomisen sijasta hyviä suhteita jokaiseen ilmansuuntaan, myös itään. Mutta, hyviä suhteita ei voi rakentaa tai ylläpitää yksin. Hyviin suhteisiin tarvitaan aina vähintään kaksi samoin ajattelevaa ja toimivaa. Itänaapurimme nykyinen käytös ei usko hyviin suhteisiin, vaan voimankäyttöön, kuten olemme saaneet omin silmin todeta.

Valitettavasti, puolueettomuuspolitiikkamme on tullut tiensä päähän, koska kukaan ei usko sellaisen maan puolueettomuuteen, joka ei omin voimin ja yksin pysty myös puolustamaan alueellista koskemattomuuttaan. Suomi ei pysty. Sellaisen politiikan harjoittaminen, joka on ristiriidassa kykyjemme ja käytettävissä olevien voimavarojemme kanssa on koko kansakunnan olemassaolon kannalta vaarallista politiikkaa.

Toki parasta olisi, jos sotilas- ja puolustusliittoja ei tarvittaisi lainkaan. Mutta, niin kauan kuin eurooppalaisella poliittisella pelikentällä on läsnä nykyisen Venäjän kaltainen häirikkö, joka mistään allekirjoittamistaan sitoumuksista ja lupauksista piittaamatta katsoo oikeudekseen ja velvollisuudekseen kurittaa Natoon kuulumattomia pienempiä naapurimaitaan, näyttäytyy puolustusliitto Naton jäsenyys yhä houkuttelevampana vaihtoehtona myös Suomessa.

Viisautta on tehdä päätökset itse, niin kauan kuin meillä on vielä jäljellä vaihtoehtoja joista valita. Mitä pidemmälle tarvittavia ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä siirretään, sen vähemmän meillä on jäljellä vaihtoehtoja joista valita, ja sen vaikeampi ja myös meille kalliimpi on se tilanne, jossa meidän täytyy päätöksemme tehdä.

Nato toimii kuten keskinäinen vakuutusyhtiö: Optioita vahingon varalta ei myönnetä, vaan Natossa joko ollaan turvatakuista nauttivana jäsenmaana, tai sitten ei olla. Jo palavalle Suomi-talolle vakuutusta ei enään myönnä kukaan. -Siksi täysjäsenyys keskinäisessä vakuutusyhtiö Natossakin tulee hakea jo silloin kun kaikki on vielä hyvin, kuten esimerkiksi nyt.

Näitä asioita itse kunkin pohtiessa, kannattaa seurata miten Venäjä kohtelee Natoon kuulumatonta Ukrainaa. Sama kohtalo voi olla edessä kaikilla sellaisilla Venäjän naapurimailla, jotka eivät kuulu Natoon. -Haluaisitko Sinä Suomelle saman kohtalon kuin on se mitä Ukraina käy nyt lävitse ?

Juhani Koski 23.04.2014 18:34

Unto Hämäläisen muotoilema päivän kysymys on hieman outo. Ei kai Naton jäsenyydessä ole jotain välimuotoa, jossa "ollaan lähellä" jäsenyyttä. Minun ymäärrykseni mukaan on vain kaksi vaihtoehtoa eli se, että ei olla jäsen tai vaihtoehtoisesti ollaan jäsen. Jäsenanomus tehdään tai sitten ei. Toinen asia on sitten yhteistyö Naton kanssa. Mielestäni päättäjät vain kantavat vastuunsa, kun tekevät tarpeellisia turvallisuuspoliittisia toimenpiteitä. Heillähän on paras tieto siitä, mitä ja miten käytännössä on toimittava, ei suurella yleisöllä sitä tietoa ole. Päätökset tehdään sillä valtuutuksella, joka kullekin taholle on annettu. Ymmärrettävästi puolustuslaitoksen kaikki suunnitelmat eivät ole julkisia. Oikea päivän kysymys olisi se, onko tehty uusia sitoumuksia muiden maiden suhteen, jos tätä epäillään tapahtuneen. Oman maan etujen hoito puolestaan on erittäin toivottavaa. Mitä perusteellisemmin sen parempi.

Jussi Rautsi 23.04.2014 18:46

Maailma muuttuu. Venäjällä on kohta presidentinvaalit. Pres. Putin on oman ulkomaisen prestiisinsä kustannuksella putsannut seuraajalleen pöytää. Pakotteet toivottavasti pakottavat Venäjää modernisoitumaan. Norja tulee pysymään maana jossa energian osuus bkt:stä on suurin, mutta kyllä energian vienti tasaisena tulojen turvaajana tulee olemaan vahvaa juttu Venäjällekin. USA:n ja Venäjän suhteet elävät taas pitkästä aikaa. Mittaa otetaan nyt tosissaan. Pres. Obaman aika on jo ohi, eikä se ollut valtava menestystarina, mutta ei huonokaan. Ex-neuvostomaat on saatava yhteistyöllä tolpilleen erilaisten joukkioiden käsistä. Työtä riittää kaikille. Nato tulee rauhoittamaan ex-neuvostovaltioiden kuumapäitä. Jäähdyttelyn takuumies on norjalainen Jens Stoltenberg. Norjan öljyrahasto pisti juuri sijoitussondinsa Venäjälle tsekatakseen miten muut käyttäytyvät. Voi olla ettei Suomen liittymine Natoon ole juttu eikä mikään kun yhteistyötä maailman kriiseihin on pakko alkaa tehdä. Suomi pärjää jos ei tee riuskasti virheitä.

Lassi Laukkanen 23.04.2014 18:57

Natoon vaikka heti ilman hivuttautumista. Kansa on vihdoin herätettävä tosiasioihin ja Venäjän voimapolitiikkaan, joka uhkaa hyväuskoisen itsenäisen Suomen olemassaoloa.

Muistuu mieleen muutaman vuoden takainen Venäjän yleisesikunnan päällikön vierailu Suomessa, kun hän televisiolähetyksessä osoitti meille suomalaisille karttakeppi ojennettuna Suomen alueen yli kepin kärki Jäämerelle asti ja totesi kyseisen alueen kuuluvan Venäjän etupiiriin. Hän totesi myös Venäjän vastustavan Suomen Natojäsenyyttä.

Olemme Natoon kuulumattomana vapaata riistaa Venäjälle. Puolustusliitto Naton jäsenyyttä tulee hakea tarvittaessa vaikka yksin vaikka Ruotsi on aina taistellut viimeiseen suomalaiseen sotilaaseen. Emme voi raahata Ruotsia perässämme, vaan jäsenyyttä on haettava vaikka yksin.

Pääasia on, että saavutamme riittävän suuren puolustuskyvyn ja rajastamme tulee liian korkea kynnys Venäjälle ylitettäväksi.

Jukka Ratia 23.04.2014 19:13

Aivan mahtavaa,ja Puolustusministerin lausunto,että ostetaan parasta? Näin pitää olla.Pieniellä pitää olla parhaat pelit,sekä sellainen koulutus,että osataan niitä käytää kaikissa olosuhteissa.Israel on hyvä esimerkki,vain kunnon vehkeet,ja hyväkoulutus on uskottava.Ukraina kauhea esimerkki kun puolustus on mitätön,ja moraali Nolla.

Hannu Mononen 23.04.2014 19:26

Minun on vaikea ymmärtää niitä suomalaisia, jotka kaikin keinoin haluaisivat ehdoin tahdoin estää Suomelta avun saannin mahdollisuudenkin juuri silloin kun apua eniten tarvitaan.

Juhani Karhulahti 23.04.2014 19:58

Kansanedustajat Suomessa ovat haluttomia puhumaan Natosta ja Suomen maanpuolustusta koskevista ratkaisuista, vaikka Georgiassa ja Ukrainassa on ollut sotatoimia ja Venäjän johto on julkisuudessa ilmoittanut, että sillä on oikeus puuttua harkintansa mukaan tapahtumiin naapurimaiden alueilla. Nato-keskusteluun tulee poliitikkojen lisäksi kytkeä ne puolustusvoimien asiantuntijat, joiden johdolla sotilaallisen kriisin aikana huolehditaan tai huolehdittaisiin Suomen puolustamisesta.

Liittoutumattomana maana Suomen olisi sotilaallisen kriisin aikana turhaa toivoa muiden maiden sotilaallista apua. Sotilaallista uhkaa kokevat kaikki pienet, liittoutumattomat maat pitemmän ajan kuluessa. Ei ole kuin 70 vuotta siitä, kun Suomeen hyökättiin ja hyökkääjän tarkoituksena oli miehittää koko maa. Kukaan ei 2000-luvulla olisi osannut odottaa Georgian tapahtumia, eikä Venäjällä olleitten talviolympialaisten aikana sotatoimien alkamista Ukrainassa vain hetkeä olympialaisten jälkeen.

Etupiiriajattelua, jossa Suomen suvereniteetti poistuisi, alueellinen koskemattomuus vaarantuisi sekä itsenäinen päätöksenteko kaventuisi ei voi hyväksyä Suomea, eikä muitakaan Euroopan maita koskien. Suomen on siksi viisasta kuulua muiden Länsi-Euroopan maiden tavoin Euroopan Unioniin ja länsimaiden yhteiseen puolustusliittoon, Natoon. Nato-jäsenyys turvaa rauhan Suomessa ja sen lähialueilla.

Unto Hämäläinen 23.04.2014 20:18

Hei

Nyt on pakko muistuttaa pelisäännöistä. Olen tänään joutunut hylkäämään kymmenkunta asiallista ja hyvää kirjoitusta, joita on tarjottu nimimerkin takaa. Tällä kommenttipalstalla ei julkaista nimimerkkirjoituksia. Koko nimi, siis etunimi ja sukunimi, mukaan. Ja kiitos tähän mennessä tulleista nimellisistä kommenteista, sähäkkää keskustelua.

Uh

Matti Ahola 23.04.2014 20:21

Sopimus ei todellakaan ole kirkkaalta taivaalta tipahtanut. Asiaa esiteltiin lähes kyllästymiseen asti eduskunnan valiokunnille ja useille selontekoja valmisteille hallituksille ennen sen kirjaamista ko asiakirjoihin. Mediakin käsitteli asiaa paljon viime vuosikymmenellä mm satamista ja lentokentistä annettaviin tietoihin liittyen - reaktiolla ettei semmoisia voida NATOlle antaa, vaikka kaikki listatut tiedot olivat ja ovat tänäkin päivänä julkisissa ja kansainvälisissä lähteissä kaikkien saatavilla. Valmisteluissa oli mukana kaikkien eduskuntapuolueiden edustajia. Hanke hautautui kuitenkin muutamaksi vuodeksi, kun sen allekirjoittamista ei katsottu ajankohtaiseksi. Päätökset käyttöönotostahan tehdään kokonaan erikseen ja säädetyssä järjestyksessä. Sopimus on käsikirja, jonka mukaan edetään, jos tai, kun päätös on tehty - molempien osapuolten yhteisesti hyväksymänä. Katso P Järvenpään vastaus edellä ja häpeä - sinä reen jalaksiltakin pudonnut kommentoija.

Marita Salenius 23.04.2014 21:37

Kun nyt tuon tähän keskusteluun sen naisnäkökulman, niin kyökin ovelta asia näyttää juuri siltä, kuin Pauli Järvenpää kirjoitti. Eihän tämä ole mikään uusi ja yllättäen tullut asia, mutta ajankohta on toki pelkkää politiikkaa. Näyttää siltä, että EU ja Nato halutaan sitoa yhteen ja näin vaalien alla voiko olla parempaa täkyä EU-myönteisille, kuin maamme turvallisuusuhka. Muistuu mieleen EU jäsenyysäänestyksen alla ollut lähes samanlainen turvallisuusnäkemys, jonka perusteella moni äänesti Jaa.

Ei varmaankaan ole otsikon mukaisesta hivuttamisesta kyse, vaan ajatuksiimme hivutettava ainoa vaihtoehto. Meillähän on jo tehty Natosopivia ratkaisuja, eikä varuskuntien lakkautusbuumi ole vähäisin. En nyt sentään vertaisi Ukrainan tilannettä tänne, koska Venäjän sotatekeleet ovat koskeneet entisiä Neuvostotasavaltoja - tietysti voidaan sanoa, että tähän asti!

Kun sille maantieteelle ei mitään voida ja tänne on aina hyökätty idästä ja sehän se on edelleen potentiaalinen suunta, niin tarvitsemmeko Natoa työkalupakiksi vain Venäjän takia. Mihin Natoa ylipäätään tarvitaan? Venäjää vastaan, vai onko länsimaista demokratiaa uhkaamassa jokin muu, mistä ei puhuta

Vesa Kaitera 23.04.2014 22:05

Kyllä mielestäni Suomea on jo hyvän aikaa vähintään hivutettu NATO:on ja osittain tehty se jopa avoimesti. On jo korkea aika! On täysin mahdollista, että maailmalla tulee olemaan täysin demilitarisoituja alueita, mutta Venäjän ja Suomen raja ei tule olemaan sellainen ainakaan seuraavaan pariinsataan vuoteen. Suomi on venäläisestä perspektiivistä "vanhaa venäläistä maata", jonka itsenäisyyteen venäläinen suhtautuu hieman eri tavalla kuin vaikkapa Ruotsin itsenäisyyteen. Tällä en tarkoita sitä, että keskivertovenäläinen olisi oitis hyökkäämässä Suomeen, ei varmaankaan, ei hänellä ole kielteisiä tunteita Suomea kohtaan. Mutta Suomi on kuitenkin venäläiselle vain "puoliulkomaa". Kaupallisesti tästä on meille etua, sotilastrategisesti siitä on haittaa.

Jo katsomme Itämeren alueen sotilastrategista kehitystä, niin Toisen maaillmansodan tulosten vuoksi Neuvostoliitto murtautui pussin pohjalta niin, että se itse asiassa pitkälle hallitsi Itämerta Varsovan Liiton avulla. Kun Neuvostoliitto romahti, niin monet maat aiemmat Neuvostoliiton alueet (Baltian maat) ja liittolaiset rynnistivät NATO:on. Lopputuloksena Venäjä on nyt Itämeren osalta jokseenkin samalla tavalla pussissa kuin mitä Neuvostoliitto oli sotien välisenä aikana. Minulla on se vahva sormenpäätuntuma, että jossakin vaiheessa Venäjä tekee totisen yrityksen murtautua jälleen tuosta pussista. Uskon, että ainakin jos Ruotsi liittyy NATO:on, niin voimme odottaa Venäjän vaativan sotilastukikohtia Suomen rannikolta, lähinnä Hanko ja Ahvenanmaa tulevat ensimmäisinä mieleen.

Jos Venäjästä suhteellisen nopealla aikataululla kehittyisi vauras, vakaa ja aidosti kansanvaltainen maa, niin edellä esittämäni olisi kamariteoriaa. Venäjä ei olisi enää tuossa tilanteessa meille mikään varsinainen uhka. Valitettavasti kehitys voi Venäjällä viedä aivan johonkin muuhun suuntaan. Puhumme kuitenkin Venäjästä, jolla on muuhun Eurooppaan nähden varsin erilainen historia, erilaiset arvot ja myös erilaiset toimintatavat. Meidän tulee muistaa tämä.

Heikki Poroila 23.04.2014 22:20

Kai nyt jokaiselle Suomen ulkopolitiikkaa seuranneelle on selvää, että Suomea on jo pitkään valmisteltu täysin "Nato-yhteensopivaksi". Tähän valmisteluun on pitänyt tyytyä, koska kansalaisten suuri enemmistö haluaa sitkeästi pysytellä sotilasliittojen ulkopuolella, eivätkä puolueet uskalla ainakaan vielä tuota näkemystä uhmata (paitsi Kokoomus, jonka jäsenet eivät tämän takia puoluetta hylkää).

Hämäläisen uutisoima tuore hivutus saattaa liittyä yksinkertaisesti siihen, että demarit ovat Tuomiojan takinkäännön myötä vilkuttaneet suopeita valoja viimeistenkin pidäkkeiden irrottamisen puolesta. Kun hellittämätön Nato-propaganda yhdistyneenä johonkin päivänpoliittiseen rettelöintiin, jossa Venäjä on mukana omasta tahdosta tai tahtomattaan, saa gallupluvut puolueitten näkökulmasta riskin arvoisiksi, liittyminen voidaan hoitaa samaan tyyliin kuin europäätös.

Ei-julkinen konsensus Natoon liittymisestä lienee tehty jo vuosia sitten ainakin porvaripuolueitten kesken, mutta sitä ei vaan ole päästy realisoimaan itsepäisen kansan väärien mielipiteitten takia. Siksi hivutus jatkuu ja jatkuu.

ilkka Uusitalo 24.04.2014 0:35

Vaikuttaa todella törkeältä ja hämmästyttävätä. Erityisesti koska myös Tuomioja mukana. Korkea aika lopettaa tämä Nato intoilu. Nyt olemme todella vaarallisilla vesillä ja aivan omasta syystä.

Liisa Jaakonsaari 24.04.2014 2:40

Suomi on aina yrittänyt venyttää rauhankumppanuutta NATOn kanssa mahdollisimman toimivaksi ja konkreettiseksi, mistä nytkin on kysymys.Muistaakseni jo silloin kun olin eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja, käsiteltiin ohjelmaa, jossa nyt kohua herättänyt asia oli mukana.

pahinta nyt virinneessä keskustelussa on tuo sana hivuttaminen.Ikäänkuin tehtäisiin asioita kansalaisten selän takana.

Suomen NATO- suhde alkaa yhä enemmän muistuttaa Norjan EU - suhdetta. Norja maksaa enemmän kuin Suomi päästäkseen sisämarkkinoille, noudattaa direktiivejä, mutta on kuunteluoppilaana kun asioista päätetään, mutta ei siellä taideta puhua jäsenyyteen hivuttamisesta.

No, varmasti tulevaisuudessa joku psykohistorioitsija avaa kunnolla suomalaisen NATO- trauman.

Timo Untinen 24.04.2014 6:36

Viime kädessä Suomen mahdollisessa Nato-jäsenyydessä on kyse siitä, että saammeko kriisitilanteessa kansainvälistä apua. Jokaiselle lienee selvää, että Suomen oman edun mukaista on kriisitilanteessa vastaanottaa kansainvälistä apua, koska omat voimavaramme ovat liian pienet pärjätäksemme yksin. -Siksi ihmettelenkin niiden ihmisten toiminnan motiiveja, jotka pyrkivät jo nyt rauhan aikana omalla toiminnallaan estämään sen, että Suomella olisi kriisitilanteessa mahdollisuus saada ja vastaanottaa kansainvälistä apua.

Mikä saa ihmisen toimimaan oman maansa ja oman kansansa etujen vastaisesti ? Mikä motiivi näitä ihmisiä ohjaa rakentamaan jo etukäteen asetelmaa, jossa Suomi ei voisi ottaa vastaan apua kriisitilanteessa ? -Kysymys on suunnilleen samasta asiasta kuin jos vastustaisi palokuntien ja ambulanssien hankkimista ja olemassaoloa sillä perusteella, että ne muka sytyttävät tulipaloja.

Vesa Kaitera 24.04.2014 10:45

Timo Untinen kirjoitti: "Viime kädessä Suomen mahdollisessa Nato-jäsenyydessä on kyse siitä, että saammeko kriisitilanteessa kansainvälistä apua."

Olen kyllä tästä asiasta kanssasi toista mieltä. NATO-jäsenyydellä olisi minusta täsmälleen kaksi myönteistä puolta. Se antaisi meille mahdollisuuden osallistua aidosti sisältäpäin maailman vahvimman sotilasliiton ja rauhanturvaamisorganisaation toimintaan. Sitten on vielä se mielestäni painavampi perustelu: se nostaisi Venäjän hyökkäyksen kynnystä Suomeen aivan taivaasen asti. Vaikkemme olisi NATO:n jäsenenä, niin jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, niin luonnollisesti NATO:n jäsenmaat lähettäisivät materiaalista, taloudellista ja humanitaarista apua Suomeen, jollei niillä sitten olisi itsensä kannalta tärkeämpää tekemistä. Mutta taistelujoukkoja ei välttämättä tulisi, eikä poliittinen, taloudellinen sen paremmin kuin sotilaallinen tukikaan olisi automaattista kuten NATO-jäsenyyden tapauksessa. En kannata NATO-jäsenyyttä siksi, että kenties sen avulla voittaisimme mahdollisen sodan Venäjää vastaan, vaan siksi, että niin minimoisimme sen mahdollisuuden, että ylipäänsä enää koskaan tulisi sotaa Venäjän ja meidän välillämme. NATO ja Venäjä ovat ärhennelleet toisilleen vuosikymmeniä, mutta sota niiden välillä on sangen epätodennäköinen. NATO ei misään vaiheessa ole pyrkinyt tuhoamaan Venäjää, vaan lähinnä pitämään sen aisoissa. Ukrainassa tuo aisoissa pitäminen on kylläkin sangen vaikeaa.

Jussi Rautsi 24.04.2014 12:39

On tärkeää oppia lukemaan kriisien geopoliittiset, taloudelliset ja historialliset koordinaatit oikein. Ukrainassa ja Krimillä ne ovat aivan erilaiset kuin Suomen lähialueilla. Hyvä opas on kenrl K-L. Oeschin kirja Suomen kohtalon ratkaisu Karjalan kannaksella 1944. Oesch antaa sotatiedon lisäksi myös realistista taloudellista analyysia tavallaan ohimennen. Minulle oli yllätys esimerkiksi se, että Saksan sotatarviketeollisuus saavutti huippulukemansa vuonna 1944. Oeschin kirja ilmestyi 1950-luvulla, jolloin ilmestyi valtaosa sotaa todella johtaneiden kenraalien teoksista. Uusintapainos olisi tarpeen. Puhe jostain NL:n painostamasta itsesensuurista on täyttä hölynpölyä.

Mika Lako 24.04.2014 14:02

Tuoko Nato-jäsenyys jotain lisäarvoa Lissabonin sopimuksen (2007) mukaiseen yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan?

"Jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan."

"Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi,muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen."

Timo Untinen 24.04.2014 15:55

Vastauksena Mika Lakolle:

Lissabonin sopimuksessa (2007) ei velvoiteta EU:n jäsenmaita auttamaan toisiaan aseellisesti tai sotilaallisesti, Lissabonin sopimus jättää annettavan ja saatavan avun sisällön auki. Sotilaallisen kriisin kohdistuessa Suomeen, Lissabonin sopimuksen mukaisesti annettu apu voisi olla esimerkiksi rekka-autollinen käytettyjä alushousuja tai selkärepullinen tonnikalasäilykkeitä.

Naton peruskirjassa sen sijaan velvoitetaan jokainen Naton jäsenmaa auttamaan toista Naton jäsenmaata puolustamaan itseään ulkopuolista hyökkääjää vastaan. Naton peruskirjan mukaan, hyökkäys yhtä Naton jäsenmaata vastaan, on hyökkäys koko Natoa vastaan, ja siten sitoo muut jäsenmaat auttamaan ja tukemaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Naton jäsenmaata sotilaallisin keinoin. -Ja tämä apu on apua, jonka sisältö ja tarve sovitaan jo jäsenyysneuvotteluiden yhteydessä, ja jonka sisällön mukaiset joukot harjoitetaan tuleviksi toiminta-alueiksi määritellyillä alueilla jo rauhan aikana.

Nato-jäsenyyssopimuksen ja Lissabonin sopimuksen välinen ero on siis selvä. -Tästä syystä johtuen, jo pelkkä jäsenyys Natossa nostaa hyökkäyskynnyksen Naton jäsenmaahan niin korkeaksi, että hyökkäystä Nato-maahan pohtiva hyökkääjä jättää hyökkäämättä kokonaan.

Jussi Rautsi 24.04.2014 17:15

UM:llä ja puolustusministeriöllä on virkamiehiä Naton päämajassa. Ei Naton sopimuksista tarvitse väitellä ja sisältöä arvuutella. Niitä voi kysyä suoraan asiantuntijoilta. Jos edes arvaillaan tilannetta että Venäjä jostain syystä lähtisi etupihaltaan Ukrainasta liikkeelle länteen tai luoteeseen, on silloin jo niin kovat panokset piipussa että se tietää sotaa. Sama tilanne on edessä jos Nato tunkee itsensä väkisin liian lähelle Moskovaa. Kumpikaan kauhuskenaario ei toteudu. Hinta on liian kova. Ukrainan autonrenkaiden polttelu ja ammuskelu on arkipäivää monessa alikehitetyssä maassa. Nyt sitä vain sattuu olemaan lähempänä.

Marita Salenius 24.04.2014 17:31

Suomesta on tullut propagandayhteiskunta. Tiedotus perustuu, jos ei nyt suoranaiseen valheeseen, niin ainakin siihen toiseen totuuteen. Informaatiota on niin paljon, että kaiken sen tarkistamiseen ei kenenkään mielenkiinto riitä ja tätä käytetään tietoisesti hyväksi oman sanoman perillesaattamiseksi.

Se on lie nyt niin, että tavallisen kansalaisen on todella huolestuttava, sillä lehdissäkin muistutetaan kotitalouksien omasta varmuusvarastosta. Sama on tuntemuksen tila, kun lukee teidän kommentaattoriherrojen kirjoituksia, joiden perusteella menee jo yöunet - sota on ovella.

Vaan mikäpä huoli Natosta, jos se tuo muassaan myös todellisen arsenaalin vermeitä, kuten maamiinat, jokunen Apachekaan ei olisi pahitteeksi ja entäpä ohjukset ydinkärkineen. Jopa jo olisi kansalaisenkin rauhallista mennä yöpuulle.

Mika Lako 24.04.2014 17:52

Jos Lissabonin sopimuksen sisältö on (en kiistä tulkintaa) *Lissabonin sopimuksen mukaisesti annettu apu voisi olla esimerkiksi rekka-autollinen käytettyjä alushousuja tai selkärepullinen tonnikalasäilykkeitä.* , niin miksi EU auttaisi EU:n ulkopuolista maata talouspakotteilla, jotka maksaisivat Suomelle enemmän kuin rekallinen puhtaita alushousuja.

Tilanne Ukrainassa ei ole ainutkertainen, tapahtumat muistuttavat kovasti vuoden 1994 Oranssia vallankumousta.

Pelkään pahoin, että Suomi sotketaan Puolan haluun laajentua itään.

Pentti Kangasluoma 24.04.2014 18:40

Natoon olisi liittyttävä, se on kantani. HS 125 minuuttiqa oli hyvin tasokas, harvoin näkee ja kuulee tämänkaltaista.

Suomi on rauhanturvaamisdessa ansioitunut maa, mutta poliitikomme eivät halua sanoa, että juuri Nato organisaationa on mahdollistanut

kuljetukset, huollon, logistiikan. Nopean toiminnan.

Erkki Tuomiojan menestyminen ulkoministerinä on hermostuttanut Pertti Salolaisen. Muistatteko, Ylen Venäjä illassa dosentti B. otti Tuomiojan maalitauluksi.

Pirkko Luhtanen 24.04.2014 22:09

Toivottavasti päättäjät nyt vievät Suomen ensi hallituskaudella Natoon. Olen tätä odottanut jo kauan. Tarja Halosen "hallituskaudella" asia oli suorastaan jäissä. Suomella tulee olla kunnollinen turva sen varalta että sitä jossakin tilanteessa tarvitaan. Nyt sitä turvaa ei ole, eikä oma puolustuskyky ole riittävä mahdollisen kriisin uhatessa. Oli hyvä, jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät yhdessä Natoon.

Hannu Mononen 25.04.2014 10:33

Milloin Suomen kansa saa Pohjois-Atlantin liitosta riittävät paikkansa pitävät pohjatiedot? Niin sanottua "Nato-keskustelua" käydään internetissä esim. HS:n uutiskeskustelussa täysin harhaisista lähtökohdista, koska suuri yleisö ei yksinkertaisesti tiedä riittävästi eikä mikään taho ota vastatakseen paikkansa pitävän asiatiedon riittävästä tarjoamisesta.

Osin nettikeskustelut ovat tahallista trollaamista ja disinformaation levittämistä vastoin parempaa tietoa, osin ne ovat uskomuksia, jotka kenties juontavat juurensa kylmän sodan propagandasta. Syvä USA-viha paistaa monista kirjoituksista, joissa annetaan ymmärtää, että Naton jäsenyys tekisi Suomesta automaattisesti USA:n vasallin, jonka sotilaat lähetettäisiin pakolla maailman kriisipesäkkeisiin puolustamaan USA:n etuja (= tyypillinen teema disinformaatiossa).

Lisää harhaisen propagandan suosikkiteemoja: Suomi ei muka Nato-jäsenenä saa enää päättää oman valtioalueensa käytöstä, vaan tänne tungetaan pakolla Naton / USA:n hyökkäystukikohtia; Suomi menettää päätösvaltansa oman puolustusbudjettinsa suhteen; meille pakotetaan ammattiarmeija, jne. Mielikuvitus lähtee villiin laukkaan monenlaisin salaiittoteorioin irtautuen siteistä reaalimaailmaan. Keskustelu velloo tunneperäisesti tietämättömyydestä lähtevissä tai tahallaan lietsotuissa pahansuovissa painajaisissa, etenemättä minnekään tai antamatta kenellekään varsinaista uutta tietoa.

Olemmeko Naton osalta parhaillaan psykologisen informaatio-operaation keskellä? Mikä leikkaisi siivet harhaisilta uskotteluilta ja antaisi meille arkisia totuuksia puolustusliitosta, johon kuuluvat lähes samat maat kuin EU:hun, lisättynä Yhdysvalloilla, Kanadalla, Islannilla, Norjalla ja Turkilla. Miksi nuo samat kumppanit, joitten kanssa olemme tehneet tiivistä yhteistyötä 1.1.1995 lähtien, ovat yhtäkkiä joillekin suomalaisille sielunvihollisen asiamiehiä, kun ne tekevät yhteistyötä euroatlanttisen alueen rauhan vakiinnuttamiseksi ja tarjoavat meillekin tilaisuutta liittyä seuraan?

Milloin saamme tilaisuuden kuulla Naton erityisedustustossa työskentelevien omien diplomaattiemme selvennykset kansaa askarruttaviin kysymyksiin? Milloin Naton tiedottajan tai itse pääsihteerin sallitaan antaa Suomen tiedotusvälineissä oma vastineensa siihen suoranaiseen disinformaatioon, jota Suomessa ruokitaan järjestöstä?

Ei mikään kansainvälinen järjestö ole täydellinen, mutta kritiikin on sentään syytä perustua tietoon eikä populistiseen fantasiaan.

Janne Viskari 25.04.2014 10:58

Suomea hivutetaan Natoon. Hivuttajat ovat ottaneet nyt tilaisuudesta vaarin ja lyövät nyt natorumpua isolla fontilla, tämä lehtitalo eturintamassa.

Natojäsenyyden perusongelma Suomen kannalta ei kuitenkaan tästä Ukrainan kriisistä muuksi muutu:

Suurvaltojen konfiliktin mahdollisesti joskus kärjistyessä meillä on 1300km etulinjaa, vaikka koko riidan aihe ei koskisi meitä millään tavalla. Mikä tahansa Turkki voi tuon etulinjan 5. artiklan avulla aktivoida, eikä Suomella olisi Natojäsenenä asian suhteen mitään tehtävissä - paitsi liikekannallepano.

Kansa on aina ymmärtänyt tämän. Natottajaeliitti koettaa tämän perusasian vaientaa tai ei ymmärrä sitä. Monille tähänkin keskusteluun osallistujille tekisi hyvää viettää pidempikin hetki suurikokoisen Euroopan-kartan edessä.

Suomi on Venäjän ongelmista kaikkein pienin ja vastustajana v***umaiseksi osoittautunut. Ei ole mitään syytä vapaaehtoisesti ottaa strategisesti keskeisissä paikoissa sijaitsevia asutuskeskuksiamme ydinkärkien ensisijaisten maalien joukkoon - edelleenkään. Tämän Natojäsenyyden keskeisen perusominaisuuden tämänkin lehden pääkirjoitussivun natodosentit unohtavat viisaalta kuullostavissa kirjoituksissaan aina mainita.

Onneksi on eduskuntavaalit tulossa. Toivottavasti Ukrainassa on jonkinlainen rauha maassa silloin.

Marita Salenius 25.04.2014 11:47

Kuka sen määrittelee, mikä tieto ei ole harhaan johtavaa. Eiköhän se ole niin, että Natoa puolustavat ja sitä kritisoivat ovat aivan saman tiedon varassa. Ei nämä asiat ole niin yksinkertaisia, että populismin leimalla kaikki kritiikki olisi vähäteltävää.

Päätökset ja päättäjät ovat jossakin muualla, kuin tavallinen kansalainen, joka pohtii asioita omassa ympäristössään ja jokainen pohtija on tasan yhtä pätevä mielipiteeseensä riippumatta tietotaidosta tai vaikka puoluekannasta.

Minulle ei auennut Hannu Monosen näkemys. Täällä takamailla asuvana olen aina kokenut saaneeni tarpeellista tietoa Natosta. En ole huomannut tulleeni harhaan johdetuksi, sillä aika tarkkaan tiedämme Naton tehtävät ja miten se toimii ja mikä virka sillä on ollut, kun Varsovanliitto meni historian koppaan.

Eikä välttämättä olisi edes pahitteeksi, jos asioita joskus todella mietittäisi myös tunneperäisesti, sillä se voisi antaa osviittaa ja tukea järkiperäiseen päätäntään. Yksinkertainen ratkaisu olisi neuvoa antava kansanäänestys, johon olisi pakko tuoda kaikki puolueeton tieto jo valtiovallan taholta.

Eihän sitä tiedä, vaikka menisi lähes tasan, kuten kävi EU jäsenyysäänestyksen kanssa, jolloin niukin naukin Jaa voitti.

Ei Natoasiasta koskaan tule kansan yhteistä näkemystä. Jos eduskunta ei päätöstä tee ja hallitus (hallitukset) jättää asian edelleen pöydälle, niin sillä sitten eletään ja palataan mietiskelemään tärkeämpiä asioita, kuten kasvava työttömyys, joka kohta koskettaa lähes jokaista perhettä jollakin tasolla.

Jussi Lähde 25.04.2014 19:15

Parahin Unski

Hivutettaisiinkos taas hieman parlamentarismia lisää Suomeen? Millainen eduskunnan roolin tulisi olla tällaislla tilanteissa? Tämä keskustelu on ollut jälleen kerran hämmentävän hiljaista.

Unto Hämäläinen 25.04.2014 23:06

Jussi, kiitos kysymyksestä. Tätä parlamentarismiasiaa sopii pohtia tässä viikonvaihteessa myös kommenttipalstalla, jossa on nyt pari kolme päivää käyty niin sähäkkää Nato-keskustelua, että se jatkukoon viikonvaihteen ylikin, jossa kirjoitettavaa riittää. Joka tapauksessa Nato-keskustumme on ollut korkeatasoisempaa kuin eduskunnassa käyty keskustelu.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan Nato-näkemyksiin ja arvioihin tekeillä olevasta sopimuksesta voi tutustua hänen kotisivullaan www.tuomioja.org

Pirkko Luhtanen pohti ansiokkaasti tätä kokoomuksen puheenjohtajakysymystä, jota me olemme setvineet jo kolmen viikon ajan ja lähes sadan kommentin voimin. Mutta Alex Stubbin ehdokkuuden suhteen olemme edelleen siinä tilanteessa, jossa olimme jo lauantai-iltana 5.4. Veikkaan kuitenkin, että tähänkin kysymykseen saamme pian vastauksen.

Suvi-Anne Siimes 26.04.2014 1:37

Jäin pois politiikasta vuoden 2007 vaaleista. Sen jälkeen olen ollut poissa kaiken ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvän materiaalin jakelulistoilta. Myös muistikuvani niiltä ajoilta, jolloin olin eduskunnan ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsenenä (vuodet 2003-2007) ovat jo hailenneuta. Uskallan silti todeta, että uskon niin Pauli Järvenpään kuin Liisa Jaakonsaarenkin kannanottojen vastaavan totuutta.

Varmasti joskus on niin, että eduskunnan informoiminen ei ole hallituksemme prioriteettilistan ykkösenä. Parlamentaarikot saavat kuitenkin niin halutessaan tietoa kaikista asioista. Tietoa löytyy paljon myös niistä dokumeteista, jotka ovat ensin valiokunnan ja sitten koko eduskunnan käsiteltävinä. Eli hyvin usein asioissa on kyse myös siitä, miten paljon yksittäinen kansanedustaja haluaa oikeasti ottaa selvää asioista myös itse.

Mutta yhdyn siis Liisa Jaakonsaaren arvioon siitä, että sanavalinnat ja puheenparret ovat paitsi paljastavia, myös osa vallankäytön mekanismeja,

Kuka "salakuljettaa" tai "hivuttaa" silloin, kun kansanedustajat lukevat asiakirjat vain kursorisesti? Tai jos he keskustelevat asioista ainoastaan silloin, kun ne tuodaan tarjolle eksplisiittisesti?

Koin itse olleeni varsin hyvin informoitu niinä vuosina, kun olin jäsenenä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa (1998-2003) ja ulkoasiainvaliokunnassa (2003-2007). Luin silloin kuitenkin hyvin paljon muutakin kuin minulle ministerinä/ kansanedustajana jaettua materiaalia. Omaehtoinen tiedonhankinta helpotti huomattavasti kulloinkin päätettäväksi tulleen materiaalin ymmärtämistä. Olen siksi yhä tänäänkin sitä mieltä, että ainakin kansanedustajilla on velvollisuus sivistää itseään ja lisätä ymmärrystään myös muilla keinoilla kuin valiokunnan käyttöön kulloinkin jaetun aineiston (kursorisella) läpikäynnillä.

Lopuksi totean, että en todellakaan ylistä nykyistä hallitustamme kaikusta sen toimista. Toivon hallituksellemme tästä huolimatta mitä parhainta menestystä ja rohkeutta sen ulko- ja turvallisuuspoliittisissa pyrkimyksissä! Lisäksi totean, että maailma näyttää nyt huomattavasti erilaiselta kuin niinä vuosina, jotka olin itse politiikassa.

Lauri Kangas 27.04.2014 1:19

Unski, poliittisen lähihistoriamme elävä arkisto, on nostanut aiheellisen kysymyksen. Hän osaa varmasti tarvittaessa kertoa miten Suomi joutui sisäpoliittiseen kriisiin, kun Neuvostoliitosta esitettiin ajatus yhteisistä sotaharjoituksista. Ajatus torjuttiin näyttävästi.

Sotaharjoituksilla ja myös niiden "teknisellä" tukemisella on poliittista merkitystä. Siksihän myös Suomi on huolissaan Venäjän sotaharjoituksista Ukrainan rajan tuntumassa. Vastatoimeksi on Saksan lehdistössä tehty esityksiä Naton näyttäville sotaharjoituksille Venäjän rajan lähellä Virossa, jossa puolestaan on ministeritasolla toivottu sotilassaappaiden ääntä omalle maaperälle. Sotaharjoitukset ovat aina voiman näyttöä ja usein sillä uhkaamista.

Jos Suomella olisi nyt jo voimassa tämä kiistanalainen sopimus, olisi varmaan korkeampi kynnys vastata kieltävästi sen soveltamiseen kuin tilanteessa ilman moista sopimusta.

Ukrainan kriisin aikana ovat jopa Suomen Natojäsenyyden kannattajat olleet yksituumaisia siitä, ettei jäsenyyttä pitäisi anoa nyt. Saman logiikan mukaan erityisesti nyt ei kyseistä sopimusta pitäisi tehdä - eikä edes perustella sen tarpeellisuutta. Tuomiojan Erkki kertoo blogissaan, että puolustusministeriöllä on ollut ilmeisesti omia toiveitaan sopimuksen aikataulun suhteen. Ne toiveet olisi hyvä ymmärtää ja lykätä sopimuksen valmistumisen aikataulu yli haman tulevaisuuden.

Jouni Pulli 27.04.2014 16:37

Suomea ei olla hivuttamassa Natoon, joskin yhteistyömahdollisuuksia Naton kanssa pyritään lisäämään. Hyvä niin! Ja toivottavaa on, että samalla lisätään yhteistyötä myös itänaapurimme Venäjän kanssa. Tosin, koska emme voi sijainnillemme mitään, meidän tulisi huolehtia siitä, ettemme ole liiaksi riippuvaisia Venäjästä monisiteisesti samanaikaisesti. Täten, ainakin riskienhallinnan kannalta olisi järkevää rajoittaa taloudellista riippuvuutta, mikäli poliittinen riippuvuus kasvaa ja päin vastoin.

Suomi on jo asemastaan, kulttuuristaan ja historiansa takia maa, jolle rooli toimia "katalysaattorina" tiettyjen keskinäisesti riippuvien kv. entiteettien välillä, tässä tapauksessa USA:n, EU:n ja Venäjän, on ilmeinen. Tällainen toiminta vaatii meiltä myös huomattavaa osaamista. Käsittääkseni meillä sitä nyt on, mutta on eri asia, osataanko sitä riittävässä määrin hyödyntää EU:ssa. Tässä asiassa Suomella on ollut ja edelleen on selkeä tehtävä, mitä esim. Saksan Eurooppa-ministeri Michael Roth peräänkuulutti Aleksanteri-salin puheessaan (16.4.2014).

Mahdollista Nato-jäsenyyttämme tulisikin enemmän pohtia vaikkapa niin, että tarvitsemmeko jäsenyyttä sen takia, että EU tai muunlainen lisäturvallisuuden hankkiminen (esim. puolustuksellinen yhteistyö Itämeren tai Pohjoismaiden tai Ruotsin piirissä) ei kehity riittävästi. Vai tarvitsemmeko Nato-jäsenyyttä siksi, ettei muita varteenotettavia vaihtoehtoja nyt ole; ja miksi tarvitsisimme lisätakeita turvallisuudellemme. Uhkaako meitä jo nyt joku tai jokin vai onko riittävän todennäköistä, että näin voisi asianlaita olla lähitulevaisuudessa (= esim. 10 vuoden sisällä)? Valitettavasti vastaukseni on "kyllä" eli tarvitsemme lisää kapasiteettia puolustaaksemme Suomea.

Miika Kurtakko 27.04.2014 18:55

Hivutetaanko meitä Natoon? Vai vivutetaanko meitä Natoon Ukrainan kriisin varjolla? Erittäin hyviä kysymyksiä, joihin ottaisin ajallisesti pitemmän perspektiivin.

Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että kokoomuksen pääseminen pois ulkopoliittisesta paitsiosta Holkerin hallituksen myötä aloitti Suomessa länteen kääntymisen ajanjakson. Sitä on tietenkin vahvistanut se, että kokoomus on ollut viimeisen 27 vuoden ajan yhteensä 23 vuotta hallituksessa. Lisäksi hallitusyhteistyö toisen vahvasti länteen suuntautuneen puolueen eli SDP:n kanssa on vahvistanut tätä "lännettymisen" suuntausta. ETA, EY/EU, euro ja Nato ovat kaikki olleet luontevia askelia Suomen länsisuuntautuneisuudessa. Toki samaan hengenvetoon on todettava, että entiset NL-suhteiden mahtipuolueet ovat samaan aikaan joko kääntäneet takkia (keskusta) tai kuihtuneet pois (SKP).

Tässä kehityksessä tällaista "suurta strategiaa" ei ole kovinkaan paljon käsitelty poliittisessa debatissa esimerkiksi vaalien alla vaan vaihtelevasti asiat päätetty ja hoidettu pois päiväjärjestyksessä melkein hallinnollisina pikkuasioina. Tämä on tietenkin äänestäjän kannalta ongelmallista, koska tehdyt päätökset ovat isoja, mutta niille ei ole ollut ainakaan suoraa mandaattia kansalaisilta. Näkisin niin, että kansalaisten kuppi alkaa mennä nurin, kun he eivät pääse uurnilla kertomaan omaa mielipidettään asiasta.

Natosta on syytä keskustella sekä faktojen että tunteiden valossa, koska mitään suurta päätöstä ei todistetusti tehdä koskaan täydellisen rationaalisesti. Ja keskustelun tulisi päättyä kansan mandaattiin joko puolesta tai vastaan. Itse olen kansanäänestyksen kannalla. Tätä eivät kuitenkaan Naton kannattajat halua, koska kaikissa mielipidetiedusteluissa Naton vastustajat ovat reilusti niskan päällä.

Kim Pihl 28.04.2014 7:49

Suomen ja Ruotsin turvallisuuden kannalta on ehdottoman tärkeää liittyä Natoon ja mahdollisimman nopeasti ! Vai onko jotain muuta vastaavaa tarjolla, Erkki Tuomiojan satujen lisäksi ?

Unto Hämäläinen 28.04.2014 11:46

Ruotsissa on tänään julkaistu kiintoisaa uutta tietoa Yhdysvaltain ja Ruotsin suhteesta. Uutisen mukaan Yhdysvallat houkuttelee Ruotsia Natoon, hyvä kysymys tietenkin on se, että onko sama vaivihkainen kutsu esitetty myös Suomen hallitukselle?

http://www.hs.fi/ulkomaat/SvD+Yhdysvallat+maanittelee+Ruotsia+Natoon/a1398648021300?ref=hs-art-top-7

Riitta Anttila 30.04.2014 13:51

Aivan häikäilemätön Nato probaganda velloo valtoimenaan.

Olisko nykymaailamssa jo päästävä irti noista erilaisista blokeista. Vastakkain asettelusta ei ole yleisen maailmanrauhan kannalta mitään hyötyä. Kuinka paljon me sitä turvallisuutta oikein tarvitsemme? 70 vuoden aikajanalla Suomella ei ole siihen tarvetta juurikaan ollut.

EU:n liittymistä puolusteltiin turvallisuusnäkökohdilla. Toki luvattiin halpaa ruokaa, investointeja ja työpaikkoja Suomeen.

Ne on nyt todettu katteettomiksi lupauksiksi ja nyt sitten todetaan ettei EU turvallisuuttakaan anna. Vaan tarvitaan Nato.

Eli mitä me oikein saatiinkaan. Eu on tullut meille myös todella kalliiksi ja niin tulisi Natokin. Mitkään ennalta tehdyt laskelmat eivät pidä paikkaansa. Lisäksi meidän geopoliittinen asema on erittäin herkkä. Haluaisimmeko rajoillemme tiukkaan aseistetun vyöhykkeen. Toisekseen EUroopan ja erityisesti Naton isännän Amerikan näkökulmasta Suomi on metsäinen, vähäväkinen kolkka periferiassa. Voishan se toimia hyökkäysalustana Venäjälle.

Ei Nato anna meille turvallisuutta, päin vastoin. Lisäksi saisimme lähettää poikiamme turvaamaan amerikkalaisten etuja ympäri maailmaa.

Ja rahaa menisi varustautumisen muodossa runsaasti USA:n aseteollisuudelle.

Vesa Kaitera 30.04.2014 19:22

Yhdysvallat varmaan tervehtisi Ruotsin NATO-jäsenyyttä tyydytyksellä. Ruotsi on vauras maa, jolla on suhteellisen hyvä ilmapuolustus ja melkoiset merivoimat. Se on Pohjoismaista taloudellisesti merkittävin ja maantieteellisesti se sijaitsee kätevästi kahden nykyisen NATO-maan naapurina. NATO pystyisi auttamaan Ruotsia kriisin uhatessa nopeasti ja tehokkaasti. Ruotsilla ei ole yhteistä rajaa Venäjän knassa, joten Ruotsin ei toisi mukanaan juurikaan sodan riskiä. Ruotsilla on jo viimeiset 60 vuotta olleet voimassa USA:n myöntämät yksipuoliset turvatakuut, joten amerikkalaisten mielestä Ruotsi on heidän etupiirissään, ja siksi tuon suhteen virallistaminen olisi aivan johdonmukainen jatke aiemmalle yhteistyölle.

Suomi on sekä NATO:n että Yhdysvaltojen kannalta melkoisesti Ruotsia ongelmallisempi tapaus. Suomi on selvästi itäisin Pohjoismaa, joten Suomen auttaminen on suhteessa hankalampaa kuin Ruotsin. Suomella on 1300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa, mikä on NATO:n silmissä kovin riskaabeli juttu ja Yhdysvalloissa tuosta ajatellaan ehkä vieläkin kielteisemmin. Suomi on ollut osa Venäjää, ja vaikka Suomi on nyt EU:n jäsen, niin amerikkalaisten pespektiivistä Suomi on hieman outo itäinen maa. Ei välttämättä tarvita paljoakaan, jotta Yhdysvallat myöntäisi Suomen kuuluvan Venäjän etupiiriin. Muut eurooppalaiset NATO-maat saattaisivat olla tästä jenkkien kanssa eri mieltä. Siksi luulenkin, että jos Suomen NATO-jäsenyys aikanaan kaatuisi jonkin maan vetoon, niin tuo maa olisi USA. Kuitenkin juuri tällä hetkellä Suomen NATO-ikkuna on todennäköisesti auki, muttei enää välttämättä kovin monta vuotta. Ruotsi on aivan eri asemassa. Sillä ei oikeastaan ole kiirettä NATO:n jäseneksi, koska se pääsee sinne aina halutessaan. Suomi välttämättä ei. Siksi en usko, että USA julkisuudelta piilossakaan olisi nyt houkuttelemassa Suomea NATO:n jäseneksi. Vielä 90-luvulla tuo tilanne saattoi hyvinkin olla toinen.

Taina Hämäläinen 01.05.2014 1:17

Suomea on hivutettu Natoon jo pitkään. Maamiinat päätettiin poistaa, puolustusmäärärahoja on vähennetty ja varuskuntia lakkautettu. Ainoastaan kehäkolmosen sisäosan puolustus pidetään vahvana, että eliitti ehtii ruotsinlaivoilla pakoon.

Suurimmat Nato intoilijat ovatkin ilmeisesti siellä kehäkolmosen sisällä. Joku väitti, että Nato pitäisi venäläiset sotilaat poissa Suomen kamaralta. Eiköhän asia ole niin, että Natoon liittymisen seurauksena Suomen maaperällä olisivat sekä Venäjän, että Naton sotilaat ottamassa mittaa toisistaan ja kärsijöinä jälleen kerran rahvas.

Edesmennyt isäni sanoi usein, että kaikki mahdollinen pitää tehdä, ettei enää koskaan tulisi sotaa. Isäni oli samoilla linjoilla norjalaisen rauhantutkijan J. Galtungin kanssa eli paras tae rauhalle on kansan yhtenäisyyden säilyttäminen. Lisäksi pitäisi pitää huolta omavaraisuudesta niin elintarvikkeiden kuin energiankin suhteen. Nyky tilanne, kun tuloerot kasvavat, omaa elintarviketuotantoa ajetaan alas ja energiassa turvaudutaan Venäjään luovuttamalla jopa ydinvoimala venäläisille, heikentää puolustusvalmiutta. Tähän tilanteeseen ei kuitenkaan Natosta ole mitään apua.

Luetuimmat
  1. 1

    Miksi Marokosta tulee turvapaikan­hakijoita? Nuorilla on suuret odotukset Euroopasta, mutta unelmat voivat vaihtua vihaksi, arvioi tutkija

  2. 2

    Helsingissä on tehty silpomisepäilyjen takia kiireellisiä sijoituksia – Lapsena silvottu kertoo: ”Menetin niin paljon verta, että melkein kuolin”

  3. 3

    21-vuotias nainen raiskattiin pihalla Torniossa

  4. 4

    Miksi tästä piti tehdä niin vaikeaa? Näin hahmotat paremmin uuden 327-ratikan reitin

  5. 5

    Hasan juoksi Turun puukottajan perään ja sai itse puukosta kaulaan – ”Hänen silmissään näkyi vain tyhjyyttä”

  6. 6

    Turun puukotusten pääepäilty ”ei ollut erityisen uskovainen”, kertoo hänet tunteva turkulais­yrittäjä

  7. 7

    Kaj Linna istui murhasta 13 vuotta syyttömänä Ruotsissa ja saa siitä miljoona­korvaukset – HS seurasi Linnan uutta elämää Kanarialla, jonne hän aikoo perustaa skorpionifarmin

  8. 8

    Voiko terroritekoja estää ennalta? HS selvitti, mitä Suomessa olisi tehtävissä uusien iskujen estämiseksi

  9. 9

    Yllätys autoalalta: vielä joku kehittää polttomoottoriakin

  10. 10

    Turun puukkoiskun jälkeen meiltä kysytään reiluutta ja valppautta

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

  2. 2

    Kaj Linna istui murhasta 13 vuotta syyttömänä Ruotsissa ja saa siitä miljoona­korvaukset – HS seurasi Linnan uutta elämää Kanarialla, jonne hän aikoo perustaa skorpionifarmin

  3. 3

    Turun puukotuksissa apuun rientänyt Hassan Zubier saapui pyörä­tuolissa muisto­hetkeen – ”Tein sen, minkä oletan jokaisen tekevän samassa tilanteessa”

  4. 4

    Miksi Marokosta tulee turvapaikan­hakijoita? Nuorilla on suuret odotukset Euroopasta, mutta unelmat voivat vaihtua vihaksi, arvioi tutkija

  5. 5

    21-vuotias nainen raiskattiin pihalla Torniossa

  6. 6

    Turun puukotusten pääepäilty ”ei ollut erityisen uskovainen”, kertoo hänet tunteva turkulais­yrittäjä

  7. 7

    Suomen viranomaiset joutuivat testiin, joka monessa maassa on jo koettu – poliisi toimi eurooppalaisia kollegoitaan varovaisemmin

  8. 8

    Krp: Turun puukotuksien pääepäiltyä päästiin kuulemaan – esitetään vangittavaksi huomenna

  9. 9

    Ulkomailla moni hämmästyisi, jos kuulisi suomalaisten syvästä rakkaudesta Pentti Linkolaan – paitsi uusnatsit ja hörhöt

  10. 10

    Hasan juoksi Turun puukottajan perään ja sai itse puukosta kaulaan – ”Hänen silmissään näkyi vain tyhjyyttä”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

  2. 2

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  3. 3

    Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  4. 4

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  5. 5

    Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

  6. 6

    Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

  7. 7

    Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

  8. 8

    Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

  9. 9

    Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

  10. 10

    Järjestyksen­valvojat heittivät kaksi naisesiintyjää ulos alueelta Flow’ssa – festivaali hakee esiintyjille korvauksia

  11. Näytä lisää