Perässähiihtäjä

Mikä on ollut vuoden 2014 merkittävin asia Suomessa?

On aika kiittää kaikkia Perässähiihtäjä-blogin lukijoita ja kommentaattoreita. Tämä on päättyvän vuoden  viimeinen postaus  – ellei sitten aivan ihmeitä tapahdu. Nyt on myös hyvä hetki pohdiskella, mikä on ollut kuluneen vuoden merkittävin asia Suomessa. Mistä asiasta vuosi 2014 jää historian aikakirjoihin? Haastan myös lukijat ja kommentaattorit pohtimaan sitä.

Pohditaanpa, mitä on tapahtunut Suomen ympärillä.  Pitkä suopea, liennytyksen ja sovun ajanjakso päättyi tänä vuonna. Se jakso alkoi hullun vuoden 1989 rauhanomaisista vallankumouksista Nyt tämä onnen aika  on joko kokonaan päättynyt tai ainakin keskeytynyt vuosiksi.

Euroopan kahtiajako murtui siis neljännesvuosisata sitten. Nyt kahtiajako on taas palannut – on kuitenkin hyvä muistaa, ettei kahtiajako ole tänään onneksi yhtä jyrkkä kuin kylmän sodan aikana.

Suurin syy kahtiajaon paluuseen on Ukrainan kriisi.  Tutultahan se tuntuu meistä, jotka muistamme 1980-luvun alun tapahtumia.  Nyt toisella puolella seisoo Venäjä ja sen muutamat liittolaiset, ja vastakkaisella puolella ovat Euroopan unionin jäsenmaat ja muut läntiset demokratiat.

Tuskin kukaan olisi vielä vuosi sitten arvannut, että tilanne voi ajautua näin pahaksi ja ulottua koko Euroopan kriisiksi, vaikka toki merkkejä Ukrainan sisäisistä vaikeuksista oli jo vuoden 2013 puolella.

Mitä tämä kriisi on merkinnyt Suomen ulkoiselle asemalle?

1. Suomen suhde Venäjään on muuttunut. Suomi on – ensimmäistä kertaa nykyisen Venäjän aikana – painostamassa avoimesti Venäjää. EU:n rooli Suomen Venäjä-suhteiden hoidossa on painottunut, koska pakotteet ovat EU:n asettamia. Kahdenvälisten suhteiden rooli on säilynyt tärkeänä, mutta niiden merkitys on vähentynyt, sillä EU haluaa rajoittaa jäsenmaidensa näkyvää kanssakäymistä Venäjän kanssa. Siihen on tyytyminen, silti  Suomi on kuitenkin pitänyt kanavat auki.

2. Suomen valtiojohto, tasavallan presidentti ja hallitus, ovat moneen eri kertaan virallisesti tuominneet Venäjän menettelyn – Krimin valtauksen ja puuttumisen     Ukrainan sisäisiin asioihin. Tässä kannattaa muistaa, että diplomatiassa sanat ovat tekoja. Suomen Venäjää kohtaan esittämä arvostelu on ollut harvinaisen kovasanaista - ainakin verrattuna takavuosien varovaiseen kielenkäyttöön vastaavissa tilanteissa.

3. EU-yhteistyössä turvallisuuskysymykset ovat tänä sivuuttaneet taloudelliset kysymykset, jotka olivat hallitsevia vuosina 2008-2013.

4. Suomi on pyrkinyt vahvistamaan suhteita Ruotsiin. Konkreettisia tuloksia on tullut vielä vähän, mutta keskustelua puolustusyhteistyöstä käydään koko ajan.

5. Suomi on vahvistanut suhteita sotilasliitto Natoon.  Jäsenyyttä ei kuitenkaan ole harkittu, mutta 20 vuotta jatkunutta rauhankumppanuusyhteistyötä on taas korostettu ja sitä on pyritty sopimuksin jatkamaan. Nato on puolestaan korostanut vanhaa rooliaan puolustusliittona.

6. Suomi on pyrkinyt aktiivisesti edistämään  Etyjin ja YK;n  kautta Ukrainan kriisin rauhanomaista ratkaisua. Tulokset ovat tähän mennessä olleet aika laihoja. Kriisin ratkaisu ei ole näköpiirissä, vaikka ”kansainvälinen yhteisö” on yrittänyt löytää ratkaisua.

7. Suomi joutuu tarkentamaan linjaansa puolistuspolitiikassa. Lähivuosina lisätään puolustusmäärärahoja ja tehostamaan omaa puolustustaan. Tästä löytyi yhteisymmärrys kansanedustaja Ilkka Kanervan johtamassa parlamentaarisessa työryhmässä.

Kun nämä 7 kohtaa vetää yhteen, on pakko tunnustaa, että Suomen turvallisuustilanne on kuluvan vuoden aikana heikentynyt.  Siitä ei pääse mihinkään.  Se on minun mielestäni ollut kuluvan vuoden merkittävin asia Suomessa. Ilmassa on koko ajan vastaamaton suuri kysymys: Mitä naapuri oikein meinaa?

Vai mitä te tuumaatte?

Arvoisat lukijat, hyvät kommentaattorit – Päivän hyvä kysymys kuuluu: Mikä on ollut vuoden 2015 merkittävin asia Suomessa?

En postaa joululoman aikana, mutta huolehdin kommenttien julkaisemisesta, jos se suinkin on teknisesti mahdollista. Seuraavan kerran kirjoitan 1.1. 2015. Arvaatte varmaan aiheen...

Vielä yhteenveto vuodesta 2014 tässä blogissa:

Tämän vuoden 2014 aikana olen kirjoittanut 30 postausta. Kirjoittaminen alkoi 5. huhtikuuta, ensin käsittelimme EU-vaaleja, sitten puoluekokouksia, niiden jälkeen uuden hallituksen muodostamista ja syksystä alkaen olemme valmistautuneet ensi kevään eduskuntavaaleihin.

Keskustelu on ollut sopivan vilkasta: tähän maanantaipäivään mennessä blogissa on julkaistu 1124 kommenttia. Kaikki ovat olleet nimellä kirjoitettua, kuten tapana on tässä blogissa ollut.

Kiitos kuluneesta vuodesta, Hyvää Joulua ja Vuotta 2015.

30 vastausta artikkeliin "Mikä on ollut vuoden 2014 merkittävin asia Suomessa?"

Teemu Männynsalo 22.12.2014 20:05

Luottoluokituksen laskussa tiivistyy suomalaisen yhteiskuntakehityksen suuri kuva ja tulevaisuudennäkymä. Politiikan keinoin tähän ei ole pystytty vastaamaan mutta viesti on selkeydessään ja objektiivisuudessaan vastaansanomaton. Paluu kasvutaloudeksi ja työyhteiskunnaksi säätely-, viranomais - ja sosiaaliturvasidonnaisuudesta näyttää erittäin haastavalta toteutettavaksi poliittisesti.

Ari Pesonen 22.12.2014 20:13

Kiitos kuluneesta vuodesta, Unto! Perässähiihtäjän työhän jatkuu taas ensi vuonna?

Mietin kohtia 1 ja 2, siis onko Suomen suhde Venäjään tosiasiallisesti muuttunut ja onko Suomen valtiojohto (tasavallan presidentti ja hallitus) tosiasiallisesti moneen eri kertaan virallisesti tuominneet Venäjän menettelyn.

Ukrainan sota on ollut Suomen ulkopoliittiselle johdolle vaikea, Venäjä-suhteita on jouduttu ajattelemaan uudelta pohjalta. Ehkäpä lainmukaisuudenkin rajoja on käytännön politiikassa koeteltu. Jos Ukrainan sota on ollut vaikea maan ulkopoliittiselle johdolle, on se ollut vaikeaa myös Keskusta-oppositiolle. Mitenkähän Venäjään liittyvät pakoteasiat olisi hoidettu, jos Keskusta olisi ollut hallituksessa? Ei Ukrainan sota ole ollut helppo myöskään presidentille, Eurooppa-neuvoston päätökset 20.3.2014 ovat olleet presidentti Niinistölle vaikeita ja virallisen ulkopolitiikan rajoja on siksi koeteltu.

Keskustan Venäjä-linjassa on ollut kaksi kohtaa, jotka ovat poikenneet Suomen virallisesta ulkopolitiikasta. Molemmat ovat poikkeamia niistä virallisista päätöksistä, joita Suomi on tehnyt EU:ssa Venäjä-asioissa.

Nuo kaksi päätöstä koskevat EU-maiden pidättäytymistä kahdenvälisten huippukokouksien järjestämisestä Venäjän kanssa (myös kahdenkeskisten tapaamisten rajoittamisesta Venäjän kanssa) sekä niiden lisäpakotteiden asettamista, joista tehtiin periaatepäätös EU:ssa 8.9.2014 ja joiden saattamista voimaan Suomi oli hidastamassa Tuomiojan johdolla. Noita päätöksiä Keskusta on edustajiensa puheenvuorojen perusteella vastustanut. Suurimman kritiikin ovat esittäneet Lehtomäki ja Väyrynen.

Nyt jälkeenpäin ajatellen syyskuun Suomen pakotesekoilu EU:ssa oli typerää ulkopolitiikkaa. Politiikkaa johti Erkki Tuomioja ja Keskusta tuki hyvin aktiivisesti tuota linjaa. Turhasta mielipideilmauksesta alkoivat vain Suomen uussuomettumispuheet ja välistävedolla saatiin aikaan vain hallaa Suomen maineelle läntisenä toimijana.

Keskustan tapaan myös presidentti Niinistö on kritisoinut Suomen päättämää linjaa kanssakäymisen rajoittamisesta Venäjän kanssa, mutta Suomen virallinen ja legitiimi linja on siis EU-linjan mukainen, tapaamisia venäläisten kanssa ei tule järjestää. Päätöksen teki Katainen Eurooppa-neuvoston kokouksessa 20.3.2014 ja siihen niin presidentti Niinistön kuin myös Keskustan olisi ollut parempi tyytyä. Eurooppa-neuvoston poliittinen linjaus ja viesti ovat selkeitä. Linja on Suomen virallinen linja Eurooppa-neuvoston päätöksen myötä. Presidentti Niinistön kritiikki on ollut hyödytöntä eikä se ole ollut Suomen virallisen ja legitiimin linjan mukaista.

Suomessa eivät kaikki vieläkään ole ymmärtäneet EU-jäsenyyden tuomaa linjamuutosta ja sitä, että ulkopoliittisia päätöksiä tehdään myös Eurooppa-neuvostossa pääministerin johdolla, ei presidentin johdolla.

Siis kohdat 1 ja 2 eivät ainakaan ole Suomen merkittävimmät asiat pienoisen linjahaparoinnin johdosta.

Janne Mäkinen 22.12.2014 20:43

Nyt on turhan myöhäistä miettiä, mitä naapuri ajattelee ja tekee.

Valtion pitäisi aina olla varautunut pahimpaan. Taloudellisesti ja sotilaallisesti.

Talous pitäisi pitää kunnossa eikä velkaantua, jotta häiriöt kestetään.

Sotilaallinen varustautuminen pitäisi olla aina kunnossa (jätetään liittoutumiskysymys). Pitää olla riittävä varustus ja riittävä koulutettu reservi. Sellaisen hankkiminen vie 10-20 vuotta, joten on turha nyt rypistää, kun on jo housuissa.

Miika Kurtakko 22.12.2014 21:47

Vuosi 2014 on ollut maailmanpolitiikassa suuri murroksen vuosi. Vanhat rakenteet niin talouden kuin politiikankin saralla ovat alkaneet murtua, sekä meillä että muualla. Monet näistä murroksen tuomista muutoksista ovat olleet vähän esillä mutta jotkut hyvinkin vahvasti ja kaiken aikaa.

Ehkä on hyvä aloittaa maailman isoista asioista. Ehkä yksi tärkeimmistä tapahtumista on se, että Kiina ohitti Yhdysvallat maailman isoimpana kansantaloutena, ainakin ostovoimassa mitattuna. Politiikan puolella Venäjän presidentti ohitti vaikutusvallassa Yhdysvaltojen presidentin: Obamalla oli vaikeuksia saada omia aloitteitaan läpi sekä kotona että ulkomailla, Putinilla taas ei.

Mutta ei Yhdysvallat voimaton ole. Ukrainan helmikuun vallankaappaus oli Yhdysvaltain pitkän valmistelun tulos, johon on upotettu miljardeja dollareita. Yllättävää oli, kuinka helposti EU taipui itselleen vahingollisiim pakotteisiin Yhdysvaltain painostuksen alla. Yhdysvalloille ko. pakotteet eivät aiheuta edes promillen heilahdusta bruttokansantuotteessa, kun EU-maille vaikutukset ovat prosenttiyksikköjen luokkaa. EU:n vasalliasema tässä läntisessä liittoumassa on käynyt harvinaisen selväksi tämän vuoden aikana.

Tähän liittyy myös kotimainen ulkopolitiikka ja sen johtaminen. Viimeistään nyt on käynyt selväksi, että valtiosääntöuudistuksessa tehtiin paha virhe koplaamalla ulkopolitiikan johtaminen hallituksen ja presidentin yhteisvastuuksi. Seuraavalla vaalikaudella kysymys on syytä avata, ja joko palauttaa ulkopolitiikka kokonaan presidentille tai kokonaan hallitukselle. Ulkopolitiikka ei ole mikään hollitupa, jossa on jatkuva ristiveto.

Kotimaisen talouden iso kysymys on oikeastaan hyvin snellmannilainen: onko meillä elinkeinonvapautta vai tukahduttaako byrokratia ja regulaatio kasvun ja kannattavuuden mahdollisuudet? Startup-ilmiö etenee kiihtyvällä vauhdilla, mutta mikä on bisneksen tulevaisuus Suomessa? Kansantalouden alamäki on havahduttanut myös valveutuneet talouskeskustelijat kritisoimaan rahapolitiikan tyrannia eli EKP:ta, joka on luonnollisesti kaiken demokraattisen ohjauksen ja valvonnan ulottumattomissa. Pitäisikö EU-kansalaisten saada päättää - jos ei suoraan, niin ainakin edustajiensa kautta - euroalueen rahapolitiikasta? EKP:n kyvyttömyys tehdä kasvuhakuista rahapolitiikkaa on tullut selväksi.

Mutta ehkä kaikista eniten minua on hämmentänyt kotimaisen valtamedian sisällä kytenyt Venäjän pelko, joka on viimeisten kuukausien aikana saanut jopa lähes absurdit piirteet. Tätä ovat lietsoneet vahvasti Sanomat, Yle ja Alma. Ehkä Unski voisi Sanomien sisäpiiriläisenä raottaa lukijoille, mistä tämä saa alkunsa? Tuleeko se päätoimittajilta vai ylempää? Kiihkottomia ja puolueettomia analyysejä en ole lukenut ainakaan HS:n palstoilta sitten viime kesän.

Ja lopuksi: tämän vuoden aikana on käynyt selväksi, ettei Suomi tule koskaan liittymään Natoon. Ja hyvä niin.

Kimmo Hämäläinen 23.12.2014 0:19

Olen vähän eri mieltä kovasanaisuudesta. Media on puhunut suoraan ja asioiden oikeilla nimillä, mutta virallinen Suomi, diplomaattinen kärki, on ollut varovaisempi.

Virallinen Suomi ilmaisee huoltaan tilanteesta, hämärtää teoilta subjektin, muuntaa teot "tapahtumiksi", kun taas media käyttää erisnimiä ja korostaa Venäjän/Putinin aktiivista toimijuutta.

Silti tuntuu "hyvältä": kriisi tulee olemaan Suomelle katarttinen kokemus. Vähän kuin kirjoitettaisiin loppulause yya-politiikan jäänteillekin. Ukrainan sota: Suomi - ennen ja jälkeen.

Kari Peltonen 23.12.2014 7:02

Hyvä Unto,

minulla on ilo kiittää sinua tasokkaista kolumneista kuluneen vuoden aikana, ja haluan toivottaa Sinulle Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Taivaan Isä, varjele Isänmaata!

Kari Peltonen

Kyösti Salovaara 23.12.2014 10:43

Voisiko olla, että merkittävintä asiaa ei näe eikä kuule, vaikka tietäisikin jotakin tapahtuneen? Tai että jotakin tapahtuu.

Tai vielä hankalampaa jos ei tiedä eikä osaa kuvitella.

Onkohan Suomessa jotain mitä ei ole muualla? Tapahtuuko muualla jotakin mikä ei vaikuta Suomeen?

Francis Fukuyama mietti parikymmentä vuotta sitten, että kun hirmuvaltiaat ovat kaatuneet ja maailma on täyttynyt liberaaleista demokratioista, miten ihminen sitten käyttäytyy; tyytykö hän nauttimaan rauhasta ja tyynestä olosta?

Fukuyama vastasi: ”Kokemus näyttää osoittavan, että elleivät ihmiset voi taistella oikean asian puolesta, koska tuo oikea asia sai voiton jo aikaisemman sukupolven aikana, he ryhtyvät taistelemaan oikeata asiaa vastaan.”

Uuden vuoden lähestyessä ja vanhan hiipuessa tuo ajatus saattaisi olla vastaus Unton esittämään kysymykseen. Semminkin siksi että se on riittävän kryptinen; siksi että se johtaa moneen suuntaan; sen tähden ettei ihmistä, ei edes suomalaista voi päästää vapaaksi osallisuuden taakasta.

Suomalainenhan istuu mielellään katsomossa ja murisee ja puristelee nyrkkiä taskussaan ettei kukaan vaan näkisi eikä kuulisi.

Sitten kun peli päättyy, vaikkapa 1-2, mennään kotiin ja sanotaan: Minähän sanoin!

Jouni Pulli 23.12.2014 14:20

Hei Unto ja kommentoijat sekä lukijat: rauhallista joulua teille kaikille!

Suurin muutos Suomen politiikassa on seurausta Venäjän toimista eli Suomi on kääntynyt selkeästi länttä ja Natoa kohti.

Vesa Kaitera 23.12.2014 16:47

Suurin muutos Suomessa on mielestäni ollut Kokoomuksen kannatuksen yllättävä ja raju romahdus. Puolueiden kannatuksethan liikkuvat ylös ja alas vähän sinikäyrän tapaan, mutta nyt Kokoomukselta on lähtenyt noin neljännes kannatuksesta neljässä kuukaudessa ilman, että Kokoomus olisi puolueena tehnyt mitään jättimäistä virhettä. Pienistä puroista on kuitenkin paisunut mahtava kymi, joka uhkaa siirtää Alexander Stubbin pääministeriyden historian roskatynnyriin.

Kokoomuksen syöksykierre on saanut aikaan paiikkia jopa konkariedustajissa. Kuinka muuten olisi selitettävissä neljän hyvin kokeneen Kokoomuksen kansanedustajan aivopieru siitä, että Suomi voisi liittyä NATO:n jäseneksi ilman kansanäänestystä? Kokoomuksellahan on puoluekokouspäätös siitä, että kansanäänestys tulee järjestää, jos NATO:n jäseneksi ollaan hakeutumassa. NATOkin edellyttää, että kunkin jäsenyyttä hakevan maan väestön enemmistö tukee tuota jäsenyyttä. Emme me kokoomuslaiset nyt millään ilveellä saa Suomea ujutettua NATO:n jäseneksi ilman kansan suostumusta. Uskokaapa nyt tämä. Tässä mielessä oli hyvä, että pääministeri totesi Ykkösaamussa, että Kokoomukselle riittää seuraavaan hallitusohjelmaan se, ettei siinä Suomen NATO-jäsenyyttä suljeta pois kuten nykyisen hallituksen ohjelmassa. Antti Rinne kommentoi Stubbin linjausta niin, että demareille tuollainen NATO-option säilyttäminen kyllä käy.

Stubb on tehnyt eräitä arviointivirheitä, mutta älykkäänä miehenä hän on korjannut esiintymis- ja puhetyyliään. Vaaleihin on vielä kosolti aikaa, ja Alex on tunnetusti valtavan vahva kampanjoija. Jos hän saa suuren osan Kokoomuksen väliaikaisesti jättäneistä arvokonservatiiveistä takaisin Kokoomuksen riveihin, ja jos vaalikampanjassa tulee vahvasti esille kunkin pääministeriehdokkaan EU-asioiden tietämys, kokemus ja osaaminen, niin Kokoomukselle voi tulla jopa vaalivoitto. Nyt näyttää kyllä Kokoomuksen kannalta synkältä, mutta niinhän sitä sanotaan, että yö on pimeimmillään juuri ennen sarastusta.

Pentti Kangasluoma 23.12.2014 16:56

Eilen kotikaupungissani ei näyttänyt lama olevan läsnä. Tottahan se on, ne joilla on työtä tai pitkien työsuhteiden eläkeläiset, ei heillä mene huonosti. Oma kuntani ei ole lomautuksia suuressa mitassa järjestänyt.

Maaliskuussa puhui Nikolainkaupungista oleva ehdokas Nato-kiihkosta. Häntä äänestin, ja Brysselissä toivon hänen ottavan selvää millaisia perusteita on sosialidemokraattisilla sisarpuolueilla, kun kannattavat Naton jäsenyyttä.

Venäjä ei piittaa mitä mieltä suomalaiset ovat uuden Venäjän toimista. Tämä röyhkeys on yksi vuoden opetuksia. Pohdimme tänään ketkä Tuntemattoman hahmoista kannattaisivat Naton jäsenyyttä? Aika moni.

Nalle Wahlroos ja putkifirman vuorineuvos lähtivät veropakolaisiksi. Voihan olla että ajattelevat miehitysuhan lisääntyneen. Portugalissa täytyy ymmärtää, että monien köyhyys mahdollistaa joidenkin rikkauden.

Hyvää joulua niille, jotka eivät suunnittele poismuuttoa näiltä lakeuksilta, metsistä, saarilta, järvien ja jokien rannoilta. Jotka eivät käännä selkäänsä isänmaalle. Rahastamiseen tämä yhä kelpaa.

Jussi Lähde 23.12.2014 21:33

Parahin Unski, hyvät blogiystävät

Merkittävin asia on ollut kansalaisaloitteen läpimeno eduskunnassa. Ei kansalaisaloitteen sisältö vaan se, että se vaikutti suomalaiseen lainsäädäntöön.

Suomi ei ole vauraudestaan huolimatta ollut demokratian kehityksessä eturivissä millään kansanvallan tasolla. Matkaa kehittyviin demokratioihin on edelleen huikeasti. Sitä vasten arvioni on tämä.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille perässähiihtäjän perässähiihtäjille oikein hyvää ja rauhallisa vuoden loppua sekä uuden alkua.

Tuomo Kokko 23.12.2014 22:03

Ukrainan tapahtumat ovat varmasti merkittävintä, mitä päättyvänä vuonna on Suomenkin kannalta kirjattu. Mutta se siitä.

Mieleni tekee muistuttaa kesäkuisesta päivästä, jolloin Alexander Stubb valittiin Lahden Sibeliustalossa Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Tuore ykkösmies harppasi kokousedustajien eteen, älypuhelimineen totta kai, ja kysyi: "Ootteks te nyt ihan varmoja?" Sitten Stubb nappasi uudessa roolissaan selfien tai pari. Mielestäni tämä tapahtuma oli symbolinen aikakauden vaihdos varsinkin, kun kokoomuslaiset olivat samalla valinnallaan de facto nimenneet maalle uuden poliittisen johtajan, pääministerin.

Heikkopäisimpiä varmasti hirvitti jo tuolloin, ja rennon menon jatkuessa syksyä kohti Jyrki Kataisen kokoomukseen houkuttelemat äänestäjät ovat alkaneet keräillä kamojaan ja etsiä vakavampia vaihtoehtoja.

Hyvää Joulua!

Pekka Turunen 23.12.2014 22:17

Enpä oikein osaa yksittäistä asiaa nostaa esille. Sen sijaan on useita asioita, jotka näin vuoden päätyessä herättävät huolta vanhenevan miehen mielessä.

Uusin niistä on tuo bloginpitäjän esiin nostama Ukrainan tilanne. Se on muuttanut Eurooppaa, ja mihin se vielä johtaakaan? Tasapainoilua se meiltä vaatii, koska aivan oikein olemme länsimaiden ja erityisesti EU-maiden yhteisessä rintamassa Venäjän hyökkäävää politiikkaa vähän rajoittamassa, mutta se täytyy toki tehdä sen erityissuhteen puitteissa joka meillä suureen naapuriimme on. Toivotaan parasta.

Toinen, vanhempi huoli on taloudellinen tilanne. Me länsimaat menetämme suhteellista osuuttamme maailmassa, jossa kasvun rajat alkavat tulla vastaan. Se ei ole käynyt eikä varmaankaan tule jatkossakaan käymään helposti. Olisiko meillä malttia sopeutua?

Kolmas, muttei vähäisin huoli on ympäristön tilan jatkuva heikkeneminen. Hälytysmerkkejä näkyy kaikkialla, mutta mitään tärkeitä päätöksiä tilanteen parantamiseksi ei saada aikaan. Ja maapallon väkiluku se sen kun jatkaa kasvuaan, vaikka ympäristö yskii jo nyt. Tämä kolmas huoli varmaan nousee tulevina vuosina ohi noiden kahden ensimmäisen kaikkein suurimmaksi ongelmaksi.

Mietteet pakkaavat tässä iässä menemään vähän pessimistisiksi. Siitä huolimatta toivotan, minäkin, uutena kasvona näillä palstoilla, mahdollisimman hyvää uutta vuotta niin bloginpitäjälle, muille kommentaattoreille kuin kaikille blogin lukijoillekin

Marita Salenius 23.12.2014 22:37

Kyllä se on tämä aina vaan kasvava työttömyys ,joka rassaa nyt lähes joka alalla. Kieltämättä myös Venäjä ja sen kommervenkit asiaan vaikuttavat osaltaan.Mutta jos tämä onkin se naisnäkökulma, koska en näe turvallisuustilannettamme sen huonompana, kuin edellisenä vuonna. Venäjää olen aina pelännyt.

Koulutettu keskiluokka miettii, että miten tähän on tultu. Ennen opettajaksi opiskeleva sai sijaisuuksia epäpätevänä. Nyt lyhyisiinkin sijaisuuksiin on hakemassa suuri joukko täysin päteviä - yksi vain valitaan. Diblomityön tekemiselle ei tahdo löytyä paikkoja.

Eräs sijaistava eläinlääkäri valitteli, että virkoja ei ole saatavilla ja sijaisuuksien perässä ajellessa on pidettävä omaisuutensakin farmarin perässä.

Siksikin asia on vakava, koska myös sieltä, jossa kuvittelin vielä porukan kääntelevän papereita viimeisen viljelijän sammutettua valot, laitetaan väkeä ulos - ELY keskukset ja AVI. Tämä jos mikä on merkki siitä, että pahempaa on tulossa, kun byrokratiakaan ei pysy koskemattomana.

Varmasti meidän on tarkkailtava naapuria. Sitä itäistä. Olen jo tarkastanut ne aiemmin mainitsemani varmuusvaraston näkkileipien päivämäärät. Kieltämättä on tullut näin evakojen jälkeläisenä mietittyä, että miten sitä nyt toimisi, jos tulisi äkkilähtö - niin ja minne; Ruotsiinko. Siis eihän siitä mitään tulisi, kun ensin loppuisi polttoaine, jota tarvittaisi traktorin tankkiin. Jos sitä löpöä sen verran olisi omassa pöntössä, että liikkeelle pääsisi, niin mitä sinne peräkärryyn laittaisi. Siis ei tulisi mitään. Paikalleen olisi jäätävä ja katsottava, mitä tuleman pitää.

Ettei nyt mene ankeuden huipuksi, niin ainakin nyt on lunta ja Joulupukin ei tarvitse helikopteria käyttää ja poropulkalla pääsee perille. Toivotan oikein hyvää Joulua blogistille ja kaikille tämä blogin seuraajille ynnä kommentaattoreille.

Seppo Isotalo 23.12.2014 23:06

Katselen Suomen tilannetta Ruotsista käsin ja vertaan sitä muihin aikoihin, jossa lännestä on hyökätty tai ainakin määrätietoisesti kiristetty välejä Venäjän kanssa.

Hitler hyökkäsi 1941ja sai Suomen mukaan, sitä ei hyvällä katsottu Ruotsista. Talvisota oli aivan erilainen; vapaaehtoisiakin lähetettiin Suomeen taistelemaan Venäjää vastaan. Jatkosodassa Suomi poikkesi eurooppalaisesta linjasta hyökkäämällä syvälle Venäjälle, Ruotsi olisi luovuttanut Karjalan sovinnolla ja vahvistanut Pohjoismaiden turvallisuutta jopa valtioliiton avulla.

Kylmän sodan alkaessa Suomi pyrki tarmokkaasti samalle puolueettomuuslinjalle kuin Ruotsi. Lännen kannalta molemmat olivat "suomettuneita", Venäjään taipuvampia kuin lännessä haluttiin. 1980-luvulla Ruotsissa hairahduttiin etsimään olemattomia venäläisiä vakoilijoita, jopa veden alta. Siihen asiaan yritti presidentti Koivistokin puuttua. Suomelle Venäjä oli kannattava kauppakumppani.

Neuvostoliiton sortumisen jälkeen alettiin oikeastaan vaan ihmettelemään, kunnes vasta syksyllä 2013 Länsi, Ruotsin ulkoministeri etulinjassa, riehaantui Ukrainan asiassa. Saatiin aikaiseksi sisällissota, jollaiselta oli vältytty kun Nl. hajosi. Venäjä onnistui suojaamaan Krimin, jossa sisällissodasta olisi tullut hyvin verinen. Oma laivastotukikohta piti suojata.

Vuoden tapahtumat Suomessa ovat Ruotsi horisontista katsottuna todella sekavat, Vartiainen ja Borg kauppaavat Suomeen omaa työlinjaansa, jossa kukaan ei saanut työpaikkaa, vaikka sairaseläkkeet lopetettiin. Ruotsin ulkopolitiikka keikahti miltei äärimmäisyydestä toiseen. Siinä sekamelskassa Suomen linja on tasapainoinen.

Juhani Heinula 24.12.2014 0:52

Suomea on eniten koskettanut ilman muuta Euroopan turvallisuustilanteen merkittävä heikkeneminen Venäjän toimien vuoksi ja siitä saatu opetus. Venäjän kansainvälisistä laeista ja käytöstavoista piittaamaton toiminta on kuin iso huutomerkki Suomelle. Viimeistään nyt pitäisi jokaisen ymmärtää, että Venäjä on todellinen uhka myös meille. Tai kuka voisi enää sanoa, että Venäjä ei olisi potentiaalinen uhka? Jos ensimmäinen vaihtoehto on totta, niin seuraava kysymys kuuluu, miten voisimme parhaiten suojautua uhkaa vastaan? Oma puolustus ei valitettavasti riitä, joten Natoon liittyminen on tietysti ainoa asia, jolla voimme edes kuvitella selviävämme mahdollisesta sotilaallisesta konfliktista Venäjän kanssa. Yhteistyö Ruotsin kanssa tässä asiassa on kuin pistäisi pään pensaaseen vaaran edessä.

Olen kuitenkin aika pessimisti suomalaisten poliitikkojen päätöksentekokyvyn suhteen. Näyttää siltä, että Nato-valmius lähestyy vain asymptoottisesti, eikä lopullista päätöstä saada koskaan aikaan. Toivottavasti olen kuitenkin väärässä.

Hyvää joulua Unskille ja kaikille muillekin palstan seuraajille. Täällä Oulussa odottelemme jo kiihkeästi hiihtolatujen ajamista, mutta saa nähdä ehditäänkö vanhan vuoden puitteissa perinteisen laduille.

Erik Strandholm 25.12.2014 10:52

Mielestäni merkittävin muutos vuonna 2014 on Venäjän muuttuminen ei- kommunistiseksi Neuvostoliitoksi. Kommunistidiktatuuri on vaihtunut yhden miehen diktatuuriksi. Rautaesiripu on laskeutumassa. Puolustetaan omia valtapyrkimysiä sotilaallisesti. KGB on muuttunut FSB:ksi, jolla on entistä vahvempi asema, koska sen edustajia on vallan huipulla. Ilmaisuvapaus ei enää paljon poikkea Neuvostoliiton ajoista. Uhkaillaan ja käytetään sotilaallisia painostuskeinoja. Venäläisiä voi ymmärtää ja heistä voi pitää, mutta Venäjän johdon tekoja Ukrainassa ei voi hyväksyä eikä niitä pidä ymmärtää. On otettava selkeän tuomitseva kanta tällaista politiikkaa kohtaa ja pysyttävä tiukasti läntisten demokratioiden rinnalla. Tämä on ensisijaisesti moraalinen kysymys. Jos tästä moraalista erkaannutaan esim taloudellisiin etuihin vedoten, niin samalla erkaannutaan muiden länsimaiden auttamisvastuusta, jos Suomea ruvetaan painostamaan esim uudella YYA sopimuksella tai valtaamaan maastamme osia.

Pentti Peltoniemi 25.12.2014 18:24

Hannu Lehtilä viittasi professori Jarmo Virmavirran Kanava-artikkeliin “Suomen ulkopolitiikan loppu on lähempänä kuin koskaan” (Kanava 8/2014). Ehkä Virmavirta on turhankin optimistinen: Paasikiven poliittiset perilliset eivät näytä unohtaneen edellisen kokoomuslaisen presidentin neuvoa, vaan ovat siitä myös tietämättömiä.

Yksi vuoden 2014 huolestuttavin ilmiö Suomessa on ns. vapaan ja kriittisen laatujournalismin kuolinkorahtelu. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta esimerkiksi Perässähiihtäjän oma lehti unohti ”länsimaiseen journalismiin” liitetyn lähdekritiikin.

Jokunen vuosi sitten lähteet, joihin esim. HS monesti näyttää artikkelinsa pohjaavan, vaikuttavat pulppuavan samasta lähteestä kuin taannoinen E-Korean kautta tullut tieto P-Korean edellisen johtajan aivokuolemasta. Jos tieto piti paikkansa, niin pohjoiskorealaiset tekivät historiaa, koska aivokuollut ”palasi elämään”.

Vaikka laadun säilyttäminen on ollut ylivoimaista, voinee asiallisten tapojen vaaliminen - uuden muurin pystyttämisen ohessa - silti olla mahdollista.

Joissakin maissa kansakunnan muisti on pitkä.

Kiinalainen Kungfutsen rauhanpalkinto myönnettiin Kuuban Fidel Castrolle vain hetki ennen kuubalais-yhdysvaltalaisten suhteiden liennyttämisestä. Palkinto lienee ollut tarkkaan ajoitettu, tulevaan diplomaattisuhteiden palauttamiseen liittynyt teko. Sen sai supermahti Kiinalta henkilö, jonka Yle kertoo nähdyn ”muutaman kerran hortoilemassa asuntonsa läheisyydessä pyjamassaan”.

Viisaalla ja päättäväisellä politiikalla Kuuba kykeni 50 vuoden aikana samaan kuin Suomi Paasikiven-Kekkosen linjalla.

Mielestäni vuoden 2014 merkittävin kotimainen negatiivinen asia on ollut 30-luvun militarismin paluu suomalaiseen journalismiin ja sitä kautta arkeemme.

Jaakko Iloniemi 25.12.2014 19:11

Venäjä on ilmoittanut selvästi, että koska sen heikkouden aikaa Neuvostoliiton sortumisen jälkeen ovat länsivallat käyttäneet hyväkseen, Venäjä ei enää tunnusta silloin syntyneen kansainvälisen järjestyksen olemassaolon oikeutta. Ukrainan kriisi on tämän uuden politiikan soveltamista käytäntöön. Tämä suunnanmuutos on päättyvän vuoden merkittävin tapahtuma Suomen kannalta. Siihen saattaa vaikuttaa lieventävästi Venäjän talouskriisi, joka on monen tekijän summa, kuten Presidentti Putin on todennut - öljynhinnan romahdus on osa kriisin syistä, toinen Venäjän tuotantotalouden jälkeenjääneisyys, kolmas taloussanktiot. Olennaista on, että Venäjä uhkaa ydinasein ja käyttää tavanomaisia aseita Euroopassa. Se jopa harjoittelee ydinaseiden käyttöä nimeltä mainittuja maaleja kohtaan (sotaharjoitus Zapad v 2000 Varsovaa vastaan ). Tämä on ennen näkemätöntä Euroopassa. Moista sapelinkalistelua ei Euroopassa ole nähty vuosikymmeniin.

Harri Nyman 26.12.2014 6:24

Komppaan täydellisesti Jaakko Iloniemeä ja Unto Hämäläisen alkuyhteenvetoa. Kaikki muut asiat (esim talous) ovat enemmän tai vähemmän pieniä kun niitä vertaa Venäjän kautta tulleeseen uuteen turvallisuuspoliittiseen uhkaan. Jossakin TV-ohjelmassa kysyttiin pitääkö Venäjää pelätä? Kyllä, Venäjää pitää pelätä. Itse pelkäsin aikoinaan Neuvostoliittoa, nyt pelkään Venäjää.Pelkään Venäjää ihan kohta niin paljon, että Natomyönteisyyteni muuttuu Natokielteisyydeksi ja että kaipaan sitä olotilaa jossa olen rauhassa sodan jälkeen elänyt - eli "rauhanomaista rinnakkaiseloa" mahtavan Venäjän kanssa. Voisi tätä kommenttia jatkaakin, mutta eiköhän olennainen tullut sanotuksi.

Mark Andersson 26.12.2014 12:07

Merkittävimpiä asioita on 2014 ollut se, että valtamedia on estottomasti alkanut harjoittaa länsipropagandaa. Samalla se vaarantaa Suomen suhteita Venäjään ajaessaan kiihkeästi Suomen kansan selkeän vähemmistön kantaa Natoon liittymisestä.

Ukrainan kriisin yhteydessä sekä kaupallinen valtamedia että hämmästyttävästi myös Yle ovat ryhtyneet syöttämään avoimesti yksipuolista tietoa vain muutamin poikkeuksin – kaikista mahdollisista ja mahdottomista Iltalehti on nähtävästi ainoana valtaviestimenä laskenut oikein: iso osa kansasta ei halua juosta sokeasti länsivaltojen, USAn, Naton ja EU:n perässä, eikä lietsoa fiktiivisiä pelkoja Venäjää kohtaan.

"Yleinen totuus" mitä Ukrainan kriisiin tulee, on Suomessa muodostettu tuolla valtamedian keskittymisellä USAn edustamien arvojen propagointiin. Kansan on ollut todella vaikea löytää objektiivista tietoa aiheesta, ja tässä mielessä valtamedia on räikeästi rikkonut itse saarnaamaansa puolueettomuutta ja tasapuolisuutta – myös sananvapautta. Yksittäinen Venäjänvastainen kirjoitus ei varmasti tunnu missään, mutta kun samaa toitottaa koko valtamedia, siitä muotoutuu "yleinen totuus", ja silloin sananvapauden voi sanoa olevan koetuksella. Pelko myy, ja myynti on muodostunut totuutta tärkeämmäksi mediassa.

Merkittävimpiä seurauksia on ollut myös Ylen liittyminen kaupallisen valtamedian kuoroon. Yle ei ole eikä se saa olla yksiääninen viestin, mutta sen näyteikkuna, uutiset, on ollut kokoomuksen määräysvallassa viime vuodet, ja se näkyy. Valtaosa kansalaisista ei kuitenkaan äänestä kokoomusta eikä jaa sen arvoja.

Merkittäväksi aiheen tekee myös se, että koko valtamedian arvostus luotettavana uutislähteenä on kansalaisten parissa romahtanut. Kun valtamedia koettiin aiemmin rehelliseksi, luottamus siihen on nyt saanut vakavan kolauksen.

Valtamedia on puolensa valinnut, eikä se puoli ole sama kuin yleisön valtaosan.

Pentti Kangasluoma 26.12.2014 18:35

Muistan erään keskustelun junamatkalla Helsinkiin. Vastapäätä istui sotaveraani joka oli menossa tapaamaan aseveljiään. Lukemani kirja liittyi sotahistoriaan, ja siitä lähti keskustelumme käyntiin. Hän oli taistellut Talvisodassa Taipaleenjoella pohjalaisrykmentissä.

Koitti vihdoin vaihdoin aika. Kun harvennut joukko siirtyi taakse he huomasivat että linjaan siirtyi vastuun ottajiksi silloin vielä puhtaissa lumipuvuissa helsinkiläinen Ässä-rykmentti, vasemmistokortteleista koottu.

Pohjalaiset epäilivät, mutta "perkules,nehän oli kovia tappelemahan", muisteli veteraani.

Vasemmiston pulma on nyt että maanpuolustustahdosta ei ole vuosiin puhuttu

myönteisessä mielessä. Ikääntynyt puolueosastojen väki muistaa usein vain

lapuanliikkeen, suojeluskuntien sekaantumisen muilutuksiin. Nuoremmmat aktivoituvat vain sukupuolielämään liittyviin kysymyksiin.

On suuri paradoksi että jokaisessa Nato-maassa on voimakas sosialidemokraattinen puolue. Missään ei esiinny puolueen vaatimuksia erota Natosta. Kukaan ei pelkään että Nato suunnittelisi agressioita Venäjää kohtaan.

Nykyinen Venäjä ei millään tavoin toimi niiden työväenliikkeen ihanteiden

puolesta joiden voimalla täällä on marssittu, järjestäydytty. Päinvastoin,

Neuvostoliittoon paenneita punapakolaisia, pulapakolaisia tuhottiin. Heidän kohtaloita selvittänyt Memorial-järjestö on vaikeuksissa.

Vasemmistolaisissa suvuissa, kodeissa on lapset koulutettu. Usein myös reserviupseereiksi. Kadettikouluun pääsyssä ei poliittiset mielipiteet ratkaisevia. Rauhanturvaajina suomalaiset on rokotettu militarismia vastaan. Pienuutemme varjelee meitä seikkailuretkiltä.

Vasemmistotaustaiset tai symppaajat ovat kohonneet julkishallinnossa,

yrityksissä, kulttuurielämässä merkittäviin asemiin. Heidän pitää ravistella itseään ja sanoa ääneen, yksin emme pärjää, meidän tulee liittyä puolustusliittoon.

Toivon että Jaakko Iloniemen puheenvuoro on tarpeelllinen herättäjä.

Vesa Kaitera 26.12.2014 18:38

Pentti Peltoniemi kirjoitti: "Viisaalla ja päättäväisellä politiikalla Kuuba kykeni 50 vuoden aikana samaan kuin Suomi Paasikiven-Kekkosen linjalla."

Kuuban politiikka on kiistatta ollut päättäväistä, mutta olisi suuri virhe kuvailla sitä viisaaksi. Kuuballa on suuri pohjoinen naapuri, jota Kuuba on osin aivan tietoisestikin ärsyttänyt. Minusta on hyvn vaikea ylistää politiikkaa, jonka seurauksena on ollut Yhdysvaltojen pitkäaikainen taloussaarto, joka on hyvin pahasti näivettänyt Kuubaa. Kuuban sosialistinen järjestelmä on tietenkin malka jenkkien silmissä. Mutta jos Kuuba olisi suostunut aikoinaan antamaan riittäviä korvauksia ulkomaisille omistajille siitä, että heidän yrityksensä otettiin valtion haltuun, niin USA:n vastatoimet eivät olisi muodostuneet niin järeiksi kuin mitä olemme nähneet. Kuubalaiset kerjäsivät verta nenästään ja antautuivat jopa Neuvostoliiton "kiinteäksi lentotukialukseksi", mikä oli aiheuttaa kolmannen maailmansodan.

Suomen ulkopolitiikka oli Paasikiven ja Kekkosen aikana oli merkittävästi erilaista kuin Kuuban Castron aikana. Suomi pyrki kaikessa välttämään riitaa Neuvostoliiton kanssa ilman, että Suomesta kuitenkaan tuli varsinaista Neuvostoliiton satelliittia. Suomi silitti suurvaltanaapuriaan myötäkarvaan ja Kuuba vastakarvaan. EU-jäsenyyden myötä Suomi siirtyi osaksi läntistä poliittista ja taloudellista liittoa ja arvoyhteisöä. Emme sen vuoksi pysty samalla tavalla olemaan Idän ja Lännen välissä kuin mitä olimme vuosikymmeniä sitten. Emme ole enää välittäjiä, vaan nyt olemme asianosaisia. Se näkyy mm. osallistumisenamme Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin.

Pentti Peltoniemi: "Mielestäni vuoden 2014 merkittävin kotimainen negatiivinen asia on ollut 30-luvun militarismin paluu suomalaiseen journalismiin ja sitä kautta arkeemme."

Väitän, että perussyy tähän on ollut Venäjän militarisoituminen ja sen härski voima- ja etupiiripolitiikka, johon Suomenkin lehdistö on reagoinut omalla tavallaan.

Mika Kananen 27.12.2014 17:32

No jaa, tänä vuonna Kielitoimisto hyväksyi muodon "alkaa tekemään", aiemmin kelpuutettiin vain "alkaa tehdä". Tämän uskoisin heijastuvan kansalaisten - tai ainakin äidinkielen opettajien - arkeen kaikkein laajimmin.

Tämä on myös ollut se asia, josta Suomi on voinut uskoakseni päättää täysin itsenäisesti, koska muilla maillahan ei luulisi olevan mitään intressiä tähän asiaan (ei EU:lla, USAlla eikä Venäjällä).

Ja jos asia kismittää Arvi Lindiä, niin onhan se pakko olla vakava. Anteeksi, nyt en liikutukseltani pysty enää jatkamaan, rupean itkeä.

Jaakko Takalainen 28.12.2014 18:59

Kyllä Ukrainan sota on ollut vuoden merkittävin asia Suomen kannalta. Ja kuten Unto H toteaa, Suomen turvallisuusasema on heikentynyt.

Mutta pitkistä trendeista sananen: jotenkin outoa että aidosti kansainvalisten suomalaisfirmojen esim. Kone, Metso, Wärtsilä ja Valmet kurssit, osingot ja voitot ovat hienossa kunnossa. Mutta meidän oma firmamme Suomi menee alaspäin. Pakko ottaa syömävelkaa ja odottaa uutta nousukautta, kädet ristissä.

Pitääkö nuorille sanoa: työskentele ulkomailla (vaikka "suomalaisessa" yrityksessä) ja lomaile Suomessa kesäisin. Huolestuttavaa.

Asko Koivu 29.12.2014 15:50

Kyllä tämän vuoden aikana on tullut selväksi ettei tämä maa kestä kolmatta kokoomus vetoista hallitusta

Jukka Ratia 29.12.2014 15:54

Viekää Putin Haagiin jos kykenette!

Esko Savola 30.12.2014 21:21

Merkittävintä Suomessa 2014 on ollut mielestäni konsensuksen taitekohtaan tuleminen. Luettunuani ANTTI BLÅFIELDin kolumnin HS 30.12. huomasin, että konsensuksen kehittymisellä on pitkä historia Suomessa aivan vuodesta 1918 alkaen. Talvisota oli kamala asia, mutta konsensus epätoivoisessa tilanteessa vaikutti eniten pelastumiseemme.

Länsiliittoutuneet jättivät (Teheran 1943, Jalta 1945, valvontakomission toiminta, YYA-sopimuksen pakkonieleminen) Suomen natsien myötäsotijana yksin selviytymään Stalinin kanssa. Tämä vaati suomalaisilta paljon ja henkisiä vaikeuksia oli. Suomalaisten kovapäisyydestä Paasikivi jaksoi muistuttaa. Sisäisiä ristiriitoja oli paljon, mutta sovinnonhaluisuus suomalaisissa lisääntyi. Erityisen sävästi konsensuksen lisääntyminen näkyi, kun SDP ja Kekkonen lakkasivat taistelemasta vallasta ja lopulta löysivät yhteisen linjan.

Konsensuksen huippu saavutettiin kuitenkin tämän vuosituhannen puolella, kun kokoomus lanseerasi: vastakkain asettelun aika on ohi.

Tänä vuonna ollaan taitekohdassa. Konsensus saattaa halvaannuttaa kaiken tarpeellisen muutoksen. Nyt testataan suomalaisten kykyä tehdä päätöksiä. Nyt tulee testiin, osaako suomalaiset hallita maataan hyvin. Onko pakko luopua jossakin määrin konsensuksesta? Ollaanko liian kovapäisiä?

Turvallisuuspuolella on jonkinlaisia muutoksia. En halua nähdä Suomen historiaa väkivallan ja sillä uhkaamisen historiana. Ratkaisevinta on kyky ja taito hoitaa omat asiat silloin, kun ei sodita ja niin tulee toimia, ettei hevin jouduta sotimaan. Keihäänkärjeksi meidän ei pidä ryhtyä, vaikka joudumme olemaan "lännen etuvartiona".

Natosta sanoisin sen, ettei meidän pidä luottaa vain siihen. Yhdysvallat voivat juuttua johonkin Tyynen meren pahaan ongelmaan. Silloin Suomi on kevyt juttu. Emme voi jättäytyä asemaan, jossa meidät voidaan napata, kunhan valvova silmä välttää.

Mika Lako 31.12.2014 8:00

Matti Vanhasen parantunut polvi. Koputtaa puuta, että polvi pysyy kunnossa ensi kesään.

Riitta Skoglund 18.01.2015 13:04

Hyvää vuoden jatkoa kaikille!

Vuosi 2015 on jo pitkällä ja juhlakausi meni virtuaalipaastossa, lahjakirjoja lukiessa. Mielenkiintoista on lukea myös Perässähiihtäjän blogia kommentteineen aivan jälkijunassa ja toisella tavalla kuin yleensä: tuntikaupalla kuin romaania, aihealue toisensa perään. Tekstit ja kommentit ovat kurantteja ja mietityttäviä tänäänkin, ja parin viimeisimmän Mikan lokaisut vuodesta 2014 repäisevät skaalaa ja suhteellisuudentajua riemastuttavasti.

Murros on mielestäni vuoden 2014 kuvaavin sana, monella alueella: Euroopassa, Suomen ulko- ja sisäpolitiikassa, taloudessa, kansalaisen arjessa. Sotaa ei ikään kuin ole, mutta koko ajan sohitaan, terrorisoidaan, isketään ja tapetaan Euroopassa, Ukrainassa, Suomessa. Kansainvälinen kauppa on armotonta kilpailua, kiintiöitä ei ole.

Murros merkitsee epävarmuuden ja epätietoisuuden lisääntymistä. Makrotasoa ei voi hallita eikä ohjata, ainoastaan seurata peräjunassa. Mikään ei ole itsestään selvää, ei mikään. Mikrotasolla kohdistetaan huomio siihen, mihin osaaminen ja ymmärrys riittää - vaikkapa eläkeläisten kalastusmaksuun. Näkkileipäpakettien päiväykset on evakon jälkeläisenä tutkittu täälläkin. Viitaus minulle tuntemattomaan Fukuyamaan on sekin mielenkiintoinen, kun nyt ihan itse olemme osanneet hyvinvointiamme vastaan toimia ja sitä hävittää. Unski hyvä ja asiantuntevat kommentaatorit, jatkan lukemista ja seuraamista, nythän vasta vaalikevät alkaa!

Luetuimmat
  1. 1

    Ruotsalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  2. 2

    Turun puukotuksista epäilty marokkolais­mies liikkui viime aikoina Pernon lähiössä, paikalliset kertovat: ”Hän kulki aina katse alas päin”

  3. 3

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  4. 4

    70-vuotias turkulaismies meni puolustamaan iäkästä naista puukottajalta ja vältti puukoniskun täpärästi – ”ihmismassa” juoksi puukottajan perässä yrittäen pysäyttää hänet

  5. 5

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  6. 6

    Sipilä ja Risikko vetoavat, että vihaan ei saa vastata vihalla, HSTV näyttää tiedotustilaisuuden suorana

  7. 7

    Näin keskusrikospoliisin tiedotustilaisuus eteni: Hyökkääjä mahdollisesti valikoi naisia uhreiksi, tuli Suomeen vuonna 2016 turvapaikanhakijana

  8. 8

    Solidaarisuus­mielenilmaus kerännyt Turun kauppatorille pari sataa ihmistä – ”Tunnelma on hiljainen ja kynttilämeri on aikamoinen”

  9. 9

    Timo Metsola, 42, on kietonut Helsingin vuokra-asuntomarkkinat pikkurillinsä ympärille – Yli 50 asuntoa omistava judoka on Jari Sarasvuon mukaan ”matemaattinen poikkeustapaus”

  10. 10

    Pääministeri Sipilä: ”Kiitimme poliisia erittäin ripeästä toiminnasta. Samoin meidän terveysviranomaiset ovat toimineet tässä nopeasti”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

  2. 2

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  3. 3

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  4. 4

    Turun tapahtumien silmin­näkijä: ”Näin kuinka vaaleaa naista puukotettiin useita kertoja kaulaan”

  5. 5

    Ruotsalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  6. 6

    Pääministeri Sipilä: ”Kiitimme poliisia erittäin ripeästä toiminnasta. Samoin meidän terveysviranomaiset ovat toimineet tässä nopeasti”

  7. 7

    HS seurasi: Näin poliisin tiedotustilaisuus Turun puukotuksista eteni – poliisi vahvistaa sivullisten suojelleen ihmisiä

  8. 8

    Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

  9. 9

    Timo Metsola, 42, on kietonut Helsingin vuokra-asuntomarkkinat pikkurillinsä ympärille – Yli 50 asuntoa omistava judoka on Jari Sarasvuon mukaan ”matemaattinen poikkeustapaus”

  10. 10

    Yksi sairaalaan Turun puukotustapauksen takia tuoduista on kuollut – kahdeksan hoidossa

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

  2. 2

    Kuvakooste pääkaupunkiseutua riepotelleen myrskyn tuhoista

  3. 3

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  4. 4

    Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

  5. 5

    Lauantaina salamoi yli 6 000 kertaa, Kiira-myrskyn tuhoja raivataan koko sunnuntai – ”Ihme, ettei mitään vakavampaa sattunut”

  6. 6

    Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

  7. 7

    Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

  8. 8

    Espoolainen Eva ei pelkää mitään muuta niin paljon kuin naapurissa asuvaa ex-miestään – ”Minun kulttuurissani ajatellaan, että miehellä on oikeus lyödä naistaan”

  9. 9

    Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

  10. 10

    Järjestyksen­valvojat heittivät kaksi naisesiintyjää ulos alueelta Flow’ssa – festivaali hakee esiintyjille korvauksia

  11. Näytä lisää