Perässähiihtäjä

Mitä jäi kampanjoista mieleen?

Tänä aamuna kello soi 5. 45, koska tuntia myöhemmin oli oltava Pasilassa Ylen Aamu-tv:n vieraana. Olimme Markku Jokisipilän kanssa pohtimassa teemaa, mitä kampanjoista jäi mieleen. Keskustelua veti Aamu-tv:n toimittaja Teresa Meriläinen. Kiitokset Teresalle ja Markulle mukavasta keskustelutuokiosta! Televisiostudion lämpiössä tapasin ennen lähetyksen alkua HS:n työtoverini Teppo Moision, joka oli puhumassa sähköpyöristä, sekä Tullihallituksen ex-pääjohtajan Tapani Erlingin. Hän kertoi omassa haastattelussaan upouudesta kirjastaan Tulli – tuttu mutta tuntematon.

Yöunet jäivät siis hyvin lyhyiksi, sillä eilen illansuussa pidetyn HS:n retoriikkakisan jälkeen kiirehdin Sanomatalosta kotiin ja television ääreen seuraamaan kolmituntista ylen suurta Ylen vaalikeskustelua. Se loppui vasta kello 23.

En mene nyt enää vaalikeskustelun yksityiskohtiin sen tarkemmin. Hattua täytyy nostaa.  Puoluejohtajat osoittivat esimerkillistä jaksamista ja venymiskykyä.

Kuukausien mittaisen kampanjoinnin lopussa he pystyivät vielä käymään  kunnolliseen asialliseen keskusteluun. Tässä heitä auttoivat Susanna Päivärinta ja Jan Andersson sekä tietysti illan ilopilleri Pekka Ervasti, joka tapansa mukaan puhui asiaa mutta esitti sen ervastimaisella jäljittelemättömällä tyylillään. Ervasti veti tentissä neljän suuren puolueen puheenjohtajan keskinäisen osion.

Suuren vaalieskustelun alku oli hyvä. Siitä on kiittäminen Carl Haglundia, joka ilmeisen sydämistyneenä MTV:n neljän puheenjohtajan tentin haukuista  antoi todella palaa. Puolustusministeristä tuli hyökkäysministeri,  ja hän pisti kollegansa lujille.  Olivatko isojen puolueiden kollegat hieman häpeissään?

Keskustelun loppupuolella korvaani jäi Juha Sipilän tokaisu, ettei sillä ole mitään merkitystä, mikä puolue tulee toiseksi, kolmanneksi tai neljänneksi, ohjelma ratkaisee.  Ehkä Sipilä on jäänyt harmittamaan tämä keskustelu kolmen puolueen kilpailusta kakkospaikasta. Sehän muistuttaa presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen loppuvaiheiden keskustelua, jossa tiedetään, että toinen ehdokas menee varmasti toiselle kierrokselle (esim. Sauli Niinistö 2012 vaaleissa) ja huomio kiintyy siihen, kuka on se toinen (esim. Pekka Haaviston ja Paavo Väyrysen kilpailu 2012 vaaleissa).

Mainitusta kilpailijakolmikosta Timo Soini esiintyi korostetun rauhallisesti ja peitteli tyytyväistä hymyään. Ihmistä ei saisi koskaan verrata eläimeen, mutta Soinin ilmeessä oli jotakin samaa kuin kissassa kermakupin ääressä. Ylen ja HS:n galluppien luvut ovat antaneet perussuomalaisille potkua viimeisinä päivinä.

Sitä vastoin Alexander Stubb ja Antti Rinne olivat pingottuneita. Sitä ei sovi ihmetellä: kokoomuksen ja Sdp:n gallup-luvut ovat mitä ovat. He eivät tienneet viime keväänä puoluejohtajiksi pyrkiessään, mitä on edessä. Silloin politiikka antoi heille hyvät hetkensä. Nyt on sitten vuorossa tiukka paikka.

Paavo Arhinmäki ja Ville Niinistö kamppailevat puoluesarjan viidennestä sijasta. Kipinää antaa vielä tieto, että heidän puolueillaan on paljon ”yhteisiä” äänestäjiä, siis äänestäjiä, jotka arpovat vihreiden ja vasemmistoliiton välillä. Vaalien jälkeen molemmat miehet joutuvat miettimään, ovatko valmiita jatkamaan puoluejohtajan tehtävissä. Puolueen vaalimenestyksellä on heidän päätöksiinsä vaikutusta.

Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen oli todennäköisesti viimeistä kertaa puheenjohtajien vaalikeskustelussa. Kristillisdemokraateilla on näissä vaaleissa ehkä  enemmän pelissä kuin millään toisella puolueella. Jos oikein huonosti käy, Räsäsen puolue voi jopa menettää kaikki paikkansa eduskunnassa. Se on puoluejohtajan painajainen. Pitkän päivätyön sekä puoluejohtajana että sisäministerinä tehneen Räsäsen olemuksesta näki, että niskassa on raskas taakka.

Hyvät Perässähiihtäjän kommentaattorit – kun en enää itse keksi, pihistän Ylen Aamu-tv:n idean ja nostan perjantain hyväksi kysymykseksi tämän: Mitä jäi kampanjoista mieleen?

Tämä olkoon viikonlopun aiheena. Lauantaina aamupäivällä avaan Perässähiihtäjän perinteisen vaaliveikkauksen, johon toivon entiseen tapaan runsasta osanottoa. Parhaiten vaalituloksen veikanneet palkitaan hyvillä kirjapalkinnoilla.

Keskustelu sunnuntain vaalituloksesta jatkuu blogissa  jo varhain maanantaiaamuna. Muistakaa käydä äänestämässä. Vaalihuoneistot ovat auki 9-20, ja ennakkoäänten tulokset julkistetaan pian kello 20 jälkeen.  Voikaa hyvin!

Katsomovinkki:

Aamu-TV:n keskustelu 17.4. 2015  löytyy tämän linkin takaa.

47 vastausta artikkeliin "Mitä jäi kampanjoista mieleen?"

Pasi Pekkinen 17.04.2015 9:53

Vähiten eilen sanoivat Sipilä ja Rinne. Enkä tarkoita vain ajassa mitattuna.

Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi äänestäjille olla selvillä, että Sipilän osaamattomuus ei rajoitu ainoastaan ulko-, turvallisuus-, ja EU-politiikkaan. Kovin vähän lohtua tarjoaa ajatus siitä, että taustajoukoissa asiantuntemusta tarjoavat em. asioissa suomettuneisuuden perinteen pimeimmät voimat.

Pehmeiden puhumisen lisäksi Sipilässä hämmentää hänen joustava suhtautumisensa tosiasioihin. Keskioluen poistaminen lähikaupoista ei ole ollut koskaan osa keskustan vaaliohjelmaa, koska se sieltä jälkikäteen poistettiin Sipilän kieltämisen jälkeen. Keskusta tai Laaninen ei varmasti ole koskaan puhunut mitään maakuntaverosta - vaikka tv-haastattelussa Laaninen niin teki pari päivää sitten - musta baskeri päässään.

Soini on esiintynyt korostetun sovittelevana ulkopolitiikan asiantuntijana ja laskee sen varaan, että perussuomalaiset luikahtavat hallitukseen kokoomuksen ja demareiden välistä. Tämä 3/4-asetelma, ja kokoomuksen ja demareiden välinen epäluottamus näkyy toki muidenkin asenteissa.

Veli-Pekka Silvan 17.04.2015 9:53

Ei oikeastaan mitään! Nämä vaalit osoittivat ns. pääministerivaalien vaarat. Pelit olivat jo ohitse ennen kuin edes alkoivat ja Kepun ylivoima laimensi vaalikamppailun totaalisesti.

Ei näin saisi olla mutta kun on valittu tämä pääministerivaali-teema niin ei maha mittään! Sitä saa mitä tilaa.

Sipilä sai olla rauhassa medialta ja vastustajilta, ja luulen että saa olla jatkossakin rauhassa.

Eilinen vahvisti omaa käsitystä siitä että tulee porvarihallitus jossa ovat: RKP (tietysti!), Kepu, PS ja Kokoomus.

SDP on menossa kohti kaikkien aikojen limboa mitä tulee eduskuntavaaleihin.

Puoleen tilanne on vaalien jälkeen mielenkiintoinen, mm. Rinteen totaalinen floppaaminen vaalikeskusteluissa herättää varmasti Rinteen vastustajat SDP:ssä.

Puolueen tilanne on katastrofaalinen, jatkuvaa alamäkeä, ei mitään puhtia, ei mitään konkreettista, pelkkiä korulauseita. Puolue on kadottanut täysin kosketuksensa arkeen ja ihmisiin.

SDP:n oppositiotaipaleesta tulee vaikea koska puolue on ollut tukemassa monia vihattuja päätöksiä kuten leikkauksia, Kreikan tukia, Yleveroa, välillisten verojen korottamista jne....

Sitten Unskin esiin nostama Räsänen ja KD. Niin kuin Unski totesi nämä vaalit ovat Päivin viimeiset ja KD:kin tulee kokemaan murskaavan vaalitappion demarien tapaan.

PJ menee vaihtoon ja pelastajaksi huudetaan Sari Essayah?

RKP:n Haglund onnistui viimeisillä metreillä nolaamaan sekä Sauli Niinistön että Rinteen, siitä tulee plussaa!

Vaalit olivat vaisuimmat mitä muistin, tekisi mieli sanoa että vaalitapaa pitää muuttaa, listavaalit? Henkilövaalit?

Kyösti Salovaara 17.04.2015 10:45

Katselin norjalaista tv-ohjelmaa (norjalaisesta) sosialidemokratiasta. Siinä mm. todettiin että sosialidemokratia oli ensin aate, sitten ajattelutapa ja lopulta poliittinen järjestelmä.

Tarkoittaa että pohjoisemaisessa yhteiskuntamallissa kaikki ovat "demareita" eikä sen saavutusta - hyvinvointivaltiota - kiistä oikeastaan kukaan eikä missään.

Ja kun näin on, ei jäljelle jää mitään (ajatuksellista, aatteellista) visiota tulevaisuudesta eikä Suomen tulevaisuudesta. Kaikkein vähiten demareilla on minkäänlaista visiota, paitsi takertuminen siihen mikä on.

Vaalikeskustelut ja kampanjat on sitten tehty tässä hengessä; eilen Rinne tuntui jo alistuneelta menestyksen mahdottomuuteen vaikka se tietysti olisi mahdollinen.

Unto Hämäläinen sanoi eräässä radiokeskustelussa, kun kysyttiin että miten Sipilä pärjää pääministerinä, että "hyvä jos pääsee eteenpäin". Se oli kuolemattomasti sanottu, ennustettu.

Poliitikoilla ei ole juuri mitään oikeaa ehdotusta vaikeuksien voittamiseksi, mutta ei taida olla muillakaan, ei "talousviisaillakaan". Paitsi jälkikäteen, sitten kun poliitikot ovat "töpänneet".

Ville Pernaa totesi hyytävästi Juha Sipilästä radion puoluepäiväohjelmassa, että kun Sipilää seuraa näissä keskusteluissa, hän on aina samaa mieltä kuin edellinen puhuja. Eilen Sipilä sanoi, ettei ole mitään väliä kuka vaaleissa tulee toiseksi. Ehkä ei - onko vaaleilla siis mitään väliä ylisummaan?

Se nyt ainakin on varmaa, että Soini on tulevan hallituksen ministeri, koska mitään kynnyskysymystä ei ole. Hyvää kehitystä sellaisenaan.

Edellä oleva ei tarkoita etteikö Sipilä voisi menestyä pääministerinä tai Soini ulkoministerinä - eihän sitä kukaan voi tänään tietää.

Se tässä viime hetken keskusteluissa vähän ällöttää että YYA-veljet ovat taas johtamassa - tai yrittämässä johtaa - ulkopoliittista keskustelua. Ehkäpä vuonna 1917 istutetaankin YYA-kuusia eikä suomalaisen itsenäisyyden mäntyjä.

Seppo Laine 17.04.2015 10:55

Tuleeko mikään muuttumaan? Se on päällimmäinen ajatus tämän viimeisimmän pläjäyksen jälkeen. Tällaista meno on varmaan ollut viime hallituksessa ja samanlaista se taitaa tulla olemaan seuraavassakin hallituksessa.

Ei vaan vakuuta!

Eilisessä olisi odottanut vielä jonkinlaisia kiteytyksiä. Todellisuudessahan eilen erityisesti talousosiossa toimittajat päästivät mopon oikein kunnolla käsistä. Tivattiin yksioikoisia lukuja ja konkretiaa, joka meni ihan naurettavaksi, kun poliitikot epätoivoisesti yrittivät keksiä jotain konkreettisia lillukanvarsia. Tämä ei ollut journalismia vaan showta. Tuotti jopa myötähäpeää seurata talouden asiantuntijoiden tuskaa. Jopa kokenut Korkman tuntui ihmettelevän sitä mihin oikein oli joutunut.

Ervastin osio toi eiliseen hyvää ryhtiä. Tulipahan esille monia tärkeitä asioita. Ehkä karuimpana Sipilän untuvikkosuus. Sipilällä on selvästi aivan liian suuret odotukset siitä, kuinka hän saa kaikki sitoutumaan hallitusohjelmaan. Poliittinen realismi iskee varmasti ensi viikolla kovalla kädellä takaisin.

Leikkauksista ja finansseista ehkä päästään jonkinlaiseen sopuun, mutta syntyykö tämän joukon toimesta se uskottavuus ja luottamus, johon perustuen suomalaiset puskevat maan taas talouskasvun tielle!

Ei voi kuin toivoa!

Pirkko Luhtanen 17.04.2015 11:25

Katsoin myös eilisillan pitkän vaalilähetyksen. Ennustelin tuossa jo aikaisemmin, että Haglund tulee saamaan äänivyöryn ja eilinen osoitti, että näin tulee tapahtumaan.

Sipilän jatkuva toistelu, ettei ole merkitystä sillä, kuka tulee toiseksi tai kolmanneksi on demokratian halveeraamista. Tottakai sillä on merkitystä, tuleeko maahan keskusta-porvarihallitus vai keskusta-vasemmistohallitus. Ennustin myös tuolla aikaisemmin, että kokoomus usein kirii lopussa - niin on nytkin ja eilinen Antti Rinteen yrmeys vaalikeskustelussa ei todellakaan ole omiaan tuomaan lisä-ääniä vaaliuurnilla.

Ihmettelen, miksi Rinne valitsi tällaisen riidanhaastamis- ja siltojenpolttopolitiikan ennen vaaleja. Tällainen tie tuntuu vievän heidät selkeästi oppisitoon.

Perussuomalaisten Soini on valinnut kampanjointiinsa valtiomiesmäisen tyylin ja sen tuntuu purevan. Joskaan en ole viime hallituksen (ei-)aikaansaannoksiin kovinkaan tyytyväinen, on Stubbin positiivisempi ilme ja kampanjointityyli kuitenkin omiaan siivittämään kokoomuksen selkeästi ohi demarien.

Eli porvarihallitusta pukkaa.

Mielestäni Suomessa pitäisi alkaa vakavasti pohtia listavaaleihin siirtymistä - sillä onhan sillä toden totta väliä äänestäjille, mikä puolue tulee kakkoseksi ja kolmanneksi. Nehän tässä tapauksessa ratkaisevat uuden hallituksen tulevan politiikan linjaukset ja arvopohjan.

Miika Kurtakko 17.04.2015 11:34

Jos kampanjoita arvioidaan, niin oma arvioinnin viitekehykseni on seuraava:

1. Tahtotila: mihin puolue pyrkii, mikä on tavoite. Tämän pitäisi olla tiivistettävissä lyhyeeseen (isku)lauseeseen.

2. Keinot: millä keinoin tavoitteisiin päästään. Tämä olisi hyvä jäsentää ylätason otsakkeisiin ja sitten konkreettisiin toimenpide-ehdotuksiin.

3. Ehdokkaat: miten ehdokkaat ilmentävät kohtia 1 ja 2. Kuinka uskottavia he ovat viemään puolueen ajamia asioita eteenpäin.

4. Puheenjohtajan ja puolueen ykkösketjun uskottavuus ja habitus: kuinka puolueen parhaat voimat saavat viestinsä läpi niin mediassa kuin vaalikentillä.

Kohdasta 1 ei tule eroja puolueiden välillä. Kaikki haluavat kasvua ja työtä, hyvinvointivaltion (jonkinlaista) säilyttämistä.

Keinojen osalta alkaakin tulla eroja. Selkeimmin keinonsa pystyvät kertomaan puoluekentän äärilaidat: kokoomuksen viesti "borgilaisesta" leikkaus-/rakennepolitiikasta on ollut selkeä, samoin vasemmistoliiton velkaelvytys. Muilla on ollut vähän epäselvempää. Keskustan lopullinen toimenpidelinja on varsinkin jäänyt jonkin sortin arvoitukseksi, samoin myös SDP:n ja perussuomalaisten. Toki viestin epäselvyys voi olla myös hyvä asia vaalituloksen kannalta, jos äänestyspäätös tehdään muilla kuin täysin faktisilla perusteilla.

Vaalituloksen kuitenkin pitkälti ratkaisee sopivien ehdokkaiden löytyminen. Harva suomalainen äänestää puoluetta; sopivaa ehdokasta haetaan itselle sopivien puolueiden ryhmästä, jossa voi olla 2-5 eri puoluetta. Näkisin, että ehdokasasettelussa ehkä parhaiten on onnistunut keskusta. Ehdokkaita löytyy "vahakabinetista" melkein vauvaan ja vahvalla yrittäjäpainotuksella, mikä parantaa viestin ("uusia työpaikkoja Suomeen") uskottavuutta vaalikentillä. Heikoiten ehdokasasettelussa suhteessa puolueen ydinviestiin on onnistunut SDP: on vaikea kuvitella, kuinka puolueen ehdokasjoukosta löytyisi ideoita ja luovuutta, jolla Suomi saadaan uuteen nousuun. SDP:n ehdokkaat ovat ihan kelpo joukko mutta eivät siis suhteessa puolueen viestiin.

Puheenjohtajista heikoiten viestikapulaa vie mielestäni Alexander Stubb ja Päivi Räsänen, molemmat tosin eri syistä. Stubbin on vaikea markkinoida kokoomusta suurena "korjausliikkeenä", kun puolue on ollut vallankahvassa viimeiset kaksi vaalikautta, ja niistä viimeisimmän jopa pääministeripuolueena. Jos pääministeri - siis Stubb itse - ei saa asioita tapahtumaan, niin kuka tässä maassa saa? Stubb vaikuttaa autokauppiaalta, joka myy autoa jossa on iso moottori mutta rikkinäinen vaihdelaatikko. Ääntä ja savua lähtee, liikettä ei. Samoin vaalikamppailun keskittyminen talouspolitiikkaan ei ole hyvä uutinen Stubbille.

Päivi Räsäsen ongelmat ovat taas toisaalla. Räsänen on mahdollisesti ollut yksi Katainen-Stubbin hallitusten parhaista sektoriministereistä, mutta hänen henkilökohtainen ahkeruutensa, pätevyytensä ja puolueen talouspoliittinen sanoma hukkuu yleisen raamattumöykän alle. Räsänen on oman kannattajakuntansa vanki, mutta herätysliikkeiden tuella ei päästä eduskuntaan - paitsi jos on lestadiolainen Lapissa tai Oulun vaalipiirissä. Puolueen linjan sortumisesta kertoo entisten puheenjohtajien ehdokkuus muissa puolueissa; Bjarne Kallis on ehdolla kokoomuksen ja Toimi Kankaanniemi perussuomalaisten listoilla.

Puheenjohtajista parhaiten omaa sanomaansa jakaa Juha Sipilä. Menestyneenä yrittäjänä on helppo kertoa uskottavasti, kuinka niitä työpaikkoja luodaan. Tosin kaikkia muita politiikan sektoreita Sipilä väisteleekin, mutta lainatakseni ex-jalkapalloilija ja nykyisen HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahden sanontaa: "Omilla vahvuuksilla pelataan."

Näistä syistä kepu tulee nämä vaalit voittamaan. Myös vasemmistoliitto etenee. Perussuomalaiset tekevät kohtuullisen tuloksen. Kokoomus ja SDP ottavat taas takkiinsa ainakin jonkun verran, mutta kristilliset suhteessa kaikista eniten.

Teemu Männynsalo 17.04.2015 11:35

Perussuomalaisten identiteetin muutosyritys tavalliseksi valtakeskeiseksi yleispuolueeksi tulee varmaankin äänestäjille lopulta yllätyksenä ja suosio katoaa hallitusvastuussa nopeasti.

Sd puolueen poliittisen identiteetin hukkuminen, tilalla "politikointia"; hajottaminen ja vastustaminen ovat korostuneet, ratkaisut ovat hyvin hukassa. Vaikeuksia tenteissä, koska ei rakentavaa tarjottavaa.

Rkp:ssä puheenjohtajaan työ on näkyvästi esillä.

Keskusta on kätkenyt konservatiivisuutensa ja esiintyy muutosvoimana. Sipilän arvokartta ja sijainti siinä olisi kiinnostanut-säteilee kansalliseen henkeen tulevaisuudessa. Outoa välttelyä ja arkuutta. Rehnin majesteetillinen exit.

Kokoomuksella on ollut hyvä vaalikampanja.

Vasemmistoliiton myönteinen mutta epärealistinen linja.

Vihreiden täysin epärealistiset ehdotukset ja odotukset.

Kristillisten puheenjohtajan mielikuvaansa myönteisempi kuva.

Martti Hirvensalo 17.04.2015 11:50

Osuvia kommentteja sekä Pasi Pekkiseltä että Veli-Pekka Silvanilta.

Sipilässä on se hyvä puoli, että hän diplomi-insinöörinä ja entisenä yritysjohtajana osaa laskea ja ymmärtää numeroita, vaikkei tuntunut kunnioittavan valtiovarainministeriön tai Suomen Pankin laskelmia. Puoluejohtajien käsitys sopeuttamistarpeesta on pahasti levällään. Se ei ennusta hyvää tulevankaan hallituksen ohjelmalle tai saavutuksille. Aikaa välttämättömille toimille menetetään taas, kuten kävi nykyhallituksen alkuvuosina Urpilaisen opetellessa talouden totuuksia.

Nyt keskustelussa oli se hyvä piirre, ettei kukaan kahliutunut kynnyskysymyksiin, ellei Rinteen inhoa kokoomuksen kanssa hallitukseen menoon tulkita sellaiseksi.

Masentavaa eilisessä keskustelussa oli erityisesti se, että maan talouden ja erityisesti viennin kasvuun ei esitetty yhtään uskottavan tuntuista käytännön toimenpidettä. Yksi pieni, mutta nopea keino parantaa kasvua olisi korottaa kotitalousvähennyksen enimmäismäärää kahden vuoden määräajaksi. Tämä vähennyshän rahoittaa itsensä työllisyyden paranemisen, arvonlisäveron ja tuloverojen kautta. Nykyhallituksen ensimmäisiä virheitä oli alentaa vähennyksen määrää ja siten kasvattaa työttömyyttä.

Toimittajien olisi ollut hyvä selvittää vaalien alla poliitikkojen maailmankuvan laajuutta ja muodostumista kysymällä mitä tiedotusvälineitä he seuraavat. Ilmeisesti talousalan lehdet eivät ole olleet vuosikausiin monenkaan lukulistalla päätellen siitä, että palkkojen ja niiden liitännäiskulujen on annettu nousta Euroaikana kestämättömälle tasolle. Talouslehdissä varoiteltiin aikanaan siitä, että devalvaatio ei enää ole käytettävissä epäonnistuneen talouspolitiikan pikalääkkeenä.

Useissa keskusteluissa esitetään käsitys, että SDP:n olo hallituksessa edistäisi työmarkkinajärjestöjen suopeutta välttämättömiin rakenneuudistuksiin. Tällaisesta on kovin vähän kokemukseen perustuvaa käytännön näyttöä.

Kreikka-keskustelun yhteydessä olisi ollut hupaisaa kuulla Arhinmäeltä miksi veljespuolue Syrizan puheenjohtaja ei tullut vaalien alla Suomeen tukikäynnille kiitoksena Paavon käynnille Kreikassa. Samoin Rinnettä olisi voinut toimittajien taholta puhuttaa mielenmuutoksesta, kun puheenjohtajavaalin yhteydessä hän oli aloitteellinen Kreikan velkojen leikkaamiseen ja nyt ei olekaan.

Toimittajat onnistuivat eilisessä ohjelmassa parhaiten näkemistäni väittelyistä, Ervastikaan ei osoittanut antipatioitaan ja ivallisuuttaan häiritsevässä määrin.

Jouko Halttunen 17.04.2015 12:05

Tenteistä jäi selvästi mieleen se että Sipilä tulee politiikan ulkopuolelta ja muut ovat poliittisia broilereita.

Sipilällä oli esittää selkeä näkemys siitä mitä ja miten asiat saadaan Suomessa rullaamaan.

Sipilä myös tiesi mitä sana "Strategia" tarkoittaa ja miten se pannan täytäntöön. Muille se sana oli yksi sana poliitisen jargonin massassa. Muut jopa väistelivät strategiasta puhumista.

Kyllä vaan on iso ero osaavan yritysjohtajan ja poliitisen broilerin välillä.

Toivottavasti Keskusta ja Perussuomalaiset saavat yksinkertaisen enemmistön Eduskuntaan etteivät tarvitse hallitukseen näitä muita tyhjän puhujia edes ottaa mukaan.

Tuukka Sariola 17.04.2015 12:05

Soini on pärjännyt tenteissä paremmin mitä ennakoin, hän on ymmärtänyt ja osannut korjata viime vuosien pahimman esiintymisvirheensä, eli lähinnä kärttyisyyden. Tilalle on saatu mairea kollikissa, jota voisi melkein silittää. Osa rauhallisuudesta voi toki selittyä sillä, että SDP ja KOK pelaavat upporikasta ja rutiköyhää, eivätkä mahdu enää samaan hallitukseen, mikä on avannut PS:lle tien hallitukseen.

Ylen tentissä Soini kompastui käytännössä vain lopussa. Avioliitto ja adoptiolaki jakaa kannattajakunnan, joten siitä ei kannata pitää suurta meteliä. Maahanmuuttoasioissa hänellä oli tekninen mahdollisuus mm. nolata Päivi Räsänen, mutta joutui itse jyrän alle kun joko väsy painoi tai sitten hän ei tunne kansainvälisiä sopimuksia ja niiden soveltamismahdollisuuksia. Esim. YK:n pakolaissopimuksen allekirjoittanut Japani sai viime vuonna n. 5000 turvapaikkahakemusta ja hyväksyi niistä 11.

Markku Miettinen 17.04.2015 12:06

Päällimmäisenä on mielessä SDP:n huono tilanne, puolue ei profiloidu oikein mitenkään. Arhinmäen Vasemmistoliitto pyyhkäisee vasemmalta ohi eikä jätä sille puolelle paljon pelitilaa, Sipilän Keskusta on uskottavampi talopuspolitiikassa, perusduunareille sopii paremmin Persut jne.

Kansa on ilmeisesti tykönänsä ajatellut, että talous on näiden vaalien prioriteetti ja Sipilän Keskusta puutteineenkin on paras sen korjausta yrittämään.

Unskin kielikuva Soinista kermakupin äärellä on osuva.

Hykerryttävintä oli kuitenkin kuunnella, kun presidentti Niinistö kampanjan sivusta paalutti peruskoordinaatit valtiopävien päättäjäisissä. Hän tuomitsi kekkosmaisesti neulanpistopolitiikan Venäjän suuntaan ja totesi paasikivimäisesti, että maantieteelle emme voi mitään. Siinäpä se.

Miika Kurtakko 17.04.2015 12:23

Martti Hirvensalo kirjoittaa: "Useissa keskusteluissa esitetään käsitys, että SDP:n olo hallituksessa edistäisi työmarkkinajärjestöjen suopeutta välttämättömiin rakenneuudistuksiin. Tällaisesta on kovin vähän kokemukseen perustuvaa käytännön näyttöä."

Tupo-, raami- tai laajasti kattavia työmarkkinasopimuksia on saatu aikaiseksi ainoastaan SDP:n ollessa hallituksessa. Lisätietoa aiheesta tässä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tulopolitiikka

Poikkeuksen sääntöön tekee Ihalainen-Kahri-sopimus, joka tehtiin Ahon hallituksen aikaan.

Olli Saarinen 17.04.2015 12:25

Minulle kävi näissä vaaleissa niin onnellisesti, että löysin oman ehdokkaan! Tässä auttoi paitsi pohdiskelu täällä Unton palstalla mistä jälleen suurkiitos Untolle: aluksi olin hieman katkera mutta nyt näen taas vähän valoa, niin myös vaalikoneet, joiden avaaman nelikentän nurkasta etsin noin Rkp:n alueelta omaa suosikkiani.

Vaikka osa omista juuristani on Uudenmaan mullassa, on tämä multa karissut Helsingin Rkp:n ehdokkaiden sormista mutta samasta territoriosta löytyi toisen puolueen fiksu, nätti ja jo politiikassa koeteltu ehdokas joka on "perfect match" kunhan annoin periksi muutamassa yksittäisessä kysymyksessä, jotka olivat piilottaneet ehdokkaan aiemmin koneen uumeniin.

Monipuoluemaan politiikka on kompromissien taitoa. Olen nyt tyytyväinen saavuttamaani kompromissiin mutta avoin vaihtamaan kantaani seuraavissa vaaleissa.

Tästä vaalikampanjasta jäi käteen, että siihen toi positivisuutta Juha Sipilä, joka ei kuitenkaan ole aivan vakuuttanut politiikan yksityiskohdissa. Tämä muistuttaa Martti Ahtisaaren valintaa presidentiksi. Ahtisaari oli monesta kotimaan asiasta pihalla kuin lumiukko mutta presidenttinä sai aikaan jokusen kansainvälisen huippukonferenssin, rauhanhankkeen ja veipä meidät syvälle Eurooppaan.

Toivokaamme, että vaikka keskustaa on helppo haukkua ja syytä aina epäillä Sipilä osoittautuu yhteistyöjohtajaksi, joka hakee mahdolliset ratkaisut siltoja polttamatta.

Veikko Ripatti 17.04.2015 12:32

Oma kantani vahvistui:

1. Eduskuntaan 100 jäsentä ja kunnon palkkaus ja avustajakunta

2. Pitkät listat käyttöön

3. Koko maan etu ajaa henkilökohtaisen ja paikallisen edun ohi

4. Menot mitoitettava tulojen mukaan

5. Turvallisuus on hyvinvointivaltion perusta

6. Jos kansanedustajasta ministeri niin varamies eduskuntaan

Petteri Systä 17.04.2015 13:24

Nyt on pakko ottaa kantaa hiukan suoraviivaisemmin, koska keskustelu vaalien alla on ollut paikoin aika hirveää seurattavaa.

Suomalaisen talouskeskustelun taso velkakelloineen on lähes tragikoomisella tasolla, mistä olivat osoituksena niin MTV3:n kuin Ylenkin vaalitentti. Osoittaa vain toimittajan asiaosaamattomuutta, jos tämä tivaa sitä, että "pitääkö sitä velkaa ottaa vai ei" ikään kuin kyllä tai ei -kysymyksenä.

Velan määrä ja sen kasvu ovat kiinteästi sidoksissa talouskehitykseen. Jos kasvua ei saada ja vastaavasti esimerkiksi työttömyys kasvaa, tulot supistuvat ja menot kasvavat ilman, että poliitikot tekisivät yhtään päätöstä uusista menoista. Kyse on esimerkiksi työttömyyskorvausmenojen kasvusta.

Hesarin uusin gallup-tulos suomalaisten talousasenteista osoittaa, kuinka median rummuttuma linja on uponnut hyvin, kun sitä tarpeeksi toistaa. Toimiihan yksityinen talous sillä tavalla kuin suuri osa suomalaisista kuvittelee julkisen talouden toimivan. Hiukan kävi eilen sääliksi ainoana akateemista taloustiedettä edustanutta Markus Jänttiä. Vieressä istuivat avoimesti kokoomuksen Juhana Vartiaista Vartiaisen nettisivuilla suositteleva Siksten Korkman (kannattaa katsoa tukijalistaa muutenkin, juuri yhteiskunnan eliitti tukee Vartiaista) ja Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju, jonka ideologista kantaa hyvinvointivaltioon tarvitsee tuskin kauaa arvuutella.

Heidät on nostettu kuitenkin asiantuntijoiksi, vaikka akateeminen taloustiede on yksiselitteisesti niin Suomessa kuin kansainvälisesti täysin toisella linjalla varsinkin Kangasharjun kanssa. Mielenkiintoista oli myös, miten Ylen tenttiä kommentoivat Ylen nettisivuilla jälkikäteen niin sanotut "asiantuntijat", joista yksi oli samainen Kangasharju.

Ylen gallup-tulokseen liittyen on huomioitava, että Taloustutkimus on ennustanut sosialidemokraateille järjestäen todellista vaalitulosta heikompia lukuja. Toivoa sopii, että niin käy nytkin, sillä tämänkaltaisella tuloksella kansa antaisi vahvan valtakirjan muun muassa hyvinkin kaukana keynesiläisyydestä (pohjana pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle) olevalle talouspolitiikalle.

Rinne, Niinistö ja Arhinmäki ovat vaikeassa raossa, kun yhteiskunnan ilmapiiri on tällä hetkellä niin vahvasti oikealle kallellaan. Yksi pahimmista asioista on se, että keskustelu on kääntynyt tekniseksi väittelyksi elvytyksestä ja säästöistä, jossa julkisuudessa voitolla on vieläpä epätieteellinen suuntaus. Inhimilliset vaikutukset ja arvokeskustelu hyvinvointivaltiosta jäävät kokonaan syrjään, kun puhutaan "kriisitietoisuudesta" ja "välttämättömistä leikkauksista" - ei väliä sillä mitä oikea taloustiede sanoo asiasta.

Ulkoministeri Tuomiojalta on ilmestynyt muuten kaksi hyvin nykyisen taloustilanteen ja siitä käytävän keskustelun tiivistävää blogikirjoitusta: http://tuomioja.org/

Jan Rossi 17.04.2015 13:27

Tähän se siis loppui, Rinne ilmoitti IS:än vaaligrillissä, että SDP ja kokoomus eivät mahdu samaan hallitukseen. Eli Rinne hautasi tänään sinipunan. SDp on selvästi paniikissa häämöttävän murskaavan vaalitappion edessä. Rinne juoksee nyt siellä ja täällä pelottelemassa porvarihallituksella. SDP on tuhon partaalla.

Jan Rossi

Pentti Kangasluoma 17.04.2015 13:33

Olli Rehnin lähtö yliopiston juhlasalista, jo unohdettu asia.

Vuotoja hallinnossamme, kuinka paljon jää kokonaan pimentoon?

Krimi, Ukraina kriisit, Venäjä väittää jatkusvasti ettei heidän sotilaitaan, kalustoaan ole Ukrainassa. Mitä minun pitäisi siitä ajatella, mitä yhteiskuntamme eliitti siitä ajattelee?

Rosatomin voimala nousee Juha Sipilän kannatusalueelle. Onko sillä vaikutusta ministerin päätöksentekokykyyn jos arolta tuulee?

Militääriministereiden kirje, ja suomalaisten orjareaktio kun tarjosimme itse päätämme pölkylle. Kun tuli kirje idän postijunasta.

Viru-hotellin huone 2032, ja Leningradin valtioyliopiston muodokas Svetlana. Muistelen häntä niiinkuin Kariluoto Sirkkaa komentokorsulla.

Jan Rossi 17.04.2015 13:47

Kirjoittelin jo viime kesänä, että Rinteen olisi ollut järkevää vetää SDP hallituksesta heti valintansa jälkeen, mutta ei. Rinne päätti elää hetkessä ja otti 10 kuukauden pätkäministerin pestin, joka päättyy katkeraan vaalitappioon. Jos syksyllä olisi ollut ennenaikaiset vaalit, SDP:n tappio olisi ollut pienempi. Nyt saattaa tulla alle 15 prosentin kannatus, joka on niin kammottava tappio, että Rinteen on erittäin vaikeaa jatkaa puolueen johdossa. Ei ollut staregista pelisilmää Antti Rinteellä. Ja nyt on paniikki päällä.

Jan Rossi

Ilari Kiema 17.04.2015 14:06

Vihreillä on lähijunien asemilla hienoja isokokoisia julisteita: ”Äänelläsi tehdään.. Äänelläsi luodaan… Äänelläsi suojellaan yhteistä ympäristöämme”. Julisteet ovat informatiivisia ja kauniita, ne näyttävät sen, mitä asioita puolue pitää tärkeinä, ja ne parantavat itsessään rakennetun ympäristön laatua.

Sen sijaan Keskustan ”Suomi kuntoon” ei ole sen enempää kaunis kuin informatiivinenkaan, ellei sitten tarkoitus ole viitata kuntouttavaan työtoimintaan, ruots. rehabiliterande arbetsverksamheten. Kokoomuksen Korjausliike on tässä kontekstissa jossakin määrin koominen.

Ylimalkaiseen muka-asiantuntemukseen jumittuneessa talouskeskustelussa ei yleensä korjattu edes olennaisia asiavirheitä. Esimerkiksi on yksinkertaisesti väärin väittää, että Suomella olisi tappiokseen työn kustannuksista aiheutuva 10–15 prosentin suuruinen kilpailukyvyn kuilu tärkeisiin kilpailijamaihin verrattuna. On monimutkaisesti väärin väittää, että Suomessa julkisen sektorin bruttokansantuoteosuus olisi 50 taikka 60 prosenttia. Silti suurten puolueiden vastuuhenkilöt tällaista esittivät – mitä välii…

Ulkopolitiikka nousi sittenkin esille, irvokkaasti menneisyyden kaikuja herätellen, kun suuri pahennus nousi siitä, että puolustusministeri Haglundin kuva oli norjalaisessa lehdessä muiden pohjoismaisten puolustusministerien kanssa samassa naamarivissä. Huonossa hallituksessa harva, jos mikään, asia hoitui yhtä hyvin kuin Haglundin toimialaan kuulunut pohjoismainen yhteistyö.

Paras lukemani vaalikirja oli Arto Luukkasen (perussuomalaiset, Uudenmaan vaalipiiri) Vapaan pudotuksen Suomi - Tyhjätaskuna karhun syleilyssä (2015). (Se oli tosin myös ainoa, jollei Björn Wahlroosin kirjaa lasketa.) Luukkasen poliittiset johtopäätökset ovat kyllä ihan ihmeellisiä – jos Venäjä toimii siten kuin Luukkanen asiantuntevasti ja tuoreiden lähteiden pohjalta kuvaa, sitten ei ainakaan ja tällä paikalla pitäisi pyrkiä irtautumaan siitä länsiyhteistyöstä missä ollaan mukana.

Vaalikampanjassa ja –keskusteluissa onnistuivat Vihreät, RKP ja Perussuomalaiset. Tämä varmaan näkyy vaalituloksissa ja vaikuttaa sitä kautta hallituksen muodostamisprosessiin.

Kati Martinson 17.04.2015 15:04

En tiedä onko kysymys varsinaisesti mieleen jäämisestä, mutta eräs kysymys on alkanut askarruttaa. Onko poliittinen käytäntö muuttumassa siihen suuntaan, että vaalivoittaja vaikuttaa lähinnä hallituspohjaan ja on vastuussa hallituksen toimintakyvystä? Ja edelleen onko niin, että voittajasta tulee helposti oman voittonsa panttivanki ja kakkonen käyttää yllättäen huomattavan suurta valtaa? Siis karrikoiden niin, että voittaja valitsee hallituspohjan ja kakkonen linjan?

Nykyisessä hallituksessa tilanne oli se, että kokoomus huolehti lähinnä hallituksen koossa pitämisestä ja mahdollisti tavallaan koko Rinteen nousun ja valinnasta alkaneen kampanjoinnin. Sipilän mukaan kaikki hallituspohjat ovat samalla viivalla. Siis onko todellakin niin, että hallituksen linjavalinta tulee siitä, kuka on hallituskumppani ja tämä ei ole keskustalle edes olennainen kysymys? Aika erilaisia hallituksia olisivat kuitenkin punamulta + persut kontra porvarihallitus + persut.

Onko siis pääministeristä tulossa jonkinlainen manageri, jonka tehtävä on varmistaa, että kabinetissa on kahvia ja pullaa?

Jan Rossi 17.04.2015 15:05

Valio aikoo irtisanoa 320 ihmistä. Tämä on ikäänkuin märkä rätti Valiolta kohti poliitikkojen kasvoja. Mitä Stubb ja Rinne ovat tehneet näiden jätti-irtisanomisten edessä? Ei mitään. Ihmiset laitetaan kaikkialla Suomessa pihalle työpaikoistaan ja kokoomuksella ei ole mitään strategiaa tai ohjelmaa, jolla suomalaisten työpaikat pelastetaan. Tämä on täysin uskomatonta, kun samaan aikaan Stubb on ollut pelastamassa kreikkalaisten työpaikkoja lappaamalla rahaa kreikkalaiseen korruptioon. Missä vastuu suomalaisista? Ei olekaan ihme, että kansalaiset ovat saamassa kokoomuksestakin tarpeekseen. Ei näiden irtisanomisten keskellä kansa jaksa katsoa Stubbin hypetystä.

Jan Rossi

Veli-Pekka Silvan 17.04.2015 16:10

Lisää aiheesta ja sen vierestä. Jotenkin surullinen ilmiö ovat olleet vaalijulisteet katujen varsilla, monet niistä on tahrittu tai jo kerenneet likaantumaan, ulkovaalimainokset ovat viimeinen ripe vanhoista ajoista, toinen huomattava asia on ollut suorajakelumainosten ja vaalilehtien vähyys näissä vaaleissa.

Taisi some-mainonta lyödä läpi.

Sunnuntain keleillä on iso merkitys, jos tulee niin kuin on ennustettu kolea päivä niin veikkaan että monet (varsinkin ns. duunarit) jäävät kotiin, ja se varmistaa oletetun vaalituloksen mitä Ylekin gallupissa veikkaa.

Kati Martinson kirjoittaa oivallisesti että PM on eräänlainen manageri nykyään joka kerää porukan ympärilleen ja pitää ne pullakahveilla tyytyväisinä, tässä taas se pääministerivaalin heikkous.

Vaalien jälkeen pitäisi keskustella muutoksista vaalitapaan ja -systeemiin.

Rossi kanssa samaa mieltä että jos tuo demarien rökäletappio tulee (ja uskon että tulee) niin Rinteen palli alkaa heilumaan, mutta sekään ei auta jos ei demarit päivitä itseään nykyaikaan.

Jan Rossi 17.04.2015 17:03

Nyt liippaa jo Unskiakin läheltä, sillä STT-Lehtikuvakin aloittaa yt-neuvottelut ja 28 ihmisen työpaikka on lähdössä alta. Yt-uutiset ovat arkipäivää tämän päivän Suomessa, mutta A. Stubb ei esitä mitään ohjelmaa, jolla nämä yt:t saataisiin loppumaan. No, pian on Stubbin hypetysbileet ohitse, kun kansa valmistautuu erottamaan Stubbin pääministerin paikalta ja laittaa toivonsa kepuun ja Sipilään, vaikka jokainen näitä asioita seuraava tietää, että kepu pettää aina. Sipilän vanavedessä hallitukseen marssivat jälleen lehtomäet, väyryset, vanhaset, vehviläiset ja pekkariset. Ja jälleen kepu pettää kaikki keskeiset vaalilupauksensa. Suomen poliittinen tilanne on toivottomassa tilassa.

Jan Rossi

Mika Mikko 17.04.2015 17:39

Tässä minun saldoni: mitä oikeastaan saan jos äänestän keskustaa ? Sipilä on ollut niin ympäripyöreä kaikissa tenteissä, koska haluaa vain ja ainostaan varmistella voittoa. Toinen piirre joka arvelluttaa on hänen tuuliviiriluonne. Ensin keskiolut piti poistaa maitokaupoista mutta yhtäkkiä kaikki olikin suurta väärinymmärrystä.... Ensin piti tulla maakunnallinen verotusoikeus, mutta loppujen lopuksi kaikki olikin yhtä väärinymmärrystä....Jahka tulee sunnuntai-ilta, niin Sipilän takaa ilmestyy vanha vahakabinetti Väyrynen, Pekkarinen, Anttila, Laaninen....

SDP on varjo vanhasta itsestään, ei ole pystynyt uudistumaan, puolue on täysin ay-liikkeen ohjauksessa, tosiasia jota vielä lakkokenraali Rinteen valinta puheenjohtajaksi alleviivasi. Taitaa puheenjohtaja kohta vaihtua taas.

Suurin ja myönteisin yllättäjä ilman muuta Haglund, hän otti aloitteen käsiinsä lehtikirjoituksellaan ja on pystynyt siten määrittämään agendan. Teki saman kuin Soini Kreikka kriitikillään 2011. Haglund on yksi tämän vaalien äänirohmuja, se on selvä.

Kokoomus tehnyt vahvan loppukirin.

Maan asioiden hoidon kannalta porvarihallitus olisi ilman muuta paras vaihtoehto, en ole koskaan ymmärtänyt puhetta että sosialistit pitäisi ottaa hallitukseen kuin hallitukseen yleislakon välttämiseksi. Kuka tätä maata johtaa, kaikkia uudistuksia jarruttava ay-like vai eduskunnan luottamusta nauttiva ja yleisillä vaaleilla valittu maan hallitus ??

Lasse Reunanen 17.04.2015 17:41

Kampanjoista kärkeen noussut Keskustan gallupsuosio, jota kaikki tyytyneet pitämään tosiasiana. Näin vältytty kilpaväittelyltä - peesaamalla. Ei noussut esiin Keskustan 2011 vaalien yhteydessä olleita rahoitusasioita (vältettiin oman pesän tutkintaa).

Puolustusministerimme pohjoismaisesta yhteistyöstä puuttuu vielä Meijän-maan tukeminen Ruotsin rajoilta - suomalaisreservaatiksi Ahvenanmaan malliin ja Norjan puolelta Jäämeren yhteys Suomeen...

Ari-Matti Nuutila 17.04.2015 18:12

Kytken Unskin kysymyksen aiempaan listavaaleja koskevaan kysymykseen. Ruotsin malli on se, että luodaan hyvissä ajoin edes jonkinlaiset blokit, joiden vaaliohjelmat ovat suurin piirtein tuleva hallitusohjelma. Yksikään puoluejohtaja ei voi sooloilla liikaa, ei liioin hokea, että ”vaalit ratkaisevat”, eikä pyörtää puheitaan. Ehdokkaat sitoutuvat vaaliohjelmaan. Vaaliohjelmat tehdään yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen, muiden etujärjestöjen ja asiantuntijoiden kanssa. Siinä ollaan avoimia, yleisölle kerrotaan, missä prosessissa blokin vaaliohjelma on syntynyt, eikä vain vedota ”meidän asiantuntijoihin”, joka on pahimmillaan puoluetoimistodemokratiaa. Valitaan muutama keskeinen teema, joita ajetaan.

Silloin listavaalien ehdokkaat ja puolueiden puheenjohtajat ovat kiinni vaaliohjelmassa jo alun alkaen, eikä suomalaisia takinkäännöksiä pari päivää ennen vaaleja tule. Äänestäjät menevät mielellään uurnille, koska tietävät, mitä äänestävät, satoi tai paistoi. Se on toinen asia, että aina voittanut blokki ei pysty pysymään tavoitteissaan. Maailma muuttuu. Mutta demokratian kannalta asia on kunnossa.

Suomessa näkyi eilen, siis kaksi päivää ennen vaaleja, käyneen selväksi, että on vain kaksi vaihtoehtoa, eli porvarihallitus (kesk., kok. ja pers.) tai punamulta (kesk., demarit ja pers.) mahdollisesti täydennettynä pienpuolueilla. Vuonna 2011 Suomessa peli oli täysin sekaisin hallituksen muodostamisessa, ja tulokset puhuvat puolestaan. Ruotsissa tämä blokkiratkaisu olisi tehty pari kuukautta ennen vaaleja. Listat olisi äänestetty jäsenäänestyksissä. Se on äänestäjän kuluttajansuojaa. Se on etupainotteista politiikan tekemistä.

Katja Bloigu 17.04.2015 18:17

Asiat eivat ole kuin milta ne nayttavat. Muistatteko kun Mari K puhui reippaan itsevarmasti Kiviniemi 2.sta keltaisessa jakussa? No ei Keskusta halunnut niin nuivaa johtajaa. Soini toivoo Jytky 2:sta, mihin en usko sen perusteella jos seuraan yhteiskunnan signaaleja lainkaan oikein. Persujen oma koheesio on aivan hajallaan. Sielta on lahtenyt jengia Keskustan ja Demarien taakse.

Vihreilla ja RKP:lla on ehka historiansa parhaat pj:t. Vahva asiaosaaminen ja sosiaaliset taidot. Teravaa ja nopeaa kommentointia. Nama kaksi herraa veivat muita 6-0 joka haastattelussa. Veikkaan RKP:lle vaalivoittoa ja se on Haglundin ansiota. RKP:n taakse on mennyt paljon isoihin puolueisiin pettyneita.

Ajassa on tilaus punamullalle, mutta Rinteen ansiosta se ei toteutune.

Pm:n ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija. Tassa kohtaa en allekirjoita yhtaan Sipilan mollaamista. Nyt tarvitaan asiallista ja vahvaa johtamista ja "kykya vieda asiat maaliin", kuten Sipila itse sanoo. Kukaan muu puoluejohtaja ei siihen pysty kuin Sipila. Han on erittain ahkera, systemaattinen ja oikeasti eettisesti ajatteleva mies. Aivan poikkeuksellinen persoona. Taysin propsit siihen suuntaan, enka usko hanen epaonnistuvan.

Katja Bloigu 17.04.2015 18:21

PS. Sipila rakensi kolmessa kuukaudessa perheensa (toisen)talon, + teki itse kaikki huonekalut ja lamput. Budjetti alittui, koska mies teki suurimman osan itse. Ihan vain yksi detalji hanen poikkeuksellisuudestaan.

Jouni Pulli 17.04.2015 18:35

Tästä kilpailusta jäi ainakin muutama asia mieleen:

1. SDP ja keskusta olivat kovin vaisuja;

2. Vihreiden Ville Niinistö ja RKP:n Calle Haglund nostivat monesti keskustelun tasoa ja myös Päivi Räsänen;

3. Alexander Stubbin asiaosaaminen on ykkösluokkaa, esiintyminen vaihteli suuresti;

4. Valitettavasti TV:ssä vaalit ilmenivät lähinnä puheenjohtajien kautta;

5. Some nousi ykkösasemaan arvioitaessa vaalien todellisia menestyjiä.

Aleksi Päiväläinen 17.04.2015 18:44

Tällä hetkellä ulkosuomalaisena äänestäjänä ei ole kovin paljon tullut vaalikeskusteluja katsottua, joten itselleni eilisessä YLE:n tentissä oli jäljellä ehkä vielä uutuuden viehätystä. Kokonaisuutena mielestäni ihan hyvin vedetty tentti. Seppo Laineen kommenttiin toteaisin, että minusta Päivärinta ja Andersson tasapainoilivat ihan hyvin poliitikkojen puhevapauden ja järjestyksenpidon välimaastossa. Kyllä puolueiden puheenjohtajat varmasti laaraavat omaa sanomaansa ihan niin pitkään kuin annetaan. Toimittajan asia on laittaa suitset, vaikka sitten hieman puolipakolla.

Sipilän puolustukseksi vaalien kakkos- tai kolmossijaa koskevan keskustelun osalta on sanottava, että kyllä fiksu todennäköinen hallitustunnustelija pyrkii varmistamaan etukäteen mahdollisimman laajan toimintavapauden itselleen. Luonnollisesti toimittajien tehtävä on tivata vastausta tulevaan hallituspohjaan, mutta amatööri olisi se, joka tähän kuoppaan tipahtaisi.

Mitä muutenkin Sipilään tulee, niin kyllä mies poliittisesti on ilman muuta untuvikko. Mutta eiköhän juuri tähän Keskustan tämänhetkinen suosio perustukin. Ainakin osa kansasta haluaa nähdä mihin aidosti uusi, politiikan perinteisten kabinettien ulkopuolelta tuleva kasvo pystyy. Itse olen viimeisten mittausten perusteella toiveikas sen suhteen, että maahan saataisiin Sipilän johtama toimintakykyinen porvarihallitus.

Petteri Systä 17.04.2015 20:23

Yksi asia on vielä sanottava: nuo kyselyt "kuka pärjäsi parhaiten" missäkin tentissä, ovat mielestäni aika naurettavia. Politiikan tutkijatkin sekoittavat näihin arvioihin väistämättä omat poliittiset mielipiteensä, koska kyse on kuitenkin pohjimmiltaan arviosta puoluejohtajan esittelemistä poliittisista mielipiteistä. Miksi ei annettaisi äänestäjien päättää paremmuudesta? Tutkija voi kyllä eritellä analyyttisesti puolejohtajien esittämiä näkemyksiä ja niiden asiallisia/retorisia perusteluja, mutta ei hän voi ottaa kantaa siihen, kuka "pärjäsi" parhaiten. Se on iltapäivälehtitason kommentointia. Esimerkiksi Hesarin ja Ylen ei soisi vajoavan sille tasolle.

Kyösti Salovaara 17.04.2015 20:25

Jan Rossille tiedoksi: Suomi ei ole kommunistinen eikä fasistinen diktatuuri jossa keskusjohto ohjailee elämänmenoa ja yrityksien toimintaa.

Luin juuri että että Ranskassa on kahdeksan autotehdasta kun neljä riittäisi kaupaksi menevien autojen valmistukseen. Italiassa 80 % autotehtaiden kapasiteetista on käyttämättä. Ehkä tarvittaisiin pienet yt-neuvottelut, siellä?

Mallia kannattaisi ottaa Saksasta (ja onneksi he jopa investoivat Suomeen) missä kaikki on kohtuullisen halpaa ja missä kaikki toimii ja kauppa käy.

Hyvinvointivaltion takuumiesten pitäisi lukea tämän viikon Suomen Kuvalehdestä Osmo Soininvaaran kolumni: ehkäpä Sote-probleema selviäisi Singaporen-mallilla, ja tosi huokeaan hintaan!

Asiasta siis eksyneenä totean: ratkaisuvaihtoehtoja suomalaiseen ahdinkoon saattaisi olla, mutta niitä ei hauluta oikeasti etsiä koska se järkyttäisi vallan rakenteita. Tässä mielessä me saamme mitä tilaamme, ja juuri sellaisen vaalikamppailun olemme todistaneet.

Optimisti tietysti sanoo, että vaikka me ajopuuna heittelehdimme suuressa virrassa, joskus sitten isommat ja tyynemmät vedet koittavat. Niitä siis odotellaan.

Veli-Pekka Silvan 17.04.2015 22:47

Palataan rikospaikalle.....Haglundin eilinen temppu johon Rinne lankesi on herättänyt odotetusti paljon tyytyväistä hyrinää ja vahingoniloa, media mukana täysillä. Miten miten olisi ollut jos joku olisi vetänyt höplästä RKP:ta, reaktio olisi varmasti ollut toinen varsinkin mediassa olisi tullut syytöksiä "pienemmän kiusaamisesta", "vähemmistöille" irvailemisesta jne....

Sitten asiaan, mielestäni Ville Niinistö on ollut myös surkea, mies puhuu paljon, sekavasti ja jauhaa samoja epäolennaisia asioita, mutta hänen onnensa on ollut se, että Rinne on ollut vieläkin surkeampi.

Päivistä ei jäänyt kovinkaan kummoista kuvaa, Stubb oli sloganmies, tyhjä tynnyri mutta innostaa naisia ja nuoria.

Sipilä, kuten on todettu jo monen suusta sai olla rauhassa ja uskon että tulee yllättämään hallituksessa kovuudellaan.

Arhinmäki oli ainoa jolla oli eriäviä mielipiteitä mutta hän väsyi loppua kohden.

ilmari saarinen 18.04.2015 0:07

Suomi on - kuten toistuvasti korostetaankin - osa eurooppalaista yhteisöä, eli EU:ta. Globalisoituvassa maailmassa ministerien työn hoitamisessa on kansainvälinen toiminta. Noin puolet avainministereiden työstä tapahtuu rajojen ulkopuolelle - "siellä Brysselissä". Ministerityön menestyksekäs hoitaminen edellyttää ennen kaikkea hyvää kielitaitoa. Toiseksi etiketin hallinta ja asiallinen pukeutuminen kuuluvat työn peruskuvaan. Ei myöskään sovi unohtaa aina niin tärkeätä verkostoa, jonka avulla voi hoitaa asioita ja saavuttaa omat tavoitteensa.

Vain MTV:n aamuohjelma testasi puolueiden puheenjohtajien Englanninkielen taidon - muu kielitaito on useimpien puheenjohtajien kohdalla kysymysmerkki. Miksiköhän muualla ei testattu työnkuvaan kuuluvan perustaidon hallintaa ja edelleen kieliasiantuntijoiden analyysiä. Olisi ollut myös oleellista analysoida puheenjohtajien ja myös muiden ehdokkaiden - pukeutuminen ja kehonkieli.

Kansanedustajat ja ministerit ovat erikoisasemassa - kiitos nimikkeen demokratia - vain heillä ei ole määritelty työhön vaadittavia taitoja. Miksi ei ole kansanedustajan tutkintoa avoimessa yliopistossa ? Se voisi koostua approbatur tasosta sosiologiassa, oikeustieteessä, kansantaloudessa, yritystaloudessa, verolainsäädännöstä ja kielikoe - ainakin yhden vieraan kielen kirjallisesta ja suullisesta hallinnasta.

Tutkinnon suorittaneet saisivat oikeuden asettua ehdolle ja äänestäjillä olisi jonkinlainen varmuus ehdokkaan ammattitaidosta.

Taina Hämäläinen 18.04.2015 1:43

Luin jälleen pitkästä aikaa aiheeseen liittyviä kommentteja ja aloin jälleen kerran ihmetellä, missä todellisuudessa kommentoijat oikein ovat eläneet ja elävät. Ehkä tässä tulee korostuu se sukupolvien ero tai sitten vain ero Helsinki contra muu Suomi. Ja missä tynnyrissä oikein elävät ne, joilla ei ole juuri muuta sanottavvaa, kuin että "kepu pettää aina".

Vaalikeskusteluista pidetään suurta melua aivan kuin se olisi tärkein testi puolueiden kyvykkyydestä. Ajan puutteen vuoksi itselleni ovat keskustelut olleet osittain vain tausta "musiikkina". Ainoa mihin kiinnitin huomiota oli Soinin muuttunut esiintyminen. Mutta jos on niin kauan ollut politiikassa mukana, kuin Soinikin on ollut, niin pakostikin ihminen jollakin lailla kypsyy ja kehittyy myös ulosannissa. Soinilla on varmasti nyt ollut myös taitava porukka kouluttamassa esiintymistaitoja.

Muistan, kuinka ensi kerran oikein kunnolla säälin demareita, kun heillä oli se rouskuttava "porvari" mainoksessa. Tunsin silloin vahvasti sen, että heiltä on aika lopussa. Ihmeen kauan se Forssan puoluekokouksessa hyväksytty ja ulkomailta, Itävallasta lainattu aate on heitä kantanutkin.

Jos ja toivottavasti keskusta nämä vaalit voittaa ja Sipilästä tulee hallitusneuvottelija, niin kokoomusta ja RKP:tä ei ainakaan pidä ottaa hallituskumppaneiksi. Molempien kyvyt on nyt nähty ja surkeiksi todettu. Se on todella surullista, ettei Suomessa ole enää valtiomahtia, joka pystyisi pistämään ruotuun henkilöt/puolueet, jotka kaikessa toiminnassaan vain ajavat isänmaata kohti tuhoa. Tämän hallituksen ministerit ovatkin aivan kuin kilpailleet, kuka eniten voisi tehdä tuhoa oman maan asioille. Nämä lapselliset mielenosoitukset suurta naapuria kohtaan taisivat alkaa Arhinmäen solmio mielenosoituksestaja jatkoa on seurannut kerta kerran jälkeen. Taitaa Stubbkin olla nyt onnellinen, kun sai Venäjän vastaiset talouspakotteet rasittamaan eniten juuri Suomea, niin että suomalaisten tuottajien omistama Valiokin joutui aloittamaan irtisanomiset.

Haglund taas pitäisi panna opiskelemaan historiaa ja psykologiaa niin, että ymmärtäisi, mitä naapurin ärsyttämisestä seuraa. Sodat käynyt edesmennyt isäni sanoi aina, että kaikki mahdollinen pitää tehdä, ettei enää koskaan sotaa tulisi. Hän menetti sodasta johtuen kolme veljeään ja hän itse ja yksi veli kantoivat sodan aiheuttamia vammoja koko ikänsä. Suomen ruotsalaiset eli rantasvenssonit eivät suostuneet edes luovuttamaan maata evakoille, joten Laatokan kalastajatkin jouduttiin sijoittamaan kauas vesistöistä. Näille nuorille RKP:n kukkopojille ei siis ole edes perintönä siirtynyt tietoa sodan kauheuksista.

Näin vaalien alla on eri tiedotusvälineissä peloteltu ihmisiä, että keskustan maakuntamalli toisi vain lisää veroja. En voi uskoa, että median edustajat ovat niin tyhmiä, etteivät ymmärrä, että jos kunnilta siirretään tehtäviä/taloudellisia rasituksia maakunnan tasolle, niin vastaavasti kunnan verotulojen tarve pienenee. Tämä on taas vain sitä määrätyn porukan tarkoitushakuista toimintaa, jonka avulla uskotaan keskustan kannatuksen laskevan. Tuloksena saattaa tosin olla vain persujenkin nousu.

Kotimaakunnassa on näin vaalien alla huvittanut, kun kehutaan työministeriä, jonka aikana työttömyys on kasvanut uusiin ennätyksiin. Samoin kokoomuksen "korjausliike" mainokset. Vihreät ovat estäneet taatusti kotimaisen ja puhtaan energian täysimääräisen hyödyntämisen eli vesivoiman lisärakentamisen. Keski- Suomessa eli Jyväskylässä on vihreiden ainoa aikaansaannos eli Keljonlahden voimala, jossa poltetaan Uralin takaa rahdattua kivihiiltä.

Tämän nykyhallituksen kaikenlaisen sähläyksen jälkeen sitä vain toivoisi, että presidentin valtaoikeudet palautettaisiin ja että presidentiltä vaadittaisiin sitä järkeä ja isänmaan edun ajamista, jota viimeksi on löytynyt vain Kekkoselta.

Aleksi Päiväläinen 18.04.2015 1:51

Unskin alkuperäiseen kysymykseen vielä muutama haja-ajatus:

1. Olli Rehnin yllättävä hermojen pettäminen EU-vaalitentissä. Arvossa pitämäni poliitikko on ollut tiukemmissakin paikoissa, miten tässä kohtaa pinna pääsi pettämään? Olemalla hiljaa ei juuri kukaan olisi todennäköisesti kiinnittänyt koko tenttiin juurikaan huomiota. Nyt julkisuusarvo tuli taattua.

2. Arhinmäen johdolla Vasemmistoliitto jatkaa johdonmukaista linjaansa kohti laitavasemmistolaista populismia. Tämäntyyppisistä kampanjoista on vaikea enää palata vallankahvaan ja vastuulliseen yhteistoimintaan. Kaukana ovat Suvi-Anne Siimeksen ajat - josta tosin eräs toveri taisi sittemmin todeta, että "Ei hän minkään sortin sosialisti ollutkaan".

3. Soinin muuttunut tyyli populistisesta rakkikoirasta kohti vakavasti otettavaa valtiomiestä. Toki vanhoja letkautuksia edelleen kuultiin, mutta ministeriauton kuvat kiiltänevät jo silmissä.

4. Stubbin suvereenius kansainvälisissä asioissa tuli esille monesti, esim. Merkelin vierailun yhteydessä. Tyytyväisenä puolueen rivijäsenenä saatoin myös todeta valtiomiesmäisyyttä lähestyvän tyylin löytyneen ihan eri tavalla kuin 2014 alkusyksystä.

5. Vihreiden edelleen jatkuva vaikeus löytää paikkaansa poliittisessa kentässä. Vihreillä on ollut usein myös haasteena löytää uskottava puheenjohtaja, saman asian kanssa painitaan näköjään edelleen.

6. Yleisesti ottaen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka olivat esillä voimakkaammin kuin kertaakaan sinä aikana kun minä (noin 15 v) olen vaaleja aktiivisesti seurannut. Kansainvälinen tilanne huomioiden tämä on tervetullut muutos suomalaisessa politiikassa - uskalletaan keskustella aiheista, jotka aiemmin olivat tabuja.

7. Varmasti on helppo yhdistyä tälläkin palstalla yleisesti esitettyyn arvioon Keskustan varovaisesta, Sipilän henkilöllä vahvasti ratsastavalla kampanjalla. Tämä on tietysti luonnollista silloin kun ollaan selvässä gallup-johdossa. Voi tietysti moittia Sipilää selkeän linjan puuttumisesta, mutta toisaalta miehessä on nähtävissä monia sellaisia piirteitä, joita perinteisesti on pidetty arvossa suomalaisissa johtajissa. Näiden voimaan kampanjassa on luotettu ja hyvin näyttää toimineen.

Ulpu Iivari 18.04.2015 7:56

Vaalikampanjointi on muutakin kuin puheenjohtajien tentit televisiosta. Uskon, että niiden merkitys on jopa vähentänyt ja paljon tapahtuu muualla: kaduilla, sosiaalisessa mediassa - ja jopa ihmisten kodeissa olohuonetenttien myötä. Oma havaintoni Helsingistä on epäpoliittisten, sitoutumattomien ihmisten lisääntynyt ja avoin osallistuminen kampanjointiin. Hyväksi koettua ehdokasta ei arastella tukea julkisesti esimerkiksi facebookissa ja twitterissä. Viestinnän ammattilaiset antavat asiantuntemustaan käyttöön pro bono -pohjalta. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että "politiikan" ja "tavallisen elämän" raja-aidat ovat madaltuneet ja vuorovaikusta voidaan luontevasti jatkaa myös vaalien jälkeen. Oma ehdokkaani, tohtori Pilvi Torsti, joka voitti HS:n retoriikkakilpailun ja jonka kampajan viestintätoimisto Cocomms palkitsi parhaasta viestinnän jalkauttamisesta eli iloisesta "mielenosoitusmarssista" Helsingin keskustassa, on onnistunut kampanjassaan yhdistämään hyvin eri-ikäiset ja erilaisista taustoista tulevat sitoutumattomat ja sosiaalidemokraatit vaalityöhön, jossa on sekä vahvaa sisältöä ja iloista ilmettä. Samantyyppistä avoimuutta ja tekemisen iloa olen nähnyt myös joidenkin muiden ehdokkaiden kampanjoissa. Politiiikassa on siis tapahtumassa kulttuurinmuutos, jossa raja-aidat madaltuvat ja yhteisyys ja yhteistyö vahvistuvat. Vakavat ajat ja tulossa oleva vaativa vaaiikausikin ovat varmasti osaltaan karsineet tarpeetonta uhoa ja vastakkainasettelua.

Marita Salenius 18.04.2015 9:00

Lähden tästä kohta viimeisen kampanjapäivän kohtaamisiin ja katsomaan, mitä tältä päivältä mieleen jää. Mutta koko vaalihärdellin tiimoilta on kyllä monenlaista eteen tullut.

Minulle viljelijänä on kauhistus kun/jos keskusta voittaa vaalit suurella marginaalilla muihin nähden. En voi unohtaa, mitä tuhoa Sirkka-Liisa Anttila ja kepu 8 vuoden ministeriysaikana kylvi.Kekkostakin vielä apuun huudellaan. Tällä vaalikierroksella tämä silloinen politiikka on tullut monen kanssa keskustellessa esille.

Perussuomalaiset on tällä hetkellä ainoa puolue, jolle myös maaseutu ja sen elinvoima on tärkeää. Keskusta pyrkii niin voimallisesti kaupunkeihin ja etelään, että siinä hössäkässä siitä on tullut kokoomuslaisempi, kuin kokoomus itse - maalainen on vain vaalikarjaa, josta ei niin paljon tarvitse huolta kantaa. Sehän äänestää kuitenkin niin, kuten esi-isätkin.

Demareiden puhti loppui sinä päivänä, kun Urpilaisen hylkäsivät. Vaaliehdokkaat ovat varmasti parhaansa yrittäneet - täällä Ihalaisen varjossa ainakin - mutta nostetta ei ole.

Vihreät on läpeensä yli-ihmisten porukkaaa. Tavallisella tallaajalla ei ole oikeastaan mitään keskusteltavaa heidän kanssaan - ainakaan niin, että vihreällä puolella kuunneltaisi sitä toista mielipidettä. Yleisellä tasolla vihreät ovat ikään kuin tämän yhteiskunnan ulkokehällä.

Kokoomus on Stubbin vankina ja eivät ole oikein tienneet, miten pitäisi kampanjaa käydä. Jossittelukoneen kautta olisi mielenkiintoista katsella, kuin olisi mennyt, jos olisivat Risikon valinneet.

Puheenjohtajat ovat toiki lähestyneet samaa pistettä. Sitä "sipiläpistettä" , jossa riittää, kun on vaan mukava. Ettei vaan ne kaikki ole kohta lampaita lampaitten vaatteissa - Timo Soini kylläkään ei ,mutta muilla on varsinaisia vaikeuksia.

Mitä jäi mieleen, niin tätä kysymystä katsonkin nyt eri suunnasta, kuin ennen. Ehdokkaana asiat tulevat suoraan eteen. On monenlaista ihmistä, mutta lähes samat on huolet jokaisella. Yleiskuvaksi tulee surullisuus ja luovuttamisen ilmapiiri. Monella on todella epätoivoinen tilanne.

Ei ole kirveelläkään töitä, koska se on liian heppoinen härveli tämän yhteiskunnan asioiden korjaamiseen. Nyt tarvitaan isommat vermeet.

Vesa Kaitera 18.04.2015 9:20

Minulle kampanjoista jäi mieleen Stubbin hillitty asiallisuus, joka kyllä puree Kokoomuksen potentiaalisiin äänestäjiin. Timo Soini oli aiemmassa elämässään populisti, mutta tenteissä hän otti osin onnistuneestikin vanhemman valtiomiehen viittaa itsellen. Stubb ja Soini pelasivat selvästi hyvin yhteen keskiviikon MTV:n pääministeritentissä. Oli selvä ero Soinin leppoisassa asenteessa kun sitä vertasi Rinteen kireään ja riitaahaastavaan tyyliin. Toisaalta SDP saa näissä valeissa kaikkien aikojen huonoimman vaalituloksensa, ja katkeruus siitä oli nähtävissä Rinteen olemuksessa.

Juha Sipilä vältti kovin suoria kannaottoja, ja hän ja Keskusta joutuivat perääntymään useassa linjauksessaa (keskiolut ALKOon, maakuntavero) vaalitaistelun aikana. Kuitenkin Sipilä hyötyi aivan masiivisesti Kataisen ja Stubbin hallitusten virheistä ja aikaansaamattomuuksista. Sipilän olisi pitänyt tyriä todella paljon, jotta pääministerin paikka olisi karannut käsistä.

Sipilä sanoi toissapäivänä, ettei ole väliä sillä, mikä puolue tulee toiseksi ja kolmanneksi, mutta kyllä sillä kumminkin on väiä, hyvin paljonkin väliä. Väitän, että Keskusta on varma hallituspuolue ja PS hyvin todennäköinen sellainen, mutta Kokoomuksen ja SDP:n hallitusasema ratkeaa pitkälle vaalituloksen perusteella. Toivon kolmen suuren puolueen porvarihallitusta.

Pentti Kangasluoma 18.04.2015 9:52

Taina Hämäläinen, mene käymään ruotsinkielisten seurakuntien kirkkomaalle niin näet että tämän maan puolesta on kaaduttu toisella kotimaisella kielellä. Nuorena kansakoulun käyneenä ummikkona rakensin paperitehdasta,

ja myöhemmin olin töissä itse tehtaalla, monet työtovereistani olivat ruotsinkielisiä. He kohtelivat minua hyvin.

Puolustusministeri Haglund on toiminut hyvin, juuri niin kuin pitää vuonna

2015 toimia. UKK oli jylhä mies, kuten aikakausi vaati, mutta YYA-nuotiolla on turha lämmitellä. Sotkee vaan itsensä.

Äänestän pyhänä kotikaupunkini lukiolla, olin sitä rakentamasssa armeijan

jälkeen. Presidentti Kennedy ammuttiin, ja kirvesmiesporukan miehet olivat

sodan käyneitä, puhuttiin paljon sodasta.

Äänestän miestä joka ajoi rautahevosta kiskoja pitkin, kun putosi edukunnassta yli 6000 ääntä saatuaan niin palasi entiseen ammattiinsa.

Forssan, 1904, puoluekokouksen hengessä.

Veli-Pekka Silvan 18.04.2015 9:59

Petteri Systä kirjoitti: "Yksi asia on vielä sanottava: nuo kyselyt “kuka pärjäsi parhaiten” missäkin tentissä, ovat mielestäni aika naurettavia. Politiikan tutkijatkin sekoittavat näihin arvioihin väistämättä omat poliittiset mielipiteensä, koska kyse on kuitenkin pohjimmiltaan arviosta puoluejohtajan esittelemistä poliittisista mielipiteistä..."

Tääm allekirjoitan täysin, olisi hyvä jos ns. tutkijat kertoisivat avoimesti siitä kenen lauluja laulavat, vaikka yleensä on se on helppo arvata kyseessä olevan median poliittisista mieltymistä, esim. MTV on Kokoomuksen kanava.

Eilinen Hesarin julkaisema Åbo Akademin "tutkimus" jossa poliittiset tutkijat saivat yllättäen vaalitenttien suurimmaksi onnistujaksi Sipilän!!??!! Se kertoo omaa kieltään noiden tutkijoiden poliittisista intohimoista, toiseksi tuli Haglund ja kolmas oli Stubb, ÅA on tunnetusti RKP:n sylttytehdas joten "tulos" ei yllätä.

Iivarille on pakko sanoa että tentit ovat osa puolueen imagoa ja ihmiset valitsevat monesti juuri imagon ja tunteen kautta ehdokkaansa ja puolueensa. Nykyään imagon rooli vain kasvaa ja siksi ulkoinen "habitus" on tärkeää.

Kaikkea ei voida laittaa epäonnistuneen Rinteen piikkiin vaan iso osa tappiosta kylvettiin jo hallituskaudella, monta epäsuosittua asiaa sai demarien tuen.

Oppositiossa SDP:llä tulee olemaan vaikeata koska se on tukenut kaikkea "pahaa" mm kreikan tukia.

Lisäksi demareista on tullut "kiukkuisten akkojen" puolue jossa ajetaan typeriä hankkeita kuten laittomien ulkomaalaisten ILMAISTA terveydenhoitoa!

Vielä Vihreistä, itse pidän heitä myös yli-ihmispuolueena jossa vallitsee ylimielisyys, puolue on viime vuosina asemoinut itsenä yhä tiiviimmin Kokoomuksen kylkeen, varsinkin PK-seudulla.

Jan Rossi 18.04.2015 12:53

Kokoomuksessa lähetellään nyt jokaiselle jäsenelle Stubbin nimissä tekstaria, jossa kehotetaan äänestämään ja vaikuttamaan Suomeen suuntaan. Kokoomuslaisena ei nyt vaan suostu hyväksymään tälläisiä viestejä, sillä Alexander Stubbilla on ollut vuodesta 2008 mahdollisuus vaikuttaa Suomen suuntaan, mutta pieleen on mennyt. Suomen talous on tuhon partaalla, maan velka on paisunut 100 miljardiin euroon ja irtisanomisten aalto riehuu ympäri Suomea. Mitä Stubb voi antaa tässä tilanteessa Suomelle kun viimeisten 7 vuoden aikana ei ole saatu mitään aikaiseksi? Millä oikeudella Stubb pyytää valtakirjaa jatkolleen? Tunnustaisi epäonnistumisensa ja kantaisi vastuunsa asioista, jotka on aiheutettu väärän kokoomuspolitiikan takia.

Jan Rossi

Jukka Salminen 18.04.2015 17:02

En laittaisi hallituksen ja Kokoomuksen epäonnistumista pelkästään Stubbin piikkiin. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Stubbin valinta ei sopinut kaikkien kokoomuslaisten pirtaan. Stubbilta puuttui tuki ja hän joutui pyörtämään sitoumuksiaan - tunnetuin seurauksin.

Me kaikki syyttelemme vuoroin Stubbia ja vuoroin Rinnettä. Tosiasiassa koko eduskunta on syyllinen, sillä Suomessa valta on eduskunnalla.

Keskusta oli täysin flegmaattinen. He eivät yrittäneet kaataa hallitusta, vaan käytännössä seurasivat hallituksen kompurointia tyytyväisenä sivusta - kompurointi satoi heidän laariinsa. Nyt Keskustan poliitikot voivat olla tyytyväisiä itseensä, mutta meillä veronmaksajilla ei ole syytä iloon.

Nyt, kun pitäisi "panna Suomi kuntoon" eli tehdä mm. kuntauudistuksia, valtaan astuukin kaikkien aikojen jarrukenttä, joka elää loputtomasta kunnantalojen saaristostaan. Kepun ajatuksena näyttää olevan perustaa lisää hallintohimmeleitä, joihin saadaan sijoituttua ne kepulaiset virkamiehet, joilta häviää kunta alta. Ei hyvältä näytä.

Kepu-näkökulmastani huolimatta pääsyy epäonnistumiseen on hallituspuolueissa, joten niiltä osin korjausliike tulee tarpeeseen.

Pirkko Luhtanen 18.04.2015 17:50

Hyvä kirjoitus, Jukka Salminen!

Ja vielä pahempi skenaario on, jos tulee kepu-demari-akseli, silloin on täydellinen jarrukenttä ihan kaikille rakenteellisille uudistuksille

Taina Hämäläinen 18.04.2015 19:43

Pentti Kangasluomalle sanoisin, että minulla on toki suomenruotsalaisten joukossa jopa hyviä ystäviä, sillä RKP ei todellakaan ole koko suomenruotsalainen populaatio vaan se on puolue, joka ajaa perinteisesti vain kielivähemmistön asiaa ja etuja. RKP:n ministerian poliittinen näky on aina ollut vain tämän vähemmistön etu, ei koko Suomen tai edes yhtään laajemman alueen etu, kuten hätäkeskus uudistuksessakin tuli ilmi. Tämä näky on seurannut kuin veren perintönä RKP:n ministeriltä toiselle. Tähän on nyt hyvä saada katkos, että RKP:ssäkin ymmärrettäisiin, että ministerin on osattava katsoa asioita hieman laajemmin, kuin vain oman pienen ryhmän etujen ajamisen kautta.

Eli siis ei enää Rkp:tä, eikä kokoomusta hallitukseen.

Riitta Skoglund 19.04.2015 14:52

Hyvänä jäi mieleen lukemattomien ehdokkaiden ja tukijoiden loputtoman ahkera jalkatyö: menivät kohti, äänestäjien luo, alttiiksi kaikelle kysymiselle, pilkalle, jopa päin naamaa sylkäisyille, mutta myös vastaanottajiksi vilpittömälle kiinnostukselle, keskusteluille, pohdinnoille. Se on ehdokkaan käytettävissä oloa palvelutehtävässä ja toivottavasti jatkuu vaalien jälkeenkin erilaisilla pelipaikoilla.

Surkeana jäi mieleen erityisesti suurten puolueiden puheenjohtajien laimeus sekä räikeä ero sen välillä, mitä vallassa ollessa ja nyt uutta paikkaa varten kampanjoidessa - erityisesti Stubb ja Rinne. Stubb: "nyt tarvitaan johtajuutta" - kun ei sitä millään voi tulkita terveeksi itsekritiikiksi, niin komiikaksi sitten. Sipilä, yritysjohtaja, on kuin tabula rasa, johon nyt messias-odotukset on projisoitu. Taisi olla toimiva taktiikka Keskustalta, mutta sitä kovempi työ odottaa.

Kampanjan aikana ei ole muusta kyse kuin valtaanpääsystä hinnalla millä hyvänsä. Kaikki välttämätön, ikäväkin työ on lykätty vaalien jälkeen, eikä se silloin ole yhtään helpompaa. Missään ei ole sanottu, että vaalitulos olisi jotenkin selkeä ja vahvan mandaatin antava. Entäpä jos äänestysprosentti jää alhaiseksi ja erot ovat pieniä - millä mandaatilla ja ketkä silloin tekevät politiikkaa? Pelottavaa, niin talouden kuin turvallisuuden osalta esimerkiksi, kunta- ja/tai sote-uudistuksista puhumattakaan.

Välttely, tarkkailu, vastuuttomuus, epäuskottavuus, kiertely jäivät mieleen. Niillä keinoin ei hallitusta muodosteta, ohjelmaa laadita eikä toimeenpanna.

Jukka Salminen 19.04.2015 15:26

Kiitos kohteliaisuudesta Pirkko Luhtanen!

Pelkosi saattaa toteutua, sillä Sipilä voi hyvinkin päätyä demareihin. Seuraava hallitus joutuu leikkaamaan, joka näyttäisi jälleen kerran siltä, että Kokoomus vie ja Kepu vikisee. Myöskään Soini ei halua leimautua Kokoomuksen apupuolueeksi. Näistä lähtökohdista näyttäisi siltä, että demarit halutaan mukaan hallitukseen.

Demareissa lienee saavutettujen etujen puolustajia, mutta löytyy puolueesta myös visionäärejä, kuten eurokriisistä vuosien mittaan hämmästyttävän tarkkanäköisiksi osoittautuneita lausuntoja antanut Timo Harakka.

Luetuimmat
  1. 1

    Nobinan lakko voi sekoittaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteen torstaina – kaikki nämä linjat uhkaavat pysähtyä

  2. 2

    24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

  3. 3

    Vapaa-ajan tissuttelu aiheuttaa töissä virheitä enemmän kuin moni ajattelee – Viinin lipittelijät pitäisi lähettää lenkille

  4. 4

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  5. 5

    Kyllä, nämä asiat aiheuttivat kauhua eilen eduskunnan viinakeskustelussa – alkoholijäätelöt, värikkäät etiketit, kadunkulmien pitseriat...

  6. 6

    Merika Kallionpää oli uskonnollisen yhteisönsä tähti, kun häntä varoitettiin toisesta uskovasta naisesta – suhde ja kaapista tuleminen syöksivät Kallionpään sivuraiteelle

  7. 7

    Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

  8. 8

    ”On perusteltua, että se, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, tienaa enemmän kuin se, joka ei nouse eikä mene” – Eduskunta jatkaa väittelyä budjetista

  9. 9

    Suomi sallii hyönteisten kasvattamisen ja myymisen ruoaksi

  10. 10

    Yhdysvaltojen keskuspankki irtautuu historiallisesta elvytysoperaatiosta

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  2. 2

    Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

  3. 3

    24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

  4. 4

    Nobinan lakko voi sekoittaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteen torstaina – kaikki nämä linjat uhkaavat pysähtyä

  5. 5

    ”Ehtivät he sen sanoa, että olen mätäpaise” – Tom-Kristian Heinäaho kasvoi Jehovan todistajaksi ja nousi liikkeen vanhimmistoon, mutta sitten runokilpailu paljasti hänen salaisuutensa

  6. 6

    ”On perusteltua, että se, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, tienaa enemmän kuin se, joka ei nouse eikä mene” – Eduskunta jatkaa väittelyä budjetista

  7. 7

    Huono palkka ja raskas arki – moni lastentarhan­opettaja harkitsee alan vaihtamista: ”Tuli kiky ja lomarahat meni”

  8. 8

    Merika Kallionpää oli uskonnollisen yhteisönsä tähti, kun häntä varoitettiin toisesta uskovasta naisesta – suhde ja kaapista tuleminen syöksivät Kallionpään sivuraiteelle

  9. 9

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  10. 10

    ”Älä nyt pelästy, isäsi tulee kuolemaan”, outo ääni varoitti – Tutkija päätyi sattumalta tekemään väitöskirjan suomalaisten yliluonnollisista kokemuksista

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

  2. 2

    Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

  3. 3

    ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

  4. 4

    Ani Kellomäki sai 17-vuotiaana syöpädiagnoosin – mutta hänen suurin tragediansa väijyi äidin huoneen oven takana

  5. 5

    Meitä on pissattu silmään – pelätty kemikaali on varsin harmiton

  6. 6

    Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

  7. 7

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  8. 8

    ”Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain” – Suomalaisnainen sai musertavan syöpäuutisen postitse kotiin ja luki sattumalta potilastiedoistaan, ettei voi parantua

  9. 9

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  10. 10

    Luteiden saastuttamat tavarat päätyivät epäonnisten dyykkarien matkaan Espoossa – ”Ettehän missään tapauksessa koske lavan sisältöön”, asukkaille ohjeistettiin

  11. Näytä lisää